Suomen Collieyhdistys järjesti perinteisen Colliepäivän 20.4 Helsingin Tuomarinkartanolla. Paikanpäälle saapui parisenkymmentä innokasta kuulijaa samaan oppia Rainer Vuoriselta, rotujemme erikoisasiantuntijalta. Hän on toiminut collien parissa jo 60 vuotta ja kiertänyt tuomaroimassa yli 80 maassa.Vuorinen kouluttaa kotimaiset tuomarimme rotuihin ja mainitseekin tason olevan pohjoismaissa tiukka.
Aloitimme päivän arvostelemalla muutaman pitkäkarvaisen collien pöydällä sekä sen jälkeen liikkeet pihalla. Paikalla oli myös muutama sileäkarvainen rodun edustaja. Vuorinen kiitteli moneen kertaan pientä, mutta innokasta joukkoa ja kehaisi, että tällaisilla kiinnostuneilla ihmisillä pidetään yllä rodun tasoa.
Vuorinen mainitsi kiinnittävänsä huomionsa aivan ensin koiran mittasuhteisiin, jotka tulisi olla oikeanlaiset korkeuden suhteessa pituuteen 9/10. Hän huomioi rodulle tyypillisen jalouden, kokonaisuuden ja mittasuhteet. Vuoriselle oikeanlainen collie on omanarvontuntoinen, säilyttää arvokkuutensa ja on hieman pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan. Paimenkoiran tulisi olla utelias, mutta ei mielistelevä. Mitä tapahtuisi lampaille, jos koira lähtisi laitumelta mustalaisten matkaan? Pehmeä koira ei välttämättä ole arka, mutta liian pehmeä koira on vaikeaa kouluttaa. Tiettyä luonteen lujuutta tulee koirasta löytyä, Vuorinen toteaa.
Pää on collielle hyvin tärkeä, koska se antaa sille tyypillisen arvokkaan ilmeen. Pää muodostuu päänkiilasta, poskista ja kuonosta. Hampaita colliella kuuluu olla 42kpl. Vuorisen mukaan suurin osa suomalaisista koirista kaipaa lisää alaleukaa, mutta toisaalta ongelma on rodulle niin tyypillinen, ettei koe enää asialliseksi kirjoittaa sitä jokaisen koiran kohdalla arvosteluun. Hän totetaa sen olevan suomalaisten collieiden tyyppivika.
Päänkiila muodostuu kirsusta, joka on 1/1 suhteessa takaraivoon. Näiden välissä sijaitsee lähes huomaamaton stoppi. Se ei ole niin tärkeä, että siihen kuuluisi liiaksi kiinnittää huomiota, esimerkiksi Englannissa vahvemman stopin havittelu johti lyhyempiin kuonoihin.
Oikeanlainen silmänmuoto on ovaali, jotta paimenkoiran näkökenttä olisi mahdollisimman leveä.
Oikein asentuneet korvat tekevät koirasta valppaan näköisen.
Kaula tulee olla pitkä ja ryhdistyneenä kaartuva.
Olkavarren ja lavan kulma on 90 astetta, niin, että koira muodostaa kauniin kaaren. Kun pää on selkeästi eturinnan ulkopuolella, etuosan kulmaukset ovat hyvät. Sanotaan, että oikeinrakentunut koira muodostaa kauniit kallellaan olevan S-kirjaimen kaaret, mutta tässä väritys saattaa luoda optisen harhan. Onkin AINA tärkeää tunnustella koiraa, eikä vain katsoa.
Rintakehä kuuluu olla kyynärpäihin ulottuva, jotta sisäelimillä olisi riittäväsi tilaa. Selkä päättyy heti kylkiluihin, sen jälkeen tulee lantioa ja viisto pyöristynyt lanne.
Reisi tulee olla leveä ja kinnerkulma selvä, sillä se tasapainottaa etupään.
Häntä tulisi ylettyä kinnerkulmaan. Collie ei ole halvaantunut hännästään, mutta sillä kuuluu olla matala hännänkiinnitys, joka on liikkeen perässä. Uroksilla tuomarin pitäisi malttaa arvioida häntä vasta yksilöarvostelun aikana, jolloin kehässä ei ole muita. Toisaalta ei mikään collie juokse häntä koipien välissäkään tai se on arka. Tuomarin tulisi odottaa kunnes koira on yksin kehässä.
Pitkäkarvaisella colliella turkki tulee olla karheaa. Oikean turkin määrällinen raja on selkeästi osoitettu rotumääritelmässä. Vuorinen mainitsee, että pisimmät karvat koiralla tulee olla kaulassa, eturaajojen takaosassa, housuissa ja takaraajoissa. Muuten karva on vain 3-4cm pitkää. Anatomia tulee koiralla näkyä samantien. Karva ei siis peitä mitään koiran osaa täysin.
Collie on yksissä jäljissä kulkeva koira, eli oikein rakentuneena se jättää vain yhden jäljet lumeen. Liikkeessä etujalat lähentyvät hieman toisiaan. Rodulla ei ole pitkä askel, vaan keskipitkä. Collie ei ole pikajuoksija.
Rodun rakenteessa ei saa mennä liiallisuuksiin! Kömpelö tai hento koira ei ole rodunomainen. Yksi pieni virhe ei kesää tee eikä täydellistä ole. Meillä on kuitenkin paljon melkein täydellisiä koiria, Vuorinen lisää.
Oikeanlaiseen siniseen tulisi tuomareiden kiinnittää enemmän huomiota ja siitä onkin tulossa heille lisäkoulutusta. Sininen tulee olla ns. silverväri. Merlen tummuminen ei johdu ruokinnasta. Runkovalkeus on Vuorisesta ehdottomasti nolla ja hylky.
Yleisökysymyksiä heitettiin luennolla runsaasti, tässä muutamia vastauksia:
On moraalitonta jos tuomari ei kirjoita kunnollista arvostelua! Arvostelu on aina kiinni tuomarin ymmärryksestä rotumääritelmän ja toisinaan koiran käyttäytymisen suhteen.
Vuorinen on arvostellut usassa 12 kertaa pitkäkarvaisia collieita ja mainitsee, että koirat itärannikolla ovat hyviä. Usassa tuomarit saisivat kiinnittää enemmän huomiota rodunomaisiin liikkeisiin.
Hän muistuttaa meitä kaikkia olemaan tuomitsematta jotakin rotua vain yhden näyttelyn perusteella! Jokaiselle rodulle tulee aaltoliikkeitä.
Jalostuksessa Vuorinen suosii linjasiitosta ja sanoo sen olevan ainoa tapa tehdä oikeaa jalostusta. Hän ei kuitenkaan ryhdy sen enempää tuomariksi, vaan tunnustaa myös jalostuksen ongelmat.
Sk.collieissa Vuorinen arvostaa sen rohkeutta, temperamenttia ja liikkeitä. Jos tarve on, ja ratkaisun kykenee oikein perustelemaan, roturisteytykset oat mahdollisia.
Nykypäivän näyttelyt ovat kalliita ja pohdimme sitä miksi ihmiset vievät ulkomaalaisille tuomareille helpommin kuin kotimaisille. Näyttelyyn ilmoitettujen koirien määrissä on selviä eroja jos kyseessä on esim. pohjoismaalainen tai muualta tullut tuomari. Vuorinen muistuttaa, että pohjoismaissa tuomareiden koulutus on pitkä ja tiukka, kaikkialla näin ei aina ole. Hän esittää kysymyksen haluammeko koirallemme tuloksen vai pätevän arvostelun kehästä?
Vuorinen näkee collien uhkakuviksi korkeat hännät, lantion vääränlaiset asennot ja matalat korvien kiinnityskohdat. Yleisesti ottaen kuitenkin taso on hänenen mielestää Suomessa hyvä. Rotumääritelmä on kuin Isä Meidän ruokous, sitä hoetaan liian paljon ymmärtämättä mitä se pitää sisällään. Sk. collien ei kuulu olla vinttikoira.
Esittäminen riippuu aina koirasta: jos remmi löysästi liikkeessä, jotta koiran pää on rungon jatkeena. Älä mene liian lähelle jos esität koiran edestä, silloin koiran pää nousee ylös ja lapojen kulma suoristuu. Terverakenteista koiraa ei tarvitse siirrellä. Jokaisen handlerin tulee tuntea koiran anatomia. On ihan sallittua yrittää peitellä koiran virheitä- trimmaamalla pehkoa saa huijattua, mutta nahkaa ei.