Haminan KV 11.5.2013

Lähdin jo aamusella puoli kahdeksan aikaan ajamaan Millan luo Lopelle yhdessä Mayan kanssa. Olimme Mariannan kanssa torstaina pesseet kaikki huskyt ja siinä samalla Rosien, Ramseksen ja Lyylin.. Mariannankin oli pakko myöntää miten ylettömän paljon helpompaa nahkojen saaminen kehäkuntoon on: pesu sujuu muutamassa minuutissa sen sijaan että huskiaispuudeleita pitää huuhdottaa ja vaahdottaa, huuhdottaa ja vaahdottaa. Shamppootakin kului yksi pullo kolmeen koiraan! :O Sanoin, että ei tässä mitään jos olisi aina kaveri peseämässä ja koirat saisi jotenkin sellaiseen tuulikaappiin kuivaamaan, ettei paska ehtisi taas tarttua niihin…

maikku0513
Maya 1,5 vuoden iässä.

Perjantaina minun oli nimittäin töiden ajaksi pakko laittaa huskyt tarhaan ja tadaa: kotiin tullessa Maikku oli jo mudassa. Perjantai-illalla lähdin viemään Joannaa Karkkilaan Miisan luokse, joten ilta hurahti siinä, olin kotona vasta 11 aikaan. Aamulla nukutti ankarastim mutta ei auttanut, ylös oli noustava. Putsasin jo kuivuneen Mayan, mutta Millakin totesi sinne saavuttuamme, että se on juuri vaihtamassa karvaa ja näyttää suht kauhealle.

Olimme hiukan myöhässä ja näyttelypaikalla oli ruuhkaa. Milla oli ilmoittanut kehään myös Mayan veljen Danten ja lasten enon Yodan. Paikalla oli myös Staran omistaja Saana perheineen. Oli tosi kiva nähdä myös Saanaa ja päästä pyörimään huskypiireissä taas pitkästä aikaa. Marianna ja Reino ovat ainoat huskyihmiset täälläpäin, joita tunnen 😉 Päivä oli aika kiva, Maya oli PN2, sai V-sertin ja V-cacibin Saanan käyttölinjaisen nartun ollessa PN ja VSP, Millan vanhempi uros oli PU2 ja sai V-Cacibin ja Mayan veli Dante PU3 v-sertillä ja V-cacibilla. Maikku esiintyi kanssani taas niin upeasti, että olin ihan yhtenä hymynä. Kuulemma se vähän varvistaa seistessään ja sainkin muutamia niksejä huskyn esittämiseen, joka on hiukan erilaista kuin nahkojen esittäminen, ehkä..

Näyttelyn jälkeen lähdimme kotimatkalle, mutta poikkesimme Saanan kautta. Soitin jälleen kerran luottoihmiselleni Maijulle ja hän lupautui käydä pissattamassa kotona odottavat nahkat sillä aikaa kun me söimme ja katselimme Suomi-Itävalta pelin. Oli se aikamoista istua sohvilla, juoda kylmää breezeriä yhdessä Millan ja Saanan perheen ja n.10 huskyn kanssa 😉 Että voi sitä näinkin. Huskyt olivat sulassa sovussa, kukaan ei ominut meitä ihmisiä, koirilla oli lattialla paljon leluja ja luita eikä niistäkään tullut kärhämää. Ulkona pihalla otin muutamia kuvia Juusolle tarhoista näytille. Vaikka Saanallakin koirat ovat paljon talossa yhdessä perheen kanssa ja juoksevat pihamaalla, niillä on kuitenkin omat tarhat sille ajalle kun perhe on poissa. Arkielämä huskien kanssa on aika erilaista verrattuna nahkaelämään.

Saanan viimeisestä pentueesta oli jäljellä enää yksi poika, 12 vkon ikäinen hurmuri. Menetin sydämeni sille täysin! Yritin useaan otteeseen livahtaa ulos se mukanani ja Millakin oli sitä mieltä, että sille löytyisi autosta hyvin tilaa. Valitettavasti Saanan näki muhkean takkini täytteen ja yritys meni kerta toisensa jälkeen mönkään. 😦 Tässä kuitenkin pieni video pojasta, jonka otin itselleni muistoksi ja kuolattavaksi:

En ole haaveillut huskypentueen teettämisestä kuin nimellisesti, koska kaikenlaisia nahkasuunnitelmia on ilmaantunut näköpiiriin. Nyt kuitenkin heräsi taas outo kuume: huskypennut olisi kyllä pakko saada kokeilla itsekin. Mayalle on tämän tiedon mukaan tulossa erittäin mielenkiintoinen pentue ensi vuodelle ja siitä muuttaa meille ipana asumaan. Myös Stara astutetaan parin seuraavan vuoden aikana niinikään upealla uroksella!! Molempien narttujen pentujen lisäksi meille siis olisi kuitenkin tulossa ensimmäinen huskypentue, joskus 2-3vuoden päästä, todennäköisesti Staralle. Katselen pihamaalla juoksevia huskejani ja totean, että molemmat nuoret nartut (Wilyaa suinkaan väheksymättä) ovat mielestäni kauniita ja toimiviakin rotunsa edustajia. Ne olisivat hienoja kantanarttuja tulevalle toiminnalle jos sellaiseen uskaltaisin lähteä. Staran erilainen suku on myös suuri etu: se sopii kuulemma lähes kaikille Suomessa, Ruotsissa ja Norjassakin asuville koirille… Luulen kuitenkin, että mahdollinen uros löytyy ihan lähipiiristä… 😉

Ajelimme Millan kanssa takaisin Lopelle, mistä oli vielä tunnin matka kotiin. Olin kotona jälleen 11 aikaan. Syötin ja pissatin koirat ja painuin nukkumaan. Tänään olen vain vaelellut talossa saamatta aikaiseksi yhtään mitään ja nytkin tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Rankkaa tämä näyttelyissä käyminen 😉

KIITOS Millalle matkaseurasta ja Saanalle perheineen ihanista grillihampurilaisista! Ihanaa oli nähdä! Ja KIITOS Maijulle. Olet pussillinen kultaa, muru ❤

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s