Tänä viikonloppuna säät ovat suosineet ja olemme maanneet kotona reporankoina – aina silloin kun emme ole tehneet jotakin muuta. Kiirettä on ollut, eikä tietokoneellakaan aikaa ole tullut vietettyä liiaksi. Hiki on valunut, vaikka ei tekisi mitään, mutta toisaalta emmehän me valita, nyt kun kesä vihdoin on täällä 😉
Perjantaina lähdimme Saloon pyörimään kauppoihin Joannan kanssa ja illalla grillasimme. Pennut pääsivät jälleen takapihalle ihmettelemään ja otimme niistä muutamia leikkikuvia.
Lauantaina ajelimme Järvenpäähän esittämään sijoitusnarttuani Milliä, joka ensimmäistä kertaa esiintyi junnuluokassa virallisessa näyttelyssään. Tulos oli ajamisen arvoinen, Milli palkittiin sertillä!!
Samaan aikaan Liettuassa Peto pärjäili ihan uskomattoman hienosti esittäjä Emman kanssa kehässä, olemme Joannan kanssa niin ylpeitä pojasta ja kiitollisia Emmalle! Kehäuutisia löytyy päivityksistä.
Näyttelystä kotiutumisen jälkeen työnsin käyntiin pienen ruohonleikkurini ja ajelin takapihan puolen hehtaarin nurtsin lyhyeksi. Hiki valui, mutta voikukat sain lyhennettyä – päiväksi. On se kumma kuinka ne aina puskee esiin, vaikka kuinka leikkaisi. Toisaalta nurtsin hoito ei ole meidän perheessä muutenkaan mitään rakettitiedettä, joten väliäkö tuolla.. Ruohonleikkuu on kuitenkin minulle jotenkin terapeuttista ja palkitsevaakin hommaa kun käden jälki näkyy heti.
Lauantaina meille saapui myös vieraita kun Riitta ja koiransa Fiilis viettivät meillä yönsä pentujen hoitoon osallistuen. Minä simahdin jo ajoissa, mutta Riitta ja Joanna turisivat pitkälle aamuyöhön koirajuttuja. Taidan olla jotenkin sekaisin, mutta minusta oli mukavaa mennä nukkumaan kuunnellen telkkarin ääntä ja olohuoneesta kantautuvaa höpinää. Kyllä – nautin siitä kun tupa on täysi!
Meidän yhteiseloa tilalla: nahkat ja vuohet ulkoilevat yhdessä
Toisaalta on pakko myöntää, että odotan jo aikaa kun pennut lähtevät uusiin koteihinsa ja talossa rutiinit palautuvat normaaleiksi. Pentujen vallattua keittiön tilat ovat ahtaalla, eikä aikaa muutenkaan aikuisille ole niin paljon kuin normaalisti. Pentujen luovutusajankohdaksi olen nyt päättänyt lauantain 14.6. Pennut ovat menossa eläinlääkärin tarkastukseen ja mikrosirutukseen ensi viikon perjantaina ja viralliseen silmätarkastukseen 4.6.
Tänään sunnuntaina osallistuimme Salon näyttelyyn, mistä ei tullut mainittavaa tulosta Hukalle tai Millille, mutta näimme paljon tuttuja. Kotiin päästyämme söimme kanasalaattia ja uusia perunoita sekä otimme pennuista uusia kuvia!! Kiitos Riitalle tuhannesti esittämisestä. Vihdoinkin julkaisukelpoiset seisomakuvat näistä vilkkaista lapsista! 😉 Myös uusi video pentujen leikeistä saatiin aikaiseksi 😉
LIFEDREAM O-PENTUE 6 vko:
UROKSET:
Lifedream Obscure Obsession, Odin, 6vko – VARATTU
Lifedream Off-Duty Obedience, ”Oleg”, 6vko – VARATTU
Lifedream Out Of This World, ”Obama”, 6vko – VARATTU
Lifedream Over The Obstacles, ”Oliver”, 6vko – VAPAA
NARTUT:
Lifedream Off To The Races, ”Odessa”, 6vko – VARATTU
Lifedream Out Of My Way, ”Olga”, 6vko – VARATTU
Lifedream Outloud Design, ”Olivia”, 6vko – VARATTU
Lifedream Oh No Not You Again, ”Octavia”, 6vko – VARATTU
Äitikin osaa poseerata pöydällä, tisseineen päivineen 😉
Jokaisesta pennusta löytyy useampi kuva galleriasta.
Pentueessa vain Oliver on enää vapaana. Sen kohtalo mietityttää, sillä uroksia kotona on jo tarpeeksi. Se kuitenkin on luonteeltaan niin temperamenttinen ja hauska, että minun on vaikea asennoitua sen myymiseen. Ulkonäöltään ihan ok, vaikkakin jää vähän kahden soopeliveljensä varjoon. Oliver on kuitenkin sellainen velikulta, että osaa vetää oikeista naruista Mamman hurmaamiseksi, oi voi oi…
Pennut leikkivät iloisia repimisleikkejä keskenään ja myös ihmisten kanssa. Ulos juostaan jo suoraan keittiöstä ja portaat kipitetään varovasti sekä ylös, että alas. Kissoihinkin on otettu kunnon ote, kun Bestiksen selkäkarvat olivat koetuksella. Onneksi kissani ovat tottuneet pentuihin ja varsinkin Bestis rakastaa osallistua niiden puuhiin. Pennut ottavat kontaktia kissoihin vain valvottuna, vaikka yksikään niistä ei ole koskaan raapaissut koiraa.
Ensi viikonloppuna minulla onkin koirapuuhista pitkästä aikaa väliviikonloppu, kun rakkaat veljeni valmistuvat; toinen ylioppilaaksi ja toinen kokiksi. Kun vielä omat synttäritkin osuvat tähän kesäkuun alkuun on juhlimiseen syitä tarpeeksi. 🙂 Olen täyttämässä kaksi vuotta enemmän kuin äitini hänen menehtyessään aivokasvaimeen vain 31-vuotiaana ollessani 8- vuotias. Omat synttärit eivät ole koskaan olleet, varsinkaan nyt yli kolmenkymmenen kypsässä iässä, mikään suruttelun aihe. Jokainen päivä on suunnaton lahja kun muistan miten lyhyen elämän toiset täällä saavat viettää. Onkin syytä välillä muistutella itselleen, että viettää päivänsä hyvin ja on läsnä jokaisessa hetkessä sydämellään.
Onnea muillekin valmistujille, nautitaan ilmoista ja kesäpäivistä! 🙂
Jaa, ja se pentuvideo? no se on tässä 😀
Lifedream Colliet 