Sininen hetki – keskiviikkoyönä viime viikolla minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä parin tuttavan kanssa melomaan yöaikaan. Tartuin heti tähän, koska kokemuksena yöllä melominen on varmasti ihan toista kuin päivällä. Suuntasimme Salon melamogulien konteille ja pakattuamme kamppeet kajakkeihin lähdimme matkaan! Kello oli tässä vaiheessa noin 23. Onneksi meitä oli varoitettu viileästä kelistä ja minäkin otin mukaani pipon ja hanskat, pari pitkähihaista paitaa sekä vielä fleecehupparin kelluntaliivin alle. Uskaltauduin pakkaamaan kajakkiin myös vanhan järjestelmäkameran runkoni, jolla kaikki kuvat ja videot on otettu.
Ilta oli ollut upea, aurinko oli jo painunut mailleen ja sen viimeiset valon säteet siivittivät menoamme. Olimme varustautuneet otsalampuin ja minulla oli iso taskulamppu köytettynä kajakkiin. Lähtiessä lintujen konsertto oli todella hieno. Näimme myös rantatörmällä juomaan tulleen peuran, useita joutsenia ja lukemattomia sorsia. Käännyimme Halikonlahdelta ja jatkoimme Halikonjokea ylös. Mitä pidemmälle pääsimme, sitä hämärämpää tuli.
Lintujen konsertto jokiosuudella oli aivan toinen kuin lahden puolella. Harmitti kun emme tunnistaneet lintulajeja äänen perusteella. Puolen yön aikaan olimme päässeet jo niin pitkälle, että päätimme kääntyä takaisin. Tässä vaiheessa sytytimme lamput ja myös linnuista osa oli selvästi mennyt nukkumaan. Pimeässä rantaviivassa kukkivat tuomet tuoksuivat huumaavasti. Päästyämme takaisin lahdelle huomasimme tuulen nousseen.
En ole ennen melonut joella, saatika pimeässä, ja kokemuksena se oli todella hieno ja erilainen! Syvä rauha ja lähes hengellinen hiljaisuus istui sydämeen kun meloimme takaisin päin. Hyvin vähän sanoja vaihdettiin enää tässä vaiheessa ja kaipa meillä jokaisella oli riittävästi sisimmässään tutkiskeltavaa. Hiljaisuutta rikkoi vain lokkien kiljunta jossakin kauempana ja loiske, kun melamme osuivat veden pintaan. Olimme takaisin konteilla siinä yhden jälkeen. Katso alla olevat kuvat ja video niin saat vähän tuntumaa 🙂 Uusia melontaretkiä odotellessa!