Jo viimeisen vuoden olen haaveillut pääseväni käymään Repoveden kansallispuistossa sijaitsevalla Olhavan kiipeilykalliolla. Sen 50 metriä korkeat kalliot ovat suorastaan legendaariset kiipeilijöiden keskuudessa ja myös valokuvausta ajatellen paikka houkutti. Parhaan ystäväni Petran kanssa päätimme siis lähteä patikoimaan paikan päälle Juhannuksena verestääksemme samalla noin 22 vuoden takaisia telttailumuistojamme.
Kummallakaan meistä ei ollut aiempaa kokemusta retkikeittimen käytöstä, mutta syntymäpäivälahjaksi saamani Arctic Mate merkkinen keitin oli toivottu lahja juurikin tulevaa retkeilyharrastusta ajatellen. Teltan kokoamisestakaan minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta, mutta onneksi Petra tiesi edes suunnilleen mistä aloittaa. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan käynyt aikaisemmin Repovedellä. Mitenkään kokeneita eräkävijöitä emme siis ole, mutta molemmilla on hirmu määrä rohkeutta, uteliaisuutta ja tervettä selviytymishenkeä, joiden avulla arvelimme selviytyvämme 😀
Etukäteen reissuun valmistauduin tutkimalla netistä kansallispuiston reittitarjontaa ja päätin, että perjantaina ajaisimme Saarijärven parkkikselle, kiertäisimme Olhavan lammen (4,5km Korpin kierros) ja yöpyisimme Olhavan vuoren paikkeilla. Lauantaina jatkaisimme matkaa takaisin parkkipaikalle ja ajaisimme autolla Lapinsalmen pysäköintialueelle, missä kiertäisimme vielä viiden kilometrin Ketunlenkin nähdäksemme kuuluisan Lapsinsalmen riippusillan ja muita kohteita. Minulla ei ollut aikaa koota telttaa etukäteen, tahi kokeilla retkikeitintä 😀 Youtubesta katselin pari videota ja soitin isälleni saadakseni telttaan suurpiirteiset ohjeet. Petran kanssa päätimme, että jonkninlaisen suojan teltasta saisimme varmasti aikaiseksi ja aivan paniikkitilanteessa voisimme aina yöpyä pakettiautossani 😀
Ei muuta kuin matkaan!! Minulla oli takana todella raskas viikko, koska olin maanantaina lopettanut minulle rakkaan Wilya-koirani ja juossut sen jälkeen ikään kuin muuta ajatelleekseni kiipeilytreeneissä tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Perjantaina Juhannusaattona aloin sitten pakata kamoja ja totesin, että rinkasta tulisi painava kuin synti!! Ruokaa, vaatetta ja muuta kamaa oli varmasti viikon reissun verran, vaikka saimme käytettyä autoakin tankkauspisteenä. Onneksi ei ollut tarkoitus lähteä kuin vuorokauden mittaiselle reissulle 😀 😀
Vanha teltta painoi hurjasti, varmasti 6-8kg ja sen kantaminen muiden tarvikkeiden kanssa koitui melkein kohtalokseni. Vettä varasimme ekalle päivälle mukaan nelisen litraa. Otin koirani Jukan mukaan ja se sai kantaa vanhassa repussaan omat ruokansa ja kevyttä evästä meille. Koiran ottaminen mukaan mietitytti pitkään: hidastaisiko retkeilyyn tottumaton nuori uroskoira vauhtia, osaisiko se kulkea remmissä nätisti, tottuisiko nukkumaan teltassa ja jos sataisi, haluaisimmeko nukkua märän koiran kanssa? Lopulta päätin kuitenkin ottaa Jukan mukaan, koska tarkoitus on kuitenkin retkeillä koirien kanssa ja tässähän sitä sitten puolin ja toisin opitaan! Tämä oli hyvä ratkaisu, koska Jukka pärjäsi vallan upeasti reissussa!
Perjantaina hain ystäväni Petran kotoaan Matinkylästä ja sitten lähdettiin ajamaan reilua kahden tunnin matkaa Kouvolan kupeeseen Repovedelle. Ilmassa oli suurta juhlatunnelmaa! 😀 Navigaattori ohjasi ajamaan Lahden kautta ja pikkuteitä sompaillessa pohdimme mahtaisiko bensa riittää perille – ja sieltä pois. Perillä Saarijärven parkkiksella olikin todella paljon autoja! Niin paljon, että jouduimme jättämään auton tien varteen. Purkauduimme autosta, pakkasimme tavarat selkään ja niin patikointi saattoi alkaa! Onneksi nappasin kännykällä kuvan reitin kartasta, joka oli taulussa pysäköintialueella.
Reitti oli ensin leveää hiekkatietä ja naureskelimme kun jo kilometrin jälkeen Sukeltajannimellä oli telttaa pystyssä vieri vieressä ja ihmiset saapuivat sinne vetäen perässään leveitä kärryjä tavaroineen. Me jatkoimme kuitenkin matkaa kulkien Valkjärven rantaa myöden ja nousten sitten korkeammelle kohti Olhavan vuorta. Matkaa kaikkinensa tuli hiukan yli neljä kilometriä, mutta koska maasto oli suurimmaksi osaksi vaikeahkokulkuista nousua tuntui se varsin pitkältä. Kantamukset painoivat selässä melkoisesti ja hyttysiä oli joka paikassa! Arvioin oman rinkan kokonaispainoksi noin 20 kg, joten se kyllä tuntui selässä ja etureisissä.
Kallion laella törmäsimme ihmisiin ja kysyimme kuinka pitkä matka kiipeilykalliolle olisi. Tajusimme, että voisimme käydä purkamassa tavarat ja leiriytyä valmiiksi ja vasta sitten lähteä kiertämään lampea. Tämä tuntui todella hyvältä ajatukselta! Jatkoimme matkaa vielä noin 300 metriä kunnes päätimme leiriytyä ylös kallion päälle, mistä aukeni upeat maisemat Olhavan lammelle. Alhaalta kuului jo kiipeilijöiden ääniä. Kello oli noin puoli kahdeksan illalla kun ryhdyimme kokoamaan telttaa. Petran opastuksella saimme teltan tukikaaren pystyyn ja kerralla koko komeus nousikin helposti ylös. Ulkokankaan laitoimme vahingossa väärin päin, mutta todettiin, ettei se niin nökönuukaa ollut. Kun Petra tuskaili teltan katoksen kanssa nauroin, että tässä vaiheessa mokoma katos olisi jo turhaa hifistelyä. Avasimme oluet.
Jätimme suurimmat tavarat telttaan ja lähdimme alas lammelle katselemaan kiipeilijöiden leiriä ja kallion reittejä. Paikalla olikin hirmu määrä kiipeilijöitä! Telttoja oli vieri vieressä pitkin lammen rantaa varmasti 50-80kpl ja osalla oli riippumattojakin. Puiden väliin oli levitetty suuria sateensuojia ja porukkaa oli grillaamasssa leirinuotiolla. Paikalla oli ihmisiä ainakin Virosta, Saksasta ja Joensuusta 😀 Aikamme juteltuamme kiipeilijöiden kanssa päätimme jatkaa lammen kiertämistä. Onneksi merkittyä polkua ei tuntunut löytyvän ja nälkä ajoi meidät kääntymään takaisin. Kello oli jo lähemmäs kymmenen. Vasta myöhemmin tajusimme, ettei Korpin kierrros varsinaisesti edes kiertänyt lammen rannassa, vaan paljon kauempana. Ei harmittanut yhtään, sillä jo tulomatkan patikointi oli ollut meille tarpeeksi raskas.
Viimeisenä ponnistuksena nousimme takaisin ylös Olhavan vuorelle. Kyseessä on jyrkkä juurikkoinen mäki, ja vaikka selässä ei enää ollut telttaa tai makuupusseja jouduimme pitämään monta levähdystaukoa. Ylhäällä aloin heti rakentaa meille keittiötä ja valmistauduin sytyttämään elämäni ensimmäistä kertaa retkikeittimen spriin. 😀 Se sujuikin paljon helpommin kuin kuvittelin, ei leimahdusta, ei edes pientä räjähdystä! Petran tuoma paella valmistui noin puolessa tunnissa. Illan myötä hyttysetkin kaikkosivat ja kallion laella oli mukavaa turista kuulumisia. Jukka jyysti mukanaan kantamaansa luuta onnellisena. Kun päivän aikana kertynyt hiki kuivui, minulle tuli hieman kylmä, mutta Petran yllärinä tuomat viski lämmitti 😀
Puoli yhden aikaan painuimme sisälle telttaan, missä oli mukavan tyyntä ja lämmintä. Jukka päivästä väsyneenä sammui kuin saunalyhty. Se rakastaa nukkua vieressä, joten ei osannut oikein päättää työntäisikö hanurinsa minun kainalooni vai kuononsa Petran kaulalle. Olimme varsin ylpeitä itsestämme!! Olimme onnistuneet löytämään perille, kokoamaan teltan ja valmistamaan lämmintä ruokaa. Ensimmäisen päivän seikkailut onnistuneesti paketissa!!
Seikkailu jatkuu Eräpirkot Repovedellä, Juhannus osa II toisessa osassa!
Lifedream Colliet 