Kesäkuun lopussa vietin viikonlopun Peurungan kylpylässä, josta oli kävelymatka Kuusaankoskelle. Kuusaankoski on yksi Keski-Suomen suurimmista koskista. Sen kautta laskevat Vatianjärven vedet Saraaveteen Laukaan Kuusaan kylässä. Otin mukaani kamerani, luonnollisesti. Reitti kylpylähotellilta koskelle oli hyvin merkitty, joten sinne suuntaan kulku oli helppoa. Reitti takaisin olikin sitten vähän kinkkisempi juttu 😀 Kuusaankoski on suojeltu vuonna 1987 koskiensuojelulailla ja reitti sinne toimii talvella hiihtoreittinä. Paikoin reitti nousi jyrkästikin, joten kävely toimi hyvänä peruskuntolenkkinä ja minulla oli kyllä hieman vaikeuksia pysyä liikunnallisemmassa seurassa mukana 😀 Hyvä mieli kuitenkin jäi ja suosittelen käväisemään koskella (tai hotellissa) jos olette maisemissa.
Kategoria: Retkeilyjuttuja
Kävelyllä – matkailu avartaa!
Tänä kesänä olen päättänyt lisätä arkeeni jälleen pitkän matkan lenkkejä. Tämä tarkoittaa ainakin kerran viikossa yli kympin lenkkiä, mielellään toki parikin. Tavoitteena on saada peruskuntoa kohennettua ja jatkossa lisätä myös juoksun määrää. Käytännössä olen kävellyt nyt n.14km lenkin kerran viikossa, joten alku on ollut varsin lupaava! Kotimaisemissa on ilo kävellä, sillä täällä todella on upea vehmas Varsinais-Suomen luonto ympärillä! Hiukan vaihtelua toi matkani Keski-Suomeen, missä kävelin Kuusaankosken ympäristössä 14km kesäkuun lopussa. Lisäksi teen koirien kanssa myös lyhyempiä lenkkejä retkeillen lähialueella, mutta niistä lisää myöhemmin. Tempon vaihteluineen pitkän matkan kävely on kivaa ja erittäin tehokas liikuntamuoto. Kävellä voi sauvoilla tai ilman, mutta varsinkin menevän koiran kanssa pysyy vauhti tasaisesti hyvin yllä. Lue lisää kävelystä kirjoittamastani jutusta.
Iso Silmukka: olen nimennyt erilaisia lenkkejä hiukan sen keston ja maisemien mukaan. Iso Silmukka on noin 13km pitkä lenkki, jonka voi kävellä kumpaan suuntaan tahansa, mutta jostakin syystä kävelen useimmat lenkit myötäpäivään. Reitti kulkee ensin kolmisen kilometriä asfalttitietä, sitten 8km hiekkatietä metsän keskellä. Loput pari kilometriä on enimmäkseen hiekkatietä peltojen keskellä. Iso silmukka oli minun ja huskyni arkilenkki, joka kuljettiin aikaan 1h50min. Nyt collieiden kanssa aika on hieman pidempi noin 2h10min. Wilyan kanssa kävellessä laihduin muutama vuosi sitten huikeat 30kg! Kokemusta ja kilometrejä treenitossuissa siis riittää:)
Kurkelanjärven kierros: kiersimme koirien kanssa pitkästä aikaa Kurkelan järven, joka siintää oman keittiön ikkunasta läpi vuoden. Järvi on pitkänomainen ja reitin kuljen yleensä myötäpäivään. Kyseessä on varmasti fyysisesti rankin kotipihan reitti. Alun neljän kilometrin nousu on aika rankka, hiekkatie nousee kallion päälle parin kilometrin matkalla jopa 320metriä. Tie on kaikkinensa hyvinkin vaihteleva: on metsää ja hakkuualueita, metsälampia ja peltoaukeita. Kun tie laskee Kärkelän ruukin alueelle, aukee sen molemmmin puolin laajat hevoshaat. Loppumatkakaan ei ole suinkaan helppo, sillä vielä viimeisillekin kilometreille riittää mäkiä. Niinpä tämä reitti vie minulta usein lähes kolme tuntia, vaikka kilometreiltään on lähes Ison silmukan veroinen. Toisaalta kotona on ihan voittajafiilis kun mäet antavat reitille luonnolliset intervallijaksot.
Nikkallio, Teijon kansallispuisto
Lähdin hetken mielijohteesta tutustumaan Teijon Kansallispuiston Hamarijärven maisemiin ihan kesälomani viime metreillä. Tarkoitus oli lomani aikana retkeillä enemmänkin, mutta jotenkin se aika jälleen meni muissa riennoissa. Retkeilyä en ole kuitenkaan unohtanut, vaan tarkoitus on jatkaa sitä myös yön yli reissuilla.
Paikan päälle Kirjakkalan pysäköintialueelle oli helppoa löytää, mutta pakko myöntää, etten ollut kovin optimistinen mitä tulee itse kansallispuiston reittimerkintöihin. Olenhan onnistunut eksymään reiteiltä joka kerta kun olen Teijon kansallispuistoon uskaltautunut 😀 Pysäköintialue on Kirjakkalan ruukin yhteydessä ja kävijöille on selkeästi osoitettu kansallispuiston pysäköintialue. Otin koirat autosta ja lähdin viitan suuntaan. Reitti alkaa aivan mahtavalla lehtikujalla, jossa puut muodostavat maijesteetillisen tunnelin polun ylle.
Vajaan kilometrin kävelytaipaleen jälkeen avautuu Onnelannummen mäntykangas, jonne on ryhmien käyttöön rakennettu aika kivan oloinen erikseen varattava leirialue. Lähdin tästä nousemaan Nikkalliolle, vaikka suositeltu kulkusuunta on myötäpäivään. Halusin kuitenkin nähdä kallion ja päästä kuvaamaan koiriani sen laelle. Valitettavasti koirani eivät oikein vielä osaa poseerata porukkana, mukana kun oli 5kk ikäinen uteliaisuuttaan joka suuntaan sinkoileva Piiku, eteenpäin kiskova johtokoirani Ronja, kaikkialle merkkaileva urokseni Jukka ja ainaisesti hihnansa kanssa solmussa oleva Puuma. Myös matka alas kalliolta kapeaa polkua oli haasteellinen ja vähän oli hermo herkässä.
Kiersin kalliolta rantaa myöden Hamarinjärven tulentekopaikalle, missä näytti olevan telttailijoita nauttimassa päivästä. Hiukan ripsi vettäkin, joten laitoin järkkärini piiloon. Hiukan yli 4km matka kesti meiltä noin tunnin, mutta olin todella tyytyväinen, että sain reissun aikaiseksi ja kun polku leveni jälleen oli koirienkin helpompi kävellä. Juurikaan ei ihmisiä tullut reitillä vastaan, joten suosittelenkin tutustumaan myös tähän nähtävyyteen niiden perinteisten ja hiukan suositumpien Teijon kansallispuiston reittien lisäksi.
Koiratouhuja kevät 2019
Kevät ja alkukesä näyttää painottuvan koiramaisiin menoihin! Jostain syystä mieli halajaa näyttelyihin, agsakentälle ja jopa tokoilemaan! En tiedä onko ilmassa jotain, olenko syönyt jotakin sopimatonta tai saanut jonkun tarttuvan taudin.. Parasta kuitenkin se, että kaikki koirat ovat mukana touhuissa!
AGILITY: kevään torstai-illoissa olemme juosseet Puuman kanssa agsatreeneissä. Steriloinnin jälkeen Puuma on rennompi ja leikkisämpi ja hakee minuun enemmän kontaktia kuin aiemmin. Meidän osalta leikkaus onnistui siis nappiin! Puuman asenne on treeneissä parantunut paljon eikä se enää juurikaan seikkaile kentällä omiaan. Taija Salokanteleen treeneissä on yleensä n.30 esteen rata, jonka teemme pätkissä. Myös keppejä olemme treenanneet ja päässeet jo parista ohjuristakin eroon! Radat kuitenkin pätkii osin omiin ohjausvirheisiin ja joskus Puuman karkailuun kontaktiesteille. En ymmärrä miksi minulle on niin vaikeaa ottaa käyttöön persjättö kun helposti usutan koiraa takaleikkauksiin. Ne harvoin toimii. Toivoisin Pumselle vähän enemmän vauhtia radalle, mutta olen kuitenkin super tyytyväinen Puuman asenteeseen! Myös alun paikalla olo alkaa sujua varmasti. Puuma jatkaa Taijan kurssilla myös kesällä torstai-iltaisin.
Mukana on silloin tällöin ollut myös Jukka, jonka suoritus on ollut vaihtelevampaa. Jukka on intona mukana lajissa, mutta se on jotenkin jähmeä, iso ja hidas, vähän kuin elefantti posliinikaupassa 😂 niinpä Taijan kurssit ovat sille vielä vähän liian vaativia ja yritän hakea sille motivaatiota kevään aikana Aneten siihen tarkoitetuilta lyhyemmiltä kursseilta.
Piiku tapailee agsan alkeita eli siivekkeen kiertoa, putkea sekä eteenmenoa sekä kotitreeneissä, että maanantai-iltaisin starttikurssilla yhdessä Maijun Unton kanssa. Toukokuussa alkaa myös Piikun oma Sporttirakin pennuille suunnattu verkkovalmennus, joka kestääkin sitten elokuuhun asti! Toivon, että saan sieltä lisää vinkkejä kotitreeneihin! Kesällä käymme varmasti myös jonkun Aneten motivaatiokurssin. Piiku on nopea oppimaan ja vaatiikin tällä hetkeltä minulta aika paljon huomiota. Pyrin tarjoamaan sille jatkuvasti jotakin uutta kokemusta, joko ympäristön tai koulutuksen kautta. Haaveena olisi saada siitä nopea kisakoira agilityyn, mutta myös toko on viime aikoina alkanut taas kiinnostaa.
Toukokuun 23.5 osallistun Jukan ja Ronjan kanssa Aneten Tassupäivään ulkosalla, joten sieltä molemmille motivaatiota pidemmältä agilityradalta takataskuun! Kesällä olisi tarkoitus käydä omin päin myös Tassujen ulkokentällä treenaamassa koko sakin kanssa. Katsotaan mihin into ja aika riittää!
RALLITOKO: ilmoitin pitkästä aikaa Ronjan touhuilemaan Aneten rallitokoon tiistai-iltaisin.. 🙈 saa nähdä.. haaveessa olisi ykkösluokan kisat, mutta noh.. saa nähdä! 😂 Olen pohtinut, että jos homma tuntuu hauskalta voisin kokeilla sitä tai varsinaista tokoa myös Jukan kanssa! Olisikin kätevää jos koirista kaksi olisi ns. agsakoiria ja kaksi tokoon keskittyviä.
RETKEILY: viime vuonna kävimme koirien kanssa retkeilemässä mm. Iso-Valkeella, Torrosuolla ja Nuuksiossa. Kaikenlaisia suunnitelmia on myös tälle vuodelle, myös yön yli kestäviä retkiä. Tavoite olisi nähdä miltä neljän ison koiran kanssa telttailu tuntuu, mutta aloitamme ihan lähiympäristöstä. Haaveena olisi lähteä tutustumaan Liesjärven kansallispuistoon ja samota lisää Etelä- Suomen retkeilyalueita.
NÄYTTELYT: Jukka on ilmoitettu kolmeen näyttelyyn toukokuussa, Puuma yhteen ja jahka rokotukset saadaan kuntoon Piiku lähtee harjoittelemaan pentuluokkiin yhdessä Unton kanssa. Heinä- elokuussa viralliset kehät jatkuvat, vähän auki vielä minne kaikkialle mennään. 😊 tavoitteena olisi saada Jukalle vielä puuttuvat kaksi sertiä 😂
PAIMENNUS: tänä kesänä meille muuttanee ensimmäiset omat kesälampaat. Tila on rekisteröity lampaiden pitopaikaksi ja kaikki on valmiina eläimiä varten. Niitä ei kuitenkaan ole tarkoitus käyttää koirien harrastukseen, joten saa nähdä eksymmekö kesän aikana Somerolle tai vaikkapa Sammattiin virallisempiin ympyröihin treenaamaan. Varsinkin Puuma ja Piiku voisivat toimia niissä kehissä.
Iso-Valkee, Someron salainen helmi
Viime kesänä pääsin tutustumaan Iso-Valkeen järveen kun tuttavaperhe oli vuokrannut sen rannalta Someron kaupungilta mökin. Lämmitimme mökin puusaunan, uimme kirkasvetisessä järvessä ja teimme uimahyppyjä laiturilta. Illalla paistoimme leiritulilla makkaraa. Jo tuolloin ajatus alueella retkeilystä ja telttailustakin houkutteli. Tällä viikolla käväisin luontopolulla koirien kanssa nauttimassa syysvärien loistosta ja totesin, että paikalle on päästävä uudelleen teltan kanssa!
En ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä retkikohteesta, joten alue onkin yksi iso salainen helmi! Someron keskustasta järvelle on noin 25km ja mm. Turku/Helsinki motarilta alle 30km. Iso-Valkee lähiympäristöineen on mitä otollisin retkikohde luontoharrastajille, kesäretkeilijöille, lintubongareille, lapsiperheille, koululuokille, uimareille ja sukeltajille. Suosittelen lämpimästi! Järveä ympäröivät kangasmetsät tarjoavat kesä- ja syksyaikaan runsain mitoin noukittavaa niin sienien kuin marjojenkin kerääjille sekä upeasti värittyneet erilaiset lehtipuut. Iso-Valkeen alue kuuluu laajempaan Natura 2000-alueeseen, joka on nimeltään Hyyppärän harjualue. Harjualue on jakautunut Someron, Kiikalan, Suomusjärven ja Nummi-Pusulan kuntien alueelle. Alue on Kolmannen Salpausselän reunamuodostumaa. Harjun muodostamat laaksot ja huiput ovat upeaa katseltavaa ja vaikka Iso-Valkeen luontopolku kiertää aivan rannan tuntumassa, alueen korkeuseroista saa silti hyvän käsityksen.
Iso-Valkee on erittäin niukkaravinteinen ja kirkasvetinen järvi. Rannalla on useita alueita, jotka soveltuvat uimapaikoiksi. Viime kesänä sukeltelin täällä räpylöillä ja ahvenparvet ihastuttivat. Rannat ovat matalia, joten ne ovat turvallisia myös lapsille. Iso-Valkeella voi varmasti helposti viettää kokonaisen päivän vaikkapa perheen kanssa uiden, metsässä liikkuen ja eväitä syöden nuotiolla. Iso-Valkeella on kaksi laavupaikkaa, joissa voi vaikka erähenkisesti nukkua yön yli, pulahtaa aamu-uinnille kirkasvetiseen järveen lumpeiden sekaan ja keittää nuotiolla nokipannukahvit. Someron kaupungin mökkiä voi vuokrata noin 25euron päivähintaan.
Tällä kertaa paikalla ei ollut ketään, joten sain koirien kanssa kiertää järven kaikessa rauhassa. Virallisten tietojen mukaan luontopolku olisi n. 3km pitkä, mutta kyllä se tuntui pidemmälle syysiltatuimaan kun alkoi jo hämärtää. Kiersin järven reippaasti kävellen, tosin valokuvasin vähän väliä. Aikaa meiltä meni tähän parisen tuntia. Luontopolku oli selkeästi merkitty maastoon sinisen merkein ja siellä täällä oli opastauluja, joissa kerrottiin metsätyypeistä, kasvillisuudesta yms. Ehdimme takaisin autolle juuri ennen pimeää. Alue on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen nähtävyys ja kesällä mieluinen uimakohde!
Lisää infoa alueesta: https://www.somero.fi/vapaa-aika-ja-matkailu/liikunta/aktiviteetteja/luonnossa-liikkuminen/iso-valkee-ja-luontopolku/
Saaren kansanpuisto
Vuosien aikana olen ajellut paljonkin Forssan liepeillä sijaitsevan Tammelan läpi matkalla Hämeenlinnaan tai Lopelle. Saaren kansanpuiston kyltit ovat herättäneet uteliaisuuteni siinä missä Torronsuokin. Saaren kansanpuisto on ollut jo vuosikymmeniä tunnettu virkistys- ja vapaa-ajanviettopaikka. Se on arvokas niin luonnoltaan kuin kulttuurihistorialtaan. Nykyäänkin se houkuttelee kauniilla monimuotoisella luonnollaan ja upeilla näköaloillaan, mutta myös muilla palveluillaan kaiken ikäisiä matkailijoita. Päätin lähteä paikalle heti kun siihen tulisi mahdollisuus ja mukaani intoituivat Pilvi ja Lennu, tuttaviani koirapiireistä.
Viime sunnuntaina lähdin matkaan 11 aikaan ja ajoin 70km matkan paikan päälle reilussa tunnissa. Iso parkkipaikka oli aika tyhjän oloinen vielä, mutta pian Pilvi ja Lennu kaarsivat mutkasta. Saaren kansanpuiston alue soveltuu erinomaisesti päiväretkikohteeksi, erityisesti perheille. Meillä oli mukana yhteensä kuusi koiraa ja etukäteen pohdimme millaiseksi ryhmä rämäksi porukkamme retken aikana muodostuisi. Koirat eivät entuudestaan tunteneet toisiaan ja osa oli myös herkkähaukkuisia. Lähdimme seuraamaan leveää ja hyvin opastettua polkua näköalatornin suuntaan. Alue tarjoaa hyvät mahdollisuudet myös moneen muuhun aktiviteettiin patikoinnin lisäksi. Melontayhdistyksemme järjesti paikan päällä retken samana viikonloppuna, mutta koska olin sopinut patikoinnista tyttöjen kanssa, ei melonta nyt ollut mahdollista. Kuivajärvi kuitenkin siinteli sen verran kauniina, että lähtisin mielelläni paikalle myös kajakin kanssa!
Pilvi toimi paikallisoppaana, sillä hän asuu ihan kiven heiton päässä puistosta ja käy täällä usein ulkoilemassa. Kansanpuisto sijoittuu Kaukolan harjulle Pyhäjärven ja Kuivajärven väliselle kannakselle, joten harjujen lisäksi vesistöt suurista järvenselistä pieniin kirkkaisiin luonnontilaisiin lampiin tuovat alueelle oman viehätyksensä. Saaren kansanpuisto on kuulemma erittäin suosittu uimakohde kesäisin, enkä ihmettele! Kuivajärven matalat hiekkarannat miellyttävät varmasti lapsiperheitä ja auringonpalvojia, kun taas Suujärven syvä ja kirkas laitureilla sekä hyppytelineillä varustettu ranta sopii varttuneemmille.
Saaren kansanpuisto käsittää varsinaisen kansanpuiston alueen, jonka omistavat Forssan ja Tammelan kunnat, sekä Pirtin alueen, jonka omistaa Lounais-Hämeen Pirtin säätiö. Alueeseen liittyy pohjoispuolella laaja geologisesti arvokas yksityisten omistama harjukokonaisuus, joka on luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Sen korkeimmalla kohdalla sijaitsee näkötorni, josta avautuvat henkeäsalpaavat maisemat yli järven selkien ja metsien. Näkötorni ei ollut tällä kertaa avoinna, mutta suosittelen jatkamaan edes takaista matkaa tornin taakse, missä avautuu jännittävä näkymä kapealta harjulta.
Kävelimme koirien kanssa polkua ihastellen maisemia ja höpisten samalla kuulumisia. Yllätykseksemme kaikki toisilleen entuudestaan vieraat koirat käyttäytyivät todella hienosti ja itse olin todella ylpeä omasta kolmikostani! Vaikuttaa siltä, että ne alkavat olla jo vanhoja konkareita niin pitkospuilla kuin tällaisilla 
poluillakin. Remmissä kuljetaan nätisti ja ihmiset ohitetaan nätisti. Kokonaisuudessaan kuljimme noin 4 kilometrin matkan parissa tunnissa. Pidimme vauhdin rauhallisena, mikä oli todella mukavaa vaihtelua normaaliin puolijuoksuuni 😉
Paikalla oli ihastuttavia pieniä metsälampia, mutta pysähdyimme syömään eväitä kuivajärven rannalle, missä oli laavu ja kaksi tulentekopaikkaa. Hiekkaranta oli varjon puolella, mutta houkuttelee varmasti paikalle porukkaa kesäisin. Sidoimme koirat tauon ajaksi puihin kiinni, jotteivat ne pääsisi häiritsemään alueella harvakseltaan liikkuvia muita retkeilijöitä. Nuotiopaikalla sauhusi vielä edellisten kävijöiden tulet, joten saimme nopeasti aikaan oman pienen notskimme. Minulla oli eväänä leipiä, porkkanaa ja kahvia, mutta Pilvi taikoi esiin paikallisen teurastamon Makulihan omia nakkeja, croisantteja ja vielä dumlekarkkejakin! Kiitos Pilvi herkuista ja opastuksesta alueella, ihan mahtavan päivän tarjosit meille! Söimme höpötellen noin tunnin verran kunnes oli aika jatkaa matkaa läheiselle parkkipaikalle. Kaiken kaikkiaan retkeen meni meiltä neljä tuntia 😀 mutta suurin osa siitä meni ehdottomasti seurustelun piikkiin. Tämä oli ihanaa vaihtelua yksin retkeilylle, kiitos tytöille!! Pian uudelleen!
Lisää ottamiani kuvia järvistä ja alueelta: https://lifedream.kuvat.fi/kuvat/Retkeilykuvia/Saaren+kansanpuisto+2018/
Lisäinfoa puistosta: http://www.luontoon.fi/saari
Aamiaisella Torronsuolla
Monta vuotta olen suunnitellut Torronsuon kansallispuistossa käymistä, mutta koskaan en ole saanut aikaiseksi. Usemman kerran puiston ohi ajaessa olen huomioinnut, että parkkis on täynnä autoja ja että kyseinen kansallispuisto on juuri sopivan matkan, vain 40 minuutin, päässä. Sunnuntaina sain vihdoin jonkinlaisen energiapurkauksen ja lähdin jo aamusta suolle yhdessä koirani Ronjan kanssa. Pitkospuilla kulkiessa maisemat olivat kerrassaan satumaiset ja mielessäni jo pitkään pyörinyt ahdistus suli pois. Jos et ole vielä käynyt täällä, suosittelen!
Tavoitteena oli lähteä Torronsuon lintutorniin jo auringon nousun aikaan, mutta en kertakaikkiaan päässyt sängystä ylös tarpeeksi ajoissa. Olin kuitenkin tyytyväinen kun kaarsin kansallispuiston parkkipaikalle silti jo ennen yhdeksää. Paikalla oli vain yksi auto ja hetken aikaa tunsin tuttua hämmennystä: mitä minä täällä oikein tein, aamutuimaan yksin metsässä? En tiedä miksi tämä herättää minussa vielä outoja viboja, mutta lähtiessäni sitten koirani Ronjan, kameran ja aamiaisrepun kanssa kulkemaan, suli tuollaiset ajatukset nopeasti mielestä. Torronsuon kansallispuisto on Tammelan kunnassa Kanta-Hämeessä sijaitseva, pinta-alaltaan 30 neliökilometrin laajuinen kansallispuisto. Kansallispuisto perustettiin vuonna 1990. Sitä ennenkin lähes luonnontilainen suo oli määritelty suojelualueeksi.
Kävimme ensin tsekkaamasssa lintutornin. En ollut tullut ajatelleeksi, että tornin portaat olivat todella jyrkät ja Ronjalle vaikeakulkuiset. Olisin toki voinut sitoa sen alhaalle kiinni siksi aikaa kun kävisin tornissa, mutta tiesin sen vain ahdistuvan moisesta. Niinpä kehujen kera sain sen kiipeämään kaksi ensimmäistä osoita. Kolmannella huomasin, että sitä selkeästi pelotti. Portaiden välistä se näki alas ja paljastin sille, että itseänikin hieman hirvitti. Urheasti kuitenkin jatkoimme matkaa ja pääsimme ylös asti. Paikalla ei ollut muita ihmisiä. Palkitsin Ronjan herkkuluulla ja napsin itse kuvia joka suuunnasta tornista. Aurinko oli jo noussut, mutta ilmassa tuoksui silti aamu ja kosteus nousi koleasta metsästä.
Ronjan syötyä ja otettuani kuvia lähdimme alas jyrkkiä portaita. Ronja käveli ne varovaisesti, mutta reippaasti. Olen niin ylpeä siitä!! Ihan huippukoira! Lintutornin oikealta puolelta lähti leveä polku kohti varsinaista suoaluetta ja pitkospuita. Maisemat salpasivat hengen! Aurinko nousi toisella laidalla ja minä napsin kuvia minkä kerkesin. Noin 1,5km jälkeen istuuduin levennetylle penkille ja kaivoin esiin aamiaistarvikkeeni. Aikaisempi yksinolon ahdistukseni oli täysin hälvennyt mielestä kun ihastelin maisemia ja rapsuttelin leipääni kerjäävää koiraa.
Siinä ollessani pari ihmistä tuli pitkospuita myöten vastaan ja vaihdoimme muutamat lauseet. Pian ihmisiä alkoi tulla lisää ja toivottelin kaikille hyvää huomenta ja vaihdoimme sanasen. Myös paljon koiraihmisiä tuntui olevan liikkeellä. Pakkasin tavarat Ronjan syötyä toisen pestoleipäni ja jatkoimme vielä matkaa pitkospuita jonkun aikaa, kunnes päätin kääntyä takaisin. En ole aivan varma, onko alueella edes rengasreittiä, mutta se selvitetään ensi kerralla!
Kun tulin takaisin huomasin, että nuotiopaikalla oli ihmisiä ja tuletkin oli jo laitettu valmiiksi. Parkkipaikalla oli YLI 20 AUTOA! ja lisää tuli jatkuvasti upean ilman ja erityisen kiinnostavan kansallispuiston houkuttelemina. Itselleni jäi tästä puistosta todella hyvä fiilis. Parasta oli minun ja Ronjan yhteiset hetket pitkospuilla, ennen ihmispaljoutta ja se rauha, joka minut saavutti. Ei retkeilyn aina tarvitse olla monen yön yli reissuja ja painavia kantamuksia.. Joskus termari ja pari pestoleipää riittää. ❤
Lisää kuvia galleriassa: https://lifedream.kuvat.fi/kuvat/Retkeilykuvia/Torronsuo+2018/
Paavolan jykevä tammi
Olen halunnut käydä kurkistamassa kuuluisaa Paavolan tammea Lohjan saaressa jo ueamman vuoden, mutta koskaan ei ole ollut sopivaa hetkeä. Viime lauantaina pääsin kuitenkin paikan päälle kun yhdessä nuoren ystäväni Jimin kanssa ajelimme sinne. Odotus oli totisesti näkymän arvoinen!
Sää oli vaihteleva, sillä Mauri myrsky vavisutteli taivaan pilareita. Vierailimme Jimin kanssa ensin Lohjan perinteisissä Omena karnevaaleissa ja sen jälkeen ajoin meidät noin 12km matkan tammen luo. Välillä paistoi aurinko, välillä satoi, joten toivoin että pilvet väistyisivät päästessämme perille. Paikan päälle oli navigaattorin kanssa helppo löytää ja autonkin sai luontopolun viereen parkkipaikalle. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta kun lähdimme kulkemaan polkua eteenpäin.
Tammi on luontopolulta sivussa, noin kilometrin päässä parkkipaikalta. Itse luontopolkua emme Jimin kanssa kulkeneet, mutta ehkäpä joskus vielä! Hämmästyksekseni tammi oli vielä täysin vihreässä lehdessä. Kuvat puhukoot puolestaan puun koosta ja jylhyydestä! Kun pääsimme takaisin autolle, parkkipaikka alkoi olla jo täysi vieralijoita, selkeästi tammi ja luontopolku keräävät kansaa kauempaakin! 🙂
Lifedream Colliet 