Retkeilyä Seitsemisellä

Osallistuin viikonloppuna Partioaitan 365 klubin viikonloppuretkelle Seitsemisen kansallispuistoon Ylöjärvellä. Halusin saada perustaidot retkeilystä myös kurssin muodossa haltuun, mutta vielä kiinnostuneempi olin vinkeistä useamman päivän vaelluksille. Viikonlopun aikana vaelsimme n.16km ja yövyimme omissa teltoissa Haukilammen rannalla. Loppujen lopuksi retki olikin ensisijaisesti inspiraation ryöppy meikäläiselle, joka vihdoin tuntee tietävänsä mikä tässä touhussa on se oman polun suunta.

20170901_185426[1]
Edellisillan pakkailuja! Kissa Bestis ei valitettavasti mahtunut rinkkaan..

Yhden naisen roudtrip lähti liikkeelle lauantaiaamulla jo ennen kahdeksaa kun matka kohti Tamperetta ja Ylöjärveä alkoi. Olin edellisenä päivänä pakannut rinkkaani tarvittavat ruuat, kahden hengen tunnelitelttani, makuualustat, vaatteita ja muuta sälää. Viikolla olin hankkinut jo ensimmäisen pienen ensiapulaukkuni (sakset, pinsetit, laastareita ja sideharsotarpeita) retkeilyä varten, retkeilyyn sopivat ruokailuvälineet kippoineen ja purnukkoineen sekä varavirtalähteen, jolla sain ladattua kännykkäni. Lisäksi mukana oli uusi aluslakana makuupussiin. Valitettavasti uusi untuvapussini ei ehtinyt saapua postiin retkeä varten, joten jouduin tyytymään kesäpussiini ja toivoa, ettei luvassa olisi kylmä yö. Kirjoitan tarkemmin retkeilyvarusteistani myöhemmin.

 

Ajelin Kiikalan ja Someron kautta Forssaan ja sieltä Tampereelle. Matka oli yllättävän nopea ja helppo, koska tykkään ajella. Paikan päällä Kulomäessä Seitsemisen luontokeskuksella olin 11 aikaan ja infotaulun äärellä jo odottelikin oppaamme Teemu ja innokkaita muita retkeilijöitä. Meitä oli vain kuusi lähtijää, koska flunssan vuoksi osa oli joutunut perumaan. Seitsemisen maasto on helppokulkuista ja hyvin merkattua, joten en odottanut vaikeaa kulkua. En ole kuitenkaan koskaan kantanut rinkkaa pidempiä kuin viiden kilometrin matkoja ja tuolloinkin vauhti on ollut melko hurja, matka on taitettu parissa tunnissa kantamuksista välittämättä.

20170903_091829[1]
Oma teltta näkyy kuvan laidassa.

Tällä kertaa käveltiin kuitenkin hitaammin, noin kolmen kilometrin tuntivauhtia. Lähdimme kiertämään yhtä Seitsemisen peruslenkeistä, Seitakierrosta. Pidimme puolen päivän jälkeen pitkän lounastauon ja minä keittelin vettä nuudeleille ja tonnikalalle (hei, kiipeilijän peruseväs!). Juttua riitti sekä vetäjällä Teemulla, että muilla retkeilijöillä. Pidimme paljon taukoja ja iltapäivällä pysähdyimme Koveron perinnetilalle ihastelemaan pihapiiriä ja tuvan salaisuuksia. Tästä oli enää kilometrin verran varsinaiselle yöpymispaikalle Haukilammen rantaan. Paikalla oli puucee ja tulentekopaikka. Teemun opastuksella valitsimme telttapaikat ja kokosimme ne. Suuri kiitos Teemulle kaikista vinkeistä, joita saimme pitkin matkaa!

 

3G5A0907Haukilampi oli todella kaunis, joten kuvasin sitä kaikista kulmista 😀 Sitten olikin aika syödä vähän lisää! Olin varautunut metsäsienikeitolla, mutta pettymyksekseni se oli todella pahaa. Onneksi Teemun tekemät letut pelastivat illan! Vinkkinä siis: varaa tällaisille minivaelluksille herkullisia eväitä, älä sellaista millä tulee vaan toimeen. 😉 Hauska oli nuotiolla turista niitä ja näitä, tunnelma oli mielestäni todella mukava. Paikalla oli myös pari retkikuntamme ulkopuolista pariskuntaa, joten puheensorinaa riitti. Jo kymmenen aikaan olimme valmiit painumaan yöpuulle telttoihin. Tai suurin osa näytti olevan, itseäni ei juuri vielä nukuttanut ja koska hyvä kirjakin oli jäänyt kotiin, makasinkin valveilla jonkun aikaa kuunnellen leirin ääniä.

Makuualustani vaatii vielä vähän hienosäätöä – tai oikeastaan minä vaadin taitoa säätämään sitä, sillä itsestään ilmalla täyttyvä patja oli käytännössä tyhjä koko yön. UNOHDIN nimittäin avata sen venttiilin! Tämä aiheutti sen, että yö oli kylmä ja vähän kova. 😀 Uusi silkkinen aluslakana toimi hyvin, mutta vaikka en varsinaisesti palellut, niin viileä teltassa silti tuli.

20170903_070500[1]
Teltta-aamu ei ole hyvä tukka-aamu! 😀

Yön aikana lämpötila laski 4-5 asteeseen ja nenän pää valkoisena makasin täysissä pukeissa kesämakuupussissa. Pohdin, mikä järjen riemuvoitto tällainen retkeily onkaan! Siis mikä saa ihmisen tällaiseen typeryyteen kun kotona odottaisi lämmin ihana oma sänky! Tuumiskelin, että ehkä olen sittenkin enemmän päiväretkeilijä.

Aamulla sain jonkun aikaa nukuttua kun tajusin sulloutua kokonaan makuupussin sisälle ja vetää narutkin kiinni pään yli. Heräsin vähän ennen seitsemää leirin ääniin ja nousin aika nopeasti ylös lämmittelemään leiritulille. Aamupalaksi olin varannut kaurapuuroa ja proteiinipatukan. Takaisin luontokeskukselle lähdimme kiireettä taivaltamaan noin 10 aikaan. Tänään juttu luistikin vielä syvällisempiä latuja kuin eilen ja aika meni kuin siivillä. Kävelin paljon porukan hännillä tai turisin ihan kärjessä. Oli todella mukavaa tutustua kanssaretkeilijöihin sekä retken vetäjään Teemuun, jonka vaelluksille olen aikeissa lähteä myös ensi vuonna.

3G5A0934
Monsterini valmiina lähtöön!

Aina kun mahdollista kuvasin järkkärilläni taivaltamme Seitsemisen upeissa maisemissa. Kuljimme korkeiden aarnipuiden sekä suo- ja järvialueiden läpi, joten voin lämpimästi suositella kansallispuistoa upeiden ja erilaisten alueiden ansiosta! Perillä luontokeskuksessa joimme vielä porukalla kahvit ennen kotiin lähtöä. Oli todella mukavaa tutustua retken osallistujiin, kiitos hienosta viikonlopusta ja nähdään toivottavasti jatkossakin retkipoluilla!

 

Retkeilijän kaksi perusvaatimusta: hanki kunnolliset varusteet, opettele sen jälkeen käyttämään niitä sekä vaali varhaisdementiaasi. On nimittäin niin, että kun nousin ylös sunnuntaiaamulla teltasta, unohtui yön kurjuus aika nopeasti. Upea syyskeli piti huolen siitä, että vaeltamisen nurjat puolet tuntuivat jo kaukaisille. Retkeily on varustelaji, joten kunnollisilla vehkeillä pärjää luonnossa pitkälle. Suosittelen tällaista opastettua pientä minivaellusta kaikille niille, jotka kaipaavat varmuutta luonnossa liikkumiseen ja retkeilyn alkeiden opetteluun. Toki meille hieman kokeneimmillekin se toi mukavaa sosiaalisuutta yksin vaeltamisen sijaan. Sain myös paljon uusia ideoita varustehankintaan: uusi kupoliteltta, toimivat vaelluskengät, kunnollinen untuvatakki ja se peruspuukko. Nyt onkin jo pää täynnä uusia ideoita pidemmille vaelluksille ja tavoitteet on asetettu kohti korkeuksia 😉 siitä sitten lisää blogissa myöhemmin… 😀

Katso kuvagalleriani viikonlopulta:

 

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s