Elo-syyskuussa olen osallistunut lähes joka tiistai retkimelontoihin Salossa. Liikkeelle lähdetään Vuohensaaren kupeesta ja matkaa on illan aikana taitettu 13-19km. Ilmat ovat olleet ajoittain tuuliset ja toisinaan aurinkoiset ja pikkuhiljaa ruska alkaa olemaan parhaimmillaan. Ainakin täällä Salossa sen loistoa ei voi olla huomaamatta! Olen saanut käyttööni seuran punaisen retkikajakin, joka tuntuu alla mukavan vakaalta. Takaevän käyttöä olen saanut tuulisella ilmalla hieman harjoitella. Luonnon kokeminen meloen on melkoisen avartava kokemus ja varsinkin lintujen seuraaminen on hienoa! Olen nähnyt lukemattomia harmaahaikaroita ja lokkeja sekä sorsia ja muuttolintuja. Halikonjoella hämmästelin fasaaniparvia, joita joen törmillä kaakatti sadoittain. Niitä kai Joensuun kartanossa ihan kasvatetaan.
Melomiseen on tullut nyt mukava rutiini ja olen saanut lainata vasemman käden melaa, mikä on entisestään lisännyt mukavuutta. Pienessä tuulessa aallokko on saanut kerrassaan nauramaan ääneen kun kajakki nousee ensin aallonharjalle ja paukahtaa sitten pohjaan. Toisinaan olen ottanut kamerankin mukaan kuten pari viikkoa sitten Halikonjoella. Oli jännittävää meloa auringonlaskun aikaan takaisin alas jokea kun äkkiä rantatörmällä havaitsin liikettä. Ylämaan lehmähän se siinä seisoi komeat sarvet tanassa ja tuijotteli meikäläistä. Pyysin anteeksi, sillä hetken säikähdin nähneeni hirven. 😀
Tiistaimelonnat ovat nyt tältä syksyltä ohi, mutta jos hyvä tuuri käy, pääsen vielä melomaan viikonloppuisin. Oikein hyvää syksyä kanssamelojille ja nähdään kenties allas- ja tekniikkatreeneissä uimahallivuoroilla sitten talvella? 😉 Tämä kesä/syksy jätti kyllä melkoisen innon melontaretkille, joten ensi kesää odotellaan!