Partioaitan mainoskuvauksissa

Elokuussa sain oman kahden minuutin hetkeni kuuluisuudessa kun osallistuin Partioaitan ”Minulla on tarina”- somemainoksen kuvauksiin.  Kyseessä on lyhyt videomainos, joka kannnustaa ihmisiä hakeutumaan harrastamaan ulkoilmaan ja nauttimaan Suomen upeasta luonnosta. Minut valittiin videoon toukokuussa kirjallisen hakemukseni ja skype-haastattelun perusteella ja kesäkuussa meillä oli skype- sekä emailkokouksia käsikirjoitukseen liittyen yhdessä mainostoimisto SEKin kanssa. Varsinainen h-hetki oli lauantaina 19.8 kun kokoonnuimme Vuohimäen bouldereille kuvauksiin.

20170819_094713[1]Toukokuun aikana Partioaitta haki aktiivista ja vauhdikasta naista videoonsa yrityksen suositun 365 klubilaisten joukosta. Otsikkona oli ”Minulla on tarina” ja videolla oli tarkoitus inspiroida ihmisiä lähtemään luontoon. Aktiivinen ja vauhdikas harrastus oli sivuosassa, mutta toisi videoon mukavaa erilaisuutta ja särmää. Päätin hakea mainokseen, sillä minulla on tällä blogillakin sama agenda: haluan kannustaa ihmisiä liikkumaan ja harrastamaan, löytämään rohkeutta rikkoa opittuja arkirutiineja ja myös unelmoimaan jostakin suuremmasta. Elämäntapamuutoslaisena minulla oli valmis tarina, jota ihan mielelläni kerron eteenpäin.

Kuvausajankohta itseasiassa siirtyi kertaalleen ja jouduin tästä syystä tilanteeseen, jossa minulla ei ollut köysivarmistajaa päivälle. Olin alunperin suunnnitellut kuvauksen tapahtuvan Kauhalassa, joka on minulle erittäin rakas paikka puroineen ja jyrkkine kallionmuotoineen, mutta koska kuvauspäivä siirtyi jouduinkin pohtimaan vaihtoehtoa. Oikeastaan koko kesä on mennyt boulderoidessa, joten luonnollinen vaihtoehto oli kuvata minua lajin parissa. Kesällä olen viihtynyt paljon Kirkkonummella Vuohimäellä, 20170819_094153[1]koska siellä on paljon helppoja reittejä. Boulderointi ei kuitenkaan ole minulle vielä kovin ominaista ja olen siinä hirvittävän huono, joten olinkin todella kiitollinen kun kuvausta edeltävällä viikolla sain tietää, että ystäväni Juha pääsisikin paikalle varmistamaan minua. Päätimme silti pitää kiinni alkuperäisestä suunnnitelmasta kuvata Vuohiksella, mutta toteuttaa ajatus köysittelystä. Valitettavasti Vuohiksen reittejä ei ole pultattu, joten en voinut liidata (mikä minulle olisi ollut mieluisin vaihtoehto).

Elokuun sateisena lauantaina tapasimme koko tuotantoporukalla toisemme yhdeksän aikaan Vuohiksen tutulla hiekkatiellä. Oli hauska tavata ihmiset, joiden kanssa olin vain skypetellyt ja meilaillut. Paikalle saapuivat myös ystäväni Juha ja Rea yhdessä Rean kuusivuotiaan Iivari-pojan kanssa. Heidän kanssaan olenkin kesän boulderoiden viettänyt, joten ei ollut edes mitenkään ”lavastettu” tilanne tämä 😀 Sain Partioaitan Jussilta kuvauksiin turkoosin Icebreakerin paidan, jonka vetäisin mustan pitkähihaisen päälle. Ei tuntunut ollenkaan liialta, koska ilma oli tosiaan hiukan kolea. Lähdimme nousemaan ylös kalliolle ja samalla mainostoimiston pojat Robin ja Teemu kuvasivat minua kaikista kulmista. Kameran edessä oleminen on minulle tuttua valokuvauskurssilta, mutta vaikeinta oli kävellä metsässä ja olla sivusilmällä kuitenkin tuijottamatta kameraan 😀

20170819_111908[1]Kallion päällä totesin, että laskeutuisin mielelläni yläankkurin kautta. Teemu kuvasi kun vedin rinkastani köyden esiin ja aloin selvittää sitä, puin ylleni valjaat ja kengät. Pakko sanoa, että oli tosi hauskaa seurata mainoskuvauksen tekoa, voin vain kuvitella millaista jälkeä pojat saivat aikaan! Päiväksi oli luvattu sadekuuroja sekä puuskittaista tuulta ja yritimme saada kuvattua mahdollisimman paljon vielä kun taivas oli selkeä. Laskeuduin minulle entuudestaan vieraille reiteille ja Juha varmisti kun lähdin kiipeämään. Pääsin ehkä metrin kun ensimmäinen sadekuuro iski. Kallio oli märkää ja tossu alkoi lipsua aika nopeasti. Onneksi toinen reiteistä oli helppo trädilinja, joten sitä kyllä märkänäkin kiipesi helposti ylärissä.

Kun tuli aika kuvata eväskohtaus ei paljoa tarvinnut houkutella! 😀 Onneksi sadekin taukosi juuri parahiksi. Olimme kaikki varanneet ihan oikeita eväitä mukaan ja meidät ohjattiin istuskelemaan kallion reunalle. Rean kanssa taas juttua riitti ja unohdettiin kokonaan koko filmausryhmä! 😀 Vaikeinta minulle oli haastattelupätkät videolle. En ollut lainkaan valmistaunut siihen, että minua kuvattaisiin haastettelutyyliin, vaan kuvittelin minun kertojana puhuvan videon ”taustalla”, 20170819_112324[1]samalla kun toimintaani kuvattaisiin. Hetken aikaa piti keräillä itseäni. Suurin huolen aiheni oli se, että olen kova puhumaan ja kädetkin yleensä heiluu joka suuntaan. Kuinka kummassa osaisin pitää jutun lyhyenä ja itseni jotenkin normaalin näköisenä? Ja missä oli se maskeerausryhmä lähikuviin?? 😀

Oli hauska seurata alansa ammattilaisia Robinia ja Teemua (mikki puuhun jesarilla teipattuna oli varsinkin tosi hieno), jotka saivat minut lopulta rentoutumaan kameran edessä ja puhumaan asenteestani liikkumiseen, kiipeilyyn ja unelmista sekä haaveistanikin. Kun olimme saaneet haastatteluosuuden valmiiksi, oli tarkoitus kuvata vielä kulkuani kallion päällä, mutta äkkiä taivas tummui ja vettä alkoi tulla oikein toden teolla. Taisimme kaikki kastua ihan mukavasti matkalla autoille. 🙂

Kiitos Partioaitalle tästä kokemuksesta sekä ISO rutistus ja halaus Juhalle, Realle sekä Iivarille, jotka upeasti auttoivat ja osallistuivat kuvauksiin. Hekin vilahtavat valmiissa mainoksessa 🙂 Varsinainen mainospätkä tulee olemaan lyhyt, sisältäen vain pääasiat, joten lisään tähän alle muistoksi haastattelukysymykset ja niihin miettimäni vastaukset. (Postaus julkaistu jo elokuussa.)

Mikä sinut inspiroi lähtemään ulos?

IMG_8925– Olen aina nauttinut luonnossa liikkumisesta, mutta viimeiset vuodet ovat kuluneet yhä enemmän ulkona harrastusten parissa. Työni on kovin staattista, joten olen etsinyt sen rinnalle sopivan haastavia ja liikunnallisia lajeja, joissa voisin rikkoa omia rajojani ja tavoitteellisesti tähdätä tulevaisuuteen. Luonnossa liikkuessa tunnen itseni yhtäaikaa pieneksi sekä osaksi valtavaa kokonaisuutta. Minulla on tapana kiinnittää huomiota yksityiskohtiin; siihen miltä sammal tuoksuu, ohitse lentävään perhoseen tai siihen, miten pienistä asioita muodostuu suuria kokonaisuuksia. Monimuotoisuudessaan kahta samanlaista päivää ei olekaan ja vuodenaikojen vaihtuvuus pitää liikkumisen mielekkäänä. Luonnossa kiireinen ja analysoiva mieleni lepää kuin huomaamatta.

Kerro kiipeilystä, mikä siinä vetää, kauanko olet harrastanut, parhaat kokemukset, muut harrastukset?

3G5A0026– Aloitin aktiivisen kiipeilyn vasta vuosi sitten. Harrastan sitä sekä sisällä, että ulkona, mutta Suomen lyhyen kesän aikana pyrin olemaan ulkona niin paljon kuin mahdollista. Kiipeilyssä kiehtoo sen monipuolisuus lajina. Harrastan myös sukellusta, melontaa, retkeilyä ja lenkkeilyä, mutta vain kiipeily mahdollistaa monipuolisen kuntoilun läpivuoden. Olen kehittynyt lajissa nopeasti ja sekin motivoi eteenpäin. Elämäntapana kiipeily on hyvin yhteisöllinen laji, joten parhaat hetket ovatkin olleet yhteiset kiipeilykokemukset kavereiden kanssa. Vietämme helposti koko päivän ulkona kalliolla ja teemme myös viikonloppuretkiä. Omien tavoitteiden saavuttaminen porukassa on hieno tunne.

Miksi käytän partioaitan varusteita, entä 365 klubi?

– Yhteisöllisyys näkyy myös Partioaitan 365 klubissa. Mielestäni klubin tarjoamat kurssit ja vaellukset ovat helppo ja turvallinen tapa ottaa ensimmäiset askeleet ulkoilumaailmaan jos sellaisesta ei ole aikaisempaa kokemusta. Minäkin suunnittelen lähitulevaisuudessa ottavani osaa pitkille vaelluksille ulkomailla.

Elämäntapamuutos, mistä haaveilet?

18056679_10155145755933955_7246764993874141306_n– Kolme vuotta sitten laihduin elämäntapamuutoksen myötä kolmisenkymmentä kiloa. Muutin ruokavalioni kasvispohjaiseen ja lisäsin aktiivisen liikunnan määrää arjessa. Uskon, että pysyvän elämäntapamuuutoksen voi tehdä vain kun löytää juuri itselleen sopivan tavan liikkua. Unelmoin pysyväni terveenä, jotta voisin jatkaa näiden lajien parissa ja seikkailla jonakin päivänä myös ulkomailla hankkimassa uusia upeita muistoja ja kokemuksia!

Mistä intohimo kiipeilyyn?

– Kiipeilyssä kiteytyy asenteeni elämään: pitää uskaltaa uskoa itseensä ja unelmiinsa ja rakentaa niitä ote otteelta. Joskus unelmat rakentuvat hitaasti projektoimalla ja toisinaan pitää vain löytää rohkeutta hypätä. Joskus joutuu perääntymään ja miettimään jutut uusiksi, mutta sekin kuuluu lajin luonteeseen. Kiipeily on myös monipuolinen kuntoilumuoto, jossa koko kroppa joutuu tekemään töitä.

20170423_172609[1]
Tästä ei elämä parane!!!

Haasteita riittää korkeiden köysireittien suorittamisesta aina boulderoinnin voimallisiin yksittäisiin muuveihin. Itsensä voittaminen ja sisäisen rohkeuden löytyminen on tunne, jota soisin kaikille.

Miten haluat inspiroida muita lähteämään ulos?

– Elämäntapamuutos on iso juttu, mutta lähtee pienistä askelista. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Hyvä terveys mahdollistaa monien muiden unelmien toteutumisen pitkälle tulevaisuuteen. Toivon esimerkilläni inspiroivani muitakin pohtimaan elämänsä valintoja ja löytämään omia unelmiaan sekä haaveita. Niitä tulee myös uskaltaa lähteä toteuttamaan! Ote otteelta. 🙂

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s