Kasvattajan kronikat: alun huumaa!

Henkilön Lifedream Collies kuva.
Tämä juttu aloittaa uuden Koiran kasvattajan kronikat- sarjan, jossa muistelen alkuvuosien kasvatusvuosia sekä entisiä koiriani. Seuraa myös kuvagalleriaani instagramissa, linkki oikealla. Tässä jutussa kerron kantanartustani Wanjasta, kuvassa vasemmalla.

Tänään 18.04 täyttävät ensimmäiset Lifedream-pennut 14 vuotta! Siis ne, jotka edelleen ovat hengissä. Kevään edetessä tämä aika saa minut aina muistelemaan tuota aikaa kun aurinko häikäisee kultaisena ruskona ja kaduilla talven jäämät sulavat vinhaa vauhtia. Kevään ailahtelevat säät ja tuoksut saavat aikaan valtavan tunnekuohun. Muistan kuinka parin vuoden suunnittelun jälkeen ensimmäinen pentue oli tulossa ja kävelin jännittyneenä vanhan Nummelan katuja viimeisillään raskaana olevan narttuni Wanjan kanssa. Olalla oli pieni pyyhe ja taskussa steriilit sakset ihan siltä varalta jos ensimmäinen pentu pullahtaisi ulos ennen aikojaan 😀

Henkilön Lifedream Collies kuva.Wanja oli ensimmäinen kantanarttuni. Se tuli luokseni pentuna vuonna 2002 Kotkasta Cinnaberrys kennelistä ja oli luustoltaan vahva ja iskokokoinen narttu. Luonteeltaan se oli erittäin rauhallinen, äänivarma ja tasaisen varma koira. Minulla oli tapana naureskella, että Wanjaa ei mikään hetkauta, ei vaikka ydinpommi räjähtäisi lonkan alla. Wanja vaan katsahtaisi korkeintaan alas ja toteaisi, että taisi paukku päästä. 😀 Wanja oli koiristani myös se, joka istui aloillaan kun itkin sille surujani ja antoi minun kietoa käteni sen ympärille halaten. Se myös rakasti lapsia. Huonona puolena Wanjaa ei saanut työskentelemään ihmiselle; sitä ei juurikaan kiinnostanut, vaikka olisin heiluttanut sen nenän edessä paistisuikaleita. 😀 Lisäksi se oli erittäin dominoiva laumassa, ja muiden leikkiessä toimi passipoliisina. Jostakin syystä sitä ärsytti muiden iloinen remuaminen. Vinkuleluja Wanja rakasti (hurmiolla) eikä mennytkään kuin muutama minuutti kun vinku oli jo ”tapettu”. Wanjan vuoksi meillä ei vieläkään koskaan loju vinkuleluja lattialla.

Hain kennelnimeä parin vuoden ajan ja käsittämätöntä kyllä, Lifedream oli vasta 12. nimivaihtoehto!! Myöhemmin olen miettinyt, että se hetki kun nimi minulle vuonna 2002 myönnettiin, sinetöi tulevaisuuteni monessa suhteessa. Koko elämäntapani ja ajatukseni perustuu nyt tuohon sanaan, enkä edes muista mistä se alun perin pälkähti mieleeni 😀

Henkilön Lifedream Collies kuva.
Wanjan poika Tom (oik) ja ensimmäisen pentueen isä Basso, vuonna 2005

Niinpä Wanja sitten pari vuotiaana oli sopivan ikäinen astutettavaksi ja olin etsinyt sille sopivaa urosta jo kauan. Tarkoituksena oli astuttaa se pehmeämmällä, kaunisilmeisellä ja pienellä uroksella, mutta koska suunnitelmat harvoin menevät kuten haluaisimme, jouduin viime hetkellä vaihtamaan urosta. Sopiva löytyikin Birgitta Hanssonin Dalimattas kennelistä. Basso oli kansainvälinen valio, keskikokoinen ja vahvaluustoinen uros, jolla oli todella kaunis ilme ja hieno luonne. Astutus onnistui hyvin, vaikka Wanja oli aina myöhäinen astutettava, tälläkin kertaa viimeinen astuminen tehtiin vasta juoksun 22pv.

Wanja on saanut yhteensä kolme pentuetta kennelnimelleni: L-pentueen lisäksi myös I- ja R-pennut ovat sen. Wanja synnytti aina hyvin itse, tosin viimeisessä pentueessa oli yksi kuollut pentu tukkimassa synnytystiet ja jouduin turvautumaan keisarinleikkaukseen. Ensimmäistä pentuetta odottaessa en kuitenkaan ollut juurikaan kokenut. Olin käynyt seuraamassa koiran synnytystä pari kertaa Cinnaberrys kennelissä Annen luona ja tiesin IMG_20180415_235031_613noin suurinpiirtein mitä oli odotettavissa. Lisäksi puhelimen päässä olivat Annen lisäksi myös Birgitta ja eläinlääkäri. Minulla on vanha VHS jäljellä synnytyksestä, ja siinä toimin hyvin rauhallisesti napanuoria tarvittaessa leikaten ja pentuja pyyhkeillä kuivaten. Aivan kuin minut olisi tarkoitettu siihen hommaan. 😀 Myös Wanja toimi erinomaisesti ja varmasti, sillä oli todella hyvät äidinvaistot. Sillä oli runsas maidontuotanto, eikä pienten pentujen hoito omalta osaltani siten ollutkaan kummoista.

Wanjalla oli suuret pentueet. Ensimmäiseen syntyi 8 pentua, mutta kahdella oli kitalakihalkio ja jouduin myöhemmin lopettamaan ne eläinlääkärissä. Syyksi epäilin liian aikaisessa vaiheessa tiineyttä annettua matolääkettä (Stronghold), mutta varmuuden vuoksi astutin Wanjan seuraavaksi Hollannin tuonti Bilbolla, joka oli oma uros. I-pentueeseen syntyikin 9 pentua ja viimeiseen R-pentueeseen Rambon kanssa 10: yksi kuollut pentu ja 9 elävää, joista menetin parin päivän iässä vielä 2. Kitalakihalkioita sen pennuissa tai jälkeläisissä ei enää ilmennyt. Wanja kantoi myös pitkäkarvageeniä, sillä sen pentueissa on myös pitkäkarvaisia yksilöitä.

IMG_20180411_213119_213
Wanja 14 vuotta sitten 9vko tiine

Ensimmäiseen pentueeseen syntyi neljä urosta ja kaksi narttua. Kolme pitkäkarvaista ja kolme lyhytkarvaista. Parhaalle ystävälleni oli varattuna uros ja synnytystä seuraamassa ollut Petra pääsikin tutustumaan koiraansa jo ensi hetkistä kun Tomppa syntyi ensimmäisenä maailmaan puoli yhdeksän aikaan illalla. Voi sitä jännityksen ja ihmetyksen määrää! Pienet pennnut mönkivät heti imemään ja Wanjan pennut olivatkin aina elinvoimaisia ja ISOJA lähes aina lähempänä 300grammaisia syntymäpainoiltaan. Kolmesta lyhytkarvaisesta Basso JR (Lifedream Lord Lorgan) muutti Englantiin 10kk ikäisenä. Oli yksi vaikempia asioita elämässäni jättää tuo meillä kymmenen kuukautta elänyt koira lentokentälle, mutta aloittelevan kasvattajan kunnianhimo meni intuition edelle. En ikinä unohda sitä, miten koira jäi huutamaan lentoboksissa perääni. Vain vuorokausi myöhemmin sain kuulla, ettei se miellyttänytkään sikäläistä kasvattajaa, eikä sitä silmien muodon vuoksi koskaan käytetty jalostukseen Englannissa. Jos jotakin voisin muuttaa, toivon, että olisin jättänyt Basson Suomeen.

IMG_20180412_195820_936
Wanja ja Lifedream R-pentue, 2008

Wanjan pennut ovat olleet kaiken kaikkiaan vahvaluustoisia, äänivarmoja ja helppoja koiria arjessa. Toiset niistä ovat perineet äitinsä dominoivaa asenetta muiden koirien kanssa, mutta ihmisten seurassa ne ovat kaikki tulleet hyvin toimeen. Myös riistaviettiä se on periyttänyt jälkeläisilleen. Muutettuani maalle 2007, hankin taloon ensimmäisen kissani. Wanja, joka ei ollut tottunut pieneläimiin ja jahtasi myös kaneja mielellään pellolla, komensi eräänä päivänä liian voimakkaasti Komppista ja kissalle tuli päähän sen seurauksena aivovaurio. Ikävä kyllä jouduin lopettamaan sen. Pohdin päätöstä pitkään ja koska taloudessa oli tarkoitus hiirien vuoksi jatkossakin pitää kissoja, päätin, että olisi helpompaa etsiä Wanjalle uusi koti. Sellainen löytyikin nopeasti Wanjan pojan luota. Pidimme vuosien varrella yhteyttä aina Wanjan lopetukseen asti vuonna 2013.

Wanja oli aina kova syömään ja varsin terve koira loppuun asti. Sen jälkeläisiä löytyy useammasta kennelistä, sillä käytin jalostukseen sen poikaa Tomppaa (Lifedream Lord Legolin) ensimmäisestä pentueestani ja se puolestaan on isänä mm. meillä asuneelle Ramsekselle (FI CH Fatikon Nappanahka). Wanjan tytär Lifedream Remember Me on myös saanut jälkeläisiä Fatikon kenneliin.

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s