Treenikiikkuja: diagnoosi – mankkavaje

Kiipeilyissäni on ollut pitkä tauko kesän 2018 aikana. Kesäkuussa kävin muutamia kertoja boulderoimassa Espoon BK:lla, mutta pitkien työpäivien ja yleisen väsymyksen vuoksi kiikut ovat jääneet kokonaan. Oikeastaan kyse ei ole ollut vain kiipeilystä, vaan minua on vaivannut jonkinasteinen apaattisuus ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Nyt syksyn tullessa olen jälleen varovaisesti innostunut ja löytänyt energiaa lähteä kiikuillekin.

Viime vuonna kirjoitin treenipäiväkirjaa viikottain. Sen lukeminen on aika hauskaa näin jälkikäteen, joten ajattelin jatkaa hyvin alkanutta tapaa. Olen aloittanut kiipeilyn kesällä 2016 köysittelemällä ulkokallioilla. Syksyllä kävin liidikurssin ja vuoden 2017 köysittelinkin 2-4krt viikossa lähinnä Salmisaaren Kiipeilyareenalla. Hurahdin tähän lajiin ihan täysin! Tänä vuonna olen kuitenkin keskittynyt vakituisen köysikaverin puutteessa boulderointiin ja keväällä taso nousi lajissa huikeasti. Toppasin ensimmäiset 6b ja 6b+ flässäten keväällä Espoon Bklla. On ollut hauska huomata miten boulderointiin suhtautumiseni on muuttunut inhosta rakkaudeksi. Vuosi sitten syksyllä 2017 aloin työstää vuorikiipeilyhaaveitani ja niiden parissa olenkin sitten viettänyt viimeisen vuoden tehden kahta työtä, lähes 6 päivää viikossa ja yrittäen panostaa peruskuntooni pitkillä kävely-ja juoksulenkeillä. Hankin myös puolen vuoden kestävän valmennuspaketin Kiipeilyareenalta, sen tuomista tunnelmista voi lukea täältä.

Jussarö 2017

Viimeisen vuoden aikana minulle on tullut kuitenki yli 10kg painoa lisää ja kesällä ilmestynyt väsymys ja apaattisuus vei minut lääkäriin syyskuun alussa. Tällä hetkellä minulla epäillään kilpirauhasen vajaatoimintaa, mikä selittäisi monia muitakin oireitani. Lääkitystä sen sijaan ei vielä ole aloitettu koska koholla olevat arvoni eivät vielä ole tarpeeksi nousseet. Nämä kaikki vaikuttavat haluuni ja kykyyni treenata,  joten  tavoitteita kiipeilyn suhteen ei tällä hetkellä ole, tärkeintä on vain se, että on kivaa, pysyn kunnossa ja saan hyvän treenin. Lisätutkimuksia seuraa marraskuussa.

Nuuksio

Muutama viikko sitten aloin itsekseni kartoittaa väsymykseni syitä myös ruokavalion ja vitamiinien suhteen ja lisäsin jälleen magnesiumia purkista listalle. Muutos olotilassa tapahtui äkillisesti ja energiaa virtasi jälleen olemukseen. Magnesium auttaa juurikin väsymykseen ja uupumukseen sekä lihaksiston sekä hermoston toimintaan. Kiipeilyareenalla yhdistin viimein pisteet toisiinsa: magnesiumia on myös käsiin hierottavassa mankassa! Ehkä, ja tätä siis ei ole vielä lääketieteellisesti todistettu :D, energian puutteeni johtui siis m a g n e s i u m i n puutteesta. Jos on kiipeillyt mankkapölyssä viimeiset kaksi vuotta 3-4krt viikossa, on vetänyt henkeensä melkoiset määrät mankkaa. 😀 Diagnoosin selvittäminen ei vaatinut paljon: kesällä vähentynyt kiipeily -> vähemmän magnesiumia = lisää akuuttia uupumusta. Eikös tämä ketju voISI olla ihan järkeenkäypä? 😀 😀 Kuka lääkäreitä mihinkään kaipaa? 😉

Ke 26.9 Espoo BK. Lähes 3kk tauon jälkeen sain energiaa lähteä kiipeilemään Espoon BK:lle. Olo oli kuin kotiinsa olisi tullut :D. Katsoin, että minulla on vanhasta 10 kortista vielä 8 kertaa jäljellä ja päätin ottaa alun rauhallisesti. Lämppäilin olkapäät tuttuun tapaan kepin kanssa ja muistutin itselleni, että parempikin, varsinainen sykettä nostattava lämppä, olisi tarpeen.  Aloitin kiipeämällä muutaman kerran vitosen släbillä putkeen ja heti huomasin olevani ns. All over the place seinällä 🤣😅 voi herran jestas sentään!! Jalat ja kädet sotkottivat joka suuntaan eikä se todellakaan mitään kaunista ollut, ei itselleni eikä kenellekään joka olisi sattunut katsomaan. Varoin myös tarkoituksella vasenta olkavartta, joka on kipuillut syystä tuntemattomasta jo koko kesän. Paikalla oli aika paljon ihmisiä ja vaikken seurustellut kenenkään kanssa, nautin silti kiipeilijöiden yrkkäilystä. Tällä hetkellä seinillä tuntui olevan suht vaikeita reittejä ja suuri määrä ei greidattuja. Kiipesin helpon 6a+ flässinä, mutta siihen se sitten jäi. Yrkkäilin toista keltaista monen kertaan, mutta taidot eivät tänään riittäneet toppaamaan (tai edes puoliväliin). Eipä sillä, minusta oli vain rentouttavaa ylipäätään yrkkäillä kaikenlaista tauon jälkeen. Yritin useaa 6btä ja jopa 6c+n alkua, mutta päädyin flässäämään hänkillä junnunaisten sinisen kisareitin. Greidi omassa mielessä ehkä 6a tai 5c. Melkein kahden tunnin treenin jälkeen olivat kädet niin pumpussa, että lähdin hyvillä mielin kotiin. Ja olipas muuten paikat kipeänä vielä kaksi päivää treenien jälkeen 😉

Su 30.9 Espoo BK Uudelleen Espoossa. Edelleen tosi hyvä fiilis, vaikka samalle päivälle sovittuna myös sauvakävelylenkki. Reilu tunti aikaa, joten lämppäsin nopeasti ottamalla myös vatsalihakset 10kg kiekolla käyttöön. Kiipesin ylös ja alas 3×4, 3×5+, 3x6a+, 3x pun ei greidattu (6a?), 3x sin ei greidattu 5? ja 3×5. Pari muutakin yrkkää. Eli yhteensä ylös alas 18 reittiä, mikä oli mielestäni tauon jälkeen ihan hyvä alku. Oli kiva kun paikalla ollut nainen tuli kyselemään neuvoja ja oli todella mukavaa, kun pystyi jotakin neuvoja tälle vasta-alkajalle antamaan. Hyvillä mielin Vihdin Salmiin, missä vauhdikas 10,5kmn sauvakävely aikaan 1h40min.

La 6.10 Espoo BK Läksin kiikuille Rean ja Iivarin kanssa. Minulla oli ollut kuumetta edellisellä viikolla, joten päätin ottaa rauhallisesti. Lämmittelin taas kepillä ja kiekolla (kuulostaapa hauskalle) ja läksin sitten släbiseinälle kiipeilemään yhdessä Iivarin kanssa. Tein monta, monta vitosta hallia kiertäen koska ne tuntuivat tässä vaiheessa hyviltä. Juttelimme Rean kanssa pitkään ja samalla tarkkailimme Iivarin kiipeilyjä. En ole nähnyt heitä kohta neljään kuukauteen, joten juttua riitti! ❤ Hänkillä kiipesin junnunaisten sinisen 6an kolme kertaa ja keskiosassa hauska liila 6a osui Rean silmään. ”Kato tää vois olla sulle hyvä” Rea huomasi. ”Joo, ehkä sit jos olisin kunnossa, ehdottomasti. Hyvät kahvat.” Katselin lehden mallisia liiloja kahvoja ja päätin antaa yrkän. Ja kiipesinkin koko reitin! Ylhäällä nauratti: ”Joo, miten täältä pääsee alas?!”. Tauon jälkeen edelleen korkeus välillä hirvittää. Pienen tauon jälkeen tein tämän ja kaksi muuta 6Ata putkeen videolle. Loppujen lopuksi kaksi tuntia kiikkuja, rauhallisella tempolla.

Kuvan mahdollinen sisältö: 2 henkilöä, hymyileviä ihmisiä
Minä ja iivari ❤

Kiikut ovat siis lähteneet hurjan mukavasti käyntiin tänä syksynä. Vasemman käden kipu on kesällä ollut niin paha, että olen heräillyt siihen öisin ja joutunut syömään kipuun tulehduskipulääkkeitä, tuloksetta. Kiipeilyn jälkeen käsi on ollut huomattavasti parempi! Nukun jo yöni ilman taukoja ja kykenen riisumaan paitani irvistelemättä. Uskon, että käsi on kipeytynyt käytön puutteesta ja tuntuukin nyt huokaavan ihastuksesta kun lihakset saavat jälleen tauon jälkeen töitä.

Näin kesän aikana neljä kertaa unta siitä, että olin kiipeilemässä. Yhdessä olin köysittelemässä ystävien kanssa, lopuissa Espoon Bklla projektoimassa jotakin 6b reittiä 😀 Pakkohan sitä on pohtia, että kiipeily selkeästi on niin henkisesti kuin fyysisestikin minulle tarpeen.. vaikken sitä mankkaa sitten niin henkitorveen imppailisikaan 😀

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s