Metsiemme arka kissapeto

Täällä Kiskossa saan elää lähellä luontoa. Oman mökin lähiympäristössä vaeltavat hirvet, peurat, kauriit, jänikset ja pieneläimet ovat tuttuja näky. Riistan perässä alueella liikkuu myös kettuja, supia ja toisinaan susiakin. Korkeasaaressa vieraillessani kotoinen ilves on vasta nyt herättänyt mielenkiintoni, ajatella, että metissämme elää iso kissapeto – ja ihan tässä naapurissa!

Tiedän, että ilveksiä on nähty vain parinkymmenen kilometrin päässä mökistäni. Suomen suurpedoista se onkin runsaslukuisin. Niillä on laajat reviirit, mutta yöeläimenä sen näkeminen päivällä on hyvin harvinaista. Ehkäpä siksi se ei ole saavuttanut sellaista huomiota kuin susi, karhu tai hirvi. Ilveksestä ei myöskään yleensä ole haittaa ihmiselle,  sillä se metsästää lähinnä pienriiistaa. Ilveksen levinneisyys on lähinnä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, mutta sitä on havaittu myös tundralla ja jopa himalajalla.

3G5A2981

Ilveksen tunnusomaisten korvatupsujen uskotaan auttavan sitä kuulemaan paremmin. Täplikäs väritys auttaa naamioitumaan ympäristöön ja paksu turkki sekä karvaiset tassut pitävät sen lämpimänä talvella. Ilveksen ruokalistalla on yleensä jäniksiä ja pikkunisäkkäitä, mutta se voi saalistaa myös kauriita, sammakoita ja kalaa.

3G5A2962Ilveksen kanta on kasvanut Suomessa viime vuosina ja kannan arvellaan olevan noin 2500 yksilöä. Sen ei katsota olevan uhanalainen, mutta vaarantunut laji. Euroopassa puolestaan tämä ennen niin yleinen kissapeto on metsästetty melkein kadoksiin. Petojen hävittyä kauriiden määrä on paikoin kasvanut häiritsevän suureksi. Tällä hetkellä euroopassa onkin käynnissä parikin erillistä projektia Ilveksen palauttamiseksi luontoon. Korkeasaaressa on syntynyt useita pentuja vuosien aikana ja eurooppalaiset eläintarhat tekevätkin töitä lajin elinvoiman säilyttämiseksi. Korkeasaaresta on lähtenyt Euroopan luonnonkannan vahvistukseksi useita yksilöitä.

Suomessa Ilves rauhoitettiin jo vuonna 1968 ja sen myötä kanta on vahvistunut koko maassa. Siltikin vierailuni Korkeasaareen oli ensimmäinen kohtaamiseni tämän upean kotimaisen kissapedon kanssa. Vuosittain tehtävät kanta-arviot ilveksen määrästä ovat osoittaneet viime vuonna pientä laskua. Samainen tutkimus selvittää kannan ikä- ja sukupuolirakenteen lisäksi elintapojen ja ravitsemuksen, liikkumisen  ja elinalueen avulla miten ilves sopeutuu elämään rinnakkain ihmisen kanssa. Näistä tiedoista saadaan myös perusta ilveksen kannan hoidolle ja mm. tarvittaville metsästyslupien määrälle.

3G5A2961

Olisi upeaa päästä seuraamaan ilveksiä luonnossa, vaikkapa täällä Kiskon metsissä. Kuitenkin käytännössä se vaatisi melkoisesti aikaa ja resursseja, joita minulla ei tällä hetkellä ole. En myöskään halua aiheuttaa tarpeetonta stressiä näille erittäin aroille eläimille kyykkimällä pusikoissa kamerani kanssa. Korkeasaaren ja muiden eläintarhojen eläimiä seuratessa minä, ja moni muu tällaisesta villistä luonnosta vieraantunut, saan tietoa siitä millaisia eläimiä naapurissa asuu. Uskon, että loppujen lopuksi kiinnostuksen herääminen ja aidon huolen syntyminen näiden eläinten tulevaisuudesta on konkreettisinta valistustyötä, jota eläintarhat ympäri maailman voivat tehdä.

Lähteet:

Korkeasaari

Luonnonvarakeskus

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s