MOI! Mä oon Piiku. Tää on ihan mun oma blogi. Päätettiin Mamman kanssa, että kirjoittelen silloin tällöin kuulumisia niin jää joku muisto näistä pentuajoista. Alkaa olemaan puolen vuoden mittari täysi! Olen vielä aika kakara, mutta silti paljon, paljon fiksumpi kuin pienempänä. Kesäkuussa mamma päätti vihdoin panostaa agsassa vain muhun, koska kurssit on kalliita ja noi aikuiset ei ihan toimi silleen kuin se toivoisi. Ymmärrän tietty täysin. Mä siis niin rrrrakastan agsaa! Oon tosi nopea pinkomaan putkeen ja ollaan harjoiteltu kaikenlaiaia tekniikoita Salokanteleen Taijan valmennuksessa Salossa aina torstai-iltaisin. Kun se jäi tauolle pari viikkoa sitten, käynnistyi taas Aunelin koirakoulun pentuagsa Ehyt areenalla. Syksyllä Mamma ilmoitti mut Taijan valmennusryhmään vuoden loppuun asti, joten se uskoo, että musta kehittyykin tosi pro!!
Kuitenkin kaiken muun ajan ollaan otettu aika rennosti näin kesällä, mamma ei oo treenannut mua iltaisin ollenkaan ja kun se oli lomalla itsekin, touhuttiin muita juttuja! Kesäkuun lopussa olin hoidossa pari päivää Unton kotona ja voi miten hauskaa meillä oli!! Osataan molemmat hypätä pöydälle ja juosta tuhatta ja sataa, joten meissä on kyllä pitelemistä! Unto on kyl nopeampi kuin mä, se tekee hurjan nopeita käännöksiä ja osaa käyttää kroppaansa, Mamma on kuulemma super tyytyväinen siihen! Mutta toisaalta mä hallitsen kroppani pienillä alustoilla, niinkuin vaikkapa kontaktipinnoilla ja kuulemma se on se urostekijä, joka tekee Untsikasta vielä vähän kömpelön.
Muitakin kavereita on!! Meillä kävi sellaisia isoja poikia kylässä: working kelpie Räyhä ja sen isoveli malinois Hermo enkä mä pelännyt kumpaakaan vaan menin uteliaana nuuskuttelee. Myöhemmin nähtiin uudelleen niiden kotona ja mukana oli myös Elmo, Räyhän veli ja Rokka, Hermon veli. Mamma on tosi ylpeä kun ihan vieraissakin paikoissa sulaudun porukkaan kuin kala vedessä. Koska mun kanssa on kiva reissata (en oo koskaan voinut pahoin autossa, vaan nukun koko matkan), käytiin myös leikkimässä yhden nahkapojan kanssa. Se oli samanvärinen kuin mä! Leikin sen kanssa ihan hurjana, taisteluleikkejäkin, vaikken oo muiden ku Unton kans sellaisia leikkinyt. Mammakin leikki sen pojan kanssa. Sisällä mä vein sen luut heti kun silmä vältti ja kaivoin kaikki sen lelut keskelle lattiaa. Siel oli ihan sikana leluja!! Se Sauber oli tosi kiva poika ja voi olla että nähdään myöhemminkin! Se on vähän kuin Mamman lapsenlaps, kun sen äidin iskä on Mamman Ramses.
Mä syön edelleen kaksi kertaa päivässä kun aamuisin Mamman on pakko antaa mulle Kongo siksi aikaa, että saa ite syötyä aamupalansa. Herään joskus viideltä joka päivä, jolloin se nousee avaa mulle ulkooven. Mulla on ihan omat jutut aina aamuisin, kukaan ei tiedäkään mitä touhuan sen ekan tunnin, mut sitten kun Mamman kello soi, hyppään sänkyyn ja sit pusutellaan ja bondataan ainakin ekat 10min. Mamma on ihana. Sen päällä on kiva kävellä ees taas ja rötköttää.
Loman aikana Mamma luuli et oon rauhoittunut mut mitä vielä! Ihan samanlainen oon ku ennenki lomaa. Iltaisin mamma saa tosissaan miettiä miten saa mut väsyksiin. Joskus se on laiska ja mennään leikkimään Unton luo, mutta esim. kerran mentiin autolla tosi kauas ja sit jouduin odottaa ihan tosi kauan autossa, mut sitten vihdoin pääsinkin etsimään ihmisiä metsästä! Niillä oli sikana lihapullaa ja se oli hyvää ja musta se oli sairaan kivaa! En tiedä miksi ne oli eksynyt metsään lihapullien kanssa, mutta toivottavasti mamma antaa mun etsiä lisää ihmisiä koska tykkään niistä. Kaikenlaisista ihmisistä! Tykkään tosi paljon myös miehistä. On ikävää, ettei mammalla ole omaa miesihmistä, mut oonki ihan sekaisin Maiju -tädin Rikuun. Sen kun nään ni melkeen pissaan ilosta ku se on niin ihqu!
Sitten oltiin mun ekassa näyttelyssä ja se meni tosi hyvin! Mamma on niin ylpeä musta kun jaksan keskittyä ihan täysillä aika kauan ja vaikka päivä oli pitkä ja sain esiintyä kaikenlaisissa luokissa. Mutta arvatkaa, vähänkö mua hävetti kun mamma kehui mua kasvattaja-suville ihan tippa linssissä, että kuin se mua rakastaa ja kuin mä olen niin täydellinen ja sitten kaikki oli siinä niin liikuttuneessa tilassa, että mä keskityin vaivihkaa vain veikan kanssa leikkimiseen! Siis aaaaargh. Kuin se jaksaa?! Siel oli monta veikkaa ja mun sisko kans! Ja iskän omistaja, jonka kanssa mamma puhu myös pitään ja kehui mun iskää ja sitä, et vaikkei ole mokomaa koskaan nähnytkään niin se on vaikuttanut paljon mamman asenteeseen pitkäkarvaisista colleista. Että sellainen reissu. Silmät päästään sai melkeen hävetä.
Siis kun mä tykkään hyppiä ja pomppia ja tehdä kaikkee kivaa! Lenkillä kannan aina isoja puita ihan häntä tötteröllä ja esittelen niitä, mut ei noi isot koirat ees noteeraa. Vieläkin mamma heittelee meille samaan aikaan kahta lelua: isoille frisbeetä ja mulle narupalloa tai mitä nyt sitte sille vienkin. Lampaisiinkin oon muuten luonnu parempaa suhdetta kun kävin katsomassa ihan vieraita lampaita ja nepä pelkäsikin mua niin et juoksi karkuun! Hahaha! Haukuin niille eka niinku omillekin lampaille mut sit kun ne tajusi kuka mä oon (boss) niin loppu oli helppoo. Mamma vie mut uudelleen paimentaa Unton kanssa ens kuussa. Jännää!
Omille lampaille haukun sisälläkin kun kuulen miten ne rapistelee ikkunan alla. Mammasta se on raivostuttavaa. Oon muutenkin ääreispätevä kuulemaan kaiken. Ukkosta en kuitenkaan pelkää, en vaikka mamma heräsi yksi yö ihan kamalaan paukkeeseen. Mä vetelin hirsiä enkä ees huomannu. Kuulen myös pakastimen avauksen koska sieltä saa herkkuja ja vaikka sadan kilometrin päästä sen jos mamma lakaisee jotakin. Se harja on siis maailman kamalin asia ja on purtava palasiksi jos joskus saisin sen vaan kiinni. Isoja autoja en onneks enää kavahda kun tajusin, että se on vaan toi iso Möhkö, joka niitä haluais ajaa takaa ja me isot tytöt kävellään nätisti tien laitaa. Otan paljon mallia tytöistä ja Mamma sanoo, että jonakin päivänä mustakin tulee yhtä iso. Oon tosin jo yhtä iso kuin Puuma, mutta ehkä se puhuu henkisestä tilasta tai jostakin..
Lopuksi: Mamma on saanut yleisökysymyksen eli miten se rankaisee mua jos oon tuhma!? Energiaa kun mulla riittää ja touhuan kaikenlaista ja joskus se voi olla sellaista mitä ei niin saisi tehdäkään. Mamma hämmästeli eka kysymystä, mutta päätti sitten, että kirjoitetaan siitä ihan oma kappale! Juttu on niin, että mua ei paljon komenneta ja mammasta elän ihan pellossa. :D Mikään ei oo kiellettyä paitsi ruuan varastaminen. Silloin mamma sanoo EI ja tuhisee. Se yleensä riittää, koska oon tosi kiltti. Sitten jos revin sen vaatteita tai sohvatyynyjä, mamma antaa mulle vaihdossa oman lelun, jota revitään hetki. Kaukosäätimen se ottaa multa pois sanomatta sanaakaan ja antaa tilalle luun. Pöydältä seisomasta se komentaa pois sanomalla tuimaan sävyyn ”tule alas” ja heittää vaiks namin lattialle. Se yrittää tehdä kaikesta sallitusta mulle kiehtovamman kuin siitä kielletystä, mikä on vaikeaa koska mä esim. tykkään korkeista paikoista! Unton luona päätyivät aitaamaan maakellarin katon, koska Mammat pelkäsi, että juoksen niin korkealle, että tipun sieltä.
Mammalla on myös paljon arkielämän sääntöjä kuten, että takakontista ei saa hypätä ilman lupaa ja että lenkille lähdetään aina hakemalla panta mammalta kaulaan ja kun tullaan kotiin se viedään mammalle pois otettavaksi. Odottaminen on tärkeä taito ja se olikin mulle tosi vaikeaa, mut nyt osaan! Sitten on tilanteita, joissa Mamma osaa vähän ”pelata”. Jos vaiks ollaan treeneissä ja Puuma haukkuu muille niin munki pitää vähän haukkua. Sillo mamma ottaa mut yksin kävelee ja hops, silloin en haukukaan! Ja jos saadaan lihapullaa, loppuu haukkuminen, koska suu täynnä ei voi haukkua. Mamma on käyttänyt mua alusta asti vieraissa paikoissa ja opettanut mua keskittymään ja odottamaan ja sietämään muita koiria kans. Koska oon ahnne, ni se on ollu aika helppoa. Vain kerran tilanne on äitynyt sen verran pahaksi, ettei nakki kelvannut ja se oli joskus keväällä kun olin tosi pieni ja mamma otti mut mukaan vaihtamaan autoon renkaita. Siel hallissa oli tosi kovia ääniä ja niitä pelkäsin vähän. Sitten kun mentiin eka kauemmaksi ni kelpasi taas nakki. Eli välimatka on kanssa tärkeä tekijä! Pikkuhiljaa edeten ja meidän koirien eleitä tulkiten! Kotiin tullessa me kaikki haukutaan ja riekutaan, mutta silloin mamma tervehtii meitä hiljaa höpistellen ja tervehtii meitä vain rauhoitellen. Oon oppinut, että mitään ei oikein tapahdu siinä kiihkoisessa tilassa paitsi agsakentällä! Muistakaa myös, että me pennut otetaan teistä ihmismammoista paljon mallia! Tsemppiä kaikille!
Terkuin: Piiku Pikkarainen
Lifedream Colliet 