Ajatuksia vuodelle 2020

Lueskelen facebookista ystävien ja tuttavien vuosikymmenen päivityksiä. Tiedättehän, niitä joissa kerrataan mitä on 10 vuodessa tapahtunut ja mitä toivotaan tulevalta vuodelta. Huomaan olevani hiukan turhautunut ja kateellinenkin heidän saavutuksistaan, itsestäni tuntuu etten ole saanut aikaiseksi juuri mitään. Elämässäni ei ole tapahtunut suurta käännettä, pikemminkin vain sinne tänne ohjautuvia yksisuuntaisia polkuja. Ajatuksiani saattaa tosin värittää valtava työuupumus, jota olen tässä vuoden vaihteessa yrittänyt työstää. Olen ollut kaksi viikkoa sairaslomalla, yrittäen rauhoittaa mieltäni ja levätä. Aika moni asia on johtanut tähän tilanteeseen, mutta se on ihan toinen juttu eikä välttämättä lainkaan sellainen, josta tänne julkisesti kertoisin.

3G5A9251
Oma perhe ❤

Kuitenkin tähän uuteen vuoteen olen satsannut paljon. Tapanani on ollut kirjoitella blogiin ajatuksiani ja tunnelmiani koskien seuraavaa vuotta, eikä tämä hetki ole olosuhteista huolimatta poikkeus. Vuosi sitten olin päättännyt hankkia uuden koiran pennun ja sen myötä tiesin sukeltavani vuosien tauon jälkeen koiratouhuihin. En kuitenkaan tiennyt miten ison osan elämääni Piiku on vuodestani viennyt ja miten paljon tuo pentu on tuonnut elämääni iloa, rakkautta, uusia ihmisiä, ystäviäkin! Olen kaivannut koiraihmisiä elämääni ja on ollut ihanaa huomata miten helppo on ollut palata takaisin kuvioihin. Kasvattajat, valmentajat ja kanssaharrastajat ovat nykyään tärkeä osa arkea. Yhteisiä asioita löytyy aina ja äkkiä huomaan olevani kahvilla vieraiden ihmisten kodissa, viettäväni hetkiä sateisessa hakumetsässä tai viestitteleväni mesellä uusien tuttavien kanssa tuntikausia.

82577386_10157667189878955_3499448514222489600_o
Minä ja Piiku

Vuonna 2020 aion hypätä koiratouhuissa entistä syvempiin vesiin. Piikun kanssa on tavoitteena epäviralliset kilpailut tokossa ja agilityssä, haku etenee varmasti metsässä pidempiin pistoihin ja ilmaisun alkeisiin ja paimentamaankin menemme kesän aikana. Tavoitteena Piikun kanssa on edetä niin pitkälle kuin rahkeet riittää lajissa kuin lajissa. Sen kanssa harrastaminen on juuri sitä mitä olen kaivannut, koira joka on innokas ja nopea oppimaan uusia juttuja! Myös kaikenlainen tavoitteellinen toiminta koirien kanssa kiinnostaa jälleen vuosien jälkeen. Kilpailutoiminta tuo elämään pitkän tähtäimen suunnan. Myös kasvatusajatuksia minulla on ollut, mutta tällä kertaa haluan välttää ensimmäisen ”kierroksen” virheet. Jos kasvatustoiminta jatkuu Lifedream-nimellä, se tulee olemaan hyvin pienimuotoista ja vain sivujuoni koiraharrastuksessa.

IMG_20191012_180329_994Kiipeily on ollut taloudellisista syistä tauolla nyt jo 1,5kuukautta. Sen myötä olen joutunut pohtimaan suhdettani aktiiviseen kiipeilyyn ja todennut vaakakupin kallistuvan tällä hetkellä siihen, että kiipeilystä tulee enemmänkin mukavaa ajanvietettä parhaani ystäväni kanssa. Tavoitteellinen kiipeily vaatii minulta rahaa ajaa Helsinkiin useamman kerran viikossa ja aikaa. Aikaa ajaa tunti suuntaansa ja viettää muutama tunti sen päälle hallilla. Saman ajan voisin viettää koirieni kanssa lenkkeillen ja totta puhuen olen kaivannut jo vuosia pitkän matkan kävelylenkkejäni, jotka kiipeilyn myötä jäivät pois arjesta. On alkanut myös ahdistaa se henkinen stressi mitä koen saadakseni painoni tiputettua tavoitteellista kiipeilyä varten. Joudun laskemaan jokaisen syömäni kalorin ja tuntemaan huonoa omatuntoa jos retkahdan. Aika näyttää miten kiipeilyt lähtevät tänä vuonna käyntiin, mutta tuskin kovin aktiviivisena. Kiipeilyyn vaikuttaa myös se, kuinka syvälle koiratouhuihin sukellan.

IMG_20191118_204109_069Toki kiipeilyä voi harrastaa myös silloin tällöin samoin kuin melontaa. Toiveena on viikonloppureissuja kajakissa ja myös telttailuretkiä kesällä. Kävelyllä pyrin pitämään kuntoni ylhäällä – tai itse asiasssa nostaa sen vihdoin samalle tasolle kuin 2015. Tavoitteena on Piikun kanssa kiertää jossakin vaiheessa Aneriojärvenlenkki eli 25km, mutta ainakaan vielä siihen ei kummankaan kuntopohja riitä. Kävelyillä sain kuitenkin aikaisemminkin painon tippumaan, joten nyt annan itselleni luvan harrastaa sitä niin paljon kuin mahdollista. Se vie toki aikaa, mutta se on ilmaista ja mukavaa yhdessä koirien kanssa.

Minulle oli suuri oivallus ymmärtää, että juuri nyt ei kannata asettaa suuria tavoitteita suuntaan tai toiseen. Työuupumuksen aiheuttama stressi on saattanut ajaa minut 3G5A8335yrittämään löytää elämäni suuntaa vapaa-ajalla.. kenties jo useamman vuoden ajan. Ennen kuin työkuviot kevään edetessä selkenevät, on parempikin vain katsella rauhassa mitä elämä tuo eteeni.

Toivon kaikille blogin lukijoille voimaa vuodelle 2020. Voimaa löytää oma polkunsa, kulkea sitä, palata tarvittaessa takaisin, etsiä lisää polkuja ja kääntyä jälleen uuteen suuntaan. Sillä sitä elämä on, elämä unelman reunalla. ❤

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja koiratouhujen lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s