Kevätkuulumisia

Tämä kevät on koronan takia kaikilla varmasti erilainen kuin ennen. Kaikki tapahtumat on peruttu, koulutukset ja tilaisuudet joko siirretty toiseen ajankohtaan tai tapahtuvat etänä. Monen ihmisen talous on vaakalaudalla ja töiden jatkuminen epävarmaa. Saankin olla onnellinen siitä, että oma arki ei ole juurikaan koronan takia muuttunut. Olin pari viikkoa omaehtoisesti lomalla maalis- huhtikuun vaihteessa, koska  pennun tulon myötä se sopi minulle passelisti. Nyttemmin olen palannut takaisin töihin ja aika kuluukin kiireisissä merkeissä. Koiria kouluttelen kotona etävalmennusten avulla. Toukokuun puolessa välissä alkavat lähiopetukset Turun Pawisteamissa sekä Salon koirahallilla Agipowerin opissa. Myös kiipeilykausi on avattu ja mielessä siintää kesän retket lähikallioille. Kotona remontti on edennyt pihamaalle, jossa kaike laiset projektit pitävät kiireisenä. 

Kevään edetessä lenkit lähimaastoissa ovat pidentyneet. Olen ollut huolissani painoni noususta jo useamman vuoden, mutta nyt tunnen löytäneeni tähän sopivan lääkkeen: pitkät vaellukset lähimetsissä maastokartan avulla. Kuljen eläinten tekemiä polkuja ja navigoin usein ihan auringon ja maaston mukaan. Olen löytänyt upeita alueita Kiikalasta ja Kiskosta. Murheita on vaikea kantaa kun linnut laulavat, koirat kulkevat rinnalla ja paidan alla hiki kihelmöi. Lähes joka päivä teemme 5-8km eli 1,5h lenkin. Toiveena on lisätä tähän vielä viikonloppuisin yli 10km pitkänmatkan kävelyt ja Piikun kanssa tehtävät juoksulenkit, joten painon toivon alkavan pikku hiljaa tippua. Tämä toki vaatii myös tiukemman ruokavalion, jossa ainakin ne hiilarit ja herkut ovat taas minimissä. Luonnossa samoaminen on hyvin harras ja melkein pyhä kokemus, suosittelen kaikille!

Murheita on kevääseen mahtunut muutenkin kuin koronan muodossa. Aloin syöttää Eukanubaa koirille helmikuun alussa, mutta se ei sopinut meidän laumalle. Kaikilla koirilla on esiintynyt hermostuneisuutta, nivelten lipomista ja selkeää ihon punaisuutta. Kyseessä oli vehnää sisältävä kanapohjainen ruoka. Olen seurannut koirien oireita epäuskoisena ja miettinyt kuvittelenko kaiken. Ruokamerkin vaihto takaisin vanhaan paransi kuitenkin ainakin osan oireista, joten jatkossakin meillä syödään vehnätöntä ja kanatonta ruokaa.

Maaliskuun lopussa narttuni Ronja sairastui kohtutulehdukseen. Huomasin sen siitä, että se jätti sohvalle märkiä länttejä. Kohdussa todettiin endometrioosia eli kohdun seinämän paksuuntumista, kohtutulehdus sekä suurentuneet munasarjat. Kystaa niissä ei kuitenkaan ollut. Lääkäri kiitteli kovin sitä, että huomasin oireet ajoissa ja että Ronja oli niin hyvässä peruskunnossa. Leikkaus meni kuulemma nopeasti ja helposti kun koiralla ei olla vyötäröllä ylimääräistä rasvakerrosta. Koska kohtutulehdus on koirilla niin yleinen ja salakavala tauti, toivonkin että pidätte veteraanitkin hyvässä kunnossa! Leikkauksen hinta oli 700e.

Ronjan paraneminen lähti hyvään käyntiin, mutta muutama päivä myöhemmin totesin sen takatissien olevan pinkeät ja täynnä maitoa. Lähdimme jälleen lääkäriin, missä kohdun alue ultrattiin uudelleen. Onneksi mitään vuotoja ei löytynyt, mutta Ronja sai maidon tuotantoa estävää lääkettä. Tämän jälkeen Ronja paranteli itseään rauhassa. Se nukkui paljon, mutta alkoi 2vkon jälkeen olla valmis leikkimään ja lenkille. En kuitenkaan ottanut sitä mukaan metsälenkeille kuin vasta 3vko leikkauksen jälkeen. Ronja vietti aikaansa myös toisen omistajansa luona Halikossa, tehden reippaita 3-5km remmilenkkejä.

Pääsiäisenä kissani Maximus tappeli vieraan kissan kanssa omalla kuistilla myöhään illalla. Se puolusti varmasti reviiriään, mutta kun avasin ulko-oven, vierasta kissaa ei näkynyt missään. Sen sijaan Max ei laskenut painoa vasemmalle etujalalleen lainkaan. Pitkäperjantain se sai olla oven takana pesuhuoneessa ja lauantaina kiikutin sen päivystykseen, missä jalka tutkittiin. Ihme kyllä Maximus antoi lääkärin tutkia jalan rahoittamatta ja sai paljon kehuja siitä miten luottavainen kissa se on. Olin pojasta niin ylpeä! Kissani ovat kuin pieniä koiria: kulkevat ovista ja porteista pyydettäessä ja antavat tehdä mukisematta hoitotoimenpiteet, mutta en minäkään uskonut, että lääkärikäynnistä selvittäisiin ilman kynnen jälkiä käsivarsissa. Selkeää murtumaa ei jalasta löytynyt, joten saimme kipulääkkeet, joiden voimalla selviäisimme arkeen asti. Tiistaina Max kuitenkin jo laski jalalleen lähes normaalisti painoa, joten päätin katsoa asiaa vielä loppuviikkoon. Jalka on nyt täysin normaali, eli todennäköisesti vaiva oli vain lihasrevähdys tms.

Puuma on oireillut mahan alueen punaisuudella ruoka merkin vaihtoa. Se myös nuoli nivusiaan, mikä loppui kun ruoka palasi takaisin vanhaan. Mutta nivuset ovat edelleen silti karvattomat ja punaiset, nähtäväksi jää vienkö senkin lääkäriin näytille jos tilanne ei parane.

Seuraava murheeni on ollut urokseni Jukka, joka oireilee niin ikään vasenta etujalkaansa. Jukka on erittäin raskas uros, jonka paino on vahvasti etuosan päällä. Se on kipuillut ranteitaan joskus aikaisemminkin nuolemalla niitä, mutta tänä keväänä tilanne on pahentunut. Ruuan vaihto auttoi hetkellisesti, mutta nyt ranteeseen on ilmestynyt ulkosyrjään iso, vähän aristava patti. Käytin sitä näytillä Perniön Hirnussa ja Haukussa samalla kun Likka sai ensimmäisen rokotuksensa. Eläinlääkäri ei voinut kuvaamatta sanoa, oliko syynä nivelrikko tai kasvain, mutta määräsi kipulääkkeet. Selästä löytyi lantion kohdalta usea kipupiste.

Nukuin seuraavan yön todella huonosti murehtien asiaa ja varasinkin heti seuraavalle päivällä rtg ajan Salon Evidensiasta. Jukalta ei kuvasta löytynyt luullisia muutoksia, jotka selittäisivät patin, mutta myös toisessa etujalassa oli vastaavanlaista pahkuramaista muutosta pehmytkudoksissa. Eläinlääkäri löysi Jukalta lisää kipupisteitä rintarangan ja lapaluiden alueelta. Saimme käskyn syödä 10pv kipulääkkeitä ja katsoa tilanne uudelleen sen jälkeen. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että Jukalla on rakennevika, minkä vuoksi se seisoo etujalat kiertyneenä. Tätä selitystä en kuitenkaan niellyt, koira on ollut oireettomana koko ikänsä – ajoittain jopa vielä tuhdimmassa kunnossa kuin nyt. Kipulääkekuurilla Jukka selvästi rentoutui ja lakkasi ontumasta etujalkaa jo puolikkaan kuurin jälkeen.

Varasin Jukalle ajan eläinfysioterapeutti Tiina Kuusistolle Raision FysioMuuviin ja olemme käyneet siellä nyt pari kertaa. Tiinakin totesi Jukan olevan etupainotteinen ja raskasrakenteinen koira. Hoidon edetessä etuosasta lantioon löytyi sieltä usea jumittunut nikama. Kuulemma Jukka vastasi hoitoon hyvin, joten toivoa on, että saamme ajan kanssa rangan ja lihakset rentoutumaan. Tiina sanoi noiden jumien olevan todennäköinen syy sille, että etuosa on alkanut oireilemaan: selkäkivut selittävät myös sen miksi Jukka ei ole halunnut tulla portaita ylös tai hypätä autoon. Ongelma ei siis ole ranteet, joita aluksi epäiltiin, vaan selkä. Muistelen Jukan loukanneen selkänsä rajussa palloleikissä joskus helmikuussa ja toivon tämän olevan syy kipuihin. Kun selkä kipuilee, koira on yrittänyt kompensoida tilannetta siirtämällä painoaan enemmän etuosansa päälle.

Jukka jumppailee nyt selkäänsä joka ilta ja sillä on uusi fyssariaika taas ensi viikolla. Kaikenlaiset rajut leikit ja pitkät lenkit ovat siltä kielletty, mutta sen olemus on kovaa vauhtia palautumassa normaaliksi: juoksee vapaana pihalla tyttöjen kanssa ja kutsuu leikkiin Piikua, on se jopa juossut jalkapallo suussa hippaleikissäkin! Myös portaat juostaan nykyään ylös entiseen malliin.

Omien koirien lisäksi myös naapurissa on ollut murheita. Kasvatinomistajani Maiju omistaa kasvattini Usvan (Lifedream Unite Spirit’NSpeed) lisäksi myös Piikun poikaystävän Unton ja Likan bestiksen bortsun pentu Vipun. Vipu on neljä päivää vanhempi kuin Likka ja olemme seuranneet niiden kasvua ja ominaisuuksia yhtä tarkkaan kuin vuosi sitten Unton ja Piikun kohdalla. Yli kuukausi sitten Vipu oli äkkiä vetämätön ja sille nousikin korkea kuume. Maiju lähti sen kanssa iltaa vasten päivystykseen Turun Eläinsairaala Vettoriin, minne se jäi yöksi lisätutkimuksiin. Vipulle annettiin laajakirjoista antibioottia sekä tulehduskipulääkettä, mutta kuume ei ottanut laantuakseen ja pentu alkoi olla todella kipeä. Sen nivelet painuivat ja sen oli silmin nähden vaikeaa liikkua. Seuraavan päivän lllalla päätettiin, että pentu rauhoitetaan nivelnestetutkimuksen vuoksi. Testin tulokset tulivat myöhään saman iltana: nivelnesteessä ei ollut bakteereja, mutta sieltä löytyi neutrofiilejä.

Vipulla aloitettiin kortisonilääkitys, johon se vastasikin hyvin: kuume alkoi laskea ja olo parantua niin, että Maiju saattoi hakea Vippiksen kotiin jo seuraavana iltapäivänä. 2,5pvn sairaalassa vieton jälkeen Vipu sai diagnoosiksi IMPA:n eli immuunivälitteisen niveltulehduksen. Se on pennulla todella harvinainen ja eläinsairaalasta olikin konsultoitu useita eri tahoja asian tiimoilta. Kotona Vipun vointi oli aluksi väsynyt ja kortisonilääkityksestä johtuen erittäin nälkäinen, mutta sen olo on onneksi kohentunut nopeasti koko ajan. Kävin sitä katsomassa seuraavana päivänä kotiutumisen jälkeen ja voi miten se oli kuihtunut pieneksi kuumeilun aikana!!

Viime maanantaina se kävi kontrollissa, jossa kortisonin määrää laskettiin hiukan ja edelleen pentu tuntuu normaalilta. Sillä alkaa olla energiaa kuin pienessä pitäjässä ja kaikki nivelet on suoristuneet nyt normaaleiksi. Kyseessä on kuitenkin autoimuunisairaus, jonka kanssa Vipu joutuu elämään lopun elämänsä. Nähtäväksi jää miten se vastaa jatkossa hoitoon. Syyllistä taudin puhkeamiseen on etsitty n. 4pv aiemmin annetuista rokotuksista, mutta varmuutta asialle ei vielä ole. Vipu kontrolloidaan jatkossa tarkasti. Onneksi se voi juuri nyt hyvin ja odotamme kovin näkevämme Likan ja Vipun jälleen yhdessä ❤

Kaikesta huolimatta kevät on ihanaa aikaa kun valoa riittää pitkälle iltaan, ilmat lämpenevät ja eläimet pyrähtelevät pesäntekopuuhissaan joka paikassa. Olemme Maijun kanssa keskittyneet Unton ja Piikun kanssa harrastamiseen ja suunnittelemme toukokuussa alkavia lähitreenejä. Miten hienoa onkaan päästä treenaamaan taas valmentajien oppiin!

Koronan myötä on koti tullut entistä tärkeämmäksi paikaksi viettää aikaa. Kun siellä on asioita, jotka tekevät onnelliseksi ei ole syytä etsiä sitä (onnea) muualta ja arjessa jaksaa paremmin. Kevään edetessä intoni kuopsutella ja pintaremontoida taloa kasvaa aina räjähdysmäisesti. Tänä vuonna on tarkoitus kunnostaa etupihaa ja kuistia.

En tiedä onko kevättä rinnassa vai mitä, mutta olen alkanut haaveilla jälleen omista vuohista ja iloisesti kaakattavista ankoista tai kanoista… Eläinten pidossa kun on vastuun ja murheen lisäksi myös niin paljon iloa, rakkautta ja uusien asioiden löytämisen riemua! Niiden avulla jaksaa ajoittaiset murheet. Eläimet muistuttavat meitä elämään jokaisen hetken kuin se olisi viimeinen ja olemaan kiitollinen ihan niistä pienistäkin jutuista. Pienen arpomisen jälkeen kesälampaatkin ovat meille jälleen tulossa ihan lähipäivinä. Kuulemma viime vuoden rouvista ainakin Vattu olisi tulossa!

Pitkien työpäivien vastapainoksi yritän keskittyä hengittämään tuulen tuomaa raikasta ilmaa, ihastelemaan sinisenä hohkaavaa taivasta ja kuivuneita hiekkateitä, joilla lenkkari narskuu pitkillä lenkeillä mukavasti. Olen kiitollinen siitä, että minulla töitä riittää, vaikkakin pitkät työpäivät ovat välillä raskaita. Päivä kerrallaan keväästä nautiskellen. Tsemppiä kaikille teidän omissa kuvioissa!