Osa 4: rusinat eli Pk-lajit, (haku ja metsäjälki) ja vepe

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisempänä harrastusten listalla, ovat satunnaiset rusinat! Tänä syksynä ollaan päästy pitkästä aikaa hakuilun makuun kun Salon oma palveluskoirayhdistys järjesti tutustumispäivän lajiin. Likka pääsi siis kokeilemaan ensi kerran ukkojen etsintää ja myöhemmin syksyllä pääsimme myös metsäjälkikurssille. Uutena jäsenenä tämän aktiivisen yhdistyksen leivissä into pk-lajeihin on suuri. Surullisena tosiasiana on kuitenkin se, että kisatavoitteelliseen treenaamiseen ei aika mitenkään riitä. Kasvattajana minulle varsinkin haku ja siinä edistyminen kertoo koiran luonteesta paljon ja haluaisinkin pystyä pitämään nämä lajit mukana harrastuslistalla ihan tästäkin syystä nyt ja tulevaisuudessa. Olemme kuitenkin pakon sanelemina enemmän sunnuntaitreenaajia kuin aktiivisia.

Likka metsässä

Likan hakupäivä oli meille molemmille jännittävä. Päivä oli ihan täynnä ja meitä uusia hakuilijoita oli paikalla noin kahdeksan. Päivän vetivät yhdistyksen omat lajivastaavat. Likka haukkui aluksi autosta metsään tullessaan, karvat pystyssä ihan, mutta kuten tavallista, jo toisella kerralla veti metsään kuin hinaaja ja häntä heilui kaikille. Luojan kiitos se ei näissä tilanteissa ole koskaan joutunut altavastaavaksi vaan tilanteet ovat olleet turvallisia. Pidin siitä kiinni kun ensimmäinen ukko juoksi metsään, eikä Likkaa tarvinnut kahta kertaa käskeä perään. Se rakastaa hakua!! Ihan mielettömän ylpeä olen pienestä supervauvastani🤩 isojen saksanpaimenkoirien, rotikoiden jne keskellä. Tästä poikii toivon mukaan vakitreenejä molemmille tytöille Salon palveluskoiraharrastajien remmissä.

Toisella kierroksella pyysin neljä pistoa, joista kaksi tehtiin jo haamuna eli Likka näki heidät vain keskilinjalta. Likka tuntui heti ymmärtävän idean. Oli ihanaa päästä tekemään pitkästä aikaa hakua ja odotan innolla pääseväni metsään myös Piikun kanssa. Tiedän, että se menee siitä ihan sekaisin!! Piikuhan hakuilin koko viime syksyn varsin potentiaalisesti ja viimeisissä treeneissään nosti kuusi maalimiestä hämärtyvässä metsässä risteillen luokseni keskilinjalle. Olen kaivannut hakua paljon, mutta ajallisesti se on kieltämättä hankala yhdistää kaikkeen muuhun mitä teemme.

Myös metsäjälkeä pääsimme tekemään kun tuttavani tuli näyttämään meille miten sellainen tehdään! Hän koiransa Tedin kanssa harrastaa pk-lajeja ja Susanna osasi hyvin neuvoa yksinkertaisen tavan opettaa meille harrastuksen alkeet. Makkarajälkeä olenkin tytöille pari kertaa tehnyt, mutta nyt käytiin läpi keppien ilmaisu ja käyttö jäljellä. Kiitos tuhannesti!

Likka liinassa

Heti seuraavalla viikolla tein tytöille itse ekat lyhyet metsäjäljet. Tekaisin kepit omppupuun oksista ja yhden nappasin joukkoon metsästä. Kauniita eivät ole, mutta ajoivat asiansa. Lyhyet jäljet ensin molemmille, liian lyhyet, sillä osa 5 kepistä jäi kun koirat innoissaan kävelivät yli. Ajoin uudelleen niin nousi loputkin. Piikulle suora jälki oli ensin vaikea, koska tottunut haku- ja esinetreeneissä ilmavainulla risteilemään, mutta tuntui tajuavan välähdyksenlailla äkkiä senkin. Tämähän on helpompaa!! Likka ei ensin tajunnut keppejä, Mutta tokalla pidemmällä jäljellä löysi jo kuudesta viisi ja jäi väkisin etsimään vikan vaikka oltiin siinä jo tallottu ees taas. Sillä on takana yksi hyvin heppoinen esineen etsintätreeni. Vitsi mikä likka!!! Piiku ilmaisi ottamalla kepin suuhun ja likka taas käymällä maahan ja koskemalla keppiin. Kummallekaan ei erikseen opetettu mitään. Mieletön buusti!! Tytöt ovat kyllä huippukavereita ihan kaikkeen mitä keksii. Oppivat nopeasti ja rakastavat työskennellä, nytkin palkkana pelkkä ruoka nappula.

Likka hakupäivässä

Likka jatkaa oppeja jälkikurssilla, jossa olemme edenneet puoliväliin. Tarkoituksena on tehdä tytöille jatkossa jälkeä ihan omaksi iloksi ja silloin kun on aikaa. Myös haku jäänee meille satunnaiseksi extra lajiksi, jota toki yritän harrastaa niin usein kuin mahdollista. Varsinkin haku kertoo mielestäni koiran käyttöominaisuuksista aivan eri tavalla kuin agility tai toko. Siksi koen tämän tärkeäksi myös omien taitojeni osalta. Haluan pystyä ymmärtämään lajin vaatimia ominaisuuksia myös kasvattajana ja toivon mukaan siten vaalimaan niitä omassa työssäni rodun hyväksi. Tytöille hauskaa treeniä on myös esineen haku tai ruutu. Sitä treenailen itsekseni tallomalla ensin alueen (ruudussa) ja lähettämällä koiran hakemaan esineitä. Tämän varsinkin Piiku osaa hyvin, mutta ehditään treenailemaan harvoin. Esineet ovat sille tuttuja. Lisäksi voisin harjoitella molempien kanssa jäljen alkeita viemällä lelun lyhyen jäljen päähän. Kaikenlaisia hauskoja ideoita on, joten katsotaan mitä keksitään!

Likka vepeilee. Kuva Elisa Pekki

Vepeä eli vesipelastusta pääsin kokeilemaan tänä kesänä parikin kertaa. Laji kiinnostaa minua lähinnä siksi, että useampi koiristani ui mielellään. Toisaalta opin sen mikä ero on sillä, että koira hakee vedestä lelua ja oikeasti ui. Ensimmäiseen päivään otin mukaan urokseni Jukan. Emme ole juurikaan puuhastelleet yhdessä päivittäisiä lenkkejä kummempaa, joten halusin viettää sen kanssa hauskan päivän collieyhdistyksen omassa vepe päivässä. Jukka olikin komea seistessään kumiveneen keulassa. Se hyppäsi veneestä pari kertaa, mutta sen jälkeen tekeminen hyytyi. Kuulemma se näytti ihan Leonardo Dicapriolta siinä veneen kokassa seistessään. Kieltämättä komeus on Jukan paras valtti 😅

Jukka vepeilee

Likan vepe-päivästä tuli tosi kivoja kuvia, vaikka itselleni jäi siitäkin vähän turhautunut fiilis. Olen työstänyt Likan noutoa alusta asti, eikä se ole vieläkään valmis. Olisi pitänyt tajuta, että tämä laji, jossa kaikki liikkeet perustuvat esineen tuomiseen tai viemiseen ihmiseltä ihmiselle veneeseen tai rannalle ei vielä onnistu ja voi pahimmillaan tuoda takapakkiakin . Onneksi Likalle päivä oli uusi mielenkiintoinen kokemus veneineen, ihmisineen ja ehkä innostuneen ohjaajan on vain todettava, ettei mun koirista ainakaan vielä ole tähän lajiin. Ja toisaalta sekin, että onhan tässä muitakin lajeja jo repertuaarissa muutama 😅🙈

Piiku treenasi hakua vuoden tauon jälkeen syyskuussa

Satunnaiset haku- ja jälki treenit jatkuvat syksyllä. Alla video Piikusta jäljellä, johon kokeilin kylvää makkaraa saadakseni sen nenän maahan. Toimi niin hyvin, että kepit se unohti ilmaista siinä hässäkässä. Likka puolestaan unohtaa kepit ja makkaratkin kun se ryntää halki pusikon viimeiselle kepille, jonka alta löytyy namipurkki. Oli liian kiire videolle 😅 Jatkossa vähennän makkaran määrää ja teen pidemmät jäljet. Keppien ilmaisua treenataan molempien kanssa myös erikseen (jotenkin) . 🙈😅

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja koiratouhujen lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s