Sosiaalinen oppimiskyky ja yhteistyöhalukkuus ovat olleet ominaisuuksia, jotka ovat edistäneet niin ihmisen kuin koirankin menestymistä evoluutiossa. Jotta eläin kykenisi toimimaan laumassa, sen pitää olla tietoinen itsestään ja teoistaan. Tunteet toimivat jonkinlaisena työkaluna sosiaalisessa kanssakäymisessä ja auttavat käytöksen hallinnassa. Jakaessaan elintilansa ihmisen kanssa koira on sisäistänyt monia ihmiselle ominaisia toimintamalleja ja sen käytökseen on vuosituhansien aikana tullut paljon piirteitä, jotka auttavat sitä sopeutumaan ihmisten maailmaan. Eläinten sosiaaliset ja kognitiiviset taidot tulevat esiin muun muassa pyrkimyksessä vuorovaikutukseen, mutta myös kiintymyksessä ja lojaaliudessa. Koirien käyttäytymisen kehitys eroaa sudesta ja muista luonnonvaraisista eläimistä, sillä kesyyntyminen on tuonut koiraan lisää sosiaalisuutta ja halun ihmisen kanssa toimimiseen. Koira ei ole kovin älykäs eläin jos verrataan esimerkiksi suteen tai vaikkapa varikseen, mutta tärkeintä onkin, että se on erittäin hyvin sopeutunut elämään ihmisen kanssa.

On vaikeaa tutkia millä tasolla eläimet tietävät mitä tekevät. Tietoisuuteen tarvitaan:
- mahdollisuus tuntea jotakin, kokemus tunteista, vaikkei olekaan ymmärrystä miksi tuntee
- tietoinen kyky prosessoida tietoa
- metakognitio eli kyky ajatella omaa ajatteluaan. Todettu mm kyyhkyillä.
- itsetietoisuus, eli kokemus itsestä on yleisempää kuin luullaan. Jopa niin yleistä, ettei sitä enää pidetä niin tärkeänä mittarina älykkyyden määrittelyssä.
Tieteellä on vielä monia avoimia kysymyksiä kuten:
- miten yleistä empatia on eri eläinlajeilla?
- mitä tunteita on vähemmän tutkituilla eläimillä?
- millaisia erilaisuuksia ja yhtäläisyyksiä on saman lajin sisällä yksilötasolla, esim. kalat
- miten yksinkertainen eläin voi ylipäätään kokea tunteita? Tarvitaanko kivun tunteeseen aivot?
Eläinten tunteiden tutkimuksessa käytetään kognitio- ja neurotieteiden osaamista sekä eläinten käyttäytymistiedettä eli etologiaa. Uusimpia tutkimusmenetelmiä ovat muun muassa eläimen aivojen toiminnan kuvantaminen erilaisissa tilanteissa, katseen kohteiden tunnistaminen erityisen silmänliikekameran avulla, ja vaikkapa stressin mittaaminen lämpökameralla. Eläimen aivojen rakenteen ja toiminnan ymmärtäminen antaa uusia näkökulmia sen käyttäytymiseen. Erilaiset tuntemukset ovat peräisin aivotoiminnasta ja niiden tutkiminen onkin koirankin kohdalla ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana suuressa nousussa. Aivojen rakenne selittää myös eri eläinlajien välisiä eroja. Esim. kissan aivoissa kolmiulotteisen tilan hahmottamiseen liittyvät alueet ovat kehittyneempiä kuin koiran, mistä seuraa mm. että paikkojen tuttuudella tai vieraudella on suurempi merkitys kissalle kuin koiralle. Sosiaalisiin suhteisiin liittyvät aivoalueet ovat koiralla sekä kaikilla laumaeläimillä kehittyneempiä kuin kissalla, mistä seuraa mm. että oman perheen jäsenten läsnäololla on suurempi merkitys koiran turvallisuudentunteelle kuin kissan.

On monia asioita, joissa kaikkien nisäkkäiden, myös ihmisen, aivot ovat hyvin samankaltaiset. Fyysiset tuntemukset, kuten kylläisyys tai kipu ovat kaikilla nisäkkäillä samantapaisia.
Perustunteita on 7:
- mielihyvä, ilo (eläin haluaa ja odottaa, mutta myös saavuttaessaan)
- leikki, jakautuu kolmeen osioon: sosiaalinen, liikunnallinen ja esineellinen
- huolehtiminen ja sosiaaliten suhteiden luominen (löydetty myös kaloilta: oksitosiinitasot vanhemmilla ja jälkeläisillä. Evoluutio tukee sosiaalisia rakenteita, koska mahdollisuudet selvitä ovat paremmat)
- seksuaalisuus (monesti tuntuvat autopiloteilta, mutta seksuaalisuuteen liittyy paljon muutakin kuin viettiä)
- pelko ja ahdistus
- aggressio, jakautuu kolmeen osaan puolustuksellinen, kilpailullinen ja saalistaminen
- suru ja murhe (vastakkainen kuin huolehtiminen kun elimistön oksitosiinitaso laskee, joka voi johtaa lyhytaikaisesti surun tunteeseen, mutta jatkuessaan vrt. masennus ja depressio esim. sosiaalisissa yhteyksissä, elinkumppani menetetään
Eniten tutkitut nisäkkäiden tunnetilat ovat mielihyvän, leikin, hoivan, sosiaalisuuden, seksuaalisuuden, pelon ja ahdistuksen, surun ja murheellisuuden, aggression sekä kilpailun parissa. Nämä tunteet ja tarpeet ovat yhteisiä kaikille nisäkkäille, vaikka niitä esiintyy toki eri mittakaavoissa lajista riippuen. Samanlaisuuden syy näkyy aivoissa: pelkoon, helpotukseen jne. liittyvät hermoradat ja niiden toiminnat ovat varsin samanlaiset kaikilla nisäkkäillä. Muut tunteet ovat mainittujen perustunteiden yhdistelmiä, jotkin yksinkertaisempia kuten huolestuminen ja jotkin monimutkaisempia kuten syyllisyydentunto. Tässä vaiheessa tullaan alueelle, jossa koiran ja ihmisen erot alkavat. Uusia tutkimuksia tehdään jatkuvasti eläinten tunne-elämästä ja näin myös tiede kehittyy koko ajan. Olen varma, että jo viiden vuoden päästä meillä on hyvin erilainen mielikuva siitä, miten koira käsittää maailman ja itsensä kuin nykyään.

Kukaanhan ei kiellä, etteikö eläimillä olisi tunteita. Jos kysyt keneltä tahansa koiran omistajalta asiaa, vastaus on varma kyllä. Mutta sitten kun mennään hetkiin ja tilanteisiin onkin paljon vaikeampaa määrittää MITÄ eläin milloinkin ajattelee ja -niin- tuntee. Tieteelliset tutkimukset evoluution, kognitiivisen etologian ja sosiaalisen neurotieteen saralla tukevat näkemystä, jonka mukaan lukuisilla ja erilaisilla eläimillä on rikas ja syvällinen tunne-elämä. Tunteet ovat kehittyneet ns. sosiaaliseksi liima-aineeksi, joka sitoo ja pitää eläimet yhdessä. Tietoisuutta on useita tasoja, ja koko tietoisuuden tutkimus on vielä voimakkaassa muuttumistilassa, tiedeyhteisön sisälläkin näkemykset eläinten tietoisuudesta vaihtelevat. Siitä kuitenkin ollaan aika yksimielisiä, että tietoisuuden kehittynein taso eli itsetietoisuus – se, että pystyy mielessään katsomaan itseään “ulkopuolelta” ja ymmärtää olevansa yksi erillinen yksilö siinä missä muutkin yksilöt edellyttää suurta otsalohkoa.

Suurimmat erot nisäkkäiden aivotoiminnassa liittyvät tietoisuuden tasoihin, mistä seuraa eroja myös siinä, millaisia tunteita minkäkin lajin on mahdollista kokea. Yleisin koirien tunteiden väärintulkinta on koiran huolestuneisuuden tai hermostuneisuuden tulkitseminen niin, että koira tuntee syyllisyyttä tai häpeää aikaisemmasta teostaan. Huolestumiseen ja hermostumiseen koira kykenee, koska niihin riittää kyky tuntea pelkoa ja käsittää mahdollinen vaaran olemassaolo. Uusimmissa tutkimuksissa on kyetty myös todentamaan, että koira kykenee ainakin jossakin määrin ymmärtämään mitä omistaja näkee, vaikkei itse näkisikään samaa näkymää kuin omistaja. Itsensä tiedostava eläin ymmärtää olevansa muista erillinen yksilö. Klassisessa peilitestissä maalitäplällä merkitty eläin laitetaan katsomaan itseään peilistä. Jos eläin osoittaa peilikuvan kautta tunnistavansa maalitäplän omassa kehossaan, sen katsotaan olevan tietoinen itsestään. Korpit tunnistavat itsensä peilistä, mutta koirat eivät. Tästä tehtiin alkuun päätelmä, ettei koira tiedosta itseään, mutta onneksi tutkijat eivät ole luovuttaneet: näköaisti ei ole paras tapa mitata koirien kykyä itsensä tiedostamiseen, sillä koiralle näköaisti ei ole tärkein aisti ympäristön hahmottamiseen. Hajuaistiin liittyvässä peilitestin sovelluksessa koirat sen sijaan pärjäävät hyvin: ne tunnistavat itsensä oman hajunsa perusteella. Eläinten tietoisuuden tutkimisessa onkin tärkeää pohtia myös miten eläin hahmottaa maailman, sen aistien toiminnallisuudesta ja fyysisistä rajoitteista. Emme voi muodostaa johtopäätöksiä eläinten älykkyydestä tai tietoisuudesta vain sen perusteella, ettemme osaa tutkia sitä.
Aivojen rakenteesta löytyy myös selitys sille, että koiran ja ihmisen kyky itsehillintään ovat erilaisia: ne perustuvat osaksi eri asioihin. Koirakin voi oppia itsehillintää, ja sitä kannattaakin koiran kanssa harjoitella varsinkin impulsiivisten yksilöiden kanssa, mutta sen onnistuminen perustuu osaksi vaihtoehtoisten, palkitsevampien toimintatapojen oppimiseen. Syy tähän on se, että aivojen otsalohko, jossa tapahtuu omien tunnetilojen ja tekojen tietoinen säätely, on ihmisellä paljon suurempi kuin koiralla. Tunteisiin vaikuttavat aivojen osat, kuten mantelitumake ovat sen sijaan hyvin kehittyneet niin koiralla kuin muillakin nisäkkäillä. Ihmiseen verrattuna koira onkin paljon suuremmassa määrin tunteidensa orja.

Tunteen ajatteleminen ja tiedostaminen mahdollistaa joustavuuden siinä reaktiossa, jonka eläin viestittää toiselle vaihtuvissa tilanteissa. Mikä käytös olisi kaikkein paras missäkin tilanteessa: alistuminen, hyökkäys, kontaktin otto.. Joskus, jos joku häiritsee sinua, on parempi vain kävellä pois tilanteesta ja toisessa tilanteessa taas tällainen käytös saattaa aiheuttaa vieläkin pahemman reaktion – riippuen siitä kuka tämä ihminen on ja millaisia seurauksia pelkäät. Vaikkakin suurin osa tunnepohjaisista reaktioista syntyy alitajunnassa – ne siis ilmestyvät ajattelematta – me opimme yrittämään ajatella ennen kuin toimimme. Ajattelu mahdollistaa meille nähdä asioiden syy- ja seuraussuhteita tunteiden saralla. Tiedemaailmassa on tällä hetkellä vallalla käsitys, ettei älykkyys varsinaisesti ole yhteydessä perustunteiden kokemiseen ja ettei tunnetasolla älykkyydellä ole merkitystä. Tunteet ja fyysiset reaktiot toimivat riippumatta älykkyyden tasosta, joten jopa ihan alkeellisetkin eläimet voivat tuntea iloa, pelkoa ja kipua. Tämä tarkoittaa, että ainakin alkeellinen itsetietoisuus kaikilla eläimillä on enemmän sääntö kuin poikkeus!
Eläinten tietoisuuden tutkimisen ja mittaamisen ongelmilla on ollut huomattavan vakavat seuraukset aikamme vallitsevalle eläinkäsitykselle. Siitä, että eläinten tietoisuus on ollut niin vaikea tutkimuskohde, on tehty radikaali päätelmä, ettei sellaista ilmiötä kuin eläinten tietoisuus ole olemassakaan. Tosiasiassa monet ainoastaan inhimillisinä pitämämme ominaisuudet ovat osoittautuneet myös monien eläinten ominaisuuksiksi. Sellaisia ihmislajin ainutlaatuisia ominaisuuksia, jotka kaikilta muilta lajeilta puuttuisivat, ei juurikaan ole löytynyt. Onneksi tietoisuuden tutkiminen ei lopu lemmikkeihin tai tuotantoeläimiin. Myös luonnonvaraisia eläimiä kuten kaloja ja lintuja tutkitaan entistä enemmän. Aivojen rakenne on niillä erilainen, mutta kemialliset toiminnot ovat samanlaiset. Kalojen on todettu tuntevan kipua, mielihyvää ja ne myös leikkivät.
Jos olemme eläinten kanssa fysiologisesti samoin rakentuneita, miten psyykemme voisi olla täysin erilainen kuin kaikilla muilla eläimillä?