Muuttaako omistaja koiran persoonallisuutta?

Osallistuin Katriina Tiiran pitämälle luennolle ihmisen ja koiran välisestä suhteesta. Tämä aihe on minulle erittäin rakas ja odotin luentoja kovasti. Vasta aivan viime aikoina on alettu tutkimaan koiran ja ihmisen välistä kiintymyssuhdetta ja saammekin uusia tutkimustuloksia suhteellisen usein. Tiiran luento pohjautui Smartdog-testeihin sekä muihin, aihetta käsitteleviin viime aikaisiin tutkimuksiin. On hienoa nähdä, että koiran evoluutiosta ollaan edetty tutkimaan ihmisen merkitystä koiran kehitykselle ja päin vastoin. Teksti pohjaa luentomuistiinpanoihini.

Kiintymyssuhde

Omistajan ja koiran suhdetta tutkitaan erilaisilla tutkimuksilla. Omistajan tyytyväisyys koiraansa muodostuu haittojen ja yleensä kustannusten määrästä ja siitä kuinka paljon omistaja ja koira ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tätä olen usein aikaisemminkin pohtinut itsekseni. Mitä enemmän koiran kanssa touhuaa ja harrastaa, sen enemmän se sitoo omistajaa ja koiraa henkisesti toisiinsa. Aivan kuten ystävyyttäkin lujittaa yhteiset kokemukset meillä ihmisillä. Ei ole myöskään ihme, että koiran muodostama vaiva elämässä vähentää siihen koettua läheisyydentunnetta.

Koiran aggressiivisuus tai tottelemattomuus vähensi omistajan emotionaalista suhdetta koiraansa. Ei toivottu koiran käytös vähensi siis omistajan kokemaa kiintymystä koiraansa. Tämä tuskin yllättää ketään, mutta sen sijaan koiran pelko tuntui lähentävän kiintymyssuhdetta. Syytä tälle ei tiedetä: kenties pelokas koira hakee kontaktia enemmän omistajaansa ja koemme tästä syystä ihmisinä olevamme tarpeellisia. Itseänäiset ja aktiiviset koirat koettiin usein rasittavina kun taas tutkimusten mukaan ihmiset suosivat rauhallista ja mukautuvaa koiraa. Yllättäen, jos koiralla oli ei-toivottua käytöstä, sitä vietiin entistä vähemmän koulutuksiin.

Koiran persoonallisuus yleisellä tasolla tuntui vaikuttavan melko vähän omistajan kokemaan tyytyväisyyteen koiraansa. Läheisimmän yhteyden koiraansa loivat nuoret, lapsettomat naiset. Jos perheessä oli jo lapsia koiraa hankkiessa, myöskään interaktiota koiran kanssa oli tutkimusten mukaan vähemmän. Jos perheessä ei ollut lapsia, koira helpommin sai lapsen roolin. Jos taas perheessä oli jo paljon koiria, vähensi sen yksilöllisen huomion määrää ja kiintymyssuhdetta siihen. Koiraan, joka on vain puhtaasti kumppanina, koettiin vähemmän läheisyyttä kuin koiraan, jonka kanssa harrastettiin jotakin. Oli myös mielenkiintoista kuulla, että rotukoiraan kiinnyttiin enemmän kuin sekarotuiseen.

Kiintymyssuhde on helppo luoda koiraan, sillä koiralla on paljon lapsenomaista käytöstä: se etsii apua ihmiseltä, katsoo ihmistä silmiin ja kokee eroahdistusta ollessaan yksin. Omistajan ja koiran kiintymyssuhde vaikuttaa paljon koiran kehitykseen. Vanhempien ja lasten kiintymyssuhdetta on tutkittu paljon ja tiedetään millainen suhde on lapsen kehitykselle paras. Nyt ensimmäistä kertaa aihetta on lähestytty myös koiravanhemmuuden näkökulmasta. Turvallinen kiintymyssuhde luo myös koiralle paremmat sosiaaliset kyvyt, vahvistaa empatiakykyä ja parantaa stressin sietokykyä. On tärkeää huomioida koira stressaavassa tilanteessa koska koira myös hakeutuu ihmisen luo noissa tilanteissa. Kun omistaja poistuu huoneesta, koira yleensä hätääntyy ja kun omistaja tulee takaisin ja luo koiralle ns. turvasataman, koirakin rauhoittuu. Mikäli tällainen turvallinen suhde koiralta puuttuu, koira on rauhaton ja palautuu huonosti tilanteista.

Kiintymyssuhteen rakentumiseen vaikuttaa koiran persoonallisuus ja rotu. Kiintymyssuhde toimii myös toiseen suuntaan. Myös me ihmiset voimme kokea koiran turvasatamana. Tämä aiheuttaa ahdistusta suhteessa lemmikkiin ja jatkuvaa murehtimista. Omistaja saattaa pelätä menetystä ja hakee jatkuvasti emotionaalista turvaa koirastaan. Omistaja voi luoda myös välttelevän suhteen koiraansa, jolloin hän kokee epämukavuutta fyysistä ja emotionaalista läheisyyttä kohtaan. Omistajan ylivoimakas kiintymyssuhde koiraan ovat tutkimusten mukaan yhteydessä muihinkin mielenterveysongelmiin. Voimakkaasti koiraansa kiintyneillä omistajilla:

• huono itseluottamus muihin ihmisiin ja epämukavuus sosiaalisissa tilanteissa
• hylätyksi tulemisen pelko
• enemmän mielenterveysongelmia
• mitä suurempi emotionaalinen yhteys koiraan – sitä enemmän masennusta ja yksinäisyyttä suhteessa verrokkiryhmiin

Onko siis voimakas emotionaalinen suhde koiraan hyvä vai huono? Olen aikaisemminkin pohtinut melko paljon sitä, mikä ajaa ihmiset hankkimaan paljon eläimiä ja mitkä ovat taustasyyt esimerkiksi kasvattajilla. Itselläni koira ainakin vastaa emotionaaliseen perheen ja hyväksymisen tarpeeseeni. On mielenkiintoista, miten symbioottinen suhteemme muokkaa meitä molempia. Joskus tämä vahva side ei kuitenkaan palvele koiraa ja laiminlyöntejä sen hoidossa ja ylläpidossa tapahtuu. Median uutisoimia eläinrääkkäystapauksien taustasyitä voi jokainen spekuloida.

Voimakas emotionaalinen suhde koiraan saattaa selittää myös braky-rotujen (pyöreä pää, lyhytkuono) suosion. Mitä enemmän koiralla on terveysongelmia sekä pelosta johtuvia käytösongelmia, sitä läheisemmäksi suhde koiraan koetaan. Toisin sanoen: mitä suurempi tunneside omistajalla oli koiraan, sitä enemmän koiralla oli pelokkuutta ja aggressiota. Voidaan myös pohtia, ovatko neuroottisten omistajien koirat todella sairaampia, vai viedäänkö niitä vain eläinlääkäriin herkemmin.

Miten siis omistajan persoonallisuus vaikuttaa koiraan?

Tutkimusten mukaan omistajan neuroottiset ja negatiiviset persoonallisuuspiirteet näkyvät koirassa huonompana stressin sietokykynä, matalampana koulutustasona (omistaja antaa usein enemmän vihjeitä koulutuksessa ja koirat vastaavat niihin hitaasti, koska ovat epävarmoja), koirat ovat pelokkaampia, pysyvät lähellä omistajaa ja omaavat enemmän ongelmakäytöstä kuten aggressiota, tuhoamista ja muita käytösongelmia kuten mm. omistajan astumista. Saako omistajan persoonallisuus aikaan koiran persoonallisuuden vai päin vastoin, sitä ei vielä täysin tiedetä. Asiaa on kuitenkin tutkittu paljon lasten ja vanhempien kesken. Tutkimukset tukee yhtäläisyyksiä lasten ja koiran kasvatuksessa. Ylisuojelevilla vanhemmilla lapset ovat arempia ja ujompia. Koirakin katsoo meistä malleja käyttäytymiseen, joten asia ei ole tuulesta temmattu. Paimenkoirilla on tutkittu omistajan ja koiran välisiä stressitasoja ja on todettu niiden korreloivan pidemmällä aikavälillä. Koira siis reagoi omistajansa stressiin. Alkukantaisilla ja metsästävillä roduilla tätä todettiin vähemmän. Rodut eroavat siis herkkyydessään omaksua omistajan tunnetiloja ja tästäkin syystä rodun valinta on äärimmäisen tärkeää!

Miten omistajan persoonallisuus vaikuttaa suhteeseen ja vaikuttaako siihen koiran käytös?

Ulospäin suuntautuneet omistajat kokivat koiransa harvemmin rasitteena kun taas ahdistuneet ja negatiivisia tunteita kokevat ihmiset kokivat kyllä syvää kiintymystä koiraansa, mutta samalla myös kokivat sen rasitteena. Mitä aktiivisempi koira oli käytökseltään, sen vähemmän läheisyyttä siihen koettiin. Jos koira oli ulospäinsuuntautunut, sillä oli tutkimusten mukaan myös parempi itsehillintä ja ne olivat vähemmän kiihtyneitä. Itsehillintään vaikuttaa toki myös perimä ja rotu. Osoitustesteissä paimenkoirat pärjäsivät sitä paremmin mitä parempi oli omistajien tahdonalainen kontrolli ja puolestaan omistajan aisti- ja tunneherkkyys lisäsi koiran impulsiivisuutta. Omistajan persoonallisuus vaikuttaa koulutustilanteissa koiran käyttäytymiseen, sillä jännitys heijastuu koiraan.

Koiran rooli perheessä

Koiran luontainen sosiaalinen käytös mahdollistaa kiintymyssuhteen ihmisten kanssa. Koira on hierarkinen olento siinä missä kaikki sosiaaliset eläimet. Hierarkia on kehittynyt konfliktien välttämiseksi. Tätä on tutkittu villikoirilla, kennelkoirilla, lemmikkikoirilla, vangituilla ja villeillä susilla. Koira muodostaa ihmisten kanssa perhelauman, jossa on huollettava ja huoltaja. Ihmisen ja koiran välistä hierarkiaa ei ole virallisesti tutkittu, mutta tutkijoilla on asiasta omat mielipiteensä. Selkeä sosiaalinen asema luo koiralle turvallisuutta. Ihmisen ja koiran välinen suhde voi olla:

• lupomorfismi eli ihminen on ns. alfasusi
• ystävyys – ongelmallinen, sillä todellisuudessa emme voi kohdella eläintä ystävänä ja samantasoisena toimijana
• huoltajuus eli vanhempi/lapsi malli, jossa luomme rajat ja turvallisen ympäristön koiralle

Koiran erilaisia rooleja perheessä voivat olla: vanhempi, tasa-arvoinen kumppani, lapsi, terapeutti ja sosiaalinen tuki, työkoira, kilpailuväline, tavara, sisustuselementti tai leluun rinnastettava. Koira voi olla myös status. Koiran rooli perheessä voi muuttua ajan myötä ja varsinkin lasten saamisen myötä. Myös pettymykset koiraan muokkaavat sen roolia ja merkitystä ihmisen elämässä.

Erilaisia vanhemmuustyylejä:

• salliva (vaatii vähän, ei sääntöjä, ei rankaisuja)
• ohjaava (vaatii paljon, säännöt sopii lapsen ikään ja vastaa lapsen tunteisiin)
• auktoritaarinen (vaatii paljon, ei vastaa lapsen tunteisiin)
• välinpitämätön

Lapsilla on tutkittu erilaisia vanhemmuustyylejä paljon ja tiedetään niiden vaikutukset lapsen kehitykselle. Yhä useampi vanhempi on lapselleen kaveri. Tämä puhuttaa myös mediassa. Koiramaailmassakin on nähtävillä sama muutos. Ohjaava vanhemmuustyyli sisältää sopivassa suhteessa rajoja ja rakkautta ja ottaa huomioon lapsen myös tunnetasolla. Se kasvattaa kypsiä, itsevarmoja ja yhteistyökykyisiä lapsia, joilla on parempi terveys, paremmat kognitiiviset kyvyt ja he ovat motivoituneita ja selviävät koulussa paremmin haasteista. Vanhemmuustyyliin vaikuttaa lapsen yksilölliset ominaisuudet sekä elämäntilanteen stressi ja tuen lähteet. Toki myös vanhempien oma persoonallisuus vaikuttaa ratkaisevasti.

Kasvatustyylin vaikutus koirilla (Brubaker & Udell 2023)

Aivan uusi tutkimus tehtiin arvioimalla kasvatustyyliä kyselylomakkeella. Ohjaava kasvatustyyli loi turvallisen kiintymyssuhteen koiraan kun taas salliva tai auktoritaarinen lasvatustyyli loi turvattomuutta koirasuhteeseen. Sallivan tyylin koirilla havaittiin myös liikalihavuutta. Ohjaava kasvatustyyli näkyi myös koirien työskentelysinnikkyydessä. Erilaisten kasvatustyylien muodostumiseen vaikuttaa koiran persoonallisuus ja eprimä sekä omistajan oma persoonallisuus. Tarvitsemme vielä lisää tietoa eri kasvatustyylien ja koirien ongelmakäytöksen yhteydestä.

Omistajan persoonallisuudella näyttää olevan suuri vaikutus omistaja-koira suhteeseen. On siis yhä tärkeämpää pohtia oman persoonallisuutensa vahvuuksia ja heikkouksia koirarotua valitessa ja koiran kanssa ollessamme. Mitä itsenäisempi koira on, sitä vähemmän omistajan persoonalla on merkitystä koiran kehitykseen, mutta toisaalta itsenäisiin koiriin ei tutkimusten mukaan koeta niin vahvaa läheisyyttä. Koiran persoonallisuus näkyy hyvin myös arjessa: jos koira on kovin itsenäinen se voi turhauttaa omistajaa ja toisaalta perskärpäsenä omistajaansa joka paikkaan seuraava yksilö voidaan kokea yhtä rasittavana. On hyvä tiedostaa millaisen kiintymyssuhteen haluaa tai on jo luonnut koiraansa ja myös omaa käytöstään: ahdistunut ja pelokas omistaja saattaa saada koiransakin pelkäämään. Tämä selittäisi myös sen, miksi epävarmoilla ensimmäisen koiran omistajilla on tutkimusten mukaan enemmän ongelmia koiriensa kanssa. Ihminen ei voi muuttaa omaa persoonallisuuttaan, mutta voimme muuttaa käytöstämme, kunhan sen ensin tiedostaa!

Niin kasvattajien kuin koiran omistajienkin on kuitenkin tärkeää muistaa, että 50-60% koiran käyttäytymisestä tulee perimästä! Osa roduista on herkempiä! Rodun valinta koiraa hankkiessa on siis tämän tiedon pohjalta entistä tärkeämpää. Paimenkoirat ovat esimerkiksi valmiiksi yhteistyöhalukkaita ja niille on siten helpompi asettaa myös rajoja. Toisaalta ne saattavat olla herkempiä omistajan stressille ja käytökselle. Alkukantaisilla ja itsenäisemmillä roduilla omistajan persoonallisuus vaikuttaa vähemmän, mutta toisaalta niille voi olla vaikeaa asettaa rajoja. Erittäin aktiiviset koirat koetaan yleisesti hankaliksi ja taakaksi omistajalle.

Kasvattajalle nämä tulokset voivat antaa uusia ajatuksia, siitä miten oikeat pennunostajat yhdistetään oikeisiin pentuihin. Omistajan persoonallisuuden vaikuttaessa pennun tulevaan persoonaan, on ensisijaisen tärkeää seuloa kyselijöistä ne, jotka sopivat kasvattamalle rodulle ja ohjata muualle ne ihmiset, joille kyseinen rotu ei kertakaikkiaan sovi. Ostajiin tutustuessa tulee usein intuitiivinen tunne siitä, mikä pentu kenellekin voisi sopia, mutta nyt mututuntuman rinnalle on saatavilla tutkittua tietoa. Koska suurin merkitys on kuitenkin edelleen perimällä, on kasvattajan tärkeää tiedostaa tämä omassa toiminnassaan ja valita jalostukseen rodunomaisia ja yhteiskuntakelpoisia koiria.