Suomen Kennelliiton järjestämässä kasvattajapäivässä 15.6.2024 oli puhumassa useampikin mielenkiintoinen luennoitsija. Tämä artikkeli käsittelee tanskalaisen Peter Sandøen luentoa koiran jalostuksen tulevaisuudesta uusimpien tutkimusten valossa. Artikkeli perustuu muistiinpanoihini luennolta. Aihe on luonnollisesti itselleni kasvattajana merkityksellinen, koska koen jalostuksen nykyisessä muodossaan melko kestämättömäksi. Uusia keinoja rotujen kehitykselle on saatava samaan aikaan kun erilaisia uhkakuvia nousee rotukoiran tulevaisuuden kannalta esiin. Sekarotuisten koirien määrän nopea kasvu ja niin sanottujen design-rotujen ilmestyminen koiramarkkinoille luo varjon puhdasrotuisten koirien tulevaisuudelle. Mitä haittoja tämä tuo koiran tulevaisuudelle?
2000-luku on ollut koiramaailmassa suurta myllerryksen aikaa. Vuonna 2008 vaikutusvaltainen The Guardian lehti julkaisi artikkelin rotukoirista ja niiden tyyppivioista tuomiten jyrkästi koiranjalostuksen eettisesti vääränä. Tämä nosti kohun koiramaailmassa ja herätti median kiinnostuksen maailmanlaajuisesti. Kun koiranjalostus kyseenalaistettiin alettiin pohtia, pitävätkö uutiset paikkaansa. Suomessa on moni asia ollut perinteisesti hyvin. Olemme koiramaailman kärkimaita ja suurin osa koiristamme onkin rekisteröity Suomen kennelliittoon. Suomi on myös ensimmäisiä maita, joka on tarttunut koiranjalostuksen haasteisiin ja toimiikin tällä hetkellä esimerkkinä muulle maailmalle. Suurimmaksi osaksi rekisteröityjen koirien suhde maailmalla on kuitenkin päinvastainen kuin meillä. Vain noin 30% koirista rekisteröidään.
Tämän hetken maailmanlaajuisia trendejä:
- perinteisten kenneljärjestöjen jalansija ja vaikutuvalta vähenee jatkuvasti
- koirien terveys- ja hyvinvointiongelmat kasvavat
- erilaisten design-rotujen suosio kasvaa
- sekarotuisten ja puhdasrotuisten koirien vastakkainasettelu kiristyy
Kenneljärjestöjen historia
Ensimmäisiä koiranäyttelyitä alettiin pitää 1800-luvun puolessa välissä. Maailma oli tuolloin erilainen. Brittiläinen imperiumi oli imperiumi, johon kuuluivat Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsemat siirtomaat ja muut alueet. Imperiumi alkoi syntyä 1600-luvulla ja oli laajimmillaan vuoden 1900 tienoilla, jolloin siihen kuului neljäsosa ihmiskunnasta. Se oli myös pinta-alaltaan suurin imperiumi ihmiskunnan historiassa. Tuohon aikaan eli myös Charles Robert Darwin, englantilainen luonnontieteilijä, joka kehitti teorian kuvaamaan luonnossa historian saatossa tapahtunutta evoluutiota. Tätä kutsutaan yleisesti evoluutioteoriaksi. Jo Darwinin aikainen tiedeyhteisö ja suuri yleisö hyväksyivät todeksi eliöiden muuttumisen evoluutiossa. Darwinin tekemien löytöjen voidaankin sanoa luoneen pohjan koko nykyiselle biologialle, sillä ne antavat loogisen selityksen elämän monimuotoisuudelle. Kaiken kaikkiaan ihmiset alkoivat olla kiinnostuneita jalostuksen periaatteista niin erilaisilla kotieläimillä kuin ihmisilläkin.
Koiranäyttelyt olivat alkujaan aateliston tapahtumia, joissa esiintyi erilaisia yläluokan omistamia koiria, mutta myös esiteltiin brittiläisen imperiumin eri kolkilta tuotuja koiratyyppejä. Näyttelyt saavuttivat nopeasti suosiota ja yleistyivät. Tuolloin ei vielä ollut erityisiä koirarotuja, vaan hyväksyttiin enemminkin erilaisia koiratyyppejä, jotka me ehkä tunnistaisimme tämän päivän roturyhminä. Kenneljärjestöt perustettiin valvomaan näitä tapahtumia ja myöhemmin koirien jalostusta. Aluksi rotukirjat olivat paljon vapaammat ja roturisteytyksiä tehtiin. Tavoitteena oli ennemminkin säilyttää halutut koiratyypit varsinaisen rotujalostuksen sijaan. Vasta 1950-luvulla alettiin rotuja sulkea omiksi populaatioikseen.
Rekisteröinnit laskevat
Maailmanlaajuisesti puhdasrotuisia rekisteröidään vähän. Tilastollisesti on havaittavissa, että koirien rekisteriöinti kenneljärjestöihin on laskussa kun taas yleiseen koirarekisteriin rekisteröityjen koirien määrä kasvaa. Tämä on päin vastainen suunta kuin meillä Suomessa juuri nyt, mutta se on myös uhkakuva meillä. Suomessa ja muissa pohjoismaissa puhdasrotuisten koirien määrä on tilastollisesti yli 60% kokonaiskoiramäärästä maassa. Muualla sama luku on vain 30-35%. Sen sijaan paperittomien puhdasrotuisten koirien määrä on noin 50% ja sekarotuisten (design+ muut) noin 15%. Katukoirien määrä pohjoisella pallonpuoliskolla ei ole merkittävä, mutta mitä etelämpään mennään, sitä enemmän katu-ja villikoirat lisääntyvät. On siis huomioitavaa, että kenneljärjestöillä on yhä vähemmän vaikutusvaltaa koirien jalostukseen, terveyteen ja hyvinvointiin! Suurimpaa osaa koirankasvatuksesta ei valvo kukaan!
Terveys- ja hyvinvointiuhat
Median on helppoa kärjistää näkyviä tyyppivikoja koirissa. Mopsit, bulldogit, saksanpaimenkoirat ja mm. cavalierit ovat kaikki saaneet oman osansa höykytyksestä eikä syyttä. On tutkittu, että psykologisesti ihmiset tuntuvat valitsevan kahdesta vaihtoehdosta ”extreme-tyylisen”. Koirien lisäksi tämä on nähtävissä esimerkiksi Barbie-nuken muuttumisessa ajan myötä yhä isosilmäisemmäksi, pyöreäkasvoisemmaksi ja näyttävämmäksi. Koirissa on kuitenkin prosentuaalisesti paljon enemmän piileviä sairauksia kuten atopiaa, sydänsairauksia, syöpää ja kasvaimia. Nämä eivät välttämättä näy katsojalle ulospäin. Rotukoirien terveysongelmille on monia syitä:
- rotumääritelmät, sanelevat ulkonäön
- vähäinen tietotaito terveys- ja jalostusasioissa
- monet rodut perustettu alkujaan muutamasta yksilöstä
- sukusiitos, linjasiitos
- matadoriurokset
- roturisteytysten kieltäminen
- tiedostettu tai tiedostamaton kasvattajien ja omistajien tietämättömyys
Ongelmana on se, että on valtava kysyntä koirille, jotka eivät ainakaan näennäisesti listaudu ylläoleviin. Tutkimus- ja asiantuntijalausunnoista huolimatta hyvin vähän on tehty asioiden muuttamiseksi!
Ovatko rotukiellot ratkaisu?
Monet kenneljärjestöt eri maissa ovat ryhtyneet toimenpiteisiin tilanteen parantamiseksi. Monia rotuja on kielletty kokonaan lakiesityksillä tai niiden jalostukseen pyritään vaikuttamaan kieltämällä tietyntyyppiset koirat. Median ryöpytyksessä tällä haetaan nopeaa suosiota. Vaarana kuitenkin on, että rajataan geenipoolia entisestään ja toisaalta myös kiihdytetään koirien hankkimista muualta, usein paperittomana. Jos kysyntä on olemassa, siihen vastataan! Tavalla tai toisella. Jalostus kenneljärjestöjen ulkopuolella tulee lisääntymään ja tätä on hyvin vaikeaa hallita omassa maassa, saatika kansainvälisesti.
Mihin perustuu design-rotujen suosio ja onko sille perusteluja?
Nykymaailman uusin suosittu ilmiö on design-rodut, joissa väitetään olevan kahta eri rotua. Koirien sanotaan olevan terveempiä ja allergiavapaita. Tämä ei pidä tutkimusten perusteella paikkaansa. Design-rotuja ovat mm labradoodle, cocopoo jne. käytännössä kaikissa taitaa olla villakoiraa muodossa tai toisessa. Nämä koirat eivät olet sen allergiavapaampia kuin muutkaan rodut, vaikka niitä tällä statuksella markkinoidaan. Tutkimuksissa on todettu, että ensimmäinen sukupolvi kahden rodun risteytyksessä, eli ns F1-sukupolvi, on yleensä terveempi. Ongelmat kuitenkin kasvavat heti kun jalostukseen käytetään pelkkiä samaa design-rotuja omaavia koiria. Kyseessä on tuolloin vain uusi rotu, joka kohtaa samat geneettiset ongelmat kuin koirankasvattaja virallistenkin rotujen kanssa: pieni geenipooli altistaa sairauksille. Lisäksi, koska toiminta ei ole valvottua, koirien taustoissa usein on jotakin muuta kuin väitetään: dna-tutkimuksissa esimerkiksi labradoodlen taustoissa on huomattu olevan enemmän villakoiraa kuin labradoria.
Design-koirien kasvatus on taloudellisesti erittäin tuottoisaa. Pentujen hinnat ovat kaksi- jopa kolme kertaa korkeammat kuin tavallisen, virallisen rotukoiran. Tämänkaltainen tuloslähtöinen toiminta altistaa sille, ettei välitetä pitkäaikaista seurauksista ja on hyvin lyhytnäköistä. Kyseisten koirien kasvattajat myös sitouttavat uudet omistajat kastroimaan ja steriloimaan koirat verrattain nuoressa iässä, minkä tiedetään aiheuttavan koiran kehitykselle negatiivisia ongelmia. Tanskassa pennut saatetaan steriloida jo ennen luovutusta! Käyttäytymistutkimuksissa on havaittu, että doodle-rotuiset yksilöt ovat usein hermostuneempia ja ylivilkkaampia kuin alkuperäiset rodut.
Siinä missä kenneljärjestöjen piirissä kasvattavat koirankasvattajat ovat sidottuja toteuttamaan toimintaa läpinäkyvästi ja valvottusti, tällaisten design-rotujen jalostus tapahtuu harmaalla alueella. Usein ostajilla ei ole kuin myyjän sana siitä, että pentu todella on se, joksi sitä väitetään ja sen sukulaisista ja terveydestä puhumattakaan ei ole takuuksia. Ostamalla pentu tällaiselta toimijalta suositaan myös mahdollista pentutehtailua. Kenneljärjestöjen kasvattajat ovat sitoutuneita noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä esimerkiksi narttujen astutusten määrästä, jalostuskoirien iästä ja terveystutkimuksista.
Sekarotuiset koirat
Tanskassa tehdyn tutkimuksen mukaan tarhoilta adoptoitujen koirien määrä oli vuodessa noin 2000 koiraa. Kuitenkin on arvioitu, että koirakysynnän määrä vuodessa on noin 60 000 koiraa. Suurin osa koirista ostetaan siis pentuina kasvattajalta. Tarha- tai katulolosuhteissa eläneestä koirasta on vaikeaa saada taustatietoa ja sen luonne voikin siis yllättää. Myös erilaiset käytösongelmat ovat yleisiä. Pelastetut koirat vastaavat siis vain murto-osaan koirien valtavasta kysynnästä.
Sekarotuisten keski-ikä, 11,8 vuotta, ei tutkimusten mukaan poikkea rotukoirien keski-iästä, mutta tässä on valtavasti rotukohtaisia eroja! Isot rodut ja esimerkiksi pienet lyhyt kuonoiset rotu eivät elä tilastollisesti yhtä kauan kuin keskikokoiset rotutoverinsa. On siis merkitystä mitä rotuja sekarotuisen taustoissa on sen elinkaaren kannalta. Pelkkä sekarotuisuus ei ole tae sen terveydestä. Rotukoiran hankkiessaan omistaja tietää vähän mitä odottaa yksilön luonteelta ja terveydeltä.
Tämän hetken trendi tuntuu olevan: vältä rotukoiraa ja pelasta koira ulkomailta tai kotimaasta. On vanha ja sangen harhaanjohtava käsitys, että koirayksilöiden välillä vain ulkonäkö erottaa rodut toisistaan. Media on uutisoinnut voimakkaasti ulkonäkökysymyksistä, mutta on syytä muistaa, että myös rotujen luonteet eroavat toisistaan paljon. Ruotsissa on tutkittu esimerkiksi pitkäkarvaisen collien ja labradorin noutajan luonteiden eroavaisuuksia ja havaittiin selkeitä persoonallisuuseroja rotujen kesken. Tämä asettaakin koiranjalostukselle haasteen keskittyä entistä enemmän koirien luonteisiin!
Ovatko roturisteytykset ratkaisu?
Ensimmäinen sukupolvi roturisteytyksissä on yleensä terveempi, mutta luonneominaisuudet eivät ole niin ennustettavia. On muistettava, ettei ole olemassa sekarotuisten omaa rotua! Roturisteytykset ovat todella tärkeä työkalu kasvattajille kun tarvitaan uutta geneettistä materiaalia. Ulkonäkö on helppo saada jalostettua takaisin, mutta geneettistä variaatiota ei saada aikaan muuten kuin käyttämällä eri sukuisia koiria jalostuksessa. Suomen ilmapiiri suhteessa roturisteytyksiin on muuttunut. mutta näin ei ole muualla maailmassa! Tilanne on äärimmäisen hälyttävä monessa rodussa.
Loppusanat
Peter Sandøen sanoma kasvattajille ja kenneljärjestöille oli selkeä: muutoksia on tulossa! Rekisteröimättömien koirien määrä tulee kasvamaan ja kenneljärjestöjen merkitys koirien kasvatuksessa tulee vähenemään. Se, mitä voimme tehdä, on pyrkiä vastaamaan paremmin ostajien odotuksiin koirasta: parempaa terveyttä ja hyvinvointia koiralle! Maailmalla rotukoirien jalostuksen haasteet ovat tulevaisuudessakin terveys- sekä luonneongelmat ja se, että kykenemme vastaamaan koiraa ostavien odotuksiin. On koirankasvattajien vastuu myydä pentunsa oikeille ihmisille ja ohjata koiraa harkitsevat sopivan rodun piiriin!
Lähde: The future of dog breeding – will dog breeds as we know them today soon be a thing of the past? Peter Sandøe, professor, University of Copenhagen, Department of Veterinary and Animal Sciences 2024
Lifedream 
Jätä kommentti