Osallistuin 15.6.24 Suomen kennelliiton kasvattajapäiville, missä luennoimassa oli useita mielenkiintoisia nimiä ja aiheet käsittelivät kaikki koiran jalostusta nyt ja tulevaisuudessa. Koirarotujen suhteesta toisiinsa oli luennoimassa USA:sta Heidi G. Parker. Hän on mukana amerikkalaisessa tutkimushankkeessa, joka kartoittaa koirarotujen sukupuuta geneettisellä tasolla. Koirarotujen muodostumisen tutkimiseen saadut näytteet on kerätty ympäri maapalloa ja tulokset ovat olleet erittäin mielenkiintoisia. Aiheesta on julkaistu myös Katariina Mäen laaja artikkeli Koiramme lehdessä numerossa 12/2023. Tämä teksti pohjaa luentomuistiinpanoihin nimenomaan collien näkökulmasta pohdittuna.
Koiran alkuperä ja variaatiot
Koiran esi-isä harmaa susi on maailmanlaajuisesti suhteellisen vakio ulkonäöltään, mutta koiran variaatio ulkonäössä on lähes rajaton. Anatomian lisäksi koirat poikkeavat kooltaan, väritykseltään ja esimerkiksi karvan pituudessa, määrässä sekä laadussa. Miellämme helposti, että koirarotumme ovat kulkeneet lineaarisesti omia polkujaan ja muodostavat suljettuja populaatioita myös geneettisellä tasolla. Tämä ei kuitenkaan tutkimuksen mukaan pidä paikkaansa, Yhteiset esi-isät on löydettävissä yllättäviltäkin tahoilta. Alkujaan koiran jalostus on tapahtunut yhdistelemällä samankaltaisia koiratyyppejä ja myöhemmin rotujen kehitystä on jatkettu kontrolloidulla suljetulla jalostuksella. Tutkimuksessa on selvitetty miten läheistä sukua rodut ovat geneettisesti keskenään ja tästä on pystytty rakentamaan koiran sukupuu.
Rotupuu ja eri kehityslinjat
Ympyränmuotoisessa rotupuussa rodut sijoittuvat toisiinsa sen perusteella, miten läheisiä ne ovat geneettisesti. Useimmat rodut ovat kehittyneet erilaisista alkukantaisista kehityslinjoista, joita tutkimuksessa on havaittu olevan 23. Kehityslinjat perustuvat usein maantieteellisiin seikkoihin, ulkonäköön tai työtehtäviin, joita ryhmän koirilla on ollut. On huomioitavaa, että paimentavia koiria on ilmestynyt toisistaan riippumatta kaikkialla maailmassa eivätkä ne kaikki siten ole automaattisesti ole osa samaa kehityslinjaa.
Ihmisten muuttoliike on vaikuttanut paljon koirien kehitykseen ja joissakin roduissa on kehittynyt ihan omat kehityslinjansa myös rotujen sisällä. Esimerkiksi USA:n cane corsoilta löytyi perimästä rotweileria, mutta taas Italialaisissa koirissa rotweileria ei esiintynyt. Sen sijaan Italiassa koirista löytyi todisteita siitä, että täällä rodun jalostuksessa on käytetty sakasanpaimenkoiraa. Maantieteellisiä kehityslinjoja on runsaasti. Esimerkiksi Englannin maaseudulla muodostunut kehityslinja sisältää sekä vinttikoiria, että paimenkoiria! Nämä ovat kaksi hyvinkin erilaista ryhmää käytökseltään ja ulkonäöltään. On kuitenkin nähtävissä, että työtehtävistä johtuen koiria ei ole risteytetty keskenään vaan paimenkoirien työtehtäviä on ylläpidetty käyttämällä jalostukseen paimenkoiria ja vinttikoirien metsästystaitoja on kehitetty edelleen valitsemalla jalostukseen vinttikoiria. Monet ominaisuudet, jotka liittyvät koiran erilaisiin käyttömuotoihin, ovat todennäköisesti kehitetty useammankin kerran koiran kehityksen aikana.
Collien omasta ryhmästä löytyy erittäin mielenkiintoisia nimiä. Shetlannin lammaskoira on läheisin sukulainen, mutta ryhmästä löytyy myös bordercollie, kelpie, australian paimenkoira, corgit, vanha englanninlammaskoira ja partacollie. Oma ryhmämme puolestaan yhtyy toiseen ryhmään, joka muodostuu brittiläisistä vinttikoirista: englannin vinttikoira, whippet, skotlannin hirvikoira, irlanninsusikoira, borzoi, italian vinttikoira. Nämä kaksi ryhmää yhtyvät siis omaksi kehityslinjakseen, vaikka ne ovat käytökseltään ja ulkonäöltään hyvin erilaisia.
1800-luku oli rotujen luomisen kulta-aikaa
Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa oli mukana 161 eri rotua ja geneettisiä eri kehityslinjoja löytyi 23. Muutoksia koirien rotupuussa tapahtuu kuitenkin kaiken aikaa kun uusia rotuja tulee tutkimukseen mukaan. Geneettisesti rotujen paikka rotupuussa muuttuu erilaisten risteytysten ansiosta. Risteytyneiden rotujen suhde toisiinsa ja muihin ryhmiin muuttuu. Esimerkiksi irlanninsusikoira on kokenut geneettisen pullonkaulan, jonka aikana rotu pelastettiin käyttämällä jalostukseen skotlannin hirvikoiraa ja tanskandoggia. Niinpä irlanninsusikoirasta löytyy molempien rotujen geenejä. Skotlanninhirvikoiralta löytyy myös irlanninsuikoiraa, mutta ei tanskandoggia kun taas tanskandogista ei löydy kumpaakaan edellä manittua rotua. Rodut eivät ole siis suljettuja populaatioita geneettisesti!
1800- luvulla aloitettiin koirien luokittelu ja monet rodut ovatkin saaneet alkunsa vuosisadan loppupuolella. Samaan aikaan keksittiin erilaiset näyttelyt ja kiinnostuttiin jalostuksen periaatteista kun Darwin julkaisi teoksensa eläinlajien kehityshistoriasta. 1800-luku oli todellista biologian kulta-aikaa ja koirarodut saivat osakseen runsaasti huomiota. Kuvittelemme, että nykyajan rodut ovat suljettuja populaatioita, mutta todellisuudessa useimmat rodut on luotu käyttämällä muita rotuja, jolloin ne ovat enemmän geneettisesti sukua toisilleen. Tutkimuksessa on myös kartoitettu ne risteytykset, joita on tehty tarkoituksella rotujen pelastamiseksi tai luomiseksi. Oli mielenkiintoista kuulla, että novascotian noutaja on syntynyt paitsi kultaisesta noutajasta ja labradorinnoutajasta vuonna 1862, mutta myöhemmin tollerin jalostuksessa on käytetty myös collieta vuonna 1871. Tämä selittää sen, miksi collien sukuisille koirille tyypillistä silmäsairautta (collie eye anomaly) esiintyy myös novascotian noutajalla.
Roturisteytykset ennen ja nyt
Tutkimuksen perusteella on voitu selvittää roturisteyksien myötä eri rotujen suhdetta toisiinsa. Myös erilaiset sairaudet eri roduilla selittyvät usein tämän avulla. Kun ihmisten tarve erilaisille koirille on kehittynyt, on koirakin kokenut muutoksia: käyttötarkoituksen muuttumisesta metsästyskoirasta paimenkoiraan ja seurakoiraan kertoo samaan aikaan myös ihmisen kehityksestä metsästäjä-keräilijästä maanviljeliäksi. Viimeisten 200 vuoden aikana koiraa on kehitetty kuitenkin lisää luokittelemalla eri tyypit tarkoiksi roduiksi, jotka perustuvat oikeastaan vain pieniin ulkonäöllisiin eroihin samaa tehtävää tekevien koirien parissa. Useissa kohtaa koiratyyppejä on paranneltu tekemällä risteytyksiä tietyn ulkomuodon tai käytöspiirteen vahvistamiseksi.
Collien tie siksi kauniiksi ja työskenteleväksi koiraksi, jonka me tunnemme on ollut melko suoraviivainen. Collie periytyy brittiläisistä paimenkoirista, jotka sekoittuivat roomalaisten mukanaan tuomiin paimenkoiriin. Joidenkin lähteiden mukaan collien kehitykseen on vaikuttanut muun muassa sittemmin sukupuuttoon kuulunut walesin paimenkoira. Collien kanssa samaan paimenkoiraryhmään kuuluvista vanha englanninlammaskoira oli ensimmäinen, joka erosi collien sukupuusta vuonna 1863. Sitä seurasivat partacollie vuonna 1882, Australian paimenkoira ja corgit vuonna 1884 sekä viimein kelpie ja bordercollie vuonna 1885. Geneettisesti shetlannin lammaskoira ja collie ovat lähes tulkoon samaa rotua edelleen, sillä ne erosivat omiksi roduikseen vasta 19oo-luvun alussa. Ei ole siis syytä spekuloida, etteikö pitkäkarvaista ja sileäkarvaista collietakin pidettäisi samana rotuna tästä rodun geneettisestä historiallisesta näkökulmasta katsottuna. Pitää myös muistaa, että roduilla oli yhtenäinen rotumääritelmä vuodesta 1895 vuoteen 1966! Alkuperäinen rotumääritelmä poikkesi vain karvan pituuden osalta.
Alkujaan kasvattajat saivat siis itse päättää jalostivatko puhtaasti karvanlaadun mukaan vai tekivätkä halutessaan risteytyksiä. Pennut rekisteröitiin niiden karvanlaadun mukaan. Usein sileäkarvaista collieta pidettiin vain vähäosaisempana collien versiona sen sijaan, että se olisi tunnustettu omaksi rodukseen. Tämä johti siihen, että englannin rotuintoilijat esittivät rotukirjojen sulkemista. Tämä kesti kauan ja sisälsi monia eri vaiheita. Lopulta erillinen sileäkarvaisten rotumääritelmä tehtiin vuonna 1974, joka sisälsi jo selkeitä eroja pitkäkarvaiseen ja rotujen yhdistäminen kiellettiin englannissa 1980-1990 luvun taitteessa. Haluan tässä yhteydessä herätellä lukijaa pohtimaan, onko tuo päätös edelleen nykytiedon perusteella validi. Rotumme jakavat paljon yhteistä perimää, mutta sisältävät myös toisilleen kallisarvoista variaatiota.
Nykyaikana roturisteytykset ovat taas ajankohtaisia ja voi tulla aika, jolloin meidänkin on suunnattava mielenkiintomme tuttujen rajojen ulkopuolelle. Koirarotujen sukupuu-tutkimus antaa meille keinoja selvittää mihin voisimme suunnata seuraavaksi katseemme. Collien omassa kehityslinjassa on monia rotuja, jotka herättävät mielenkiintoa: bordercollie, partacollie sekä australian paimenkoira voisivat tarjota kaivattua variaatiota, mutta voivat olla samalla rotuja, jotka kantavat collielle osittain samoja tautigeenejä. Toisaalta ne muistuttavat enemmän collieta käyttäytymiseltään ja olemukseltaan kuin saman kehityslinjan vinttikoirat. Paimenkoiria on kuitenkin muissakin kehityslinjoissa ja tällaisia mielenkiintoisia rotuja voisi olla esimerkiksi mannermaan kehityslinjan belgian paimenkoira, briard tai katalonian paimenkoira. Täytyy muistaa, että paimentavia koiria löytyy myös kauempaa: islannin lammaskoira tai suomen lapinkoira eivät ole osa collien kehityslinjaa, mutta toimivat silti paimentavina rotuina. Roturisteytykset vaativat tarkkaa pohdintaa luonne- sekä käyttötarkoituksen lisäksi myös terveydellisissä asioissa.
Kaipaisin vielä lisää tietoa siitä, löytyykö collien perimästä tiettyjä rotuja. Onko sileäkarvaisen collien kehityksessä käytetty esimerkiksi englannin vinttikoiraa, kuten usein huhutaan? Sukupuututkimuksella voidaan kartoittaa myös muita asioita kuten ikääntymistä, käyttäytymistä, kokoa ja turkin laatua eri roduissa. Sitä käytetään myös erilaisten sairauksien kartoittamisessa ja esimerkiksi MDR1-geenimuunnoksen leviämisen seuraamisessa eri rotujen kesken.
Lähteet:
- The relationships between dogbreeds -luento. Heidi G. Parker
Ph.D., National Human Genome Research Institute of U.S. National Institutes of Health - Koirien sukupuun kehityslinjat osoittavat ainakin 23 ikivanhaa rotutyyppiä, Katariina Mäki Koiramme- lehti 23/2023
- The smooth collie, a family dog- kirja, Iris Combe
Lifedream 
Jätä kommentti