Aika menee hurjan nopeasti lomalla ja pentulaatikon laidalla. Oma yli kolmen viikon lomani on ohi ja on ollut kyllä huikeaa seurata pentujen kasvua rauhassa. Olen pyrkinyt stimuloimaan pentuja alusta saakka eri tavoin ja työtä jatketaan toki myöhemminkin. Silmät aukesivat alkuviikosta ja nyt on korvatkin jo kaikilla toiminnassa! Ääniin reagoidaan nostamalla päätä ja kuikuilemalla ympäristöä. Pentujen täytettyä kolme viikkoa, alkaa sosiaalistumisen kausi ja pennut imevätkin vaikutteita itseensä kuin pesusienet.
Aikaisemmin minulla ei ole ollut mahdollisuutta pitää aivan näin pitkää lomaa, vaan olen kiitollisena saanut kotiin auttavia käsiä ensimmäisten viikkojen aikana. Yleensä ystävistäni on aina joku ollut elämäntilanteessa, että on voinut viettää meillä jopa viikkoja. Toivon, että pystyn jatkossakin pitämään tällaisen loman, sillä pentujen kasvun alkuajat ovat tärkeää aikaa ja varsinkin jos ongelmia ilmenee. Näiden pentujen kohdalla ongelmia ei ole onneksi ollut. Kaikki kymmenen ovat alusta saakka olleet elinvoimaisia.
Pimun hoivakäyttäytyminen on lähtenyt alun tangeltelun jälkeen hyvin käyntiin ja joillakin nartuilla tämä saattaakin kestää aikansa. Emme me kaikki osaa kaikkea samantien! Kun ensin se oli vähän tyrmistynyt pentujen jätösten syömisestä, nyt se imuroi maanisesti kaikki kakat ja pissat laatikosta. Se nuolee ja putsaa hyvin ja hakeutuu itsenäisesti laatikkoon imettämään. Tämä on tärkeää varsinkin öisin. Olen siirtynyt takaisin nukkumaan omaan makuuhuoneeseen ja oppinut luottamaan siihen, että kyllä Pimu hoitaa. Hyvin varovainen se on ja jää mielummin istumaan jos ei koe uskaltavansa käyvän maahan pentujen viereen tallomatta ketään.
Pimulta tulee maitoa, mutta 10 pentua imee sen myös nopeasti tyhjäksi. Isoimmat pennut Eric, Flynn ja Philip kasvavat kohisten ja pienempien kanssa olen tukenut kasvua ensin keinomaidolla ja nyt myöhemmin kiinteällä ruualla. Pentueen pienimmät Ariel, Lumikki ja Aurora jäväät helposti tissillä isompien jalkoihin ja vaikka yritän ehtiä siirtelemään niitä, pennut eivät aina ole olleet toivomiani pyöreitä palloja. Harmi vain, ettei Ariel pitänyt pullosta syömisestä. Olen yleensä antanut ensimmäiset kiinteät ruuat noin tässä kolmen viikon iässä, mutta näiden kanssa aikaistin aikataulua hieman. Tällä hetkellä ne saavat yhden kiinteän ruuan päivässä, mutta nopeasti määrä lisääntyy. Ruokana on keinomaitoon sekoitettu tehdasnappula ja liha. Alkuun soseutin ruuan tasaiseksi massaksi, mutta pikkuhiljaa pennut opettelevat syömään kokonaisia turvotettuja papanoita. Pentujen kasvaessa lisään erilaisia makuja pentujen ruokaohjelmaan kuten lohta, possua ja riistaa. Myös ensimmäinen madotus häämöttää jo ihan nurkan takana. Koska Pimu on hirmu ahne, jännitin antaisiko se pentujen syödä rauhassa, mutta onneksi sekin pelko on ollut turha. Pimu näyttää ymärtävän hyvin, että pennut syö ensin ja se saa siivota loput.
Pennut ovat autoilleet pari kertaa siten, että Pimu on vieressä mukana. Autoilut ajoitetaan ruokailun jälken, jolloin pennut ovat nukkuneet omassa kopassaan koko matkan. Pimu on tottunut matkustaja eikä stressaile, joten tämä on mahdollista. Ulkonakin olemme käyneet pari kertaa lämpiminä päivinä pentulaatikossa olleen filtin päällä. Pimu on käynyt siihen syöttämään ja syötyään pennut ovat hetken aikaa haistelleet maailmaa kunnes ovat nukahtaneet. Pentulaatikossa olen tarjoillut niille ihmeteltäväksi erilaisia materiaaleja yhden kerrallaan kuten liukkaan alumiinin, rapisevan muovin, raikkaalta tuoksuvan sahanpurun, vettä matalassa astiassa, muovimaton, maton kulman ja parketin. Osa pennuista on itse käynyt tutkimassa olohuoneen lattiaa silloin kun portti sinne on ollut auki ja tutustuneet myös kaakelipintaan. Hassu yksityiskohta on olohuoneen nurkassa olevat äänipainikkeet ja jostakin syystä niiden päällä on hauskaa kiipeillä 😀 Osa pennuista on ollut hyvinkin uteliaita ja rohkeita. Laatikossa on myös nystyllinen jumppatyyny sekä tasapainoilualusta, jolla useimmat pennut ovat jo itsenäisesti käyneet kiikkumassa. Niitä on käsitelty sekä käsin, että pyyhkeillä ja paperilla, kynnet on leikattu ja tassuja muutenkin käsitelty.
Kaiken kaikkiaan olen valtavan tyytyväinen näihin pentuihin ja niiden kehitykseen. Pennut ovat avoimia, mönkivät syliin ja luovat jo nyt vahvasti katsekontatkia ihmiseen, kuuntelevat ääntä. Kaikki viihtyvät hyvin sylissä ja rauhoittuat siihen. Temperamenttieroja alkaa pennuissa näkyä: osa on hyvinkin tyytyväisiä jos saavat vain ruokaa nenän eteen, toiset ääntelevät enemmän. Suurin osa viettää aikaansa tutkien enemmän ympäristöään. Kaikki nukkuvat välillä kasoissa ja toiset myös rennosti itsekseen, Ne viettävät laatikossa 99% ajastaan ja osaavat jo hakeutua sanomalehdelle tarpeilleen. Kiinteän ruuan myötä joillakin on ollut hieman löysä vatsa, mutta mitään ripulia ei ole ilmennyt missään vaiheessa. Kasvattajakollegan ehdotuksesta olen pohtinut lisääväni laatikkon ”vessapuolelle” sahanpurua kunhan pennut kasvavat vielä viikon tai kaksi. Se kuulemma sitoo hyvin jätökset, on helppo hävittää ja sitoo myös hajuja hyvin. Kymmenen pennun kanssa tämä on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen idea!
Tästä eteenpäin meillä käy myös pennunkyselijöitä. Koska pentuja on näin paljon, on vierailevien ihmisten määrä omasta takaa jo ihan tarpeeksi, enkä ota kylään ihmisiä, jotka muuten vain haluavat tulla palluttelemaan pentuja. Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että vieraiden vastaanottaminen omaan kotiin on työlästä ja aikaa vievää puuhaa. Pennut saavat kyllä tarpeeksi käsittelyä jo varsinaisten pentukyselijöiden ja ystävieni toimesta. Toisaalta, koska asun yksin, olen aina ollut huolissani kasvateistani, että ne saisivat tarpeeksi käsittelyä erilaisilta ihmisiltä. Meillä kun arki on melko rauhallista ja hiljaista jos vertaa vaikkapa lapsiperheen aktiiviseen elämään!
Ensiviikolla koittaa töihin paluu ja pennut tulevat olemaan tuon ajan yksin Pimun kanssa. Se on meille kaikille (tai lähinnä minulle) suuri muutos ja aiheuttaa aikatauluongelmia kun illan hassut tunnit tulee riittää sekä aikuisille, että pennuille. Onneksi olen saanut tehtyä kaikenlaista hyödyllistä lomani aikana ja esimerkiksi kuistille on nousemassa pennuille oma aitaus sen lisäksi, että etupiha on nyt aidattu niitä varten. Vielä ei ole aitausten tarve, mutta parin viikon päästä tilanne on jo toinen!
Pentujen ilmeet alkavat kehittyä, ja niistä alkaa näkyä muitakin ulkonöllisiä seikkoja. On tärkeää huomioda, että luonne-erot eivät tässä kohtaa ole mitenkään pysyviä, sillä pennut kehittyvät eri aikaan. Persoonallisuus tulee kuitenkin sitä paremmin esiin, mitä enemmän ne kasvavat ja pentujen touhuja erilaisissa tilanteissa seuraa. Juuri nyt tuntuu siltä, että nartuista Merida ja Lumikki ovat tällä hetkellä mahdollisesti jäämässä jatkokäyttöön.
Merida – iso, rauhallinen ja äärettömän kaunis soopelimerle narttu pienin pilkuin ja vaalea pohjaväritys. Hakeutuu syliin, hakee katsekontaktia. Ei ääntele juurikaan, istuskelee ihmettelemässä maailmaa. Tasapainoilee mielellään. Tuntuu olevan jo syntymässä äitinsä kopio.
Belle – kaunis pienempi soopelibluemerletyttö ruskealla pohjavärillä, hakeutuu paljon itsenäisesti syliin ja tekee itseään tykö. Kova tyttö syömään. Hakee vahvasti katsekontaktia, ei ääntele juurikaan. Tasapainoilee ja touhuilee.
Lumikki – tricolour narttu täydellä kauluksella. Touhukas ja äänekäs tyttö. Kiipeilee, seikkailee itsenäisesti olohuoneessa, huutaa mielipiteensä. Hakee katsekontaktia ja hakeutuu syliin. Ei aina viihdy sylissä yhtä hyvin kuin muut. Nukkuu yleensä kasassa muiden kanssa. Mielellään myös näyttelyistä kiinnostuneeseen kotiin.
Ariel – pentueen pienin. Kaunis, tasapainoinen soopeli väritys. Nappakarva, joka pentueen lyhyin, sinnikäs, pysyy hyvin tississä kiinni isompien joukossa. Hakeutuu syliin, rauhoittuu hyvin syliin, ei ääntele juurikaan. Syö hyvin kiinteää. Rauhallisen oloinen. Nukkuu yleensä muiden kanssa. Mielellään myös näyttelyistä kiinnostuneeseen kotiin.
Aurora – tumma soopeli, tähti otsassa, pieni valkoinen läntti rungossa, iso etujalkojen taakse ulottuva kaulus. Nätti ilme, viihtyy hyvin sylissä, syö hyvin, pysyy myös hyvin tissillä. Ei ääntele juurikaan ja nukkuu tyytyväisenä yksin tai kasassa. Voi soveltua näyttelyihin, vaikka kaulus on iso. Valkoinen pieni läntti rungossa katoaa tod.näk ajan kanssa.
Aladdin – uroksista pienin, mutta vain hieman. Hauskat ”meikit” silmissä. Soopelimerle isoin läikin, puolikaulus. Ääntelee uroksista eniten, syö hyvin, luo katsekontaktia ja viihtyy sylissä. Touhukas poika.
Flynn – ruokaa ja unta. Isompi soopelimerlepoika. Istuskelee katselemassa maailmaa, samanoloinen kuin Merida. Syö hyvin ja ääntelee harvoin. Tasapainoilee mielellään, hakee hyvin katsekontaktia. Rauhallinen. Rauhoittuu syliin.
Eric – kaunis merlepoika pienin pilkuin. Ericillä on aina nälkä. Pentueen isoin ja paksuin. Nukkuu usein itsekseen, rauhallinen, mutta ei haittaa jos joku kömpii viereen. Ääntelee hyvin vähän jos lainkaan. Seikkailee olohuoneessa itsenäisesti, hakeutuu ruuan ääreen supervaistolla. Rakastaa syliä, rauhoittuu hyvin syliin. Mielellään myös näyttelyistä kiinnostuneeseen kotiin. Varokaa fritsuja! 😀
Philip – merle poika hauskoilla pöksyillä. Kova poika syömään, rauhallisen oloinen, ääntelee paljon varsinkin nukkuessaan. Tutkii maailmaa, tasapainoilee, luo katsekontaktia ja hakeutuu ruuan ääreen. Viihtyy sylissä ja rauhoittuu syliin hyvin. Nukkuu usein yksin, mutta ei haittaa jos joku kömpii viereen.
Uljas – kaunis tricolour poika. Pieni tähti otsassa, tasapainoinen kaulus. Hakeutui ensimmäisenä jumppatyynyn päälle. Ekana tasapainoilemassa. Syö hyvin, ääntelee harvoin. Hakee katsekontaktia ja syliä, rauhoittuu syliin. Tutkailee maailmaa. Pentueen ”edelläkävijä”, oppinut ekana uudet jutut, esim hakeutunut vessaan tarpeilleen. Mielellään myös näyttelyistä kiinnostuneeseen kotiin.
Katstoaan, miten nämä ensimmäiset erot ovat pennuilla jatkossa vähentyneet, suurentuneet ja mitä kaikkea muuta uutta on tullut esiin!
Lifedream 