Koiran krooninen kipu

Tämä teksti on ollut luonnoslaatikossa jo useamman vuoden. Oikeastaan sen jälkeen kun päätin päästää urokseni Jukan ikiuneen lokakuussa 2020, koiran kroonisen kivun arviointi ja sivusta kokeminen on ollut sydäntä lähellä. Tekstin kirjoittaminen ja Jukan käytöksen muisteleminen on edelleen kova paikka. Kaikille meille on tärkeää koiramme kivuton olotila. Se, kokeeko se kipua ja millaista se on, ei ole kuitenkaan yksiselitteistä. Ontuva koira on helppo kategorioida, mutta kroonisen kivun tunnusmerkkiä on hiljakseen ilmentyvä, jopa meidän ihmisten mielestä koiran persoonallisuudeksi muuttuva käytös. Koira peittää kipuaan hyvin, joten ne voivat oireilla monin eri tavoin. Varsinkin vanhojen koirien kanssa näen paljon kipumerkkejä, joihin omistajat eivät mielestäni tarpeeksi ajoissa puutu. Ajatellaan, että koira on ”vain” vanha, ja vanhuuteen kuuluu kipua. Kuuluuko? Jokaisen koiran omistajan vastuulle kuuluu tarkkailla koiraansa ja viedä se tarvittaessa eläinlääkäriin saamaan apua.

Kolmikkoni Aino Pikkusaaren kuvauksessa vuonna 2019. Jukka 5v, Ronja 7v ja Puuma7v.

Krooninen kipu jaetaan osiin: kudosvauriokipu, neuropaattinen eli hermokipu, idiopaattinen kipu ja psykogeeninen kipu. Krooninen kipu kestää yli 2-3kk ja saattaa jatkua kudosvaurion parannuttua jos kipujärjestelmä on herkistynyt akuuttivaiheessa. Koska ihmisen ja koiran hermokudoksen fysiologia on hyvin samankaltaista, ei ole mitään syytä epäillä, etteikö koira kokisi kipua samantyyppisenä kokemuksena.

Jos koiran käyttäytyminen muuttuu, on se aina syytä tutkia eläinlääkärissä. Kipukäyttäytyminen voi näyttäytyä monella tavalla riippuen koirasta ja kivun sijainnista.

Kivun ilmeneminen on yksilöllistä, muun muassa näitä muutoksia koirassa kannattaa tarkkailla:

  • kehon/raajojen asentojen muutokset; varaa painoa selvästi enemmän etuosalle/takaosalle, keventää seistessä jotain jalkaa tai siirtää jalan/jalat rungon alle, makaa tiukalla kerällä tai ei halua olla makuulla lainkaan, pitää häntää epänormaalissa asennossa, pitää selkää kaarella ylös- tai alaspäin
Jukka alkusyksystä 2020. Kipu näkyy katseessa.

Jukalla huomasin kivun ensin muutoksista karvapeitteessä, karva meni ”tukkoiseksi”. Sain useita viestejä Jukan huonosta karvasta ja asiaa yritin ensin korjata ruokavaliomuutoksella. Sitten aloin kiinnittää huomiota sen liikkumiseen, videoin sitä saadakseni muitakin mielipiteitä. Jukalle myös muodostui ranteisiin isohkoja patteja, joita tutkittiin eläinlääkärissä ja todettiin ranteissa alkava nivelrikko.

  • liikkumisessa tapahtuvat muutokset; muuttuu liikkumishaluttomaksi, haluaa liikkua enimmäkseen tietyllä askellajilla, liikkuu paljon peitsaten (saman puolen raajat samaan aikaan), jättää askelen väliin silloin tällöin jollain jalalla, liikkuminen muuttuu varovaiseksi tai jäykäksi

Vanhat koirat usein alkava liikkua muiden jäljessä, vältellä leikkitilanteita ja meno on muutenkin hidasta. Luonnolliset muutokset koiran käytöksessä iän myötä eivät tarkoita sitä, että se olisi kipeä. Eron huomaaminen on usein vaikeaa.

  • energisyyden muutokset; muutos passiiviseksi, haluttomaksi, väsyneeksi, lenkeillä ”perässä vedettäväksi” tai muutos levottomaksi, ylivireäksi, ahdistuneeksi (esim. kehän kiertäminen, hännän jahtaaminen)

Usein olen huomannut kipeiden koirien lenkillä hakeutuvat taakseni loppulenkistä. Nyt 10 vuotias Ronja hakeutuu metsässä helposti selkäni taakse, kun taas leveällä tiellä se kulkee edellä. Uskon, että myös tämä on iän tuoma oire siitä, ettei se enää samalla tavalla nauti metsässä kulkemisesta. Kroppa on jäykkä ja esimerkiksi oksien yli kulkeminen saattaa aiheuttaa kipua koiralle. Toisaalta toiset koirat kulkevat perässä pitääkseen ”lauman kasassa” ja yleensä porukassa on aina yksi, jolle lankeaa tämä vastuu.

Minä ja Jukka 2019. Kuva Linda Toivonen
  • kehon liikkuvuudessa havaittavat muutokset; haluttomuus mennä makuulle tai vaikeus nosta makuulta ylös, haluttomuus hypätä ylös tai alas, haluttomuus kulkea portaita ylös tai alas
  • venyttelyn muutokset; lopettaa venyttelyn kokonaan, venyttelee jatkuvasti, venyttää vain etu- tai takaosaa
  • monet käytöksessä näkyvät muutokset voivat olla merkkejä kivusta: hakeutuminen lähelle, hakeutuminen omiin oloihin, ylireagointi aistiärsykkeisiin (kovat äänet, valot), toisille koirille rähjääminen
  • perustoiminnoissa tapahtuvat muutokset lisääntynyt juominen, huonontunut ruokahalu

Olipa muutos käyttäytymisessä millainen hyvänsä, kivun mahdollisuus tulee ottaa huomioon. Eläinlääkärin kannattaa olla yhteydessä herkästi hoidontarpeen arvioimiseksi.

Käytösmuutokset näkyvät koirassa helpoiten yleensä aamuisin, kun koira herää tai levon jälkeen. Seuraile venytyksiä, liikkeelle lähtöä! Kipua ei käytöksessä välttämättä havaita, mutta koiran aktiivisuus vähenee. Se ei välttämättä hyppää, leiki, tutki ulkona tai halua lenkkeillä kuten aiemmin. Se saattaa myös pyrkiä makuulle kesken lenkin. Jäykkä kävely, muutokset askelrytmissä tai ontuminen ovat merkkejä mahdollisesta kivusta. Hidas nouseminen makuulta ja vaikeutunut liikkeelle lähtö levon jälkeen ovat myös merkkejä kivusta.

Ronja 10v.

Omilla koirillani kipu on näkynyt siinä, että ne lenkillä hakeutuvat taakseni kävelemään edessä kulkemisen sijasta, lakkaavat hyppäämästä autoon tai ylipäätään halua tulla autoon, lakkaavat kulkemasta portaita, tassujen tai kylkien nuolemisena ja lisääntyneenä aggressiona laumassa.

Koira saattaa kokea mielialamuutoksia ja alentunutta ruokahalua. Aggressio, välinpitämättömyys ja vetäytyminen ovat jo selkeitä merkkejä siitä, ettei kaikki ole hyvin!! Koira saattaa olla myös normaalia riippuvaisempi omistajastaan. Muita muutoksia voivat olla pään roikottaminen tai tihentynyt hengitystarve, läähätys ja runsas kuolaaminen. Runsas nuoleminen voi johtua kutinasta, mutta myös kivusta esim. nivelissä tai vatsassa. Joitakin ruokamerkkejä kokeillessa olen huomannut koirissani nivelten nuolemista ja lisääntynyttä levottomuutta. Näitä merkkejä en ole enää käyttänyt jatkossa.

Kylkien pureminen voi olla merkki prostata- tai suolikivuista . Sisälle pissaaminen ja ulostaminen, ulina, valittaminen ja ähinä ovat merkkejä, joita aliarvioidaan kun niihin totutaan ajan mittaan. On hämmästyttävää miten nopeasti johonkin tiettyihin käytöksiin tottuu ja pitää koiran rauhallisuutta tai eri tilanteissa ilmenevää herkkyyttä luonteenomaisena. Syyllistyn tähän itsekin. Siksi koiran käytöksen arvioiminen on tärkeää ja vaikkapa videoiminen ja valokuvaaminen eri ikäisenä, jotta on aiempaa materiaalia mihin verrata. Eläinlääkäri näkee koiran yleensä vain muutamia kertoja vuodessa, omistaja taas seuraa koiraansa 24/7. Usein omistajaa pitää kuitenkin neuvoa koiransa kivun tunnistamisessa, koska hän ei osaa lukea sitä koiran käyttäytymisestä.

Jukka ja Likka lenkillä kesällä 2020.

Äkilliset muutokset huomataan aina helpommin kuin pikku hiljaa tulleet. Eräänä päivänä koira ei esimerkiksi enää suostu hyppäämään autoon, tai oli jokin tietty päivä, jolloin se ei enää tullut yläkerran makuuhuoneeseen nukkumaan. Portaiden kulkeminen oli Jukallakin ensimmäisiä merkkejä kivusta. Se kulki ne ylös, mutta ei alas. Hitaasti kehittyviä käyttäytymisen muutoksia tulee varsinkin vanhemmalla koiralla helposti pidettyä luonnollisena. Koira kävelee yhä vain hitaammin, sen lenkit lyhenevät, se alkaa välttää muita koiria ja murisee niille, se vetäytyy useammin omiin oloihinsa, ja se on vanha ja väsynyt, kuurokin. Koirallani Jukalla muutokset tulivat todella hitaasti ja niiden syy jäi ikuiseksi mysteeriksi. Se saattoi olla ranteiden nivelrikkomuutokset, joista aiheutuvaa kipua Jukka alkoi kompensoida etuosan virheasennolla, joka johti selän ja lapojen kipuihin. Syy saattoi olla myös lähtöisin lapojen alueelta. Jukasta voi lukea lisää täältä.

Mikään yksittäinen oire ei kuvaa kipua luotettavasti. Kun kaikkia koiran käyttäytymisen muutoksia seurataan yhdessä, koiran kivun voimakkuutta ja sen muutoksia voidaan arvioida. Oireista voi olla vaikea tunnistaa useita, mutta kaksi tai kolme oiretta löytyy kipeän koiran käyttäytymisestä yleensä helposti.

Itselleni lemmikkieni kivuttomuus on tärkeää. Seuraan niitä päivittäin ja kiinnitän huomiota kaikkeen epänormaaliin käytökseen. Varsinkin narttujen kohtutulehdukset ovat erittäin salakavalia ja koirat voivat olla todella kipeitä ennen kuin merkit ovat jo ilmeisiä. Näitä on vaikeaa havainnoida kokeneidenkin koiranomistajien. Joskus ollaan jo liian myöhässä siinä vaiheessa kun koira viedään eläinlääkäriin. Kotona on tällä hetkellä 10 vuotias Ronja, jonka vointia seuraan joka päivä. Tiedän, että se on jäykkä ja ikäisekseen kärsii peräpää- sekä selkävaivoista. Lisäksi kotona on 2,5 vuotias bordercollie Likka, jolla vuosi sitten todettiin nivelrikkoa ja DD lonkat, joten senkin käytöksen seuraaminen on tärkeää. Toivon niille monia hyviä vuosia! ❤ Jokaisen omistajan vastuulla on huolehtia siitä, ettei koira kokisi tarpeetonta kipua. Se, mihin ratkaisuun päädytään, on aina omistajan valinta ja tilannekohtainen.

Koirani Jukka ennen lopetusta kipuoireiden vuoksi. Sen karva meni huonoon kuntoon ja ilmeestä näkee, ettei kaikki ole hyvin. Jukka oli 6-vuotias.

Koiran kipuun liittyviä positiivisen käyttäytymisen muutoksia:

Onko koira:
Virkeä ja iloinen vai apea ja masentunut?
Normaali, apaattinen tai yliaktiivinen?
 
Tekeekö koira seuraavia:
Hakee kontaktia perheenjäseniin, usein vai harvoin?
Heiluttaa häntäänsä, usein vai harvoin?
Leikkii mielellään, harvoin vai ei ollenkaan?
Syö normaalisti? Vai valikoiden tai ahmien?
Ravistelee itseään? Usein vai harvoin?
Venyttelee? Usein vai ei ollenkaan?
 
Millainen koiran ilme on? Normaali, surullinen, ylikierroksilla?

Koiran kipuun liittyviä negatiivisen käyttäytymisen muutoksia:

Ronja 10v

Onko koiralla tai onko koira:
Normaali mieliala vai hermostunut, rauhaton tai pelokas?
Ystävällinen vai aggressiivinen ihmisiä tai toisia koiria kohtaan?
 
Tekeekö koira seuraavia:
Läähättää tai lipoo huuliaan?
Pitää itseään epänormaalissa asennossa? Roikottaa päätään, pitää jalkoja korostetusti mahan alla?
Pitää korviaan taka-asennossa? Häntää koipien välissä?
Väristelee tai vapisee?
Nuolee etujalkojaan?
Katsoo, nuolee tai puree tiettyä paikkaa?
Ylireagoi kosketukseen?
Valittaa: huutaa, murisee, vikisee, inisee? Tai on aivan hiljaa?
Valittaa, kun niveliä taivutetaan esimerkiksi tassuja pyyhittäessä?
Raivoaa tai alistuu laumassa?
Näyttää hampaita kosketettaessa?
Alkaa purra?
Tekee enemmän vahinkoja sisälle?

Kivun arvioiminen koiran liikkumisessa tapahtuvista muutoksista:

Liikkuu kuin nuori eläin vai ei halua liikkua? Yliaktiivinen liikkuja?
Makaa paikallaan tuntikausia?
Hyppää kuten aina vai eikö hyppää enää?
Normaalit askellajit vai peitsaako?
Laukkaa ”pupulaukkaa” (molemmat takajalat samaan aikaan)?
Kulkee suoraan vai jakautuuko paino epätasaisesti? Pomppiiko pää askelien tahtiin?
Ontuu?
Liikkuu lenkillä edessäsi vai raahautuen takana?
Istahtaa tai menee makuulle kesken lenkin?
Kulkee portaita normaalisti vai eikö enää halua mennä alas tai ylös? Miten kulkee portaissa?
Istuu normaalisti tai ei ollenkaan, tai polvi ulos sivulle kääntyneenä?
Menee makuulle normaalisti tai hyvin hitaasti, hakee paikkaa pitkään, pyörii?
Nousee ylös normaalisti vai etu- tai takajalat ensin? Hitaasti? Nousee istumisen kautta?
Nukkuu koko yön vai vaihtaa usein paikkaa (voi kivun lisäksi myös olla merkki esim. sydämen vajaatoiminnasta)?

Vatsa- ja rintaontelon kipuja voidaan arvioida koiran asennoista:

Seisooko koira suorana pää pystyssä vai onko koiralla selkä köyryssä?
Onko koira usein ”rukousasennossa”: etupää makaa, perä ylhäällä?
Ei halua käydä makuulle ollenkaan?
Röyhtäilee, piereskelee, oksentaa, yökkäilee?
Ei pysty ulostamaan?
Jos virtsaaminen kivuliasta: katkaisee suihkun tai istuu hyvin pitkään?

Lähde: Suomen Kennelliitto Ry

Koiran kasvattajan KRONIKAT: PERiytyvät perSOONALLISUudet

Aina silloin tällöin olen kirjoitellut tänne vanhoista koiristani ja niistä oivalluksia, joita olen vuosien aikana tehnyt. Yksi sellainen asia on persoonallisuuksien periytyminen. Tiede kehittyy koko ajan ja saamme uutta tietoa koiran persoonallisuuden kehittymisestä ja geenitasolla sen periytyvyydestä. Tähän vaikuttaakin niin moni seikka, että hurjalta alkaa tuntua hyvien koirakansalaisten jalostaminen! Alla oleva teksti on noin kymmen vuotta sitten pohtimaani mututuntumaa, mutta lisäilen joukkoon viimeisimpiä tutkimustuloksia. Koska epäonnistuminen on tie oivalluksiin, haluan kertoa omista kokemuksistani. Aloittelevalla kasvattajalla harvoin on laajaa kokemusta rodun yksilöistä eikä omaa narttua kenties osaa arvioida autenttisesti. Vasta pentueen teettämisen, ajan ja kokemuksen jälkeen voi sanoa onnistuiko jokin riski vai ei ja millainen emo todellisuudessa oli. Hyvä kasvattaja puntaroikin näitä oivalluksia, tiedostaa ja välttelee tekemiään virheitään ja opiskelee lisää. Toivon tekstin herättävän ajatuksia niin kasvattajissa kuin harrastajissakin.

Persoonallisuus-termiä eläinten käyttäytymisen tutkimuksessa alettiin käyttää 1990-luvulla. Persoonallisuudella tarkoitetaan pysyviä eroja yksilöiden käyttäytymisominaisuuksissa. Koirien käyttäytymistutkimukseen termi on tullut vähitellen, ja edelleen muutamat koirankäyttäytymistutkijat välttävät sen käyttämistä inhimillistämisen pelossa. Persoonallisuus ei kuitenkaan tarkoita inhimillisten piirteiden siirtämistä koiraan, vaan systemaattisten luonne-erojen olemassaoloa. Koiran käyttäytymisen eräs intensiivisimmistä tutkimuksen alueista on tällä hetkellä koiran kognitiotutkimus. Kognitiolla tarkoitetaan tunteita, oppimista, muistia, ymmärrystä ja kaikkia näihin vaikuttavia seikkoja .Tutkijoita on kiinnostanut, millaisia tunteita koira voi kokea, miten paljon koira ymmärtää ihmisistä, kuvista tai itsestään, ja millaiseen päätöksentekoon koira kykenee.

Tilastotietoa: Olen kasvattanut 15 pentuetta seitsemällä eri nartulla. Kahdella nartulla olen teettänyt kolmet pennut (mikä mielestäni sk. collien kokoisessa populaatiossa on liikaa, 2 isohkoa pentuetta on riittävä jos se osataan oikein jatkokäyttää. Jos kahdessa ensimmäisessä esiintyy ongelmia, ei kolmas muuta tuota seikkaa lainkaan), 4llä nartulla olen tehnyt kahdet pennut ja 1 narttu on saanut yhden pentueen. Olen käyttänyt yhtä tuontia ja kolmea omaa kasvattia. Vain yksi oma narttu ”linja” on saanut jatkaa sukua kolmanteen polveen asti, mutta urosten kautta ensimmäinen kantanarttuni on jo kotona asuneen Puuman suvussa neljännessä polvessa. Uroksistani sukua on omassa käytössä jatkanut kolme. Sijoituskoiria on ollut, mutta niitä ei ole käytetty. Syynä lähinnä se, etten ole onnistunut luomaan koiriin tarpeeksi läheistä suhdetta voidakseni teettää niillä pentuja. Olen käyttänyt myös kahta täys-sisarusta, joiden pennuissa oli selkeästi eroja varsinkin sosiaalisissa taidoissa sen mukaan millainen niiden äiti itse oli. Minulla on ollut myös peräti 8 alkujaan jalostukseen ajateltua narttua, mutta erinäisistä syistä näin ei ole käynyt. Näistä 5 on ollut omia kasvatteja (mukaan lukien vielä laumaan vaikuttavat Puuma ja Ronja), joista kahta en ole käyttänyt jalostukseen luonteen takia (liiallinen pehmeys tai pidättyväisyys) ja kolmea terveydellisistä syistä (kyynärvikoja ja nartun isällä todettu myöhäinen epilepsia) . 1 muualta hankittu koira oli mielestäni liian pehmeä /arka, yhdellä oli epämääräistä ontumista ja yksi tuontikoira oli mielestäni liian resurssiaggressiivinen.

Koiran persoonallisuutta on tutkittu intensiivisemmin vasta viimeisen 20 vuoden ajan. Se kiinnostaa tutkijoita, koska koirien hyötykäyttö on monipuolista ja lisääntymässä. Jotta osataan valita luonteeltaan sopivimmat yksilöt, tarvitaan perusteellista tietämystä koiran persoonallisuuden ominaisuuksista. Tutkimuksella pyritään myös luomaan koiran luonteen jaottelulle yhtenäinen terminologia. Koiraharrastuspiireissä koiran luonteesta ja käyttäytymisestä puhutaan hyvin vaihtelevin termein, mikä puolestaan antaa mahdollisuuden väärinkäsityksille.

Riippuen hieman eri tutkimuksista koiran eri persoonallisuuspiirteitä katsotaan olevan:

  • Rohkeus
  • Leikkisyys
  • Sosiaalisuus
  • Pelottomuus/ Uteliaisuus (ei-sosiaalinen)
  • Saalistushalukkuus
  • Aggressiivisuus
  • Vilkkaus
  • Aktiivisuus
  • Sinnikkyys
  • Koulutettavuus
  • Reaktiivisuus

Luonnetestit on kehitetty mittaamaan puolustusvoimien käytössä olevien koirien ominaisuuksia, mutta tänä päivänä sitä pidetään seurakoirien luonteen mittarina. Jo varhaisessa vaiheessa koin, että testissä ei tullut ilmi arjessa ilmeneviä ongelmia tai päin vastoin. Jalostukseen käyttämistäni nartuista on luonnetestattu 5 ja neljästä uroksestani kolme. Olen aina sanonut, että minulla on ollut onni omistaa paremmat urokset kuin nartut… Toisaalta luonne-erot ovat olleet nartuilla selkeästi isompia kuin uroksilla. Mielestäni huolestuttava asia on myös sellaiset piirteet, joita testi ei mittaa, kuten impulsiivisuus ja resurssiaggressiivisuus, jotka eivät välttämättä näy testissä lainkaan, mutta silti näin käyttäytyviä koiria käytetään jalostukseen (jos ne ovat kauniita) .

Uusimpien tutkimusten mukaan (mm Hannes Lohen ryhmä) koirien ei-toivottu käyttäytyminen näyttäisi olevan perinnöllistä. Tämä tarkoittaa sitä, että huolellisella jalostuksella ja sopivien käyttäytymismittareiden avulla näiden käyttäytymispiirteiden yleisyyttä voitaisiin vähentää. Tämä parantaisi koirien ja omistajienkin elämänlaatua. Narttuni, joka luonnetestin mukaan omasi +2 hermot ja joka olikin hyvin rauhallinen ja peloton koira, käyttäytyi kuitenkin arjessa impulsiivisesti. Laumassa se oli ”natsipomo” ja hyökkäsi näennäisesti arvaamatta muiden päälle ja tappeli rajusti niin, että vastapuolessa oli usein reikiä. Narttua kehuttiin luonnetestissä paljon ja sen suurta toimintakykyä. Laumassa esiintyvää kontrollifriikkiyttä se periytti kuitenkin erittäin vahvasti. En käyttänyt sen narttupentuja suoraan jalostukseen, mutta urospennun kautta näen sen piirteitä kotona jopa neljännessä polvessa olevassa Puumassa, joskin onneksi ei niin vahvana. Kyseisellä nartulla ei myöskään ollut suurempia haluja miellyttää ja sen koulutus oli erittäin haastavaa. Sillä oli myös erittäin voimakas Saalistushalukkuus ja se mm ajoi takaa ohikiitäviä JUNIA aina kun en ehtinyt kytkemään sitä ajoissa. Urosvalinnoilla Koulutettavuus parani, mutta sosiaaliset taidot ja mm riistan perään lähteminen säilyi monella pennulla.

Ihmisten kaksos- ja adoptiotutkimusten perusteella perinnöllisten tekijöiden osuus epäsosiaalisen käytöksen ilmenemisessä on noin 0,4. Perintötekijöiden merkitys on suurempi (noin 0,8) silloin, kun epäsosiaaliseen käytökseen liittyy tunnekylmiä persoonallisuuden piirteitä. Kun epäsosiaaliseen käytökseen ei liity näitä piirteitä, ympäristötekijöiden merkitys on suurempi ja geenien osuus noin 0,3. Epäsosiaalinen käytös, johon liittyy fyysistä aggressiivisuutta, periytyy voimakkaammin (geneettisten tekijöiden osuus 0,65) kuin ”peitetty” tai ei-aggressiivinen epäsosiaalinen käytös (geneettisten tekijöiden osuus 0,48) . Geeniperimä vaikuttaa siihen, miten voimakkaasti erilaiset haitalliset ympäristötekijät altistavat käytöshäiriöiden kehittymiselle .

Lifedream Stop The Livestock harjoittelemassa hakua

Koiran oikeat persoonallisuuskategoriat ovat haussa parasta aikaa. Mm. Luonnetestissä hermorakenne, toimintakyky ja kovuus mittaavat kaikki samaa asiaa, rohkeutta. Omissa koirissani on ollut laajasti erilaisia persoonia aina vahvahermoisista, erittäin saalishalukkaista pehmeämpiin, nöyrempiin ja koulutettavampiin tyyppeihin. On ollut myös muutama reaktiivinen ja eri asioihin impulsiivisesti reagoiva tapaus. Ongelmakäyttäytymistä esiintyy riippumatta siitä onko koira ”pehmeä” vai ”kova”. Erilaisiin ääniin reagoivia on ollut pari. Vaikka yksilö ei ole pelännyt ukkosta tai laukauksia, se on voinut reagoida muihin ääniin, joskus aggressiivisesti. Ääni on yleensä ollut matala ja voimakas (Ruohonleikkuri, kompura) tai jokin muu äkillinen ääni kuten palohälytin, aivastus tai pennun huuto. On hyvä muistaa, että koirarotu kehittyy sen mukaan mitä käytämme jalostukseen! Käytännössä on hyvä pohtia miten eroavat arkuus ja pelko vaikkapa rotumääritelmien omanarvontuntoisesta, pidättyväisestä tai välinpitämättömästä luonteenpiirteestä. Roduissa on eroja, mutta suuria eroja löytyy myös rodun sisällä. Persoonallisuus määrittää pitkälti myös sen näkeekö koira pelokkaasti vaaroja ympärillään vai rohkeita mahdollisuuksia. Varovainen koira on pelokas koira. Optimistisuus ja pessimistisyys ovat siis luonteenpiirteitä, jotka on tunnistettavissa myös koirilla. Myös erilaiset stereotyyppiset käytökset, kuten erään tuontikoiran ravaaminen öisin (heräsin sen tepasteluun lähes joka yö), ovat periytyneet joillekin pennuille. Kasvattajat yleensä suosivat itse tietyn tyyppisiä koiria ja tästä syystä voi pieniä eroja myös kasvattajien välillä olla sen perusteella millaisia ominaisuuksia he koirilleen hakevat.

Olen havainnut koirissani paljon yksilöllistä vaihtelua kognitiivisissa ominaisuuksissa, kuten impulsiivisuudessa, itsehillinnässä, muistissa, oppimisnopeudessa sekä ongelman ratkaisukyvyssä. Vaikka collie on paimenkoira ja siksi tottunut ihan geneettiseltäkin taustaltaan ihmisen kanssa läheiseen työskentelyyn, toiset koirat ymmärtävät huomattavan hyvin ihmisen elekieltä, kun taas toisille se on hankalaa. Osa koiristani on ollut luontaisesti erittäin itsenäisiä kaikessa ongelmanratkaisussa, kun taas toiset tukeutuvat mielellään enemmän ohjaajaan. On mielenkiintoista seurata, saadaanko tulevaisuudessa lisää tietoa koirilla mahdollisista esiintyvistä henkisistä kehityshäiriöistä. On todisteita, että ihmisillä esiintyviä ADHD ja esimerkiksi autismin syntytekijöitä löytyy myös koirien geeneistä ja niiden toiminnasta. Myös esimerkiksi koirille suunnatuissa älykkyyspelejen suorittamisessa on suuria eroja. Näitä kognitiivisia ominaisuuksia mittamaan on kehitetty vuonna 2016 smartDOG-testit, jotka mittaavat koiran kognitiotutkimukseen pohjautuvilla menetelmillä ja heti kun mahdollista, aion ilmoittaa omat koirani testeihin. Testissä saatuja tuloksia eri roduista käytetään käyttäytymistutkimukseen, joten suosittelen kaikkia tutustumaan! Valitettavasti ne ovat suhteellisen hintavia, vaikka hyödyllisiä. Sen sijaan olen kouluttanut kaikkia koiriani erilaisissa harrastuksissa kuten agilityssä, tokossa ja paimennuksessa.

Koiran koulutuksella voidaan vaikuttaa koiran käytökseen ja persoonallisuuden piirteisiin kuten koulutettavuuteen, itsehillintään ja sosiaalisuuteen. En ole kovin hyvä kouluttaja, mutta toisaalta olen testannut kaikkia koiriani samoilla taidoilla ja samoissa ympäristöissä. Suurimmaksi osaksi colliet ovat olleet iloisia toimijoita, mutta liiallista pehmeyttä on esiintynyt jonkin verran. Tämä näkyy mm varovaisuutena erilaisissa ympäristöissä, jopa niin, että koira on niin paineistunut, että sen koulutus muualla kuin kotona on mahdotonta. On laiha lohtu hokea ”kyllä tämä kotona toimii” . Yleensä tähän voi vaikuttaa viemällä pentua aktiivisesti erilaisiin ympäristöihin, mutta selkeitä geneettisiä eroja on jo pentuna nähtävissä. Myös leikkisyydessä, sen eri muodoissa ja koulutettavuudessa on ollut eroja. Jos näitä ominaisuuksia ei lainkaan testata kasvattajan toimesta, kuinka niiden jalostamiseen voi kiinnittää huomiota?

Persoonallisuuteen vaikuttavat perimä eli geenit, ympäristö-tekijät, epigenetiikka ja näiden kaikkien yhteisvaikutus. Nuori pentu ei ole suinkaan mikään tyhjä taulu, josta omistaja voi muokata haluamansa yksilön, sillä pentujen persoonallisuudessa on synnynnäisiä eroja. Toisaalta ympäristön vaikutus koiran persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen on suuri, ja omistaja voi vaikuttaa paljon koiransa käyttäytymiseen. Ympäristötekijöiksi luetaan kasvatus, koulutus, ruoka ja ylipäätään kaikki kokemukset, mitä koira elämänsä aikana kokee. Koirillakin pentu-ja nuoruusiän kokemuksilla on suurin merkitys. Jo kohtuaikana–eli ennen syntymää – pentu altistuu emonsa hormoneille. Jyrsijöillä tehdyissä tutkimuksissa huomattiin, että stressattujen emojen poikaset olivat reaktiivisempia ja herkempiä testitilanteessa. Oletetaan, että emon stressi välittyy pentuihin stressihormonien välityksellä. Tämä korostaa kasvattajan merkitystä koirien persoonallisuuden kehittymisessä. Myös suoliston bakteereilla on suurempi rooli kuin ennen ajateltiin. Suolisto vaikuttaa suolen toimintaan ja immuunipuolustukseen. Se myös vaikuttaa käyttäytymiseen, stressialttiuteen sekä masennukseen sekä autonomiseen hermostoon. Voi olla hyvinkin rotukohtaista miten jalostus on vaikuttanut ja aiheuttanut eroja ruuansulatusjärjestelmiin sekä mm. sisäiseen bakteerikantaan. Kenties eroja voi olla jopa kasvattajien valitsemissa ruokintatavoissa ja ruokamerkeissä?

Tästä blogista löytyy paljon tietoa koiran käyttäytymisestä ja persoonallisuuden kehittymisestä, mutta kasvattajana minua kiinnostaa erityisesti uusimmat tutkimukset juuri kognitioon liittyvien ominaisuuksien saralla ja se miten vahvasti ne periytyvät. Oman kokemukseni mukaan saalishakuisuus (riistan hajun tai eläimen perään lähteminen) on collieissakin hyvin perinnöllinen piirre siinä missä muukin reaktiivisuus ympäristöön. Näihin ei kuitenkaan kiinnitetä välttämättä tarpeeksi huomiota, vaan pidetään niitä yksittäisen koiran ongelmakäyttäytymisenä tai piirteinä, joilla ei ole tarpeeksi painoarvoa jalostuspohdinnoissa. Arjessa ne voivat kuitenkin olla omistajalle erittäin hankalia. Suurimmaksi osaksi rodun yksilöt ja omatkin kasvatit ovat menneet aloitteleville koiraharrastajille (mikä on mielestäni tärkeä rooli collielle rotuna!), mutta tutkimusten mukaan ongelmia on eniten juuri aloittelevilla koiranomistajilla. Jos jalostuskoiralla on jokin arkea selkeästi haittaava ongelma käyttäytymisessä jo kokeneella kasvattajalla, kuinka uudet omistajat voivat pärjätä oman pentunsa kanssa? Valitettavasti kasvavan pennun persoonallisuuspiirteet voivat tulla myös kasvattajalle yllätyksenä. Tämä on toisaalta yksi syy, miksi toivon tulevien pennunostajien olevan aidosti kiinnostuneita koiran koulutuksesta. Kun koiran tunnetiloja osataan pennusta asti oikein ohjailla, voidaan mahdollisesti ehkäistä monta tulevaa ongelmaa. Myös avoimuus kasvattajien ja jalostukseen käytettävien urosten omistajien välillä on tärkeää.

Muita periytyviä piirteitä koirissa on oman kokemukseni mukaan äänenkäyttö ja jopa sen sävy. Usein useamman koiran omistajat tunnistavat koiransa haukun, mutta lähisukulaiset kuulostavat samalta. Haukkuminen on koiralle luonnollinen tapa ilmaista itseään, mutta toiset haukkuvat enemmän kuin toiset. Kasvattajien kesken olemme pohtineet onko haukun määrä sidoksissa hermorakenteeseen, colliet usein haukkuvat, mutta tyynet ja rauhalliset vähemmän. Toiset koirat myös puhelevat paljon, haukkumisen lisäksi ne örisevät ja puhisevat. Tämä on ihan normaalia. Koirien erilaiset leikkityylit tuntuvat periytyvän myös, mm. Hampaiden leikkinaksuttelu ja eleet ovat samanlaisia siinä missä sosiaaliset taidot laajemminkin. Myös Vilkkaus ja Aktiivisuus ovat periytyviä piirteitä. Koulutettavuus ja Sinnikkyys näkyvät yleensä harrastuksissa ja ovat omien koirien kohdalla periytyneet äidiltä tyttärelle vahvasti. Mielenkiintoinen seikka on esim vedestä pitäminen : toiset vihaavat kastumista ja toiset rakastavat mutaojia. Sisäsiisteys on oman kokemukseni mukaan myös periytyvää, ainakin toiset oppivat sen viikoissa kun taas toisilla siihen voi mennä lähes vuosi. Myös isä periyttää piirteitään ja usein pentueessa onkin joku, joka selkeästi on tullut enemmän isäänsä kuin muut. Kokemukseni mukaan nartun luonne on kuitenkin se, joka pentueen ”leimaa”.

Puuma ja bestis Ronja

On mielenkiintoista, että esim. Resurssiaggressiota tuntuu esiintyvän paimenkoirissakin paljon. Itselläni on ollut koiria laidasta laitaan ja kyllä nyt, kun luita ja lelujakin voi pitää surutta lattialla ja maata kaikkien koirien kanssa lähekkäin sohvalla, ei voi kun huokailla. Voin myös syöttää niitä vuoronperään ilman, että kenelläkään nuppi kuumuu liikaa. Minulla on ollut narttu, joka uudessa kodissa tappoi pienen koiran kun se hyppäsi sohvalle (lähti meiltä koska tappoi ohitse juoksevan kissani) ja toinen, joka puri kasvatinomistajani omaan whippettiin reiän kun se haki turvaa omistajastaan (jonka narttu oli ottanut resurssikseen pihalla). Kummankaan nartun käyttäytyminen ei näkynyt millään lailla luonnetestin osa-alueista, päinvastoin. Tällainen käytös ei todellakaan ole collielle tyypillistä eikä haluttua. Myös leluista ja nukkumapaikoista on tapeltu. Jos laumassa on resursseista pingottava yksilö, on tärkeää pitää mahdollisimman paljon petejä ja leluja tarjolla ja pitää kiinni rutiineista. Jos koira omii myös ihmisiä, on syytä keskeyttää sellainen käytös jo pentuna lopettamalla sen huomioiminen. Esimerkiksi bordercollieni Likka tahtoo yleensä istua olkapäälläni olohuoneessa ja huolestuu jos joku tulee liian lähelle. Onneksi se ei osoita muita hankalia mustasukkaisuuden piirteitä ja muutaman muistutuksen jälkeen se on huomannut, että sylini häviää jos se niin tekee. Ulkona Ronja ja Likka molemmat rakastavat heitettyjä palloja ja pari kertaa on tunteet kuumenneet kun molemmat hakevat sitä minulle. Tästä syystä en enää heitä palloja, sen sijaan muista leluista Ronja luopuu helposti. Oma maltti on valttia, tilannetaju ja ennaltaehkäisy.

Ronja, Puuma ja Jukka

Toiset koirat eivät sopeudu laumakoiraksi, sillä se vaatii koiran luonteelta lähes yhtä paljon kuin lapsiperheessä asuvalta koiralta. Sisäinen epävarmuus kumpuaa usein aggressiona erilaisissa tilanteissa mistä syystä muut lauman koirat oppivat välttämään koiraa, joka käyttäytyy epäjohdonmukaisesti tai väkivaltaisesti. Ihmiset usein helposti diagnosoivat tällaisen koiran ”johtajaksi” kun se saavuttaa muiden mielistelyn pelolla. Todellisuudessa tilanne on toinen. Meillä elettiin monta vuotta ilman leluja lattioilla, sillä niistä tuli helposti resursseja, joita koirat omivat. Mielestäni resurssiaggressio on piirre, johon tulisi jalostuksessa kiinnittää huomiota. Oman kokemukseni mukaan se periytyy vahvasti ja voi osaamattomassa jatkojalostuksessa muuntautua arvaamattomuudeksi, jopa joissakin tilanteissa ihmiseen kohdistuvaksi aggressioksi. Itse olen kokemuksieni jälkeen jättänyt käyttämättä koirat, jotka käyttäytyvät arjessa impulsiivisesti ja etsinyt tarkoituksella yhdistelmiä, joissa tätä ei esiintyisi. Se ei estä koiraa olemasta hyvä harrastuskoira, mutta arjessa elämä helpottuu paljon.

Pelkästään koiran DNA ja ympäristö eivät määrittele koirasi persoonaa. Myös nimittäin koiran elämän aikana koetut kokemukset voivat periytyä. Epigenetiikka tarkoittaa ympäristöstä tai kokemuksista johtuvia perinnöllisiä muutoksia geenien toiminnassa ja säätelyssä. Epigeneettiset muutokset eivät kuitenkaan ole muutoksia itse DNA-nauhassa. Ajatus siitä, että esimerkiksi elämänkokemukset ja ympäristövaikutukset periytyvät jälkeläisille, poikkeaa radikaalisti aikaisemmasta ajattelumallista, jossa perimä ja ympäristö nähdään kahtena melko erillisenä tekijänä. Moni kasvattajakin sysää koiran käytösongelmat suoraan omistajan syyksi. Epigenetiisesti periytyvät mahdollisuudet lisäävät eettisen koiranpidon, koulutuksen ja kasvatuksen merkitystä, mutta siitä aiheesta lisää tulossa tähän blogiin myöhemmin!!

Ihmisen paras ystävä .

On totta, että pienessä populaatiossa tiukat rajaukset jalostuskoirissa karsivat geneettistä materiaalia entisestään. Jalostuskoiran valintaan vaikuttaa moni seikka, mutta luonne tulisi olla listan kärkipäässä. Koiran luonteen luotettava arvioiminen on kuitenkin yllättävän vaikea temppu. Jokainen kasvattaja tekee luonnollisesti omat valintansa. Itse ajattelen, että suurimmaksi osaksi koirat kuitenkin vaikuttavat harrastuskenttien ulkopuolella perheissä ja nimenomaan seurakoiraltahan vaaditaan kaikkein eniten luonneominaisuuksia. Ainakin omat kasvatit on usein menneet ensimmäisiksi harrastuskoiriksi ja ihan tavallisille ihmisille ja haluan kasvattaa koiria, joiden kanssa arjessa pärjää. Joskus se vaatii raskaita päätöksiä. Koko ajan tulee lisää tietoa siitä miten koiran persoonallisuus kehittyy ja periytyy ja vaikka suljettujen rotujen populaatiot ovat pieniä, nämä piirteet on silti hyvä ottaa kokonaisuudessa huomioon, ettei rodun maine muutu hankalaksi. Minusta on tärkeää, että näitä asioita jalostetaan samalla kuin muitakin ominaisuuksia ja niistä voitaisiin olla rehellisiä. Onneksi meillä on nyt uusia avaimia geenipoolin laajentamiseksi, niin minäkin uskallan uudelleen yrittää. 🙂

Lähteet:

Katriina Tiira, Koiran käyttäytyminen ja persoonallisuus

Helsingin yliopisto, Hannes Lohen työryhmä

https://www.koirangeenit.fi/

Käypähoito https://www.kaypahoito.fi/nix02617

Hui kauhistus mikä Säikähdys!

Tammikuun puolessa välissä talvimyrsky koetteli eteläistä Suomea ja tuulen sekä painavan lumen aiheuttamia sähkökatkoja oli siellä täällä. Meilläkin sähköt räpsyivät sekä päivällä työpäiväni aikana, että eräänä arki-iltana kun katselin rauhassa televisiota sohvalla koirien kanssa maaten. Vanha telkkarini piti jännän naksahdus – äänen ja samassa kaikki koirani juoksivat eteiseen, hyppivät ulko-ovea vasten ja alkoivat läähättää. Olin hämmentynyt, mutta vasta seuraavana päivänä, sähköjen palauduttua ja tvn päälle laittaessani tajusin, että jotakin oli pahasti vialla.

Kaikki koirani reagoivat nyt television päälle laittamiseen, jopa Ronja hyppäsi syliini täristen. Se oli minusta erittäin outoa, sillä vastaavaa reagointia ei koskaan ole ääniin ollut. Aloin pohtia, josko tv olisi sähkökatkon aikaan päästänyt jonkin sähköjännitepiikin ja pidin laitteen viikon verran suljettuna. Colliet palautuivat ensimmäisen viikon aikana tilanteesta hyvin ja alkoivat jälleen oleilla olohuoneessa normaalisti. Mutta bordercollien pentu Likka ei tullut olohuoneeseen lainkaan, vaan oleili sisällä keittiössä tai makuuhuoneessani jopa silloin, kun meillä vierailivat parhaat kaverit Unto ja Vipu.

Viikon jälkeen aloin avata tvn silloin kun koirat olivat ulkona ja vaihdellen koirat tulivat olohuoneeseen vaikka toosa olikin päällä. Mutta Likka tuijotti sitä epäluuloisena ja kun ajatuksissani pari kertaa suljin sen niin, että koirat olivat sisällä, alkoivat voimakkaat pelko reaktiot uudelleen. Silloin hankin elämäni ensimmäisen d. a. p laitteen, eli huonetilaan laitettavan, koiraa rauhoittavaa feromonia vapauttavan laitteen. Hankin luottoeläinlääkäriltämme puhelinreseptillä myös clomicalm lääkityksen, varmuuden vuoksi.

Ongelmana oli, ettei Likka tullut sisälle kuin erilaisilla kepposkonsteilla. Kun sain yhdellä tavalla sen sisälle, toista kertaa sama keino ei toiminut. Bordercollien älykkyys, tiedättehän. Keinoina oli ensin maahan ja kuistille, eteiseen heitetty ruokanappula ja lopulta nakit. Jos olisi ollut kesä, olisin voinut pitää ovea auki ilman huolta ja antaa Likan itse tulla ja mennä ovesta, mutta kovilla pakkasilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin saada koira sisälle. Leikin leluilla yksin ja Piikun kanssa, sisällä ja ulkona ja yritin sillä houkutella Likan lähemmäksi. Ainoa mitä EN tehnyt oli se, etten jahdannut sitä takaa pihalla, vaikka mieli kyllä toisinaan teki. Jahtaaminen ei kuitenkaan auta mitään, vaan pahimmillaan vain lisää koiran pelkoa tilannetta kohtaan.

Sisällä annoin Likan olla omissa oloissaan. Katselin välillä tablettia makkarissa sen kanssa ja lopulta tajusin, että minulla oli vielä yksi keino: uusi tv. Aloitin Likalla hankkimani lääkityksen, mutta en jatkanut sitä kuin viikon koska siitä ei mielestäni ollut apua ja ajatus lääkityksestä ahdisti minua paljon. Kyseessä on mm eroahdistuksen yhteydessä käytettävä lääkitys, joka toimii kuulemma hyvin yhdistettynä käytösterapiaan. Kävin ostamassa uuden tvn toisella viikolla ja kyselin samalla sähkökatkon aiheuttamasta reaktiosta myyjiltä. Hei olivat sitä mieltä, että hyvinkin laite saattoi pitää korkeaa, ihmiskorvalle kuulumatonta ääntä käynnistyessään ja sammuessaan, sillä se oli ikivanha ja valtavan iso. Likka ei ole mielestäni koskaan ollut varsinaisesti ääniarka, mutta se on kyllä reagoinnut huolestumalla korkeisiin ääniin kuten palohälyttimen varoitusääneen. Sen sijaan traktorit ja puimurit, jotka pitävät kovaakin jylisevää ääntä, eivät aiheuta mitään reaktiota. Mielestäni Likka ei reagoi myöskään laukauksiin. Se myös palautuu nopeasti. Tv kuitenkin oli aiheuttanut lievemmät pelko reaktiot myös muissa koirissani ja se on jo paljon se, koska Ronja tai Piiku eivät kumpikaan ole koskaan säikkyneet mitään.

Uusi tv ehti olla paikallaan vain pari päivää kun Likka jo ilmestyi olohuoneeseen ja arki alkoi normalisoitua nopeasti. Pihalle keksin laittaa sille liinan, joka kaulassa se yhä ulkoilee ihan vain siksi, ettei se pääse kehittämään sisälle tulemista eräänlaiseksi peliksi, jonka aikana minä kokeilen eri tapoja sen saamiseksi sisään. Liinan kanssa Likka tulee sisälle ilman mitään ongelmia eikä se häiritse sitä myöskään ulkoillessa mitenkään, päinvastoin Piikulla ja sillä on nyt jatkuvasti mukana lelu, jota repiä 😅

Keskusteltuani muutaman bordercollien omistajan kanssa odotin Likan aloittavan juoksunsa pian. Ja totta, viime viikon perjantaina juoksu lopulta alkoi ja mielessäni ainakin osittain saattoi selittää Likan suhteettoman voimakkaan reaktion. Sukukypsyyden tiedetään aiheuttavan monille koirille eräänlaisen mörköiän, jonka aikana ne voivat reagoida moniin asioihin kummallisesti. Nähtäväksi jää yleistyykö käytös muihin ääniin tai ympäristöihin, sillä koiran luonne muuttuu vielä 1-2 vuoden iässä huomattavasti kun osa käyttäytymismalleista puhkeaa vasta vanhemmalla iällä. Viimeisimpien tieteellisten tutkimusten mukaan on voitu myös selvittää, että ääniarkuuteen liittyvät geenit sijaitsevat lähellä korvan rakenteeseen liittyviä geenejä ja onkin esitetty, että ääniarka koira voisi tuntea kipua kuullessaan korkeita ääniä. Ainakin sen käytös viittaa kipukokemukseen.

Äkillinen säikähdys on aina koiran ja omistajan kannalta harmittava tilanne ja siitä palautuminen on hyvin yksilöllistä. Vaikka collie-sukuisilla koirilla ilmenee keskimääräistä enemmän ääniherkkyyttä, varsinainen arkuus on vakava asia ja myös jalostuksellisesti otettava huomioon. On mielenkiintoista pohtia voiko collien genetiikka vaikuttaa esimerkiksi juuri sen korvan rakenteeseen ja äänien kokemiseen, sillä ääniherkkyyden tiedetään olevan valitettavan vahvasti periytyvä ominaisuus. Ääniarka koira usein pahenee iän myötä ja yleistää pian pelkoaan monenlaisiin ääniin ja tilanteisiin. Kaikenlaiset erilaiset koiran pelkotiloihin kehitetyt lääkitykset kuten Sileo ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Tärkeää on myös omistajan rauhallisuus näissä tilanteissa, joskaan ihminen ei koiraa saa ääniaraksi eikä hän siitä myöskään voi parantaa.

Luonnollisesti olen pohtinut paljon Likan mahdollista Jalostuskoiran ”uraa” tulevaisuudessa. Se on ollut mielestäni todella tasapainoinen ja lupaava narttu ja olen ollut siihen valtavan tyytyväinen. Koska sitä ei ole vielä terveystutkittu, on kuitenkin monta mutkaa vielä muutenkin matkassa ennen kuin voin edes suunnitella sille omia pentuja. Päätinkin siis lähinnä oman mielenrauhani vuoksi seurata rauhassa tilannetta ja toivoa, että tämä oli jokin nyt jo ohi mennyt, yksittäinen, kenties juoksusta johtuva tapaus 🙏 mene ja tiedä.

Kivun tunnistaminen ja hoito, Pirkko Hämeenoja 2020

Osallistuin Eläinklinikka Ehyt:in vanhojen koirien päiville helmikuun alussa. Kyseessä oli muutamasta eri luennosta koostuva kokonaisuus vanhan koiran kivusta, hoidosta, ruokinnasta ja liikkumisesta. Ilmainen tapahtuma oli vain yksi eläinlääkäriaseman 30 vuoden juhlavuoden kunniaksi järjestetty tilaisuus. Päivän aloitti eläinlääkäri Pirkko Hämeenoja vanhan koiran kivun tunnistamisesta ja sen hoidosta.

Kipu on epämiellyttävä aistimus, joka välittyy kudoksissa olevista hermopäätteistä hermoja pitkin selkäytimeen sekä aivoihin. Aivokuoressa tunnistetaan kivun laatu. Kipu on aistimus, joka liittyy kudosvaurioihin tai sen uhkaan. Kipu siis varoittaa vaarasta eli on tärkeä ja tarpeellinen. Psykososiaaliset tekijät vaikuttavat kivun kokemiseen niin ihmisillä kuin koirillakin. Myös mieliala, odotukset, pelot ja aiemmat kokemukset vaikuttavat.

Akuutti kipu on elimistön reaktio kemialliselle ärsykkeelle, kuumuudelle tai mekaaniselle ärsykkeelle, joka liittyy useimmiten leikkaukseen, vammaan tai äkilliseen sairauteen.

Krooninen kipu puolestaan jaetaan osiin: kudosvauriokipu, neuropaattinen eli hermokipu, idiopaattinen kipu ja psykogeeninen kipu. Krooninen kipu kestää yli 2-3kk ja saattaa jatkua kudosvaurion parannuttua jos kipujärjestelmä on herkistynyt akuuttivaiheessa.

Käytösmuutokset näkyvät koirassa helpoiten yleensä aamuisin, kun koira herää. Seuraile venytyksiä, liikkeelle lähtöä! Kipua ei käytöksessä välttämättä havaita, mutta koiran aktiivisuus vähenee. Se ei välttämättä hyppää, leiki, tutki ulkona tai halua lenkkeillä kuten aiemmin. Se saattaa myös pyrkiä makuulle kesken lenkin. Jäykkä kävely, muutokset askelrytmissä tai ontuminen ovat merkkejä mahdollisesta kivusta. Hidas nouseminen makuulta ja vaikeutunut liikkeelle lähtö levon jälkeen ovat myös merkkejä kivusta.

Koira saattaa kokea mielialamuutoksia ja alentunutta ruokahalua. Aggressio, välinpitämättömyys ja vetäytyminen ovat jo selkeitä merkkejä siitä, ettei kaikki ole hyvin!! Koira saattaa olla myös normaalia riippuvaisempi omistajastaan. Muita muutoksia voivat olla pään roikottaminen tai tihentynyt hengitystarve, läähätys ja runsas kuolaaminen. Runsas nuoleminen voi johtua kutinasta, mutta myös kivusta esim. nivelissä tai vatsassa.

Kylkien pureminen voi olla merkki prostata tai suolikivuista  . Sisälle pissaaminen ja ulostaminen, ulina, valittaminen ja ähinä ovat merkkejä, joita aliarvioidaan kun niihin totutaan ajan mittaan.

Kivun hoidossa on erilaisia mahdollisuuksia, mutta aistimuksia pyritään säätelemään kaikilla tasoilla kipuhermopäätteestä aivoihin saakka. Fysiologinen kipu syntyy kivun aistimuksesta ja kivun kokemuksesta.

Tulehduskipulääkkeet alentavat kuumetta, poistavat kipua ja vähentävät tulehdusoireita, mutta vaikutus vaiihtelee paljon eläinlajejen välillä! Ei kannata kokeilla antaa koiralle ihmisen lääkkeitä tai päinvastoin. Myös kissoilla on omat lääkkeensä. Koirille yleinen

  • karpofeeni (rimadyl)
  • meloksikaami (metacam)
  • firokoksibidi (previcox, galliprant)
  • mavakoksibidi (trocaxill) – pitkävaikutteinen

Koska vaikutusmekanismi näillä on sama, ei lääkkeitä saa yhdistää. Mutta usein yksilötasolla vaikutus vaihtelee, joten lääkkeitä voidaan kokeilla useaa ennen kuin sopii.

  • Suolisto-oireiden todennäköisyys lisääntyy jos koiralla on yhtäaikainen kortisonilääkitys.
  • heikentävät munuaisten verenkiertoa, joten harkitaan tavallista tarkemmin jos munuaisvika
  • teho paranee jos arnnostellaan pidempään, älä jätä hoitoa kesken!
  • käytä eläimille  tarkoitettuja valmisteita! Ibuprofeiini eli burana ym. eivät sovi koiralle
  • parasetamol aiheuttaa mahaoireita koiralle ja voi tappaa kissan!

Opioidit – elimistö tuottaa näitä itsekin tietyissä tilanteissa. Käytetää leikkausten yhteydess eikä koskaan pitkäaikaisena lääkityksenä, sillä annoksiin tottuu. Opioidit estävät kipusignaalien etenemisen.

Hermokipulääkkeitä ei ole saatavilla koirille rekisteröityjä valmisteita, joten käytössä on ihmisille mm. epilepsialääkkeenä käytetty gabapentiini.

Tulossa on uusi rokotetyyppinen kipulääkitys parin vuoden sisällä markkinoille!

Terapialaser

  • perustuu valohoitoon
  • vähentää kipukokemusta
  • nopeuttaa hermojen paranemista
  • laajentaa verisuonia
  • vähentää kipulääkkeen tarvetta

Nivelrikkokivussa

  • ruston rakennusaineita omega 3
  • fysioterapia
  • hieronta
  • akupunktio

Eniten nivelrikosta kärsivät koira hyötyy painon pudotuksesta! Parhaiten painon pudotus onnistuu kun astetaan tavoitteet eläinlääkärillä, valitaan sopiva ruoka ja sovitaan säännölliset punnitukset. Sopivalla laihdutusruualla onnistuminen on varminta. Ruokintaohjelman tulee olla tarkka ja yksinkertainen. Jo muutaman kilon tiputuksesta on valtavva hyöty koiralle!!

YHTEENVETO – jos huomaat koirasi kipuilevan, kerro se kymmenellä. Koira peittää kipunsa hyvin. Kipu ei ole vanhuuteen liittyvä luonnollinen tila, vaan kipua voidaan hoitaa erilaiseilla menetelmillä ja valmisteilla!

 

 

 

Koiran pelot, ääniarkuus ja eroahdistus, Tiira 3.3.2019

Suomen Collieyhdistyksen luonnetoimikunta järjesti sunnuntaina 3.3 Katriina Tiiran luennon Hyvinkäällä. Tiira on biologi ja eläinten käyttäytymistutkija, jonka luennoilla olen istunut ennenkin ja tänäänkin paikalle oli saapunut noin nelisenkymmentä kiinnostunutta. Olin silti vähän hämmästynyt kuuntelijoiden vähäisestä määrästä, aihe kun luulisi koskettavan niin meitä kasvattajia, harrastajia kuin rivi koiran omistajiakin. Luento oli erittäin helppokulkuinen ja alusta asti mukaansa tempaava ja muistiinpanoja kertyikin useampi A4nen. Myöhemmin tulossa muistiinpanot myös Tiiran muilta kevään luennoilta kuten: suden ja koiran erot, koiran outo käytös ja miksi koira puree, fakta tietoa taustatekijöistä.

Tunnetila on yhteydessä koiran persoonallisuuteen.

Tunnetiloja voidaan kuvata ristikkäisjanalla, jossa ahdistuneisuus ja rauhallisuus ja kiihtyvyyden mataluus sekä korkeus kohtaavat. Mitä ahdistuneempi ja kiihtyneempi koira, sen todennäköisempää on sen aggressiivinen ja pelokas tunnetila. Kaikkia tunnetiloja koiralla voi olla, mutta miten erotamme esim. rauhallisuuden surullisuudesta?

fb_img_1547813274283
Jukka treenailee jumppapallolla

Persoonallisuus: on hyvä muistaa, että koirarotu kehittyy sen mukaan mitä käytämme jalostukseen! Käytännössä miten eroavat arkuus ja pelko vaikkapa omanarvontuntoisesta, pidättyväisestä tai välinpitämättömästä. Versus rotumääritelmien suppeat luonnekuvaukset.

Persoonallisuuden vaihtelu: 20-50% perimää, loput ympäristön vaikutusta. On muistettava, että 50% molemmilta vanhemmilta vanhemmilta! Miksi eläin sitten käyttäytyy kuten käyttäytyy? Koira mittailee tilannetta, sen hyötyjä ja haittoja ja pohtii mikä kannattaa ja mikä ei. Tähän vaikuttaa sen aiemmat kokemukset.

Roduissa on eroja, mutta suuria eroja löytyy myös rodun sisällä. Persoonallisuus määrittää pitkälti sen näkeekö koira pelokkaasti vaaroja ympärillään vai rohkeita mahdollisuuksia. Optimistisuus ja pessimistisyys ovat siis luonteenpiirteitä, jotka on tunnistettavissa myös koirilla.

fb_img_1547722522538
Puuman nassu

PELOKKUUS –

  1. anxiety, ahdistuneisuus. Tutkittu vähän eläimillä, tunnetila
  2. pelko – esim. kyy, korkeus, joku tietty – yleensä sopeutuu
  3. fobia – suhteettoman suuri reaktio

Monet rotuyhdistykset ja koiranomistajat näkevät koirat ruusunpunaisten lasien läpi ja asiat selitellään aina parhain päin.

  1. Sosiaalinen pelokkuus: ihmiset, koirat, eroahdistus
  2. ei – sosiaalinen: uudet tilanteet, kovat äänet, alustat, korkeat paikat

Pelot eivät aina ilmene kotona, vaan uusissa tilanteissa, joissa koiralle kertyy muutenkin stressiä. Erilaisia pelkoja voi esiintyä yhdistelmissä tai koira voi pelätä vain jotakin tiettyä asiaa.

Miten koiran pelokkuus ilmenee:

  • pelko vierasta ihmistä kohtaan: väistää, haukkuu, häntä koipien välissä, oma koirista menee haukkuen kohti – toiset pois päin, murisevat, läähättävät, matala asento, vapina (Tiira & Lohi 2016, aineistossa 3284  kyselyvastausta 192 rotua.)
  • pelko uusissa tilanteissa: läähättää, hilseilee, matala asento, häntä alhaalla, omistajan lähellä, haukkuu
  • ilotulitus: läähtää, levoton, häntä, hakeutuu omistajan lähelle, vapina, kuolaaminen, ulostaa, tuhoaa, virtsaa HYPOTEESI: myös kipu aiheuttaa ylläolevia oireita – voiko ääniherkkä koira kokea siis äänen fyysisenä kipuna?

img_20190113_102011_738
Jukka ja naiset

ÄÄNIPELKO: vakava fysiologinen pelkotila: sydämensyke nousee- kuolaaminen, kortisolin nousu, koko elimistö hälytystilassa

Yleisyys ja päällekkäisyys:

Yleisyys Suomessa: äänet 39,2%, pelokkuus 26,2% eroahdistus 17,2% (Tiira & Lohi 2016)

Muuten pelokas kehittää ääniherkkyyttä, selkeästi pelokkaista 55,9% on ääniherkkiä ja 29,8% kärsii eroahdistusta. Eroahdistuneista 58,8% on arkoja ja 49,5% ääniherkkiä. Koirat siis harvoin kärsivät pelkästään eroahdistuksesta. Eroahdistus usein johtuu yksinjäämisen pelosta, ei niinkään yliläheisestä omistajasuhteesta.

Jos koira pelkää ukkosta, 92% koirista pelkää myös ilotulitteita. Luonnonvaraisissa eläimissä ei esiinny ukkosen pelkoa tms. koska niistä ei tapahdu eläimelle mitään konkreettista. Jos luonnonvaraisilla eläimillä olisi tällaisia pelkoja ne eivät selviäisi kovin pitkään.

11258040_895505140516448_7301589130865305411_n
Lifedream Silence of The Lambs ”Eedla”

Arkuuden ja ääniherkkyyden seuraukset koiralle ovat krooninen stressi, erilaiset sairaudet, allergiat.

EPIGENETIIKKA: ympäristöstä tai kokemuksista johtuvia perinnnöllisiä muutoksia geenien toiminnassa ja säätelyssä, jotka eivät ole muutoksia itse DNA:ssa. Hiirikokeissa todettu traumaattisen hajupelon periytyvän jopa 2 sukupolvea. Koska nämä muutokset ovat kokemuksesta tulleita, voidaan niitä myös muokata kokemuksilla. Uusia tutkimuksia tulossa aiheesta jatkuvasti! esim. ihmisillä nälänhätää kärsineiden lapsen lapsilla ruuansulatusjärjestelmässä geneettisiä muutoksia.

IMG_9609
Lifedream Yes I Am RN´B Design ”Ronja”

Myös suoliston bakteereilla suurempi rooli kuin ennen ajateltiin. Suolisto vaikuttaa suolen toimintaan ja immuunipuolustukseen. Se myös vaikuttaa käyttäytymiseen, stressialttiuteen sekä masennukseen sekä autonomiseen hermostoon. Metaboliatutkimus koirien ADHD:stä on todennut, että koirilla on ihan samat alhaiset rasvahapot kuin ADHD-lapsilla. Voi olla hyvinkin rotukohtaista miten jalostus on vaikuttanut ja aiheuttanut eroja ruuansulatusjärjestelmiin sekä mm. sisäiseen bakteeerikantaan.

KOKO, KALLONMUOTO, KÄYTTÄYTYMINEN

3G5A3082Rodut, miten eroavat? – ei aina näy aggressiona. Ovatko esim. pienet koirat pelokkaampia tai aggressiivisempia kuin isot? Mitä isompi koira, sen epätodennäköisempää on, että se on pelokas (Ley 2009). Pienissä koirissa oli enemmän pelkoa, aggressiota, yliseksuaalisuutta, eroahdistusta (Martizez, 2011). Miksi näin on? Voiko korreloida neurologian kanssa vai onko kyseessä ympäristön (Esim kasvatuksen) aiheuttamat erot? Osalla pienistä koirista aggressiolle ja pelolla altistava geeni.

Kallonmuoto

  • pitkäkalloiset itsenäisempiä metsästyskoiria siinä missä pyöreäkalloiset enemmän seurakoiria -> sosiaalisuus, ihmisystävällisyys

laumaKoirilla moni piirre on rotuominaisuus, mutta ihmisillä se on todettu sairaus mm. matalaraajaisuus, karvattomuus, kallonmuodot jne. Paljonko näihin liittyy oppimisvaikeuksia tai muita neurologisia ongelmia?? Voi olla rankkoja eroja rotujen välillä. Älykkyydessä on eroja. Tärkeää on myös muistaa, että miellyttämishalu ei kerro oppimiskyvystä.

Pelokkuus – vahvasti perinnöllistä ja ilmenee usein uusissa tilanteissa. Miten ympäristötekijät vaikuttavat? Esim. sijoitusemojen pennut olivat rohkeampia kuin kotona asuvien narttujen pennut. Toisaalta omassa kodissaan synnyttävät nartut hoitivat pentunsa paremmin kuin sijoitusemo. Mistä johtuu? Yleisesti nartut ovat arempia kuin urokset. Emon hoidolla suuri merkitys! Muita merkityksellisiä tekijöitä on liikunnan määrä ja sosiaalisuus. Useamman koiran taloudessa koirat olivat rohkeampia.

3G5A9611Kokemusten vaikutus pelkoon. Omistajan epävarmuus tekee koirankin varovaiseksi. Oma käyttäytyminen siis vaikuttaa pentusi kehitykseen! Ensikertalaisten omistajien koirista on suurempi riski kehittyä pelokkaita (Duffy & Serpell, 2006- tutkimus opaskoirapennuista hoitoperheissä). Myös muiden koirien seura perheessä vähentä pelkoja. Stressitasot ovat alempia, mutta on yksilöllistä miten koirat sietävät seuraa!

On ollut vaikeaa löytää geenejä ihmisillä ja muilla eläimillä, koska käyttäytymistä säätelee niin moni eri tekijä. Sarviaho, Hakosalo, Tiira 2019 löydetty saksanpaimenkoirista pelkoon liittyvä geenialue, joka ihmisellä liitetty mm. masennukseen.

PELOKKUUS PITKÄKARVAISILLA COLLIEILLA, P-Arverlius

MH-kokeissa kuvaustulosten perusteella 75 rodusta pk. collie pelokkain. Pelokkuutta ilmenee useissa ei-sosiaalisissa tilanteissa (esim kovat äänet, alustat, portaat), noin puolet pelkäsivät. Voisivatko MH-kuvausta käyttää apuna jalostuksessa? Kuvauksessa viisi persoonallisuuspiirrettä: leikkisyys, uteliaisuus, pelottomuus, sosiaalisuus, saalishalukkuus, aggressiivisuus.

MH-testin periytysarvot: pelokkuus 0,20, sosiaalisuus 0,22 ja leikkisyys 0,25

MH-kuvaus vastaa hyvin koiran arkikäyttäytymistä. Jalostusta voidaan tehdä MH kuvauksien tuloksien avulla – valitaan MH – kuvauksien perusteella vähiten pelokkuutta osoittavia koiria jalostukseen. Tiiran vinkki onkin meille collieihmisille, että meillä on valmis luotettava testi, jolla voidaan tutkitusti viedä rotua eteenpäin.

3G5A8067
Lauma jouluna 2018

ÄÄNIARKUUS – koira pelkää kovia ääniä, kuten ukkosta, ilotulitusta, laukauksia. Joillakin roduilla ääniarkuus on saattanut ”Vahingossa” yleistyä, mikäli piirteeseen ei lainkaan kiinnnitetä huomiota jalostuksessa. Voimakkaasti periytyvä. Ääniherkkyys puhkeaa yleensä 2v ikäisenä. Tutkimusaineistossa n.400 koiraa, joilla ääniherkkyyttä. Ei ole tutkittu periytyykö voimakkaammin mitä nuorempana ilmenee. Lieventävänä asianhaarana on runsas ja aktiivinen liikunta. Myös ihmisellä masennuksen hoitoon suositellaan liikuntaa. Toimii kuin mieliala lääke. Trauman aiheuttamia ääniherkkyyksiä oli 33,4%, mutta alttius on ollut jo olemassa. Sairaudet mm- kilpirauhasen vajaatoiminta.

Vaikuttaako perheen muut koirat? Ei kumpaakaan suuntaan tutkimusten mukaan. Ääniarkojen koirien kortisoliarvot kohosivat 207% ja pysyivät korkeina vielä 40min äänen jälkeen.

Hoito: lääkitys. Osalle toimii, toisille ei. Painepaita, tutkittu paljon myös adhd-lapsilla ja muilla eläimillä. Universaali, ei toimi kaikilla.

EROAHDISTUS

  • diagnosointi vaikea, kaikki yksinolo-ongelmat eivät ole eroahdistusta (tylsistyminen, pelkää olla yksin)
  • yleisimmät oireet: tuhoaminen, tarpeiden teko, ääntely
  • myös vetäytyminen, ruokahalun katoaminen, kuolaaminen, hyperventilointi, ripuli/oksennus
  • esiintyy usein koirilla, joilla omistajaan kiinteä suhde
  • yleensä alkaa 1,5v iässä
  • hyvin sekavia tuloksia ympäristötekijöissä ja omistajasuhteen vaikutuksella.
  • Koira yleensä uroksia ja steriloituja, 43,5% myös ääniarkoja
  • eroahdistuneet pessimistisempiä (Mendl 2010)
  • laukaisevia tekijöitä: kodinvaihto, avioero, työ, avioero, muutokset perheessä
  • vaikuttavia tekijöitä: liikuntaa vähemmän, myöhäisempi tuloikä

Kiinnostuitko? Lue lisää selaamalla ylävalikosta eläintiedejuttuja! Lue myös edellinen Tiiran luentomateriaali: Koiran persoonan kehitys

 

 

Koiran persoonallisuuden kehittyminen kohdusta vanhuuteen, Tiira 3.3.2019

Suomen Collieyhdistyksen luonnetoimikunta järjesti sunnuntaina 3.3 Katriina Tiiran luennon Hyvinkäällä. Tiira on biologi ja eläinten käyttäytymistutkija, jonka luennoilla olen istunut ennenkin ja tänäänkin paikalle oli saapunut noin nelisenkymmentä kiinnostunutta. Olin silti vähän hämmästynyt kuuntelijoiden vähäisestä määrästä, aihe kun luulisi koskettavan niin meitä kasvattajia, harrastajia kuin rivi koiran omistajiakin. Luento oli erittäin helppokulkuinen ja alusta asti mukaansa tempaava ja muistiinpanoja kertyikin useampi A4nen. Myöhemmin tulossa muistiinpanot myös Tiiran muilta luennoilta kuten: koiran pelot, ääniarkuus ja eroahdistus sekä suden ja koiran erot.

Persoonallisuuden kehittyminen

u-pennutKoirien persoonallisuus ja käyttäytyminen kehittyy vähitellen syntymästä lähtien. Eroja rotujen ja yksilöiden välillä on kuitenkin niin paljon, etteivät esim. perinteiset pentutestit ole luotettavia. Koirien käyttäytymisen kehitys eroaa myös sudesta ja muista luonnonvaraisista eläimistä, sillä jalostuksella on saatu sosiaalisuutta ja halu ihmisen kanssa toimimiseen. Koira ei ole kovin älykäs eläin jos verrataan esimerkiksi suteen tai vaikkapa varikseen, mutta tärkeintä onkin, että se on erittäin hyvin sopeutunut elämään ihmisen kanssa.

Persoonallisuuteen vaikuttaa perimä + ympäristö = persoonallisuus. Koiran kehitysvaiheet voidaan jakaa prenataali-, neonataali-,  transitio-, sosiaalistumis-, juveniili-, aikuis-, ja vanhuusvaiheisiin, joista viisi ensimmäistä sijoittuu koiran elämään kohdusta nuoruuteen. Koiran persoonallisuus kehittyykin eniten nuorena.

Kohdussa: prenataali vaihe (rottakokeita)

Kohtuajan yksilönkehitys ei ole suojassa ympäristön vaikutukselta! Emon kokema negatiivinen stressi on tutkittu aiheuttavan jälkeläisissä pelokkuutta, stressiherkkyyttä, oppimisvaikeuksia. Tässä nähdään selkeä sukupuoliero: uroksilla on oppimisvaikeuksia ja vaikeuksia keskittymiskyvyssä kun taas nartut ovat pelokkaita. Myös emolle, jopa kuukausi ennen raskautta, annetut antibiootit vaikuttavat emon suolistobakteereihin. Ihmisillä tiedetään antibiooteilla olevan yhteys mielialahäiriöihin jne. Rotilla havaittiin jälkeläisissä pelokkuutta ja stressiherkkyyttä.

Kohdussa

  • aistit, haju, maku – oppimista jo kohdussa, assosiatiivista oppimista
  • emolle syötettiin tiineyden aikana  anista, pentujen annettiin valita kolmesta hajusta ja ne valitsivat todennäköisemmin sen. Kenties tämä johtuu siitä, että emon syömä ravinto on taannut sen pysyvän hengissä -> turvallista syödä myös pennuille

Neonataalivaihe (syntymä -12pv)

fb_img_1545317958447
Lifedream O-pentue, born 2014

Pennut ovat sokeita, eivätkä kuule, mutta pystyvät haistamaan, ryömimään, jopa kävelemään. Rotujen väliset erot esim. labbis – husky <- tutkittuja rotuja, mutta on paljon rotuja, joiden kehitystä ei ole tutkittu, joten kukaan ei tiedä niiden kehityksestä. Pennun hermosto ei ole valmis syntyessään – iso ympäristötekijä on emon hoito ja esimerkiksi nuoleminen. Vasta 2010 lähtien on tutkittu emon hoidon merkitystä koiranpennulle, vaikka muilla eläimillä sitä on tutkittu jo kauan.

– > Huonon emon hoidon jälkiseurauksia: pelokkuus, ahdistus, puutteet sosiaalisessa käyttäytymisessä, yhtäkkinen aggressio, alentuneet kognitiiviset kyvyt, muuttunut stressivaste. Ihmisillä havaittu esimerkiksi Romanian lastenkodissa, että alle neljä vuotiaana koettu hoivan puute aiheuttaa pysyviä kehityshäiriöitä lapselle. Koirilla hoivakausi on lyhyempi, joten se on vielä radikaalimpi. IMG_2206Rottakokeissa havaittiin periytyväksi geenimuutokset stressin säätelyssä -> jopa kolmannessa polvessa!!! Geenien säätelyyn (volyymi) vaikuttaa ympäristö. Emon hoitokykyyn vaikuttaa perimä ja se miten se on itse saanut hoivaa. Ei tiedetä pystyykö ihminen korvaamaan emon tilanteissa, joissa emo ei hoida pentuja. Myös uros periyttää geenejään!! Hyvällä hoidolla voidaan katkaista huonosta hoidosta johtunut kierre, mutta milloin – se on yksilöllistä.

  • Emon hoito vaikuttaa arkuuteen (Tiira & Lohi 2016)
  • Emon hoito vaikuttaa hännän jahtaamiseen (Tiira & Lohi 2016)
  • Ruotsin puolustusvoimissa tutkittiin siellä elävien kantanarttujen hoidon vaikutusta pentuihin. Emojen hoivakäyttäytymisessä havaittiin vain pieniä eroja kun niitä videoitiin 3 vkoa pentujen kanssa. Silti voitiin todeta, että huono emon hoito -> 18kk iässä pennut vähemmän sosiaalisia ihmisiä kohtaan, vähemmän sinnikkyyttä ja huonompi taisteluhalu puolustusvoimien soveltuvuustesteissä. Huono hoiva vaikutti pennun käytökseen, vaikka geneettisesti olisi rohkeista linjoista.

Luontaisesti emo vähentää pentujen kanssa vietettyä aikaa. Otanta oli pieni, mutta 2vkon iässä emot viettivät 90% ajastaan pentujensa kanssa – 3vko 70% – vaihtelua 4 vkon iässä, toiset 70%, toiset 40%. 7 vkon iässä emo vietti pentujen kanssa enää 10-30% ajastaan.

Jos emo yrittää tappaa pentunsa – radikaali ele! Ehdottomasti ei uudelleen käytetä jalostukseen! Kuonokoppa päässä – ei pysty nuolemaan pentujaan. Tällainen käytös EI OLE NORMAALIA, EIKÄ RODUNOMAISTA! Tässä olisi jollekin sopiva gradun aihe selvittää, kuinka paljon tätä tapahtuu. Roduissa on paljon eroja.

Yhteenvetona neonataalivaiheessa (syntymästä -12pv):

  • epigenetiikka: emonhoidon vaikutus näkyy jopa kolmanessa sukupolvessa
  • 900 geeniä, muuttaa jopa genomia osassa aivoja
  • ihmisen säännöllinen käsittely alusta alkaen (Gazzano 2008) -> Bio sensor- ohjelma sosiaalistamisen apuna: pieni stressi nostaa pennun stressinsietokykyä, tutkitusti lisäsi sosiaalisuutta ja kykyä hallita stressiä

Pentu herää (transitio vaihe 13-21pv)

  • silmät avautuvat
  • kuulo
  • roduissa suuria eroja esim coceri – kettuterrieri
  • operantti ehdollistuminen
  • leikki, kommmunikointi

lyyliuimassaMiklosi, 2015: tutkittiin eri rotujen ja myös suden kehittymistä. Kaikilla roduilla ei ole pelkoreaktiot edes kehittyneet 5 vkon iässä, jos pentutestejä tehdään tuolloin – eivät ole luotettavia kertomaan koiran luonteesta. Pelkoreaktiot eivät liity kokoon, mutta kenties sosiaalisuuteen. Cavalier + labbis rotuja, joilla hidas kehitys kun taas yorkshirenterrieri ja saksanpaimenkoira rotuja, joilla pelkoreaktioiden kehittyminen nopeaa.

Sosiaalistumisvaihe (22-84pv)

  • sosiaalistumisen vaikutus luovutusiän jälkeen, vaikutus persoonallisuuden kehittymiseen (Tiira & Lohi, 2016) VAIKUTUS EMON HOIDON LISÄKSI SUURIN!
  • kognitio: pennut katsovat videoita 3-5vkon iässä ja tunnistavat objekteja (Plumjimakers 2010). Huoneessa erilaisia esineitä, tutustuvat kauemmin täysin vieraisiin esineisiin, jopa videoilla esiintyvät oli tuttuja!

IMG_3961 (1280x853)Pennut pystyvät siis havainnoimaan kaikenlaista! Pentuhuoneeseen kannattaakin laittaa kaikenlaista mahdollista: pennut imevät paljon kokemuksia itseensä.

  • sosiaalinen referenssi – muiden esimerkki vaikuttaa (Fugazca 2018). Pennut tottuvat katsomaan esimerkkiä sisaruksista ja emosta. Uudessa kodissa se katsoo neuvoa omistajalta. Niinpä ensimmäisen koiran ottajan epävarmuus imeytyy myös pentuun. Kokeneemman ihmisen pennulla on turvallisempi olo!! Näytä siis rohkeasti esimerkkiä koirallesi, älä aina odota sen suorituvan kaikesta itse tai odota sen reaktiota (sheippaus vieraisiin asioihin). Sosiaalinen oppiminen on tärkeä taito!! Pentu vähän rodusta riippuen oppii seuraamaan myös osoitusta (osoituskokeet) 6-9vkon iässä.
  • Pentu muodostaa suhteen omistajaansa ensimmäisen 4kk mennessä (Miklosi 2017), mutta voi muodostua myös myöhemmin
  • Kasvattajan virikkeellisyys – vaikutus näkyy ainakin ensimmäisenä vuotena (ahdistuneisuus, eroahdistus, kosketusherkkyys), Vaterlaws – Whiteside & Hartmann 2017
  • Emo pentujen kanssa koko 8 viikkoa!

kansi

Kosketus stimulus: kosketusta erilaisilla materiaaleilla, hellästi, puristaen, liikkuminen erilaisilla materiaaleilla

Kuulo ärsyke: muovi, paperi, avaimet, puhelin ja taputus

Näkö ärsyke: TV, pyöriviä tavaroita, ripustettuja, sateenvarjo, peili

Interaktio ihmisen kanssa: kuljetetaan sylissä, koskettelu, leikki, pidetään kiinni, hattu ja aurinkolasit

Interaktio ympäristön kanssa: kuljetetaan sylissä, erilaiset pinnat, esteet, ovet, kuljetaan pyyhkeiden alta jne

IMG_0336Luovutusikä?? Vanha Scot & Fuller tutkimus 8vko, onko edelleen validi? N. 4000 koiraa osallistui kyselytutkimukseen, jossa todettiin ongelmakäyttäytymistä enemmän koirilla, joilla luovutusikä oli ollut 12-16vko (väistää ihmisiä). 6-7vkon iässä luovutetuilla ilmeni eniten murinaa ihmisiä kohtaan. Sosiaalistumisaika menee umpeen, jolloin luovutus olisi hyvä olla 8 vkon iässä. Toki pennut voivat olla kasvattajalla pidempäänkin, mutta tuolloin on kasvattajalla iso työ sosiaalistaa pentuja yksitellen kaikenlaiseen mahdolliseen, kun taas uusi omistaja tekee tämän yleensä huomattavasti motivoituneempana.

  • Sosiaalistumisvaihe ja rokotukset: kannattaa sosiaalistaa alusta lähtien uudessa kodissa!! Uudet koirat jne. Ainoana koirana kyky käyttäytyä koirien kanssa katkeaa -> pelokkuus ja epävarmuus lisääntyy. Tutut ja rokotetut koirat – kehitys jatkuu eikä katkea. Ei suositella koirapuistoja.
  • sosiaaliset suhteet 3vko eteenpäin
  • aggressiivista käytöstä pentueessa, eniten 7-9vkon iässä: hierarkian muodostuminen. 11 vkon mennessä muodostunut hierarkia (Scott & Fuller 1965)
  • pentu katsoo mallia (Fugazca 2018)
  • pennun persoonallisuus, mitä voidaan nähdä: nkyy eroja mittaustilanteissa, mutta ei voida ennustaa että 8vkon ikässä nähtävät erot heijastuisivat aikuisuuteen.

Juveniilivaihe ja puberteetti (12vko-1-2v)

  • Sosiaalisen kanssakäymisen opettelu
  • kokemukset!! Mikäli koiralla ei ole paljon kokemusta muista koirista 5vko-5kk iässä -> saattaa lisätä aggressiivisuutta käytöksessä
  • sukukypsyys

6kk iässä pelokkuus, aggressio, aktiivisuus (Reimer 2006) testeissä korreloivat aikuisuudelle.

  • kokemukset nuoruusiässä, tutkittu todella vähän! Esim koirien ”mörköikä”
  • virikkeellinen ympäristö vaikuttaa stressinsietokykyyn positiivisesti
  • roduissa paljon eroja siinä, miten paljon aggressiota on ja miten se kehittyy
  • pelästyminen, ikävä negatiivinen kokemus alle 1v. suuri vaikutus pelokkuuteen. Täytyy muistaa, että arka koira pelkää helpommin, myös usein useampia asioita.
  • tyypillistä on pimeän pelko jne (mörkövaihe) menee yleensä ohi

Aikuisuus (1-2v-7-9v)

  • koiran persoonallisuus kohtuullisen pysyvä 1 vuodesta lähtien
  • vähän suuria muutoksia käyttäytymisessä
  • koiran oma lisääntyminen
  • ongelmakoirakäytös kehittyy ja ilmenee yleensä
  • vartiointi kehittyy, reviiripuolustus, uros – uros aggressio. Roduissa suuria eroja urosten käytöksessä toisiaan kohtaan
  • eroahdistus yleinen 1,5v iässä
  • ääniherkkyys n.2v

fb_img_1547329034503Näyttää siltä, että aggressivisuus vähenee ja pelokkuus vähenee iän myötä lukuunottamatta ääniherkkyyttä, joka yleensä pahenee. Koira sopeutuu selviämään ja kenties myös ihminen tottuu koiran käytökseen.

Vanhuus

  • vanhojen koirien määrä on kasvussa ja tarjoaa uuden aiheen tutkijoille. Tehdään paljon leikkauksia, ennaltaehkäiseviäkin toimenpiteitä vielä pitkälle yli 10 vuotiailla
  • sijoittuu yleensä rodusta riippuen 7v ikään, esim irlanninsusikoira jo 7 vuotiaana
  • jo 8 vuotiaana löydetty laboratorio-olosuhteissa muutoksia, mutta omistajat näkevät myöhemmin
  • näkö ja kuulo heikkenee, oppiminen heikkenee, paljon vaihtelua yksilöissä myös rodun sisällä
  • 8-vuotiaana vain 2,5% omistajista näkee koirassaan vanhuuden oireita, mutta  10-12 vuotiaana jo 25%
  • havaittu selkeää muistin heikkenemistä jo 6 vuotiailla
  • aivojen joustavuus hankaloituu (esim. käänteinen oppiminen)
  • yli 8 vuotiaat tarvitsevat enemmän toistoja
  • kontaktissa vähemmän ihmisten ja muiden koirien kanssa
  • stressinsietokyky heikkenee
  • aktiivisuus vähenee, unen määrä lisääntyy ja se on syvempää (koira ei helposti hätkähtele hereille)
  • kuulo heikkenee -> ääniarkuus ”Poistuu”
  • aggressio toisia koiria kohtaan vähenee (tuntee voimansa, arvioi tilanteet toisin)
  • ongelmanratkaisukyky heikkenee, kysyy enemmän neuvoa ihmiseltä

Terveys ja vanhuus

img_6237 (1280x853)
Lifedream Lady Freyja ”Rosie”

Unkarissa on meneillään sekarotuisten ja rotukoirien eroista. Koiran elämässä kokemat traumaattiset kokemukset vaikuttavat vanhuuteen. Canine Cognitive Dysfunction eli koirien oma alzheimer on etenevä, neurogeneratiivisia muutoksia aiheuttava tauti. Koira on sekava, jää ”jumiin”, sisäsiisteys häviää eikä välttämättä tunne enää tuttuja ihmisiä. Hoitona lääkitys ja ruokavalio (vitamiinit A ja E, omega 3 rasvahapot, sekä runsas aktiivinen liikunta.

Liikunta, sosiaalisuus ja koulutus ovat suojaavia tekijöitä vanhuuteen.

Vinkki! Tiiralta on tulossa syksyllä kirja koirien käyttäytymisestä!

Jos kiinnostuit aiheesta, lue lisää selailemalla eläintieteeseen ja koirien käyttäytymiseen liittyviä juttujani ylävalikosta!

Onko koira laumaeläin?

Törmäsin jokin aika sitten netissä mielenkiintoiseen artikkeliin siitä, ettei koira olisi laumaeläin. Viime syksynä osallistuin luennolle koirien laumakäyttäytymisestä ja onhan niin, että miellämme koiran pitkälle laumaeläimeksi sen evoluution ja oletun sosiaalisen käyttäytymisen vuoksi. Voit lukea kyseisen luennon muistiinpanot täältä. Siksi päätin yrittää suomentaa tämän kiinnostavan artikkelin omaan blogiini, koska se herätti ainakin minussa paljon ajatuksia.

Luonnollisessa ympäristössään vapaana elävät sudet toimivat laumana. Ne metsästävät yhteistyössä ja kasvattavat jälkeläisensä yhdessä. Ryhmän toimivuus on yhteinen etu ja jalostuspari asettaa sen suunnan ei niinkään, koska ne taistelisivat tiensä asemaansa, vaan koska ne ovat vanhempia ja kokeneempia – lauma koostuu pitkälti vanhemmista, joilla on useita sukupolvia jälkeläisiä.

3G5A6312
Susi, Ähtärin eläinpuisto

Susilauma ei ole yhtä staattinen kuin ennen uskottiin. Kansainvälisestikin tunnustettu susi-asiantuntija L. David Mech toteaa, että jokaisella aikuisella sudella on vapaus lähteä laumasta ja muodostaa uusi lauma, ja monet tekevätkin niin. Lisäksi susi, joka ei elä ryhmässä, on vaarassa menettää henkensä joko aliravitsemukseen tai muissa yhteenotoissa.

Tämä tieto ei kuitenkaan ole yleinen näkemys. Usko, että sudet ovat kovaluonteisia ja haastavat jatkuvasti paikkaansa laumassa istuu syvällä. Ajatellaan, että se on fyysisesti vahvin, joka hallitsee ja pitää muut tiukassa järjestyksessä, ja että sama pätee koiriin, koska susi on koirien esi-isä. Käsitys on niin laajalle levinnyt, että jopa ei-koira ihmiset uskovat niin.

fb_img_1547329059007Monet kuvittelevat, että luonnonvaraiset koiraeläimet muodostavat yhtenäisen lauman ja jos koira osoittaa siinä aggressiota se johtuu siitä, että lauman johtajalla on heikko energia, jota ”alaiset” hyödyntävät. Kolmivuotisessa tutkimuksessa katukoirista Italiassa paljastui erillainen sosiaalisen käyttäytymisen rakenne. Normaali aikuisryhmä oli kooltaan 3-6, mutta kuolleisuus oli suuri ja uusia koiria rotettiin ryhmään usein, jotta lauman koko pysyi vakaana. Toisin sanoen vain aikuisten koirien määrä oli vakaa, joskin vaihtuvuus oli suuri; kolmen vuoden loppuun mennessä ryhmässä oli vain yksi alkuperäisen koira.
Kun ryhmässä saavutettiin sen optimaalinen koko, ulkopuoliset ajettiin aggressiivisesti pois, mutta ryhmässä ei havaittu esiintyvän sisäistä aggressiota, eikä muita koiria vastaan ​​havaittu aggressiota  ruokailupaikoilla. Ainoastaan ​​koirien lepoalue oli puolustettu, ei oleskelu- leikki tai ruokapaikat. Ryhmän koirat joskus vaelsivat kaverin kanssa, mutta jokainen myös vietti aikaansa yksin. Ryhmässä ei ollut selkeää laumanjohtajaa.

3G5A6402
Ähtärin susi

 

Siellä ei ollut myöskään yhtä selvää lisääntyvää paria. Kaikki nartut pariutuivat ja suosivat entuudestaan tuttuja uroksia, vaikka vieraat olisivat olleet vahvempiakin. Susista poiketen, urokset eivät osallistuneet pentujen hoitoon. Kantavat nartut lähtivät pois ryhmästä ja pysyivät poissa 4-5 kuukautta. Ryhmä ei auttanut pentujen kasvatuksessa, mutta pysyi löysästi yhteyksissä nartun kanssa. Kun pennut vieroitettiin, ne seurasivat emoaan ruoka-alueille – ei se eikä mikään ryhmän aikuisista oksentanut pennuille ruokaa. Vain noin 25% pennuista jäi ryhmään. Tämän tutkimuksen havainnot ovat yhdenmukaisia muiden vastaavanlaisten tutkimusten kanssa ympäri maailmaa.

Siispä luonnonvaraiset- ja kyläkoirat yleisesti:
– eivät muodosta hierarkkisia laumoja, vaan löyhiä ja väliaikaisia ​​ryhmiä, ja / tai vaeltavat kaverin kanssa ja / tai yksin.
– nartut antavat astua usein ja jokaisen valitsemansa uroksen kanssa. Ne myös kasvattavat pennut yksin.
fb_img_1545317958447Toisin kuin sudet, koirat eivät metsästä yhteistyössä, vaan hankkivat ruokansa itsenäisesti. Jotkut välttävät ihmisiä ja valitsevat ruoka-aikansa silloin, kun ihmiset eivät ole lähellä, esimerkiksi aamunkoitteessa ja hämärässä. Näin tapahtui myös  luonnonvaraisesti syntyneen Willin kanssa, joka ensimmäisen kerran havaittiin Calgaryn ulkopuolella. Se ja sen 4 pentuesisarusta olivat 10 viikon ikäisiä ja liikkuivat vahvasti emo-koiran kanssa. Ne olivat jo sen verran valveutuneita, ettei niitä onnistuttu loukuttamaan, ei edes märän kissan ruuan avulla, vaan vapaaehtoiset joutuivat ajamaan ne nurkkaan kotipiiloonsa.  Ja todentotta, tutkimuksen mukaan kesykoirat elävät piiloissa, eivät itse kaivamissaan kuopissa tai luolissa.  Yleensä emokoira valitsee jo olemassa olevan maaonkalon sen sijaan, että olisi itse ryhtynyt sellaista kaivamaan.
3G5A3082Katukoirat eivät yleensä ole kovin pelokkaita. Artikkelin kirjoittaja oli seurannut Kreikassa ja Etelä-Espanjassa koirien kärkkyvän ruokaa turisteilta, vaikka paikalliset joutuivat toistuvasti hätistelemään niitä. Ne eivät myöskään koskaan hypänneet tai varastaneet ruokaa, vaikka kirjoittaja arveli varmasti rohkeampiakin yksilöitä olevan olemassa. Hän ei myöskään nähnyt mitään aggressiota, ei ihmisiä eikä toisia koiria kohtaan. Ne vain hengailivat siellä, missä turistit olivat, missä ne olivat oppineet saavansa silloin tällöin ruuantähteitä.
fb_img_1546634498231Chalkidikissa emokoira ja sen pentue seurasi kirjoittajaa illalliselle viikon ajan, ja Andalusiassa suuri vaalea koira saapui hotellin uima-altaalle joka päivä, kun hän söi lounasta. Kun kirjoittaja ymmärsi koiran toistuvan tavan hän osti lounasta heille molemmille. Joskus hotellin johtajan puhdasrotuinen vanha englantilainen lammaskoira liittyi seuraan – molemmat koirat olivat aikuisia uroksia, mutta niiden välillä ei ilmennyt aggressiota.

Niinpä muuttumaton lineaarinen hierarkkinen lauma ja sen mukana tuleva dominanssi ovat niin luonnottomia kuin vain voi olla kun se koskee koiria, joita ihmiset eivät suoraan manipuloi. Näin järjestäytyvät koirat, jotka pitävät huolta itse itsestään. Merkittävä ja tärkeä kysymys onkin, muuttuuko tilanne, kun poistamme itsenäisyyden ja teemme koirista perheenjäseniämme? Kun sisällytämme koiran omaan sosiaaliseen kokoonpanoomme, eikö se toimi kuten lauma? Eikö kyseessä oleva koira ole silloin laumaeläin, jos ei luonnostaan, niin sopeutumalla?

No kyllä, vaikka en haluaisi käyttää sanaa ”lauma” tässä yhteydessä. Ihmisiä, jotka asuvat yhdessä, jakavat tilansa ja tarkoituksen, kutsutaan perheeksi, ystäväpiiriksi, urheiluryhmäksi, fokusryhmäksi, koululuokaksi, organisaatioksi, mutta eivät koskaan laumaksi. Ja ihmisen omistama koira elää ihmisten kanssa, ei päinvastoin, joten koirani on tuolloin perheen jäsen. Mutta se on vain semantiikkaa ja melko epäolennaista.
Meidän on ymmärrettävä, ja se on ratkaisevan tärkeää, että sillä hetkellä kun saamme koiran, sillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin omaksua ja tulla toimivaksi osaksi intiimiä sosiaalista ryhmäämme. Tällöin koira tarvitsee jonkun, joka opettaa sille, miten se tehdään: kuinka se sopeutuu porukkaan, kuten minkä tahansa ryhmän uudet jäsenet tarvitsevat jonkun, joka kertoo ja perehdyttää heille oikean suunnan. Se tuo turvallisuuden tunteen uudelle tulokkaalle ja koko ryhmälle.
3G5A9719Koiran ja ihmisen symbioosissa on ihminen aina se henkilö, joka on johtaja lajin perusteella. Halu johtaa ihmisiä on valinta. Monet meistä ihmisistäkin on täydellisen tyytyväisiä, jos joku muu voisi tehdä tärkeitä ja joskus vaikeita päätöksiä puolestamme. Ihmisen ja koiran välisessä suhteessa tämä ei ole vaihtoehto. Koira on menettänyt itsenäisyytensä ja siitä on tullut meistä riippuvainen, luottaen täysin ihmiseen saadakseen tarpeensa tyydytetyiksi. Aivan kuin mekin tarvitsemme jonkinlaisen kartan tai etenemissuunnitelman, jolla navigoida menestyksekkäästi ulkomaisessa maassa tai kulttuurissa, koira tarvitsee ohjeita resurssien käyttämiseen, sosiaalisen hyväksynnän saamiseen, turvallisuuden tuntemiseen ja siihen, miten käsitellä ärsykkeitä, jotka ovat osa sen ympäristöä. Ei ole yllätys, että tämä riippuvuuden taso tekee koirasta sen osapuolen, joka ei ole tilanteissa vastuussa. Sinä olet, ja koirasi tietää sen.
3G5A3173Luovu idioottisista ja vahingollisista hallitsevista rituaaleista. Pakotettu alistaminen ja fyysiset voimanäytöt häiritsevät henkisesti kesykoiraa. Alistuvat yksilöt oppivat pelkäämään ihmistä ja itsevarmemmat yksilöt provosoituvat käyttäytymään aggressiivisesti. Tällä käytöksellä lisäämme koiran stressiä ja edistämme kilpailumieltä eläinlajissa, joka on luonnostaan ohjelmoitu olemaan kiinnostuneita ihmisistä, hakemaan huomiotamme ja olemaan innokkaita yhteistyöhön.

3g5a9764Koirat eivät ole laumaeläimiä tai edes sisimmässään kovin sosiaalisia, mutta ne ovat kykeneviä muodostamaan erittäin läheisiä ja pysyviä sosiaalisia suhteita, seikka johon luotamme kun otamme ne jakaamaan sohvamme ja elämänmatkamme. Tutkimukset osoittavat, että koirat etsivät ihmisiltä tietoa ja apua; sudet eivät. Vaikka koirat voivat olla joissakin kulttuureissa myös ruokaa, ne ovat myös sosiaalisia opportunisteja. Koirat ovat ehkä ainoa muu eläin ihmisen lisäksi, joka voi tuntea olonsa mukavammaksi eläessään jonkun toisen lajin kanssa kuin omansa. Sen kyky omaksua sosiaalisia rituaaleja, käytäntöjä ja eleitä kanssamme on vertaansa vailla. Joskus tuntuu, että koira on inhimillisempi kuin ihminen itse.

20180322_192654
Frodo ja minä 2000

Koira ei ole luonnostaan hallitseva, vaan luonnollinen seuraaja. Muista, että pennut seuraavat emoansa sinne missä ruoka on? Koiriin on sisäänrakennettuna kyky keskittyä olennaiseen ja ne seuraavat sitä, joka kykenee sen sille tarjoamaan. Koiran antama huomio on tarjottua käyttäytymistä, eikä sillä ole mitään tekemistä lauman sijoittelun kanssa. Kun olemme ansainneet tämän huomion, meidän täytyy vain opettaa meitä miellyttäviä käyttäytymismalleja, jotta koira voi käyttää niitä siihen mikä sitä miellyttää. Toisin sanoen koira oppii motivoitumaan yhteistyöhön ja kun tämä käyttäytymismalli on tavanomainen, ei enää tarvita ns. johtajaa. Tilanteissa, joissa tällaiseen ihmiseen luottava koira kokee epävarmuutta, se kääntyy kysymään opastusta ihmiseltä luonnostaan.

Kiinnostuitko? Lue lisää aiheesta avainsanalla eläintiede tai tutustu luomaani kesykoira-sivustoon.

Motivaatiota ympäristötekoihin

Eläinrakkauteni on ollut elämäni kantava voima. Olen aina ollut kiinnostunut eläimistä ja kinusin isältäni koiraa koko lapsuuteni. Äidittömän pienen tytön sydämessä koirasta muodostuikin symboli omasta perheestä, uskollisuudesta ja pyyteettömästä rakkaudesta. Ensimmäisen oman koiran myötä heräsi kiinnostus kasvattamiseen ja koirien lajityypilliseen käyttäytymiseen.

 

Oma koira Jukka syleilyssä kesällä 2015

11 vuotta sitten eläinten tunteet ja niiden tutkiminen olivat vielä täysin lasten kengissä. Omien koirien kautta ymmärsin kuitenkin, etteivät muut eläimet voi olla kovinkaan paljon erilaisia ja itseasiassa meissä on paljon enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Tunteeni lemmikkieläimiä kohtaan levisivät tuotantoeläimiin ja vuodesta 2013 vähensin radikaalisti lihaa ja maitotuotteita ruokavaliostani pääsääntöisesti eettisistä ja ekologisista syistä. Tein myös paljon muutoksia koiran kasvatustapoihini ja pohdin sen tulevaisuutta aivan uusin silmin. Minua pidettiin kukkahattutätinä ja ”hurahtaneena”. Uskoin jo tuolloin vahvasti siihen, että omilla yksittäisillä teoillani olisi merkitystä vain jos useampi ihminen kokisi samoin.
Uskon, että ihminen on sekasyöjä ja ruokavaliossamme on ollut lihaa jo ammoisista ajoista. Emme kuitenkaan enää elä maailmassa, jossa lihansyönti olisi itsestäänselvyys. Lihantuotannon eettiset ja ekologiset puitteet pakottavat meidät pohtimaan suhdettamme ympäristöömme,  eikä kenelläkään ole oikein enää varaa jättää tätä huomioimatta. Se ei ole enää edes trendikästä, mikä on erittäin iloinen asia! Tietoisuutemme kasvaessa haluamme vaikuttaa asioihin, se on meidän mahdollisuutemme elää merkityksellisesti, välittäen.

Pihapuun elämää, 2018

Kestävän periaatteen valintoja on kuitenkin hankala tehdä ilman riittävää tietoa ja ymmärrystä. Keskustelimme asiasta taannoin kiipeilykaverini Emman kanssa ja hän esitti mielestäni erinomaisen idean ns. ekologisesta mittarista. Siinä missä tilaamme asuintalojen kulutuksesta kertovia erityisiä energiatodistuksia, voisi kuluttaja myös seurata ostamiensa elintarvikkeiden hiilijalanjälkeä. Samoin kuin purkissa luettavat kalori- ja lisäainemerkinnät, purnukoissa voisi olla jokin yksinkertainenkin mittari, jolla voisimme tehdä todellisia ja asiaa eteenpäin vieviä valintoja arjessamme. Samalla pakottaisimme tuottajat pohtimaan asioita ekologisemmalta kannalta. Tällä tavoin piintyneitä tottumuksiamme ei muutettaisi kepillä, vaan porkkanalla. Muutos on mahdollinen, kukapa olisi vaikkapa vielä tupakkateollisuuden valtakaudella 1950- luvulla uskonut,  ettei esim. julkisilla paikoilla saa enää polttaa? Maailmamme on muuttunut monen monta kertaa, ja me ihmiset olemme niihin sopeutuneet. Emma on erittäin aikaansaava nainen, toivon että hän saa tälle hankkeelle kannatusta myös poliittisissa piireissä!

 

Minä ja kantanarttuni Mette vuonna 2005

Kun luovuin lihasta, en tehnyt sitä kertarytinällä. Vähensin ensin punaista lihaa muutamaan kertaan viikossa. Tämä tarkoitti leikkeleen vaihtamista kinkusta kalkkunaan ja jauhelihan vaihtamista kanaan. Oli oikeastaan aika shokeeraavaa ymmärtää, miten paljon lihaa päivittäin söin. Saatuani lisää informaatiota kanoista, niiden älykkyydestä ja olosuhteista missä ne joutuvat tuotantotiloilla elämään, poistin listalta myös kanan. Tällä hetkellä korvaan monen maitotuotteen kauraan pohjautuvilla vaihtoehdoilla ja syön kalaa sekä äyriäisiä jos ne ovat msc-merkittyjä. Pari kertaa vuodessa saatan syödä riistaa. Painotan valinnoissani luomua, kotimaista- ja lähiruokaa mahdollisuuksien mukaan. Muutamia vinkkejä: luomu- tai reilunkaupan kahvi, kotimaiset kasvikset, luomukananmunat, luomumaito, reilunkaupan banaanit ja suklaa, kotimainen kala ja kotimaiset proteiinirahkat. En kuitenkaan halua tehdä elämästäni liian hankalaa: jos isovanhempani tarjoavat minulle lihaa ollessani heillä kylässä, syön sitä. Pääperiaate on jo pitkään ollut se, etten osta kotiin välttämiäni tuotteita. Huoleni kotimaisten liha-ja maitotiloja pyörittävien yrittäjien tulevaisudesta on kuitenkin myös suuri. Jollakin tavalla on pyrittävä takaamaan elinkeino myös heille ja muille alan yrittäjille.

 

Nykyiset koirani Ronja, Puuma ja Jukka

Mitä enemmän saamme informaatiota eläimistä, ympäristöstä ja vaikutuksestamme, tuntuu valintojen suo olevan loputon. Helpostihan sitä ahdistuu siinä vellovassa meressä. Isänpäivänä istuimme isäni perheen kanssa syömässä. 23-vuotias pikkuveljeni teki mielestäni mainion vertauksen pohtiessamme yllä mainittua dilemmaa. Kun haluat laihduttaa ja säästää kaloreissa, ei pysyvää muutosta tehdä kertarykäisemällä poistamalla ruokavaliosta kaikki ihana ja herkullinen. Joudumme näkemään hitusen enemmän vaivaa tekemällä valintoja: kenties hampurilaisaterialla voimme vähentää kokonaiskalorikulutusta valitsemalla ranskalaisten sijaan porkkanat tai salaatin.

Kotimaan retkeilyä

Tähän ”hampurilaismalliin” olen itsekin päätynyt. Voimme tehdä arjen valintoja aina hiukan ekologisemmin, vähän eettisemmin. Suunnattoman meren aallokossa joskus kevyt äyskäröintikin auttaa jos sitä on systemaattisesti tekemässä tarpeeksi moni ihminen. Teollisesti tuotetun lihan sijaan voimme suosia vastuullisesti pyydettyä riistaa ja kalaa.  Lihan syönnin vähentämisen lisäksi voimme valita sähköyhtiömme, sen mitä kaupasta kotiin kannamme ja mistä vaatteemme ostamme. Valitsemalla kotimaista tuemme aina tutkitusti egologista ja yleensä eettisempää vaihtoehtoa. Voimme valita kierrättää tölkit ja pullot ja jättää ulkomaan matkan tänä vuonna väliin. Voimme etsiä vaihtoehtoisia malleja sille mitä haluamme,

sellaisia, jotka palvelisivat ympäristöä ja myös tulevia sukupolvia. Jos ulkomaan matka on pelastuksesi arjen pyörteestä, ehkäpä muutos itse arjessa olisi paikallaan? Toisaalta kotimaan matkailu työllistää monia yrittäjiä ja on kokemuksen arvoista!

 

Uskon edelleen, että meidän länsimaalaisten, kymmeniä kertoja kehitysmaita enemmän kuluttavien, on tehtävä muutos elämäntavoissamme. Ja kyllä, täällä meillä on siihen myös omiin valintoihimme pohjautuva  mahdollisuus! Niin sanotuissa sivistysmaissa eläminen on paitsi etuoikeus, mutta muodostaa myös vastuuta. Tiedon ja ymmärryksen kautta vaihtuvat myös ajatuksemme ja asenteemme.

Minulle rakkauteni koiraan oli vain ponnistuslauta kaikelle muutokselle. Ihmiskunta on jakanut elämänsä,  elänyt symbioosissa koiran kanssa jo ainakin 15 000, kenties jopa 100 000 vuotta. Viimeisen kymmenen vuoden ajan tietomme koiran tunne- ja kokemusmaailmasta on laajentunut räjähdysmäisesti kohdistuneen neurologian ja käyttäytymistieteiden saralla. Te ette ole kovin erilaisia, koirasi ja sinä. Empatiamme tätä lupsakkaa ja uskollista ystäväämme kohtaan on mahdollista siirtää myös muihin eläimiin. Tutkimustyö on laajentunut niin tuotanto- kuin villieläimiinkin ja saamme jatkuvasti uutta tietoa eri eläinlajeista kuten eri nisäkkäistä, linnuista, kaloista ja matelijoista.Tämä muutos on ollut hienoa nähdä! Eläinten oikeus hyvään ja virikkeelliseen elämään on jo monelle sydäntä lähellä ja muokkaa valintojamme kuluttajina. Nyt on aika nähdä asiat vielä suuremmassa mittakaavassa. Eläinlajeilla on oikeus itse elämään, luonnolla

Ystäväni kananpoika vain muutaman päivän ikäisenä kuvattuna

oikeus monimuotoisuuteen ja ennen kaikkea tulevilla sukupolvilla on oikeus päästä ihastelemaan sen rikkautta. Halusimme tai emme, myös me olemme osa luontoa. Muutoksen tuulet puhaltavat kaikilla rintamilla ja uskon sekä toivon, ettei vielä ole liian myöhäistä ryhtyä arjen ympäristösankariksi. 

Omalla kohdalla kyse ei ole siitä mistä kaikesta joudun luopumaan, vaan mitä kaikkea kykenen asian eteen tekemään. Pyrin noudattamaan omissa valinnoissani hampurilaismallia: kaikesta ei tarvitse luopua, mutta mistä voin ja haluan?
Lisää tietoa ekologisista ja eettisistä ruokavalinnoista saa WWFn ruokaoppaasta ja lisää tietoa eläinten käyttäytymistieteistä saa vaikkapa lukemalla kirjoituksiani ja luentomuistiinpanoja avainsanalla ’eläintiede’.
“When I look into the eyes of an animal, I do not see an animal.
I see a living being. I see a friend. I feel a soul.”
― Anthony Douglas Williams