Himalajan valkoinen aave

Kaksi suurta leopardia makoilee kalliomaisessa luolassa. Niiden turkki on vaalea ja täynnä mustia epämääräisiä täpliä. Sinisävyisissä silmissä on levollinen katse, vaikka seison vain 20 metrin päässä kamerani kanssa. Ilma on sateinen ja aika kylmä. Seuraan kameran linssin läpi miten toinen eläimistä kääntää katseensa suoraan minuun. Pohdin tapani mukaan mitä tuo iso leopardi mahtaa minusta ajatella, vahvasti koiralle ja kotikissoille haisevasta otuksesta, jonka kamerasta kuuluu outoa sarjatulitusta.

3G5A1081Lumileopardi on Himalajan vuoristossa, yhteensä 12 eri valtion alueella elävä uhanalainen kissapeto. Sillä on suuri reviiri ja se liikkuu pitkiä matkoja seuraillen saaliseläinten vuodenaikaisia vaelluksia. Eniten lumileopardeja on Nepalissa ja Intiassa. Luonnonkannaksi arvioidaan 4000-6000 yksilöä ja laji luokitellaankin vaarantuneeksi. Tämä mestaripiiloutuja havaitaan yleensä vain riistakameroiden avulla.

3G5A1072Äkkiä toinen leopardeista nousee ja tassuttelee ulos kalliolle. Sen lähestyminen on äänetöntä, valtavat käpälät eivät tunnu edes osuvan maahan. Lumileopardi on maailman vaikeimmin havaittavissa oleva eläin, sillä sen elinalue on syrjäinen ja haastava. Ihastelen lumileopardin poikkeuksellisen pitkää ja paksua häntää, joka tasapainottaa liikkumista liukkaalla kalliolla. Leopardi nuuhkii ilmaa ja lähestyy aina vaan minua. Se ei tunnu pelkäävän, vaikka varmasti tietää minun seisovan lähellä. Kamera naksuu kun kuvaan lähikuvia lähestyvästä kissasta. Voin vain toivoa, että kuvista tulee tarkkoja. Lumileopardin ominaisuudet auttavat sitä selviytymään ankarissa olosuhteissa. Lyhyet eturaajat ja pitkät takaraajat edistävät ketterää kulkua jyrkällä ja epätasaisella elinalueella. Isot tassut auttavat kävelemään lumessa. Hyvin kehittynyt rintakehä ja suuret nenäontelot ovat myös osoituksia lumileopardin sopeutumisesta kotiseutunsa kylmään ja ohueen ilmaan.

3G5A1250Lumileopardien suojelemiseksi on kirjattu kansallisia suojelusuunnitelmia esimerkiksi Nepalissa ja Bhutanissa. Yksi lumileopardien suurimmista uhkista on salametsästys ja etenkin Kiinaan suuntautuva laiton kauppa. Niiden kitkemiseksi suojelutyössä mukana olevat tahot tukevat salametsästyksen vastaisia partioita ja kasvattavat alueen väestön ympäristötietoisuutta. Paikalliset asukkaat on otettu mukaan suojelutyöhön, mikä on erittäin tärkeää lajin säilymisen kannalta. Salametsästyksen rinnalla saaliseläinten määrän pieneneminen ja elinalueiden muuttuminen vaikuttavat kissapedon elinoloihin ratkaisevasti. Liiallinen laidunnus vie lumileopardeilta elintilaa 3G5A1242ja johtaa helposti konflikteihin ihmisten kanssa. Suojelutyössä kehitetään paikallisille muun muassa uusia kestäviä elinkeinoja ja petokorvausjärjestelmiä, joiden avulla autetaan sekä lumileopardeja että karjanhoitajia.

Lopulta leopardi astelee eteeni, vain kolmen metrin päähän ja kyykistyy pissalle. Hymähdän. Aivan kuin kotona kissani Bestis! Eleet ja asennot ovat aivan kuin kotikissoilla, vaikka leopardi on kymmenen kertaa suurempi – ja vaarallisempi. Minua ei kuitenkaan pelota. Tämä lumileopardi asustaa Korkeasaaressa Helsingissä ja välissämme on paksu verkko. Onneksi kamerani tarkentaa eläimeen, jättäen verkot pois kuvasta. Tarhaoloissa lumileopardeja elää noin 500. Lumileopardi kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan, jonka tavoitteena on kasvattaa elinvoimainen tarhakanta. Korkeasaaressa on 1960-luvulta alkaen syntynyt noin 130 lumileopardin pentua, mikä on enemmän kuin missään muussa eläintarhassa. Täällä voin seurata ja valokuvata eläimiä kaikessa rauhassa. Kun asiaa pysähtyy pohtimaan, uhanalaiset leopardit täällä, keskellä Helsinkiä, ovat melkoinen ihme.

snowleopard.orgKorkeasaari liittyi vuonna 2012 kansainvälisen Snow Leopard Trust -järjestön jäseneksi tukeakseen luonnon lumileopardien hyväksi tehtävää työtä. Korkeasaaressa kerätään ja lahjoitetaan järjestölle vuosittain 3500-4000 euroa . Vuosittaiset avustukset on kohdistettu gps-pannoitukseen ja uraauurtavaan verinäytteiden tutkimukseen, jolla on selvitetty taudinaiheuttajia luonnonvaraisten lumileopardien populaatiossa. Rahallisen avustuksen lisäksi Korkeasaaressa on tehty lajiin liittyvää tutkimusta. Tarhaoloissa on analysoitu muun muassa leopardin pentujen ulosteita ja saatujen tietojen pohjalta tutkijat ovat voineet määritellä, minkä ikäisiä luonnonvaraisia pentuja tietyillä alueilla on liikkunut emonsa kanssa.

3G5A1230Myös WWF taistelee lumileopardejen puolesta. Lajin elinalueiden säilyttäminen on tärkeää lumileopardin suojelemiseksi. WWF on ollut mukana perustamassa ja kehittämässä kansallispuistoja ja niitä yhdistäviä käytäviä sekä Nepalissa että Bhutanissa. Suojelualueet turvaavat lumileopardeille elinympäristöt myös tulevaisuudessa. Vielä ei tiedetä tarkalleen, miten ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan tämän lumessa ja kylmässä elävän kissaeläimen selviämiseen. Puurajan nouseminen ilmastonmuutoksen myötä uhkaa kuitenkin tuhota ison osan lumileopardien elinympäristöstä. Uhkina pidetään myös uusia infrastruktuuriin liittyviä hankkeita ja turismin lisääntymistä.

3G5A1268Olen jo muutaman vuoden haaveillut itsekin pääseväni Nepaliin Himalajan rinteille, mutta aivan viime aikoina olen pohtinut sen mielekkyyttä. Äkkiä mietin kuinka itsekästä tuollainen edes takaisin matkustaminen olisi ja miten se sotii kaikkea sitä vastaan mihin uskon: että meidän kaikkien pienillä yksittäisillä teoilla on suuri merkitys maapallon tulevaisuudelle. Vaikka Nepalin vuoret ovat henkeäsalpaavat ja olisi upeaa kokea kaikki se kauneus ihan omin silmin, koen kuitenkin, että juuri se asenne pitää meidät ihmiskuntana ahdingossaan. Miten paljosta olemme täällä länsimaissa valmiita luopumaan, jotta saavuttaisimme enemmän ympäristön kannalta, koko planeetan kannalta? Länsimaissa ihmiset kuluttavat kymmenkertaisen määrän suhteessa kehitysmaihin ja myös meidän hiilijalanjälkemme on moninkertainen. Pienistä pisaroista se valtamerikin koostuu. Kaukomatkailusta luopuminen omalla kodalla olisi ilmastoteko ja huoleni näiden eläinten, ja monien muiden tulevaisuudesta on 3G5A1256konkreettinen. Jos luopuisin halustani nähdä vuoret ja niiden eläimet, voin edesauttaa niiden säilymistä tulevillekin polville. Meistä jokainen voi pohtia suhtautumistaan luontoon ja kestävään kehitykseen ympäristömme puolesta.

Lisää ottamiani kuvia lumileopardeista: https://lifedream.kuvat.fi/kuvat/Muita/Lumileopardi/

Lue lisää:

https://wwf.fi/elainlajit/lumileopardi/

https://www.korkeasaari.fi/lumileopardin-suojelu/

Valokuvausta Korkeasaaressa

Viime viikonloppuna kävimme yhdessä Jimin kanssa Halloween juhlissa Korkeasaaressa. Sain idean hetken mielijohteesta ja otin mukaani kamerani, koska halusin kuvata eläimiä puuhissaan. Päiväksi oli luvattu ajoittaista sadetta enkä minä ole koskaan ajellut Helsingin tässä osassa, joten vähän jännitti miten Jimin kanssa selviäisimme. Päivästä muodostuikin huikea seikkailu, josta ei puuttunut jännittäviä juonenkäänteitä!

20181027_114559
Jimi ja Kerttu

Luonani aina kerran kuussa vieraileva 11- vuotias Jimi rakastaa eläimiä ja luontoa yhtä paljon kuin minäkin. Jimi ei myöskään hätkähdä käärmeitä, liskoja tai muita lieroja ja tällä kertaa juuri niitä oli tarjolla Korkeasaaren Halloween-partyissä. Ohjelmassa oli käärmeeseen tutustumista, torakkakypärää ja eläinten ruokailun seuraamista. Pääsipä jopa seuraamaan virtuaalikypärän avulla käärmeen elämää! Intoa puhkuen lähdimme aamusella liikkeelle, koska halusimme olla ajoissa ja viettää saarella koko päivän.

Loppujen lopuksi paikalle saapuminen Mustikkamaan parkkikselle oli navigaattorin avulla helppo homma. Parkki oli ilmainen ja siitä oli vain muutaman sadan metrin matka Korkeasaaren portille. Ostimme liput asiaan kuuluvaan hirviömaskiin sonnustautuneilta myyjiltä. Korkeasaaren puolella huomasimme nopeasti, että joka paikka oli koristeltu Halloween tyyliin luurangoilla, noidilla, pääkalloilla ja kurpitsoilla. Ilma oli purevan tuulinen, mutta paikalla oli silti väkeä ja tavoitin venäjän, japanin ja saksan kieliä suomen lisäksi.

3G5A0108Suuntasimme ensin Africansiaan ja Amazoniaan, missä trooppisen ilmaston eläimet odottelivat. Jimi piteli ihastuneena täyskasvuista Kerttu nimistä viljakäärmettä ja minäkin sain siitä puolet osakseni. Tämä ei ole ensimmäinen kokemukseni käärmeen kanssa, pari vuotta sitten tutustuin kuningaspytoniin Salolaisessa lemmikkiliikkeessä ja ihastuin käärmeen lämpöön ja jäntevyyteen. Jimistäkin Kerttu oli häikäisevä! Sen sijaan torakkakypärälle Jimi ei ensi hetkellä lämmennyt, mutta myöhemmin päivällä sekin jo onnistui.

20181027_142605
Torakkakypärä

Seurasimme juuri perheenlisäystä saaneita magnusteja ja tunnelmoimme parta-agaman terraarion kohdalla. Jimin parta-agama Taisto asui nimittän luonani kolmisen vuotta kunnes pitkin hampain luovuin siitä vuonna 2016. Pidin kameraani kaulassa koko ajan ja kuvasin minkä kerkesin.

Puoli yhdeltä kiiruhdimme kissalaaksoon, missä seurasimme äärimmäisen harvinaisen amurin leopardin ruokintaa. Luonnossa näitä eläimiä on enää alle sata yksilöä. Sain hienoja kuvia myös tiikereistä ja tajusin äkkiä nauttivani suunnattomasti kuvaamisesta täällä. Vaikka Korkeasaaressa – tai missä tahansa eläintarhassa – eläimet elävät niille pienissä tiloissa suhteessa luonnon oloihin,  niin täällä ne kuitenkin ovat turvassa. Juuri julkaistun WWFn living planet 2018- raportin mukaan eläinten määrä maapallolla vähenee huimaa vauhtia. Living Planet 2018 kertoo, että maapallon selkärankaisten määrä on vähentynyt 60 prosenttia vuosien 1970 ja 2014 välillä. Käynnissä on lajien sukupuuttoaalto, joka on ensimmäistä kertaa historiassa ihmisten aiheuttama. Viime vuodet selkärankaisten määrä on vähentynyt keskimäärin kaksi prosenttia vuosittain, mutta alueelliset erot ovat suuria. Etelä- ja Keski-Amerikassa selkärankaisten määrä on vähentynyt vuodesta 1970 jopa 89 prosenttia, kun Euroopan, Pohjois-Afrikan sekä Pohjois- ja Itä-Aasian kattavalla alueella 31 prosenttia. Suurimmat syyt eläinten määrän vähenemiseen ovat luonnonvarojen ylikulutus ja maankäytön muutokset. Maankäytössä suurin vaikutus on maan raivaamisella maatalouden tarpeisiin, kuten karjalaitumiksi sekä soija- ja palmuöljyviljelmiksi. Lue lisää: https://wwf.fi/uhat/lpr/?fbclid=IwAR31vCr38q3d4HeDpp6IFc_jeCctbQ2VWZBerjY1qecVCViYp9oXVa870Gs

3G5A0290
Kuningasmerikotka

Suomi on allekirjoittanut ensimmäisten maiden joukossa tärkeimmän luonnon monimuotoisuutta turvaavan yleissopimuksen, The Convention on Biological Diversityn. Sopimuksen tavoite on, että vuoteen 2050 mennessä luonnon monimuotoisuus suojellaan ja luonnonvaroja käytetään siten, että ekosysteemit pysyvät elinkelpoisina eikä maapallon kantokykyä ylitetä. Tarvitsemme nykyistä kunnianhimoisempia suojelutavoitteita kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti. Tunsin itseni aika nöyräksi nähdessäni Jimin olevan niin innoissaan eläimistä, kuulemma reissu oli viiden tähden arvoinen! En tiedä millaisessa maailmassa hän tulee elämään aikuisena, mutta toivon siellä olevan vielä tilaa villieläimille ja luonnon monimuotoisuudelle. Lasten tuleva ympäristö on minulle suuri huolen aihe. Seuraavat vuosikymmenet määrittelevät niin voimakkaasti sen, millaiseksi se heille muodostuu. Eläintarhat osallistuvat aktiivisesti eläintensuojeluun eikä osaa tarhoissa elävistä eläimistä tavata enää luonnossa. Valitettavasti tällaisten lajejen määrä tulee jatkossa vain  kasvamaan. Laaja maailmanlaajuinen tarhojen välinen yhteistyö pyrkii säilyttämään kannat mahdollisimman elinvoimaisina niin luonnossa kuin tarhoissakin. Valokuvatessa pääsin toteuttamaan itseäni: seuraamaan eläinten käyttäytymistä ja sommittelemaan ne linssille. Samalla koin tekeväni jotakin tärkeää, välittäväni omanlaista sanomaa ympäröivästä maailmasta. Tuli mieleeni, että tänne haluan tulla kameran kanssa pian uudelleen: koko päiväksi ja ajan kanssa. Rinnassa välähti kutsumus.

3G5A0187
Amurin leopardi

Söimme kevyen lounaan ja Jimi sai toivomansa pehmiksen, vaikka ilma oli kylmä ja tuulinen. Selvisimme päivästä ilman vesipisaaraakaan ja itse asiassa todistimme lyhyttä lumisadetta juuri kun pysähdyimme ihastelemaan lumileopardeja. Jimi sai pelkojensa voittamisesta pari itsetekemäänsä pinssiä, joista riitti iloa ja jutunjuurta vielä illalla kotonakin. Huikea reissu! Korkeasaaren halloween juhlat jatkuvat muuten vielä ensi viikonloppunakin!! Tervemenoa fiilistelemään 😉

 

 

Lisää kuvia galleriassani: https://lifedream.kuvat.fi/kuvat/Muita/Korkeasaari+2018/

Mitä eläimet tuntevat? Helena Telkänrannan luento

Helena Telkänrannan yleisöluento Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seuran (Ykes ry) järjestämästä Suomen ensimmäisestä kansainvälisen ihmistieteellisen eläintutkimuksen konferenssista Turusta videoitiin ja se on nähtävillä (linkki) vielä puolisen vuotta. Pitkästä aikaa istuin kuuntelemaan aiheeseen liittyvää luentoa ja otin samalla englanninkielisestä selostuksesta muistiinpanot ylös. Oli ihanaa päivittää pitkästä aikaa tietojaan minulle rakkaasta aiheesta. Toivottavasti nautitte niistä! (kuvat eivät liity juttuun)

3G5A5729Helena Telkänranta on suomalainen biologi, tietokirjailija ja tiedetoimittaja. Hänen erikoisalansa on eläinten käyttäytymisen ja kognition tutkimus. Telkänranta on myös kansainvälisen Elephant Experts -järjestön puheenjohtaja. Olin ensimmäisen kerran kuuntelemassa Telkänrantaa osana Koirakoulu Vision ongelmakoirakouluttajan kursseja, jotka kävin vuonna 2009 ja pidin paljon hänen kyvystään tuoda tiedetermit ns. helposti omaksuttavaan muotoon. Alla olevat muistiinpanot ovat karkea suomennos luennossa esiin tulleista asioista.

What do animals feel? An overview on the current knowledge from Natural Sciences

Erilaisia tutkimusmuotoja:

  • etologia eli eläinten käyttäytymistiede
  • kognitiivinen tiede
  • neurotiede
  • psykologia
  • evoluutiobiologia

Uusia tapoja tutkia eläinten käyttäytymistä kehitetään jatkuvasti.

  • preferenssi-testit eli sen tutkiminen mistä eläin pitää enemmän kun sille annetaan kaksi eri vaihtoehtoa.
  • kasvojen ilmeiden tutkimukset kartoittamalla eläinten kasvojenlihakset ja niiden liikkeitä seurataan eri tilanteissa
  • videonauhoitteet käyttäytymisen seurannan apuna
  • miten halukas eläin tekemään tehtäviä saadakseen palkinnon
  • aivotoiminnan seuraaminen mm. lämpökameroiden avulla
  • silmänliikkeiden seuranta
  • fyysiset mittaukset kuten ihmisillä: kortisoli, verenpaine, oksitosiini, syke jne

Tunteet eläimillä (nisäkkäitä tutkittu tällä hetkellä enemmän)

3G5A5105Perustunteita on 7:

  • mielihyvä, ilo (eläin haluaa ja odottaa, mutta myös saavuttaessaan)
  • leikki, jakautuu kolmeen osioon: sosiaalinen, liikunnallinen ja esineellinen
  • huolehtiminen ja sosiaaliten suhteiden luominen (löydetty myös kaloilta: oksitosiinitasot vanhemmilla ja jälkeläisillä. Evoluutio tukee sosiaalisia rakenteita, koska mahdollisuudet selvitä ovat paremmat)
  • seksuaalisuus (monesti tuntuvat autopiloteilta, mutta seksuaalisuuteen liittyy paljon muutakin kuin viettiä)
  • pelko ja ahdistus
  • aggressio, jakautuu kolmeen osaan puolustuksellinen, kilpailullinen ja saalistaminen
  • suru ja murhe (vastakkainen kuin huolehtiminen kun elimistön oksitosiinitaso laskee, joka voi johtaa lyhytaikaisesti surun tunteeseen, mutta jatkuessaan vrt. masennus ja depressio esim. sosiaalisissa yhteyksissä, elinkumppani menetetään

Perustunteiden lisäksi tutkitaan mm. yllätyksen ja inhon esiintyvyyttä eläimillä sekä fyysisiä tunnereaktioita: nälkää, janoa ja kipua.

Vaikka tutkimuksia on eniten tehty nisäkkäillä, on yhä enemmän tutkittu myös lintuja. Niillä on hyvin samankaltainen tunnejärjestelmä kuin nisäkkäillä, vaikka aivojen rakenne onkin anatomisesti erilainen. Ennen ajateltiin, ettei linnuilla voi olla samanlaisia tunteita aivojen erilaisuuden vuoksi, mutta lisätutkimuksissa on selvinnyt, että eroista huolimatta aivot toimivat samalla tavalla kemiallisesti. Lintujen aivojen evoluutio on ollut siis samanlainen kuin nisäkkäillä.

3G5A0241 (800x516)Myös kaloja on tutkittu enemmän. Aivojen rakenne on niilläkin erilainen, mutta kemialliset toiminnot ovat samanlaiset. Kalojen on todettu tuntevan kipua, mielihyvää ja ne myös leikkivät. Muitakin eläinlajeja on tutkittu, mutta vähän. Hämähäkit ja hyönteiset tuntevat ainakin kipua ja esim. mustekala, vaikkakin selkärangaton, on todettu tuntevan kipua, mielihyvää ja halua leikkiä.

Miksi sitten tunnemme samallalailla? Evolutionaalisesti olemme lähtöisin samasta esi-isästä, noin 5cm pituisesta eläimestä, jolla todennäköisesti jo ollut olemassa perustunteita. Kun jotakin tapahtuu, tiedämme lähtökohtaisesti heti onko se hyvä vai paha. Tunteet kasvavat ja muuttuvat negatiivisista positiiviseen:

negatiivinen   <->   pelko   <->   ilo   <->   positiivinen

3G5A1136Vaakasuoralla janalla pelon ja ilon suhde muuttuu ja pystysuoralla janalla tunteen voimakkuus ja siihen liittyvä kiihtyminen. Siten pelko voi kasvaa kauhuksi ja toivo iloksi. Menetyksen tunne puolestaan suruksi ja jopa masennukseksi. Evoluutio suosii tunnemotivaatiota. Tunteiden kasvu ja muuttuminen on sama myös ihmisellä.

Käyttäytymiseen liittyvät tunteet ja ns sisäsyntyinen käyttäytyminen kuten pakeneminen, tai lintujen nokkiminen vaikkei olekaan nälkä. Kesyt eläimet edelleen omaavat paljon villieläinten käytöstä esim. sika haluaa tonkia ja eläinten stressitaso kasvaa sitä mukaa kun se ei pääse toteuttamaan itseään. Monet näistä ovat päivittäisiä tarpeita, mutta osa kausittaisia kuten muuttolintujen tarve siirtyä eteenpäin.

Pitkäaikaiset tunnetasolla eläinten odotukset muuttuvat sitä mukaa millaisia kokemuksia (=tunnetiloja) sillä on ollut aikaisemmin. Tämä voi aiheuttaa mm. kroonista stressiä myös eläimillä. Ahdistunut eläin, joka kärsii pitkään jatkuneesta stressitason noususta ei enää palaudu tarpeeksi, jotta se kykenisi tasapainottamaan itseään. Positiivisia asioita tuntenut eläin myös odottaa niitä jatkossa ja päin vastoin. Jos eläimen kokemukset ovat pääasiallisesti positiivisia, mutta se kokee silloin tällöin negatiivisia tunteita, se ei aiheuta pitkäaikaista hallaa eläimeen perustunnetasolla. Mutta jatkuvassa ahdistuneessa tilassa elänyt eläin ei palaudu parista kokemastaan positiivisesta mielihyvän tunteesta.

Aistierot

3G5A0110Aistierot vaikuttavat käyttäytymiseen. Eri eläinlajeilla on paljonkin erilaisia kykyjä hahmottaa maailmaa, emmekä me ihmiset aina ymmärretä tätä.

  • ultravioletti valo esim käärmeillä
  • kuuloerot, monet eläimet kuulevat paljon korkeampia tai matalampia ääniä kuin ihminen, joten koko äänimaailma on erilainen
  • hajuaisti nisäkkäillä ja myös linnuilla erinomainen, käyttävät tätä paljon
  • magneettikenttien havainnointi. On tutkittu, että ihminen tuntuu kadottaneen kykynsä havainnoida maapallon magneettisia kenttiä siinä missä kaikilla muilla eläimillä kyky näyttää olevan.
  • vedenpaineen erot kaloilla ja vesinisäkkäillä. Kalat mm. kykenevät suunnistamaan myös pimeässä ja vedenpaineen avulla tapahtuu myös kalojen kosiskelurituaalit, jossa kala liikuttaa ympärillään olevaa vettä luodakseen kontaktin kumppaniin.
  • sähkökäyrät, vedessäkin lihaksemme tuottavat molekyylitasolla sähköä, joka purkautuu myös uloskehosta. Monet kalat ja vesinisäkkäät kykenevät havainnoimaan näitä käyriä mm saalistaessaan.

Älykkyys ja tunteet

3G5A6812Tiedemaailmassa on tällä hetkellä vallalla käsitys, ettei älykkyys varsinaisesti ole yhteydessä perustunteiden kokemiseen ja ettei tunnetasolla älykkyydellä ole merkitystä. Tunteet ja fyysiset reaktiot toimivat riippumatta älykkyyden tasosta, joten jopa ihan alkeellisetkin eläimet voivat tuntea iloa, pelkoa ja kipua.

On spekuloitu sitäkin, että jos älykkyystaso on eläimellä matala, voivat jotkut tunteet olla korkeampiakin koska eläin ei kykene päättelemällä rauhoittamaan itseään.

Mutkikkaampia tunteita kohdatessa älykkyydentasolla on jo merkitystä. Esimerkiksi kalojen parvipako on sosiaalinen reaktio ja mahdollistaa sen, ettei suurempaa älykkyyttä tarvita yksilötasolla.

  • empatia – älykkyydentaso, kyky astua jonkun toisen rooliin. Todetttu mm. ihmisapinoilla, norsuilla, rotilla, kanoilla, koirilla.. -> ovat paljon muutenkin tutkittuja eläimiä, epäilemättä löytyy myös muilta eläinlajeilta kun tutkitaan enemmän.
  • moraaliset arvot, sosiaalisilla eläimillä. Tutkittu vielä vähän, mutta esim. apinoilla tutkittu, että simpanssi voi kieltäytyä palkinnosta, jos sen saama herkku ei ole yhtä hyvä kuin kaverin saama -> reiluus.

3G5A1242Meidän ihmisten on vaikeaa ymmärtää eläinten kokemusperäistä maailmaa, koska itse ajattelemme niin monimuotoisesti. Aivomme toimivat ja rakentuvat osittain samalla tavalla, mutta ihmisen aivot ovat koostumukseltaan paljon enemmän harmaata ainetta, joka mahdollistaa monimuotoisen ajattelun. Eläimet elävät yksinkertaisesti vahvemmin tunteidensa keskellä.

Tietoisuus itsestä

On vaikeaa tutkia millä tasolla eläimet tietävät mitä tekevät. Tietoisuuteen tarvitaan:

  • mahdollisuus tuntea jotakin, kokemus tunteista, vaikkei olekaan ymmärrystä miksi tuntee
  • tietoinen kyky prosessoida tietoa
  • metakognitio eli kyky ajatella omaa ajatteluaan. Todettu mm kyyhkyillä.
  • itsetietoisuus, eli kokemus itsestä on yleisempää kuin luullaan. Jopa niin yleistä, ettei sitä enää pidetä niin tärkeänä mittarina älykkyyden määrittelyssä.

Tieteellä on vielä monia avoimia kysymyksiä kuten:

  • miten yleistä empatia on eri eläinlajeilla?
  • mitä tunteita on vähemmän tutkituilla eläimillä?
  • millaisia erilaisuuksia ja yhtäläisyyksiä on saman lajin sisällä yksilötasolla, esim kalat
  • miten yksinkertainen eläin voi ylipäätään kokea tunteita? Tarvitaanko kivun tunteeseen aivot?

Luennon jälkeen yleisö sai esittää muutamia kysymyksiä:

3G5A1721Eläimet aistivat toistensa pelon tai esim. eläinlääkärissä haistavat huoneessa olleet pelokkaat eläimet, sillä vuodamme molekyylejä tunnetasostamme riippuen ympäristöön. Eläin voi pelätä, vaikkei sillä olisikaan käsitystä miksi se pelkää. Jos haistettu pelko on tuttujen eläinten (vaikkei yksilöt olisikaan nähneet toisiaan), niin pelkotila paisuu.

Eläimet eivät ymmärrä johtajuusrooleja. Taitavat kouluttajat muuttavat eläimen tunnetiloja ja siten tunteisiin liittyvää motivaatiota. Sosiaalinen hierarkia on kiinni elintilasta, joten pienellä alueella se astuu voimaan. Eläin oppii, että elämä on helpompaa jos ei kilpaile, vaan väistää tai matkii/seuraa vanhempaa jne.

Eläinten aivojen rakenteet ja niiden fysiologinen ja neurologinen toiminta on niin samankaltaista, ettei ole mitään syytä olettaa etteivätkö ne myös tunnetasolla toimisi samalla lailla.

Eläimet voivat tehdä tunnevalintoja. Ne voivat oppia itsehillintää. Esim. koira voi oppia ohjattuna toimimaan, vaikka sitä pelottaa.

3G5A29621950- ja 1960-luvulla tehotuotannon myötä alkoi liian ahtaissa tiloissa elävillä tuotantoeläimillä esiintyä käytöshäiriöitä kuten saparoiden puremista sioilla ja kanoilla toisten nokkimista. Toisaalta myös eläinten epätyypillinen liika passiivisuus lisääntyi. 60 ja 70-luvuilla alettiinkin tutkima mitä eläinten sisällä oikein tapahtui. Tämän tutkimustyön myötä mm. Eussa kiellettiin liian pienet häkkkikanalat v.2011.

Ennen tutkittiin vain eläinten kärsimykseen liittyviä asioita esim. tehotuotannossa, mutta nykyään tutkitaan myös sitä miten eläimet voisivat olla onnellisia ihan arkielämässä, mikä siis tekee ne onnellisiksi. Tätä voi verrata ihmispuolella positiiviseen psykologiaan, joka tutkii ihmisen onnellisuutta.

Sosiaalisia- ja sukulaissuhteita on tutkittu mm koirilla silmänliikkeitä seuraamalla (Helsingin yliopisto), jossa koiralle on näytetty tutuista ihmisistä ja koirista. Selkeitä eroja löytyy siinä miten koirat reagoivat vieraisiin ihmisiin ja eläimiin. Rotilla on tutkittu sukulaisuussuhteita laittamalla rotta läpinäkyvään säiliöön, jonka toiset voivat halutessaan avata. Jos säiliössä oleva rotta on muille tuttu mutta ei sukua, se vapautetaan. Jos rotta on sukulainen ja tuttu se vapautetaan. Jos säiliön rotta on sukua, mutta ei tuttu, se vapautetaan silti. Vain rotalle, joka ei ole sukua eikä tuttu säiliötä ei avata. Samanlaista kykyä hahmottaa sukulaisuussuhteita tod.näk hajun avulla on havaittu myös linnuilla.

 

Yhteistyöllä ja epäonnistumisilla menestykseen

Mato Valtonen

Koiraexpo 7.2.2015

Olin kuuntelemassa innokasta puhujaa Mato Valtosta Suomen Kennelliiton Koiraexpossa. Joitakin hyviä juttuja kirjoitin tunnin puheenvuorosta ylös.

Minkään yrittäminen on ensimmäinen askel kohti epäonnistumista

Ihmisiä pitää koko ajan muistutella kaikesta, milloin mistäkin. Nosta roskat, pese kädet, kiinnitä turvavyö jne koska muuten me unohdamme kaiken! Coca-colaakin pitää mainostaa jatkuvasti, koska muuten saatamme unohtaa, että sitä on edes olemassa ja ostammekin jotakin muuta! Siispä joka aamu kun heräät MUISTUTA itsellesi, että kyllähän sinä olet aika kova jätkä/mimmi kun vain niin päätät!

On ok muuttaa mieltään. Viisaat pitää maailmaa pystyssä, hullut vievät sitä eteenpäin. Meillä on paha tapa tolkuttaa itsellemme, että:

– en osaa

– en uskalla

– en ole kokeillut

Suomalaisissa elää vahvana pelko epäonnnistumisesta ja syyllistämme siitä itseämme ja toisiamme. Harrastamme itseruoskintaa ja hiekkoa itsetuntoa. Kun Suomi äänestettiin maailman parhaaksi maaksi asua, emme luonneet siitä mainosvalttia, epäilimme, että sen täytyy olla VIRHE.

Olemme päämme sisällä myöntäneet, että ruotsalaiset (jos ei kaikki muutkin) ovat parempia kuin me.

1. Aseta tavoite – ja aseta se korkealle! Päätä että olet paras, nyt ei tyydytä pronssiin.

2. Aseta mittaristo. Yleensä ajattelemme, että mittaristo on jotakin kannattavuuteen ja onnistumiseen liittyvää, mutta miten olisi ONNELLISUUS, kuinka se toimisi mittarina? Osa-alueina työ, perhe & ystävät ja terveys

3. Toiminta – on opittava tarinankerrontaa, markkinointia ja itseluottamusta. Suomalaisilla on paha tapa myydä tuotteita pelkällä tuoteselostuksella!

Viranomaisten tehtävänä ei olisi jarruttaa idealismia ja ideoita, vaan mahdollistaa niitä. Suomi on lakien ja lupien luvattu maa, meillä on jopa 42 metriä kirjallista sanaa siitä, mitä EI saa tehdä!! Meillä prosesseista on tehty liian pitkiä ja vaikeita.

4. Harjoittelu – itsensä kehittäminen kannattaa aina!!! PIDÄ HAUSKAA!!

MUUTOS

Meillä on sisäänrakennettu vastustus muutosta kohtaan. 24% suomalaisista ei haluaisi enää MINKÄÄN asian muuttuvan!!! Mutta se ei ole mahdollista!! Muutos on pysyvä olotila eikä sitä voi pysäyttää. Jos emme muutu joku toinen nappaa työpaikat ja myy tuotteet. Meitä vaivaa LAISKUUS. Muutos vaatii tekemistä, on käärittävä hihat ja lähdettävä tekemään. Ensi vuonna on liian myöhäistä, tee nyt! Ihmiset toimivat myös helposti RUTIINILLA. Muutos on pelottavaa. Istutko aina kotona samassa tuolissa? Kokeilepa jos kerrankin menisit istumaan viereiseen tuoliin? Miltä se tuntuisi? Miksi et kokeilisi? Ainakin voisi sanoa olevansa kokeilunhaluinen! Rutiini on monesti myös hyvä, koska ilman sitä mitään ei tapahtuisi, mutta jos joku ehdottaa jotakin tai saat ajatukset jostakin toisenlaisesta – uskalla kokeilla!! Muutoksella on mielissämme negatiivinen kaiku, vaikka se pitäisi ottaa mahdollisuutena.

Ihminen on hierarkinen laumaeläin ja lauman pienin luku on kaksi. Kaipaamme kaikki arvostusta, tunnustusta ja asemaa, mutta millä keinoin hankimme niitä? Valehtelemme pieniä valkoisia nostattaaksemme omaa egoamme tai käytämme huumoria, joka usein on toisten kustannuksella nauramista. Yrityksissä istumme eri orsilla laumahierarkian malliin, mutta mitäpä jos istuisimme kaikki samalla orrella? Kukaan ei katsoisi ylös eikä toiset alas. Meillä on erilaisia taitoja ja kokemuksia, mutta ne eivät vähennä arvoamme ihmisinä.

Mato Valtosen luennolla.

YLLÄTÄ!

Sana, joka kertoo kaiken. Yllätä itsesi, ystäväsi tai perheenjäsenesi. Saat valita kenet ja miten suuresta yllätyksestä on kyse. Ala toimittaa, kääri hihat – siitä se luovuus alkaa.

LUOVA HULLUUS – SITÄ LISÄÄ!

Pienistä innostumisista, sieltä se lähtee.

Mitä ulkomaalaiset meistä ajattelee? Heitä on 7 miljardia, meitä 5 miljoonaa. Eivät ajattele paljon 😀 Mutta:

– maailman korkeimmin koulutettu kansa!

– it- kansa

– omituisia, saunat ja kaikki

– heitellään saappaita ja kännyköit, kannetaan eukkoa. pelataan suojalkapalloa ja täällä pidetään ilmakitarasoiton mm-kisat!!

Suomalaisia menestyjiä maailmalla: SLUSH, Sofi Oksanen, Aki Kaurismäki, Duudsonit, Madventures, Kill Arman, Heavy Metal- bändit, Hanoi Rocks, Lordi, M.A. Numminen, Angru Birds, Muumit, Joulupukki.

KAIKKI MENNEET KAUPAKSI JA LIITTYVÄT HULLUUTEEN. Maailma jää samantien koukkuun!

INNOSTU!! OLE ROHKEA!! Ideoi ja kerro ajatuksesi. Kyseenalaista jatkuvasti kaikki, mutta HYMYLLÄ! Negatiivisesti kyseenalaistamiseen kykenee kaikki, positiivisesti kyseenalaistaminen vaatii ÄLYÄ.

KUN AAMULLA PESET HAMPAITA JA KATSOT PEILIIN, VARMISTA ETTEI PEILISTÄ TUIJOTA SE PORUKAN KIINTIÖMULKKU!

Tunnelmia koiraexposta

Tänä vuonna on Suomen kennelliiton Vastuullista Koirankasvatusta-teema ja sen pohjalta Koiraexpossa luennot käsittelivät kasvattajiin liittyviä aiheita kuten kennelliiton päivitetyt sopimukset, JTO-työpaja, Vahinko kävi, mitä sitten? Yhdistysten taloudenhoidon kompastuskivet, Kennelliiton uusi jalostustarkastus, rekisteröinnin haasteet, onko aika ajanut jalostusneuvonnan ohi? Koirayhdistysaktiivin vastuukysymykset, uusitut rotukohtaiset ohjeet ja mm. paneeli vastuullisesta koirankasvatuksesta. Lauantaina tilaisuus oli avoin kennelipiireille ja yhdistyksille, sunnuntaina myös yleisölle (ennakko ilmoittautuminen). Koiraexpo järjestetään joka vuosi, joten pistäpä korvan taakse ensi vuonna!

Itse toimin saliemäntänä suuressa salissa ja kuuntelin samalla tunnelmia Marja Blomqvistin luennolta kennelliiton uusista sopimuksista sekä iltapäivällä seurasin paneelia vastuullisesta koirankasvatuksesta. Ristiriitaisin tunnelmin kirjoittelin nousseita ajatuksia ylös ja tässä on nyt koosteet noista kuulemistani tilaisuuksista. Lopuksi yritän purkaa kirjalliseen muuotoon myös tilaisuuden päättäneen Mato Valtosen tunnin kestäneen puheenvuoron Yhteistyöllä ja epäonnistumisilla menestykseen.

Lauantaina tilaisuuden avaus keräsi noin 400 hengen kuulijat yhteen.
Lauantaina tilaisuuden avaus keräsi noin 400 hengen kuulijat yhteen.

Sopimukset

Sopimuksia koskevalla luennolla oltiin hyvinkin vuorovaikutuksessa kuulijoiden kanssa. Oli selvää, että kasvattajat toivovat tämän vuoden teeman tarkoittavan sitä, että kasvattajat tuotaisiin positiivisemmassa valossa esiin, myös mediassa. Esitettiin toivomus, että niitä kasvattajia, jotka tekevät kaiken taiteen ja kirjan mukaan, voitaisiin jotenkin kannustaa ja palkita hyvästä työstä. Jatkuvasti lisääntyvillä rajoituksilla ja tiukennetuilla sopimusehdoilla rajataan kasvattajan mahdollisuuksia ja on vaara, että yhä useampi kasvattaja joko lopettaa kokonaan tai siirtyy ns. pimeälle puolelle ja toivottaa piut paut koko kennelliitolle.

Konkreettisesti sopimuksista puhuttiin paljon, varsinkin tapauksissa, joissa koira myydään jalostusoikeudella. Toivottiin kauppasopimusta kahdelle osapuolelle, jossa molemmille jäisi jalostusoikeus. Pohdittiin yhteisesti onko syytä luoda erilaiset kauppasopimukset elinkeinona koiria kasvattaville. Asiasta keskusteltiin pitkään. Toisaalta ammatikseen kasvattavilla luulisi olevan enemmän kokemusta ja tietotaitoa kuin vasta-alkajilla, olisiko se ostajalle silloin tae myös vankemmasta laadusta? Ostatko auton mielummin kaupasta vai yksityiseltä? Kuitenkin ajatus lopulta tyrmättiin, koska koettiin lain olevan sama kaikille, myös sääntöjen tulisi olla. Kasvattajien välistä avoimuutta ja positiivisuutta ei tällä tavoin lisättäisi, vaan entisestään nostettaisiin. Miksi pitkänlinjan kasvattaja, joka on tehnyt kymmeniä vuosia rodun eteen töitä olisi tiukemmassa syynissä kuin se, joka haluaa vain koirallaan ne yhdet pennut? Perussääntöjen tulisi olla kaikille samat.

Kurinpitolautakunta kehoitti kasvattajia tekemään mahdollisimman yksityiskohtaiset sopimukset – aina! Ei saa olettaa mitään tai kuvitella, että kyllä se toinen ymmärtää omat lähtökohdat. Jos koira on kalliilla tuotu ja tutkittu, ne kaikki kirjataan sopimukseen! Pennun myynnissä päätös varauksesta on jätettävä auki niin kauan kuin se on varmaa, toisin sanoen suullinenkin sopimus on pätevä. Älä lupaa kenellekään nimenomaista pentua ennen kuin olet aivan varma! Käsiraha on hyvä ottaa ja sen suuruun 10-15% kauppahinnasta. Kauppasopimusta tehtäessä on käytävä läpi viat ja sairaudet ja niiden merkitys koiralle ja ostajalle. Selitettävä kustannukset mm. hoidoista jos huono onni käy. Kristallipalloa ei tietenkään kenelläkään ole, mutta asiat on kerrottava ostajalle rehellisesti, niin että hän voi tehdä päätöksen pennun ostamisesta eikä koe myöhemmin petetyksi. Koiranpennnut eivät saa olla kaupantekohetkellä jaloissa, koska silloin ostaja ei kuule yhtään mitään 😀 SKL toivoo identifioimaan kurinpitolautakunnalle yhdistyksiltä tulleet selvityspyynnöt mahdollisimman tarkasti. Ilmoitukseen kirjataan osapuolten nimet, päivämäärät ja koirien syntymäajat jne. Kasvattajan kauppasopimuksissa erityisehdot eivät myöskään voi olla normikäytäntö, vaikka niin usein käy.

Suomen kennelliitolla on vähän keinoja niiden ihmisten rajoittamiseen, jotka tekevät tieten tahtoen väärin ja eivät ole jäseniä (mm. ulkomailta tuotavien koirien kauppa). Aivan yhtälailla kuin on mahdotonta rajoittaa ihmistä, joka on päättänyt lähteä ajokortitta liiikenteeseen. Ennaltaehkäisy ja tiedotus ovat keskeisessä asemassa. Uusia sopimuksia on tulossa, mutta niiden suunnittelu vie aiikaa. Paljon hyviä ideoita tuli  varmasti luennolta myös laatijoiden takataskuun.

Vastuullinen koirankasvatus

Vastuullinen koirankasvatus – paneeli kirvoitti hurjasti ideoita ja ajatuksia kuulijoissa ja yritin niitä kynä sauhuten kirjoittaa ylös. Välitän nämä ajatukset eteenpäin myös tulevaisuustoimikunnalle, kuten useaan kertaan toivottiin. Tilaisuudessa puhuttiin paljon siitä, miten negatiivisessa hengessä sekä kennelliitto, että media koirankasvattajia kohtelee ja toivottiin tähän puututtavan teema vuoden kunniaksi. Tiedotus, näkyvyys ja viestintä ovat siis ensi sijaisessa asemassa kun lähdetään uusimaan suomalaisen koirankasvattajan julkista profiilia.

Mitä kuuluisi vastuulliseen kasvattamiseen? Tilaisuudessa tuli esiin ajatus, että koiria elinkeinona kassvattavia sitoisi eri sopimukset, ne jotka ovat pitkänlinjan kasvattajia tulisi olla tietävämpiä. Monesti autonkin ostaa mielummin kaupasta kuin yksityiseltä. Ajatus kuitenkin tyrmättiin nopeasti, sillä koettiin lain olevan kaikille saman, niin myös sääntöjen. Miksi pitkään kasvattaneita syynättäisiin tarkemmin kuin vain yhden pentueen tekeviä, jotka yhdistävät naapurin jepen jompella?? Entäpä miten käy koiran hyvinvoinnin kun siitä tulee elinkeino ja jotakin minkä tulee tuottaa?

Yleisöstä tuli mielestäni loistavia ajatuksia tulevaisuutta varten: kasvattajille pitäisi kehitellä koulutuksella uusiutuva lisenssi, esim. viiden vuoden välein käytävä täydennyskoulutus, jolla kennelnimen pitäminen säilyisi. Tähän kennelliitto onkin ainakin osittain vastannut järjestämällä koiran kasvattajan perus- ja jatkokurssin ja tänä vuonna Koiran kasvattaminen tänään – täydennyskurssin, jota tullaan jatkossa järjestämään ympäri maata kennelpiireissä.

Ihmisiä, jotka haluavat tehdä koirillaan pennut, ne yhdetkin ja ihmisiä, jotka haluaisivat kasvattaa kehoitettiin menemään peruskurssille ja hankkimaan kennelnimi! Rekisteröityminen tuo turvaa niin kasvattajalle kuin pennuillekin! Miksi kennelillä on kansan piirissä niin huono maine Suomessa? Miksi on oikeutetumpaa tehdä pentuja ilman kennelnimeä kuin sen kanssa? Kennelnimi on kuin brändi!! Kasvattajasta itsestään lähtee miten hän siihen suhtautuu. Arvosta itseäsi ja nimeästi ja halua tehdä työsi hyvin! Jos et arvosta itseäsi, ei kukaan muukaan arvosta. Millä voitaisiin nostaa suomalaisen koirankasvattajan statusta??? Millä kerrotaan, miten hyvää työtä täällä tehdään??

Helena Suni otti tässä vaiheessa puheenvuoron ja kertoi, että jokainen meistä tietää miten Helsingin Sanomat julkaisee helpommin negatiivisia uutisia koirista kuin niitä positiivisia, vaikka yritettäisiin myllätä niitä mediaan kaiken aikaa. 😦

Kennelneuvojien satusta haluttiin nostaa. Yleisöstä tuotiin julki Saksan malli, jossa paikallinen kennelneuvoja käy kasvattajan luona aina kuin hänellä on pennut, juttelemassa ja tsekkaamassa, että kaikki on hyvin. Miksi meillä Suomessa kennelneuvojilla on niin negatiivinen maine? Miksei kasvattaja voisi olla kaveri jo silloin kun menee hyvin? Rotuyhdistysten järjestettävien rotukohtaisten kasvattajapakettiien lisäksi toivottiin laadunvalvontaa esim viiden vuoden välein ja kysyttiin millä voitaisiin tuoda esiin ne, jotka tekevät laadukasta työtä? Toivottiin järjestelmämuutosta.

Lopuksi summattiin: Suomen kennelliitto koostuu myös kasvattajista. Kasvattaja itse pitää huolta maineestaan ja taidoistaan. On aina vastuussa omista toimistaan! Jäsenet voivat kuitenkin antaa vinkkejä ja ideoita, jotta vuoropuhelu olisi selkeää. Aina pitää olla rohkeutta antaa ehdotuksia kehittävään toimintaan! Voin omasta puolestani kertoa, että nämä ajatukset osuivat ja upposivat. 🙂 Niitä on ilo viedä eteenpäin.

Exploring the emotional world of dogs

Tutustuminen koirien tunnemaailmaan

Daniel Mills
BVSc PhD CBiol FSBiol FHEA CCAB Dip ECAWBM (BM) MRCVS
European & RCVS Recognised Specialist in Veterinary Behavioural Medicine, Lincolnin yliopisto, Iso-Britannia

On mahdotonta täysin selvittää, miten muut eläimet kokevat maailman. Se ei kuitenkaan tarkoita, että niillä ei olisi subjektiivisia kokemuksia. Tämän asian tutkiminen on ollut tieteelle merkittävä haaste, mutta viimeaikaiset edistysaskeleet eläinten hyvinvointitieteessä ja vertailevassa kognitiossa ovat mahdollistaneet erilaisten lähestymistapojen kehittämisen eläinten tunnemaailman arviointiin. Tätä kehitystyötä on tehty Lincolnin yliopistossa, tavoitteena määritellä tarkemmin käyttäytymisen ongelmia ja tarjota tarkempia neuvoja niiden ehkäisemiseen.

Daniel Mills tutkii ja kehittää uusia menetelmiä käyttäytymisongelmien ratkomiseen ja ehkäisemiseen. Hän tutkii esimerkiksi semiokemikaalien käyttöä eläinten tunnereaktion kontrolloimiseksi (feromoniterapia). Semiokemikaalit ovat pienikokoisia orgaanisia yhdisteitä, jotka välittävät kemiallisia viestejä. Esimerkiksi hyönteiset pystyvät niiden avulla viestimään toistensa kanssa. Millsin tutkimuskohteena on myös käyttäytymisongelmien sekä muun käyttäytymisen taustoihin liittyvä vertaileva psykologia. Hän on erityisen kiinnostunut siitä mikä tekee yksilöstä erilaisen ja miten ympäristö vaikuttaa tähän kehitykseen. Hän tutkii miten eläimet sekä me ihmiset tunnistamme toistemme tunnetiloja ja reagoimme niihin. Hän tutkii myös lemmikkien merkitystä ihmiselle.

Millsin viimeisimpiä tutkimusaiheita ovat muun muassa
– Lemmikkikoiran vaikutus perheisiin, joissa on autistinen lapsi
– Lemmikkikoirien taloudellinen merkitys
– Sopivan koiran löytäminen kuhunkin kotiin

Kahden tunnin luennolla pureuduimme koiran tunnetilojen ja onnellisuuden selvittämiseen. Koirat ovat erityisen herkkiä negatiiviselle toiminnalle, eli ne muistavat hyvin kielteiset tapahtumat. On tärkeää tunnistaa mikä ylipäätään on tunnetila ja mikä on käytöstä. Esim aggressio ei ole tunnetila, vain käytös. Sen sijaan pelko on tunne. Pelko saattaa laukaista aggressiivisen käytöksen, mutta samalle käytökselle voi olla myös muita syitä.

Jos osaamme kontrolloida koiran tunnetiloja, kontrolloimme tuolloin myös sen käytöstä! Daniel puhui paljon eroahdistuksesta ja siitä miten siihen liittyvät syyt voivat olla hyvinkin moninaiset. Jos diagnosoimme väärin – hoito ei toimi! Tästä syystä vasta oikea diagnoosi vaikuttaa käytökseen.

Daniel pohti, miksei koiralle saisi antaa omaa aikaa? Miksi oletamme, että koiran tulisi olla joka paikassa aina ja kaikkialla pommin varma? Onko se reilua eläintä kohtaan? Jokainen purtu lapsi on tragedia, mutta onko se koiran vika? Emme mekään halua muiden seuraa KAIKKIALLE ja koirallekin tulisi suoda oma turvapaikkansa, mihin vetäytyä halutessaan. Turvapaikan tarjoaa aina omistaja, mutta omistajalla on usein vaikeuksia kontrolloida koiran pelkotiloja.

Anna koiralle jotakin vain koska se on koira. Sen ei tarvitse aina istua tai tehdä temppua saadakseen jotakin. Koiralle huomion antaminen parantaa suhdettanne ja tuo tilaa luottamukselle ja arvostukselle. Meillä on hyvät biologiset syyt olettaa, että koiralla on tunteita, mitä se tuntee – sitä emme vielä tiedä, mutta jotakin se silti tuntee. Eläinten hyvinvointi lähtee aina niiden tunteiden ymmärtämisestä. Pelkän käytöksen arvioiminen ei riitä, koska sama käytös voi johtua eri syistä.

Jos todella olemme kiinnostuneita ja rakastamme koiriamme tutkisimme lisää neurologiaa ja olisimme avoimia kaikelle tutkimustulokselle. Meillä on jo käytössä teknologiaa, jolla voimme seurata koiran aivojen toimintaa (lämpökamerat) ja siten selvittää mikä osa aivoista kulloinkin on aktiivinen. Täten ei olekaan täysin hypoteettinen oletus, että jonakin päivänä meillä voi olla käytössä tekstiviestipalvelu, joka ilmoittaa omistajalle koiran onnellisuuden tilasta reaaliajassa. 😀

Ymmärtääkö koirasi sinua?

DOES YOUR DOG UNDERSTAND YOU?
(Ymmärtääkö koirasi sinua?)

Juliane Kaminski PhD, Portsmouthin yliopisto, Iso-Britannia

Ihminen on domestikaation yhteydessä muokannut eläinten ulkonaisten ominaisuuksien lisäksi käyttäytymistä ja tiedon käsittelyyn, esimerkiksi ajatteluun, oppimiseen ja muistamiseen, liittyviä taitoja (kognitiiviset taidot). Koira on tässä mielessä erittäin kiinnostava tapaus. Koira on ensimmäinen domestikoitunut eläin, ja on jo kauan elänyt läheisessä kontaktissa ihmisen kanssa. Missä määrin koira sitten on erityisesti sopeutunut uuteen elinympäristöönsä ihmisen lähellä, vai onko tällaista sopeutumista ylipäätään tapahtunut? Niin kutsutun domestikaatiohypoteesin mukaan koirat ovat erityisesti sopeutuneet ihmisen ympäristöön, ja niille on kehittynyt kognitiivisia taitoja, jotka ovat samankaltaisia kuin ihmisillä. Koirat esimerkiksi pystyvät joustavasti seuraamaan ihmisten välisen kommunikaation muotoja.

Juliane Kaminski työskentelee lehtorina Portsmouthin yliopiston psykologian laitoksella, johon ollaan paraikaa perustamassa koiran kognitiokeskusta (Dog Cognition Centre Portsmouth). Aiemmin hän työskenteli vertailevan psykologian parissa Saksassa ja oli Dog Cognition –ryhmän johtaja Max Planck Institute for Evolutionary Anthropology:ssa. Kaminskin pääasiallinen tutkimusaihe on ihmisen sosiaalisuuden kehittyminen ja evoluutio, erityisesti sosiaalinen kognitio.

Kahden tunnin luennolla kävimme läpi vertailevan psykologian keinoin koiran kykyä ymmärtää ihmistä. Vertailukohteena olivat ihmisapinat, lapset jne. Koska koirat ovat eläneet kanssamme niin kauan, ovatko ne kehittäneet kykyjä elää ihmisten kanssa?

Tutkimuksissa käytettiin eri rotuisia perheissä eläviä koiria, jotka kutsuttiin omistajan kanssa tutkimuslaitokselle. Osa testeistä tehtiin omistajan kanssa, osa ilman. Omistajille kerrottiin tutkimuksista vain oleellinen etukäteen, jotta vältettiin mm. kotona mahdollinen ”preppaus”. Tutkimuksen tarkoitus kerrottiin vasta jälkikäteen.

Tutkimuksessa pyrkimyksenä oli selvittää miten paljon sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa koiralla on kykyjä ymmärtää se, mitä se näkee ja myös kuinka paljon se ymmärtää itse olevansa olemassa.

Kävimme läpi joukon erilaisia kokeita mm. osoituskokeet eri vihjeillä, joista tutkimuksissa on päästy lopputulokseen, että koirat eivät informoi asioita omistajalle ilman omaa motivaatiota. Kun lapsille osoituskokeet kertovat JONKUN OLEVAN TUOLLA, koiralle sama ele kertoo MENE TUONNE. Ero on ratkaiseva sikäli, ettei koira kykene toimimaan mikäli sille ei anneta informaatiota. Koirat ovat myös oppineet häivyttämään muut paitsi sille itselleen tulevat viestit: jos se ei ole minulle suunnattu, en kiinnostu. Tämä on seurausta evoluutiosta: ihmisen ohjeita seuraamalla saa jotakin hyvää. Koirat ymmärtävät mitä ne näkevät ja ymmärtävät myös, että ne nähdään. Kokeissa oli pimeään huoneeseen asetettu kaksi lamppua: yksi valaisemaan ihmisen, yksi huoneen keskellä olevan makupalan.

Kokeissa tuli myös esiin se, että koirat menevät aina sinne, missä viimeisenä näkivät ruuan. Ne löytävät namin ämpärin alta jos ämpärit liikutetaan suorassa linjassa eteen tai taaksepäin janalla <- 0 <- 0 , mutta eivät enää jos ämpäreiden paikkaa siirretään päittään siten, että jälkimmäinen ämpäri onkin ensimmäisenä ja ensimmäinen jälkimmäisenä.

Koirat eivät osaa laskea, mutta ne ymmärtävät määriä suhteellisesti: paljon ruokaa – vähän ruokaa.

Muutamia päätelmiä: koirat eivät ole tyhmempiä kuin sudet. Koirien sosiaaliset kyvyt ihmisten kanssa ovat paremmat, jo 6vkon ikäinen pentu selviää osoituskokeista. Koirien ja susien psyykkiset kyvyt ovat kuitenkin samat.

Kun koiraa kohdellaan ihmisenä tai lapsena, muuttuuko koiran ymmärrys siitä itsestään? Kysymys on mielenkiintoinen, sillä varmasti jalostusvalinnoillamme on asiaan vaikutusta. Aluksi koiraa ei jalostettu juuri mihinkään. Molemmat lajit hyötyivät suhteesta emmekö kohdelleet koiria kuten nykyään. Koiran älykkyys on erikoislahja, mutta miten se tulee jatkossa muuttumaan. Tarvitsemme ennen kaikkea rotuja, jotka selviävät perhe-elämän asettamista haasteista.

”When the facts change, I change my mind. What do you do, Sir?” Malabre, 1995

KOIRAN KÄYTTÄYTYMISTIEDE, Somero 9.2.2013 Tuulia Burgherr

Tänään vietin erittäin antoisan päivän Somerolla kuunnellen Tuulia Burgherria koirien käyttäytymiseen liittyen. Paikalle oli kerääntynyt noin 50 ihmistä minun lisäkseni ja koko päivä meni nopeaan, erittäin motivoituneessa hengessä 😀

Tuulia on syntynyt Suomessa, mutta 6-vuotiaana perhe muutti Sveitsiin, missä hän on suorittanut opintonsa. Nykyään hän asuu Suomessa. Hänellä on eläinklinikka Somerolla yhdessä miehensä David Applebyn kanssa ja toimii myös Helsingissä käyttäytymisklinikalla. Opiskellut käytösterapiaa Englannissa. Kotona 2 koiraa, 3 hevosta ja 2 kissaa.

Tuulia halusi luennoida meille aiheesta siten, että saisimme siitä kokonaisvaltaisen kuvan. Kuten ymmärtää varmaan voi, asiaa on paljon ja jokaisesta yksittäisestä osiosta voisi pitää useamman päivän luennon. Tuulia onnistui kuitenkin mielestäni tavoitteessaan esitellä aihe meille 7 tunnin aikana aika kivasti 😉 Mikäli näissä muistiinpanoissa ilmenee omia kommenttejani tai ajatuksiani, ne olen kirjoittanut aina kursiivilla. Vaikka aihe ja sen sisältökin oli paikoitellen minulle entuudestaan tuttua, päivä antoi kuitenkin minulle hurjasti lisää tietoa, muistutusta siihen, miten me kaikki opimmekaan ja myös jokusen uuden AHAA!- elämyksen, jotka todella ovat elämäni suola koska tämä aihe on intohimoni.

Luennon sisältö:

– koiran etologia: mistä keskustellaan juuri nyt, kokonaisvaltainen kuva alasta

– miten koira oppii: tarkoitus on antaa perustietoa, käytännön apua arkeen, toiveissa antaa uutta näkökulmaa

– käytösterapian toimintaperiaatteita

DOMESTIKAATIO

susi hyväksytty yleisesti koiran ainoaksi esi-isäksi

– alkanut noin 15000 vuotta sitten, mutta mahdollisesti jo 100 000 vuotta sitten. Tärkeintä on ymmärtää, mitä tuo aika  on tehnyt koiralle tuossa ajassa. On vallalla kaksi teoriaa: ihminen on kesyttänyt vähemmän arkoja susia tai sudet lähestyivät ihmistä itseänäisesti (Coppinger & Coppinger ). Tällä hetkellä viimeisin teoria on ehkä enemmän vallalla tiedemaailmassa.

– on eri mielipiteitä ihmisen osallisuudesta: oliko tuolloin tarpeeksi arkoja susia, jotta niistä olisi voinut aktiivisesti jalostaa, vai oliko tuon ajan susi rohkeampi koska se ei ollut vielä oppinut pelkäämään ihmistä?

– Geenierot eri rotujen välillä ovat minimaaliset. 2%. Sudella ja koiralla onkin samat geenit, mutta koiralla eri geenit ovat aktiivisia.

 

IMG_20181011_075726_008Koira sopeutuu, on koira erikoisosaamista elää ihmisen kanssa. Koira ei pelkää meitä noin yleisesti katsottuna jos vertaa suteen. Koira myös hakee huomiotamme ongelmatilanteessa, mitä susi ei tee. Domestikaatiossa arkuus hävisi sudesta.

– Hopeakettu tutkimus (Dimitri K. Belyaev 1917-1985) jossa turkistarhauksessa käytettyjä kettuja alettiin jalostaa pelkästään kesyjä ominaisuuksia silmälläpitäen. Muutamassa sukupolvessa ketuista tuli erilaisia niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään: haukkuminen, heiluva häntä, ei ujo, lurpat korvat, lyhyt häntä, kirjava turkki, pienet aivot, lyhyempi kallo, narttujen juoksu 2krt vuodessa ja uroksen lisääntymiskyky läpivuoden olivat kaikki ominaisuuksia, jotka tulivat pelkän kesyyntymisen myötä! Jos siis ajatellaan rodunjalostusta ja vain yhden kriteerin mukaan jalostamista, voidaan olla aika varmoja, että se on mahdotonta. Tahtomattamme vaikutamme niin moneen eri muuhunkin ominaisuuteen!

– susi ja koira geneettisesti hyvin läheisiä

– suurin ero on arkuus/kesyys

– koira seuraa ihmisen katsetta, susi ei (Hare & Tomasello 2005, Miklôsi 2003) osoitus- ja katsekokeet

NEOTENIA – käytännössä koirat ovat riippuen hiukan rodusta pysähtyneitä susia pentuiässä

Tarkoittaa nuoruusasteen ominaisuuksien säilyttämistä täysikasvuisella yksilöllä

käyttäytymismallit koirissa näkyvät vain pentuikäisissä susissa

Koiran käytös ja morfologia muistuttavat suden pentua. Geneettisesti esimerkiksi husky ei ole sen lähempänä sutta kuin ranskanbuldoggi MUTTA:

Susien kommunikointieleitä on tutkittu ja listattu. Eri rotuja tarkastellessa on havaittu, että joissakin roduissa nuo eleet ovat vähentyneet tai kokonaan kadonneet! Erot rotujen välillä olivat suuria. Koirien kykyyn esittää susien elekieltä vaikuttaa niiden jalostettu ulkonäkö: töppöjalat, lyhyt häntä, pieni koko, tylppä kuono jne. Saksanpaimenkoirilta löytyi eniten susien kanssa vastaavia eleitä, huskyt olivat listassa toisena. Jumbosijan, siis vähiten suden eleitä esittävä rotu, oli Cavalier. (Goodwin et al. 1997)

Tämä selittää myös miksi jotkut koirat eivät tule toistensa kanssa toimeen – ulkonäölliset erot estävät niitä lukemasta tai ymmärtämästä toisiaan.

FB_IMG_1537159473236VIESTINTÄ

HAJUAISTI

Hajuepiteeli on koiralla paljon suurempi kuin ihmisellä. Myös koiran hajumuisti on parempi se siis yhdistää tietyn hajun oppimaansa.

NÄKÖAISTI

Koiran kallon pituus 7-28cm, suden kallo 30cm, mutta koirien silmien koko vaihtelee vähemmän. Eläinlääkärissä vastaan tulee usein hammasongelmia kapeiden kallojen vuoksi

Koiran näkö on verrattavissa ihmisten punavihreä värisokeuteen ja se tulisikin ottaa huomioon mm. koulutuksessa (pallojen värit jne)

Koirat näkevät hämärässä paremmin kuin ihminen ja ne voivat hyödyntää olemassa olevan valon paremmin kuin me.

Näkyvyysalue on laajempi (rodusta riippuen) ihmisten 180asteesta koiran 270 asteeseen. Sen sijaan koiran tarkkuusnäkö ei ole niin hyvä kuin ihmisen. Koirat näkevät n. 6 kertaa vähemmän tarkasti kuin ihminen. On esimerkiksi koiria, jotka tunnistavat ihmisen vasta kun pääsevät haistelemaan häntä.

Tässä kohtaa Tuulia näytti meille kuvia siitä, miten koira näkee maailman

KUULO

Koira kuulee neljä kertaa pidemmälle kuin ihminen

ÄÄNTELY

Koira ääntelee monin eri tavoin ja tilanne kohtaisesti. Ei ole esim. neuvoa klinikalle soittavalla asiakkaalle, joka valittaa että hänen koiransa haukkuu. Haukku riippuu koiran tunnetilasta ja ympäristöstä. On tilannekohtaista. Koirat haukkuvat enemmän kuin sudet.

Koiran haukkuminen on kirvoittanut paljon tutkimusta. Erään teorian mukaan haukkuminen on domestikaation seuraus, jotakin mikä on geeneissä eikä ole toiminnallinen tekijä. Toisen teorian mukaan myös ympäristö vaikuttaa koiran haukkumiseen: se kokee tarvetta tulla ymmärretyksi.

Susien ääntelystä vain 2,3% on haukkumista, mutta sitä tapahtuu silloin kun susi kokee vaaratilanteen, puolustaa tai on aloittamassa metsästyksen. Kotikoiralla haukkuminen ilmenee kun on vähemmän tilaa, kokevat siis puolustushalua, enemmän ärsykkeitä/oppimista,riippuvainen omistajan huomiosta, ääni on ennustettavissa tilanteen mukaisesti, yrittävät kommunikoida

Omien koirien haukunta tapahtuu yleensä ulkona. On mielenkiintoista, että tunnistan haukusta erilaisia tilanteita: tiellä kulkevan pihaa ohittavan ihmisen (haukku on voimakasta, nopeaa), lunta ulkona kolaavan naapurin (haukku on louskuttavaa – kaikki koiristani ei reagoi), koirien rennon leikin (iloista ja kepeää haukkua) tai pihalta karanneen koiran (hälyttävää lyhyttä haukkua). Viimeisessä tilanteessa kyseessä on yleensä Hugo, joka jostakin syystä karkaa etupihalle. Tilanteesta varoittaa Ronja ja Lyyli ihan erityisellä haukulla.

Katukoirien ääntely muistuttaa enemmän susia.

Tuulialla oli esimerkkejä koiran haukusta videolla ja meidän piti keksiä mille koira haukkuu.

Käytösterapiassa etsitään koiran tunnetiloja, esim. koira haukkuu turhautumista

image[9]KEHONKIELI

 

– on melkein mahdoton opettaa, tulee kokemuksesta

– jokainen tuntee oman koiransa parhaiten

– Estoton koira ei pysty hillitsemään itseään niin hyvin

* alempi kynnys ilmaista käytöstä

* eivät reagoi niin herkästi omistajan pyyntöön

* lisääntynyt kilpailu resursseista

EI OLE HYVÄÄ TAI HUONOA KÄYTÖSTÄ, KÄYTÖS VAIN ON. Käytös voi olla toivottua tai ei toivittua.

– Estynyt

Jos koira ei pelkää mitään, mutta on vain estoton, sille voi kouluttaa itsehillintää, mutta pelkoa on paljon vaikeampi käsitellä

Ylimielistely voi olla merkki epävarmuudesta ja pelosta

On signaaleja, joilla koira kertoo haluavansa leikkiä jne ja sitten on vastaavasti signaaleja, joilla se yrittää kertoa, että toisen pitäisi pysyä kaukana.

Epävarman koiran on näytettävä pelottavammalta kuin onkaan esim, korvat takana, hampaita näkyy enemmän kuin itsevarman koiran.

Koira on vaikea käsitellä jos sen itsevarmuus on alhainen, mutta samalla se on estoton

AGGRESSION PORTAAT – koirani puri varoittamatta!

Kuvittele tikapuut, joka koostuu näistä käytöksistä huipulta alimmalle askeleelle: puree, nappaa, murisee, jäykistelee makuulla, seisoo kyyristellen, hiipii korvat takana, kävelee pois, kääntää kehon, kääntää pään, haukottelee, vilkuilee, nuolee nenää

IMG_20180416_180536_461Jos koira on tehnyt kaiken tämän, emmekä vieläkään reagoi koira voi purra. Emme osaa lukea ensimmäisiä varoittavia signaaleja, joita se antaa!!

Koirantulkinta on vaikeaa, koska ulkonäöllisetkin asiat vaikuttavat. Ihmistenkin on vaikeaa tulkita koiraa, jos sillä on liioiteltuja piirteitä.

Vaikka koira ei murise tai pure, sillä voi silti olla paha olla. Esimerkiksi eläinlääkärikäynneillä saattavat pahentaa koiran pelkoa joka kerta, vaikkei se välttämättä olekaan aggressiivinen juuri sillä kertaa. Jos olisimme fiksuja, kiinnittäisimme asioihin huomiota jo alkuvaiheessa ja antaisimme koiralle aikaa nähdä ja ihmetellä vastaanotolla. Tuulia itse rauhoittaa aika usein koirat tästä syystä. Esimerkkinä hän antaa rottwailer uroksen, joka lempestä luonteestaan huolimatta kehitti vakavan käyttäytymisongelman korvatulehduskierteen aikana. Koska näyte korvasta piti ottaa, koiraa piti paikallaan neljä ihmistä ja sehän sattui! Tämän jälkeen koira ei enää antanut koskea itseensä.

Loppujen lopuksi meillä käy hirmuisen hyvä tuuri monen eläimen kohdalla. Elämä on kompromisseja siitä mitä halutaan ja siitä mitä pystytään tekemään. ”Okei sitä pelottaa, tehdään nopeasti”. Pitäisi varata aikaa että koira saa olla ja haistella. Ihmeitä ei saada aikaan, mutta pyritään minimoimaan, ettei ainakaan pahenneta tilannetta!

KOIRAN SOSIAALINEN KÄYTTÄYTYMINEN

”When the facts change, I change my mind. What do you do, Sir?” Malabre, 1995

 

3G5A6402Susi <-> Koira

– Susi ja koira ovat samaa lajia

– viestintä samankaltaista JOS ulkonäkö samankaltainen

– suden käytöstä tutkittu tarhaolosuhteissa

* hierarkia, jossa tiukka järjestys

* taistelut resursseista

Ongelma: sama laji EI tarkoita samaa käyttäytymistä, domestikaatio muuttaa ulkonäköä sekä käyttäytymistä. Koira on soveltunut ihmisten ympäristöön eikä sen tarvitse metsästää laumassa.

– vapaita susia tarkkailtu

* lauma = perhe (Mech, D.L 1999/2008)

* 13 vuoden aikana yhdessä laumassa ei yhtään ”dominaissipohjaista” taistelua

* vanhat sukupolvet opettavat nuoria sukupolvia

3G5A6312Tieteessä luovuttiin sanasta ALFA jo 15 vuotta sitten, mutta edelleen se löytyy koirakirjoista!!

– sosiaalinen käyttäytyminen rakentuu yhteenkuuluvuuteen ja yhteistyöhön

tämän todistaakseen tutkijat laittoivat 18 kastroitua urosta 0,28 alueelle. Tarkoituksena oli seurata millainen hierarkinen järjestelmä koirien välille syntyisi mikäli se olisi niille sisäsyntyistä käyttäytymistä johtuen resursseista. Tuloksena olikin monimutkainen sosiaalinen verkosto, joka yllätti tutkijatkin.

PELITEORIA

– sovelletun matematiikan osa-alue

– käytetty taloustieteellisissä analyyseissä

– 1970 luvulla peliteoria soveltamaan eläinten käyttäytymistä ja evoluutioteoriaa

YKSILÖ ARVIOI MAHDOLLISUUDET VOITTAA TAISTELU, arvioi riskit ja hyödyt

Jokainen koira miettii näitä tilannekohtaisesti, kannattaako vai eikö kannata -> lopputilanteessa määrittelee seuraako konflikti vai ei

Jos meillä luentosalissa olisi vain yksi tuoli, kuka sen saisi? Joku raavas mies? Onko meillä silloin johtajamies? Entä jos tuolilla jo istuu nainen? Luovuttaisiko mies tuolin sen jo omaavalle, vaikka voisi voimillaan sysätä naisen pois? Kuka tuolloin olisi johtajamme? Entäpä jos kyseessä olisi suklaalevy?

Koiran oma havainto tilanteessa määrittelee sen reaktion. Se myös vaihtelee tilanteen mukaan riippuen resursseista ja siitä miten kovasti koira haluaa kyseisen asian. Tilanteissa on myös paljon opittua – miten on aikaisemmin käynyt

Fysiikka

Itseluottamus

* kokemus

* oppiminen

* genetiikka

Esim. pentu oppii ettei heti kannata mennä ottamaan ruokaa vanhemmalta koiralta. Pentu on sen sijaan aina saanut lelut. Kun äkkiä joku, ihminen tai koira, haluaakin lelun niin miten käy? Siis opittu käytös.

Esim. iso musta afgaani pelkää pieniä valkoisia koiria koska sellainen on sitä joskus purrut. Jack Russel pelkää isoja mustia koiria koska on tapellut kerran sellaisen kanssa. Kun Afgaani ja russeli kohtaavat miten käy? Vaikka ne eivät ole koskaan ennen tavanneet toisiaan? Entä jos niillä ei olisi edellä mainittuja kokemuksia?

Suurin riski on koirilla, jotka haluavat samoja asioita ja suhtautuvat niihin yhtä intohimoisesti. Esim. sisarukset.

”DOMINANSSI-TEORIA” on edelleen olemassa, mutta ymmärretään väärin

FB_IMG_1520181464658
Kantakoiriani: Alda, Rosie ja Mette

Sanaa käytetään kuvaamaan VAIN KAHDEN ELÄIMEN KÄYTÖSTÄ TIETYSSÄ TILANTEESSA. Se on muuttuva, koska on tilannekohtainen. Ei ole dominoivaa koiraa, vaan koira joka on oppinut käyttäytymään tietyllä tavalla!

Ongelma: jos omistaja ajattelee, että koira yrittää nousta johtajan asemaan

usein puolustus on ainoa toimiva ratkaisu koiran näkökulmasta

esim. 1-2v koira tuodaan klinikalle koska omistajalla on johtajuusongelma: varastaa, puree, murisee. Melkein aina asiakkilla sama tarina. Pentu on kerännyt omat lelut -> söpöjä takaa-ajo leikkejä, koira hoksaa, että tämän on kivaa, saa huomiota, otanpa omistajan alkkarit tai sukan -> jossain vaiheessa omistaja reagoi ja koira on kummissaan kun äkkiä ei saakaan tehdä jotakin kuten ennen -> ehkä vähän pelästyy omistajaa -> tuntee epävarmuutta -> molemmin puolinen epävarmuus ja luottamuspula

OPPIMISEN PERUSTEET – periaatteet ovat kaikilla eläinlajeilla samat, lajityypillinen käytös huomioiden

KOSKA ELÄIN OPPII?? AINA!! Ei ole niin, että eläin oppii vain kun haluan opettaa sille tempun.

Nerokas ahaa-elämys meikäläisellä: olenhan minä tämän tiennyt, mutta jotenkin olen arkikielessä sanonut, että pennun koulutus ja KASVATUS on kaksi eri asiaa. EI SE OLE!! Samat periaatteet toimivat molemmissa.

Jotkut kouluttaa vähemmän järjestelmällisesti kuin toiset 😉

Koska oppimista tapahtuu koko ajan, JOKAISEN tulisi tietää perusasiat

Oppimisen tarkoitus on muuttaa jotakin – miksi koira muuttaa käyttäytymistä, pitää olla hyödyllistä eli koiran tulee kokea käytös kannattavaksi

Kaikki koulutus on pieni stressi eläimelle, koska se turhautuu ennen oppimaansa, tuo pieni turhautuminen vaaditaan, että se alkaa ymmärtämään.

MOTIVAATIO

Kouluttamisen tavoite:

käytös lisääntyy (esim koira istuu) saadaan aikaan palkinnolla

käytös vähenee (vetää hihnassa) saadaan aikaan rankaisulla, mikä EI TARKOITA VÄKIVALTAA

Mikä on palkka?

– positiivinen vaihviste (vahvistetaan käytöstä)

* lisätään tilanteeseen jotain miellyttävää

* sopiva palkka? YKSILÖLLISTÄ! Joku meistä on haltioissaan saadessaan palkaksi auton, toinen hevosesta

* palkka voi tulla myös meidä tiedostamattamme!

– negatiivinen vahviste (käytös edelleen vahvistuu)

* otamme pois jotakin negatiivista esim. vieraille ikkunassa haukkuva koira ei tajua, että ihmiset menevät muutenkin pois, ei sen haukusta. esim. ratsastuksessa hevonen liikahtaa kun painamme pohkeet sen kylkiin ja saa palkinnon kun irroitamme otteemme

Mikä on rangaistus?

– positiivinen rankaisu

* lisätään jotakin epämiellyttävää tilanteeseen. esim. sähköpanta. Ongelma on, ettemme voi olla satavarmoja, että koira yhdistää rankaisun oikeaan tilanteeseen ja kohteeseen.

– negatiivinen rankaisu

* poistetaan tilanteesta jotakin miellyttävää esim. jos meiltä viedään palkka pois, motivaatio tehdä töitä laskee aikalailla.

1377605_743476859005988_6131921342097584369_n
Rosie

HUOMAA, että koiralle HUOMIO voi olla iso asia! Tärkeää on hahmottaa, mikä on koiralle kivaa. Jos ollaan tarkkoja: pelkästään positiivisesti vahvistamalla ei voi kouluttaa: silloin vain syötät koiraa. Oppiminen vaatii myös rankaisun, muuten sitä ei tapahdu! Koiran hyvinvoinnin kannalta positiivinen vahvistaminen on paras vaihtoehto.

Tuulia ei sano, ettei koskaan käytä jotakin tiettyä menetelmää, kerran 10 vuodessa voi tulla koira, joka vaatiikin jonkun tietyn metodin.

 

HEVOSILLA SUURIN PALKKA ON EDELLEEN HELPOTUS (vrt. edel mainittu palkisteminen), onneksi koirilla on tapahtunut edistystä viimeisessä 20 vuodessa.

OPPIMISMUOTOJA:

– Totuttaminen

* ekat kerrat koira kiihtyy, mutta kun mitään ei tapahdu koira tottuu asiaan

* ärsyke ei merkitse mitään

* altistuu toistuville ärsykkeille

– Herkistyminen:

* asiat kerääntyy, koirat yleistää helposti. esim. ääniherkkyys. Koira kiihtyy ja ennen kuin se ehtii rentoutua, tulee jokin toinen asia, joka kiihdyttä sitä lisää esim. kissa -> kuljetukoppi -> auto -> odotusaula -> lääkärin pöytä -> tuulia

* olisi tärkeää, ettei koira kuormitu, vaan pääsee rentoutumaan välillä

– klassinen ehdollistuminen

* oppimismuoto, jossa neutraali ärsyke muuttuu oppimisen johdosta reaktion laukaisevaksi ärsykkeeksi esim. Pavlovin koirakokeet. Pelkästään ajatus ruuasta sai koirat kuolaamaan, ja myöhemmin pelkkä kello. Asiat, jotka on opittu näin on vaikein päästä eroon! Jos kerran säikähtää, vaatii aina paljon enemmän toistoja päästä käytöksestä eroon!

JÄRJESTELMÄLLINEN SIEDÄTTÄMINEN

– vastaehdollistaminen

– muutetaan ärsykkeen merkitystä

– tärkein työkalu pelon ehkäisemisessä

ESIM. paukkuarkuus ( apuna Hui Kauhistus CD)

hoito kahdessa jaksossa

I vaihe järjestelmällinen siedättäminen: pelokkaasta neutraaliin: koira totutetaan ääniin siten, että CD on niin pienellä, ettei se häiritse koiraa mitenkään.Ei kiinnitetä mitään huomiota koiraan. Kun koira ei reagoi, voidaan volyymia nostaa.

FB_IMG_1520359480458
Lifedream o-pennut 2012

II vaihe vastaehdollistaminen: neutraalista rentoutuneeseen: äänet kuuluu vain ajoittain ja aina kun ääni kuuluu JES ja palkka. Ääni palkka, ääni palkka, ääni palkka..

Karmaiseva esimerkki venäjältä: koirat olivat metallisissa häkeissä kokeen ajan. Ensimmäisellä kerralla niille annettiin yksi iso sähköshokki, joka aiheutti paljon kipua mm. palohaavoja. Koirlle tarjottiin ruokaa, ne eivät syöneet. Toisessa vaiheessa koirat totutettiin pikku hiljaa sähköiskujen siten, etteivät ne aluksi juuri sitä edes huomanneet. JOka kerta iskun jälkeen koirat saivat palkan. Lopulta isku oli yhtä iso kuin ensimmäisellä kerralla, mutta koirat silti söivät ruokansa.

HAASTE ON TEHDÄ VASTAEHDOLLISTAMINEN NIIN HITAASTI, ETTÄ OPPIMINEN TAPAHTUU -> koirakohtaista.

FOODING-TEKNIIKKA

– eläin pakotetaan olemaan pelottavassa tilanteessa ja altistetaan se pelottavalle ärsykkeelle kunnes se ei reagoi niihin enää. esim. ihminen joka pelkää hämähäkkejä suljetaan huoneeseen, joka on niitä täynnä. Katsotaan kuoleeko hän sydäriin vai kuinka kauan menee, että hän tajuaa ettei ne syökään häntä. Jos koe keskeytyy, ihminen pelkää todennäköisesti entistä enemmän. Aihetta tutkittaessa on kuollut koiria.

– vaarallinen

– koirat oppivat avuttomiksi, jos koira ei reagoi se EI tarkoita, että se on oppinut asian tai alistunut, se on vain niin lannistunut, ettei enää välitä. Tämä aiheuttaa suuren stressitilan sisäisesti ja on erittäin haitallista terveydelle, vaikka se ei ulkoisesti näykään.

VÄLINEELLINEN EHDOLLISTAMINEN

Perussääntö: Käytös -> seuraus -> oppiminen

Koira itse aktiivisesti tarjoaa käytöstä ja ihminen poimii sieltä sen mitä haluaa vahvistaa.

MOTIVAATIO

– aina ei tarvitse olla makkaraa

– suurin palkka jos käytös itse on palkitsevaa esim. metsästys, millä houkuttelet riistan perään karannutta koiraa?

VAHVISTAJAT

Ensisijainen (ei opittu) vahvistaja: ruoka, leikki, sosiaalinen kanssakäyminen

Toissijainen (opittu) vahvistaja: yhdistetty ensisijaiseen vahvistajaan naksutin, kehu! Sekin on opittu.

Silittäminen? toissijainen vahviste monelle, toisille voi olla yhdentekevä

kehuminen? toissijainen vahviste

KÄYTTÄYTYMISTÄ MUOKATESSA ON PÄÄSTÄVÄ EROON ENSISIJAISESTI KÄYTÖKSEN SYYSTÄ (pelko), EI KÄYTÖKSESTÄ (rähjäys)

SHAPING – koulutusmuoto, jossa vahvistetaan toivottua käytöstä

SIGNAALIT

Selkeä signaalit: koira ei voi tietää milloin sama sana (esim. paikka kilpaliikkeenä ja arjessa) tarkoittaa jotakin muuta

Annetaan vasta kun selkeäs käytösmalli on jo annettu. Esim Istu tulee vasta nimetä käytöksenä sitten kun koira todella istuu, jotta se oppii yhdistämään sanan OIKEAAN KÄYTÖKSEEN. Aluksi ei auta sanoa istu, koska koira ei ymmärrä mitä se tarkoittaa. Käytännössä on monasti helppo auttaa koiraa nimeämällä käytös suht pian ja sheipata istuminen oikeaan muotoonsa.

TEHOKAS KOULUTTAMINEN

– Ajoitus, asioiden yhdistäminen käytöksen ja palkan välillä

– johdonmukaisuus, selkeä sama kaava

– ajoitus, ei aina VOI olla koiran vierellä vrt. delfiinit, eläintarhan kissapedot jne. Tähän tarpeeseen on keksitty NAKSUTIN. Se toimii kaikilla eläinlajeilla.

AHAA-elämys, tavallaan.. pitäisi taas jaksaa sen naksun kanssa..

Rangaistus

-Ajoitus: täytyy ajoittaa ei toivottuun käytökseen, muutoin yhdistää sen todennäköisesti johonkin muuhun

– intensiteetti: täytyy olla ensimmäisellä kerralla tarpeeksi vahva, jotta lopettaa käytöksen

ESIM. ratsastuksessa raippa: usein varotaan käyttämästä, hevonen tarvitsee aina vähän enemmän ja enemmän. Mistä tiedämme mikä riittää ensimmäisellä kerralla?

Syitä välttää rangaistus:

– vastenmieliset ärsykkeet ovat yleensä kivuliaita

– omistaja vastustaa käyttöä – eikä käytä tarpeeksi tehokkaasti

– voi aiheuttaa pelkoa ja eläin voi ehdollistua eri asioihin kun on tarkoitus

– aggressio voi ilmaantua kouluttajaa/omistajaa/muita eläimiä kohtaan, esim. koirat jotka purevat lenkillä omistajaansa

Kuinka usein palkita?

– aluksi aina kun koira on ymmärtänyt tehtävän

– myöhemmin harvemmin, epäsäännöllisesti ja lopulta vain silloin tällöin

VANHOJA TAPOJA

ramsesjussikisa122
Ramses agilitykisoissa

Jos jokin on tähän mennessä koiran mielestä toiminut, mutta äkkiä ei toimikaan – koira ei luovuta heti, vaan käytös jopa KIIHTYY. Kaksi mahdollisuutta: joko omistaja pitää päänsä tai luovuttaa ja asettaa käytökselleuuden sietorajan.

Millaista koirista tuntuu kun koulutamme niitä? Tuulia demonstroi tätä ottamalla yleisöstä kaksi vapaaehtoista koiraksi ja kouluttajaksi ja sitten naksuteltiin!

Kysyin Tuulialta oliko heille tullut koiria, jotka eivät yksinkertaisesti ymmärtäneet tarjota käytöstä. Kerroin esimerkkinä meidän Rosien, jota yritin sheipata tuomaan minulle lelun, melkein tunnin, kunnes luovutin. Se ei edes katsonut lelua. Sitten laitoin naksun pois, katsoin sitä, osoitin lelua ja pyysin sen tuomaan sen minulle. Ja Rosiehan toi. Sen jälkeen olen suhtautunut naksuttimeen vähän skeptisesti, vaatii hurjasti työtä saada koirat ymmärtämään toimia itsenäisesti. Tuulia vastasi, että mitä nuorempi koira on sen nopeammin ne yleensä oppivat. Se on myös koirakohtaista. Toiset koirat ovat enemmän kiinni omistajassa ja odottavat hänen kertovan joka tilanteessa mitä tehdä. JA AAMEN, minun koirani ovat kaikki justiinsa tällaisia! ! Anette agilityvalmentaja sen tietää. Aloin pohtia kärsivätkö ne tästä jotenkin ja miten saisin ne kenties onnellisemmiksi jos se vaatii sen, että ne saavat olla itsenäisempiä..

KÄYTÖSKLINIKAN TOIMINTAPERIAATTEITA

Mikä on käytösongelma?

– mitä omistaja kokee ongelmana

– voi olla myös koiralle epämiellyttävää

– koirien sekä omistajien hyvinvointi vaarassa

– käytösterapialla ja koulutuskilpakentille on eri asia

Kuinka yleisiä käytösnongelmat ovat?

– vakavia käytösongelmia omistajien mielestä joka 4 tai 5 koira (USA, UK)

– 87% koirista yksi tai useampi ongelma (Campell, 1986) Sama syy, eri ilmenemismuoto?

Mitä on käytösterapia?

– Tunne-elämän häiriö (liian usein pelkoa tms)

Yleisimmät ongelmat (Voith, 1981)

1. Aggressio (oire, ei kerro syytä)

2. Eroahdistus (voi olla myös ei toivottua  käytöstä jäätyään yksin esim. turhautumista)

3. Pelkotilanteet

KAIKKI LIITTYY PELKOON! ! Paras olisi jos ennaltaehkäistäisiin mm. pentuaikana kasvattajilla sosiaalistaminen ja myöhemmin uudessa kodissa jatkettaisiin.

Toimintatapa:

ajanvaraus: oire -> konsultaatio: diagnoosi + hoito -> hoito jatkuu kotona

esim.  koira haukkuu lenkillä -> pelko muita koiria kohtaan

– aika 2h, suurin osa ajasta menee selittämiseen ja omistajan opettamiseen, mitä käytös ilmentää ja miten sitä tulisi muokata. Anamneesi eli esitiedot täytyy olla laajat,. käyttävät historiajanaa selvittääkseen mitä on tapahtunut. Hoitosuunnitelmat on AINA YKSILÖLLINEN, sillä koirat,. tausta, perheet jne ovat erilaisia. Tarvittaessa tehdään seurantakäynti

Työaikana on tullut varovaisemmaksi koirien suhteen. Vaarallisimpia tilanteita ne, kun koira hyökkää kun silitys loppuu, Tuulia keroi pari esimerkkiä.

YLEISÖKYSYMYS: Kuinka paljon omistajat ovat valmiita muuttamaan käytöstään? Käytösterapiaan hakeutuu ihmiset, joilla ei muuta vaihtoehtoa ole, he ovat yleensä hyvinkin motivoituneita. Tuulia kuitenkin toivoo, että asiakkaat ottaisivat yhteyttä jo ENNEN kun mitään pääsee tapahtumaan.

DIAGNOSTIIKKAA

Terveysongelmat kartoitetaan aina ensin

alun perin kyseessä on voinut olla terveysongelma, mutta se on aiheuttanut käytöshäiriön esim. edellä mainittu korvatulehduksista kärsivä rotikka

MIKÄ TUNNE TILA SAA KOIRAN KÄYTTÄYTYMÄÄN TOIVOTULLA TAVALLA?

Miten tiedetään miltä koirasta tuntuu? Virhemarginaali tulkinnassa on mahdollista, tunne voi olla väärä tai tunteita voi olla useita yhtä aikaa.

Näimme videoita samasta käytöksestä (remmirähjäys), mutta koira oli eri tunnetilassa:

– turhautunut bordercollie

– pelokas bulli

– innostunut boxeri

Turhautumista on helppo hoitaa koulutuksella, pelko on vaikeaa!

HOITO

Muuta koiran käytöstä -> muuta koiran tunnetilaa! Vie enemmän aikaa, mutta ainoa joka pitkällä tähtäimellä toimii.

Koira ei voi vain päättää olevansa iloinen -> meitä säätelee autonominen hermosto (tahdosta riippumaton), tunteet tulevat sieltä.

Tunnehäiriöisillä koirilla tasapaino sympaattisen hermoston ja parasympaattisen hermoston välillä onhäiriintynyt.

Hoito on aina yksilöllistä ja on sekä lyhytjaksoista (turvallisuus, tilanteen hallinta) että pitkäkestoista (tunnetilan muuttaminen)

3G5A8027NYRKKISÄÄNTÖ: vahvista toivottua ja jätä reagoimatta ei toivottuun!!

Tuulia painottaa, että suurin virhe pelkoaggressivisten koirien hoidossa on kastrointi. Testosteronin laskettua koira pelkää entistä enemmän. Leikkaus on suuri riski.

Kyselin Tuulialta kaikenlaista päivän aikana (raukkaparka). Halusin tietää, minkä asian hän kokee suurimmaksi ongelmaksi koirien kanssa työskentelyssä ja miten siihen voisi vaikuttaa? Hän vastasi suurimman koirien hyvinvointiin liittyvän asian olevan pelko. Hän mainitsee, että 8-viikon luovutusikä pennuilla on ehdottomasti pahin mahdollinen luovutusikä ja vaikka Suomen Kennelliitossa haluttaisiin entisestään myöhäistää sitä, tosiasiassa käytösterapian ja pelon käsittelyn kannalta parempi olisi 7vko. Jos kasvattaja sosiaalistaa ja siedättää pentuja ahkerasti, voi luovutusikä toki olla myöhäisempi, mutta kuinka monella siihen on tilaisuus? On olemassa kuitenkin rotukohtaisia eroja siinä miten pennut kehittyvät ja esim. irlis ja huskypennut luovutetaan järjestäen yli 10 viikon ikäisinä.

 

Kysyin myös kuinka suuri merkitys on sillä, ettei koira pääse toteuttamaan itseään. Tuulia vastasi, ettei hänen käsityksensä mukaan suuri. Ei ole niin tärkeää harrastaako koira sitä nimenomaista lajia mihin se on jalostettu/hankittu, vaan tärkeämpää on se, että koiran kanssa tehdään JOTAKIN mistä se tykkää ja tarjotaan sille virikkeitä.

Lopuksi kysyin myös sitä, kuinka paljon hänen käsityksensä mukaan koirien ongelmat johtuvat geneettisestä tausta ja kuinka paljon siitä, ettei ihmisillä ole tietotaitoa puuttua asioihin tarpeeksi ajoissa. Hän vastasi, että vaikkakin geneettinen tausta näkyy heidän asiakkaissaan, niin suuri rooli on myös pennun uusilla omistajilla, joiden tulisi kyetä lukemaan koiraa ja puuttumaan ennaltaehkäisevästi ongelmiin jo heti alkuunsa.

Luennon pohdin tietysti asioita omasta kasvattajan vinkkelistäni. Olemme usein miettineet kasvattajaystävieni kanssa miksi ihmiset, joilla on useampi rodun edustaja pärjäävät paremmin koiriensa kanssa kuin ne, joilla on vain yksi koira. Miksi vaikeudet tuntuvat kasaantuvan aina heidän päälleen kun taas laumassa ongelmia ei samalla tavalla keräänny ylitsepääsemättömiin mittoihin. Nyt muistiinpanoja kirjotitaessani tajusin, että syyt eivät ole jossakin maagisessa henkimaailmassa, vaan koiran oppimiskyvyssä ja kokeneiden konkareiden tavassa kohdella koiriaan. Suuri osa koulutuksesta tapahtuu totuttamalla, kun omistaja tai vanhat  koirat eivät reagoi ärsykkeisiin ja pentu oppii olemaan huomioimatta niitä. Rankaisun laatu ja määrä on kokemuksella koettu, samaa rotua vuosikausia omistaneet tietävät mitä voi sanoa, kuinka lujaa, mikä toimii ja mikä ei ilman, että tarvitsee arvuutella sen enempää. Peliteorian mukaan koira oppii jo pennusta myös sen, miten tietyissä tilanteissa kannattaa toimia – johdonmukaisuus on suuren koiramäärän kanssa pakollista, koska muuten seuraisi kaaos. Monen koiran omistajat myös ehkä turtuvat tietyssä määrin koirien ongelmiin ja pitävät niitä vain ”luonne-eroina” tekemästä asioista härkästä. Ongelmakäytöstähän ei ole, jos omistaja ei sitä sellaisena pidä. Mutta ehkä isompien koiratalouksien ”ongelma” jos sellainen on, on minunkin ongelmani ainakin agilitykentällä eli koirat ovat riippuvaisia omistajistaan henkisesti enemmän. Toisaalta, jos joka neljännellä tai viidennellä koiralla on omistajansa mukaan vakava käytösongelma, niin voin olla aika onnellinen: tällä hetkellä talossa on enemmän tai vähemmän tervepäistä porukkaa, jotka nauttivat yhteisestä tekemisestä, liikkuvat paljon, saavat leikkiä ja remuta ja olla koiria! 😀

Koska hyvän luennon ehkä kuuluu jättää pari avointa kysymystäkin vielä tulevaisuutta varten, mietin kotimatkalla näitä asioita: mihin sijoittuu oppimisteoriassa MATKIMINEN, jota pennut varsin hanakasti ja hyvällä menestyksellä suorittavat? Sehän ei kai istu aivan oppimisteorian maailmaan, koska pentu tai koira on passiivinen. Koirat nimittäin OPPIVAT matkimalla.

Toinen asia, johon vielä kaipaan lisäselvennystä tulevina vuosina (?) on koiran kyky hakea meiltä tukea ongelmaratkaisutilanteessa. Se ydin miksi koira kääntää katseensa, mutta susi ei. Onko kaikki todella näin mustavalkoista, että koira oppii kun sitä vahvistetaan ja rankaistaan. Siinäkö kaikki? Onhan ihmiselläkin jokin sielullinen halu tulla paremmaksi ihmiseksi, löytää onnellisuus omasta elämästään. Minun koiristani Hugo on ainoa, jonka koen jotenkin saavan läsnäolostani jotakin enemmän kuin keskivertokoira. Muut koirani saan koulutettua ja opetettua, tiedän etteivät ne tarvitse minua varsinaisesti mihinkään muuhun kuin ruoan saantiin, lähelläoloon ja ulkoiluun. Ne toimivat ehkä tämän luennon tyyliin mustavalkoisesti, mutta Hugon suhteen en osaa selittää tuota ”tuntematonta tekijää”. Ehkäpä joku lukijoistani tunnistaa sen. Eläinten tunne-elämä on niin monimutkainen vyyhti, että olemme vasta raottamassa sen verhoa. On olemassa koiria; upeita, mallikkaita työmyyriä, jotka tekevät puolestamme aivan mitä tahansa. Ja sitten on sellaisia toisenlaisia, koiria, jotka kaipaavat meitä joka solullaan. Onko sille jokin muu merkitys kuin eroahdistuskoira? 😀