Tämän kevään isoin juttu minulle oli neljän päivän Kiipeilyurheilijoiden järjestämä retki Ahvenanmaalle Soltunaan boulderoimaan. En ole koskaan ollut Ahvenanmaalla, tai edes pois kotoa tämän pidempään pitkään aikaan, joten odotin reissua jännityksen sekaisella innolla. En tuntenut ketään etukäteen, mutta kiipeilykaverini Emma oli jo paikalla yhdessä miehensä ja lukuisten muiden kiipeilykavereidensa kanssa. Varmuuden vuoksi otin mukaan myös luotetun ystäväni, Canonin 7D kameran, jonka arvelin antavan minulle tekemistä jos varsinaiset kiikut tökkisivät. Matkasta muodostuikin mielettömän hieno kokemus, jonka siivittämällä asenteella kiipeilen vielä pitkään!

Olin pakannut kaikki tavarani pienissä pusseissa turvallisesti pädini sisään ja siitä muodostuikin kuin ylisuuri sämpylä. Jotenkin osasin aavistaa, että liikuskelu tämän monsterin kanssa tulisi olemaan haastavaa 😀 Aivan viime metreillä otin mukaani vielä pienen repun, joka osoittautuikin todella tarpeelliseksi. Vaatteiden, kameran ja vara-akkujen lisäksi pakkasin mukaani retkikeittimen ja useita pussiruokia. Otin mukaani myös yhden kirjan, jota ajattelin iltaisin lukevani.

Matka alkoi Helsingistä aikaisin torstaiaamulla kun bussi kohti Turkua lähti matkaan. Minä olin sopinut bussin kuljettajan kanssa sen nappaavan minut mukaansa Kivihovilta, vain 12km päässä kotimökkini kuistilta. Kivihovi on Teboil-asema Suomusjärvellä, aivan Turun moottoritien vieressä. Muut matkaajat olivat nousseet kyytiin Helsingistä, lähes tunti aikaisemmin, joten pieni kävelytauko tuli heille mieluisena yllätyksenä sillä aikaa kun minä sulloin monsteriani bussini alaosaan.

Turun laivaterminaalissa tutustuin vieressäni istuvaan nuoreen Sanjaan, joka vaikutti hämärästi tutulta. Sanja olikin naisten kiipeilypäivässä yksi kouluttajista ja aloimme heti jutella kiipeilystä ja matkasta. Oli mukavaa saada heti joku hengenheimolainen. Laivalla sulloimme kaikki pädit ja tavarat yhteen hyttiin ja riensimme buffettiin aamupalalle. Pöydässä riitti innostuneita kiipeilijöitä ja hyvin pian tutustuimme toisiimme. Huomasin myös, että laivassa oli muitakin kiipeilijöitä kuin meidän porukka, joten helatorstai taitaa olla aika legendaarinen Affella!

Maarianhaminassa istuin bussin etupenkille ja ihastelin kaupungin uskomatonta kauneutta. Ilma oli todella kaunis ja joka paikassa kukki upeita kukkaistutuksia ja vanhat puutalot olivat niin somia! Matkalla Getan kuntaan huomasin monia hauskoja yksityiskohtia: tien pientareet olivat täynnä valkovuokkoja, niitä kasvoi jokapaikassa kuin istutettuna. Täällä nopeusrajoitus olikin 90km/h ja bussi kiiti pienten omakotitalojen ja niiden puutarhojen ohitse. Ahvenanmaa tuottaa runsaat määrät omenamehua ja pieniä käppyräisiä omenapuita olikin suurina puutarhoina kaikkialla. Olin aivan innoissani myös puustosta, sillä kuusien ja mäntyjen välissä kasvoi runsaasti myös lehtipuita kuten tuulessa heiluvia rauduskoivuja. Okei, en liiku paljon poissa kotoa 😉 mutta toisaalta kaikkien yksityiskohtien huomaaminen tekee matkasta entistä rikkaamman!

 

Soltuna sijaitsee Geta-vuorella, joka on maantieteellisesti yksi Ahvenanmaan korkeimmista paikoista. Noin  107 metriä meren yläpuolella, maisemat olivat upeita ja niissä riitti ihastelemista seuraavat neljä päivää! Nukuimme neljän hengen pienissä mökeissä, jotka idyllisinä nököttivät kallion laella. Meitä kiipeilyurheiljoiden reissulaisia oli yhteensä 16, joten mökkien jako oli tarpeen. Omaan mökkikuntaani kuuluivat Sanja, Susanna ja Mikko ja heidän kanssaan tulikin paljon kiivettyä seuraavina päivinä. Mökeissä ei ollut juuri muuta kuin kerrossängyt, pöytä ja pari tuolia, mutta alueella oli erittäin laadukas ja monikäyttöinen yhteiskeittiö sekä suihkutilat, jopa pieni sauna! Olisin voinut pakata mukaani paljon muutakin kuin pussiruokia, jos olisin tiennyt, että keittiöstä löytyy lieden, mikron ja jääkaapin lisäksi myös pakastin 😉

Jo ensimmäisenä iltana lähdimme kävelemään kohti Grotta-sektoria, sillä ilma oli todella lämmin ja kaunis. Minä purkasin pädistäni suurimmat tavarat, mutta se silti painoi kuin synti. Olkahihnat kiertyivät oudosti makkaralle ja minun oli vaikeaa kannatella pädin painoa. Lähestyminen kesti noin 20minuuttia kävellen kallioiden päällä ja pakko myöntää, että tämä ensimmäinen päivä oli rankin. Seuraavina päivinä kävelyyn alkoi jo tottua.

Paikanpäällä valokuvauksellinen minäni otti tyystin vallan ja juoksin heti kallion päälle räpsimään kuvia kymmenistä kiipeilijöistä alueella. Aloin pohtia taas omaa asennettani kiipeilyyn, en voi sille mitään. Ensimmäiset päivät menivätkin lähinnä kuvatessa, kallio ja siinä roikkuvat ihmiset vain saivat minut tyystin hurmion valtaan 😀 Paikalla oli todella paljon ihmisiä, kokonaisia perheitä ja ilokseni huomasin myös kansainvälistä tunnelmaa kun suomen lisäksi ympäriltä kuului ruotsia ja saksaakin.

Illalla olin niin poikki, että ehdin lukea kirjaani ehkä kaksi sivua ennen kuin sammuin makuupussiini. 🙂

Kuvia Ahvenanmaalta löydät täältä.

Lue lisää matkatarinaa:

Torstaina – Boulderointia Ahvenanmaalla

Perjantaina – Ahvenanmaalla: merellistä tunnelmaa Fågelbergetillä

Lauantaina – Ahvenanmaalla: huukkitraversea Grottanilla

Sunnuntaina – Ahvenanmaalla: tarinan loppu, uusi alku