Tämän kevään isoin juttu minulle oli neljän päivän Kiipeilyurheilijoiden järjestämä retki Ahvenanmaalle Soltunaan boulderoimaan. En ole koskaan ollut Ahvenanmaalla, tai edes pois kotoa tämän pidempään pitkään aikaan, joten odotin reissua jännityksen sekaisella innolla. En tuntenut ketään etukäteen, mutta kiipeilykaverini Emma oli jo paikalla yhdessä miehensä ja lukuisten muiden kiipeilykavereidensa kanssa. Varmuuden vuoksi otin mukaan myös luotetun ystäväni, Canonin 7D kameran, jonka arvelin antavan minulle tekemistä jos varsinaiset kiikut tökkisivät. Matkasta muodostuikin mielettömän hieno kokemus, jonka siivittämällä asenteella kiipeilen vielä pitkään.

Lauantaina tarmoa kiipeilyyn oli minulla paljon enemmän kuin monilla muilla koska olin lähinnä kuvannut edelliset kaksi päivää. Sormivammasta huolimatta aloitin lämppä-reiteillä. Hyvä lämppä6 oli hauskan oloinen reitti, jota yhdessä Susannan kanssa aloimme projektoida: hän toppausta ja minä ihan ekoja muuveja istumalähdöllä. En tuntunut saavan käsiä hyvään asentoon, jotta ponnistaminen ylös olisi ollut mahdollista.

Kävimme myös muilla sektoreilla päivän aikana, mutta suurimmaksi osaksi ne tuntuivat vaikeille. Ulkoboulderointi noin muutenkin on oma lajinsa ja Susannan kanssa yhdessä projektoimme kolmosia ja nelosia 😁 joitakin kutosia kokeilin alkua, mutta eivät luvanneet sen enempää. Iltapäivällä myös Sanja liittyi joukkoon ja saimme häneltä paljon hyviä neuvoja. Sanjan kanssa tulikin juteltua enemmänkin viimeisinä päivinä ja

sain häneltä valtavasti motivaatiota omaan touhuuni. Sanja on nuori ja innokas kiipeilijä, joka edustaa Suomea myös ulkomailla kilpailuissa. Hänen asenteensa urheilijana motivoi myös minua omassa elämässäni, siitä hänelle valtava kiitos!! 😚💖

Iltapäivästä saavuimme takaisin Hammas-kivelle ja sen takaosassa projektoin elämäni ensimmäistä hookkitraversea Sanjan opastuksella. Se sujuikin yllättävän mukavasti ja heti pohdin erään Vuohimäen vitosen olevan nyt minullekin mahdollinen 😉 hookkaus ei ole minulle kovin helppoa ja jalka kärsi siitä hieman, mutta on hauskaa huomata miten kroppa taipuu ties minkälaisiin asentoihin!

Kuten edellisinäkin päivinä, myös tänään ilma oli todella lämmin – vähän liiankin kuuma. Päätimme Susannan kanssa herätä sunnuntaina aikaisin ja tulla projektoimaan vielä aamusta hyvää lämppää reittiä. Kyllä se silloin menisi!! Kävelimme takaisin mökeille ja lähdimme käymään oluella Soltunan ravintolassa. Olin niin ylpeä kun olemattomalla ruotsinkielen taidollani tilasin oluen!! Istuskelimme hyvän aikaa terassilla yhdessä parin muun kiipeilijän kanssa ja aika meni nopeaan rupatellessa. Pian oli aika siirtyä Suomikatsomoon sillä Suomen jääkiekkopeli alkoi. Meillä puolestaan oli tarkoitus seurata mökissämme Euroviisuja joten ehdimme käydä Jarin ja Susannan kanssa tsekkaamassa Soltunan näköalatorni.

Torni on aivan kävelyetäisyydellä Soltunan ravintolalta ja sen lasitetulta yläparvekkeelta lankesi upeat maisemat yli Getan kunnan ja merelle saakka. Sopiva retkeilykohde myös vaikkapa lapsiperheille! Ilta-auringon kuultama metsä oli taianomainen. Äkkiä jostakin kantautui maita ja mantuja järisyttävä hurraa-huuto: Suomi oli tehnyt maalin!

Seurasin meidän mökkikunnan kanssa Euroviisuja Sanjan läppäriltä puoleen yöhön. Kisakatsomomme oli oikein tunnelmallinen 🤣 Tarjoilin kaikille iloisena hammashoitajana karkkia ja ksylitol-purkkaa 😁 meillä oli hirmu hauska ilta eri esiintyjiä katsellessa, mutta äänten laskentaa emme jaksaneet katsoa loppuun. Pitihän seuraavana päivänä herätä aikaiseen taas projektoimaan!

Kuvia Ahvenanmaalta löydät täältä.

Lue lisää matkatarinaa:

Torstaina – Boulderointia Ahvenanmaalla

Perjantaina – Ahvenanmaalla: merellistä tunnelmaa Fågelbergetillä

Lauantaina – Ahvenanmaalla: huukkitraversea Grottanilla

Sunnuntaina – Ahvenanmaalla: tarinan loppu, uusi alku