Valokuvausta Korkeasaaressa

Viime viikonloppuna kävimme yhdessä Jimin kanssa Halloween juhlissa Korkeasaaressa. Sain idean hetken mielijohteesta ja otin mukaani kamerani, koska halusin kuvata eläimiä puuhissaan. Päiväksi oli luvattu ajoittaista sadetta enkä minä ole koskaan ajellut Helsingin tässä osassa, joten vähän jännitti miten Jimin kanssa selviäisimme. Päivästä muodostuikin huikea seikkailu, josta ei puuttunut jännittäviä juonenkäänteitä!

Luonani aina kerran kuussa vieraileva 11- vuotias Jimi rakastaa eläimiä ja luontoa yhtä paljon kuin minäkin. Jimi ei myöskään hätkähdä käärmeitä, liskoja tai muita lieroja ja tällä kertaa juuri niitä oli tarjolla Korkeasaaren Halloween-partyissä. Ohjelmassa oli käärmeeseen tutustumista, torakkakypärää ja eläinten ruokailun seuraamista. Pääsipä jopa seuraamaan virtuaalikypärän avulla käärmeen elämää! Intoa puhkuen lähdimme aamusella liikkeelle, koska halusimme olla ajoissa ja viettää saarella koko päivän.

Loppujen lopuksi paikalle saapuminen Mustikkamaan parkkikselle oli navigaattorin avulla helppo homma. Parkki oli ilmainen ja siitä oli vain muutaman sadan metrin matka Korkeasaaren portille. Ostimme liput asiaan kuuluvaan hirviömaskiin sonnustautuneilta myyjiltä. Korkeasaaren puolella huomasimme nopeasti, että joka paikka oli koristeltu Halloween tyyliin luurangoilla, noidilla, pääkalloilla ja kurpitsoilla. Ilma oli purevan tuulinen, mutta paikalla oli silti väkeä ja tavoitin venäjän, japanin ja saksan kieliä suomen lisäksi.

Suuntasimme ensin Africansiaan ja Amazoniaan, missä trooppisen ilmaston eläimet odottelivat. Jimi piteli ihastuneena täyskasvuista Kerttu nimistä viljakäärmettä ja minäkin sain siitä puolet osakseni. Tämä ei ole ensimmäinen kokemukseni käärmeen kanssa, pari vuotta sitten tutustuin kuningaspytoniin Salolaisessa lemmikkiliikkeessä ja ihastuin käärmeen lämpöön ja jäntevyyteen. Jimistäkin Kerttu oli häikäisevä! Sen sijaan torakkakypärälle Jimi ei ensi hetkellä lämmennyt, mutta myöhemmin päivällä sekin jo onnistui.

Seurasimme juuri perheenlisäystä saaneita magnusteja ja tunnelmoimme parta-agaman terraarion kohdalla. Jimin parta-agama Taisto asui nimittän luonani kolmisen vuotta kunnes pitkin hampain luovuin siitä vuonna 2016. Pidin kameraani kaulassa koko ajan ja kuvasin minkä kerkesin.

Puoli yhdeltä kiiruhdimme kissalaaksoon, missä seurasimme äärimmäisen harvinaisen amurin leopardin ruokintaa. Luonnossa näitä eläimiä on enää alle sata yksilöä. Sain hienoja kuvia myös tiikereistä ja tajusin äkkiä nauttivani suunnattomasti kuvaamisesta täällä. Vaikka Korkeasaaressa – tai missä tahansa eläintarhassa – eläimet elävät niille pienissä tiloissa suhteessa luonnon oloihin,  niin täällä ne kuitenkin ovat turvassa. Juuri julkaistun WWFn living planet 2018- raportin mukaan eläinten määrä maapallolla vähenee huimaa vauhtia. Living Planet 2018 kertoo, että maapallon selkärankaisten määrä on vähentynyt 60 prosenttia vuosien 1970 ja 2014 välillä. Käynnissä on lajien sukupuuttoaalto, joka on ensimmäistä kertaa historiassa ihmisten aiheuttama. Viime vuodet selkärankaisten määrä on vähentynyt keskimäärin kaksi prosenttia vuosittain, mutta alueelliset erot ovat suuria. Etelä- ja Keski-Amerikassa selkärankaisten määrä on vähentynyt vuodesta 1970 jopa 89 prosenttia, kun Euroopan, Pohjois-Afrikan sekä Pohjois- ja Itä-Aasian kattavalla alueella 31 prosenttia. Suurimmat syyt eläinten määrän vähenemiseen ovat luonnonvarojen ylikulutus ja maankäytön muutokset. Maankäytössä suurin vaikutus on maan raivaamisella maatalouden tarpeisiin, kuten karjalaitumiksi sekä soija- ja palmuöljyviljelmiksi. Lue lisää: https://wwf.fi/uhat/lpr/?fbclid=IwAR31vCr38q3d4HeDpp6IFc_jeCctbQ2VWZBerjY1qecVCViYp9oXVa870Gs

Suomi on allekirjoittanut ensimmäisten maiden joukossa tärkeimmän luonnon monimuotoisuutta turvaavan yleissopimuksen, The Convention on Biological Diversityn. Sopimuksen tavoite on, että vuoteen 2050 mennessä luonnon monimuotoisuus suojellaan ja luonnonvaroja käytetään siten, että ekosysteemit pysyvät elinkelpoisina eikä maapallon kantokykyä ylitetä. Tarvitsemme nykyistä kunnianhimoisempia suojelutavoitteita kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti. Tunsin itseni aika nöyräksi nähdessäni Jimin olevan niin innoissaan eläimistä, kuulemma reissu oli viiden tähden arvoinen! En tiedä millaisessa maailmassa hän tulee elämään aikuisena, mutta toivon siellä olevan vielä tilaa villieläimille ja luonnon monimuotoisuudelle. Lasten tuleva ympäristö on minulle suuri huolen aihe. Seuraavat vuosikymmenet määrittelevät niin voimakkaasti sen, millaiseksi se heille muodostuu. Eläintarhat osallistuvat aktiivisesti eläintensuojeluun eikä osaa tarhoissa elävistä eläimistä tavata enää luonnossa. Valitettavasti tällaisten lajejen määrä tulee jatkossa vain  kasvamaan. Laaja maailmanlaajuinen tarhojen välinen yhteistyö pyrkii säilyttämään kannat mahdollisimman elinvoimaisina niin luonnossa kuin tarhoissakin. Valokuvatessa pääsin toteuttamaan itseäni: seuraamaan eläinten käyttäytymistä ja sommittelemaan ne linssille. Samalla koin tekeväni jotakin tärkeää, välittäväni omanlaista sanomaa ympäröivästä maailmasta. Tuli mieleeni, että tänne haluan tulla kameran kanssa pian uudelleen: koko päiväksi ja ajan kanssa. Rinnassa välähti kutsumus.

Söimme kevyen lounaan ja Jimi sai toivomansa pehmiksen, vaikka ilma oli kylmä ja tuulinen. Selvisimme päivästä ilman vesipisaaraakaan ja itse asiassa todistimme lyhyttä lumisadetta juuri kun pysähdyimme ihastelemaan lumileopardeja. Jimi sai pelkojensa voittamisesta pari itsetekemäänsä pinssiä, joista riitti iloa ja jutunjuurta vielä illalla kotonakin. Huikea reissu! Korkeasaaren halloween juhlat jatkuvat muuten vielä ensi viikonloppunakin!! Tervemenoa fiilistelemään 😉

Lisää kuvia galleriassani: https://lifedream.kuvat.fi/kuvat/Muita/Korkeasaari+2018/