Motivaatiota ympäristötekoihin

Eläinrakkauteni on ollut elämäni kantava voima. Olen aina ollut kiinnostunut eläimistä ja kinusin isältäni koiraa koko lapsuuteni. Äidittömän pienen tytön sydämessä koirasta muodostuikin symboli omasta perheestä, uskollisuudesta ja pyyteettömästä rakkaudesta. Ensimmäisen oman koiran myötä heräsi kiinnostus kasvattamiseen ja koirien lajityypilliseen käyttäytymiseen.

 

Oma koira Jukka syleilyssä kesällä 2015
11 vuotta sitten eläinten tunteet ja niiden tutkiminen olivat vielä täysin lasten kengissä. Omien koirien kautta ymmärsin kuitenkin, etteivät muut eläimet voi olla kovinkaan paljon erilaisia ja itseasiassa meissä on paljon enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Tunteeni lemmikkieläimiä kohtaan levisivät tuotantoeläimiin ja vuodesta 2013 vähensin radikaalisti lihaa ja maitotuotteita ruokavaliostani pääsääntöisesti eettisistä ja ekologisista syistä. Tein myös paljon muutoksia koiran kasvatustapoihini ja pohdin sen tulevaisuutta aivan uusin silmin. Minua pidettiin kukkahattutätinä ja ”hurahtaneena”. Uskoin jo tuolloin vahvasti siihen, että omilla yksittäisillä teoillani olisi merkitystä vain jos useampi ihminen kokisi samoin.
Uskon, että ihminen on sekasyöjä ja ruokavaliossamme on ollut lihaa jo ammoisista ajoista. Emme kuitenkaan enää elä maailmassa, jossa lihansyönti olisi itsestäänselvyys. Lihantuotannon eettiset ja ekologiset puitteet pakottavat meidät pohtimaan suhdettamme ympäristöömme,  eikä kenelläkään ole oikein enää varaa jättää tätä huomioimatta. Se ei ole enää edes trendikästä, mikä on erittäin iloinen asia! Tietoisuutemme kasvaessa haluamme vaikuttaa asioihin, se on meidän mahdollisuutemme elää merkityksellisesti, välittäen.
Pihapuun elämää, 2018

Kestävän periaatteen valintoja on kuitenkin hankala tehdä ilman riittävää tietoa ja ymmärrystä. Keskustelimme asiasta taannoin kiipeilykaverini Emman kanssa ja hän esitti mielestäni erinomaisen idean ns. ekologisesta mittarista. Siinä missä tilaamme asuintalojen kulutuksesta kertovia erityisiä energiatodistuksia, voisi kuluttaja myös seurata ostamiensa elintarvikkeiden hiilijalanjälkeä. Samoin kuin purkissa luettavat kalori- ja lisäainemerkinnät, purnukoissa voisi olla jokin yksinkertainenkin mittari, jolla voisimme tehdä todellisia ja asiaa eteenpäin vieviä valintoja arjessamme. Samalla pakottaisimme tuottajat pohtimaan asioita ekologisemmalta kannalta. Tällä tavoin piintyneitä tottumuksiamme ei muutettaisi kepillä, vaan porkkanalla. Muutos on mahdollinen, kukapa olisi vaikkapa vielä tupakkateollisuuden valtakaudella 1950- luvulla uskonut,  ettei esim. julkisilla paikoilla saa enää polttaa? Maailmamme on muuttunut monen monta kertaa, ja me ihmiset olemme niihin sopeutuneet. Emma on erittäin aikaansaava nainen, toivon että hän saa tälle hankkeelle kannatusta myös poliittisissa piireissä!

 

Minä ja kantanarttuni Mette vuonna 2005

Kun luovuin lihasta, en tehnyt sitä kertarytinällä. Vähensin ensin punaista lihaa muutamaan kertaan viikossa. Tämä tarkoitti leikkeleen vaihtamista kinkusta kalkkunaan ja jauhelihan vaihtamista kanaan. Oli oikeastaan aika shokeeraavaa ymmärtää, miten paljon lihaa päivittäin söin. Saatuani lisää informaatiota kanoista, niiden älykkyydestä ja olosuhteista missä ne joutuvat tuotantotiloilla elämään, poistin listalta myös kanan. Tällä hetkellä korvaan monen maitotuotteen kauraan pohjautuvilla vaihtoehdoilla ja syön kalaa sekä äyriäisiä jos ne ovat msc-merkittyjä. Pari kertaa vuodessa saatan syödä riistaa. Painotan valinnoissani luomua, kotimaista- ja lähiruokaa mahdollisuuksien mukaan. Muutamia vinkkejä: luomu- tai reilunkaupan kahvi, kotimaiset kasvikset, luomukananmunat, luomumaito, reilunkaupan banaanit ja suklaa, kotimainen kala ja kotimaiset proteiinirahkat. En kuitenkaan halua tehdä elämästäni liian hankalaa: jos isovanhempani tarjoavat minulle lihaa ollessani heillä kylässä, syön sitä. Pääperiaate on jo pitkään ollut se, etten osta kotiin välttämiäni tuotteita. Huoleni kotimaisten liha-ja maitotiloja pyörittävien yrittäjien tulevaisudesta on kuitenkin myös suuri. Jollakin tavalla on pyrittävä takaamaan elinkeino myös heille ja muille alan yrittäjille.

 

Nykyiset koirani Ronja, Puuma ja Jukka

Mitä enemmän saamme informaatiota eläimistä, ympäristöstä ja vaikutuksestamme, tuntuu valintojen suo olevan loputon. Helpostihan sitä ahdistuu siinä vellovassa meressä. Isänpäivänä istuimme isäni perheen kanssa syömässä. 23-vuotias pikkuveljeni teki mielestäni mainion vertauksen pohtiessamme yllä mainittua dilemmaa. Kun haluat laihduttaa ja säästää kaloreissa, ei pysyvää muutosta tehdä kertarykäisemällä poistamalla ruokavaliosta kaikki ihana ja herkullinen. Joudumme näkemään hitusen enemmän vaivaa tekemällä valintoja: kenties hampurilaisaterialla voimme vähentää kokonaiskalorikulutusta valitsemalla ranskalaisten sijaan porkkanat tai salaatin.

Kotimaan retkeilyä

Tähän ”hampurilaismalliin” olen itsekin päätynyt. Voimme tehdä arjen valintoja aina hiukan ekologisemmin, vähän eettisemmin. Suunnattoman meren aallokossa joskus kevyt äyskäröintikin auttaa jos sitä on systemaattisesti tekemässä tarpeeksi moni ihminen. Teollisesti tuotetun lihan sijaan voimme suosia vastuullisesti pyydettyä riistaa ja kalaa.  Lihan syönnin vähentämisen lisäksi voimme valita sähköyhtiömme, sen mitä kaupasta kotiin kannamme ja mistä vaatteemme ostamme. Valitsemalla kotimaista tuemme aina tutkitusti egologista ja yleensä eettisempää vaihtoehtoa. Voimme valita kierrättää tölkit ja pullot ja jättää ulkomaan matkan tänä vuonna väliin. Voimme etsiä vaihtoehtoisia malleja sille mitä haluamme,

sellaisia, jotka palvelisivat ympäristöä ja myös tulevia sukupolvia. Jos ulkomaan matka on pelastuksesi arjen pyörteestä, ehkäpä muutos itse arjessa olisi paikallaan? Toisaalta kotimaan matkailu työllistää monia yrittäjiä ja on kokemuksen arvoista!

 

Uskon edelleen, että meidän länsimaalaisten, kymmeniä kertoja kehitysmaita enemmän kuluttavien, on tehtävä muutos elämäntavoissamme. Ja kyllä, täällä meillä on siihen myös omiin valintoihimme pohjautuva  mahdollisuus! Niin sanotuissa sivistysmaissa eläminen on paitsi etuoikeus, mutta muodostaa myös vastuuta. Tiedon ja ymmärryksen kautta vaihtuvat myös ajatuksemme ja asenteemme.

Minulle rakkauteni koiraan oli vain ponnistuslauta kaikelle muutokselle. Ihmiskunta on jakanut elämänsä,  elänyt symbioosissa koiran kanssa jo ainakin 15 000, kenties jopa 100 000 vuotta. Viimeisen kymmenen vuoden ajan tietomme koiran tunne- ja kokemusmaailmasta on laajentunut räjähdysmäisesti kohdistuneen neurologian ja käyttäytymistieteiden saralla. Te ette ole kovin erilaisia, koirasi ja sinä. Empatiamme tätä lupsakkaa ja uskollista ystäväämme kohtaan on mahdollista siirtää myös muihin eläimiin. Tutkimustyö on laajentunut niin tuotanto- kuin villieläimiinkin ja saamme jatkuvasti uutta tietoa eri eläinlajeista kuten eri nisäkkäistä, linnuista, kaloista ja matelijoista.Tämä muutos on ollut hienoa nähdä! Eläinten oikeus hyvään ja virikkeelliseen elämään on jo monelle sydäntä lähellä ja muokkaa valintojamme kuluttajina. Nyt on aika nähdä asiat vielä suuremmassa mittakaavassa. Eläinlajeilla on oikeus itse elämään, luonnolla

Ystäväni kananpoika vain muutaman päivän ikäisenä kuvattuna

oikeus monimuotoisuuteen ja ennen kaikkea tulevilla sukupolvilla on oikeus päästä ihastelemaan sen rikkautta. Halusimme tai emme, myös me olemme osa luontoa. Muutoksen tuulet puhaltavat kaikilla rintamilla ja uskon sekä toivon, ettei vielä ole liian myöhäistä ryhtyä arjen ympäristösankariksi. 

Omalla kohdalla kyse ei ole siitä mistä kaikesta joudun luopumaan, vaan mitä kaikkea kykenen asian eteen tekemään. Pyrin noudattamaan omissa valinnoissani hampurilaismallia: kaikesta ei tarvitse luopua, mutta mistä voin ja haluan?
Lisää tietoa ekologisista ja eettisistä ruokavalinnoista saa WWFn ruokaoppaasta ja lisää tietoa eläinten käyttäytymistieteistä saa vaikkapa lukemalla kirjoituksiani ja luentomuistiinpanoja avainsanalla ’eläintiede’.
“When I look into the eyes of an animal, I do not see an animal.
I see a living being. I see a friend. I feel a soul.”
― Anthony Douglas Williams

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s