Kestävän periaatteen valintoja on kuitenkin hankala tehdä ilman riittävää tietoa ja ymmärrystä. Keskustelimme asiasta taannoin kiipeilykaverini Emman kanssa ja hän esitti mielestäni erinomaisen idean ns. ekologisesta mittarista. Siinä missä tilaamme asuintalojen kulutuksesta kertovia erityisiä energiatodistuksia, voisi kuluttaja myös seurata ostamiensa elintarvikkeiden hiilijalanjälkeä. Samoin kuin purkissa luettavat kalori- ja lisäainemerkinnät, purnukoissa voisi olla jokin yksinkertainenkin mittari, jolla voisimme tehdä todellisia ja asiaa eteenpäin vieviä valintoja arjessamme. Samalla pakottaisimme tuottajat pohtimaan asioita ekologisemmalta kannalta. Tällä tavoin piintyneitä tottumuksiamme ei muutettaisi kepillä, vaan porkkanalla. Muutos on mahdollinen, kukapa olisi vaikkapa vielä tupakkateollisuuden valtakaudella 1950- luvulla uskonut, ettei esim. julkisilla paikoilla saa enää polttaa? Maailmamme on muuttunut monen monta kertaa, ja me ihmiset olemme niihin sopeutuneet. Emma on erittäin aikaansaava nainen, toivon että hän saa tälle hankkeelle kannatusta myös poliittisissa piireissä!
Kun luovuin lihasta, en tehnyt sitä kertarytinällä. Vähensin ensin punaista lihaa muutamaan kertaan viikossa. Tämä tarkoitti leikkeleen vaihtamista kinkusta kalkkunaan ja jauhelihan vaihtamista kanaan. Oli oikeastaan aika shokeeraavaa ymmärtää, miten paljon lihaa päivittäin söin. Saatuani lisää informaatiota kanoista, niiden älykkyydestä ja olosuhteista missä ne joutuvat tuotantotiloilla elämään, poistin listalta myös kanan. Tällä hetkellä korvaan monen maitotuotteen kauraan pohjautuvilla vaihtoehdoilla ja syön kalaa sekä äyriäisiä jos ne ovat msc-merkittyjä. Pari kertaa vuodessa saatan syödä riistaa. Painotan valinnoissani luomua, kotimaista- ja lähiruokaa mahdollisuuksien mukaan. Muutamia vinkkejä: luomu- tai reilunkaupan kahvi, kotimaiset kasvikset, luomukananmunat, luomumaito, reilunkaupan banaanit ja suklaa, kotimainen kala ja kotimaiset proteiinirahkat. En kuitenkaan halua tehdä elämästäni liian hankalaa: jos isovanhempani tarjoavat minulle lihaa ollessani heillä kylässä, syön sitä. Pääperiaate on jo pitkään ollut se, etten osta kotiin välttämiäni tuotteita. Huoleni kotimaisten liha-ja maitotiloja pyörittävien yrittäjien tulevaisudesta on kuitenkin myös suuri. Jollakin tavalla on pyrittävä takaamaan elinkeino myös heille ja muille alan yrittäjille.
Mitä enemmän saamme informaatiota eläimistä, ympäristöstä ja vaikutuksestamme, tuntuu valintojen suo olevan loputon. Helpostihan sitä ahdistuu siinä vellovassa meressä. Isänpäivänä istuimme isäni perheen kanssa syömässä. 23-vuotias pikkuveljeni teki mielestäni mainion vertauksen pohtiessamme yllä mainittua dilemmaa. Kun haluat laihduttaa ja säästää kaloreissa, ei pysyvää muutosta tehdä kertarykäisemällä poistamalla ruokavaliosta kaikki ihana ja herkullinen. Joudumme näkemään hitusen enemmän vaivaa tekemällä valintoja: kenties hampurilaisaterialla voimme vähentää kokonaiskalorikulutusta valitsemalla ranskalaisten sijaan porkkanat tai salaatin.
Tähän ”hampurilaismalliin” olen itsekin päätynyt. Voimme tehdä arjen valintoja aina hiukan ekologisemmin, vähän eettisemmin. Suunnattoman meren aallokossa joskus kevyt äyskäröintikin auttaa jos sitä on systemaattisesti tekemässä tarpeeksi moni ihminen. Teollisesti tuotetun lihan sijaan voimme suosia vastuullisesti pyydettyä riistaa ja kalaa. Lihan syönnin vähentämisen lisäksi voimme valita sähköyhtiömme, sen mitä kaupasta kotiin kannamme ja mistä vaatteemme ostamme. Valitsemalla kotimaista tuemme aina tutkitusti egologista ja yleensä eettisempää vaihtoehtoa. Voimme valita kierrättää tölkit ja pullot ja jättää ulkomaan matkan tänä vuonna väliin. Voimme etsiä vaihtoehtoisia malleja sille mitä haluamme,
sellaisia, jotka palvelisivat ympäristöä ja myös tulevia sukupolvia. Jos ulkomaan matka on pelastuksesi arjen pyörteestä, ehkäpä muutos itse arjessa olisi paikallaan? Toisaalta kotimaan matkailu työllistää monia yrittäjiä ja on kokemuksen arvoista!
Minulle rakkauteni koiraan oli vain ponnistuslauta kaikelle muutokselle. Ihmiskunta on jakanut elämänsä, elänyt symbioosissa koiran kanssa jo ainakin 15 000, kenties jopa 100 000 vuotta. Viimeisen kymmenen vuoden ajan tietomme koiran tunne- ja kokemusmaailmasta on laajentunut räjähdysmäisesti kohdistuneen neurologian ja käyttäytymistieteiden saralla. Te ette ole kovin erilaisia, koirasi ja sinä. Empatiamme tätä lupsakkaa ja uskollista ystäväämme kohtaan on mahdollista siirtää myös muihin eläimiin. Tutkimustyö on laajentunut niin tuotanto- kuin villieläimiinkin ja saamme jatkuvasti uutta tietoa eri eläinlajeista kuten eri nisäkkäistä, linnuista, kaloista ja matelijoista.Tämä muutos on ollut hienoa nähdä! Eläinten oikeus hyvään ja virikkeelliseen elämään on jo monelle sydäntä lähellä ja muokkaa valintojamme kuluttajina. Nyt on aika nähdä asiat vielä suuremmassa mittakaavassa. Eläinlajeilla on oikeus itse elämään, luonnolla
oikeus monimuotoisuuteen ja ennen kaikkea tulevilla sukupolvilla on oikeus päästä ihastelemaan sen rikkautta. Halusimme tai emme, myös me olemme osa luontoa. Muutoksen tuulet puhaltavat kaikilla rintamilla ja uskon sekä toivon, ettei vielä ole liian myöhäistä ryhtyä arjen ympäristösankariksi.
Lifedream Colliet 