Osallistuin marraskuun puolessa välissä Jessica Aschbergin kaksipäiväiselle luennolle tasapainoisen koiralauman hallinnasta ja käyttäytymisestä. Jessica on kokenut koiraihminen, jonka ”ura” koirien kanssa on alkanut jo lapsuudessa huskysafarikenneleistä. Tällä hetkellä Jessica toimii yrittäjänä koiran kouluttajana, asuu Lapissa ja hänellä on 16 omaa koiraa. Halusin osallistua kyseiselle luennolle, koska tietoa oman koiralauman välisestä aggressiosta on vähän, ja luentoja aiheesta vielä vähemmän. Itselläni on valitettavasti kertynyt kokemusta lauman väkivallasta vuosien varrella ja tästä syystä toivoin saavani konkreettisia apuja. Hirveästi ei tullut uusia ajatuksia, mutta jotakin sentään!
Oli kevät 2015. Koiralaumani muodostui 8 sk.colliesta, joista 2 urosta ja loput eri ikäisiä narttuja. Eräänä aamuna olin tapani mukaan pissattamassa koiria takapihalla ennen töihin lähtöä kun nuori 4-vuotias narttuni kävi toisen 6-vuotiaan nartun kimppuun. Tilanne paheni nopeasti kun lauman vanhempi uros ja toinenkin narttu liittyi tappeluun ja kolmeen pekkaan kävivät tämän kuusi vuotiaan nartun päälle. Olin tilanteessa yksin, enkä saanut koiria lopettamaan, vaikka kiedoin uhriksi joutuneen nartun paksun fleecetakkini sisään. Aina kun yritin taluttaa tai nostaa tätä 24 kiloista narttua aidan toiselle puolelle, joku kolmesta hyökkääjästä repi sen sylistäni. Tilanne oli jokaisen koiraihmisen painajainen. Koirat olivat jonkinlaisessa kiihtyneessä ”tappelutilassa”, ne eivät kuulleet tai nähneet mitään, eivätkä ottaneet mitään käskyjäni vastaan. Ilma haisi verelle ja paniikille. Koin valtavaa avuttomuutta, jollaista en enää koskaan halua kokea. Onneksi sain lopulta heitettyä nartun aidan yli turvaan, mutta tilanne särki sydämeni ja muutti valitettavasti suhtautumistani omiin koiriini, lauman käyttäytymiseen ja rotuunkin peruuttamattomasti. Eläinlääkärissä todettiin, että nartulla oli 23 pahaa reikää ja se tikattiin neljästä eri kohtaa. Lääkäri oli sitä mieltä, että lauma oli todella yrittänyt tappaa sen. Tilanne oli minun hyvin vaikeaa ymmärtää, sillä tappelu puhkesi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Syytin itseäni pitkään tapahtuneesta, mutta ajan kanssa on täytynyt hyväksyä, että eläinten kanssa kaikenlaista voi tapahtua.
Jouduin seuraavaksi tekemään raskaita ratkaisuja sen suhteen mitkä koirat olisi turvallista pitää edelleen kotona ja mille etsisin uudet kodit. Onneksi sain uhriksi joutuneelle nartulle hyvän kodin sukulaiseni luota. En vielä tänä päivänäkään osaa selittää mistä tappelu alun alkaen johtui. Kyseinen vanhempi narttu on tyyni, rauhallinen ja itsevarma eikä koskaan pyrkinyt ristiriitoihin, vaan pyrki välttämään niitä. Nuoremmat nartut puolestaan toimivat parivaljakkona ja kenties kokivat haluavansa haastaa vanhemman nartun aseman? Urokseni puolestaan oli luonteeltaan sellainen, että vaikkei se koskaan esiintynyt aggressiivisesti, se kyllä provosoitui voimakkaasti jos tytöt ottivat yhteen. Tällaisen laumakäytöksen koen olevan myös periytyvää, vaikkakaan siihen ei kiinnitetä jalostuksessa juurikaan huomiota. Turhautumisen sietokyky, tapa purkaa stressiä ja pyrkimys aggressiivisuuteen ovat perinnöllisiä sekä ympäristön muokkaamia ominaisuuksia.
Nurmijärvellä Koirakoulu Vision tiloissa kävi kuhina marraskuun 11pv kun suuri joukko kiinnostuneita koiraihmisiä oli saapunut kuulemaan Jessicaa. Alla oleva teksti perustuu luentomuistiinpanoihini. Aloitimme kartoittamalla mikä ylipäätään on lauma? 1,2 vai neljä koiraa? Entäpä mitä tarkoitamme hierarkialla? Jessica painotti heti alkuun, ettei hänen kertomansa perustu tieteeseen, vaan vuosien kokemukseen isoilta huskysafareilta. Koiran ja ihmisen välisestä suhteesta puhuttaessa ei liene niin tärkeää, mitä sanaa varsinaisesti käytämme, vaan se että ymmärtää mitä meidän välisessä suhteessa tapahtuu.
MILLAINEN ON HYVÄ LAUMA?
Koiralauman ydin koostuu selkeästä hierarkiasta ja suhteista. Sitä voisi sanoa vaikkapa ystävyydeksi tai kumppanuudeksi, jossa vallitsee myös molemmin puolinen kunnioitus. Se sisältää sosiaalista kanssakäymistä ja riittävästi erilaisia resursseja kuten liikuntaa, aktivointia, ruokaa ja virikkeitä sekä lepoa. Ihminen voi vaikuttaa ratkaisevasti laumadynamiikkaan säätelemällä resursseja, minimoimalla tai maksimoimalla stressiä ja vaikuttamalla koirien tunnetiloihin tarjoamalla koirille lajinomaista, rodunomaista ja yksilöllistä virikettä. On kuitenkin hyvä muistaa, että tämä on hyvä aloittaa pikkuhiljaa jos koirilla ei ole aikaisempaa kokemusta siitä. Kaikki uusi, vaikka hyvällä tarkoitettukin, lisää koiran stressiä ja nostaa siten myös koko lauman viretilaa.
Ihminen puuttuu helposti koirien välisiin ristiriitoihin. Yleensä huonoja välejä laumassa ylläpidetään vahingossa. Tapanamme on erottaa riitapukarit toisistaan ja voimme koettaa vaikuttaa lauman dynamiikkaan ruualla, leluilla tai huomiolla. Joskus saatamme turvautua omalla aggressiolla tilanteisiin. Kukaan ei tietenkään tahallaan ylläpidä huonoja välejä laumassaan, mutta tiedostamattamme saatamme niin tehdä. Miten monta koiraa voi ylipäätään elää symbioosissa keskenään ja mitä koiran elämä voi parhaimmillaan olla? Entäpä pahimmillaan? Koirien roduissa on eroja siinä, miten hyvin ne kykenevät lukemaan toisiaan ja elekieltä sekä hermorakenteissa ja sosiaalisten tilanteiden sietokyvyssä.
Parhaimmillaan koiran elämä sisältää:
- lajityypillistä elämää
- selkeää kommunikointia
- jokapäiväistä leikkiä
- koirat ovat iloisia!
- ja motivoituneita!
- stressitasot ovat matalia
ONGELMAT LAUMASSA
Ongelmia saattavat aiheuttaa resurssit (ruoka, pedit, liikunta, lelut), ilmasto (kuuma kesä, kylmyys), rodut, sukupuolet laumassa, ikä, terveys ja kipu. Lauman uudet jäsenet. Koiran stressiä lisäävät hoitokoirat ja hoito”tädit”, jotka hoitavat laumaa esim. perheenjäsenten ollessa matkoilla. Kaikki poikkeamat normirutiineihin aiheuttavat koirille stressiä! Myös ihmisten stressi, kipu ja ahdistus vaikuttavat koiriin. Esimerkiksi erotilanteet voivat laukaista sisäisiä ristiriitoja myös koirissa.
Pahimmillaan lauma turvautuu väkivaltaan. Väkivalta ei kuulu tiiviiseen, hyvinvoivaan ja tasapainoiseen koiralaumaan. Tunteiden ilmaisu murinalla, ärähtelyllä, leukojen louskutuksella, hampaiden näyttämisellä, jopa näykkiminen on kaikki sallittu ja jopa toivottavaa koiralaumassa, varsinkin nuorten keskuudessa. Pureminen, ”tapporavistelu”, jahtaaminen aggressiivisesti, kyttääminen, liiallinen isottelu ja joukkotappelu ovat väkivaltaa, eivätkä kuulu terveeseen laumaan. Väkivalta laumassa on kuitenkin hyvin yleistä. Varsinkin kun stressi alkaa, eikä sitä saada pysäytettyä ajoissa.
Monelle meistä stressi on tuttu, niin ihmisissä kuin eläimissä. Jessica on havainnut korkeimmat stressitasot kodinvaihtajilla, tarkemmin ottaen rescuetyyppisillä tapauksilla, 8kk-24kk ikäisillä murrosikäisillä koirilla, uroksilla iästä riippumatta varsinkin narttujen kiimakausina. Myös kipu ja tuska aiheuttavat stressiä. Stressi, joka aiheuttaa vähiten aggressiivista käytöstä tasapainoisessa laumassa (Jessican havaintojen mukaan) ovat tiineys ja synnytys, rutiinien muuttaminen ja huomio.
LAUMAN SISÄINEN KOMMUNIKOINTI
Lauman sisäistä kommunikointia on hienoa päästä seuraamaan. Se on minullekin ollut yksi suurimpia motivaatioita koirien kanssa elämiseen. Lauman sisällä on hyvin useasti ns. sisäpiirin juttuja, jotka liittyvät päivittäisiin rutiineihin ja yksilöiden persooniin. Parhaimmillaan itselläni on ollut 13 koiran lauma. Tämän kokoisessa, isommassa laumassa, muodostuu usein ”kuppikuntia”, mutta kun lauma on tiivis ja kommunikointi selkeää ei ongelmia esiinny. Myös yhteinen tekeminen laumana on tärkeää, sillä se sitoo sen yksilöitä toisiinsa. Jos pienemmät kuppikunnat pidetään toisistaan erillään pitemmän aikaan, voivat nämä kuppikunnat olla muodostaneet oman laumansa. Toisinaan tällainen eriytyminen voi tapahtua jopa yhden vuorokauden aikana.
Pienlaumojen yhdistäminen on yleensä haastavaa ja luvassa voi olla yhteenottoja, esim. jos tilannetta ei osata lukea, laumat ovat olleet kauan erillään, laumat yhdistetään korkeassa viretilassa jne.. Tärkeää on muistaa, että ison lauman sisäinen kommunikointi voi olla täysin erilaista kuin miten lauman sisäiset koirat kommunikoivat vieraiden kanssa.
Laumasta löytyy aina useampi persoona. Joillakin yksilöillä riittää huumoria enemmän, toisilla vähemmän. Sitten löytyy niitäkin, jotka nauravat vain omille jutuille. Toisilla voi olla runsaasti mielikuvitusta ja toinen voi olla täysin putkikatseinen. Myös eroja resurssien käyttöön löytyy paljon: toiset rakastavat leluja, toiset ruokaa. Toisille tärkeää on pehmeä ja oma peti. Useampi persoona laumassa mahdollistaa sen, että aina löytyy oikea kaveri juuri oikealle viretilalle. On kuitenkin myös sellaisia persoonia, jotka ovat omille perheenjäsenille ilkeitä/rajuja, mutta vieraille todella vieraanvaraisia. Tai toisin päin.
ENNALTAEHKÄISY
Miten ennaltaehkäistään lauman sisäisten suhteiden kariutumista? Ihmisen tulee huolehtia resursseista (esim riittävä määrä petejä, ruokaa, liikuntaa, leluja, tilaa). Moni väkivaltainen tilanne olisi voitu ehkäistä riittävällä ennaltaehkäisyllä. Koiran stressin voivat laukaista: kiima, resurssit, liikunta, aktivointi, virkkeet.. Ärsykkeinä voivat toimia primäärit eli ensisijaiset kuten
• Stressi
• Kipu , Tuska
• Kiima
• Sairaus
• Kuolema
• Laumadynamiikan uudelleen asettautuminen
Eli primääri on suoraviivainen ärsyke, joka laukaisee voimakkaan tunnetilan, eikä siihen tarvita ns. välikäsiä. Sekundääri eli toissijainen on yleensä jokin konkreettinen asia, esine, joka aiheuttaa voimakkaita tunnetiloja. Jokin laukaisee ”polun”, joka johtaa voimakkaaseen tunnetilaan. Näitä voivat olla resurssit, esim. ruoka, vesi, lepopaikka, lelu, vieras koira, ihminen tai jokin muu eläin. Ympäristö.
Pikaliimalla korjataan, myöhemmin rakennetaan. Ärsykkeitä kannattaa yrittää hallita esimerkiksi poistamalla tai lieventämällä niitä. Ensihätään täytyy asiat pikaisesti rauhoittaa, mutta emme saa missään nimessä tuudittautua siihen että asiat on sillä korjattu. Korjatakseen täytyy rakentaa uusi ja kunnon tukipilari, riippuen korjattavan asian laajuudesta! Jos koirat ovat päässeet tappelemaan, ne ryhtyvät siihen yleensä helposti uudelleen. Jokainen tappelu lisää alttiutta seuraaville, sillä se herättää koirien vaistonvaraisen käyttäytymisen (puolustushalu, selviytyminen) ja pahimmillaan näin rakentuu ristiriitatilanteisiin aivan uudenlainen käyttäytymismalli. Minulle uutena ajatuksena tuli Jessican esittämä koirien varovainen siedättäminen kiihtymistilanteisiin. Olen aina pyrkinyt pitämään lauman vireen matalalla, joten tämä oli mielenkiintoinen näkökulma.
Entä sitten kun tilanteet tulehtuu niin pahasti, että pelkkä toisen koiran haju saa toisen reagoimaan? Mikä auttaa?
• Rutiinit
• Siedättäminen
• Vastaehdollistaminen
• Yhteinen tekeminen: yhteiset kävelyt, matka uuteen paikkaan yhdessä, vaikean asian kohtaaminen ja siitä selviäminen yhdessä
Lopuksi yhteenvetona:
– rutiinit
– ystävyys
– virikkeet, liikunta ja aktivointi
– viretaso semmoisena että sitä pystyy kontrolloimaan
– riittävästi resursseja
– yhteinen tekeminen
Mitä kannattaa myös muistaa: huomioi koirat koirina, omana lajina, rotuna… mutta myös yksilöinä! Yksilöistä muodostuu lauma.
Haluatko lukea aiheesta lisää? Lue silloin myös kirjoittamani yksityiskohtaisempi teksti koiralaumani käyttäytymisestä sekä vilkaise ylläpitämäni sivusto Kesykoira.
Lifedream Colliet 