Hoksasin, etten ole pitkään aikaan – ehkä jopa vuosiin – kirjoittanut eläinten kuulumisia tänne blogiin siten kuten ennen oli tapana. Asioita kuten Symppiksen iltahepuleita, meillä vieraillutta PikkuKisua tai koirien ruokintarutiineja. Siltapeltotilalla tapahtuu kaikenlaista, vaikka eläinmäärä onkin vähentynyt lähivuosien aikana oleellisesti. Maalaisromantiikkaa näin talvisin saa välillä hakea kissojen ja koirien kanssa, mutta meilläpä niitä riittääkin omasta takaa! 🙂
Kissojen elämä on näin talvella sijoittunut kokonaan sisätiloihin, joskin isäkissa Symppis oleilee myös alakerrassa. Olin hetken huolissani Bestiksestä, sillä se majaili lähinnä koirien kanssa keittiössä tai piilossa pesuhuoneessa lattialämmityksestä nautiskelemassa. Asia korjaantui kuitenkin kun sain lämmitettyä lopunkin talon. Isäkissa Symppis tulee lähes joka ilta kehräämään naamani päälle sänkyyn. Se nuolee nenääni tai poskeani ja nirhii hieman hiuksiani ja kiertyy sitten kerälle viereiselle tyynylle. Sen hellyys on sydäntä lämmittävää, sillä se on ollut sellainen pennusta saakka. Myös äitikissa Bestis nukkuu yleensä sängyssä jalkopäässä ja olohuoneessakin torkkuu vieressäni ja odottaa maistiaisia lautaseltani. Niiden poika Maximus Karvajalka (tai Maximus Pascimus riippuen tilanteesta) ei ota minuun juurikaan kontaktia, vaikka sängyssä nukkuukin.
Kissojen elämää on hauska seurata ja nyt kun ne ovat kaiket päivät sisällä, meno yltyy välillä vaaralliseksi kun matot juostaan suoriksi ja leluhiiret saavat kyytiä! 😀 Yleensä Maximus kiusaa painileikeillä äitiään, mutta myös isä Symppis on yhtynyt leikkiin jo useamman kertaa. Lisää Siltapeltotilan kissoista voi lukea täältä: https://lifedream.blog/kissat/
Omien kissojen lisäksi tilalla on vieraillut vieras kissa kesästä asti. Aluksi vain silloin tällöin ja useamman metrin päästä, mutta mitä kylmemmäksi sää on käynyt, sitä useammin se on tullut kuistille mouruamaan. Olen ruokkinut sitä koko talven, murehtinyt säätä ja seurannut miten sen naaman arvet ovat tappeluissa lisääntyneet. Omat kissat eivät sitä ole juurikaan huomioinneet, mutta toisaalta se on oleillut vain ulkona, missä niillä on enemmän tilaa väistää toisiaan. Nyt kun pakkaset ovat jo pitkään olleet öisin yli -10 astetta olen pohtinut tilanteen pahentuvan nopeasti. 
Otin yhteyttä Salon eläinsuojeluyhdistykseen ja häkitin kisun itse käyttämällä koirien vanhaa kevythäkkiä ja nakkeja. Harmi, etten keksinyt sitä jo aikaisemmin! Sinne SEYn tiloihin jäi tämä todennäköisesti leikkaamtaon kollikissa puhtaisiin liinavaatteisiin, herkullisen ruuan ja lämpimän pedin ääreen, lämpimään, turvaan. Oli aivan voittaja olo, vaikka ero olikin samalla haikea. Meille oli muodostunut jo vakiintunut suhde puolessa vuodessa kun kisu oli oppinut mouruamaan kuistilla ruokaa saadakseen.
Kissojen päiväuni ovat makkarin gerbiilit 😀 Varsinkin Maximus istuu vakkaripaikallaan niitä kyttäämässä melkein joka ilta. Vuonna 2015 hankkimani kolme pientä poikaa Jackson, Opie ja Juice muodostivat erittäin touhukkaan Sons of Anarchyn ja kun kolmikon ensimmäisen sukupolven viimeinen, Juice, jäi yksin, hankin sille kaveriksi neljä nuorta poikaa: 300l vanha akvaarion valloittivat vuorostaan Happy, Kip, JT ja Bobby-Elvis. Kesällä myös Juice kuoli vanhuuteen. Nuoret gerbsut eivät ole niin kesyjä kuin edeltäjänsä, mutta toisaalta en ole niiden kanssa ehtinyt niin paljon touhutakaan. Toisaalta gerbiilit tulevat kyllä kädeltä hakemaan ruokaa ja niiden touhuja on minunkin ihana iltaisin seurata. En usko, että tulen ihan heti luopumaan gerbiileistä lemmikkeinä, ovat ne niin hauskoja ja helppoja! Lisää tilan gerbsuista: https://lifedream.blog/gerbiilit-2/
Koirien kuulumisia voi lukea myös agilitytreeniblogista, mutta noin yleensä elämä vain kolmen koiran kanssa on todella helppoa. Jukka on silmäteräni ja rakastaa juosta Puuman kanssa kilpaa. Toisaalta Pumsen huomiosta kilpailee myös sen serkku Ronja, jonka kanssa haetaan pallota tai frisbeetä, vaikka olisi -15 astetta pakkastakin! Näillä pakkasilla meillä ulkoillaan tosin vain 5-15 minuutin jaksoissa pihalla vapaana. Sinä aikana koirat ehtivätkin juosta 4-6 kertaa Siltapeltotilan puolen hehtaarin tontin ympäri! 😀 Koirat ovat pysyneet terveinä ja innolla olen seurannut niiden kunnon kohentumista agsatreeneissä.
Parin viime vuoden aikana en ole juuri kouluttanut niitä tavoitteellisesti, mutta nyt teemme varsinaisen agsatreenin lisäksi kontaktitreeniä, jumppaamme pallon kanssa kehonhallintajuttuja ja käymme hiekkakuopalla hakemasssa lihaksia useita kertoja viikossa. Juuri nyt odottelen juoksuja molemmilla tytöille. Lisää koiristani löytyy täältä: https://lifedream.blog/koirat/
Ensi kesänä meille on toivon mukaan muuttamassa kesälampaita! Niiden tuloa odottelen malttamattomasti, vaikka ne aiheuttavakin jonkin verran lisärutiinia kotiin. Eläinten käyttäytymisen seuraaminen ja niihin paitsi lajina, mutta myös yksilöinä tutustuminen on jännittävää puuhaa ja todennäköisesti istunkin koko kesän pihalla ison porkkanapussin kanssa. 😀
Ah kesä! Sitä odotellessa! Nämä sähkölaskut ! Ohimeneviä murheitakin tuntuu riittävän aina, kuten rikkinäinen auton lämmitin (!!!) tai lauantaina äkkiä hajonnut makkarin ikkuna, jonka kohtalosta en vieläkään tiedä enempää kuin, että onneksi sain Salon lasikeskuksen kautta uuden ulkolasin jo maanantaiaamuna. Syksyllä uusin olohuoneen isot ikkunat ja niiden vaihto on tänä talvena ollut kyllä iso mukavuustekijä! Mökissä ei vedä lainkaan niin paljon kuin ennen ja olohuoneessa kestää nyt istua televisiota katselemassa jopa silloin kun ulkona paukkuu -20 asteen pakkanen. Myös tuuli pysyy paremmin ulkona, joten ostos oli kyllä kaiken väärtti. Se, että ikkunoiden asennus vei kaikkineen parisen viikkoa luvatun kolmen tunnin sijaan, onkin sitten ihan oma tarinansa. Myös lunta on ollut viime viikon aikana pakko luoda, vaikka yritän selvitä ilman sen kaltaista fyysistä työtä viimeiseen asti. Lumi nimittäin sulaa jokatapauksessa jossakin vaiheessa ja jos odottaa tarpeeksi kauan, niin kyllä tapahtuu.
Talven aikana mökin lämmittäminen on aikaa vievää ja rutinoitunutta hommaa. Tilaan puita tutulta toimittajalta noin parin kuukauden välein ja kolmen heittokuution siirtäminen kantamalla sylikopalla sisätiloihin kestää aina parin tunnin verran. Myös sauna lämpiää puulla ja sen lauteilla voin ihastella tähtitaivasta. Sähkökatkojen aikaan takalla saa lämpöä tupaan ja harvoin käytetyn puuhellan ansiosta voin myös laittaa ruokkaa. Olen tosin huomannut, että näissä tilanteissa ruoka valmistuu huomattavasti nopeammin ja helpommin retkikeittimellä 😀 Puun tuoksu tuo omaa tunnelmaa, ja ei ole yhden tai kaksikaan kertaa kun olen maannut olkkarin sohvalla, kuunnellut takan pauketta, katsellut hyvää leffaa, kaikkien lemmikkieni ympäröimänä ja todennut elämän olevan aika jees täällä maaseudun rauhassa. Jopa talvella! 😀
Koti – enemmän tunnetta kuin järkeä.
Lifedream Colliet 