Aino Pikkusaaren valokuvattavana

Kesäkuun alussa silmäni osui koirakuvaaja Aino Pikkusaaren ilmoituksen Facebook ryhmässä: hän etsi kameransa eteen sk.collie urosta ja narttua tulevaa rotukirjaa varten. Kirja ilmestyy ensi vuonna ja kattaa lähestulkoon kaikki nykyiset rodut. Kuvauksia tehdään sekä Suomessa, että brittein saarella. Otin heti yhteyttä, vaikka kuvauksesta jouduinkin maksamaan yhden koiran normimaksun. Aino kuitenkin lupasi ilmoituksessa, että koska kyseessä oli rotukirjakuvaukset, kuvaisi hän kaikki omistajan koirat samaan hintaan. 66202899_2609833235693910_6935939568164143104_nMinulle, jolla kotona on neljä koiraa, sopi tämä erinomaisesti! Kaikki koiraihmiset tuntevat varmasti Ainon, jos eivät ulkonäöltä, niin kuvien perusteella. Hänen kuvansa ovat nimittäin koristaneet esimerkiksi Koiramme lehteä jo useamman vuoden. Pian jo kaksikymmentä vuotta kuvannut Aino onkin Suomen ensimmäinen ammattilainen koirakuvaaja ja vaikka toki meitä harrastajia on maassamme vino pino – pelkästään koirien kuvaamiseen erikoistuneita ammattikuvaajia vain kourallinen. Tutustu lisää Ainoon -> WWW

Valokuvaan itsekin jonkin verran harrastusluonteisesti ja varsinkin koiria on tullut kuvattua viimeiset 20 vuotta. Otin tämän rikastuttavana kokemuksena myös valokuvausharrastukseni kannalta, halusin saada vinkkejä siihen miten koiria tulisi kuvata ja millaisia kuvia Aino suosii. Kirjan kuvaukset tapahtuivat Vantaalla Backaksen kartanon mailla ja ajelin paikalle hyvissä ajoin. Oli illan suu ja laskevan auringon säteet kuulsivat kultaisina. Eipä aikaakaan kun Ainokin saapui paikalle. Kuvasimme koirat erään rakennuksen takana olevan laskulaiturin päällä. Rakennuksen kiviseinä ja puinen massiivinen ovi näkyivät kuvissa koirien takana. Taustan sommittelu on kuvaustilanteessa tärkeää, koska koiran tulee tulla mahdollisimman mukavasti siitä esiin. 67063465_1109166179473115_9099767808698351616_nTämä olikin omien vaaleiden koirien kannalta hyvä, mustaa koiraa en ehkä olisi oven eteen seisottanut.

Kaikesta näki, että nyt ollaan ammattilaisen käsissä. Kuvasimme suhteellisen nopeasti aikuiset koirat läpi, ne osaavat poseerata melko hyvin. Aino heitteli linssin takaa muutamia pikkukiviä kiinnittääkseen koirien huomion ja minä yritin asetella ne oikeaan kohtaan. Aino antoi tarkkoja ohjeita siitä miten ja missä koirien tulisi esiintyä ja minusta tämä oli todella hyvä. Kuvaajan ja esittäjän näkymä koirasta on hyvinkin erilainen. Kuvasimme myös niin, että laituri oli kuvaajan rintakehän korkeudella. Tähän pyrin itsekin kuvatessani koiria – kameran tulisi olla samalla tasolla koiran kanssa. Ei siis liian ylhäällä tai matalalla. 66525517_2609833179027249_7756439782405701632_nHarmikseni Puuma esiintyi häntä koipien välissä ja se näkyy myös kuvissa. Valitettavasti se esiintyy aina siten, oli kyseessä näyttely tai kuvaustilanne ja vaikka on muuten luonteeltaan reipas ja tykkää esiintymisestä, hännän asento kielii siitä, että jotenkin sillä on silti epävarma olo. Iltaruskon kultainen valo hivelee soopeleita, mutta merlen väriselle Ronjalle tämä oli kyllä vähän huono, sillä se entisestään ruskistaa sen väritystä.

Aikuisten jälkeen kuvasimme Piikua leikkimässä kanssani puistossa. Jälleen Aino antoi hyviä ja täsmällisiä ohjeita mihin suuntaan lelua tulee heittää, jotta Piiku juoksisi kohti kameraa. Pistän tämän kyllä korvan taakse: kuvaustilanteissa aivan liian usein jää jotenkin kohteliaana hiljaiseksi ja sitten kotona kuvia läpikäydessä toteaa, että voi kun se olisi esitetty jotenkin eri tavalla tai muuta vastaavaa. Eli rohkeasti vain suu auki! 😀 Aino suosii klassisia kuvia, joita ei liikoja photoshoppailla. Kuvat soveltuvatkin loistavasti lehtikuviksi tai vaikkapa julisteiksi omalle seinälle.  Koko kuvaukseen meni noin 1,5 tuntia aikaa, joten melko nopea oli tämä tempaus. Ehdimme kuitenkin höpistä aika paljon valokuvauksesta Ainon kanssa ja sain tästä hirmuisesti motivaatiota kehittää omaa kamerasilmääni ja kuvata nimenomaan koiria omistajineen. Kiitos siitä Ainolle! 🙂

Kolme viikkoa myöhemmin sain kansiollisen upeita kuvia koristani. Varsinkin Jukka loistaa niissä, tuskin saan siitä koskaan upeampia otoksia! ❤

 

 

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s