Piiku on toivonut pikkusiskoa Joulupukilta (Piikun kirje Pukille löytyy tästä) ja synttärilahjaksi :D. Olen pohtinut, että näkisin mielelläni Piikulla oman leikkikaverin arjessa, sillä vanhemmat koirani ignooraavat se täysin lukuunottamatta ohimenevää Piikun ensimmäistä juoksua. Minulla on aina ollut lauma koiria, joilla on ollut seuraa toisistaan. Yhdessä on juostu ja leikitty, mutta myös nukuttu. Piikun suhteen olen itse korvannut tuon leikkikaverin ja tästä syystä suhteemme on kehittynyt hyvin läheiseksi. Piiku osaa enemmän temppuja ja käytöksiä kuin kaikki aiemmat koirani yhteensä ja sen kanssa onkin mukava siirtyä tosi toimiin harrastamisen kilpakentillä. Lue lisää Piikun ekasta vuodesta täältä. Kuitenkin kaipaan sille koirakaveria, jotakuta, jonka kanssa leikkiä painia ja hippaa ja nalluttaa kainalossa. Tämä teksti kertoo taustaa siitä, miten ja miksi meille muutti ensimmäinen bordercollie.
Ennen Piikun tuloa taloon, kesällä 2018, aloin pohtia uuden harrastuskoiran hankintaa ja luonnollisesti puntaroin rotuja jo tuolloin. Piikun pitkäkarva/sileäkarvainen collie yhdistelmä sai kuitenkin kylmät väreet iholleni ja tiesin, että sitä en voisi ohittaa. Mikään muu yhdistelmä ei vain tuntunut aivan oikealta. Samanlaista intuitiivistä fiilistä etsin nyt uudelleen. Pohdin paljon omaa kasvatustyötäni ja niitä ominaisuuksia, joita uudelta koiralta toivoin.
Rotua pohdin pitkään ja haluankin kiittää tässä yhteydessä kaikkia kasvattajia ja harrastajia niin bordercollien kuin sileäkarvaisen collienkin keskuudessa, joiden kanssa olen ollut yhteyksissä. Kiitos kaikesta kärsivällisyydestä ja avoimista vastauksistanne! Olen pohtinut myös Piikun mahdollista jalostusuraa ja ollut yhteyksissä muutamaankin uroksen omistajaan asian tiimoilta. Kiitos teillekin! Vierailin usean kasvattajan luona ja varsinkin bortsuissa pyrin saamaan rodusta laajan kuvan eri linjauksineen.
Rodun ”vaihto”prosessi kesti aikalailla kolme vuotta ja toi mukanaan paljon uusia ihmisiä elämääni, toivon mukaan pysyvästi. Sitähän sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten uuteen rotuun tutustuessa vahvistui ajan kanssa oma näkemys siitä mitä ja millaista koiraa olin hakemassa. Toivon uudelta perheenjäseneltä energiaa ja fyysistä kykyä olla Piikulle sopiva kaveri, sopeutuvuutta meidän laumaan, mutta myös työskentelyhalua, sillä toiveissa on aktiivinen ja iloinen toinen harrastuskaveri myös itselleni. Tarkastelin pentueita ja niiden taustoja myös kasvattajana – vaikkei tarkoitus ole ollut automaattisesti etsiä kantanarttua, en voi väittää, ettenkö haluaisi välttää aikaisempia virheitäni ja tiedostaa tuon mahdollisuuden jo alusta lähtien. Jo viime kesänä aloin katsoa pentueita molemmissa roduissa ja lopulta päädyin bordercollieen monestakin syystä. Tuntui, että se veisi minut uusille urille elämässä – vähän kuin aikanaan huskyni Wilyan kanssa. 20 vuotta collien kanssa on ollut hienoa aikaa, mutta kenties nyt on aika siirtyä kokeilemaan myös jotakin uutta.
Itseasiassa bordercollien tutustuin jo noin kymmenen vuotta sitten todenteolla kun suunnittelin roturisteytystä sk. Collien ja bordercollien välillä. Asia eteni kennelliitossa ja collie yhdistyksen jalostustoimikunnassa ja sai vihreää valoa. Työskentelin projektin tiimoilta parinkin tutun bordercolliekasvattajan kanssa ja sain näkemystä rotuun. Projekti oli kuitenkin tuolloin niin suuri prosessi, ettei aika ollut sille oikea.
Alun alkaen tarkoitus oli ottaa pentu vasta tulevana kesänä, mutta kun agilityvalmentajani Taija Salokannel vinkkasi minulle pentueesta, jossa isänä oli hänen kasvattinsa ensimmäisestä pentueesta, kiinnostuin kovasti. Tiina Hasun Maple Yard kenneliin olin tutustunut vain netissä, ja lähinnä hänen pitkäkarvaisen collien kasvatuksensa kautta. Tiinahan on valittu vuoden kasvattajaksi pehkoissa jo monena vuonna peräkkäin ja hänen koiransa vakuuttivat mm. agilityn SM-kisoissa 2019.
Tuleva bordercolliepentue oli syntymässä jo vuodenvaihteessa, joten alun alkaen ajattelin sen tulevan liian aikaisin. Halusin, että Piiku olisi vähintään vuoden ennen uuden pennun saapumista taloon. Tiesin myös, että varauslistat olivat pentueeseen pitkät. Sattumalta näin Taijan uudelleen Paimiossa agilityvalmennuksessa ja hän vinkkasi yhden narttupennun olevan yhdistelmästä vielä vapaana ja että, jos todella olin kiinnostunut, hän voisi mainita nimeni kasvattaja Tiinalle. Alkoi vakava harkinta ja asian puntarointi! Pentue yhdistelmänä vaikutti juuri sellaiselta, jota olin hakenut ja vaikka monia mielenkiintoisia yhdistelmiä oli tullut jo vastaan, tässä painoi paljon Taijan tutut linjat isän puolella ja kenties myös Tiinan collietausta. Koska agility kiinnostaa minua lajeista eniten, oli luonnollisesti mukavaa, että molemmat vanhemmat olivat lajissa ansioituneita.
Käväisin katsomassa pentuja Mäntsälässä Tiinan luona jo niiden ollessa noin viikon ikäisiä ja kaikki tuntui loksahtavan. Pentueen emä Eve vaikutti rauhalliselta ja lungilta tyypiltä, joka ei stressannut vaikka pääsin istumaan vastasyntyneiden viereen. Se oli ystävällinen ja avoin, mutta Tiina kertoi sen syttyvän täysillä agsassa. Tulevaisuudestahan ei tiedä, mutta kaikki tuntui loksahtavan. Tätä olin etsinyt! Pentuja pääsin katsomaan muutaman kerran ja joka kerta vakuutin lisää. Varmasti saisin yhdistelmästä kivan pennun! 
Tiina halusi viimeiseen asti puntaroida minulle sopivaa pentua, joten varmuudella tiesin omani vasta luovutusviikolla, Pekka Korrin tekemän pentutestin jälkeen. Tämä ei minua juurikaan haitannut, sillä uskoin Tiinan osaavan tehdä oikean päätöksen ja viimeistään Likan testituloksia kuunnellessani päästin itseni tosissaan innostumaan. Pekka oli arvioinut Likan toimintakyvyn ja hermorakenteen vitosen tasolle, eli korkeimmalle käyttämässään asteikossa.
Niinpä Sisko-Likka (Maple Yard Well Done) saapui elämäämme perjantaina 13. 3. Haimme sen Piikun kanssa yhdessä työpäiväni jälkeen ja kyllä meitä molempia jännitti!! Toivon Likan sujahtavan laumaani nopeasti ja, että siitä tulee rakas pikkusisko Piikulle. En malta odottaa, että pääsemme harjoittelemaan erilaisia temppuja ja näen millainen tämä uusi tulokas onkaan. Aiomme tulevaisuudessa harrastaa varsinkin agilityä ja tokoa, mutta myös paimennus ja pk-lajit kiinnostavat.
Koska Piikun pentuaika oli suhteellisen rankkaa, suhtaudun bordercollien pentuun melko kauhunsekaisin tuntein. Pohdin riittääkö aika kaikille koirilleni ja miten Piiku pentuun suhtautuu. Olen kuitenkin päättänyt satsata kaikkeni tähän pentuaikana, sillä näistä palikoista rakennetaan myöhemmin tuleva harrastuskoira. Nöyrä toive kun olisi saada sekä Piiku, että Likka kisakentille asti ja viettää siellä aktiivista koiraelämää seuraavat kymmenen vuotta.
Uskon myös, että Piiku on innolla auttamassa pikku siskon hoidossa ja että pentuarki asettuu kyllä nopeasti uomiinsa. Jo ensimmäinen aamu osoitti, että näiltä tytöiltä ei puutu jatkossa yhteisiä painileikkejä! Jos jotakin tulevaisuudelta uskallan toivoa, niin sitä, että Likasta kasvaisi yhtä upea kuin isosiskostaan! Uusi tulokas siirsi myös Piikun jalostusajatukset parilla vuodella eteenpäin, sillä koiramäärä on nyt täysi ainakin siihen asti, että eläkeikään virallisesti siirtyvät vanhemmat narttuni täyttävät 10 vuotta. Vaikka Piiku vaikuttaa nyt runsaan vuoden iässä erittäin lupaavalta myös jalostusta ajatellen, olen tyytyväinen, että voin rauhassa katsella sen kasvua ja kehitystä ennen kuin lyön lukkoon mitään suunnitelmia jatkosta.
Likkasta voi lukea lisää sen omalta sivulta. Tarkoituksena on jakaa runsaasti pentuvideoita ja varsinkin niitä temppu- ja treenivideoita Lifedream collies instagram ja Facebook-tileillä, koska tämän blogin päivitys on liiaksi aikaa vievää hommaa.
Tervetuloa seuraamaan matkaamme! 🙂
Lifedream Colliet 