Niin se kesäkin saapui ja melkoiset helteet! En tiedä teistä muista, mutta meillä viime vuonna hankkimani ilmalämpöpumppu on ollut kullan arvoinen. Tytöt ovat peuhanneet mielellään sisällä nyt kun ulkona on ollut kolmisenkymmentä astetta tai enemmänkin. Viime vuonna tehdyn piharemontin myötä etupiha on kuuma kuin pätsi, sillä sieltä kaadettiin yli 20 puuta. Varjoa ei juurikaan ole. Ei silti, rakastan uutta pihaani! Tuntuu kuin olisin muuttanut unelmieni taloon, vaikka todellisuudessa takana on jo 14 vuotta täällä Kiskossa. Niin suuri oli kuitenkin viime vuonna tehty piharemontti, kuistin uusiminen ja muut muutokset sisällä talossa. Minulla on uusi pieni kasvihuone (tosin jossa kasvaa lähinnä tällä hetkellä nokkosta) ja käyttämättömälle riippukeinullekin on löytynyt oma paikkansa takapihalta! Siinä maatessa vierähtää helposti onnen kyynel, jos ei toinenkin. ❤

Voisi melkein sanoa, että vietämme kesätaukoa kaikista treeneistä, sillä kuumalla ilmalla ei tee mieli tehdä oikein mitään muuta kuin uida. Sitä olemmekin harrastaneet ahkerasti. Ronja on vannoutunut sukeltaja ja hyökkää kuin hai veteen lentäneen lelun perään. Siksipä en uskalla heitellä mitään veteen jos mukana on myös perheen saukko, bordercollie Likka. Myös se nimittäin rakastaa intohimoisesti heitettyjä leluja ja tilanteessa saattaa tunteet kuumeta. Ronja onkin saanut viettää kanssani rannalla aikaa ihan kahden ja toisaalta 9,5vuotiaalle mummokoiralle se sallittakoon ❤

Piiku on tähän mennessä tyytynyt vain kahlailemaan vedessä, mutta nyt keksin laittaa sille valjaat päälle ja remmin kanssa ohjasin sen uimaan namin perässä. Tämä onnistuikin todella hyvin ja hallitun määrätietoisesti olen nyt uittanut sitä namin perässä pari kertaa. Piiku ui hyvällä taktiikalla, mutta ei juurikaan vielä omaksi ilokseen, vaan lähinnä ruuan perässä. Tämä onkin yksi Piikun rakastettavampia piirteitä: se tulee ruuan perässä sinnekin, mikä sitä vähän inhottaa. Luotto minuun on 100% eikä se sille epämukavassa tilanteessa koskaan jäädy niin, etteikö ruoka kelpaisi! Jatkamme uintiharjoituksia!

Likka ei juuri opettelua kaipaa, sen sijaan sitä ei saa vedestä pois! Se ui mielellään ja ihan saukkona käyskentelee vedessä. Sen sijaan suihkusta se ei tykkää lainkaan, vaikka joskus mutaojissa uinnin jälkeen on pakko alentua myös tällaiseen vesileikkiin 😀 Lotta ei ole vielä uskaltautunut edes kahlaamaan, mutta se on käynyt rannalla vasta pari kertaa, joten innolla odotan tuleeko siitä vesipeto kuten isästään! Vertti on suorittanut mm. ensimmäisenä rotunsa edustajana vesipelastuksen soveltuvuuskokeen.

Kesän kuumalla on myös ukkostanut kovin. Ensin ajattelin hieman huolestuneena, että tytöt reagoivat ukkoseen, mutta nyt lauantaina ukkosti todella kovin ja jyrisi aivan talon yläpuolella, eikä kukaan tytöistä reagoinut tähän mitenkään. Olimme käyneet pitkällä lenkillä juuri ennen ukkosen alkamista, joten torkuimme koko muutaman tunnin myrskyn ja seurailin niiden reagointia. Ainoa asia mihin tytöt edelleen reagoivat on mahdollinen sähkökatko, jota ne säikähtivät tammikuussa. Lähinnä bc Likka reagoi tuolloin erittäin vahvasti sähkökatkoon, jonka aikana vanha televisioni todennäköisesti piti korkeaa, jopa ihmisen korvalle kuulumatonta ääntä. Siltä kesti päiviä, jopa viikkoja palautua asiasta ja uskonkin, että korkeat äänet tekevät sille kipeää. Tilanne parani saman tien kun ostin uuden television. Piiku puolestaan on herkkä ottamaan toisista mallia ja siirtämään itseensä muiden tunnetiloja, vaikka sen oma olemus onkin varsin tasapainoinen. Se myös palautuu tilanteesta huomattavasti nopeammin kuin Likka. 10 vkon ikäinen Lotta ei jyrinöistä onneksi vielä ymmärrä sitäkään vähää 😀

Ulkona ukkosen jyrinä ei myöskään tyttöihin vaikuta. Kävimme tutustumassa Raaseporin linnanraunioihin samaan aikaan kun alueella myrskysi. Satoi hieman vettä ja jyrisi voimakkaasti, mutta Piiku tarjosi toimintaa linnan laajassa puutarhassa ja esiintyi tuttuun tapaansa kameralle. Myös pieni Lotta kulki mukana kuin vanha tekijä ja vain kerran hieman kyykistyi kun ukkonen jyrähti aivan päämme yläpuolella. Lotta on muutenkin hurjan reipas tyttö, olemme kulkeneet kaupungissa ja erilaisissa ympäristöissä. Kaikkialla se menee hurjan uteliaana häntä pystyssä. Vaikka se edelleen kuolaa ja joskus oksentaa autossa, se kuitenkin palautuu perille saavuttuamme tilanteesta saman tien ja on ahne, leikkisä oma itsensä. Tämä on äärettömän hyvä piirre harrastuskoiranuraa ajatellen. Se ei jää miettimään automatkan aikana tullutta pahaa oloa, vaan unohtaa sen ja keskittyy touhuamiseen. Myös remmissä se kulkee uskomattoman hienosti, ei ole tarvinnut sitä sille erikseen opettaa.

Kunhan ilmat hieman viilenisivät, voisin tallata tytöille jälleen jälkeä metsään. Myös Lotalle olisi tarkoitus opettaa jäljen alkeet ja sille olenkin tehnyt jo makkarajälkeä. Se myös etsii varsin menestyksekkäästi ruokansa pihalta kuten isot tytötkin. Lotan pentukoulu etenee hitaan varmasti ja arjen perusjuttujen lisäksi sille on opetettu jo naksutin, istuminen, maahanmeno, odottaminen, etujalkatargetti ja nenäkosketus kämmeneen. Lue lisää Lotan pentukoulusta täältä.

Juhannuksena korkkasimme Piikun kanssa ensimmäiset viralliset agilitykisamme ja hyvällä menestyksellä! Ensimmäiseltä agilityradalta nollatulos ja 2, sija! Olen todella ylpeä ja iloinen saavutuksesta ja katselen jo uusia kilpailuja kalenteriin! Juhannuksena myös Piikun sulhaspoika Kelmi kisasi omassa lajissaan (no, yhdessä niistä), nimittäin Collieyhdistyksen pk-mestaruusottelussa ja menestyi huikeasti voittaen koko potin! Kelmi kruunattiin vuoden 2021 hakumestariksi ja pk-lajien Mestareiden mestariksi!! Olisi ollut huikeaa olla katsomassa tuota kisaa ja nähdä omin silmin Kelmin upea suoritus. Kokonaispisteitä tuli 276/300 eli ykköstuloksen verran. Kiira laittoi siis Kelmin käyttövaliokellon tikittämään 😉 Tällaiset tulokset ovat minulle vain päiväunien kohde, mutta ihan mielettömän hienoa on, että rodussamme on ihmisiä, jotka todella tekevät töitä näiden aikaa vievien lajien parissa. Paitsi toki koiralta, ne vaativat myös omistajalta runsaasti paneutumista, aikaa ja vaivaa sillä lajeja treenataan aina porukalla, oli sää mikä vain. Suuret onnittelut siis kaikille kisoissa olleille!! Me muut olemme teistä ylpeitä! ❤

Kesän arki jatkuu työntäyteisenä. Teen edelleen pitkiä työpäiviä, mutta vastapainoksi on suunnitteilla muutakin ohjelmaa. Ensi viikonloppuna on luvassa melontaa saaristossa ja sitä seuraavana meidän tiimiin on saapumassa jälleen uusi jäsen, mutta siitä lisää sitten myöhemmin 😉 Minulla on vielä 4 viikkoa töitä ennen lyhyttä, kahden ja puolen viikon lomaani. Elokuun alussa on vuorossa viikonlopun telttailureissu Liesjärvelle tutulla porukalla. Raskaan kevään jälkeen tänä kesänä ei ole kiire minnekään eikä juurikaan tavoitteita (muita kuin joitakin agilityyn liittyviä) asetettu. Yritän keskittyä vain velttoon olemiseen, talon ja pihamaan ihailuun, ruohon kasvun seuraamiseen riippukeinussa sidukan kanssa maaten, Lotan pentuarkeen ja kesästä nauttimiseen. Toivottavasti tekin maltatte tehdä niin! 🙂