Pentulaatikon valmistelua ja muita kuulumisia

Blogi on koko kevään ajan viettänyt melkoista hiljaiseloa. Aikaa ei ole ollut istua alas ja kirjoitella, vaikka se onkin yksin intohimojani. Kevään aikana olemme käyneet kisoissa ja treeneissä sekä henkisesti valmistautuneet mahdolliseen pentueeseen. Muutoksia suunnitelmiin tuli viime hetkillä ja koko pentueen toteutuminen on tuntunut kaukaiselle. Rajanveto kasvattamisen ja harrastamisen välillä jatkuukin edelleen. On aika summata puolen vuoden tunnelmat taas yhteen postaukseen!

Syksyllä alkanut Suomen agilityliiton valmennuskoulutus eteni kevätkaudella muutamalla moduulilla. Rakastan opiskella lisää agilitysta ja toivon voivani osallistua koulutuksiin lisää syksyllä. Paljolti on kiinni siitä missä ja milloin moduuleja järjestetään, jotta voin osallistua. Myös omat agility- ja tottelevaisuuskoulutukset Paimiossa alkoivat tammikuussa ja jatkuivat toukokuun alkuun saakka. Asiakkaita on kursseilla ollut mukavasti ja on ollut hienoa tutustua upeisiin tyyppeihin. Keväällä jatkoin koulutuksia myös Pawsiteamilla Kaarinassa. Kurssit jatkuvat syksyllä sekä Paimiossa, että Kaarinassa!

AGILITY JA HOOPERS

Aloitimme Taija Salokanteleen koulutuksessa tammikuussa Lotan ja Piikun kanssa ja olemme saaneet valmennuksesta valtavasti irti. Tsaulla käydessä on tullut tunne, että osaamme vaikka mitä kiemuroita ja tyttöjen kanssa tulosten saaminen on vain omasta saamattomuudesta kiinni! Myös Likka on vieraillut välillä mukana treeneissä. Likan kanssa olemme kuitenkin treenailleet Paula Leinon hooperstreeneissä ja ihastuimme lajiin! Uuden lajin opettelu on kuitenkin melko turhauttavaa ja tuntuu, että kestää melko kauan, että sisäistän itsekin tämän lajin kiemurat. Ensi vuonna hoopers kuitenkin on virallinen kisalaji, joten tätä silmällä pitäen Likka on ilmoitettu Paulan hieman pidemmälle kurssille syksyllä ja pidän silmällä muitakin hooperskoulutuksia. Kovasti toivon, että tästä tulisi meille molemmille uusi kilpailulaji! Piiku ja Lotta puolestaan oli ilmoitettu Taijan syksyn agilityvalmennukseen, mutta pentujen takia jouduin perumaan ilmoittautumiseni. Harmittaa hurjasti, mutta en yksinkertaisesti voi työpäivän jälkeen jättää pentuja yksin ja kun menoja on jo kertynyt omien koulutusten myötä, oli pakko tehdä surullinen valinta valmennusten vähentämisestä. Tämä harmittaa melkoisesti, mutta yritän lohduttautua ajattelemalla, että keskitymme nyt Pimun pentuihin ja treenaamaan/kisoihin pääsemme kyllä myöhemminkin loppu vuodesta. Toivon, että joitakin irtopaikkoja valmennuksiin pääsemme hyödyntämään syksyllä.

Haluaisin käydä kisoissa huomattavasti enemmän, mutta kun elämässä on niin paljon kaikkea muutakin (osa omista koulutuksistakin on viikonloppuisin), on kisat olleet enemmänkin satunnaisia vierailuja. Myös taloudellisesti kisoihin satsaaminen ei ole minulle aina mahdollista. Yhteen kisaan menee helposti 60-90 euroa. Piiku ja Lotta saivat kuitenkin huhtikuussa ensimmäiset nollansa: Piiku kakkosluokan agilityradalta ja Lotta ykkösluokan hypäriltä, joten joitakin tavoitteita saimme totutettua. Agilitya jatkamme loppuvuodesta.

Alla video Piikun agilitytreeneistä

RALLY-TOKO

Alkuvuodesta kävimme parissa rally-tokokisassa ja saimme kivoja tuloksia kun Pimu saavutti RTk2 tunnuksen. Rally-tokossa otimme myös Paulalta (agi-ilo) treenikertoja. Lotta, Pimu ja Piiku osallistuivat kukin vuorollaan kevään aikana treeneihin ja saimme hyviä vinkkejä jatkoon! Kisasimme keväällä muutamissa kisoissa ja Piikukin saavutti RTK2 koulutustunnuksen. Voittajaluokassa Pimu ja Piiku eivät kuitenkaan vielä ole tehneet tulosta. Lotalta puuttuu vielä kaksi tulosta RTK2 tunnuksesta, mutta ne kyllä hankitaan! Otimme myös Katja Honkasalolta maaliskuussa yksityistunnin ja Katjan oppiin minulla onkin aina hinku. Hän osaa niin hienosti opastaa minua ja tuntee myös collien koulutettavana rotuna. Rally-tokokisoja olen myös laittanut kalenteriin ja tarkoituksena on jatkaa Piikun ja Lotan kanssa kierumoiden opiskelua myös irtotreeneissä. Agility on meidän ykköslajimme, mutta rally toimii hyvänä vastapainona. Varsinaisen tokon treenaaminen on jäänyt meiltä kokonaan ja täytyy ehkä myöntää, että se jää nyt lajirepertuaalista pois ainakin joksikin aikaa. Päätös kirvelee, mutta kaikkeen ei vain löydy aikaa.

Alla Piikun RT2 tunnari radasta.

MAASTOLAJIT

Asiakkaiden maastolajit käynnistettiin huhtikuussa ja myös omat tytöt ovat päässeet muutaman kerran jo treenailemaan. Meillä on pieni, mutta varsin innokas kaveriporukka, jotka treenaamme omaksi iloksi koiria noin kahden viikon välein. Kaikilla tytöillä on nyt ilmaisuna rulla ja vain Pimulla on enää käytössä irtorulla. Piiku, Likka ja Lotta ilmaisevat kiinteällä rullalla. Olen hyvin ylpeä niistä ja niiden taidoista, mutta toki kehittyisimme enemmän jos treenaisimme enemmän. Kisoihin meillä ei kuitenkaan tällä hetkellä ole tarkoitus mennä, mutta haluan haastaa tyttöjä piilojen vaikeudella, välimatkoilla ja maastonmuodoilla, jotta näen miten sinnikkäästi ne toimivat. Jälkeä olemme tehneet kevään aikana vain kerran, mutta sitä olisi helppo vetää itsekseen maastoon. Pitääkin pitää mielessä! Esineen etsintää olemme myös tehneet ja tytöt rakastavat sitä! Koskaan ei tarvitse montaa kertaa pyytää kun ne jo lähtevät innokkaita hakemaan maastoon jätettyjä tuttuja tavaroita.

Likan hakukuvioita

Alla Paavon (Sontikan Liehuva Liputus) vuoden eka haku

NÄYTTELYT

Lotta aloitti tämän vuoden näyttelyt osallistumalla kehään Turussa toukokuussa ja sai viimeisen sertinsä! Näin ollen saavutimme tämän vuoden tavoitteen kerta heitolla! Pimulla puolestaan ei ole ollut aivan niin hyvä tuuri: Paimiossa se sai kesäkuun alussa EHn ja sijoittui toiseksi luokassaan. Näyttelyssä oli vain 8 nahkaa ilmoitettuna. mutta tuomarilla oli todella tiukka linja. Päätin ilmoittaa Pimun vielä Riihimäelle, vaikka se on tiineenä. Täällä olikin sitten noin 30 nahkaa ilmoitettuna. Pimu pärjäsi olsouhteisiin nähden ihan hyvin: oli ison avoimen luokan toinen erinomaisella, mutta ei saanut SA:ta. No, Pimu tulee saamaan viimeisen sertinsä ihan pian pentujensa jälkeen, joten en ollut kovinkaan pettynyt. Näyttelyissä ihan parasta antia on myös kaikki ihmiset, joiden kanssa seurustelen normiarjessa lähinnä somen välityksellä. Rakkautemme tähän ihanaan rotuun kuitenkin yhdistää meitä ja nämä ihmissuhteet on minulle hyvin tärkeitä, vaikka tavallaan ovatkin melko pintapuolisia.

TYÖKUVIOT

En kiellä, etteikö olisi ajoittain haastavaa yhdistää kahta työtä ja omia harrastuksia. Viikot menevät hirveää vauhtia kun lähes joka päivä on jotakin menoa. Päivätyössäni asiakaspalvelussa on välillä väsyttävää ja päivistä tulee helposti hektisiä ja pitkiä. Puhelintyössä myös ääni väsyy. Mukavaa vastapainoa on oma työ toiminimellä ja on ihanaa tavata ihmisiä koiriensa kanssa potilastyön sijaan. Ihmiset ovat lähtökohtaisesti iloisia ja innostuneita ja pääsevät puuhamaan koiransa kanssa. Tästä tulee itsellekin iloinen mieli ja saan valtavasti voimaa ihanilta asiakkailta. He myös inspiroivat minua harrastamaan ja tavoittelemaan kisatuloksia omien koirieni kanssa. Olen yrittänyt pitää kiinni kahdesta vapaa-illasta ja yhdestä vapaapäivästä viikossa, mutta monesti ne on sitten täyttynyt omista harrastuksista tai menoista.

Alla Pimun vuoden eka haku irtorullilla

KESÄLOMALLA AIVOT NARIKASSA

Olen ollut kaksi viikkoa kauan toivotulla kesälomalla. Työpaikkojen vaihdon johdosta tämä on pisin lomani kolmeen vuoteen! Loma on ollut ihan täydellinen: olen nukkunut pitkään, maannut sohvalla, käynyt tapaamassa ystäviä ja koiraihmisiä, kouluttautunut erillaisissa etäkoulutuksissa ja päivittänyt blogiin valmiiksi erilaisia artikkeleja. Blogin päivitys vie yllättävän paljon aikaa! Yhden jutun työstäminen vie helposti vähintään kolme tuntia, joten ei ole ihme, ettei minulla jää siihen aikaa muun työn lomassa. Tuntuu myös siltä, ettei blogin ylläpito nykypäivänä ole enää niin kiinnostavaa kuin ennen. Kuka jaksaa enää lukea pitkiä tarinoita instagramin ja tictocin aikakaudella?

Torstaina ajelin katsomaan Kouvolaan Lotan tulevaa sulhasta Routaa. Hän olikin varsin innokas herrasmies, jonka kanssa yhtäläisyyksiä Lotan kanssa on ainakin riehakas ja äänekäs vieraiden kohtaaminen. Ainakaan pidättyväisiä pentuja näistä kahdesta ei pitäisi tulla. Suvut ovat myös täynnä harrastavia koiria, joten toiveet sellaisista on tässäkin pentueessa korkealla.

Kesälomalla olen myös laiskistunut. Kalenterissa oli kisoja, joihin en ole ilmoittautunut, vaikka piti. Tulevia pentuja odotellessa jotenkin koko elämä käpristyy kokoon ja odottamaan tulevaa. Pentujen aikaan, eli noin 12 viikon ajan, meillä ei ole mahdollisuuksia juuri harrastaa tai kisailla, joten pitäisi kyllä ottaa itsestään niskasta ja ilmoittaa vielä jonnekin kun pystyy :D. Tämän vuoden Scy turun alaosaston vuosikokouksessa tehotytöt palkittiin monilla eri harrastuslajien palkinnoilla mistä olen erityisen ylpeä! Ensi vuonna tilanne voikin olla ihan eri. On ollut mielenkiintoista huomata, että luopuminen harrastuksista ei ole minulle helppoa vaikka pentuja odotankin syntyväksi. Kasvattaminen katkaisee harrastamisen paitsi ajankäytön vuoksi, myös toki kyseisen emäkoiran kannalta kun vaikkapa agilitya ei voi jatkaa tuosta noin vain, vaan kuntopohja on aloitettava alusta.

JA MITEN NE PENNUT SITTEN?

Kyllä, näyttää vahvasti sille, että meille on tulossa alkusyksystä pentuja! Ensimmäiset pennut 10 vuoteen saavat minut lähes hysteeriseksi. Tuntuu kuin en mitään enää osaisikaan! 😀 Kaikki on taas uutta ja ihmeellistä. Minun lomani jatkuu pentujen aikaan vielä kolmisen viikkoa, joten saan toivon mukaan viettää ihanaa pennuntuoksuista aikaa kaikessa rauhassa. Katsotaan sitten miten kaikki sujuu. Pentukyselijöitä on ollut jonkin verran ja toivon löytäväni kaikille pennuille hyvät ja harrastuksista kiinnostuneet kodit. Pentublogiakin pyrin taas jatkossa päivittämään. Pentuajasta kasvattajalla löytyy jo juttu kotisivuilta, voit lukea sen täältä.

Totta puhuen alan olla myös valtavan innoissani mahdollisesta pentueesta ja siitä, että Lifedream-kasvatustyö kokisi uuden tulemisen. Pk-Sk collieiden yhdistämisen poikkeusaika on tuonnut minulla luottoa siihen, että sileäkarvainen collie on mahdollista säilyttää ja sen kasvatuksessa on jatkossakin jotakin järkeä. On vaikeaa ylläpitää muita luonteeseen, ulkonäköön tai terveyteen liittyviä jalostuskriteerejä jos suvultaan sopivia yksilöitä ei rodussa ole jäljellä. Yli kymmenen vuotta sitten omat ajatukset olivat yhtä eristyneitä kuin mies Yksin Marsissa- elokuvassa. Onneksi asiat ovat muuttuneet parempaan suuntaan. Niinpä olen innoissani siitä, että omalta osaltani voin taas jatkaa kasvatustyötä ja mahdollisesti olla luomassa jotakin pysyvää muutosta koirankasvatuksen maailmaan noin yleisellä tasolla. Elämme innovatiivista ja muutoshaluista aikaa koiranmaailmassa ja vain sillä asenteella voimmekin viedä puhdasrotuisten koirien asioita eteenpäin.