Aihearkisto: Agility

Koiratouhuja kevät 2019

Kevät ja alkukesä näyttää painottuvan koiramaisiin menoihin! Jostain syystä mieli halajaa näyttelyihin, agsakentälle ja jopa tokoilemaan! En tiedä onko ilmassa jotain, olenko syönyt jotakin sopimatonta tai saanut jonkun tarttuvan taudin.. Parasta kuitenkin se, että kaikki koirat ovat mukana touhuissa!

3G5A4160AGILITY: kevään torstai-illoissa olemme juosseet Puuman kanssa agsatreeneissä. Steriloinnin jälkeen Puuma on rennompi ja leikkisämpi ja hakee minuun enemmän kontaktia kuin aiemmin. Meidän osalta leikkaus onnistui siis nappiin! Puuman asenne on treeneissä parantunut paljon eikä se enää juurikaan seikkaile kentällä omiaan. Taija Salokanteleen treeneissä on yleensä n.30 esteen rata, jonka teemme pätkissä. Myös keppejä olemme treenanneet ja päässeet jo parista ohjuristakin eroon! Radat kuitenkin pätkii osin omiin ohjausvirheisiin ja joskus Puuman karkailuun kontaktiesteille. En ymmärrä miksi minulle on niin vaikeaa ottaa käyttöön persjättö kun helposti usutan koiraa takaleikkauksiin. Ne harvoin toimii. Toivoisin Pumselle vähän enemmän vauhtia radalle, mutta olen kuitenkin super tyytyväinen Puuman asenteeseen! Myös alun paikalla olo alkaa sujua varmasti. Puuma jatkaa Taijan kurssilla myös kesällä torstai-iltaisin.

FB_IMG_1556466827260Mukana on silloin tällöin ollut myös Jukka, jonka suoritus on ollut vaihtelevampaa. Jukka on intona mukana lajissa, mutta se on jotenkin jähmeä, iso ja hidas, vähän kuin elefantti posliinikaupassa 😂 niinpä Taijan kurssit ovat sille vielä vähän liian vaativia ja yritän hakea sille motivaatiota kevään aikana Aneten siihen tarkoitetuilta lyhyemmiltä  kursseilta.

Piiku tapailee agsan alkeita eli siivekkeen kiertoa, putkea sekä eteenmenoa sekä kotitreeneissä, että maanantai-iltaisin starttikurssilla yhdessä Maijun Unton kanssa. Toukokuussa alkaa myös Piikun oma Sporttirakin pennuille suunnattu verkkovalmennus, joka kestääkin sitten elokuuhun asti! Toivon, että saan sieltä lisää vinkkejä kotitreeneihin! Kesällä käymme varmasti myös jonkun Aneten motivaatiokurssin. Piiku on nopea oppimaan ja vaatiikin tällä hetkeltä minulta aika paljon huomiota. Pyrin tarjoamaan sille jatkuvasti jotakin uutta kokemusta, joko ympäristön tai koulutuksen kautta. Haaveena olisi saada siitä nopea kisakoira agilityyn, mutta myös toko on viime aikoina alkanut taas kiinnostaa.

FB_IMG_1556466822629Toukokuun 23.5 osallistun Jukan ja Ronjan kanssa Aneten Tassupäivään ulkosalla, joten sieltä molemmille motivaatiota pidemmältä agilityradalta takataskuun! Kesällä olisi tarkoitus käydä omin päin myös Tassujen ulkokentällä treenaamassa koko sakin kanssa. Katsotaan mihin into ja aika riittää!

RALLITOKO: ilmoitin pitkästä aikaa Ronjan touhuilemaan Aneten rallitokoon tiistai-iltaisin.. 🙈 saa nähdä.. haaveessa olisi ykkösluokan kisat, mutta noh.. saa nähdä! 😂 Olen pohtinut, että jos homma tuntuu hauskalta voisin kokeilla sitä tai varsinaista tokoa myös Jukan kanssa! Olisikin kätevää jos koirista kaksi olisi ns. agsakoiria ja kaksi tokoon keskittyviä.

IMG_20190501_162949_414RETKEILY: viime vuonna kävimme koirien kanssa retkeilemässä mm. Iso-Valkeella, Torrosuolla ja Nuuksiossa. Kaikenlaisia suunnitelmia on myös tälle vuodelle, myös yön yli kestäviä retkiä. Tavoite olisi nähdä miltä neljän ison koiran kanssa telttailu tuntuu, mutta aloitamme ihan lähiympäristöstä. Haaveena olisi lähteä tutustumaan Liesjärven kansallispuistoon ja samota lisää Etelä- Suomen retkeilyalueita.

NÄYTTELYT: Jukka on ilmoitettu kolmeen näyttelyyn toukokuussa, Puuma yhteen ja jahka rokotukset saadaan kuntoon Piiku lähtee harjoittelemaan pentuluokkiin yhdessä Unton kanssa. Heinä- elokuussa viralliset kehät jatkuvat, vähän auki vielä minne kaikkialle mennään. 😊 tavoitteena olisi saada Jukalle vielä puuttuvat kaksi sertiä 😂

PAIMENNUS: tänä kesänä meille muuttanee ensimmäiset omat kesälampaat. Tila on rekisteröity lampaiden pitopaikaksi ja kaikki on valmiina eläimiä varten. Niitä ei kuitenkaan ole tarkoitus käyttää koirien harrastukseen, joten saa nähdä eksymmekö kesän aikana Somerolle tai vaikkapa Sammattiin virallisempiin ympyröihin treenaamaan. Varsinkin Puuma ja Piiku voisivat toimia niissä kehissä.

Agilitykiemuroita

Tammikuussa aloitimme Taija Salokanteleen valmennusryhmässä Salon koirahallilla. Valmennus kestää toukokuuhun asti, joten melkoista agsamenoa on luvassa koko kevät! Treeneissä on ollut parin kuukauden tauko ja isompi kenttä esteineen lupaa monipuolisia treenejä. Ostin myös omatreenimahdollisuuden hallille niinä aikoina kun siellä ei ole ohjattuja treenejä. Niinpä kevät vaikuttaa erittäin positiiviselle agsan puolesta! Muutaman vuoden harrastustauon jälkeen on ollut välillä aika turhauttavaakin seurata koirien kehittymistä. Vain itseäni voin syyttää siitä, että ne ovat olleet aika hitaita ja väsyneet nopeasti. Treenasimme kuitenkin koko syksyn pienellä hallilla, panostin koirien (ja oman) kehonhallintaan ja peruskunnon nostamiseen. Tällä hetkellä alkaakin vihdoin näyttää siltä, että koirilla alkaa olla paukkuja tositoimiin! Aion pitää matkastamme treenipäiväkirjaa tuttuun vanhaan tapaan.

Hiekkakuoppatreeniä syksyllä

10.1 Torstai. Valmennuksen ensimmäinen treeni. Taija lähetti meille jo etukäteen ratapiirrustuksen ja sen nähtyäni totesin, ettei mussukoillani ole mitään jakoa pitkälle 30 esteen radalle, joka sisälsi mm. hankalia takaleikkauksia. Valmennuksessa on mukana lähinnä Puuma, mutta Jukkakin käväisee kentällä saamassa Taijalta parhaat vinkit. Lämmittelin koirat juoksuttamalla niitä tien varressa ennen omaa vuoroa ja koska meidän vuoro on viimeinen, on siellä mukavan rauhallista. Puuma karkaili ohjauksesta monen monta kertaa ja tuntui välillä olevan kiinnostunut enemmäm hallin hajuista kuin minun ohjauksesta. Itse rata oli hauska ja tuli vähän ikävä Puuman isoisoäitiä Metteä, jonka kanssa olisimme voinneet juosta radan läpi kohtuullisen puhtaasti. Jukka puolestaan lähti innolla mukaan, mutta väsyi jo muutaman toiston jälkeen. Kotiin ajellessa olin turhautunut ja pettynyt itseeni. Harrastustauko näkyy tietysti myös koirissa. Kotona juttelin kaverini Suvin kanssa ja hän ystävällisesti muistutti, että agility (ja kaikki muukin treeni) vaatii myös rutiinia itse treeneihin. Tauon jälkeen joutuu tekemään tuplatyön myös koirien motivoinnissa ja suhteen luomisessa. Tajusin, että ennen juoksimme kentällä useamman kerran viikossa vain huvikseen ja hauskaa pitääksemme (ja minä sain juoksutreeniä). Sain tästä aivan uutta motivaatiota aloittaa höntsäilemään samalla ajatuksella.

Lokakuussa Jukan meno oli vielä tasaisen rauhallista. Ehyt-hallilla treenailimme tällaisia lyhyitä pätkiä koko syksyn Aneten valmennuksessa.

11.1 Perjantai. Yön yli nukuttuani maksoin hallin omatreeniajasta ja töiden jälkeen ajelin innoissani uudelleen hallille treenaamaan lyhyttä pätkää. Paikalla oli kaksi muutakin vapaatreenivuorolaista, joten aloitin pikkukentältä. Otin tavoitteeksi tehdä pari tiukempaa teknikistä pätkää Taijan eiliseltä radalta, persjättöä ja jaakotusta parilla esteellä ja putkella. Kaikilla koirilla oli ihan superinto päällä ja Ronjakin selvästi muisti paikan, vaikka taukoa tällä hallilla käynnissä on ollut vuoden verran. Kun iso kenttä vapautui, laitoin keppeihin ohjurit ja treenasin niitä kaikkien kanssa. Varsinkin Ronja tuntui heti tajuvan homman jujun, mutta sen kanssa ei ollakaan treenattu kaks kakkosia niin paljon kuin muiden. Varsinkin Puuma oli ihan hukassa ja päätyi lopulta tarjoamaan minulle kahdeksikkoa kahdella ekalla kepillä.. Takakierrot sen sijaan on kaikilla koirilla vahvat, kiitos pentuajan siivekkeenkiertoharjoitusten. Jukka leikki lelulla innostuneena, mutta jostakin syystä se ei tajua kiskoa sitä, vaan haroo ilmaa etutasuillaan ja aukoo suutaan kuin tappajahai. 😀 kaikenkaikkiaan reilu 1,5 tuntia hallilla ja entistä motivoituneempi fiilis!

Jukka treenailee jumppapallolla

13.1 Sunnuntai. Yhden lepopäivän jälkeen koirien kanssa taas treeneissä. Tällä kertaa halli oli tyhjä ja sain treenata itsekseni koko kahden tunnin ajan. Laskelmoin, että treenasin jokaista koiraa neljä n.6min pätkää mikä oli aavistuksen liian paljon, vikalla kerralla kaikki olivat jo selkeästi väsyneitä, mutta puolustukseksi on sanottava, että tämä oli ensimmäinen kerta vuosiin kun oli tarpeeksi aikaa tehdä kaikkien kanssa niin, että ne väsyivät. Ihan huikeat treenit ja itselleni jäi mielettömän hyvä fiilis. Hallissa oli valmis rata ja treenasin sillä erilaisia putkikulmia, sylkkäriä ja takaleikkauksia. Puomilla treenasin pysäytyskontakteja, mutta Puuma alkaa hinnailla jo puolivälissä, joten tähän pitää ajoissa puuttua. Muuten pysähdys toimii myös Jukalla, joka jää nätisti odottamaan vapautusta, vaikka välimatkaa olisi enemmänkin. Keppejä ohjureilla ja Ronja loisti taas. Ohjauksessa koirilla on pientä epävarmuutta edelleen ja se näkyy irtoamisen vaikeutena ja siinä, etteivät ne osaa niin hakea esteitä katseellaan. Lisää rutiinia, niin tämä varmasti paranee! Varsinkin Jukan asenne tällä isolla kentällä paranee joka kerta! Intoa ja vauhtia alkaa löytyä ja myös toistonsietokykyä.

Alla oleva video on marraskuulta, jolloin pääsimme juoksemaan pitkää rataa tassujen hallille Aneten valmennuksessa. Videolla Jukka, joka alkaa jo muistuttaa agilitykoiraa!

18.1 Torstaivalmennus. Tällä kertaa Taija oli rakentanut mielestäni hieman helpomman radan, jossa meille loistavia rallatuspätkiä, paljon putkia, kontaktipintoja ja muutama tekninen kohta. Lämmittelyn jälkeen Puuman kanssa radalle ja voi miten innoissaan se olikaan! Rimat olivat tänään 45cm. Ensimmäistä kertaa Puuma väisti ohjauksessa putkea, mikä EI ole ollut yleensä ongelma, pikemminkin se karkaa sinne heti tilaisuuden saadessaan. Saimme vinkkejä puomin kontaktipinnan treenaamiseen ihan erillisenä ja uskon, että tämä vahvistaa oikeaa pysähdyskohtaa. Olemme treenanneet kotona tyynyllä etutassukontaktia, joten seuraavaksi tyyny mukaan myös hallille! Lisäksi saimme ohjeita kujakeppejen tekoon ohjuriavulla, tästä Puuma tykkäsi hurjasti ja juoksi suoraa ees taas innoissaan. Näitä keppejä voin treenata myös itsekseni tekemällä erillaisia kiemuroita molemmissa päissä, (takaleikkaus, valssi jne) joten odotan innolla! Kulutimme varsinaisen valmennusajan Puuman kanssa loppuun harjoitellen viskileikkausta, mutta lopulta se onnistui. Tämän jälkeen vaihdoin koiran ja treenasin omatreeninä Jukkaa samoilla asioilla: radalla, kontakteilla ja kepeillä. Voi miten iloinen se oli! Ja miten nopeasti oppii! Kertaakaan se ei vaikuttanut väsyneeltä, katsoi minua ja yritti parhaansa lukea ohjaustani niin, että ihan liikutuin. Voi rakas Jukka! ❤ ❤ kyllä siitä vielä hieno agsakoira tulee. 😀

Kolmikko valmiina nukkumaan treenien jälkeen

Seuraava valmennus on parin viikon päästä. Itselläni todella, todella motivoitunut fiilis. Olen niin iloinen itseni ja koirien puolesta, että agsa tuntuu taas saaneen meidät puolelleen. Tärkeää on oman motivaation kannalta se, että teen kaikkien koirien kanssa pieniä pätkiä kerrallaan ja niistä muodostuu minulle pidempi hikitreeni. Rakastan sitä kun joudun oikeasti tekemään töitä, hengästyn ja saan liikuntaa. Se on yksi suurimpia motivaatioitani lajissa. Mutta yhtä suuri, jos ei luonnollisesti suurempikin, motivaatio on saada koirille palo lajiin, että ne tajuavat miten hauskaa on juosta radalla täysiä, tehdä tiukkoja käännöksiä ja leikkiä kanssani. Tähän on auttaneet paljon koko syksyn aikan tehty kuntotreeni ja pallonheittoharjoitukset, jolloin koirat juoksevat täydellä teholla edes takaisin, voimatreeni hiekkakuopalla, mutta myös kehonhallinta- ja ketteryystreeni jumppapallon päällä taiteillen ja erilaiset muotojen päälle kiipeämiset. Loisto fiilis, tästä on kiva jatkaa kevättä eteenpäin!

Kasvattien tuloksia 2018

shanti
BH Lifedream Endless Narnia ”Shanti”

Kasvatustauon aikana en ole juuri ehtinyt seurailla kasvattieni virallisia tuloksia, mutta nyt keräilin viime vuoden touhuja siltä osin ylös. On mukavaa nähdä, että edelleen Lifedream-koirat näkyvät monissa eri lajeissa, vaikkakin koirien iät alkavat tulla ajassa vastaan ja tulokset ovat vain muutaman harvan harteilla. En koe tätä mitenkään huonoksi asiaksi – suurin osa kasvateista elää rakkaina perheenjäseninä ja lemmikkeinä, mutta aina on mukavaa nähdä tavoitteellistakin harrastamista! Olen todella pahoillani jos minulta jäi jokin tulos tai tapahtuma tästä listasta pois, sillä yritin etsiä tietoa lähinnä Koiranetin Jalostustietojärjestelmästä.

hukka3
C.I.B FI MVA LV MVA HU MVA IT MVA PMV-13 LVV-14 MV-15 Lifedream Unfitting To Please ”Hukka”

Nuorimmat kasvattini ovat pian jo viisi vuotiaita, joten koirien iät alkavat jo painaa. Viime vuonna menetimmekin joukosta 11 vuotiaan Pepin (Lifedrean Day Dawns Red), sen siskon Daisyn (Lifedream Daisy Gardner) ja lähes 15-vuotiaan Laran (Lifedream Lady Laurelin). Kiitos omistajille Hannalle, Maijulle ja Eilalle yhteistyöstä vuosien aikana! Ihanaa oli kulkea kanssanne nämä vuodet ja kaikkea hyvää teille jatkossa! ❤

Mukavaa oli huomata, että vielä 10-vuotiaanakin Figo (Lifedream Elfstones Blade) pyörähti parin vuoden tauon jälkeen virallisissa agilitykisoissa. Figo kisaa kakkosluokassa. Sen lisäksi myös Hupi (RTK1 L. Off To The Races) jatkoi uraansa ykkösissä. Se myös saavutti viime vuonna rallitokon ykkösluokan koularitunnnuksen, joten huikeasti onnea Hupille ja omistaja Viljalle!! Jännää nähdä, mitä keksitte jatkossa!

11258040_895505140516448_7301589130865305411_n
Lifedream Silence of The Lambs ”Eedla”

Tokon voittajaluokassa jatkoi puolestaan Eedla (TK1 & TK2 Lifedream Silence of The Lambs) ja parin vuoden tauon jälkeen se pyörähti myös näyttelykehässä saaden kivasti varasertin ja sijoittuen paras narttu-kehässä kolmanneksi. Onnea Eedla ja omistaja Veera! ❤

Eedlan sisko Puuma (Lifedream Stop The Livestock) täällä kotona aloitti myös näyttelyt parin vuoden tauon jälkeen ja niinikään voitti varasertin ja sijoittui paras narttu-kehässä kolmanneksi. Peräti tuplasti! 😀

38926405_1990273430992985_8571965660014313472_n
Sisko ja veli – Puuma ja Peto Raision koiranäyttelyssä 2018 kasvattajan kanssa.

Veli Peto (C.I.B FI MVA EE MVA BALTV-14 ZGBW-16 BEV-17 Lifedream Shepherd’s Pie) käännähti myös kehissä voittaen mm. rodun parhaan tittelin Järvenpäässä ja VSP:n Raisiossa. Peto on muutenkin kunnostautunut näyttelyissä ja alkuvuodesta se myös valioitui Suomen muotovalioksi.

Onnea omistajalle Joannalle! Joannan toinen uros, Pedon ”isoveli” Hukka (C.I.B FI MVA LV MVA HU MVA IT MVA PMV-13 LVV-14 MV-15 Lifedream Unfitting To Please) valioitui sekin nyt alkuvuodesta. Kiitos Joannalle ahkeruudesta kehissä ja myös kaikille poikia esittäneille!! 🙂

49031502_2183272495026410_8756158360455217152_n
C.I.B FI MVA EE MVA BALTV-14 ZGBW-16 BEV-17 Lifedream Shepherd´s Pie ”Peto”

Jos oman koirasi tulos puuttui listasta, laitathan sen minulle sähköpostilla hanna.neuvonen@seutuposti.fi tai lisäämällä se vaikka kasvattieni omaan FB-ryhmään. Tänä vuonna 2019 toivon saavani myös omille koirilleni tuloksia useammassa lajissa, joten pikku hiljaa alan taas lämmetä tälle touhulle! 😀 Tärkeintä on kuitenkin se, että koiranne olisivat rakastettuja perheenjäseniä ja antaisivat teille seuraa ja rakkautta mahdollisimman pitkään.

https://media.mnn.com/assets/images/2015/07/jaymi-heimbuch-senior-dog.jpg.653x0_q80_crop-smart.jpg

 

Jukan hattutemppu!

Agilityä olemme kesän jälkeen jatkaneet maanantaisin Ehytillä Halikossa. Aneten eli Aunelin koirakoulun yksityisvalmennukset ovat pyörineet pienryhmissä aika jouhevasti, mukana minulla on ollut Jukka ja Puuma. 1-2krt viikossa olen käynyt myös treenaamassa itsekseni Märynummella koirakerho Tassujen kentällä. Syksyn aikana koirien ja varsinkin Jukan motivaatio ja asenne ovat parantuneet hurjasti!

Kuvan mahdollinen sisältö: koira
Jukka ja salainen ase! Jumppapallo.

Vielä kesällä oli fiilis, että uusi agsakoira olisi ihan kiva. Nykyiset koirat väsyivät nopeasti eivätkä pitäneet yllä toivottavaa vauhtia. Nyt jo edesmenneiden Meten ja Ramseksen kanssa pääsin agilityssä hyvään vauhtiin sen suhteen, millaista on treenata ja kisata lajiin motivoituneen koiran kanssa ja on vähän harmittanutkin nykyisten koirien asenteen puute. Siitä huolimatta olen treenannut koiria pari kertaa viikossa joko kentällä tai ihan kotona jumppapallolla tms. Muistaen samalla, että oma tauko koiraharrastuksissa näkyy myös koirissa.

 

Pikku hiljaa koirien kunto on noussut ja olemme käyneet treenailemassa lihaksia hiekkakuopalla ja hakeneet kestävyyttä juoksulenkeillä. Mitenkään kovin säännöllisiä treenit eivät ole olleet, mutta riittävästi kuitenkin huomatakseni eron koirien käytöksessä. Ehytin lyhyet mutta intesiiviset treenit ovat kannustaneet minua jatkamaan myös omin nokkineni: tärkeintä on pitää hauskaa! Varsinkin Jukan asenteelle on tehnyt hyvää lyhyet treenipätkät isolla kentällä.

Kuvan mahdollinen sisältö: ulkoilmaPuuma osaa esteet hyvin ja sille peruskunnon rakentaminen on ollut helppoa. Sillä on jonkinverran ongelmia hyppytekniikassa ja ohjauskiemuroissa hypyillä, mutta muuten se on melko varma. Rakastaa kontakteja, joilla helposti karkaakin jos jää selän taakse. Suorittaa minulle mielellään, mutta haluaisin nähdä sillä vielä sellaisen hullun kiillon silmissä, joka olisi lopullinen niitti hommassa. Puumalta puuttuu virallisia varten enää varmat kepit ja vaadittava riman korkeus.

Jukka puolestaan on petrannut parhaiten. Sitä ei enää tunnista samaksi koiraksi kun se kiitää salamana putkeen, lukee ohjauskiemuroita ja juoksee kontaktiesteitä. Sen kanssa onkin tarkoitus opettaa juoksukontaktit ja myös keppejä tahkotaan pienissä erissä. Jukan

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, koira ja ulkoilma

asenne on muuttunut siinä määrin, että se on vaikuttanut omaan innostukseen lajia kohtaan. Juggis on vasta reilu 4v joten sen kanssa ehdin käydä vielä kursseilla ja kisaamassakin monta vuotta. Jukan painonpudotus on auttanut sitä vauhdissa ja myös kehonhallintatreenit jumppapallolla ovat selkeästi auttaneet. Tällä hetkellä yritän saasa Jukalle enemmän lihasta syöttämälle sille paljon lihaa ja kalaöljyjä. Pitkissä treeneissä Jukka edelleen väsyy, mutta muuten on ollut ihana nähdä sen muutos pulskasta sohvaperunasta kiitäväksi agsakoiraksi! Ihan superia 😀 ❤

 

Ronjan kanssa puuhailen agsaa vain Märyllä. Se rakastaa yhdessä toimimista ja sillä on kolmikosta paras reagointikyky. Ronjalla on kuitenkin selkeitä vaikeuksia hypyissä ja minun pitäisikin varata sille hieroja. Varsinkin suorat hypyt ovat hankalia, vaikka Ronja osaa kiertää siivekkeet hienosti melkein joka suunnasta. Ronjan kanssa minulla ei ole lajiin liittyviä tavoitteita,  vaan tarkoitus on jatkaa sen kansaa juoksuharrastusta. Se kun tuntuu olevan Rompukkaisen mieleen.

IMG_20180929_001719_910

Saan kiittää suuresti agilityvalmentajaani Anettea kaikista neuvoista ja inspiraatiosta! Olemme yhdessä pohtineet todella syventävästi omaa harrastustoimintaani lajissa ja rehellisesti puntaroinneet minun ja koirien kykyjä edetä kisoihin asti. Tällä hetkellä tavoitteena on joku viikkotreeniryhmä lähiseudun yhdistyksissä ja kisat ensi vuodelle. Aneten opeissa jatkan luonnollisesti myös. Varsinkin Jukkaan haluan satsata, sillä siitä on löytynyt mukavasti potkua ja potentiaalia,  vaikka toki työtä riittää vielä paljon! Parasta on nähdä se, miten koira syttyy yhdessä tekemiseen ja antaa itsestään 100%. Silloin itsekin motivoidun parhaiten.💖

Kasvattajan kronikat: siskokset kuin ilvekset

Tämä juttu jatkaa Koiran kasvattajan kronikat- sarjaa, jossa muistelen alkuvuosien kasvatusvuosia sekä entisiä koiriani. Heinäkuun 31pv täyttivät elossa olevat F-pentueen pennut 13 vuotta. Meten ja sinisen uroksen Peikon pentue oli ollut mielessäni jo pitkään. Peikko (Eversti Överin Rölli-Peikko), oli yksi kauneimmista sinisistä, jonka tiesin ja Mömmiksen kanssa uskoin pentueesta tulevan aika tasainen. Toivoin itselleni merle narttua, sillä laumani oli sellaista vajaa 😉 Syntyneestä pentueesta sukua on jatkanut loppujen lopuksi kaksi narttua kun ystävystyin Röllin omistajan Sirjan kanssa. Rosien ja Röllin pentueet ja narttujen elämän pituinen ystävyys on jotakin, mitä vielä vuosienkin päästä ihmettelemme. Tämä on heidän tarinansa. ❤

Eversti Överin Rölli-Peikko
Eversti-Överin Rölli Peikko (Smooth database)

Meten (lue oma tarina) ensimmäinen pentue oli minulle suuri ilon aihe. Urosta Peikkoa olin katsellut sillä silmällä jo pitkään ja sillä oli myös mukava, ihania vanhan linjan sinisiä nahkoja täynnä oleva suku, terveyttä ja miellyttävät luonnetestipisteet. Astutus sujui ilman mitään ongelmia ja pennut syntyivät hienosti ilman apua. Pentuja syntyi 7 kappaletta, syntymäpainoiltaan 200-350g.

Useamman tricolour värisen pennun jälkeen syntyi viimein se odotettu merle – ja se oli tyttö!!! Olin niin tohkeissani, että kieltämättä Rosie oli alusta asti minulle kuin kultakimpale. Sillä oli suht kaunis pieni pilkutus ja vastasyntyneenä puhdas sininen pohjaväri. Pennut olivat eläväisiä ja siirtyivät muutaman viikon iässä makuuhuoneesta keittiöön. Minulle on aina ollut tärkeää, että pennuilla on paljon tilaa leikkiä ja kasvaa ja vaikka asuin tuolloin vain kaksiossa, aitasin koko keittiön pentueen käyttöön.

Kuvan mahdollinen sisältö: ulkoilma
Lifedream Lady Fortuna ”Rölli”

Luovutuksen jälkeen Rölli (Lifedream Lady Fortuna) vietti meillä paljon aikaansa. Rölli oli omistajansa Sirjan 18-vuotis lahja ja vuosien saatossa ystävystyimme Sirjan kanssa syvästi. Hän oli usein apuna pentujen kanssa ja muutettuani tänne maalle, on käynyt usein auttelemassa eläinten kanssa. Sirja jakaa rakkauteni koiria, kissoja ja muitakin eläimiä kohtaan, joten monet illat olemme syötelleet yhdessä vuohia tai ihmetelleen kissaperheeni metkuja. Rölli kasvoi osaksi laumaamme ja se sujahti aina mennen tullen porukkaan. Röllistä kasvoi iloinen, sosiaalinen ja energinen pieni koira, joka varsin oikeutetusti on Sirjan silmäterä.

Kuvan mahdollinen sisältö: ulkoilma
Mette (kesk) ja 1v-tyttäret Rosie ja Rölli

Rosiesta (Lifedream Lady Freyja) puolestaan täällä kotona kasvoi mukavanoloinen tyttö. Se oli rakkauteni täyttymys ja treenailin sen kanssa tokoa ja vanhempana myös agilitya. Korvia jouduin jossakin vaiheessa työstämään, mutta muuten se oli mielestäni oikein kaunis. Luonteeltaan Romppainen oli ainainen työmyyrä, se oli melko tosikko suhteessa treenaamiseen ja kasvaessaan tuntui olevan yhä enemmän minun koirani. Se ei varsinaisesti ollut pidättyväinen, mutta ei se toisaalta tuntunut juuri välittävän vieraista. Ex-poikaystävääni se oppi rakastamaan nopeasti ja olikin Juuson silmäterä. Rosien paras ystävä oli sen äiti Mette ja yhdessä ne leikkivät, söivät ja nukkuivat. Vaikka se oli sosiaalinen muille koirille, äiti oli sille kaikkein tärkein. Aina kun Rölli oli käymässä, Rosie löysi myös sen kanssa yhteisen sävelen samantien. Olen aivan varma, että nämä nartut tiesivät olevansa siskoksia.

Kuvan mahdollinen sisältö: koira ja ulkoilma
Rosie ja Rölli n 9vkon iässä

Omassa jalostuskäytössä molemmat nartut saivat pentuja. Rölli on emänä Lifedream E2-pentueelle (isänä kotona asuva Ramses, Fatikon Nappanahka) ja U-pentueelle (isänä kaunis Esko, Sandcastles All About Me). Se synnytti hienosti itse ja pennnut ovat olleet syntymäpainoltaan 200-350g. Röllin synnytykset olivat aina jännittäviä, mutta jotenkin leppoisia aivan kuin se olisi itse tiennyt täsmälleen mitä oli tekemässä, mutta minä ja Sirja turhaan stressasimme. Se hoiti hienosti napanuorat ja söi yleensä jälkeiset. Rosie puolestaan on emänä kolmelle Lifedream pentueelle: A-pentue (isänä tuontikoira Kalle, Mabinogion Sir Galahad), B-pentueelle (isänä komea Onni, Sandcastles Zoot Suit) ja Y-pentueelle (isänä oma Saksantuontini Brego, Jack Macks VIP Baird), josta kotona asuu sininen narttu Ronja (L. Yes I Am RN’B Design). Rosien synnytykset eivät ole sujuneet niin vaivatta ja viimeiset pennut tulivatkin keisarinleikkauksella. Bregon kanssa pennut olivat Rosielle todella isoja: kaikki olivat yli 400g syntymäpainoiltaan, kun Rosien aiemmat pennnut ovat olleet 200-370g. Emona Rosie oli kuitenkin hyvin omistautunut ja imetti myös viimeisen pentueen aikaan siskontyttönsä Shantin S-pentuja sillä aikaa kun odotimme Shantin maidon nousua. Sillä oli alusta asti hyvä maidontuotanto. Myös Rosie söi jälkeiset ja katkaisi napanuorat itse.

Kuvan mahdollinen sisältö: koira ja ulkoilma
Vuonna 2008: odottava äidit. Rölli kantaa E2-pentuetta ja Rosie A-pentuetta.

Röllin E2-pentue ja Rosien A-pentue syntyivät vain viikon väliajoin kymmenen vuotta sitten, vuonna 2008. Ensikertalaiset siskokset hoitivat molemmat pentujaan hyvin ja n. 5vkon iässä yhdistimme kaikki 12 pentua suureen keittiöön, missä nartut kävivät yhdessä hoitamassa pentuja. Ne saattoivat seisoa vierekkäin imettämässä, eikä ollut mitään väliä oliko tississä soopeli, trikki vai merle. 😀 Pennuissa on kuitenkin ollut eroja. Röllin pennut ovat sosiaalisia ja energisiä, hyvin ihmisläheisiä ja avoimia. Sen pennuista sukua on jatkanut Shanti (Lifedream Endless Narnia) kahdella pentueella (Lifedream S- ja O-pentueet). Röllin E2- ja Shantin S-pentueen katson olevan jalostusurani parhaimmat pentueet kokonaisuutta ajatellen.

Kuvan mahdollinen sisältö: koira, ulkoilma ja luonto
Rosie Romppainen

Rosien pennut puolestaan ovat olleet terävämpiä ja toisinaan pidättyväisiä, jopa arkoja. Joillakin niistä on ollut vaikeuksia sopeutua vieraisiin tilanteisiin ja ihmisiin ja varsinkin lapsiperheissä on ollut ongelmia. Minulle on ollut iso pala hyväksyä se, ettei Rosie ole periyttäjänä ollut niin lupaava kuin kuvittelin ja että osalla sen pennuista on ollut todellisia ongelmia arjessa. Tästä syystä en ole jatkanut sen linjaa omassa jalostustyössä. On kuitenkin mielenkiintoista havainnoida, miten kaksi täys-sisarrusta voivat periyttää niin  erilaisia luonteenpiirteitä pennuilleen. Tämä todellakin todistaa sen, että persoonallisuus periytyy vahvasti. Vaikka en koskaan kokenut Rosien kanssa samanlaisia ongelmia kuin sen joillakin pennuilla on ollut, en voi kieltää sitä, että kaikissa sen kolmessa pentueessa on niitä ollut. Urosvalinnoilla on toki ollut vaikutusta asiaan, mutta toisaalta valitsin sille kolme täysin erilinjaista urosta.

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, koira, ulkoilma ja luonto
Rölli 13-vee mummukka ❤ ja kasvattaja

Kasvattajan työ on välillä aika rankkaakin koirien plussien ja miinuksien läpikäymistä. Henkisesti se vaatii veronsa ja joskus tuntuukin ettei mikään onnistu, vaikka kuinka parhaansa yrittää. Sisarusten tarina on melkoinen kudelma rakkautta ja genetiikkaa. Olen oppinut paljon ja kokenut huimia oivalluksenhetkiä Röllin ja Rosien keskinäisten välien ja niiden pentuja seuratessa. Vielä 12-vuotiainakin nartut tunnistivat toisensa salamannopeasti ja leikkivät pihalla lempileikkiään pallon kanssa. Haukkua ei näiltä kahdelta puuttunut 😀 Kiitos Sirjalle kaikista näistä vuosista yhdessä ja siitä, että olet tarjonnut niin rakastavan kodin paitsi Röllille, myös sen pojalle Riesulle (L. Ethos of Narnia). Rakas Rosieni kuoli 12-vuotiaana viime vuoden syyskuussa, mutta muutama viikko sitten juhlimme Röllin 13-vuotis-syntymäpäiviä täällä Siltapeltotilalla Sirjan kanssa.

Kuvan mahdollinen sisältö: koira, ulkoilma ja luonto
Rölli 13v (oik) ja poikansa Riesu 10v (L. Ethos of Narnia) vas ja Röllin tyttären tytär Puuma 6v (Lifedream Stop The Livestock) keskellä.

 

Agivalmennusta tassupäivillä

Kesällä vietin kaksi tassupäivää Aneten valmennuksessa. Tuolloin pääsimme treenaamaan Salossa toimivan Tassut-koirakerhon isolle kentälle Märynummelle. Tassukallioksi nimetty kenttä ja viereen rakennettu treenihalli ovat minulle entuudestaan tuttuja, sillä treenasin siellä aktiivisesti ennen taukoani. Kentällä pääsimme juoksemaan täyspitkää rataa ja päätimme Aneten kanssa katsoa miten koirani siihen suhtautuisivat. Vaikka agsa niiden kanssa on mukavaa puuhaa, niin tällä hetkellä kotona ei asu lajiin tulisesti suhtautuvaa koiraa, jonka asenne ja vauhti olisivat muokattavissa kisakentille asti. Tästä syystä motivaationi lajin parissa on ollut ajoittain horjuvainen.

Ensimmmäisenä päivänä treenasimme kontaktia ja meille vierasta estettä: rengasta. Ronja yllätti tekemällä kontaktit hienosti ja innostumalla renkaasta. Videolla treenaan A.n helpotettua versiota ees taas ja näkee, että Ronjalta löytyy myös potkua!

 

 

 

 

 

Jukka puolestaan treenasi vain leikkimistä. Ensimmäistä kertaa koskaan se innostui tosissaan lelusta ja repi sitä minun kanssani innolla. Tein pieniä irtoamisia putkeen ja palkkausta sen jälkeen ja jäi kyllä todella hyvä fiilis tästä! Olen ostanut Jukalle nyt oman pidemmän lelun, missä vinku, karvaa ja pallokin päässä, joten katsotaan miten se siitä innostuu! 🙂

 

 

 

 

Puuma tarjosi minulle rengasta niin taitavasti, että ihan tippa tuli linssiin! Se kyllä tuntuu oppivan todella nopeasti mitä siltä haluan ja varsin innostunut tästä tarjoamisen periaatteesta siinä missä Jukalla ja Ronjalla kestää kauemmin yhdistellä pisteitä toisiinsa. Tokana tassupäivänä tein Puuman kanssa pitkän radan, jonka se suoritti aika tutulla kaavalla: meno on hidasta, mutta mennään kuitenkin. Tämä tietysti antaa minulle ohjaajana hyvin aikaa ajatella ja siirtyä paikasta A paikkaan B, mutta silti toivoisin sille vielä enemmän potkua. Tämä on sen pisin rata, treeneissä pidämme toki harjoitukset lyhyinä. Kuten muutkin kaksi koiraani, Puuma hyppii vielä myös suht matalia rimoja, joten nähtäväksi jää mitä niiden hidas korotus tekee sen motivaatiolle.

 

 

 

Toisena päivänä pääsin kokeilemaan myös Aneten bortsun Olavin kanssa sitä miltä tuntuisi juosta rataa hiukan nopeamman koiran kanssa. Hiki tuli kyllä nopeasti kun painelin Olavin perässä esteeltä esteelle, mutta ai että miten nautin tästä!! Olen kuluneen kesän aikana pohtinut varovaisesti uuden koiranpennun ottamista ja mietiskellyt myös sitä olisiko minun kenties mahdollista tarjota mielekäs ja innokas koti bordercollielle. Olavin kanssa treenaaminen ei ainakaan vähentänyt tätä pohdintaa! 😀

 

 

Toinen pätkä minusta ja Olavista:

 

Maksoin neljän vuoden tauon jälkeen Tassujen jäsenmaksun ja nyt voinkin käydä kentällä myös omatoimisesti treenaamassa. Vaikka tykkään touhuta koirieni kanssa, niin vähän on ikävä kantanarttuani Metteä sekä vanhaa urostani Ramsesta, joiden kanssa ehdin kisatakin ykkösissä. Meten ohjattavuus ja innokkuus oli näin jälkikäteen ajateltuna ihan superia ja pääsin tekemäään molempien kanssa ohjausjuttuja, joista voin vain haaveilla nykyisten koirieni kanssa. Ehkä neljän vuoden treenitauko on tehnyt tehtävänsä ja Puuma sekä Ronja ovat nyt kuusivuotiaina vähän liiankin mukavuudenhaluisia tositoimiin ja neljävuotias Jukka muuten vain luonnostaan rauhallinen tapaus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettenkö jatkaisi niiden kanssa lajin parissa, pienistä palasista yritän rakentaa vahvempaa motivaatiota, mutta pistää miettimään mitä haluan tulevaisuudessa ja mihin olen valmis panostamaan. 🙂

Agilitya EHYTillä

Keväällä aloitin jälleen agilityn muutaman vuoden tauon jälkeen. Otin yhteyttä valmentajaani Anetteen Aunelin koirakoulusta ja eksyin hänen maanantain kurssilleen EHYT-areenalle Halikkoon. Sain sumplittua asian niin, että pääsin viimeiseen vuoroon ja vuokrasin tilaa sen jälkeen puoleksi tunniksi. Sillä tavoin sain kaikki kolme koiraani treeneihin ja olikin hauskaa päästä pitkästä aikaa treenailemaan! EHYT-areena on pieni hallitila Kuninkaantien eläinlääkäriaseman yhteydessä ja samassa rakennuksessa on mm. trimmaaja sekä fyssari. Kuvien puutteessa yritän lisätä tähän erilaisia videoita kevään treeneistä.

Ehytin treeneissä keskityimme tilan puutteen vuoksi lähinnä tekniikkaan ja pieniin putkiralleihin. Kävimme läpi myös eri esteitä. Anette oli rakentanut meille aina erilaisia pieniä ratoja, joiden kimpussa jatkoin sitten omalla ajalla. Meillä on kasassa myös hauska ryhmä erilaisia koirakoita ja ohjaajia, joten meno oli mukavaa ja treeneihin oli aina kiva mennä (vaikka usein olin myöhässä ja tosi uninen 😀 ).

Puuma on koiristani lupaavin agilitya ajatellen ja se juokseekin ihan mukavasti. Treenasimme sen kanssa juoksukontakteja opettamalla sen tarjoamaan itsenäisesti kaikenlaista: juju, jonka se oppi ihailtavan nopeasti kuuden vuoden iästään huolimatta. Ehdottomasti Puuman vahvuus! Juoksukontaktit ovat meille uusi juttu, sillä aiemmin opetin koirat kontaktipinnalle touch-menetelmällä (koiran piti osua kuonolla maahan, kroppa kontaktipinnalla). Ajoittain Pumse tarjoaa tätä vieläkin. Tarjoamisen myötä sain myös hieman välimatkaa Puumaan, joten se irtoaa aavistuksen paremmin. Harjoittelimme täyskorkeaa keinua, jonka alla oli tosin vielä tyynyjä vaimentamassa iskua. Myös keppikulmaa harjoittelemme ns. kaks-kaks menetelmällä, jossa koira opetetaan juoksemaan keppien välistä ja sitten tuo portti yhdistetään muihin. Tämä on vielä meillä ihan vaiheessa.

Jukan kanssa treenasimme ennen kaikkea vauhtia! Se sai rallattaa putkissa ja matalilla hypyillä oikeastaan koko kevään, mutta toki välillä treenasimme myös ohjauskulmia. Jukka tuntuu väsyvän nopeasti, ja vaikka se palkkautuu hyvin namilla, se ei saavuta koskaan sellaista vauhtia ja vimmaa, joka agilitykoiralle olisi tarpeen. Jukan luonne onkin kaikenkaikkiaan todella rauhallinen ja lempeä, joten ehkä laji vähän sotii sen ominaisuuksia vastaan. Treenaan sitä kuitenkin mielelläni ja Jukka rakastaa touhuta yhdessä. Harjoittelimme matalalla keinulla ja opetin sen myös tarjoamaan kontaktipintoja.

Ronja sai treenata varsinaisen valmennuksen jälkeen samoja juttuja kuin kaksi muuta. Sen hyppytekniikassa on toivomisen varaa, mutta sen asenne yhdessä touhuamiseen on parantunut hurjasti tauon aikana. Ronja rakastaa kiskoa ja leikkiä kanssani lelulla, joten sitä on helppo käyttää palkkana. Treenasimme keinua ja erilaisia putkikulmia ja myös ohjattavuutta. Ronjan vahvuuksia on sen säntillinen tapa noudattaa käskyjä ja se myös kiertää siivekkeitä innolla. Olen todella tyytyväinen Ronjan kanssa treenaamiseen, sillä se nauttii siitä ja asenne on kohdillaan! 🙂

Syksyllä jatkamme Aneten opissa treneejä. Mitään kummoisia tavoitteita minulla ei ole, mutta haaveilen siitä, että pääsisin Puuman kanssa ykkösiin ja Ronjan kanssa vaikka mölleihin ensi keväänä jahka saadaan loput esteet hanskaan!

Koiratouhuja

Pitkästä aikaa kirjoittelen koiratouhuistani. Nyt niitä nimittäin taas on! 🙂 On yhtälailla sekä iloisia, että surullisia uutisia, mutta parasta on löytää jälleen se vanha ilo ja into koirien kanssa puuhailuun.

Kaikki alkoi oikeastaan reilu kuukausi sitten kun paras ystäväni ilmoitti harkitsevansa hankkivansa uuden koiran. Petra omisti kaikkien aikojen ensimmäisen Lifedream koiran, Tompan, joka oli myös Ramseksen isä ja isoisä aika monelle kasvatille. Tomppa lopetettiin 13 vuoden iässä noin vuosi sitten ja nyt olisi aika harkita uutta pentua. Niinpä minäkin olen tempautunut mukaan pennun hankintaan: selaillut rodun omaa, kattavaa pupsit-sivustoa, käynyt kasvattajien kotisivuilla tutkimassa heidän koiriaan ja pentusuunnitelmiaan. Sinällään ihan hauskaa tehdä tällaista taustatyötä rodun tilanteesta noin neljän vuoden totaalisen pimennon jälkeen. Joten voinkin hyvillä mielin ”syyttää” Petraa innostuksen palaamisesta. 😀

_full1
Ramses jussikisoissa joskus 2012

Neljä vuotta sitten kirjoitin kasvattamiseen liittyvistä ajatuksistani postauksen, jossa ilmoitin lopettavani aktiivisen kasvattamisen. Se olikin hyvä päätös, pää on saanut ihan rauhasssa palautua ja mieli taas käsitellä koiria ihan vain perheenjäseninä ja ystävinä, ilman jalostukoiran ajoittain aika raakaakin leimaa. Olen erittäin iloinen rodussa tehdyistä pitkäkarva/sileäkarva-yhdistelmistä, sillä neljä vuotta sitten tilanne alkoi olla jo aika ahdistava kun geneettinen pullonkaula kapeni uhkaavasti. Löysin myös paljon ihan uusia kasvattajanimiä ja toki myös vanhoja tuttuja ja ystäviä. Kaikille haluan lähettää paljon terveisiä ja tsemppejä omaan kasvatusharrastukseen rodun parhaaksi. Sileäkarvaisen collien jalostus ei ole helppo tehtävä kun kriteerejä on niin monta: koirasta toivotaan niin näyttely, harrastus- kuin

Henkilön Lifedream Collies kuva.
Tytöt kävivät rokotuksilla!

perhekoiraa ja siihen päälle pitää olla tervekin. Siinä riittää työsarkaa! Näistä syistä minulla ei edelleenkään ole intoa kasvatustouhuihin, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Kovin ehdoton en halua edelleenkään olla, mutta toisaalta olen antanut pois kaikki sijoituskoirani ja kotona asuvat Puuma ja Ronja ovat molemmat jo liian vanhoja ensisynnyttäjiksi. Jos siis vielä joskus meille syntyy pentueellinen elämänunelmia, tulee se toteuttaa aivan uusilla jalostuskoirilla.

Olen kuitenkin innostunut pitkästä aikaa harrastamaan omien koirien kanssa. Aloitimme koko porukan kanssa agilitytreenit liki neljän vuoden tauon jälkeen ja agilityvalmentajani Anette Lindell Aunelin koirakoulusta on aivan haltioissaan! 😀 En tiedä enää kumpi on enemmän tohkeissaan. 😀 Yritän itse pitää mielen avoimena ja treenata koirien iloksi ja omaksi huviksi, en todellakaan kaipaa enää suorituspaineita asian suhteen (=olen surkea koirankouluttaja). Toisaalta kiipeilyharrastus on kenties opettanut minulle pitkäjänteisyyttä ja kykyä työstää projekteja pienissä osissa – niin kaukaisilta kuin lopulliset tulokset saattaisivatkin tuntua. Myös näyttelyissä tulemme pyörähtämään Jukan ja Puuman kanssa. Jukkahan on ollut vain yhdessä näyttelyssä 2 vuotta sitten,

Henkilön Lifedream Collies kuva.
Timonan Emil Enjoys Extreme 3,5v

mutta se voitti sertin ja sijoittui kolmanneksi parhaaksi urokseksi. Omaan silmään Jukka onkin kehittynyt komeaksi ja muhkeaksi pojaksi, jossa tunnistan sekä isän, että äidin piirteitä; molemmat todella kauniita koiria.

Agilityyn liittyen olen opettanut koirille myös kontaktipintoja. Aloitimme kuonokontaktilla ja seuraavaksi olisi tarkoitus sheipata kontakti mattoon tai pyyhkeeseen. Puuma oppii nopeiten ja myös agsassa se toimii kivasti. Jukan kanssa en ennättänyt treenata juurikaan ennen taukoa, joten se on ihmeissään kaikista uusista tempuista! 🙂 Se on kuitenkin ahne ja nauttii yhdessä tekemisestä, joten lyhyillä toistoilla saamme sen varmasti toimimaan entistä varmemmin. Ronjalla on valtava halu työskennellä ja se on saanut paljon itsevarmuutta iän myötä. Valitettavasti sen hyppytekniikassa on toivomisen varaa, mutta saa nähdä miten se kehittyy. En tiedä kehitynkö itse kenenkään kanssa kisavalmiiksi, mutta juuri nyt en jaksa moisesta murehtia. Yhdessä tekeminen vain ylipäätään on hauskaa!

Henkilön Lifedream Collies kuva.
Ramses kesällä 2015

Surullisia uutisia minulla on myös. Viime viikonloppuna nukkui pois viimeinen vanhoista koiristani, Ramses. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut minulle, että elän nyt vain kolmen koiran kanssa, en olisi uskonut. Menetin kuitenkin Wilyan heinäkuussa ja Rosien syyskuussa. Molemmat olivat jo 12 vuotiaita ja molemmat menehtyivät kasvainsairauksiin. Ramses puolestaan meni viikonlopun aikana uneliaaksi ja poissaolevaksi. Pihalla se seurasi minua laiskasti, hiukan tyhjä katse silmissään aivan jalan takana ja sisällä nukkui apaattisena. Maanantai-tiistai välisenä yönä se oksenteli rajusti kaiken syömänsä ruuan eikä suostunut aamulla syömään. Lääkärissä totesimme sillä olevan kuumetta, epänormaalin korkean sykkeen ja ultrassa epänormaalia muutosta maksassa. Nämä riittivät minulle syyksi päästää Ramses vihreille laitumille yhdessä niin monen vanhan ystävän kanssa. Ramses oli 11-vuotias.

Olen sitä mieltä, että kun jonkun eläimen päättää elämääänsä ottaa, on jo sillä hetkellä hyvä ymmärtää, ettei tuo eläin tule yleensä elämään kauemmin kuin sinä. Minulle on tärkeää, etteivät eläimeni kärsi syyttä ja toisaalta haluan suoda niille kunniallisen ja hyvän lopun. Katsellessani Ramseksen nukkuvan pois tajusin myös muutamia asioita itsestäni. Kun on jakanut elämänsä jonkun kanssa yli 11 vuoden ajan, tai rodun parissa 18 vuotta, ei sellaista voi millään korvata. Mikään vuoriseikkailu tai matka ei korvaa niitä hetkiä, jotka olen saanut viettää koirieni parissa. Ne ovat perheeni ja elämäni, vaikka on ollut ihanaa löytää elämään myös muita juttuja. Kun jotakin kirjoitetaan sydämeesi kultakirjaimin, ei sitä kuitenkaan voi koskaan kokonaan pestä sieltä pois.

Henkilön Lifedream Collies kuva.
Jukka

Olen ottanut ilolla vastaan tämän uuden innostuksen koiraharrastuksen parissa. Minulla on ollut ikävä sitä. On ollut myös ihana kuulla ystävistä, joita en ole nähnyt vuosiin. Koiraharrastuksessani suuressa osassa oli kuitenkin kaikki ihmiset, kasvatinomistajat, pennun kyselijät, harrastajat ja muut kasvattajat. Yhteisö oli aika tiivis, mutta toisaalta meitä kaikkia yhdisti rakkaus samaan rotuun. Ja kuten eräs viisas ystäväni on sanonut: vaikka mielipiteet voivat keskenään riidellä, ei ihmisten tarvitse. Se on ainoa tie viedä rotua eteenpäin. Ja juuri sellainen tiimityö on jotakin mitä muista harrastuksistani puuttuu ja jota olen oudolla tavalla kaivannut. Vaikka koiraharrastus on vaativaa ja välillä kaiken nielevää, se on kuitenkin myös kannustavaa ja opettavaista. Jalostusasioissa jyvät karsiutuvat vuosien saatossa akanoista kun vain sinnikkäimmät visionäärit (hullut ja pakkomielteiset :D) löytävät voimaa jaksaa murtuvissa aallokoissa.

Katselin tässä taannoin National Geographicin dokumenttielokuvaa yhdestä superidolistani Jane Goodallista. 26-vuotias Jane lähetettiin Afrikkaan tutkimaan simpanssien käyttäytymistä. Yksin keskellä viidakkoa Jane pääsi toteuttamaan eläinrakkauttaan ja unelmaansa Afrikasta. Hänen tutkimuksensa muutti käsityksemme paitsi simpansseista ja kädellisistä, myös muista eläimistä. Minäkin olin 26-vuotias kun ostin tämän talon elääkseni yhdessä koirieni kanssa ja päästäkseni seuraamaan niiden laumaelämää. Ihmisen ja eläimen, koiran tai minkä tahansa muun, välinen side sekä lajiemme erot ja yhtäläisyydet ovat aina kiehtoneet minua. Menneet vuodet täällä maalla lemmikkieni (koirien, kissojen, vuohien, marsujen, gerbiilien jne..) kanssa ovat olleet ajoittain raskaita ja harteilla painaa myös hurjan suuri vastuu. Elämän ja kuoleman yhteydessä, eläinlajit ylittävissä kontakteissa ja myös evoluution suuren mysteerin äärellä, elämä on kuitenkin valtavan rikasta ja antoisaa. Eläinten kanssa tunnen olevani elossa ja merkityksellinen.

 

Aion kirjoittaa jatkossakin elämästämme ja treeneistämme jonkinsortin päiväkirjaa tänne Koiratouhuja-otsikon alle. Samoin olisi mukavaa päästä päivittämään tietoja koirien käyttäytymiseen liittyvillä luennoilla. Olet sitten uusi tai vanha lukija, seuraile ihmeessä mukana! 🙂

Ajatuksiani koirasta löytyy lisää täältä -> KESYKOIRA