Aihearkisto: Blogi

SOAn kuulumisia

Perheen pienimmät porskuttaa iloisesti ❤

IMG_1467 (640x427)
Opie
IMG_1490
Juice, vähän paksuna 😀
IMG_1513 (1024x683)
Juice peseytyy. Gerbiilit ovat kyllä tosi siistejä eläimiä ja terra harvoin haisee omaan nenään.
IMG_1526 (683x1024)
Juice esittelee useamman kerroksen terraa. Pojilla on tapana puuhailla aamusta iltaan.
IMG_1565 (1024x683)
Opie kurkkaa kameran salamaa 🙂
IMG_1594 (1024x683)
Koko jengi koossa: ylhäällä musta poika Jackson, alhaalla lempipuuhissaan ruskea Opie ja ruukussa harmaavalkoinen Opie.
IMG_1686 (1024x683)
Olohuoneen kunniapaikalla voi vaikka katsella kaimoja telkkarista, tuumii Opie 😉
Opie rakastaa matoja ;) Jopa niin et on valmis vähän kerjämään.
Opie rakastaa matoja 😉 Jopa niin et on valmis vähän kerjäämään. 😀

Miksi tehdä mitään kun voi höyryttää?

IMG_5826 (1280x853)Rosamunda uuniperunaa, lohikasiketta, höyrytettyä parsaa, seitifile ja rapea salaatti.

230620152887 (1280x960)Kirsikkatomaattia ja salaattijuustoa, lohipyöryköitä, höyryetettyä ruusukaalia sekä hunajassa marinoituja papuja. Jälkkärinä kookosmaitokaakao.

IMG_0580 (1280x853)Uunissa paahdettu maissi, tuore salaatti, seitifile ja Skyr-vanilijiarahkaa metsämansikoilla.

IMG_1429 (1024x683)Fetasalaatti, uusia perunoita tuorejuustolla, leivitettyjä muikkuja, höyryettyä ruusukaalia ja papuja.

IMG_2639 (1280x853)Iltapalaleipänen munakkaalla ja pannussa paahdetuilla sipulilla sekä auringonkukan- ja pellavan siemenillä.

IMG_7652 (1280x853)Huikea kalapuikkopaistos parsapedillä 😀

IMG_7663 (1280x853)Höyrytetyt kasvikset, kalapuikkoja, uunissa paahdettua parsaa sieni kastikkeessa (kaurakastike) ja rikas omena-avokadofetasalaatti.

Lapsuudenunelmia

Kesälomaa on enää runsas viikko jäljellä. Tekemistä on ollut niin paljon, etten aina edes muista olevani lomalla. Joskus aikaisemmin keväällä tunsin ahdistusta ajatellessani neljän viikon lomaa, jonka aikana makaisin vain joutilaana ja istuisin mökkihöperönä kaikki päivät. En yksinkertaisesti osaa olla paikallani ja mieleni työstää kaikenlaisia projekteja jatkuvasti. Kuulemma kovasti arvostamani isoisäni on vähän samanlainen tyyppi: aina jokin rakennusprojekti menossa. 😉 Aikaisempina vuosina lomani on koostunut lähinnä koirien kanssa oleilusta, agility- ja tokotreeneistä, kalastusreissuista ja kavereiden kestitsemisestä. Kasvatinomistajia on vieraillut meillä yleensä joka kesä usean viikon ajan.

Suomalainen vaatetusliike toimii myös inspiraationa elämässä. Kuva Fiskarsista.
Suomalainen vaatetusliikeen toiminimi toimii myös inspiraationa elämässä. Kuva Fiskarsista.

Eihän siinä mitään pahaa ole ja kaikki on kuulunut silloiseen elämäntilanteeseen. Tänä kesänä olen kuitenkin ihan tietoisesti halunnut pois kotoa, matkustella ja keskittyä asioihin, joista olen haaveillut jo pitkään. Elämässäni on tällä hetkellä paljon harrastuksia, joista lapsena vain haaveilin. On varmasti ihanaa syksyllä ja talvella palata takaisin kaikkiin niihin reissuihin, joita olen päässyt lomani aikana tekemään. Onneksi minulla on ystäviä, jotka ovat valmiita päivän reissuille aina kun hyvä ja mielenkiintoinen kohde tulee vastaan.

Ystäväni 9 viikkoinen koiranepentu.
Ystäväni 9 viikkoinen koiranpentu. Pienen, vasta uuteen kotiin muuttaneen Vanja-tytön valokuvaaminen oli itselleni henkinen testi: nousisiko pentukuume? 😀

Tätä kirjoittaessani ulkona sataa vettä ja ukkostaa rajusti, eikä kesä olekaan ollut ilmoiltaan kovin helteinen. Loma on kuitenkin ollut ihan mahtava ja olemme osanneet nauttia ystävieni kanssa siitä huolimatta, ettei ilma välttämättä ole ollut paras mahdollinen.

Minä ja Taisto rantatunnelmissa
Minä ja Taisto rantatunnelmissa

Paljon tuuriakin on toki ollut matkassa. Ensimmäisellä viikolla kävin Turussa keskiaikaisilla markkinoilla, Särkänniemessä ja Suomenlinnassa. Ehdin myös rantatunnelmiin isäni perheen kanssa Myllylammelle. Parta-agama Taistokin pääsi mukaan 😀

Illastin ystävieni kanssa Helsingissä useaankin kertaan loman aikana ja baareissakin on tullut seikkailtua. Nautin suunnattomasti tanssimisesta (mikä tahansa latino,pop,trancejytke käy 😉 ) mutta otin tavoitteeksi osallistua edes yhteen musiikkitapahtumaan kesän aikana. Tuo haave toteutui viime perjantaina kun läksimme ystäväni kanssa kuuntelemaan Apulantaa ja Jenni Vartiaista Lohjan rantajameille. 😀 Hauskaa oli!

Rantajamit
Rantajamit

Kamera keikkuu aina minulla mukana. Koulusta kesätehtäviksi saadut yleisötapahtumien ja katujen kuvaus kaipaavat vielä hiomista, vaikka olen kuvannut paljon. Kameran kanssa tilanteisiin on helpompi mennä ja ihmisiä luonnollisempi lähestyä. Toisaalta ihmisten kuvaaminen katuvilinässä saattaa aiheuttaa ihmetystä. Tähän mennessä kukaan ei kuitenkaan ole tullut vetämään hihasta. Ainoana poikkeuksena kotiseudun rallit, joista lähetin pari kuvaa Poliisilehteen. Kameran kanssa aika katoaa ja valokuvaukseen voinkin hukkua, ajelehdin vain valon ja varjon maailmassa metsästäen sitä yhtä täydellistä otosta. Olen myös onnellinen, että olen onnistunut saamaan ystäväni iloisiksi ottamalla heistä kuvia, joihin he ovat tyytyväisiä.

Kuvaamassa Turussa
Kuvaamassa Turussa Kuva: V. Pitkänen

Jo viime syksynä tavoitenippuun lisäämäni laitesukelluksen kokeileminen tuli tällä viikolla ajankohtaiseksi kun saimme vihdoin ystävieni kanssa aikataulut sovitettua yhteen ja pääsin sukeltamaan Nurmijärven Sääksjärvelle. Ystäväni on koulutettu divemaster, jolla on oikeus viedä ihmisiä vastaavanlaiselle sukelluskokeilulle. Yhdessä perheensä kanssa he matkustavat 1-2 kertaa vuodessa ulkomaille sukeltamaan Kreikkaan tai muihin kirkkaisiin vesiin.

Sukeltamassa
Sukeltamassa Kuva: K.Myllymäki

Lapsena rakastin uimista ja nimenomaan sukeltamista. Saatoin olla rannassa tuntikausia ja vain tutkia järven tai meren pohjaa. Keräsin aarteita ja tunnelmoin valon, varjon ja veden keskellä. Jännitin laitesukelluksessa eniten tekniikan omaksumista: siis hengittämistä regulaattorin avulla. Onneksi minulla oli hyvä ja kärsivällinen opettaja, jonka osaavassa opastuksessa ei tullut hölmöjä kysymyksiä eikä paniikkia.

IMG_0589 (1024x683)
Vedessä leijumista 😀 Kuva: K.Myllymäki

Kävimme ensin läpi teoriaa noin tunnin verran ja puimme sitten päällemme märkäpuvun ja sukellukseen tarkoitetun liivin. Liivi painoi noin parisenkymmentä kiloa ja lisäksi sain lanteille kuuden kilon painoisen lyijyvyön. Arsenaliini oli siis melkoinen, mutta vedessä tunsin painon vain epämääräisenä selän rasituksena kun jouduin käyttämään olemattomia selkälihaksiani pitkästä aikaa. Vedessä kävimme teorian uudelleen läpi. Muutamassa kohdassa jouduimme tekemään harjoitteet pari kertaa, että onnistuin. Missään vaiheessa en kuitenkaan tuntenut paniikkia tai pakokauhua.

IMG_0592 (683x1024)
Sukelluksen jälkeen on hymy herkässä 😀 Kuva: K.Myllymäki

Lopulta olimme valmiit pienelle sukellukselle. Järvi oli samea eikä siellä ollut juuri nähtävää. Aluksi kaikki energiani meni kropan hallitsemiseen, tuntui että olin joko pinnassa tai pohjassa 😀 Jouduin käyttämään käsiäni saavuttaakseni tasapainon, vaikka ystäväni vieressäni vain polski tyynesti jaloillaan. Näkymä veden alla oli vihreä ja samea, siellä täällä oli leväisiä ruokoja tai pohjassa lepääviä puunrunkoja. Vesi oli myös kylmää, se tunkeutui pukuni alle ja sai varsinkin teoriaa opetellessa minut palelemaan. Kokemus oli kuitenkin loppujen lopuksi ihan huikea! Mitä se voisikaan olla kirkkaammassa vedessä, jossa olisi jotakin nähtävääkin!?

11751832_10205990590315872_1442806745_o
Suomenlinna Kuva M.Mäkinen

Olenkin kovasti pohtinut sukelluskortin suorittamista, täällä Salossakin on siihen mahdollistava aktiivinen yhdistys. Kortin saaminen olisi paitsi mahdollisuus päästä uudelleen pinnan alle, myös vähän kuin ajokortti: se hallussa olisin oikeutettu sukeltamaan myös ulkomailla. Uutena haaveena voisikin olla ystävieni kanssa matkustaminen ulkomaille parempiin vesiin. Se olisi paitsi reissuna myös sukelluskokeiluna varmasti ikimuistoista!

Syksyllä jälleen alkavan nyrkkeilyn lisäksi tavoitteenani on edelleen päästä ratsastamaan jossakin vaiheessa. Lapsena ratsastin useamman kerran viikossa ja hoidin paljonkin hevosia. Olisi ihanaa päästä kokemaan jotakin sellaista uudelleen. Lapsuuden unelmien toteuttaminen on ihan huikea tunne. Olen aina pyrkinyt elämään rehellisenä itselleni ja sille mitä haluan. Lapsena omasta koirasta haaveilleena elämäni eläinten kanssa on todellakin ollut intohimo. Joskus tavoitteiden ja haaveiden toteuttaminen on rahan tai ajan puutteen vuoksi pakko työntää kauemmaksi, mutta kun ne vihdoin toteutuvat – se on mahtavaa!

Elämä on upeaa - rinta rottingille!
Elämä on upeaa – rinta rottingille!

Eläimet, agility, tatuoinnit, valokuvaus, sukellus, nyrkkeily, kävely ja ratsastus.. Ehkä moottoripyöräilykin.. Paljon haaveita ja jo toteutuneita unelmia. Tunnen usein olevani etuoikeutettu saadessani kokea näitä upeita juttuja! ❤ Joskus niiden toteuttaminen vaatii tosin pitkäjänteistä työtä ja riskin ottoakin. Tarkkoja laskelmia siitä mikä kannattaa ja mikä ei. En ole kovin sponttaani tyyppi, mutta toisaalta yritän priorisoida elämääni jatkuvasti sellaiseen suuntaan, että saan kaiken mitä haluan. Ehkä pitkäjänteisyys ja varovainen, hidas lähestyminen on pitkässä juoksussa kannattavampi vaihtoehto kuin ryntääminen harkitsematta sinne sun tänne. Ilman työtä ja rohkeaa asennetta unelmiaan on vaikeaa saavuttaa, mutta toisaalta on hirvittävän tärkeää pitää palaset koossa elämänsä kokonaisuutta ajatellen. Kuulostaako höpsölle?

Fiskars. Kuva: M.Mäkinen
Fiskars. Kuva: M.Mäkinen

Kun sitten joskus katson elämääni taaksepäin toivon voivani olla ylpeä itsestäni ja siitä mitä olen saavuttanut ja kokenut. Olenhan sitä jo nyt. On tärkeää antaa elämänsä muille ihmisille, mutta vielä tärkeämpää – uskon – on antaa se itselleen. Liian usein kuulen juttuja siitä, miten ihmiset luopuvat omista unelmistaan muiden ihmisten vuoksi. En tiedä voiko olla mitään suurempaa vaaraa katkeruudelle kuin luopuminen unelmistaan jos siihen ei ole valmis. Olet oman elämäsi sankari. Vain sinä. Eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa. Uskalla olla rohkea!

Olla aidosti ja rehellisenä läsnä elämänsä ihmisille tarkoittaa myös toisinaan luopumista ja toisen unelmien arvostamista. Rakkautta, joka ei sido, vaan kantaa. Siitä syystä toivon ihmisten, varsinkin läheisteni, kykenevän ja uskaltavan elää unelmiensa kautta. Koska olemme täällä (elämässä) vain kerran, on suorastaan häpeä jos emme ota kokemuksesta kaikkea irti.

Tsemppiä ja voimaa sinulle Lukija <3.

Lisää kuvia loman riennoista: http://lifedream.kuvat.fi/kuvat/Miscellaneous/

IMG_7959 (1280x853)

Kesäloma!

taisto2
Kesäloma on täydessä vauhdissa ja toimintaa riittää. Hyvä niin, sillä halusinkin aktiivisen loman, täynnä kotimaanmatkustelua ja kivoja kuvauskohteita.
taisto
Kesäaamut ovat elämäni kohokohtia: ensin koirien aamupissatukset, Taiston nosto akkunalle fiilistelemään ja tuoreiden herkkujen antaminen gerbiileille ja linnuille. Sitten rauhallinen aamupala.
suomenlinna15
Suomenlinna – loman ensimmäinen viikko on mennyt erilaisten pienten reissujen kuvauksissa ja uusiakin matkakohteita kehitellään kavereiden kanssa jatkuvasti. Ihanaa että lomasta tulee aktiivinen!
suomenlinna13
Suomenlinna
suomenlinna11
Suomenlinna – haaveilen pääseväni purjehtimaan, mutta se taitaa olla liikaa pyydetty 😉 tuttavapiirissäni ei ole ketään kellä olisi vene.
helsinki2-7-20152
Suomenlinna – Helsingissä olen käynyt harjoittelemassa katukuvausta, saimme koulusta kesäloman ajaksi sekä sen, että yleisötapahtumien kuvauksen.
katukuvausta2
Särkänniemi – täällä tuli vastaan vain parin päivän ikäinen aasi!
markkinat11
Turussa keskiaikaisilla markkinoilla
markkinat12
Katukuvauksen harjoittelua
markkinat13
Markkinoilla oli paljon nähtävää
markkinat14
Katukuvausta
markkinat15
Keskiaikaiset markkinat. Tyttö nylkee auton alle jäänyttä mäyrää luun palalla.
katukuvausta7
Särkänniemi
katukuvausta9
Särkänniemi
suomenlinna6
Suomenlinna
suomenlinna8
Facebookin Lifedream photography sivustolla pääsee seuraamaan valokuvausharrastustani. Kaikenlaisia ideoita uusille kuvauskohteille on mielessä 🙂 Oikein hyvää kesää kaikille!

Kambodzalainen maakuoppa ja muita tarinoita Oliviasta

Tilaan Olivia-lehteä. Se oli puhdas vahinko, sillä potilaatikkooni on yleensä kolahdellut vain Koiramme, Palveluskoirat ja Colliesanomat. Naistenlehdet eivät ole prioriteettilistallani rahan arvoinen juttu. Joka kerta kun lehden lasku tulee muistan, että minun pitäisi peruuttaa tilaus ja joka kerta kun lehti saapuu – innostun. Ja ihan  aikuisten oikeasti.

Juhannus 2015
Juhannus 2015

Lehdessä on tutut osionsa kulttuurille, ihmisille ja ilmiöille, tyylille sekä kauneudelle. Minua ne eivät juuri kiinnosta. Inspiraatiota herättävät jutut löydän lehden lopusta, suhteet osiosta. Pohdin alla olevan tekstin kirjoittamista pitkään, mutta oli aivan pakkoa saada ajatuksensa muistiin ja lainaukset lehdistä selkeäksi päiväkirjamerkinnäksi. Ehkäpä se antaa lukijallekin jotakin.

Kaikki alkoi helmikuun lehdestä. ”Seurusteluni viimeinen vuosi oli täynnä epävarmuutta ja turhautuneisuutta ja sai kyseenalaistamaan koko parisuhteen konseptin. Vielä puoli vuotta eron jälkeen hyvien ystävien ympäröimänä olin turta kaikelle vaaleanpunaiselle. Tajusin, että minä ja muut sinkkutytöt saatamme jäädä vaille näitä ikimuistoisia tarinoita ja ylentäviä hetkiä, jos meidän elämäämme ei ehkä kuulukaan sormuksen arvoista parisuhdetta.” – Muistitko juhlia sinkkuystäviäsi? 2/2015

Minulla on paljon ihania sinkkunaisia ystävinä ja tuttavina. Rohkeita, kauniita, intohimoisia naisia, jotka syystä tai toisesta eivät ole löytäneet rinnalleen ketään. Yksineläminen on toisille valinta, toisille ei. Suurin osa nauttii yksinolosta, omista säännöistä ja rajoista ja elämän mahdollisuuksista. Kuitenkin, aina joskus, istumme alas pohtimaan yksinoloa ja yksinäisyyttä. Asioita, jotka valtavirrassa kismittävät. Länsimainen yhteiskunta on rakentunut ydinperheen ympärille. On lähes mahdotonta olla törmäämättä tähän liittyviin kaikenlaisiin kaavamaisiin rituaaleihin, joita meistä jokainen toistaa- lähes vaistomaisesti. Esimerkki: ”Häitä kyllä juhlitaan, mutta kukaan ei järjestä juhlia sen kunniaksi, ettet nainutkaan sitä väärää miestä.” – Muistitko juhlia sinkkuystäviäsi? 2/20153e95b2f97fa6e20057574c28310d79d5

”Juhlakulttuurista väitellyt filosofian tohtori Johanna Catani sanoo, että länsimainen yhteiskunta on vuosisatojen ajan rakentunut ydinperheen ympärille. Siksi myös juhlittavat asiat liittyvät varsinkin naisten kohdalla parisuhteeseen ja perheeseen. Sen sijaan, että olisi totuttu juhlimaan saavutuksia, siirtymät elämäntilanteesta toiseen ovat itsessään juhlan arvoisia” – Muistitko juhlia sinkkuystäviäsi? 2/2015 Tämä on meille sinkkunaisille tuttuakin tutumpaa: juhlia tulee ja menee ja usein huomaamme olevamme ainoa yksineläjä bileissä – vuodesta toiseen. Varsinkin nuorempana oman elämän saavutukset tuli vähätelleeksi sukulaisten edessä, koska en ollut tavannut miestä, en mennyt kihloihin, naimisiin, saanut lasta, viettänyt lapsen syntymäpäiviä tai häiden vuosipäivää. Minä vain olin. Ihan itsekseen.

Toukokuussa juhlistimme ystävieni kanssa Vessanpönttö Penan tupareita Siltapeltotilalla. Ensimmäinen napista huuhdeltava vessa viiteen vuoteen sai minut totaalisesti sekoamaan. Melkoinen saavutus! Ja upeat bileet!! 😀 Nautimme Penan kanssa varmasti vielä vuosia ilmanraikastajista, joita se sai tuparilahjaksi. Onneksi ystäväni ovat sekopäitä ❤

”Väestötutkimuslaitoksen mukaan 25-44-vuotiaiden ikäluokasta runsas viidennes elää yksin ja luku todennäköisesti kasvaa.””Koko Suomessa yksin asuu 1,1 miljoonaa ihmistä.” – Muistitko juhlia sinkkuystäviäsi? 2/2015 Eräs vanhempi sukulaisnaiseni (+60v) totesi omaa elämäänsä peilaten minulle, että on hassua kuulla minun sukupolveni kokevan samoja tuntemuksia kuin hänkin koki aikanaan. Jo tuolloin ympäristön vaatimukset ”eikös sunkin kannattaisi jo asettua aloillesi” ja odotukset ”joko sulla on poikaystävä?” saattoivat tehdä naisen hulluksi. Kiitän onneani, että elän aikana, jolloin yksineläminen on myös kannanotto. Vai olemmeko yhteiskuntana vain muuttumassa entistä itsekeskeisemmiksi?

”Väestöliiton parisuhdekeskuksen psykologi Elina Nurminen kertoo monien sinkkujen kokevan, että he ovat jotenkin ratkaisevasti erilaisia ja epäonnistuneita seurusteleviin ystäviinsä verrattuna. Nurminen sanoo, ettei kyse ole erilaisuudesta vaan eri elämäntilanteesta.” ”Liki jokainen toivoo kohdalleen parisuhdetta. Väestöliiton perhebarometrin (2009) mukaan yli kaksi kolmasosaa miehistä ja naisista pitää ihanteellisena elämäntilanteena uskollista avio- tai avoliittoa.” ”Jos näköpiirissä ei ole kumppania ja sitä kautta perhe-elämää, sinkut saattavat alkaa suorittaa elämäänsä ja hankkia itselleen kuviteltua yhteiskuntakelpoisuutta tutkinnoilla, ylennyksillä tai maratoneilla. Monilla sinkuilla on harha siitä, että heidän pitää saavuttaa suuria muilla elämän osa-alueilla, olla kiireisiä ja menestyviä, jotta he kelpaisivat muille.” – Muistitko juhlia sinkkuystäviäsi? 2/201571e6a228b71b1978dacf9b39bd60f000

Miten usein olenkaan huolimattomasti tokaissut jonkun kehaistua minua ja elämääni, että no ei mulla muutakaan ole. Mitä muuta?? Koko lause itsessään jo kertoo, että tekisin mielummin jotakin muuta, mutta tämä nyt vain on tämmöistä. Vähättelen itseäni, elämääni ja sen sisältöä. Tosiasiassa olen kuitenkin aina tehnyt asioita koska haluan niitä. Koska koen niitä kohtaan palavaa intohimoa. Päätän, etten enää koskaan lausu ääneen kyseistä lausetta. Kun aloin 20-vuotiaana unelmoida talosta,  kuulin usein kommentteja, joissa minun piti etsiä itselleni rikas mies voidakseni saavuttaa unelmani. Moiset sutjautukset saivat ja saavat edelleen näkemään punaista. Mies ei ole mikään taloudellinen liiketoimintasuunnitelma! Jos olet kiinnostunut purjehduksesta, mutta sinulla ei ole varaa omaan veneeseen, lähde alkeiskurssille ja EHKÄ joku veneellinen putkahtaa vastaan. Älä jätä unelmasi toteutumista jonkun toisen harteille. Samainen sukulaisnaiseni neuvoi meitä nuorempia viisaasti: ”pahinta on jäädä odottamaan jotakin, mitä ei välttämättä koskaan tule ja laittaa unelmat hyllylle.”

Artikkelin innoittamana ahmin lehtiä uusilla silmillä. ”Olen huomannut, että keskusteluissa naiselle on vain kahdenlaisia rooleja. Joko olen nuhteeton ja kelvollinen, tyttäystäväainesta tai sitten lutkaksi luokiteltava, epäluotettava nymfomaani” – Luulitko, että munahaukka on onneton? 5/2015 Mitä itsenäisempi nainen on, sitä kovemmaksi tyypiksi miehet sinut mieltävät. Kertoessani rehellisesti, etten oikein usko romanttiseen rakkauteen, vaan pikemminkin yhteisiin arvoihin, maailmankatsomukseen ja visioon, minutkin on leimattu katkeraksi ja jopa ahdasmieliseksi. Mielummin hyvässä parisuhteessa kuin yksin, mutta mielummin yksin kuin huonossa suhteessa. Ongelma usein on, miten määritellä hyvä parisuhde.

”Jos ei ole jääänmurtajia, ei synny väyliä” – Kaari Utrio artikkelissa Inspiroivat naiset 2015: 20 naista, jotka seuraavat sydäntään, toimivat pelosta huolimatta, murtavat ennakkoluuloja ja tekevät maailmasta paremman. He inspiroivat meitä. Olen herännyt oivaltamaan, että parisuhteeseen luomamme odotukset ja toiveet ovat pitkälti heijastuksia omasta suhteestamme itseemme ja kulttuurimme muovaamiin mielikuviin. Hyvä parisuhde on juuri sellainen kuin kaksi siinä olevaa ihmistä päättää siitä tehdä. Se voi olla avoliitto, lapseton liitto, liitto, jossa asutaan eri osoitteissa tai nähdään vain kerran kuussa. Tai se voi olla jotakin paljon perinteisempää. Niin kauan kun osapuolet ovat molemmat tyytyväisiä, kukaan ei voi sanoa suhdetta huonoksi!

Viimeisimmän eroni jälkeen minua vaivasti pitkään tunne, että en koskaan saa kokea tasapainoista parisuhdetta, jossa esimerkiksi lasten saaminen olisi mahdollista. Tunne oli pakahduttavan ahdistava. ”Nyt istun nojatuolissani ja tarkastelen suruani, joka tuntuu yhtäkkiä absurdilta. Tässä istun minä, aikuinen, kaunis nainen. Avarassa kodissani, suurien seikkailujen välissä, lämmin koira jaloissani, juuri niin vapaana kuin minun pitikin olla. Lyyhistyneenä epätoivosta, koska taaskaan yhdestä tuntemattomasta ei ollut korjaamaan minua. En taida itkeä miestä. Itken, koska en ole tarpeeksi hyvä. Miksi? Äidiksi ja vaimoksi?” – Saiko lapsihaave sinutkin sekoamaan, 7-8/2015. Minä en hullaannu helposti ja analyyttiset aivoni tietävät kyllä, että pelkkä tunne ei riitä kantamaan suhdetta vuosia. Siihen tarvitaan työtä ja asennetta. Aktiivisesti, joka päivä. Minun on mahdotonta pitää parisuhdetta itsestäänselvyytenä siltä pohjalta, mitä elämä on minulle tähän mennessä antanut. On ihan mahdollista, ettei sitä minulle edes suoda.

9491a15a4e9e927d6e128c886b906d98Kunnes sitten eräänä päivänä muistin, etten ole koskaan sitä halunnutkaan. Jos pelkkä parisuhde olisi tärkeä, eläisin sellaisessa. Lapset ja avioliitto eivät ole asioita, joita ensisijaisesti parisuhteelta edes etsin. ”Miten ihmeessä minä, suuri vapaudenrakastaja, olen kysymättä ryöminyt tähän pieneen laatikkoon, joka minun ikäisilleni naisille annetaan? Miten ihmeessä minä määritän itseni perheen tai sen puutteen kautta? Ja tunnen olevani arvoton, koska en sovi muottiin, en ole vaimomatskua?” – Saiko lapsihaave sinutkin sekoamaan, 7-8/2015. Viime syksyn suurimpia oivalluksiani oli, että havahduin pohtimaan mitä mahdolliselta parisuhteelta todellisuudessa haluan. Avioliitto ja omakotitalo, farmari ja pari lasta ei ole minun juttuni. Ei ole koskaan ollutkaan, siispä mitäpä asiaa suremaan?

”Kaiken hälyn keskellä, kuin ihmeen kaltaisesti, tunnistan itseni, muistan yhtäkkiä kuka olen. Ja ymmärrän, että olen ehkä paniikinomaisesti halunnut jotain, mitä en haluakaan. Tai että ihan kaiken haluaminen on vielä aivan mahdollista. Ihan kaiken. Vaikkapa kumppanin, joka ei välitä, jos katoan silloin tällöin pariksi kuukaudeksi ja saatan synnyttää tyttäremme Kambodzalaiseen maakuoppaan.” – Saiko lapsihaave sinutkin sekoamaan, 7-8/2015.

Olen jäävi puhumaan parisuhteesta yhtään mitään, niin vähän kokemusta kun sellaisesta on. Se ei kuitenkaan estä minua haaveilemasta. ”Tatuointi on minulle toivon symboli niinä hetkinä, kun en jaksa ajatella positiivisesti. Päivämäärän yläpuolella luokee Memento Vivere. Se on latinaa ja tarkoittaa muista elää. Niin aion tehdä.” – Aion muistaa elää 11/2014.

Isäni summasi kerran elämästään äitini kanssa, siis heidän yhteisistä kouluvuosistaan, parisuhteestaan, minusta, äidin sairaudesta ja kuolemasta: ”on suuri rikkaus kokea jotakin sellaista.” Niin suuren rakkauden, kiitollisuuden ja nöyryyden äärellä elämä mullistuu. Sen äärellä ei löydy sanoja. Sen tietää kun sen tuntee.

”En koskaan ajattele, että mitä jos minulle ei olisi käynyt näin. Ei tilanne muutu miettimällä. On paras elää ja nauttia eikä tuhlata aikaa miettimiseen. Koskaan ei voi tietää, mitä huomenna tapahtuu, eikä tulevaisuutta kannata siksi vatvoa. Elämää voi muovata, miten haluaa.” – Elämää voi muovata miten haluaa 1/2015

Amore fati – rakasta kohtaloasi.

230620152885_1