hakutreenit käynnistyneet

Teorian kimpussa

Tänä kesänä olemme päässeet tyttöjen kanssa jälleen hakutreenien makuun kun ystäväni Oonan kanssa laitoimme pystyyn Turun seudun collieista koostuvan porukan. Iloksemme innostuneita koirakkoja ilmoittautui jopa 10 kpl, joten saamme treenit aikaiseksi hyvin. Tällä hetkellä treenaamme kerran viikossa vaikka alun perin oli tarkoitus treenata noin kerran kahdessa viikossa. Olen tästä ihan yyber onnellinen, sillä haku on ihan mielettömän hauskaa puuhaa! Lisäksi pääsen tutustumaan ryhmän kautta erilaisiin ja sukuisiin collieihin, joten koen lyöväni tässä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ryhmä on aivan aloitteleville ja kokeneemmatkin ovat harrastaneet hakua vasta puolisen vuotta. Olemme Oonan kanssa haaveilleet, että saisimme ryhmäämme myöhemmin vieraita kouluttajia maksua vastaan ja olemmekin erittäin innoissamme! Treenejä on tarkoitus jatkaa niin kauan kun säät sen sallivat. Olen erittäin innoissani, että pääsen vahvistamaan Piikun työskentelyä ja Likan sekä Lotan sytyttelyä lajiin tällaisessa vakkariryhmässä.

Ensimmäiset hakutreenit tehtiin kesäkuussa kun järjestin Piikun pentukyselijöille oman päivän, jonne saapui myös sulhasehdokkaan Kelmin omistaja Kiira koirineen. Kiira vetikin meille kivat hakutreenit. Piiku treenasi ensimmäistä kertaa sitten viime vuoden syksyn. Eka pisto oli haamu, joka venyi melkein 100m kun Piiku juoksi ohi tuhatta ja sataa 😅 Intoa oli ihan pikkuisen enemmän kuin taitoa, mutta Piikua ei ainakaan voi syyttää siitä, ettei se irtoaisi tarpeeksi syvälle. Loput ukot oli piilossa, mutta löytyivät hyvin ja väsykin tuli nopeasti. Neljä ukkoa riitti tälle päivälle.

Sitten oli vuorossa Likka. Sen kanssa on ollut ongelmana se, että se karkaa jo yleensä heti alussa haistelemaan koko tallatun alueen ja tulee takaisin vasta kun kokee käyneensä alueen läpi. Eipä tarvii varmaan partiointia sen kanssa kamalasti harrastaa.. 😀 Likka kyllä rakastaa ihmisiä ja niiden etsimistä, mutta varmaan vielä enemmän ihmisten hajuja :D. Viime syksyn hakukursseilla se pääsi tutustumaan lajiin ja etsi ukkoja lyhyellä välimatkalla. Nyt maasto oli avaraa ja piilot kauempana. 4 pistoa, joista kaksi haamua (vasemmalla) ja 2 täyspiiloa (oikealle), Likan ensimmäiset! Täyspitkä video suorituksesta. Likan hallinta on ollut näissä tilanteissa vaikeaa: hajun perässä se lähtee maalimieheltä tallatuille alueille, eikä välttämättä tule luokse. Niinpä tämä oli myös loistava risteily- ja hallintatreeni. Kiitos treenikavereille hienosta päivästä! Likan video Facebookissa

https://fb.watch/7bQgH0A4Uf/

Piikun kanssa ollaan harjoiteltu myös haun ilmaisua. Se on edennyt nyt siihen pisteeseen, että Piiku haukkuu 3-4 krt putkeen käskystä. Yksi kerta metsälenkillä halusin näyttää sille miksi haukkumista treenataan, joten jätin sen istumaan, läksin muutaman metrin päähän kököttämään namipurkin kanssa, komensin ”ukko”, jolloin Piiku juoksi viivana luokseni ja haukutin sitä siinä. Tämä oli meistä molemmista ihan valtavan hauskaa, vaikka varmasti vaikutti sekopäiseltä touhulta ulkopuolisen ja miksei omissakin silmissä. Kovasti tekisi mieleni yleistää haukkuminen myös maalimiehille siihen tilanteeseen, jossa olemme vasta menossa keskilinjalle, mutta intuitioni sanoo, ettei aika ole sille vielä oikea ja haukusta pitää saada ensin rennompi ja pidempi.

23.7.21 Eilen kokoontui ensimmäistä kertaa Turun alueella asuvista collieista koostuva hakuporukka! Pidin ensin pienen teorian ja sitten mentiin metsään! Katsokaa miten hienosti koirat toimivat, osa ihan ensikertalaisia! Kyllä collie on 💗 vaikka paikalla oli suurin osa ryhmäläisistä niin selvisimme kolmen tunnin treeneillä! Nopeaa ja sujuvaa 🙏 Tämä ryhmä on täysi, mutta jatkossa järjestän pieniä matalan kynnyksen kursseja haun ja jäljen parissa, kannattaa pysyä kuulolla! 🤩 Kiitos kaikille osallistujille koirineen: Poju, Mauno, Felix, Harmi, Mesi, Pipsa, Viima ja omat tytöt Lotta sekä Piiku. Ryhmässä on vielä Bailey, Kuura ja Unto, mutta hei eivät päässet paikalle tänään.

Omista koirista paikalla oli Piiku ja ensikertalainen n.3kk ikäinen Lotta. Piikun kanssa tehtiin neljä pistoa. Maalimiehet eivät olleet aivan 50m ja ihan alussa Piiku ottikin sivulaukkaa keskilinjan myötäisesti eteenpäin. Toisella kerralla se lähti onneksi kuin ohjus kohti maalimiestä. Maasto on täällä melko ryteikköistä ja koirille aika haastavaa. Olen tehnyt Piikulle paljon risteilyä ja tällä kertaa kävinkin sen hakemassa hallitusti maalimieheltä itse. Olin todella tyytyväinen, että Piiku muisti homman juonen ja eteni hyvin vaikka puuston vuoksi maasto ei ollut helpointa mahdollista. Lotta puolestaan pääsi ensimmäisen kerran maalimiesten makuun. Se alku ihmetyksen jälkeen irtosi maalimiehille tosi hyvin, ei ollut vierastamista ja etsikin lopussa yhden (vahingossa). Lotan kanssa päästään pian harjoittelemaan haamuja ja välimatkaa.

28.7.21 Tänään oltiin taas hakuilemassa💗🙏. Ihan mahtavaa päästä tyttöjen kanssa useammin treenaamaan! Nälkä kasvaa syödessä ja nyt olisikin tärkeää edetä askel kerrallaan, ettei innostuksissaan haasta liikaa tyttöjen taitoja. Videoilla molempien tyttöjen suoritukset. Suuret kiitokset meidän collieporukalle, ihanaa nähdä kiilakuonot tositoimissa! 💗Piikun kanssa vahvistettiin tänään irtoamista suoraan 50m syvyyteen (edellisen kerran alkusekoilun jälkeen) ja tähän käytettiin osittain haamuja ja ääniapuja. Maasto oli loppua kohden erittäin haastava, mutta Piiku toimi yhtä innostuneena kuin ennenkin.

Likka puolestaan pääsi taas treenailemaan noin kuukauden tauon jälkeen. Uusi metsä ja uudet maalimiehet vähän jännittivät, joskin sen aluksi juoksi koko hakualueen läpi – > se suorittaa pistot jatkossa hallitusti liinassa, mutta senkin into lähteä metsään on sydäntä lämmittävää. Tästä on hyvä jatkaa ensi kerralla!!

3.8.21 Tänään uudessa metsässä. Olen erittäin iloinen ja kiitollinen, että olen saanut meille luvat maanomistajilta muutamaankin eri paikkaan tehdä haku- sekä jälkityöskentelyä niin oman ryhmän kuin toiminimenkin puitteissa. Koska tänään Likka oli luustokuvissa ja Lotta mukana kaupungissa, otin mukaani vain Piikun. Täällä maasto on avaraa ja piilot todella 50m. Piikun valtavasta innostuksesta ja energiasta huolimatta tehtiin todella hieno kilpailumuotoinen lähestyminen hakualueelle, se kulki sivulla, istui ja odotti kun juttelin ”tuomarin” kanssa ja pysyi vierellä ja hallinnassa kun siirryttiin keskilinjalle. Ensimmäinen pisto ei näy videolla, mutta se oli haamu. Piiku irtosi hyvin. Toka pisto pito olla ilman apuja, mutta Piiku lähti taas sivuttain keskilinjaa (katsokaa sen vauhtia ja varmuutta :D), joten kutsuin sen takaisin ja otettiin ääniapu. Tällä kertaa Piiku sinkosi itsevarmasti tuplasyvyyteen, seikkaili siellä kunnes lopulta löysi maalimiehen. Pidän siitä, että se irtoaa syvälle ja työskentelee kauan, mutta voisi se vähän selkeämpi olla toiminnassaan.;) Kolmas pisto myös ääniavulla, tällä kertaa selvä suora pisto. Neljäs ukko otettiin taas ilman apuja, ja Piiku sinkosi reiluun syvyyteen , etsi aikansa ja löysi 😀 Uskomaton ipana mulla 😀

Olen niin onnellinen, että meillä on jo ensi viikolla seuraavat treenit!! 🙂 Silloin mukaan pääsevät kaikki kolme tehotyttöä, jollei suunnitelmat mene aivan uusiksi.

Kaisa Hilskan hakukurssi, esineitä ja jälkeä

Likka osallistui rotuyhdistyksen Kaisa Hilskan vetämälle hakukurssille marraskuussa. Lokakuussa kerkesin vielä tekemään tytöille ahkeraan jälkeä ja esineen etsintää, oikeastaan siihen asti kunnes tuli liian pimeää. Marraskuussa ystäväni Sirja innostui piilostelemaan Piikulle ja saimme samalla käyttöömme ensimmäiset meille ihan vieraat esineet!

Likka hakuili marraskuussa Kaisa Hilskan vetämällä hakukurssilla! Tapahtuman järjesti Suomen bordercollie ja Australiankelpie yhdistys ja se oli meidän ihan ensimmäinen yhteinen esiintyminen rotuyhdistyksen tapahtumassa. Halusin myös päästä tutustumaan Kaisaan ja hänen toimintaansa. Hänen kasvatustyötään kelpieiden kanssa olen seurannut mielenkiinnolla. Likka käyttäytyi mielestäni hienosti ja ukkojakin löytyi metsästä kuutisen kappaletta. Likka irtoaa metsään ihan mielettömän hienosti ja taas heräsi into lajiin kun kerran Piikukin on siinä niin pätevöitynyt ja molemmat selkeästi rakastavat hommaa!! Likan kanssa saan tosin olla tarkkana, se haluaisi kovasti lähteä töihin myös omin päin eikä aina haluaisi ottaa minua mukaansa..

Kotimatkalla päättelin, että lajissa eniten kiinnostaa tyttöjen aktivoiminen hajutyöskentelyyn ja niiden puhdas ilo metsässä. Ajanpuute puolestaan johtaa siihen, että omaksi iloksi treenailu jatkukoon ja nenä pidetään auki myös aktiivisilla esineenetsintätreeneillä! 🤩

Tässä videolla vuorostaan Piiku sai treenata henkilöhakua pitkästä aikaa kun ystäväni Sirja oli piilossa suuren kuusen takana. Sanoin kuusen olevan liian kaukana, mutta päätimme silti kokeilla. Vasta Piikun tehtyä löydön ja juostuani lähemmäksi paikalle, tajusin kuusen olevan suuressa vetisessä montussa, mikä teki tästä treenistä Piikun tähän mennessä vaikeimman. Silti, eksynyt Sirja löytyi ja pääsi kotiin märkien kenkien kera! Piikulle olen ajatellut rakentaa haukkuilmaisua. Treenasin pari kertaa kotona ruokakupin kanssa. Sehän siitä vallan innostui ja haukkuu nyt joka paikassa. 🙈

Tyttöjen esineruututreeniä olemme verestäneet noin pari kertaa kuussa. Piikulla oli ekoissa treeneissä lokakuussa alueena hankala hakkuumaa. Kolme ensimmäistä esinettä nousi hyvin, mutta viimeinen, pahamaineinen silmälasikotelo, vaati molemmilta vähän työstöä. En vaatinut sivulletuloa kun huomasin, että vähän oli hankalaa. Piikulla on tapana muutenkin juosta alue sata lasissa ees taas.🙈 Päätin, että seuraava kerta olisi helpommassa maastossa.

Likalla on ihan hyvä into lähteä esineelle, mutta sen tuominen vielä lokakuussa uupui. Yritän ehtiä palkkaamaan jo ilmaisusta, siis siitä että se huomaa esineen. Suht hyvin pysyy kuitenkin ruudussa, mutta selkeää ymmärrystä esineen merkityksestä ei vielä ole. Erityisen hienosti Likka etsi omalla jälkikurssilla, missä opettelimme myös esineruudun alkeita. Likka jaksoi etsiä esineen muutaman kerran, mutta toi takaisin vain kerran.

6.10 jälkikurssi: Koutsi Tea vei patukan ruutuun ja Likka lähti täpönä juoksemaan ruudun reunoja ja irtosi todella hyvin. Haistoi patukan, mutta ei hakenut mulle. Vaihdettiin Tean vanhaan toppahanskaan ja sujui jo paremmin, toi takaisin muutaman metrinkin. Haki hyvin, neljä erillistä lyhyttä muutaman metrin pistoa. Vaikka vieraalle esineelle ei niin tuntenut suurta intoa, niin nenä oli selvästi auki koska pysyi ruudussa. Seuraavaksi omalla lelulla vaikka heitto ruutuun ja hetken odotus ja lähetys. Sitten pikkuhiljaa vaikeutetaan. Ei tarvitse noutaa, kunhan reagoi jotenkin ensi alkuun. Tosin oman lelun varmaan tuo metsästä.. Sain vahvistusta, että suunnitelmat esineen etsintään ainakin selkeät ja oikeat.

Varsinaisella jäljellä Likan pisin ikinä, noin 80m (60m +20m yksi kulma, neljä purkkia ja yksi keppi ilman purkkia. Eka purkki n. 15m, keppi n. 25m, toka purkki 40m, kulman jälkeen n. 60m kolmas purkki ja vika purkki lopussa. Jäljellä ihan älyttömän hienosti meni vauhdilla, alussa vähän haahuili, mutta huomasi (n. 30cm takaisin kääntyen) sen ainokaisen kepinkin. Kulmassa suoritti tosi hyvin, vahvalla draivilla, ilman epäröintiä. Tosi hyvä fiilis!! Seuraavaksi voi tehdä pelkkää keppiä pari per jälki, mutta pidentää matkaa niin että purkkien määrä silti 3-5. Kulmia 1-2. Ehkä ilmaisun alkeita voisi purkilla alkaa opettaa Käy-käskyllä, jolloin käy maahan ennen purkin avaamista. Superia!! On se super likka! 💗🤩

Tässä vuorostaan video Piikun esinetreenistä vierailla esineillä marraskuussa . Aluksi ajattelin, ettei se ollenkaan lähde toimimaan, kun yleensähän se kiertää koko alueen hurjalla laukalla. Mutta loppujen lopuksi esineet löytyivät mielestäni aika systemaattisesti ja nenä oli auki koko ajan! 💗 Kiitos Sirjalle esineistä, treenistä ja tästä videosta!

Likka sai myös etsiä Sirjan esineitä ja valitsimme sille helpon (vanha tumppu). Katsokaa sen iloa lähteä etsimään Sirjan viemää esinettä ja vaikka meni vähän pitkäksi, nenä oli auki koko ajan! Erityisen iloinen olen siitä miten toi esineen myös takaisin minulle!! Samanlaisia lyhyitä yhden tai kahden piston treenejä ollaan tehty nyt omilla sormikkaalla ja leluilla. Likka tuo takaisin kerran tai max kaksi kertaa, mutta sitten sen kiinnostus lopahtaa ja metsän muut hajut houkuttavat liikaa. Se kyllä rakastaa hajuja! Myös niitä, jotka tallon metsään ”harhautukseksi” ja ne pitää kaikki käydä tarkkaan tsekkaamassa.

Tein tytöille myös jälkeä loka/marraskuussa. Piikun ilmatyöskentely on niin vahvaa, että maan haistelu on sille perin outoa hommaa.

8.10 Tänään tein tytöille lyhyet jäljet ennen lenkkiä. Piikulle noin 60m yhdellä kulmalla ja Likalle hitusen pidempi kahdella kulmalla. Molemmilla kolme purkkia (kepit päällä) ja kaksi keppiä ilman purkkia. Tein tunnin lenkin ja sitten innostuneet koirat liinaan. Ei meinannut tulla yhtään mitään kun molemmilla on paljon enemmän intoa kuin taitoa 🙈 välillä oltiin liinan kanssa niin solmussa, ettei eteen päässyt😅 Piiku pyöri todella paljon ja kyseli neuvoa, että mitä tässä oikeen pitää tehdä. Onneksi löysi kaikki kepit kuitenkin ja elämänsä ekan kulmankin suoritti alun pähkäämisen jälkeen. Likka puolestaan meni nenä maassa ihan mielettömän hienosti, mutta olisi halunnut jatkaa hamaan tappiin asti, viis purkeista ja kepeistä! En tiedä mikä motivoisi sitä enemmän (kuin siis itse jälki) jotta voisin opettaa sille varsinaiset kepit jäljellä tarkemmin. Ruoka on hyvää, mutta jos se ei tule heti – on aika jatkaa matkaa! 😅 Videollakin näkyy miten hienosti meni tokan kulman 💗 Video on huonolaatuinen koska kädet oli aika täys 😅 ens kerralla molemmille suora jälki helpossa maastossa. Irtokeppien määrä ehkä 2-3 ja purkkeja 1-2.

Likka puolestaan on jälkikurssin jälkeen keksinyt hajut niin treeni-kuin omaksi huvikseenkin. Olen tehnyt jäljet nyt ilman ruokapalkkaa jäljellä, vaan tytöt ilmaisevat kepit ja saavat namit taskusta. Keppien ilmaisua, eli sen suuhun ottamista, on treenattu kotona myös erikseen ja pikkuhiljaa se alkaa rakentua. Likalla on yleensä jäljellä niin kiire, etten edes ehdi videoimaan niitä. Tässä kuitenkin yksi missä näkyy hyvin sen työskentely myös kulmissa.

Kaiken kaikkiaan olen tyttöjen hajutyöskentelyyn valtavan tyytyväinen!! Vaikka treenejä on ollut suht vähän, on niillä molemmilla vahva motivaatio ja selkeää sinnikkyyttä myös silloin kun homma osoittautuukin hieman vaikeammaksi. Molemmat irtoavat metsään kyselemättä niin ihmis- kuin esineen etsintä treeneissä. Jatkossa aion rakentaa yhä vahvempaa esineen etsintää ihan perus lenkillä tekemällä lyhyitä sormikaan hakupistoja molemmille. Heti kun on aikaa ja valoa, voin taas talloa niille isomman alueen ja lisätä vieraampia esineitä.

Jäljellä pitäisi löytää mukavat ja helpohkot maastot, missä jäljen pituutta voisi lisätä selvästi. Keppien ilmaisu ei tuota ongelmaa kunhan pysyn itse skarppina enkä anna niiden juosta (varsinkaan Likan) kuin tuli hännän alla.

Haku taas on kiinni seurasta. Kuulumme Salon palvelus koiraharrastajien sunnuntai ryhmään eli tapaamme silloin kun kaikilla on aikaa. Näin pimeään talviaikaan sitä ei tunnu olevan. Mutta ei se mitään, ensi vuosi on taas uusi mahdollisuus!!

Osa 4: rusinat eli Pk-lajit, (haku ja metsäjälki) ja vepe

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisempänä harrastusten listalla, ovat satunnaiset rusinat! Tänä syksynä ollaan päästy pitkästä aikaa hakuilun makuun kun Salon oma palveluskoirayhdistys järjesti tutustumispäivän lajiin. Likka pääsi siis kokeilemaan ensi kerran ukkojen etsintää ja myöhemmin syksyllä pääsimme myös metsäjälkikurssille. Uutena jäsenenä tämän aktiivisen yhdistyksen leivissä into pk-lajeihin on suuri. Surullisena tosiasiana on kuitenkin se, että kisatavoitteelliseen treenaamiseen ei aika mitenkään riitä. Kasvattajana minulle varsinkin haku ja siinä edistyminen kertoo koiran luonteesta paljon ja haluaisinkin pystyä pitämään nämä lajit mukana harrastuslistalla ihan tästäkin syystä nyt ja tulevaisuudessa. Olemme kuitenkin pakon sanelemina enemmän sunnuntaitreenaajia kuin aktiivisia.

Likka metsässä

Likan hakupäivä oli meille molemmille jännittävä. Päivä oli ihan täynnä ja meitä uusia hakuilijoita oli paikalla noin kahdeksan. Päivän vetivät yhdistyksen omat lajivastaavat. Likka haukkui aluksi autosta metsään tullessaan, karvat pystyssä ihan, mutta kuten tavallista, jo toisella kerralla veti metsään kuin hinaaja ja häntä heilui kaikille. Luojan kiitos se ei näissä tilanteissa ole koskaan joutunut altavastaavaksi vaan tilanteet ovat olleet turvallisia. Pidin siitä kiinni kun ensimmäinen ukko juoksi metsään, eikä Likkaa tarvinnut kahta kertaa käskeä perään. Se rakastaa hakua!! Ihan mielettömän ylpeä olen pienestä supervauvastani🤩 isojen saksanpaimenkoirien, rotikoiden jne keskellä. Tästä poikii toivon mukaan vakitreenejä molemmille tytöille Salon palveluskoiraharrastajien remmissä.

Toisella kierroksella pyysin neljä pistoa, joista kaksi tehtiin jo haamuna eli Likka näki heidät vain keskilinjalta. Likka tuntui heti ymmärtävän idean. Oli ihanaa päästä tekemään pitkästä aikaa hakua ja odotan innolla pääseväni metsään myös Piikun kanssa. Tiedän, että se menee siitä ihan sekaisin!! Piikuhan hakuilin koko viime syksyn varsin potentiaalisesti ja viimeisissä treeneissään nosti kuusi maalimiestä hämärtyvässä metsässä risteillen luokseni keskilinjalle. Olen kaivannut hakua paljon, mutta ajallisesti se on kieltämättä hankala yhdistää kaikkeen muuhun mitä teemme.

Myös metsäjälkeä pääsimme tekemään kun tuttavani tuli näyttämään meille miten sellainen tehdään! Hän koiransa Tedin kanssa harrastaa pk-lajeja ja Susanna osasi hyvin neuvoa yksinkertaisen tavan opettaa meille harrastuksen alkeet. Makkarajälkeä olenkin tytöille pari kertaa tehnyt, mutta nyt käytiin läpi keppien ilmaisu ja käyttö jäljellä. Kiitos tuhannesti!

Likka liinassa

Heti seuraavalla viikolla tein tytöille itse ekat lyhyet metsäjäljet. Tekaisin kepit omppupuun oksista ja yhden nappasin joukkoon metsästä. Kauniita eivät ole, mutta ajoivat asiansa. Lyhyet jäljet ensin molemmille, liian lyhyet, sillä osa 5 kepistä jäi kun koirat innoissaan kävelivät yli. Ajoin uudelleen niin nousi loputkin. Piikulle suora jälki oli ensin vaikea, koska tottunut haku- ja esinetreeneissä ilmavainulla risteilemään, mutta tuntui tajuavan välähdyksenlailla äkkiä senkin. Tämähän on helpompaa!! Likka ei ensin tajunnut keppejä, Mutta tokalla pidemmällä jäljellä löysi jo kuudesta viisi ja jäi väkisin etsimään vikan vaikka oltiin siinä jo tallottu ees taas. Sillä on takana yksi hyvin heppoinen esineen etsintätreeni. Vitsi mikä likka!!! Piiku ilmaisi ottamalla kepin suuhun ja likka taas käymällä maahan ja koskemalla keppiin. Kummallekaan ei erikseen opetettu mitään. Mieletön buusti!! Tytöt ovat kyllä huippukavereita ihan kaikkeen mitä keksii. Oppivat nopeasti ja rakastavat työskennellä, nytkin palkkana pelkkä ruoka nappula.

Likka hakupäivässä

Likka jatkaa oppeja jälkikurssilla, jossa olemme edenneet puoliväliin. Tarkoituksena on tehdä tytöille jatkossa jälkeä ihan omaksi iloksi ja silloin kun on aikaa. Myös haku jäänee meille satunnaiseksi extra lajiksi, jota toki yritän harrastaa niin usein kuin mahdollista. Varsinkin haku kertoo mielestäni koiran käyttöominaisuuksista aivan eri tavalla kuin agility tai toko. Siksi koen tämän tärkeäksi myös omien taitojeni osalta. Haluan pystyä ymmärtämään lajin vaatimia ominaisuuksia myös kasvattajana ja toivon mukaan siten vaalimaan niitä omassa työssäni rodun hyväksi. Tytöille hauskaa treeniä on myös esineen haku tai ruutu. Sitä treenailen itsekseni tallomalla ensin alueen (ruudussa) ja lähettämällä koiran hakemaan esineitä. Tämän varsinkin Piiku osaa hyvin, mutta ehditään treenailemaan harvoin. Esineet ovat sille tuttuja. Lisäksi voisin harjoitella molempien kanssa jäljen alkeita viemällä lelun lyhyen jäljen päähän. Kaikenlaisia hauskoja ideoita on, joten katsotaan mitä keksitään!

Likka vepeilee. Kuva Elisa Pekki

Vepeä eli vesipelastusta pääsin kokeilemaan tänä kesänä parikin kertaa. Laji kiinnostaa minua lähinnä siksi, että useampi koiristani ui mielellään. Toisaalta opin sen mikä ero on sillä, että koira hakee vedestä lelua ja oikeasti ui. Ensimmäiseen päivään otin mukaan urokseni Jukan. Emme ole juurikaan puuhastelleet yhdessä päivittäisiä lenkkejä kummempaa, joten halusin viettää sen kanssa hauskan päivän collieyhdistyksen omassa vepe päivässä. Jukka olikin komea seistessään kumiveneen keulassa. Se hyppäsi veneestä pari kertaa, mutta sen jälkeen tekeminen hyytyi. Kuulemma se näytti ihan Leonardo Dicapriolta siinä veneen kokassa seistessään. Kieltämättä komeus on Jukan paras valtti 😅

Jukka vepeilee

Likan vepe-päivästä tuli tosi kivoja kuvia, vaikka itselleni jäi siitäkin vähän turhautunut fiilis. Olen työstänyt Likan noutoa alusta asti, eikä se ole vieläkään valmis. Olisi pitänyt tajuta, että tämä laji, jossa kaikki liikkeet perustuvat esineen tuomiseen tai viemiseen ihmiseltä ihmiselle veneeseen tai rannalle ei vielä onnistu ja voi pahimmillaan tuoda takapakkiakin . Onneksi Likalle päivä oli uusi mielenkiintoinen kokemus veneineen, ihmisineen ja ehkä innostuneen ohjaajan on vain todettava, ettei mun koirista ainakaan vielä ole tähän lajiin. Ja toisaalta sekin, että onhan tässä muitakin lajeja jo repertuaarissa muutama 😅🙈

Piiku treenasi hakua vuoden tauon jälkeen syyskuussa

Satunnaiset haku- ja jälki treenit jatkuvat syksyllä. Alla video Piikusta jäljellä, johon kokeilin kylvää makkaraa saadakseni sen nenän maahan. Toimi niin hyvin, että kepit se unohti ilmaista siinä hässäkässä. Likka puolestaan unohtaa kepit ja makkaratkin kun se ryntää halki pusikon viimeiselle kepille, jonka alta löytyy namipurkki. Oli liian kiire videolle 😅 Jatkossa vähennän makkaran määrää ja teen pidemmät jäljet. Keppien ilmaisua treenataan molempien kanssa myös erikseen (jotenkin) . 🙈😅

Oppimisen juhlaa! Piiku 1v.

Piiku!!! Tämä rohkea, avoin, energinen ja loputtoman innostunut kaikesta oleva pentu tuli kotiin maaliskuun 23pv 2019. En voi tarpeeksi kiittää ja kehua kasvattaja Suvia Piikasen saamisesta luokseni ja kaikesta siitä työstä, jota hän pentujen kanssa teki ennen luovutusta. Minulla ei ole epäilystäkään, etteikö se yhdessä geneettisen taustansa kanssa olisi antanut Piikulle aimoannoksen niistä kyvyistä ja taidoista, joista olen päässyt itse nauttimaan ja työstämään. Alun alkaen etsin energistä agilitykoiraa, mutta Piikun kanssa innostuimme kesällä pk-hausta vähän sattuman kautta ja loppuvuonna myös tokosta ihan tosissaan. 3G5A8447On ilo kouluttaa koiraa, joka on oppinut tarjoamaan asioita ja aktiivisesti toimii oppiakseen uutta. Into tällaisen koiran kanssa touhuamiseen on aivan jotain muuta kuin vanhempien koirieni kouluttaminen, joiden pääasiallinen koulutusmetodi on ollut perus houkuttelu. Kun kävin koirankouluttajakursseja noin kymmenen vuotta sitten, jäi näistä asioista hyvä, mutta varsin turhautunut fiilis, koska silloiset koirani eivät myöskään olleet oppineet tarjoamaan. Niinpä voin nyt lämpimästi suositella tätä koulutusmuotoa kaikille uuden pennun kanssa! Se ehdottomasti kannattaa ja tekee koirasta aktiivisen ja tietoisen toimijan, joka ajan kanssa helpottaa omaa työtäsi lähes 100%.

67063465_1109166179473115_9099767808698351616_nPikkupentuaika 8vko-4kk: Piiku on ollut ensimmäisen vuoden erittäin vilkas. Vaikka rotu on minulle tuttu Piikun äidin puolelta, tuli Piikun vilkkaus silti minulle yllätyksenä. Se on myös palautunut aina todella nopeasti ja tarvinnut yllättävän vähän unta, piirre jonka se on perinyt isältään. Niinpä olin suoraan sanottuna vähän pulassa sen kanssa varsinkin alkuaikoina, jolloin tuntui siltä, ettei mikään väsytä pentua siten kuin mihin olen tottunut. Minulla ei ollut missään vaiheessa tarkoituksena opettaa sille kaikkia niitä temppuja, jotka se nyt osaa, mutta vilkkaan ja energisen koiran kanssa arki täyttyi pian erilaisista koulutussessioista. Tämän vuoden aikana Piiku onkin oppinut valtavasti. Jo kasvattajalla se oppi tasapainoilemaan erilaisilla tyynyillä ja jopa pienellä keinulla. Piiku oli myös ensimmäinen, joka kiipesi pois pentulaatikosta vain 2vkon iässä. Ajattelin jo tuolloin, että siitä tulee luontaisesti hyvä agilitykoira! 😀

Aloitimme agsan alkeet ja halliympäristöön tutustumisen heti luovutusiän jälkeen Aunelin koirakoulussa ja tokoilu tuli mukaan repertuaariin myöhemmin puoli vahingossa. Toki pikkupentuaikana opeteltiin istuminen ja maahanmeno sekä pyrittiin perus rauhoittumisen opetteluun. Arjen kiemuroissa katsekontakti, lelun nouto, luoksetulo ja odottaminenkin alkoivat sujua. Ei-sanaa ei Piikulle tarvinnut missään vaiheessa opettaa. Jos se teki jotakin väärin, palkkasin vain oikeasta toiminnasta ja arjessa tarjosin sille epätoivotun asian sijasta toivottua (leluja, luita, toimintaa  jne). Piikanen on luonnostaan erittäin kiltti ja nöyrä koira, joka haluaa miellyttää. Piiku oppi nopeasti. Se tasapainoili tuetun jumppapallon kanssa jo 4kk iässä. Piiku onkin aina luonnostaan rakastanut erilaisia korkeita pintoja kuten kiviä ja kantoja. Pienen pennun kanssa oli hauskaa opetella kaikenlaisia temppuja kuten kuonokontaktia kämmeneen ja etujalkatargettia pienelle matolle. Piiku oppi ne nopeasti ja tarjosi niitä sellaisella innolla, että sydän sulaa. Näistä on ollut valtavasi apua myös myöhemmin.

3G5A2145Siinä 3,5kk iässä osallistuimme Sporttirakin Pennusta harrastuskoiraksi kurssille. Teimme erilaisia leluleikkejä, kuten kuolleelle lelulle juokseminen ja lelun vaihtamista. Piiku on aina ollut enemmän ruuan perään, mutta rakastaa kyllä leikkiä. Saalisleikki on vetävämpi kuin taistelu, mutta molemmista tykkää kyllä. Agilityssä opetin sille ensimmäiseksi putken ja siivekkeen kierron molemmista suunnista. Kiertämistä tehtiin kotona myös ämpäreillä ja tuoleilla. Tämä oli fysiikan takia kuitenkin maltillista, eikä Piiku toisaalta ihan bordercollien kaltainen suhari ole. Etupihalla kiikkerä matala puunrunko sai toimia kontaktipintana ja Piiku oppi jo 12 vkon iässä tarjoamaan sille pyssäreitä. Toisin sanoen rakasti kiivetä itse rungon päälle keinumaan, missä palkitsin sen sitten kun takajalat olivat rungolla ja etujalat maassa. Pihalla lainassa olleet kakskakkoset mahdollistivat keppien menokulmien harjoittelun jo 4kk iässä ja Piiku irtosikin niille hyvin. Se oppi kesällä tarjoamaan menokulmaa juoksemalla kahden suoran kepin läpi lähes itsenäisesti. Myös eteenmenoa harjoiteltiin.

FB_IMG_15760909907336-12kk: Piiku oppi haun perusteet pienessä ryhmässämme kesän ja syksyn aikana todella nopeasti ja se rakastaakin hakea ihmisiä metsästä. Toimii itsenäisesti ja ripeästi ja käyttää hyvin nenäänsä, jopa hämärässä. Maltti on ollut treeneissä vaikein asia opetella, mutta viimeisissä treeneissä alkoi risteily minun kauttani maalimiehelle sujua jo rutiinilla. Kotona esineiden etsiminen tuli mukaan seuraavaksi ja Piiku osaa tuoda omia esineitä minulle nyt järjestyksessä.

Paimentamassa Piiku kävi muutaman kerran ja kehittyi kerta kerralta näissä sytyttelytreeneissä. Joulukuussa se haki jo kuljettamiseen sopivaa välimatkaa ja teki selvästi töitä minulle. Luopumisharjoitukset namilla ja lelulla näkyivät myös lampailla ja Piiku pysyi hyvin hallinnassa.

Tokoliikkeet alkoivat syksyllä kehittyä kun haun myötä innostuin siitäkin. Teimme ensin itseksemme perusasentoa ja seuraamisen alkeita alkusyksystä, mutta marraskuussa aloitimme ohjatut treenit Pawsitemin hoteissa Turussa. Apuna on ollut myös Unton omistaja Maiju, joka on ollut kiinnostunut alusta asti enemmän tokosta Unton kanssa ja on treenaillut Piikuakin aina silloin tällöin. Liikkeen omaiset perusasento, seuraaminen, ruutu, nouto ja kapulan pito alkoivat sujua, vaikka aluksi varsinkin noutokapulan ja perusasennon kanssa koettiin turhauttavia hetkiä. Myös kaukokäskyt istu-maahan-istu hioutuivat nopeasti. Kaikenlainen paikallaolo on ollut hirmuisen vaikeaa energiselle ja vilkkaalle Piikaselle, mutta iän myötä sekin on alkanut sujua. Marraskuussa Piiku oppi peruuttamaan ja tarjoamaan kämmeneen tassukontaktia (high five). Paikallaolo alkoi sujua myös siten, että pyörin sen ympärillä. Liikkeestä istumista ja maahanmenoa ollaan harjoiteltu nyt menestyksekkäästi. Ruutu noin 8m välimatkalla sujuu targetin avulla täydellisesti.

Piiku saa silmin nähden lisää intoa kun sille tarjoaa uutta asiaa opittavaksi. Vuoden alussa opetin sille hajutunnistuksen alkeita, suuntia ja merkille juoksua. Onkin ollut hauskaa sukeltaa sen kanssa koiran koulutuksen pariin ihan täysillä. Agilityssä se irtoaa jo tekemään kuuden kepin pujottelusarjaa ja kehon hallinnan parantuessa yhä tiukemmat kiemurat alkavat sujua. Toki näissäkin harjoituksissa on koiran nuoren iän vuoksi maltti mukana. Piikun keskittymiskyky on parantunut ihan viimeisen kuukauden aikana paljon, se näkyy treeneissä myös muiden koirien läsnä ollessa.

3G5A5336Keväällä ohjatut tokotreenit jäävät tauolle,  mutta toive on uudesta ryhmäpaikasta viimeistään kesällä. Myös hakua aiomme jatkaa heti kun saamme aikaiseksi aktiivisen ryhmän, todennäköisesti Lieto/Paimio akselilla. Agilityssä jatkoimme syksyllä Taija Salokanteleen Agipower koirakoulussa ja kaikenlaiset tekniikkakulmat ja ohjaajan lukutaito ovat kehittyneet hurjasti. Tänä vuonna jatkamme Rontix-areenalla Tiina Jaakkolan treeneissä. Paimentamaan olemme myös menossa kesän aikana ainakin muutaman kerran. Ikään kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi, olemme Maijun kanssa varovaisesti kiinnostuneet rallitokosta ja alokasluokan liikkeistä siinä. Piikun kyky omaksua uutta ja sisäistää temput nopeasti lyö minut joka kerta ällikällä. Piiku on saanut kehuja kaikilta koutseilta, lajeista riippumatta. Sen kanssa touhuaminen onkin erittäin palkitsevaa ja odotoan jo innolla näkeväni mitä kaikkea se oppii ensi vuonna! Kiitos kaikille meidän kanssa ekana vuonna touhunneille, valmentajille ja kanssaharrastajille.

Katso lisää treenivideoita Piikun INSTASSA, täällä!

Ensi vuonna vuorossa epävirallisia ja virallisia kilpailuja rallitokossa, agilityssä ja tokossa. Viralliset näyttelyt ja mahdollisesti paimennustaippari. Lajikohtaisia etappeja:

Toko:

  • jäävät liikkeet: seisominen ja istuminen
  • seuraaminen kulmissa
  • Perusasento seuraamisen yhteydessä (pysähtyessä)
  • Pidemmät välimatkat liikkeisiin
  • kokonainen hyppy ja nouto (perusasentoon siirtyminen uupuu)
  • tunnistusnouto (noo ainakin alkeet)
  • Ulkona työskentely
  • Merkille juoksu
  • Vahvemmat suunnat
  • Käskyerottelut
  • työskentely muiden koirien seurassa, muut häiriöt

3G5A5331Haku:

  • ilmaisu (haukku/rulla? Alkeet)
  • Välimatkat
  • Umpipiilot
  • esineruutu

Agility:

  • kontaktit
  • puomi ja A
  • kepit !!! (apua)
  • rimojen korkeus
  • Ohjauksen lukutaito
  • lelun käyttö palkkana (saalis tai taistelu)
  • motivaatio ja irtoaminen

Muita:

  • pyöri! (akselin ympäri)
  • Oikealla seuraaminen
  • Rallitokon alokasliikkeitä
  • Kieri! (maassa)
  • nätisti haukkumatta toimivat muiden koirien ohitukset arjessa

3G5A1190Piikun 1 vuoden käskysanoja:

  • läpsy! (kuonokontakti käteen)
  • kiipee! (takajalka kontaktipinta)
  • Etu! (Etujalka targetti)
  • istu
  • maahan
  • liikkeestä maahan meno
  • ruutu
  • käy! (matolle, tauko)
  • putkeen
  • hyppy (toko tai agsa hyppy suoraan)
  • eteen! (Etenee minusta pois päin)
  • Lepo (rauhoittuu kyljelleen makaamaan)
  • inin (agsassa)
  • Shhh (jarru agsassa)
  • takaa (hyppy takaa kiertäen)
  • kierrä (hyppy edestä kiertäen)
  • kepkep (kepit)
  • Hauku! (Haukkuu käskystä)
  • sivu (perusasento)
  • odota
  • seuraa
  • katso!
  • Oikee (kääntyy ja juoksee oikealle targetille)
  • Vasvas (kääntyy ja juoksee vasemmalle targetille)
  • tassu! (etujalkatargetti käteen)
  • seiso (näyttelyt)
  • pakki (peruutus)
  • Anna! (nouto ja pito)
  • Ukko! (maalimiehen etsintä)
  • Etsi! (esineen etsintä)
  • Tähän (lelu mulle esim lenkillä)
  • Kierrä! (objektin kierto)
  • Näytä! (Hajun tunnistaminen)

Palkkasanoja:

  • Yes! (lentävä lelu)
  • Zip! (ruokapalkka kädestä)
  • Saa! (ruokapalkka edessä)
  • Taakse! (ruokapalkka takana)
  • Tule! (vapautus esim kontakteilta)
  • Tässä! (Luoksetulo, nami aina kädessä)
  • Hyvä, hieno (sosiaalinen kehu)
  • Super, taito! ( sosiaalinen kehu)

 

Vuoden viimeiset hakutreenit (videoita)

Parempi joskus kuin ei milloinkaan, joten hieman  jälkijunassa kartoitus Piikun vuoden vikoihin hakutreeneihin syys-lokakuussa. Olimme molempina kertoina kuivurinmäellä, mikä on meille tutuin paikka. Piiku aloittaa autossa pienen itkun huomatessaan minne mennään, joten se kyllä tietää mistä on kyse! Olen erittäin tyytyväinen sen työskentelyyn ja se on kehittynyt huimasti syksyn aikana. En malta odottaa, että pääsemme tositoimiin taas ensi vuonna!

Koska arkisin hämärä tulee todella aikaisin, pyrimme tekemään hommat ripeään tahtiin. Saimme kuitenkin tallattua kunnon alueen maastossa, aina 300 metriin saakka. Toimin maalimiehenä lähes jokaiselle koiralle, joten siinä tuli kyllä pohdiskelua montaa asiaa, kanervikossa maaten! Kun aikaisemmin vietin aikaa luonnossa kiiveten, niin tänä syksynä se on  sujunut rähmälläni 😂

Piikun vuorolla alkoi jo hämärtää ja varsinkin vikalla kerralla oli jo sen verran pimeää, että en itsekään nähnyt maalimiehiä keskijanalta noin 30 metrin päähän. Lisäksi keskijanalla kasvaa suopursuja, joiden tuoksu on omaankin nenään todella voimakas. Piiku on oppinut risteilyn periaatteen eli keskijanalta lähetän sen ukolle, siellä suorapalkan saatuaan tulee jälleen luokseni perusasentoon ja lähetän sen toiseen suuntaan. Yllä olevalla videolla Piiku vasta harjoitteli tätä, mutta idea kyllä välittyy. Tällä kertaa meillä oli kaksi liikkuvaa maalimiestä ja pistoja tuli yhteensä kuusi. Joka kerta Piiku löysi upesti ja käytti nenäänsä tosi aktiivisesti. Oli sen verran hämärää, että minunkin piti vain luottaa koiraan.

Piiku sai paljon kehua työskentelyhalustaan ja kyvyistään. Olenkin todella tyytyväinen, että 8kk ikäinen pentuni keskittyy hienosti ja on mukavasti hallinnassakin homman aikana. Kiitos kaikille loppukesän ja syksyn ryhmässä olleille ja erityisesti vetäjälle Pauliinalle! Todella toivon, että päästään jatkamaan tätä hommaa ensi keväänä!!

Tässä vielä lyhyitä pistoja elokuulta:

 

Hakutreenit edistyvät – epäilyksistä huolimatta!

Piikasen lähes viikottaiset hakutreenit jatkuvat hyvällä tempolla. Pientä turhautumista on välillä havaittavissa, sillä Piiku on erityisen innostunut etsimisestä eikä oikein aina hoksaa, että hommia pitää silti tehdä minulle. Piiku on vielä tässä vaiheessa aina nähnyt maalimiehet ennen kuin he ampaisevat piiloihinsa, mutta isolla hakualueella emme kumpikaan kuitenkaan etukäteen tiedä missä ukot piilostelevat. Treenien edetessä huomaan, että omakin tietotaito lajista, koirien käsittely sekä ne lukemattomat pienet kirjoittamattomat säännöt alkavat tulla tutuiksi.

DSC_0868To 5.9 Unto messissä  ja päivän agendana on risteilyn alkeet keskilinjalla. Ideana siis se, että minä ohjaajana seison keskilinjalla ja koira juoksee luotani metsään, etsii maalimiehen, palaa luokseni ja lähtee sitten toiseen suuntaan. Koira siis risteilee edes takaisin metsässä kuitenkin niin, että se juoksee aina minun kauttani. Aikaisemmin pelkästään partiointia metsässä tehneelle Piikulle tämä onkin ihan uusi juttu, eikä se hahmota homman ideaa. Piiku juoksee innoissaan ukolta ukolle ja sotkeutuu pahasti isoihin liiveihinsä niin, että kompuroi eikä lopulta pääse edes liikkeelle. Joudun poistumaan keskilinjalta vapauttamaan pennun. Piiku on ihan innoissaan kun ukko on uutta harjoitusta helpottaaksemme näkyvillä ja suht lähellä. Itse en osaa asettua oikeaan linjaan keskilinjalla ja pentu ei edes tule luokse vaikka kutsun. Seurauksena ukolta ukolle juokseva kissanruualta haiseva innokas pentu 😀 Ei ehkä ihan paras mahdollinen aloitus tälle hommalle..

La 7.9 Vuorossa uusi metsä, mukana kaksi uutta beuceronia ja sateinen keli. Mennessä vettä tuli niin, ettei tuulilasin läpi nähnyt. Onneksi rauhoittui tihkuksi paikan päällä. Tallattiin iso 300m alue ja pääsin näkemään koirat tositoimissa. Opin valtavasti! Lopuksi Piiku etsii neljä ukkoa uudessa isossa metsässä hyvin. Partioimisen aikana opettelen koiran lukua ja hallintaa, mutta Piiku ei taaskaan millään malta pysyä luonani vaan ampaisee eteenpäin metsään. Ukkoja ukkoja!! Olen kuitenkin tosi tyytyväinen kun Piikua kehutaan ja etsiihän se hirveällä innolla.

DSC_0769Ke 11.9 Jälleen vuorostaan risteilyä tutussa metsässä, myös beussit ihmisineen mukana. Mukana myös käyttölinjan labbispentu, jolle opetetaan alkeita. Piikun kanssa sujuu paremmin, yritän asettua oikealle linjalle suhteessa koiraan ja maalimieheen. Namit huonoja, joten Piiku ei vieläkään oikein malta tulla luokseni. Lopuksi aikuisten koirien esineruudun seuraamista. Tuntuu, että haussa on miljoona asiaa mitä pitää opettaa enkä millään osaa!! Ahdistusta ilmassa.

Ke 18.9 Partiointia. Mukana taas uusia ihmisiä, joilla vielä vähemmän kokemusta pk-hausta kuin minulla! Kiva treeni! Sain selittää ensimmäisen kerran ihan itse miten Piikun kanssa tällä kertaa toimitaan eli partioimalla nostetaan ukkoja ja maalimiehet suorapalkalla (ruoka) saavat palkata Piikasen heti sen tullessa luokse. Ylisosiaalisena koirana halusin kuitenkin, että he nousisivat seisomaan palkatessaan, jotta vältytään turhilta hypyiltä ja pusuilta. Tarkoituksena on opettaa Piikulle, ettei maalimiehiin kosketa. Toivoin myös minulle kerrottavan milloin namit loppuu, jotta osaan oikeaan aikaan pyytää Pikkaraisen luokse ja hallitusti antaa sille luvan lähteä taas etsimään. DSC_0790Aikaisemmin Piiku on vain juossut valtoimenaan metsässä. Piiku tutustui (hallitusti ja luvan kanssa) ihmisiin ensin keskilinjalla ja sitten kaikki neljä häipyivät metsään. Lähdettiin etsimään partioimalla. Mukana taskullinen Pauliinan puolimärkää herkkunappulaa. Sujui tosi kivasti! Piiku etsi hyvin ja vaikka otin ukolta haltuun perusasentoon ja odotutin katsekontaktissa hetken ennen vapautusta, etsi se silti tosi hyvällä tempolla ja koko ajan asiaan keskittyen. Mamman oma piikanen!! Maalimiehet olivat aika kaukana toisistaan ison tallatun alueen eri nurkissa ja oli hienoa nähdä miten Piiku työskenteli pää pystyssä. Opin, että saadessaan hajun sen häntä alkaa pyöriä propellina 😀 NYT tuli tunne, että okei ehkä tästä tulee oikeasti vielä jotakin!

Puhuttiin lopuksi, ettei ilmaisun valintaan tai opetteluun ole vielä kiirettä ja että metsässä on vielä paljon asioita, joita voimme Piikulle opettaa. Koira on kuitenkin vasta 8kk, joten saan tästä paljon luottoa siihen, ettei mulla ole mitään hätää vielä ilmaisun, haun, esineruudun ja tottiksen suhteen. Pikkuhiljaa edetään, talvitaukokin on tulossa, jonka aikana keskityn paremmin tottisjuttuihin. Ihan huippua! Kiitos taas meidän porukalle!

Kuvat: Linda Toivonen

Hakupentukurssilaiset :)

Ystäväni Pauliina Liedosta on ystävällisesti luvannut järjestää minulle ja Maijulle sekä pennuillemme hakualkeiskurssin! Piiku pääsi kokeilemaan hakua jo heinäkuun puolessa välissä ja tykästyimme molemmat lajiin. Myös Unton omistajaa Maijua homma kiinnostaa ja onhan niin, että molempien pentujemme isät kisaavat lajissa. Uskon, että ipanoille on periytynyt mukavasti kykyjä itsenäiseen metsätyöskentelyyn, mutta aikahan sen näyttää miten käytännössä selviämme.

3G5A6423.jpg7.8. Maiju oli töissä, joten nappasin mukaani myös Unton, joka pääsi nyt ensimmäistä kertaa tositoimiin. Luvasssa oli mielenkiintoiset treenit, sillä paikalla tutun porukan lisäksi oli myös vuoden 2017 haun suomenmestari koirineen. Tapasimme tutulla parkkipaikalla ja lähdimme tavaroiden kanssa metsään. Jännitys nipisteli vatsanpohjassa: paikalla oli uusia tuttavuuksia ja pientä suorituspainetta oli mukana: lähestyvät PK-haun suomenmestaruuskilpailut. Koska olen lajissa niin uusi, on kaikki minulle outoa ja hassuja tilanteita tulee vastaan tämän tästä. En esim tajunnut, että puhelimista puhuttaessa EI tarkoiteta kännykkää, vaan pieniä radiopuhelimia, joilla maalimiehet voivat olla yhteyksissä tarvittaessa keskilinjalle. Hmm.. noo.. 😀 Minä sain kunnian olla ensimmäisessä piilossa treenivuorossa ensimmäisenä olevalle malikkaurokselle. Sain selkeät ohjeet mitä tulisi tehdä, mutta siltikin kun makasin sovitussa piilossa pressun alla oli epävarma olo: 20 haukkua ekalla piilolla, tokalla 30. Käskysanat hyvä! Odota! Nätisti! Yes! Aaarghhh olin varma, että sössisin koko treenin. Kun kyseinen koira sitten tuli kohdalle se aloitti komean haukkusarjan ja kaikki meni oikein hienosti. Palkkana oli iso motivointityyny, jollaista en ollut koskaan edes pitänyt käsissäni. Ystävällisesti koiran omistaja huomautti, että palkatessani rajulla taisteluleikillä hänen koiraansa, pitelin tyynyä ylösalaisin 😀 (nolous) Ihan turhaan sitä jännittää, mutta ei kai sille voi mitään. Myös liikkuminen metsässä treenin aikana ja keskilinjalla eteneminen on minulle luonnollisesti uutta, mutta toisaalta on huikeaa nähdä eri tasoisia koiria ja päästä näkemään miten hakukoiran koulutus rakentuu alusta asti! Kolmannen luokan koirat todella ampaisevat metsään räjähtävällä nopeudella ja etsivät laajalta 300mx100m alueelta, joten työskentely on parhaillaan rivakasta ja tehokasta. Myös ilmaisu haukunnalla on keskittynyttä.

3G5A5336Muutaman koiran jälkeen oli Piikun vuoro. Se ampaisi remmissä metsään sellaisella vauhdilla, että tämä kolmas kerta oli selkeästi tuttu. Teimme sen kanssa partiointia, eli metsässä maalimiehet näyttivät sille namipurkkeja ja hihkuen juoksivat piiloihinsa, noin 10-20m päähän. Päästin Piikun irti ja läksimme etsimään ukkoja. En oikein vielä tiennnyt mikä oma roolini olisi, joten kehuin sitä paljon. Tästä sain myöhemmin noottia ja ohjeen jättää koira enemmän omaan rauhaan etsimisessä. Toki ohjaaja tukee koiraa, mutta toisaalta liika puhelu häiritsee koiraa. Maijun kanssa tuumimme, että oma lajimme – agility, on juurikin koiralle viestintää ja ohjeistamista koko ajan. Piiku löysi ekat piilot hyvin, mutta kolmas tuotti ongemaa. Aikaisemmin annetun ohjeen mukaisesti aloin kiertää piilon ympäri laajasssa kaaressa toiveena, että Piiku saisi hajun jostakin suunnasta. Ja saihan se! Purkista löytyvät maalimiehen herkut olivat kerrassaan iiiihania. Viimeisenä vuorossa olleen Unton kanssa otetiin yksittäisiä pieniä pistoja 4kpl siten, että se näki kuinka ihminen meni piiloon. Upeasti se löysi myös selkän näköesteen takaa, joten uskon myös sen soveltuvan lajiin hienosti. Lopuksi jäimme metsään vain pentulaisten kanssa ja Piiku sekä Unto pääsivät painamaan methää yhdessä Pauliinan ja Sonja kelpieveljesten kanssa. Saimme jopa huikean yhteiskuvan ipanoista 😀

3G5A4690
Kuvat ovat edellisistä treeneistä

14.8 Tällä kertaa myös Maiju pääsi mukaan ja läksimme tuttuun metsään suorittamaan  varsinaista ensimmmäistä hakukurssiamme! Mukana olivat myös tutuksi tullut Sonja kelpiepoikiensa kanssa, uusi tuttavuus kelpie sekä Pauliina, jolla oli mukana kelpiepoika Räyhä. Teimme kaikille tällä kertaa partiointia, joten emme tallenneet aluetta etukäteen. Edellisen kerran metsässä oli käyty viikko aikaisemmin, joten kelpiet aloittivat. Saimme siten metsään luonnollisia hajuja ennen omien pentujemme aloittamista. Koska tällä kertaa kaikki olivat vielä aloittelevia tai pitkään tauolla olleita, partiointi sopi kaikille ja palkkasimme suorapalkkana koiran tullessa luokse, ilman erillistä ilmaisua. Uusi tuttavuus kelpie omistajineen tosin treenasivat rullailmaisua myös ja tämäpä olikin erittäin mielenkiintoista! En ole koskaan edes nähnyt rullaa saatika sitä miten sitä koulutetaan koiralle yleensä takaperin ketjuttamalla. Tällä kertaa harjoiteltiin näyttöjuoksua?! eli vaihetta, jossa koira tuo ohjaajan takaisin piilolle sekä maalimieheltä saadun rullan viemistä ohjaajalle. Jännää!

3G5A5331Seuraavaksi oli Piikun vuoro. Se vinkui, ulisi, veti ja kiskoi remmissä metsään. Aivan töttöröö koko koira! 😀 Maalimiehet (4kpl) hävisivät metsään niin, etten minäkään tiennyt missä he olivat. Päästin Piikun lyhyellä OK! käskyllä metsään juoksemaan. Ensimmäisen maalimiehen ohi se juoksi, mutta suunta oli selkeästi Maijun luokse. Oi intoa kun Maijulta sai uusista purkeista huuuurjan hyvää herkkua! Sitten en ehtinyt edes kissaa sanoa kun Piiku kääntyi piilolta täysin vastakkaiseen suuntaan, ampaisi vaarallisen näköisesti alas kalliolta ja lähti nenä ilmassa juoksemaan noin 25m päähän kanervikkoon. Kiirettä piti pysyä koiran perässä, jotta ehtisin uudelle piilolle samaan aikaan. En itse nähnyt ketään varpujen keskellä, mutta niin vain Piiku äkkäsi sieltä Sonjan. Olin aivan äimistynyt ja häikäistynyt!! Tuntui siltä, että kaikki  pieni alkutreeni ja hauskanpito oli johtanut siihen hetkeen kun Piiku etsi täysin itsenäisesti ja täysi fokus päällä. Lamppu ja vire on selkeästi hommaan syttynyt!! Kehuin maalimiehen luona, mutta muuten muistin pitää suuni kiinni ja vain nuuhkia vihjeen omaisesti ilmaa ja siten kehua koiraa toimimaan. Seuraava ukko olikin vaikeampi, koska lähestyimme piiloa tuulen yläpuolelta. En itse nähnyt maastossa maalimiestä kuin aivan kohdalla ja samoin kävi Piikulle. Tässä kohtaa Piiku oli jo aika väsynyt, joten kehuin sitä lisää ja lähdimme etsimään viimeistä ukkoa. Ensimmmäisessä piilossa Piikun ohittama Pauliina olikin siirtynyt huomaamattamme ylemmäs ja olin siis viemässä Piikua liian kauas piilolta. Se kuitenkin sai hajun Pauliinan alapuolelta mielestäni ihan mallikirjan mukaan ja kiersi ison kalliomuodostelman, jonka takaa ukko löytyi. Ai että miten ylpeä olen!!!!! Super koira!!! Super Piiku!!! ❤ Se kehittyy joka treenikerta, ja tuntuu jäävän pohtimaan asioita.

3G5A6439
Unto hakumetsällä

Untokin muisti jo missä ollaan ja pääsi etsimään yksittäisiä suoria lyhyitä pistoja. Varmasti ensi kerralla sekin pääsee partioimaan. Maijulle nämä olivat ekat treenit, joten oli hauskaa, että hänkin pääsi vihdoin tekemiseen mukaan! Lopuksi ajoimme Pauliinan luokse ihan oikeaan teoriaosuuteen, jonka aikana saimme kahvia ja jätskiä. Yhdessä Sonjan kanssa Pauliina piti meille sulkeisia ja saimme kädestä pitäen kirjallisena haun perusteet-teoriaa eli millainen kilpailumuoto on kyseessä ja miten käytännössä kisatilanne rakentuu. Tämän jälkeen oli meillä molemmilla kyllä niin pää täynnä infoa, että istuimme Maijun kanssa hetken aikaa kotimatkalla ihan hissukseen 😀 Varsinaiset kisat tuntuvat kaukaiselle ja vaikealle tavoitteelle lajissa, jossa on monta pientä yksittäistä koulutustehtävää ja vaatii koiralta paljon itsenäistä työskentelykykyä. Silti olen niin motivoitunut lajista sekä Piikun kanssa yhdessä tekemisestä, että anelin meille treeniryhmäpaikkaa jo nyt kyseisestä porukasta 😀 Ja sen me taisimme saadakin, ainakin silloin tällöin! KIITOS TUHANNESTI PAULIINA JA SONJA!!!! 🙂 ❤

 

Hakumetsällä

Heinäkuussa lomani aikana pääsin tutustumaan hakutoimintaan yhdessä energisen pentuni Piikun kanssa. Viime vuonna paimennuksen PM-kisoista mukaan tarttunut Pauliina kutsui minut seuraamaan treenejään Lietoon. Pauliinalla on itsellään kaksi malinois urosta, 2 working kelpietä ja 2 bordercollieta sekä n.70 lammasta, joten kokemusta kaikenlaisesta koiraharrastuksesta on rutkasti. Kesällä hän vieraili Hermon ja Räyhän kanssa myös minun luonani ja Piiku pääsi tutustumaan poikiin. Onkin ollut mukavaa päästä keskustelemaan ihmisen kanssa, jolla on niin vahva kokemus käyttöpuolen koirista. Piikun isä, pitkäkarvainen collie Dani kilpailee haussa kolmannessa luokassa, joten on hauska nähdä miten Piikanen pärjää tällaisessa aika paljon itsenäisyyttäkin vaativassa lajissa.

3G5A6422
Piiku

Hakua olen aikanaan päässyt kokeilemaan urokseni Ramseksen kanssa, joten ihan puskista en metsään painellut. Tästä on kuitenkin monta vuotta aikaa ja tuolloin elämäntilanne oli sellainen, ettei varsinaista hakua voinut ajanpuutteen vuoksi vain yhden koiran kanssa harrastaa. Haku on aikaa vievä harrastus ja vaatiikin omistajalta oikeanlaista asennetta. Kiinnostusta on oltava työskennellä myös treenikaverin koiran kanssa ja täysillä olla mukana toiminnassa. Parhaimmillaan hakua harrastavat ja kisaavat koirat voivat toimia pelastuskoiratehtävissä eksyneiden etsimisessä tai esimerkiksi rauniotehtävissä. Pentuni Piiku on erittäin energinen ja sosiaalinen tapaus, joten oletin sen toimivan myös metsässä mukavasti.

3G5A4712
Kyy

17.7 keskiviikkona ajoin sovittuun paikkaan ja sinne kerääntyikin pian muutakin Pauliinan treeniporukkaa. Ryhmässä oli bordercollie, kelpie ja kaksi malikkaa. Oli todella hauskaa päästä tutustumaan lajiin ihan ajatuksella! Ukkonen jyrisi ympärillä, mutta metsässä aurinko paistoi. Uskomatonta, että selvisimme ilman pisaraakaan taivaalta. Ensin talloimme metsään kaksi erillistä aluetta, minne kukin vuorollaan piiloutui koiria varten. Paikalla oli myös yksi umpipiilo, ns. maja jonne ihminen pääsi kokonaan piiloon. Myös erilaisia maastokuviollisia peitteitä käytettiin ihmisen naamioimiseksi. Valmiiksi tallottu alue vaikeutti koirien työskentelyä siten, että sen piti osata ottaa vainu ilmasta, eikä jäljestää. Minäkin pääsin kokeilemaan maalimiehenä oloa kun toinen malikoista lähetettiin luokseni erityistä ilmaisutreeniä varten. Haussa onkin hyvä opettaa erikseen ilmaisu (haukku tai rulla) ja vasta sitten alkaa yhdistellä asioita toisiinsa. Pitelin lelua jalkojeni alla kun 30kg haukkuvaa malikkaa ryntäsi naaman eteen haukkumaan raivokkaasti. Olimme tarkasti

3G5A4818
Elmo

sopineet etukäteen miten toimisin, joten kaikki meni hienosti. 😀 Myönnetään, että vähän jännitti etukäteen! Ilmaisussa on todella tärkeää, ettei koira koske maalimieheen ja tästä säännöstä ainakin tässä treeniryhmässä pidetään tiukasti kiinni.

Koirat toimivat vaihtelevasti maastossa ja jokaisella oli oma juttunsa mitä treenattiin. Toiset ottivat ”haamuja” eli ihminen näyttäytyi ja meni sitten piiloon, toisia kutsuttiin ennen lähetystä jne. Varmasti paljon asioita meni minulta ihan ohikin, koska uuden oppimista ja uusia termejä oli niin paljon. Koko sen ajan jonka toimimme metsässä muiden koirien kanssa, Piiku odotti autossa. Haku ei olekaan kiireisen tai useamman koiran omistajan harrastus! Lopulta pääsimme mekin tositoimeen! Olin varannut Piikulle leluja ja lihapullaa palkaksi, mutta kun tytöt yrittivät leikityttää sitä, se valitsi itse mieluummin pullat 😀 Niinpä Piiku pääsi hakemaan akkoja ja lihapullaa metsästä. Matkat olivat näin ensimmäisellä kerralla ihan muutamia metrejä, mutta Piikasella oli kova into päällä ja meille molemmille jäi tästä tosi hyvä mieli! Valokuvasin paikan päällä koiria samalla ja pakko sanoa, etten ole koskaan ollut yhtä haastavassa tilanteessa kamerani kanssa: koirat juoksivat sinne sun tänne puiden välistä ja oli hankalaa saada kuvista tarkkoja.

3G5A6439
Unto

25.7 torstaina otimme Maijun kanssa haun alkeita tokotreenien jälkeen. Lähetimme molemmat pennut vuorollaan etsimään meitä Maijun lähimetsässä. Teimme kolme hakua erittäin helpolla tien pätkällä. Selvisi, että Unto suorastaan räjähti silmissä kun se tajusi miten hauskaa homma onkaan! Unto löysi minut helposti ja pääsimme nopeasti ottamaan viimeisen ”piilon” ns. haamuna eli Unto näki kun menin piiloon, mutta minun ei tarvinnut kutsua sitä erikseen. Piiku puolestaan oli yhtä tohkeissaan kuin aina, näki Maijun menevän piiloon puun taakse, mutta sitten se innoissaan erehtyi noin kolme metriä liian aikaisin. Sen ilme oli niin tyrmistynyt kun Maiju ei löytynytkään väärän puun takaa, että räjähdimme nauruun molemmat. Viimeinen haku oli lyhyempi ja suoraviivaisempi. Piikun kanssa pitääkin ottaakin enemmän varman päälle, jotta sille ei tulisi vastaavia hankalia tilanteita.

3G5A6396
Puuma

31.7 keskiviikkona kokoonnuimme Maijun ja Juuson kanssa meidän metsään treenailemaan piilosta. Koska meistä kenelläkään ei ole kummoista kokemusta hakutoiminnasta en edes yritä esittää, että treenaisimme sitä 😀 mutta piilosta oli koirien kanssa hauska leikkiä! Mukana olivat kaikki koiramme. Aloitimme tallomalla metsään noin 30-40m alueen, jolle lähetimme kaikki koiramme. Teimme jokaiselle kolme hakua kerrallaan kaksi kertaa. Jokainen koira pääsi tänään etsimään ihmistä siis kuusi kertaa. Aloitimme Piikusta. Ensimmäinen haku oli vain muutaman metrin päästä polulta, ison kiven vieressä niin, että piiloutuja oli ihan näkösällä. Seuraava olikin viitisen metriä syvemmällä, mutta kuitenkin niin, että koira näki ihmisen menevän piiloon. Kenellekään, emme edes aikuisille, tehneet vielä täysin umpipiiloa siten, että koira olisi lähetetty täysin sokkona metsään. Piiku lähti hirmulla taistolla etsimään, mutta usko loppui kuin seinään noin puoli matkassa ja tarvitsi vähän ääniapua löytääkseen perille.

3G5A6479
Jukka ja Maiju piilossa.

Toisella kierroksella otimme näkyviä piiloja, mutta pidensimme matkaa niin sujui jo paremmin. Unto puolestaan oli taas into tohkeena ja juoksi piiloutujan OHI parikin kertaa 😀 Jouduin antamaan sille äänimerkin, jotta se äkkäsi missä olin, mutta kaverin into on kyllä huomattavan erinomainen 😀

Aikuisten koirien kanssa otimme samoja piiloja kuin pentujen kanssa. Vaikka aikuiset kestävät hiukan enemmän kuin pennut, ei niiden kanssa ole kuitenkaan tällaisia leikkejä leikitty ollenkaan. Tarkoituksena olisi jatkossakin jatkaa treenejä siten, että koirat oppisivat käyttämään nenäänsä ja etsimään ihmisiä myös umpipiiloista. Tämä vie tietenkin aikaa ja useita, useita toistoja, mutta tällä ekalla kerralla pääsimme hyvään vauhtiin! Jukka ja Puuma etsivät hienosti nähtyään ensin ihmisen kauempana ennen varsinaista piiloutumista. Usva taas löysi luokseni heti, mutta kääntyikin takaisin Maijun luo, eikä ehtinyt syömään edes lihapullia kädestäni 😀

3G5A6472
Jukka

Ronja tarvitsi ehkä eniten rohkaisua uudessa tilanteessa, se lähti varovaisesti liikenteeseen, mutta tuli sitten häntä heiluen hakemaan namit meiltä kaikilta. Piilot vaihtelivat aikuisilla lyhyistä kolmen metrin pätkistä noin 10metriin ja sellaisiin, joissa piiloutuva lähti koiran luota piiloon. Yritin lukea koirien käytöstä ja ohjeistaa meitä aina siten, että piilot helpottuivat jos oli ollut vaikeaa. Minulla ei kuitenkaan ole kummoisempaa kokemusta aiheesta, joten mikään expertti en lajissa ole 😀 Olimme tyytyväisiä, että kaikki koirat lähtivät luotamme hakemaan metsään ja toisaalta kaikki pysyivät hyvin käsissä eli eivät olleet kiinnostuneita karkailemaan muualle.

3G5A6408
Ronja

Seuraavaksi Piiku ja Unto pääsevät osallistumaan taas ihan oikeisiin hakutreenihin ja elo-syyskuussa meille on varattu myös oma pieni hakukurssi, jonka Pauliina on ystävällisesti meille järjestänyt. Nyt kun periaatteessa minullakin on enemmän aikaa panostaa tällaiseen koiraharrastukseen, on ihan mahtavaa päästä enemmän sisälle  touhuun! Saan varmasti paljon neuvoja myös näihin meidän omiin piiloleikkeihin! Seuraa blogia myös jatkossa, niin pysyt messissä 😀

Katso videoita treeneistä instasta!