Kategoria: Hakumetsällä

Hakuharrastuksemme lähti uudelleen uuteen nousuun kun saimme loppukesästä collieista koostuvan porukan kasaan. Suurin osa treeneistä tapahtuu täällä Kiskossa maastoissa, joiden käyttöön olen saanut maanomistajien luvan. Likan ja Lotan kanssa on otettu tavoitteeksi nenän käyttö, hallinta ja pistotyöskentely, mutta Piiku on aloittanut jo ilmaisutreenit irtorullilla.

11.8.21 Tänään viimeinen lomapäivä ja vietin sen lähes kokonaan hakumetsässä! Aamupäivällä Lotta hakuili ”penturyhmässä” ja tehtiin 4 pistoa ekalla ja 4 seuraavalla kierroksella. Lotan toka kerta hakuilemassa eikä olisi uskonut, se sinkosi keskilinjan yli hienosti noin 20-30m. Valtavan innostuksen vuoksi hallinta oli aluksi vähän sitä sun tätä, mutta loppua kohden Lotta tuntui ymmärtävän, että kannattaa edetä aina kauttani. Valitettavasti meitä oli vain kolme, joten videota ei tänään saatu.

Piiku ja Likka treenasivat iltapäivällä. Piiku työskenteli jos ei nyt upeasti niin ainakin innokkaasti 😂. Alunperin ajateltiin, että avara maasto on helppoa ja vain lopun kallioinen maasto antaisi lisähaastetta. Toisin kävi. Lieneekö marjastajien hajuja vai mitä, mutta kaikki koirat juoksivat paljon enemmän kuin olisi tarvinnut ja ukkojen löytyminen oli haasteellista. Treeneistä tulikin fyysisesti rankat. Lisäksi jossakin jyrisi ukkonen ja laukauksiakin kuultiin kauempaa. Otin 6 ukkoa ”kokeen omaisella lähestymisellä”. Ensimmäisellä pistolla Piiku on nyt usein lähtenyt puoleen syvyyteen, kääntyy sitten keskilinjan suuntaisesti ja tulee takaisin. En tiedä miksi. Siispä ääniapu ja Piiku irtoaa hienosti täyteen syvyyteen. Tokalla pistolla lähetin taas ilman apuja, mutta nyt Piiku juoksee reippaasti yli 50m, ehkä 100-150m, tulee takaisin. Toisella lähetyksellä ja ääniavulla löytyy jo maalimieskin 🙈. Kolmas ukko löytyi ääniavulla, neljäs ilman apuja. Tässä vaiheessa näkee, että alkaa väsymys painamaan, mutta pienellä kehulla Piiku jatkaa. Viides ukko oli korkean kallion päällä. Ääniavulla Piiku irtoaa hienosti, vaikka kompuroi alussa. Kuudes ukko ilman apuja ja Piiku tekee taas laajan kaarroksen ennen kuin löytää ukon. Mielettömän rankka fyysinen setti takana, mutta olin erittäin ylpeä Piikusta. Ehkäpä sen kanssa ei tyhjiä tarvitse kauheasti treenailla… 🙈

Likan kanssa hallinta on ollut ongelma, joten jätin sille liinan valjaisiin. Nyt se olikin hienosti kuulolla ja tuli keskilinjalle joka kerta ilman temppuja! Käytin paljon apuja, sillä tämän päivän pistot olivat kokeneillekin rankkoja jo maastonkin vuoksi. Likalla ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa, se juoksi sujuvasti lähes kohtisuoraan maalimiehelle. Likka oli päivän suoraviivaisin suorittaja, lieneekö sitten sitä Bcn kuuluisaa fysiikkaa vai mitä. 6 ukkoa, joista ensimmäinen haamu, 2. Haamu, 3. Ääni 4. Ilman apuja 5. ääni ja 6. haamu. Mielettömän ylpeä siitä miten senkin taidot ovat tässä lajissa kehittyneet ja tuo hallinta on jo varsin mallikasta!! Voi Likka 💗💗💗 Kiitos jälleen meidän omalle Collie tiimille huikeasta päivästä!!

18.8 Lotta pääsi mukaan hakutreeneihin tänään. Hiukan oli energiaa, intoa enemmän kuin taitoa tai hallintaa, mutta näistä on hyvä muokata treenejä eteenpäin!

Vettä satoi rankasti koko treenien ajan. Kiitos jälleen meidän omalle Collie tiimille huikeasta päivästä! Ei ole meidän neidot koirineen sokerista! 💗🔥

19.8 Piikun kolmannet rullatreenit ja toiset treenit metsässä!! 😘 Se on kyllä uskomaton yhdistelemään asioita ja oppimaan. Pistot olivat tänään suoria ja nopeita, uskon että uuden oppiminen saa sen syttymään ja tekemään vielä paremmin, sellainen se on! 🔥🔥Rullailmaisut radan oikealle puolelle, suorapalkat vasemmalle. Ensin kaksi ilmaisutreeniä puolesta syvyydestä, tällaista ei ole siis koskaan tehty. Rulla maassa maalimiehen vieressä. Apukäskynä noutosana Anna. Maalimies passiivinen. Näytölle lähtee hienosti. Toinen pisto vasemmalle ääniavulla. Kolmas ilmaisu täyteen syvyyteen ilman apuja. Näytölle lähtö vähän hakusessa. 4.pisto täys syvyyteen suorapalkalla. 5. Rulla ilmaisu, näytölle lähtö vähän hakusessa. 6. Ääniavulla täys syvyyteen ja suorapalkalla. Ihan mielettömän ylpeä olen Piikusta ja siitä miten vaivattomasti se suoritti tämän radan missä uusia juttuja ja itsenäisiä ratkaisuja!! Se on kyllä uskomaton koira!!! 🔥😘💗🥰 Ensi kerralla keskitytään näytölle lähtemiseen.

25.8 Likka tänään meidän hakutreeneissä. Teemana tällä kertaa oli naamioitumisverkkojen alle piiloutuneet ja makaavat maalimiehet sekä erityisesti Likalla hallinta keskilinjalla. Olen niin ylpeä siitä, miten upeasti Likka nykyään kuuntelee ja tekee selkeästi minun kanssani töitä. Lisäksi se etsii erittäin tarkasti ja motivoituneesti. Maalimiesmotivaatio olikin hallinnan lisäksi tämän syksyn tavoite (tai ylipäätään). Ihanaa nähdä se näin onnellisena tekemässä jotakin mitä rakastaa! 💗

Piiku treenaili taas rullailmaisua, tällä kertaa lyhyemmällä välimatkalla. Selkeästi näytölle lähteminen on tässä se vaikein juttu, mutta mulla on siihen uusi suunnitelma ensi viikolle. 🥰 Tämän syksyn isompi tavoite on irtorullailmaisun rakentaminen🔥Kisatavoitteitahan meillä ei oikeastaan ole, mutta omaksi iloksi rullan opettaminen toi treeneihin lisää haastetta. Ja siitähän Piiku tykkää! 🤩Vasemmalle tehtiin piiloja täyteen syvyyteen ja ääniavulla sen jälkeen kun muillakin koirilla oli kallioisen maaston kanssa vähän haasteita. Lisäksi treeneissä oli teemana naamioituneet sekä maassa makaavat maalimiehet. Kivaa oli taas! 💗

1.9 Lotta pääsi ekan kerran partioimaan! Otettiin kaksi kierrosta, joista jälkimmäiseltä video. Maalimiehet ovat piiloutuneet jo naamioverkkojen alle ja alun epäröinnin jälkeen mentiinkin hippulat vinkuen, siinä tuli ohjaajalle ja kameranaiselle kiire 😂Ihanaa kun se on jo selvästi ymmärtänyt mitä sana ”ukko” tarkoittaa ja etsii kyllä innolla💗 Myös Piiku oli mukana ja tehtiin partioimalla lyhyttä ilmaisutreeniä, joka sujui todella hienosti. Piiku tuo rullan jo ilman erillistä käskyä ja lähtee näytölle heti luvan saatuaan.

8.9 Piikun partiointia tältä päivältä. Alueella oli neljä ukkoa, joista videolla 2-4. Kolmas ukko löytyi vähän liian nopeasti, sillä ”selän taakse” jäi toka maalimies, jota lähdettiin erikseen sitten hakemaan. Etsinnän kannalta ei ehkä paras mahdollinen harjoitus, mutta katsokaa rullatyöskentelyä!! Ja näytölle lähtöä ”Seppo” käskyllä 💗💗💗 olen niin ylpeä tästä tytöstä!!!! 🤩Omat ideat koko ilmaisun ketjuttamisesta tuntuvat ainakin tähän mennessä toimineen ja Piikulla on vahva ajatus siitä, mitä pitää tehdä. Jopa vaikea maasto ei häiritse sitä🤩. Näitä vaan lisää niin, että sitten voidaan alkaa ottamaan mukaan pikkuhiljaa myös välimatkaa.

Olen haaveillut omasta yrittäjyydestä yli 20 vuotta. Sanon usein olevani kolmannen polven yrittäjä ja tämä pitääkin paikkansa. Yrittäjyys ja sen vaatima luonne elää minussa vahvana. Kuitenkin, seurattuani läheltä isääni yrittäjänä tiedän, ettei se tie ole helppo ja vaatii melkoista uhrautumista monella tapaa. Koska elän yksin, vastaan myös lainanmaksuista ja muista laskuista itse. Tästä syystä täyspäiväinen yrittäjyys on minulle liian suuri taloudellinen riski. Niinpä tämänkaltainen sivutoiminen yrittäjyys tuntuu tällä hetkeltä hyvältä ajatukselta saada toteuttaa itseäni ja yrittäjyyteen liittyviä intohimojani. Lisäksi toiminta voi pysyä sen verran pienenä, että teen sitä omaksi iloksi sen sijaan, että joutuisin pakosta tahkomaan tulosta.

Parikymppisenä kävin läpi erilaisia koiriin liittyviä liikeideoita, mutta mikään niistä ei tuntunut omalta. Niinpä kouluttauduin lähihoitajaksi ja toteutin yrittäjyyteen liittyviä ajatusmalleja harrastelijakasvattajana varsinaisen palkkatyön ohella. Ajatus maastopäivistä, kaikille avoimista jälki- ja hakupäivistä lähti siitä, että olen treenannut lajeja omien koirieni kanssa ilman suurempia tavoitteita jo kolmisen vuotta. Omat koirani tekevät tällä hetkellä noin 300-500metrin pituista jälkeä ja ilmaisevat myös siltä löytyvät kepit. Haussa Piikun kanssa on aloitettu rullailmaisun alkeet. Julkaisen treeneistäni aktiivisesti videoita ja treenipäiväkirjoja somessa sekä tässä blogissa. Ihmisenä, jonka päätavoitteet ovat agilityssa ja tokossa kilpaileminen, tämän kaltainen lajitreeni antaa mukavaa vaihtelua koirille. Olen aina painottanut omassa koiraharrastuksessani monipuolisuutta, harrastamme myös paimennusta, näyttelyitä ja retkeilyä. Pk-lajeissa kilpaileminen vaatii niin koiralta kuin omistajalta paljon. Varsinaisen maastotyön lisäksi kilpailemiseen liittyy aina erillinen suoritettu BH-koe, jokaisessa kokeessa on tottisosuus sekä esineruutu. Ei siis riitä, että koira osaa liikkua aktiivisesti ja teknisesti oikein metsässä, käyttää nenäänsä etsintätyössä, ilmaista löydetty maalimies rohkeasti ja ylläpitää sitä tarvittavan pitkään. Pk-kokeissa työskentelevältä koiralta vaaditaan lujahermoisuutta, äänivarmuutta ja kestävää fysiikkaa. Ohjaajalta melkein samoja ominaisuuksia ja ennen kaikkea valtava määrä aikaa. 😀 Arvostan suuresti ihmisiä, jotka treenaavat näitä lajeja aktiivisesti ja tavoitteellisesti ja kasvattajana etsin jalostuskoiria, joilta löytyisi lajeihin vaadittavia ominaisuuksia.

Entäs sitten kaikki me muut, joilla ei ole moiseen syystä tai toisesta mahdollisuutta?

Sunnuntaina 29.8 heräilin aamusta aikaiseen ja hoidin omien koirieni ulkoilutukset. Jännitti jo vatsanpohjassa, sillä tänään vetäisin syksyn toisen hakukurssini. Myös yksi jälkikurssi oli takana. Tänään kyseessä oli matalan kynnyksen henkilön hakuun suuntautuva päivä, johon osallistuvalla ei tarvitse olla aikaisempaa kokemusta hausta tai muitakaan taitoja. Metsässä luoksetulo on ehkä ainoa toivottava taito, mutta sitäkin voidaan liinassa työstää. Olin jo aiemmin kesällä selvittänyt maanomistajilta luvat tämänkaltaiseen pienimuotoiseen kurssitoimintaan ja erittäin kiitollisena minulle luvattiin ne kahdenkin eri maanomistajan toimesta. Metsäalue on laaja ja sisältää hiukan erilaista maastoa tasaisesta kanervikosta kallioisempaan.

Keitin kahvipannullisen, pistin croissantit uuniin ja kävin kuivaamassa pihakalusteet yön jäljiltä. Oli luvattu sadetta, mutta nyt aurinko paistoi täydeltä terältä ja aamun kaste alkoi haihtua. Jännitti vähän moneltako ihmiset alkaisivat valua paikalle, sillä kotona suoritettava yrittäjyys tuo aina omanlaisensa paineet. Ei riitä, että minä annan itsestäni hyvän kuvan, vaan väkisinkin kursseille osallistuvat muodostavat sellaisen myös kodistani ja sen pihapiiristä. Toisaalta olen tähän tottunut jo kasvattajavuosinani. Katoin tuttuun tapaan kahvin ja aamupalan kuistin pöydälle valmiiksi ja jäin odottamaan kurssilaisia. Melkoisen innoissaan tuntuivat olevan, useampi oli viestitellyt minulle jo ennen tätä päivää. Omat koirani laitoin sivuun omaan huoneeseensa ja ne näyttivät jo tietävän mistä päivässä oli kyse: jokainen ohi ajava auto haukuttiin ikkunasta ja lopulta, tasan 9.50 alkoi pihatie täyttyä autoista. Koska elämme elokuuta, voimme vielä viettää teoriatunnin ulkona, mutta jatkossa siirrymme sisätiloihin (vallitsevan koronatilanteen puitteissa).

Tänään paikalle saapui kaksi sileäkarvaista collieta, tuttu saksanpaimenkoira jälkikurssilta, bokseri, labradorin noutaja ja valkoinen paimenkoira. Bokseria lukuun ottamatta kaikki olivat iältään nuoria, vuoden tai alle. Odotimme, että kaikki saapuivat paikalle ja samalla ihmiset saivat syödäkseen kahvia ja pientä purtavaa. Pienen esittelykierroksen jälkeen annoin heille kaikille teoriakoosteen henkilöhausta sekä päivän kulusta ja kävimme sen yhdessä läpi. Kaikilla oli suuri innostus siirtyä metsään harjoittelemaan!

Painotan, että jälki- ja hakupäiväni eivät ole suunnattuja kilpailuihin tähtääville koirakoille, mutta haluan silti rakentaa treenit pohjautuen palveluskoirakokeisiin: hakupäivässä hajustamme noin 100×100 metrin alueen, jolla liikumme tilanteesta riippuen joko partioiden tai risteillen. Koirat suorittavat yleensä tällä ensimmäisellä kerralla lyhyitä suoria pistoja maalimiehen luo, joka suorapalkkaa ne ruualla. Toisella kierroksella kokeillaan koirakohtaisesti jo etsimistä haamu- tai ääniavulla. Ilmaisua emme tässä kohtaa rakenna, mutta se ei ole mahdoton ajatus sitten jos treenit jatkuvat. Päätavoitteena on kuitenkin metsässä ihmisten etsintään motivoitunut, innokkaasti työskentelevä koira, joka saa myös fyysisesti toteuttaa itseään. Jälkipäivässä opastan ihmiset tekemään ensimmäiset jäljet koirilleen ja neuvon miten harjoituksia voi jatkossa hieman vaikeuttaa. Myös keppien ilmaisua käymme läpi teoriassa, joskaan sen käytäntöön ottamisen aika ei ole vielä näillä ensimmäisillä kerroilla. Hajutyöskentely on koiralle ominaista ja se toimii hyvin virikkeellistävänä ja aktivoivana toimintana.

Siinä missä jälki sopii sellaisillekin koirille, joilla on ongelmia vieraiden ihmisten kohtaamisessa, haku sopii loistavasti ihmisiä rakastaville koirille, joilla on fysiikkaa ja halua edetä metsässä. Maastolajeissa koira oppii itsenäistä työskentelyä ja treenit ovat aina niin henkisesti kuin fyysisesti koiralle rankkoja, vettä kannattaa pitää mukana ja kylmemmillä keleillä pitää niillä vaikka takkia autossa. Vaikka treenit ovat helpompia avoimesti ihmisiin suhtautuville, myös pidättyväiset (joskaan ei aggressiiviset) koirat voivat hyötyä hakuun liittyvästä makkararingistä ja siitä, että vieraiden ihmisten luo on kiva mennä ja heiltä saa ruokaa. Treeneissä jokainen koira suorittaa tehtäviä omalla vuorollaan, joten reaktiiviset ja muiden koirien kanssa ongelmia omaavat koirat ovat myös tervetulleita. Maastopäiviin ei ole ikä- tai roturajoituksia, etenemme aina koirakohtaisesti.

Tänään sää suosi meitä, sillä sateen sijaan aurinko paistoi koko ajan! Ihmiset olivat valtavan motivoituneita niin omien koiriensa vuorolla kuin menemään piiloon muiden vuorolla. Haku onkin porukkalaji, eikä sitä voi harrastaa ilman siihen innostunutta tiimiä. Tästä syystä tarjoan erillisiä irtotreenejä meidän omalle porukalle, siis Lifedream maastopäivän suorittaneille. Tällaisia treenejä järjestän jäljessä noin kerran kuussa (tavoitteena kun on ohjaajan itsenäinen työskentely) ja haussa noin 2 krt kuukaudessa. Tavoitteena on saada mukava porukka kasaan, jolloin voisin kysynnän mukaan pitää treenejä myös päivisin ja lisätä treenipäivien määrää.

Kiinnostuitko? Katso seuraavat kurssit täältä.

Tänä kesänä olemme päässeet tyttöjen kanssa jälleen hakutreenien makuun kun ystäväni Oonan kanssa laitoimme pystyyn Turun seudun collieista koostuvan porukan. Iloksemme innostuneita koirakkoja ilmoittautui jopa 10 kpl, joten saamme treenit aikaiseksi hyvin. Tällä hetkellä treenaamme kerran viikossa vaikka alun perin oli tarkoitus treenata noin kerran kahdessa viikossa. Olen tästä ihan yyber onnellinen, sillä haku on ihan mielettömän hauskaa puuhaa! Lisäksi pääsen tutustumaan ryhmän kautta erilaisiin ja sukuisiin collieihin, joten koen lyöväni tässä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ryhmä on aivan aloitteleville ja kokeneemmatkin ovat harrastaneet hakua vasta puolisen vuotta. Olemme Oonan kanssa haaveilleet, että saisimme ryhmäämme myöhemmin vieraita kouluttajia maksua vastaan ja olemmekin erittäin innoissamme! Treenejä on tarkoitus jatkaa niin kauan kun säät sen sallivat. Olen erittäin innoissani, että pääsen vahvistamaan Piikun työskentelyä ja Likan sekä Lotan sytyttelyä lajiin tällaisessa vakkariryhmässä.

Ensimmäiset hakutreenit tehtiin kesäkuussa kun järjestin Piikun pentukyselijöille oman päivän, jonne saapui myös sulhasehdokkaan Kelmin omistaja Kiira koirineen. Kiira vetikin meille kivat hakutreenit. Piiku treenasi ensimmäistä kertaa sitten viime vuoden syksyn. Eka pisto oli haamu, joka venyi melkein 100m kun Piiku juoksi ohi tuhatta ja sataa 😅 Intoa oli ihan pikkuisen enemmän kuin taitoa, mutta Piikua ei ainakaan voi syyttää siitä, ettei se irtoaisi tarpeeksi syvälle. Loput ukot oli piilossa, mutta löytyivät hyvin ja väsykin tuli nopeasti. Neljä ukkoa riitti tälle päivälle.

Sitten oli vuorossa Likka. Sen kanssa on ollut ongelmana se, että se karkaa jo yleensä heti alussa haistelemaan koko tallatun alueen ja tulee takaisin vasta kun kokee käyneensä alueen läpi. Eipä tarvii varmaan partiointia sen kanssa kamalasti harrastaa.. 😀 Likka kyllä rakastaa ihmisiä ja niiden etsimistä, mutta varmaan vielä enemmän ihmisten hajuja :D. Viime syksyn hakukursseilla se pääsi tutustumaan lajiin ja etsi ukkoja lyhyellä välimatkalla. Nyt maasto oli avaraa ja piilot kauempana. 4 pistoa, joista kaksi haamua (vasemmalla) ja 2 täyspiiloa (oikealle), Likan ensimmäiset! Täyspitkä video suorituksesta. Likan hallinta on ollut näissä tilanteissa vaikeaa: hajun perässä se lähtee maalimieheltä tallatuille alueille, eikä välttämättä tule luokse. Niinpä tämä oli myös loistava risteily- ja hallintatreeni. Kiitos treenikavereille hienosta päivästä! Likan video Facebookissa

https://fb.watch/7bQgH0A4Uf/

Piikun kanssa ollaan harjoiteltu myös haun ilmaisua. Se on edennyt nyt siihen pisteeseen, että Piiku haukkuu 3-4 krt putkeen käskystä. Yksi kerta metsälenkillä halusin näyttää sille miksi haukkumista treenataan, joten jätin sen istumaan, läksin muutaman metrin päähän kököttämään namipurkin kanssa, komensin ”ukko”, jolloin Piiku juoksi viivana luokseni ja haukutin sitä siinä. Tämä oli meistä molemmista ihan valtavan hauskaa, vaikka varmasti vaikutti sekopäiseltä touhulta ulkopuolisen ja miksei omissakin silmissä. Kovasti tekisi mieleni yleistää haukkuminen myös maalimiehille siihen tilanteeseen, jossa olemme vasta menossa keskilinjalle, mutta intuitioni sanoo, ettei aika ole sille vielä oikea ja haukusta pitää saada ensin rennompi ja pidempi.

23.7.21 Eilen kokoontui ensimmäistä kertaa Turun alueella asuvista collieista koostuva hakuporukka! Pidin ensin pienen teorian ja sitten mentiin metsään! Katsokaa miten hienosti koirat toimivat, osa ihan ensikertalaisia! Kyllä collie on vaikka paikalla oli suurin osa ryhmäläisistä niin selvisimme kolmen tunnin treeneillä! Nopeaa ja sujuvaa Tämä ryhmä on täysi, mutta jatkossa järjestän pieniä matalan kynnyksen kursseja haun ja jäljen parissa, kannattaa pysyä kuulolla! Kiitos kaikille osallistujille koirineen: Poju, Mauno, Felix, Harmi, Mesi, Pipsa, Viima ja omat tytöt Lotta sekä Piiku. Ryhmässä on vielä Bailey, Kuura ja Unto, mutta hei eivät päässet paikalle tänään.

Omista koirista paikalla oli Piiku ja ensikertalainen n.3kk ikäinen Lotta. Piikun kanssa tehtiin neljä pistoa. Maalimiehet eivät olleet aivan 50m ja ihan alussa Piiku ottikin sivulaukkaa keskilinjan myötäisesti eteenpäin. Toisella kerralla se lähti onneksi kuin ohjus kohti maalimiestä. Maasto on täällä melko ryteikköistä ja koirille aika haastavaa. Olen tehnyt Piikulle paljon risteilyä ja tällä kertaa kävinkin sen hakemassa hallitusti maalimieheltä itse. Olin todella tyytyväinen, että Piiku muisti homman juonen ja eteni hyvin vaikka puuston vuoksi maasto ei ollut helpointa mahdollista. Lotta puolestaan pääsi ensimmäisen kerran maalimiesten makuun. Se alku ihmetyksen jälkeen irtosi maalimiehille tosi hyvin, ei ollut vierastamista ja etsikin lopussa yhden (vahingossa). Lotan kanssa päästään pian harjoittelemaan haamuja ja välimatkaa.

28.7.21 Tänään oltiin taas hakuilemassa. Ihan mahtavaa päästä tyttöjen kanssa useammin treenaamaan! Nälkä kasvaa syödessä ja nyt olisikin tärkeää edetä askel kerrallaan, ettei innostuksissaan haasta liikaa tyttöjen taitoja. Videoilla molempien tyttöjen suoritukset. Suuret kiitokset meidän collieporukalle, ihanaa nähdä kiilakuonot tositoimissa! Piikun kanssa vahvistettiin tänään irtoamista suoraan 50m syvyyteen (edellisen kerran alkusekoilun jälkeen) ja tähän käytettiin osittain haamuja ja ääniapuja. Maasto oli loppua kohden erittäin haastava, mutta Piiku toimi yhtä innostuneena kuin ennenkin.

Likka puolestaan pääsi taas treenailemaan noin kuukauden tauon jälkeen. Uusi metsä ja uudet maalimiehet vähän jännittivät, joskin sen aluksi juoksi koko hakualueen läpi – > se suorittaa pistot jatkossa hallitusti liinassa, mutta senkin into lähteä metsään on sydäntä lämmittävää. Tästä on hyvä jatkaa ensi kerralla!!

3.8.21 Tänään uudessa metsässä. Olen erittäin iloinen ja kiitollinen, että olen saanut meille luvat maanomistajilta muutamaankin eri paikkaan tehdä haku- sekä jälkityöskentelyä niin oman ryhmän kuin toiminimenkin puitteissa. Koska tänään Likka oli luustokuvissa ja Lotta mukana kaupungissa, otin mukaani vain Piikun. Täällä maasto on avaraa ja piilot todella 50m. Piikun valtavasta innostuksesta ja energiasta huolimatta tehtiin todella hieno kilpailumuotoinen lähestyminen hakualueelle, se kulki sivulla, istui ja odotti kun juttelin ”tuomarin” kanssa ja pysyi vierellä ja hallinnassa kun siirryttiin keskilinjalle. Ensimmäinen pisto ei näy videolla, mutta se oli haamu. Piiku irtosi hyvin. Toka pisto pito olla ilman apuja, mutta Piiku lähti taas sivuttain keskilinjaa (katsokaa sen vauhtia ja varmuutta :D), joten kutsuin sen takaisin ja otettiin ääniapu. Tällä kertaa Piiku sinkosi itsevarmasti tuplasyvyyteen, seikkaili siellä kunnes lopulta löysi maalimiehen. Pidän siitä, että se irtoaa syvälle ja työskentelee kauan, mutta voisi se vähän selkeämpi olla toiminnassaan.;) Kolmas pisto myös ääniavulla, tällä kertaa selvä suora pisto. Neljäs ukko otettiin taas ilman apuja, ja Piiku sinkosi reiluun syvyyteen , etsi aikansa ja löysi 😀 Uskomaton ipana mulla 😀

Olen niin onnellinen, että meillä on jo ensi viikolla seuraavat treenit!! 🙂 Silloin mukaan pääsevät kaikki kolme tehotyttöä, jollei suunnitelmat mene aivan uusiksi.

Parempi joskus kuin ei milloinkaan, joten hieman  jälkijunassa kartoitus Piikun vuoden vikoihin hakutreeneihin syys-lokakuussa. Olimme molempina kertoina kuivurinmäellä, mikä on meille tutuin paikka. Piiku aloittaa autossa pienen itkun huomatessaan minne mennään, joten se kyllä tietää mistä on kyse! Olen erittäin tyytyväinen sen työskentelyyn ja se on kehittynyt huimasti syksyn aikana. En malta odottaa, että pääsemme tositoimiin taas ensi vuonna!

Koska arkisin hämärä tulee todella aikaisin, pyrimme tekemään hommat ripeään tahtiin. Saimme kuitenkin tallattua kunnon alueen maastossa, aina 300 metriin saakka. Toimin maalimiehenä lähes jokaiselle koiralle, joten siinä tuli kyllä pohdiskelua montaa asiaa, kanervikossa maaten! Kun aikaisemmin vietin aikaa luonnossa kiiveten, niin tänä syksynä se on  sujunut rähmälläni 😂

Piikun vuorolla alkoi jo hämärtää ja varsinkin vikalla kerralla oli jo sen verran pimeää, että en itsekään nähnyt maalimiehiä keskijanalta noin 30 metrin päähän. Lisäksi keskijanalla kasvaa suopursuja, joiden tuoksu on omaankin nenään todella voimakas. Piiku on oppinut risteilyn periaatteen eli keskijanalta lähetän sen ukolle, siellä suorapalkan saatuaan tulee jälleen luokseni perusasentoon ja lähetän sen toiseen suuntaan. Yllä olevalla videolla Piiku vasta harjoitteli tätä, mutta idea kyllä välittyy. Tällä kertaa meillä oli kaksi liikkuvaa maalimiestä ja pistoja tuli yhteensä kuusi. Joka kerta Piiku löysi upesti ja käytti nenäänsä tosi aktiivisesti. Oli sen verran hämärää, että minunkin piti vain luottaa koiraan.

Piiku sai paljon kehua työskentelyhalustaan ja kyvyistään. Olenkin todella tyytyväinen, että 8kk ikäinen pentuni keskittyy hienosti ja on mukavasti hallinnassakin homman aikana. Kiitos kaikille loppukesän ja syksyn ryhmässä olleille ja erityisesti vetäjälle Pauliinalle! Todella toivon, että päästään jatkamaan tätä hommaa ensi keväänä!!

Tässä vielä lyhyitä pistoja elokuulta:

Piikasen lähes viikottaiset hakutreenit jatkuvat hyvällä tempolla. Pientä turhautumista on välillä havaittavissa, sillä Piiku on erityisen innostunut etsimisestä eikä oikein aina hoksaa, että hommia pitää silti tehdä minulle. Piiku on vielä tässä vaiheessa aina nähnyt maalimiehet ennen kuin he ampaisevat piiloihinsa, mutta isolla hakualueella emme kumpikaan kuitenkaan etukäteen tiedä missä ukot piilostelevat. Treenien edetessä huomaan, että omakin tietotaito lajista, koirien käsittely sekä ne lukemattomat pienet kirjoittamattomat säännöt alkavat tulla tutuiksi.

To 5.9 Unto messissä  ja päivän agendana on risteilyn alkeet keskilinjalla. Ideana siis se, että minä ohjaajana seison keskilinjalla ja koira juoksee luotani metsään, etsii maalimiehen, palaa luokseni ja lähtee sitten toiseen suuntaan. Koira siis risteilee edes takaisin metsässä kuitenkin niin, että se juoksee aina minun kauttani. Aikaisemmin pelkästään partiointia metsässä tehneelle Piikulle tämä onkin ihan uusi juttu, eikä se hahmota homman ideaa. Piiku juoksee innoissaan ukolta ukolle ja sotkeutuu pahasti isoihin liiveihinsä niin, että kompuroi eikä lopulta pääse edes liikkeelle. Joudun poistumaan keskilinjalta vapauttamaan pennun. Piiku on ihan innoissaan kun ukko on uutta harjoitusta helpottaaksemme näkyvillä ja suht lähellä. Itse en osaa asettua oikeaan linjaan keskilinjalla ja pentu ei edes tule luokse vaikka kutsun. Seurauksena ukolta ukolle juokseva kissanruualta haiseva innokas pentu 😀 Ei ehkä ihan paras mahdollinen aloitus tälle hommalle..

La 7.9 Vuorossa uusi metsä, mukana kaksi uutta beuceronia ja sateinen keli. Mennessä vettä tuli niin, ettei tuulilasin läpi nähnyt. Onneksi rauhoittui tihkuksi paikan päällä. Tallattiin iso 300m alue ja pääsin näkemään koirat tositoimissa. Opin valtavasti! Lopuksi Piiku etsii neljä ukkoa uudessa isossa metsässä hyvin. Partioimisen aikana opettelen koiran lukua ja hallintaa, mutta Piiku ei taaskaan millään malta pysyä luonani vaan ampaisee eteenpäin metsään. Ukkoja ukkoja!! Olen kuitenkin tosi tyytyväinen kun Piikua kehutaan ja etsiihän se hirveällä innolla.

Ke 11.9 Jälleen vuorostaan risteilyä tutussa metsässä, myös beussit ihmisineen mukana. Mukana myös käyttölinjan labbispentu, jolle opetetaan alkeita. Piikun kanssa sujuu paremmin, yritän asettua oikealle linjalle suhteessa koiraan ja maalimieheen. Namit huonoja, joten Piiku ei vieläkään oikein malta tulla luokseni. Lopuksi aikuisten koirien esineruudun seuraamista. Tuntuu, että haussa on miljoona asiaa mitä pitää opettaa enkä millään osaa!! Ahdistusta ilmassa.

Ke 18.9 Partiointia. Mukana taas uusia ihmisiä, joilla vielä vähemmän kokemusta pk-hausta kuin minulla! Kiva treeni! Sain selittää ensimmäisen kerran ihan itse miten Piikun kanssa tällä kertaa toimitaan eli partioimalla nostetaan ukkoja ja maalimiehet suorapalkalla (ruoka) saavat palkata Piikasen heti sen tullessa luokse. Ylisosiaalisena koirana halusin kuitenkin, että he nousisivat seisomaan palkatessaan, jotta vältytään turhilta hypyiltä ja pusuilta. Tarkoituksena on opettaa Piikulle, ettei maalimiehiin kosketa. Toivoin myös minulle kerrottavan milloin namit loppuu, jotta osaan oikeaan aikaan pyytää Pikkaraisen luokse ja hallitusti antaa sille luvan lähteä taas etsimään. Aikaisemmin Piiku on vain juossut valtoimenaan metsässä. Piiku tutustui (hallitusti ja luvan kanssa) ihmisiin ensin keskilinjalla ja sitten kaikki neljä häipyivät metsään. Lähdettiin etsimään partioimalla. Mukana taskullinen Pauliinan puolimärkää herkkunappulaa. Sujui tosi kivasti! Piiku etsi hyvin ja vaikka otin ukolta haltuun perusasentoon ja odotutin katsekontaktissa hetken ennen vapautusta, etsi se silti tosi hyvällä tempolla ja koko ajan asiaan keskittyen. Mamman oma piikanen!! Maalimiehet olivat aika kaukana toisistaan ison tallatun alueen eri nurkissa ja oli hienoa nähdä miten Piiku työskenteli pää pystyssä. Opin, että saadessaan hajun sen häntä alkaa pyöriä propellina 😀 NYT tuli tunne, että okei ehkä tästä tulee oikeasti vielä jotakin!

Puhuttiin lopuksi, ettei ilmaisun valintaan tai opetteluun ole vielä kiirettä ja että metsässä on vielä paljon asioita, joita voimme Piikulle opettaa. Koira on kuitenkin vasta 8kk, joten saan tästä paljon luottoa siihen, ettei mulla ole mitään hätää vielä ilmaisun, haun, esineruudun ja tottiksen suhteen. Pikkuhiljaa edetään, talvitaukokin on tulossa, jonka aikana keskityn paremmin tottisjuttuihin. Ihan huippua! Kiitos taas meidän porukalle!

Kuvat: Linda Toivonen