Paimennuksen IMUSSA

6.5.21. Tänään kevään viimeisissä paimennustreeneissä Katjan luona isolla laitsalla ja kaatosateessa. Molemmat tytöt yllättivät hyvin mieluisalla tavalla! 💗 Erittäin liikkuvilla lampailla molemmat koirat olivat vapaana ja suorittivat poispäin kuljetusta rauhallisessa mielentilassa. Varsinkin Likan tasapainoiseen ja rauhalliseen suoritukseen olin erittäin tyytyväinen ja Piikunkin mielenkiinto pysyi yllä koko ajan, haki tasapainoa lampaiden takana. Harmi, että nyt tulee treeneihin pieni pakollinen tauko, mutta tästä on hyvä jatkaa! Kuvista kiitos Maijulle ja Katjalle kiitos supertreenistä! 🙏

5.8.21 Lähes tarkalleen 2kk tauon jälkeen päästiin taas tänään paimentamaan, tällä kertaa naapurin Maijun omilla lampailla. Tehotyttöjen kannalta minulla ei ollut juuri tavoitteita, sillä edellisestä kerrasta on kauan, lampaat ovat vieraita ja paikka tavallaan uusi, sillä koirat ovat tottuneita leikkimään Maijun urosten kanssa, eikä työskentelemään. Siksipä olikin hienoa huomata, että kaikki tytöt ylittivät odotukseni!

Piiku aloitti ekan kierroksen. Lähdettiin kulkemaan lampaiden perässä liinassa ja Piiku oli heti kiinnostunut eläimistä. Lampaat olivat liikkuvaisia ja juoksivat helposti alta pois vaikka Piiku lähestyi ihan nätisti liinassa. Saimme kuitenkin muutaman hyvän kaaren aikaiseksi. Toisella kierroksella Piiku oli irti ja päästiin jo kuljetuksen makuun. Kokeilimme ensin työskentelisikö se paremmin Maijun kanssa, mutta Piiku meni vähän sekaisin tästä, joten lopulta minä kävelin lampaiden kanssa ja Maiju pysyi taka-alalla. Piiku kuljetti hyvin, mutta ajoi lampaat ajoittain lähelle ja ohi. Sille pitäisi alkaa vahvistaa pysäytyskäskyä ja kenties hieman suuntiakin. Lopussa Piiku teki todella kauniin hakukaaren ja toi lampaat minulle. Olin todella tyytyväinen, että Piikun kiinnostus oli lähes sata prosenttisesti lampaissa, joten sen syttyminen lajiin on Katjan luona tapahtunut.

Likan kanssa tehtiin töitä liinassa. Ekalla kierroksella se alkuun halusi kovin vain räjäytellä ja tuntui koko kevään treeni haihtuneen sen mielestä, mutta lopulta se rauhoittui ja alkoi jo hakea kanssani suuntia ja kuunnella minua. Teimme poispäin ajoa. Toisella kierroksella Maiju meni sen kanssa lampaille ja minä jäin kauemmaksi. En tiedä oliko Likka vieraskorea vai mitä, mutta se kuunteli todella hyvin Maijua ja rauhoittui hyvin lampaiden taakse. Seuraavaksi Likalle pitäisi myös alkaa opettaa lampaiden kuljetusta ja hallintaa maltillisesti. Olin kuitenkin todella tyytyväinen siihen miten rauhakseen Likka Maijun kanssa oli. Kun saan sille lisää treenimetrejä lampaiden kanssa, paranee sen työskentely varmasti. Likka on kuitenkin nöyrä koira, joka kuuntelee hyvin. Lopuksi se tosin pääsi meiltä karkuun ja lampaat juoksivat vähän matkaa. Ihan viimeinen pätkä otettiin lyhyemmässä liinassa ja tehtiin hallittu nosto sen kanssa.

Lotta pääsi lampaille tänään ensimmäisen kerran. Aluksi se oli kiinnostunut vain kakasta, mutta kun päästin irti liinasta se selkeästi kiinnostui eläimistä ja rohkeasti juoksi niiden perässä! Aivan varmasti tästä saa työstettyä vaikka mitä! Olin hyvin iloinen, että Lotta kulki laitsalla niin reippaasti ja uteliaana!

8.8 Nopea käväisy laitsalla Likan kanssa. Ensin haettiin yhdessä liinassa lampaat Maijulle hoitotoimenpiteitä varten ja Likka piti lampaat hyvin paikallaan, toki pidättelin sitä liinan kanssa paikallaan. Sitten päästiin tositoimiin kun Maiju oli sitä mieltä että ihan itse saan laitsalle mennä Likan kanssa ja yrittää siellä sitten jotakin sen kanssa vääntää 😂 No, olin hämmästynyt siitä miten kivasti Likka pysyi hallinnassa: jätin sen odottamaan ja se pysyi paikallaan kun kävelin lampaiden luo ja sieltä sitten saatiin ihan peruskuljetusta aikaiseksi. Likka paineistuu selkeästi paimensavasta, jolla pyrin ohjeistamaan sille suunnan vaihtoa ja jäi helposti jäkittämään lampaiden pysähtyessä, eikä käskyistäkään ole meillä juurikaan hajua, mutta silti olin tosi tyytyväinen siihen miten hyvin Likka kuunteli minua, vaikka varmasti veri veti vain kaahaamaan ja räjäyttelemään. Likka työskenteli pitkässä liinassa vapaana.

10.8 Paimentamassa iltatuimaan Likan ja Piikun kanssa. Molemmilla tytöillä valtavasti energiaa oltuaan koko päivän levossa. Piiku aloitti. Ajatuksena oli peruskuljetus ja sellaisia pätkiä saatiinkin muutama hyvin aikaan. Piiku myös tekee kivan hakukaaren ja hakee lampaat minulle, mutta se ajoittain ajaa lampaat liian lähelle ja minusta ohi. Sen on myös vaikea korjata omaa liikerataa kuljetuksessa siten, ettei alkaisi nousta lampaiden sivulle. Tokalla kierroksella se pitkästä aikaa lakkasi taas tekemästä mitään, joten lopetettiin onnistuneeseen hakukaareen. Toivon, ettei Piikun syttyminen lampaille tästä kärsi, tällä kertaa se vähän muistutti aikoja Usvanummen tilalla, missä se vain haahuili suurimman osan ajasta. Katjan liikkuvilla lampailla sen huomio on saatu kiinnittymään 100% lampaisiin, joten täytyy olla tarkkana tässä asiassa. Piikulle riittää usein tässä kohtaa vain yksi kerta laitsalla ja kenties vain kerran viikossa. Maijun lampaissa on myös yksi vähän itsepäinen rouva, jolle Piikukin tavoistaan poiketen puhkesi haukkumaan kun lammas ei ensin oikein olisikaan halunnut liikkua 😂 Piikulle, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään ja on aina kohtelias ja nöyrä kuin Babe possu ikään, on tällaiset tilanteet henkisesti kuormittavia, mutta tilanteesta selvittiin ja kuljetus jatkui.

Likka puolestaan oli täynnä tarmoa. Vaikka se on edelleen liinassa, se pääsi minulta karkuun ja ajoi lampaita aitauksen toiseen päähän. Onneksi se on hyvin kiltti eikä pure, mutta saimme sanoa sille aika voimakkaasti ettei sellainen peli vetele. Sitten Maiju otti taas pyynnöstäni ohjat ja Likka alkoikin hakea lampaiden ympärillä valtavan isoa ympyrää. Se selvästi oli ottanut nokkiinsa kun jouduimme sille aiemmin ärähtämään, mutta toisaalta nyt sen toiminta lähelläkin lampaita oli hallittua. Koska sillä ei ole vielä juurikaan käskyjä lajiin, on homma entistä haastavampaa. Olen kuitenkin optimistinen, että ajan kanssa ja tulevilla suunnitelmilla pääsen rakentamaan sillekin paimennustaitoja lisää. 💗

Tarkoitus on käydä hakemassa kotiläksyjä aina silloin tällöin viisaammilta molempien tyttöjen, mutta varsinkin Likan kanssa. Kiitos taas Maijulle, on kiva nähdä miten Maijun ja Likan yhteistyö pelaa ja seurata sivusta oman koiran kehittymistä. Tarkoitus on kuitenkin jatkaa myös itse Likan ohjaamista, mutta juuri tällä hetkellä lajia huomattavasti enemmän harrastaneella Maijulla on myös enemmän avaimia bcn ohjaamiseen ja paimennukseen muutenkin kuin minulla.

En malta odottaa, että paimennukseen tulee taas meillekin rutiinia.

Jäljellä

Kevään ja kesän jälkitreenit ovat menneet hyvin. Keväällä tytöt tekivät jo pari 500m jälkeä, joskin koirista huomasi, että ne tuntuivat pitkiltä. Maasto on osittain ollut haastavaa ja kesän kuumat jaksot olivat jäljenkin kannalta huonot kun maasto oli todella kuivaa. Olen yrittänyt vahvistaa Piikulle jäljen löytämistä janalta ja Likalle keppien ilmaisua. Molempien kanssa pitää vahvistaa myös tarkkuutta jäljelle, varsinkin Piikun kanssa, joka suorittaa varsin suurpiirteisesti. Suurempia tavoitteita ei lajiin ole ollut, mutta kieltämättä nyt kun taidot alkavat olla useammassa sadassa metrissä ja keppien ilmaisukin sujuu aika hyvin, on alkanut tulla haave ainakin Piikun kanssa virallisista kisoista. Katsotaan nyt kuitenkin rauhassa, tottisosuus ja esineruutu ovat jääneet meiltä kesän aikana vähemmälle treenille. Lotta on päässyt tekemään elokuussa ensimmäiset makkararuutunsa ja jälkensä, keppien ilmaisua harjoitellaan leikin varjolla metsälenkeillä.

Piikun jälki 1.5. Takakaarteessa pientä etsimistä mutkan jälkeen, mutta päästiin takaisin kartalle.

1.5.21 Tytöt tekivät eilen monen viikon tauon jälkeen jäljet! Ja pisimmät ikinä! Likalle tein epämääräisen, liki 500m jäljen kuudella kepillä ja useammalla mutkalla. Se työskentelee todella upeasti ja tarkasti, mutta tänään alkoi jo vähän väsyttääkin. Teki kuitenkin upeasti loppuun asti ja löysi kepitkin! Piikulla oli enemmän kiemuraa ja yhden kepin kohdalla jouduin pysähtymään ja odottamaan, että se löytäisi sen maastosta. Jälki oli noin 450m neljällä kepillä. Piiku ajautui myös takakaarteessa hieman sivuun Varsinaiselta jäljeltä ja oli menossa taaksepäin kunnes oikaisin sen. Tapansa mukaan se tarvitsi hieman enemmän aikaa koota ajatuksena aina silloin tällöin, mutta löysi kaikki kepit ja suoritti mutkatkin hyvin. Kaiken kaikkiaan tytöille varsin onnistuneet jäljestystreenit ajatellen, ettei olla päästy janan ääreen useampaan viikkoon. Ensi kerralla taas vähän helpompaa, sillä nyt on venytetty ennätyksiä!🙏🥰

15.5.21 Eilen tytöt saivat tehdä täysin vieraan Ihmisen tallaamat jäljet. Maasto oli kuivaa kangasmetsää, jossa paikoin risukkoisia suopursupensaikkoja. Jäljet olivat noin 300m viidellä kepillä ja parilla kulmalla. Piiku nosti jäljen todella hyvin, mutta eka keppi jäi matkan varrelle. Eksyttiin kulmassa hieman jäljeltä, mutta Piiku itse löysi takaisin. Likka puolestaan työskenteli suopursujen keskellä niin innokkaasti, että säikähti pakoon luikahtavaa jäätävän kokoista sisiliskoa, tosin niin säikähdin minäkin! Kiitos Ericalle haastavista jäljistä!

28.5.21 Tehtiin tiistaina jäljet tyttöjen kanssa. Molemmille reilun tunnin vanha n. 500m ja neljä keppiä. 🌞 Nyt oli kuitenkin molemmille hankala paikka: maasto oli kuivaa kangasmetsää, jossa kasvoi paikoin suopursuja. Jäljen nosto onnistui hyvin, mutta varsinkin Piikulle sain olla tarkkana, että mentiin omaa jälkeä myöden ja, että kepit nousivat. Se on alkanut ilmaisemaan merkkauspyykkipoikia ilmasta, mikä vähän huolestuttava piirre.🙄 Molemmat tuntuivat myös väsyvän nopeasti, joten nyt kyllä pitää helpottaa seuraavaksi taas jälkeä.

8.7.21 Tänään käytiin maastotreeneissä pitkästä aikaa tehtotyttöjen kanssa. Tein Piikulle ja Likalle helpot, noin 150m jäljet neljällä kepillä. Ne sujuivat ihan mallikkaasti, Piikulla tosin kulmissa vähän venähti. Lotta harjoitteli esineen etsintää hakemalla kanervikkoon heittämääni lelua ja Likka etsi jo laajemmalta alueelta. Se haki hyvin, mutta pudottaa esineen melkein heti tuodessaan sitä. Niinpä treenattiin vähän sitäkin.

29.7.21 Tänään oli vuorossa jälkeä. Kaikki kolme tehotyttöä työskentelivät kivasti ja saatiin aikaiseksi hyvät treenit. Videot ovat pitkiä, mutta halusin näistäkin realistisia, joista näkee minkä tasoista työtä ne tekee. Lotta harjoitteli alkeita: makkararuutua ja makkarajälkeä. Vähän kesti hoksata homman idea varsinkin kun se voi huonosti autossa eikä makkara ole ekana mielessä. Toisaalta tällaiset kivat treenit ja autossa odottaminen tukevat autoiluun tottumista.

Isot tytöt tekivät molemmat n. 300m.jäljen, jossa kaksi kulmaa ja 5-6keppiä. Halusin tehdä helpon jäljen, sillä aiemmissa treeneissä metsä oli rutikuiva ja jäljestä tuli haastava. Likka työskenteli tosi kivasti, nenä pysyi maassa ja myös kulmat se teki tarkasti. Vain yhden kepin kanssa sain vähän odottaa ja vihjata. Piiku puolestaan työskenteli tyylilleen uskollisena, viuhtoi menemään ja välillä hukkui ohjaajaltakin oikea suunta. Kulmat pyöristettiin nätisti😂 Löydettiin kuitenkin kaikki kepit!

hakutreenit käynnistyneet

Teorian kimpussa

Tänä kesänä olemme päässeet tyttöjen kanssa jälleen hakutreenien makuun kun ystäväni Oonan kanssa laitoimme pystyyn Turun seudun collieista koostuvan porukan. Iloksemme innostuneita koirakkoja ilmoittautui jopa 10 kpl, joten saamme treenit aikaiseksi hyvin. Tällä hetkellä treenaamme kerran viikossa vaikka alun perin oli tarkoitus treenata noin kerran kahdessa viikossa. Olen tästä ihan yyber onnellinen, sillä haku on ihan mielettömän hauskaa puuhaa! Lisäksi pääsen tutustumaan ryhmän kautta erilaisiin ja sukuisiin collieihin, joten koen lyöväni tässä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ryhmä on aivan aloitteleville ja kokeneemmatkin ovat harrastaneet hakua vasta puolisen vuotta. Olemme Oonan kanssa haaveilleet, että saisimme ryhmäämme myöhemmin vieraita kouluttajia maksua vastaan ja olemmekin erittäin innoissamme! Treenejä on tarkoitus jatkaa niin kauan kun säät sen sallivat. Olen erittäin innoissani, että pääsen vahvistamaan Piikun työskentelyä ja Likan sekä Lotan sytyttelyä lajiin tällaisessa vakkariryhmässä.

Ensimmäiset hakutreenit tehtiin kesäkuussa kun järjestin Piikun pentukyselijöille oman päivän, jonne saapui myös sulhasehdokkaan Kelmin omistaja Kiira koirineen. Kiira vetikin meille kivat hakutreenit. Piiku treenasi ensimmäistä kertaa sitten viime vuoden syksyn. Eka pisto oli haamu, joka venyi melkein 100m kun Piiku juoksi ohi tuhatta ja sataa 😅 Intoa oli ihan pikkuisen enemmän kuin taitoa, mutta Piikua ei ainakaan voi syyttää siitä, ettei se irtoaisi tarpeeksi syvälle. Loput ukot oli piilossa, mutta löytyivät hyvin ja väsykin tuli nopeasti. Neljä ukkoa riitti tälle päivälle.

Sitten oli vuorossa Likka. Sen kanssa on ollut ongelmana se, että se karkaa jo yleensä heti alussa haistelemaan koko tallatun alueen ja tulee takaisin vasta kun kokee käyneensä alueen läpi. Eipä tarvii varmaan partiointia sen kanssa kamalasti harrastaa.. 😀 Likka kyllä rakastaa ihmisiä ja niiden etsimistä, mutta varmaan vielä enemmän ihmisten hajuja :D. Viime syksyn hakukursseilla se pääsi tutustumaan lajiin ja etsi ukkoja lyhyellä välimatkalla. Nyt maasto oli avaraa ja piilot kauempana. 4 pistoa, joista kaksi haamua (vasemmalla) ja 2 täyspiiloa (oikealle), Likan ensimmäiset! Täyspitkä video suorituksesta. Likan hallinta on ollut näissä tilanteissa vaikeaa: hajun perässä se lähtee maalimieheltä tallatuille alueille, eikä välttämättä tule luokse. Niinpä tämä oli myös loistava risteily- ja hallintatreeni. Kiitos treenikavereille hienosta päivästä! Likan video Facebookissa

https://fb.watch/7bQgH0A4Uf/

Piikun kanssa ollaan harjoiteltu myös haun ilmaisua. Se on edennyt nyt siihen pisteeseen, että Piiku haukkuu 3-4 krt putkeen käskystä. Yksi kerta metsälenkillä halusin näyttää sille miksi haukkumista treenataan, joten jätin sen istumaan, läksin muutaman metrin päähän kököttämään namipurkin kanssa, komensin ”ukko”, jolloin Piiku juoksi viivana luokseni ja haukutin sitä siinä. Tämä oli meistä molemmista ihan valtavan hauskaa, vaikka varmasti vaikutti sekopäiseltä touhulta ulkopuolisen ja miksei omissakin silmissä. Kovasti tekisi mieleni yleistää haukkuminen myös maalimiehille siihen tilanteeseen, jossa olemme vasta menossa keskilinjalle, mutta intuitioni sanoo, ettei aika ole sille vielä oikea ja haukusta pitää saada ensin rennompi ja pidempi.

23.7.21 Eilen kokoontui ensimmäistä kertaa Turun alueella asuvista collieista koostuva hakuporukka! Pidin ensin pienen teorian ja sitten mentiin metsään! Katsokaa miten hienosti koirat toimivat, osa ihan ensikertalaisia! Kyllä collie on 💗 vaikka paikalla oli suurin osa ryhmäläisistä niin selvisimme kolmen tunnin treeneillä! Nopeaa ja sujuvaa 🙏 Tämä ryhmä on täysi, mutta jatkossa järjestän pieniä matalan kynnyksen kursseja haun ja jäljen parissa, kannattaa pysyä kuulolla! 🤩 Kiitos kaikille osallistujille koirineen: Poju, Mauno, Felix, Harmi, Mesi, Pipsa, Viima ja omat tytöt Lotta sekä Piiku. Ryhmässä on vielä Bailey, Kuura ja Unto, mutta hei eivät päässet paikalle tänään.

Omista koirista paikalla oli Piiku ja ensikertalainen n.3kk ikäinen Lotta. Piikun kanssa tehtiin neljä pistoa. Maalimiehet eivät olleet aivan 50m ja ihan alussa Piiku ottikin sivulaukkaa keskilinjan myötäisesti eteenpäin. Toisella kerralla se lähti onneksi kuin ohjus kohti maalimiestä. Maasto on täällä melko ryteikköistä ja koirille aika haastavaa. Olen tehnyt Piikulle paljon risteilyä ja tällä kertaa kävinkin sen hakemassa hallitusti maalimieheltä itse. Olin todella tyytyväinen, että Piiku muisti homman juonen ja eteni hyvin vaikka puuston vuoksi maasto ei ollut helpointa mahdollista. Lotta puolestaan pääsi ensimmäisen kerran maalimiesten makuun. Se alku ihmetyksen jälkeen irtosi maalimiehille tosi hyvin, ei ollut vierastamista ja etsikin lopussa yhden (vahingossa). Lotan kanssa päästään pian harjoittelemaan haamuja ja välimatkaa.

28.7.21 Tänään oltiin taas hakuilemassa💗🙏. Ihan mahtavaa päästä tyttöjen kanssa useammin treenaamaan! Nälkä kasvaa syödessä ja nyt olisikin tärkeää edetä askel kerrallaan, ettei innostuksissaan haasta liikaa tyttöjen taitoja. Videoilla molempien tyttöjen suoritukset. Suuret kiitokset meidän collieporukalle, ihanaa nähdä kiilakuonot tositoimissa! 💗Piikun kanssa vahvistettiin tänään irtoamista suoraan 50m syvyyteen (edellisen kerran alkusekoilun jälkeen) ja tähän käytettiin osittain haamuja ja ääniapuja. Maasto oli loppua kohden erittäin haastava, mutta Piiku toimi yhtä innostuneena kuin ennenkin.

Likka puolestaan pääsi taas treenailemaan noin kuukauden tauon jälkeen. Uusi metsä ja uudet maalimiehet vähän jännittivät, joskin sen aluksi juoksi koko hakualueen läpi – > se suorittaa pistot jatkossa hallitusti liinassa, mutta senkin into lähteä metsään on sydäntä lämmittävää. Tästä on hyvä jatkaa ensi kerralla!!

3.8.21 Tänään uudessa metsässä. Olen erittäin iloinen ja kiitollinen, että olen saanut meille luvat maanomistajilta muutamaankin eri paikkaan tehdä haku- sekä jälkityöskentelyä niin oman ryhmän kuin toiminimenkin puitteissa. Koska tänään Likka oli luustokuvissa ja Lotta mukana kaupungissa, otin mukaani vain Piikun. Täällä maasto on avaraa ja piilot todella 50m. Piikun valtavasta innostuksesta ja energiasta huolimatta tehtiin todella hieno kilpailumuotoinen lähestyminen hakualueelle, se kulki sivulla, istui ja odotti kun juttelin ”tuomarin” kanssa ja pysyi vierellä ja hallinnassa kun siirryttiin keskilinjalle. Ensimmäinen pisto ei näy videolla, mutta se oli haamu. Piiku irtosi hyvin. Toka pisto pito olla ilman apuja, mutta Piiku lähti taas sivuttain keskilinjaa (katsokaa sen vauhtia ja varmuutta :D), joten kutsuin sen takaisin ja otettiin ääniapu. Tällä kertaa Piiku sinkosi itsevarmasti tuplasyvyyteen, seikkaili siellä kunnes lopulta löysi maalimiehen. Pidän siitä, että se irtoaa syvälle ja työskentelee kauan, mutta voisi se vähän selkeämpi olla toiminnassaan.;) Kolmas pisto myös ääniavulla, tällä kertaa selvä suora pisto. Neljäs ukko otettiin taas ilman apuja, ja Piiku sinkosi reiluun syvyyteen , etsi aikansa ja löysi 😀 Uskomaton ipana mulla 😀

Olen niin onnellinen, että meillä on jo ensi viikolla seuraavat treenit!! 🙂 Silloin mukaan pääsevät kaikki kolme tehotyttöä, jollei suunnitelmat mene aivan uusiksi.

Agiliitoa vkot 25-30

Tässä megapostauksessa keskitytään keskikesän agilitytreeneihin. Lähinnä olemme treenailleet yksityistunneilla Koulutusrumban Suskulta sekä omatoimisesti Salon koirahallilla. Lisämaustetta on tuonut Piikun ensimmäiset viralliset kisat. Likan kanssa kepit edistyvät hitaasti ohjureilla, mutta varsinkin puomin kontaktipinta alkaa hahmottua. Tavoitteeni saada sille sujuvat itsenäiset kepit kesän aikana voin kuitenkin unohtaa. Lotta on käynyt hallilla lähinnä leikkimässä ja alkeita opettelemassa. Se on tutustunut pentukeinuun, puomin kontaktipintaan, renkaaseen ja siivekkeisiin. Lotta aloittaa elokuussa omat ohjatut treenit Suskun opeissa Salon koirahallilla ja isot tytöt jatkavat syksyllä sekä Suskun, että Timo Liuhdon yksityistunneilla.

2.7.21 Viime perjantaina oltiin hallilla treenaamassa agsaa. Piikun kanssa treenattiin keppien menokulmia eli lähinnä takaleikkausta, joka tuli viime kisoissa hypärillä vastaan. Likka puolestaan treenasi keppejä ohjureilla. Olin ihan yyber innoissani kun otin menokulmista ekat pois ja silti se haki kepit hyvinkin itsenäisesti!! Lisäksi tehtiin keinua, jossa palkkaan namilla ja lelulla. Osaksi sain jo häivytettyä namia kontaktipinnalta ja palkkasin vain lelulle vapautuksella. Otin myös pari kertaa An samalla taktiikalla ja tuntuu, että Likka alkaa hahmottaa kontaktiesteillä pysähtymistä.

Lotta harjoitteli leikkimistä (namit unohtui muutes hallin seinustalle), kuolleelle lelulle juoksemista, siivekkeen kiertoa ja täys pitkää putkea. Hurjan innostunut ipana, joka leikki tosissaan vieraassa paikassa. Niin lupaava!!

9.7.21 Omatoimitreenit Salon Koirahalli. Tänään taas hallilla treenailemassa🤩. Lotta on aloittanut ohjatut agsatreenit tällä viikolla kun ostin sille irtopaikan. Lähinnä hallilla leikitään lelulla, mutta samalla tutustutaan erilaisiin esteisiin. Tänään Lotta tutustui keinuun ja mutkaputkeen. Uskon, että siitä tulee aikas nopea ja hieno!! Palkkaantuu lähes täysin lelulla!! 🔥 Likan keppitreenit jatkuivat, enää neljä ohjuria!!🙏 Myös focusta, keinua ja eteenmenoa treenattiin ja Piikukin pääsi treenailemaan namiautomaatilla 🥰 kyllä me kaikki vaan niin tykätään agsasta!!

17.7.21 Yksityistunti Lägi, Koulutusrumba. Tänään yksäri Lägillä, Suskun opeissa. Valtavan hieno, joskin mua turhauttava rata, jossa oli juurikin sitä mitä ollaan täältä hakemassa: irtoamisia, leijeröintiä ja kontakteja. Koska Piikun kanssa tehdään jo kokonaista rataa on videossa enemmän siitä, Likan kanssa keskityttiin myös An kontakteihin ja puomin harjoitteluun. Katsokaa miten nopea Likka on🙏🙈😳💗!!!! Kyllä tuli muuten hiki!! Mutta molemmat tytöt työskenteli siitä huolimatta 100% ja Piiku alkoi lopuksi taistella vielä lelustakin, mistä olen super iloinen ja ylpeä!! Täysillä tehtiin ja kaikkemme annettiin! Ens viikonloppuna onkin sitten taas viralliset kisat minulla ja Piikulla, samalla hallilla! 😅💗 Kiitos Susku, että koutsaat meitä ja luotat meihin, vaikka välillä lentää hiki, veri ja ärräpäät!

21.7.21 Yksityistunti Lägi, Koulutusrumba. Likka tänään Lägillä Suskun yksärillä. Alkaa kontaktipinnat hahmottua pikku hiljaa. 🥰 Niin mainio pikku säätäjä se on, vauhtia riittää ja sen myötä varsin kinkkisiä ohjaustilanteita!! Videolla näkyy koko totuus treeneistä. Tänään tunsin itseni isoksi ja kömpelöksi, tönköksi suorastaan ja siltähän tuo myös näyttää. Olisinpa vielä hoikka ja sutjakka, niin kuin Likka itse 🔥 Likalle on varattu nyt luustokuvausaika elokuun alkuun, joten sitten nähdään mikä tuomio sieltä tulee. Mutta terve se on ollut ikänsä eikä koskaan ole ontunut tai muuten vaikuttanut kipeältä. Mun pikku salama! Toivon parasta!! 🙏

Piikun kanssa radalla oli muutama meille vaikea kohta, joita hinkattiin kunnialla!! Videolla kyllä the whole truth and nothing but the truth, joten tästä saa kyllä käsityksen mitä se agsa on: toistoja toistoja ja onnistumisia! Itse tunsin itseni kyllä hyvin tönköksi tänään, mutta katsokaa noita Piikun hyppyjä!! 🥰🔥Se on kyllä ihana tyyppi, jolta löytyy vauhtiakin ihan sopivasti meikäläiselle.

25.7.21 Piikun toiset viralliset kisat, Lägi. Piikun tokat agsakisat takana ja heti ekalta radalta nolla sekä LUVA. Tokalla radalla harmittava keppi virhe kun itse painelin menemään ja Piiku varasti lopussa. Hypäriltä myös hyl kun juoksi parin hypyn ohi ja keppien menokulma ei heti löytynyt. Kaiken kaikkiaan meillä oli kuitenkin hieno päivä, joskin pitkä. Harjoiteltiin odottamista ja myös vähän tokojuttuja ja paineen alla Seuruupätkät oli parempia kuin koskaan 😂 ehkä me molemmat ollaan parhaimmillamme jännityksen alla. Piikulla pysyi myös vire hyvin yllä, mikä oli vähän yllättävää sen tasaisen olemuksen vuoksi. Vielä ennen vikaa rataa leikki lelulla ja vauhti oli ihan reipas! Niin ylpeä mun täydellisestä tytöstä 💗 Taas löytyi treenattavia juttuja! Tästä on hyvä aloittaa loma. Suuri kiitos isälleni seurasta ja vikan radan videoinnista.

26.7.21 Lotan ja Likan kanssa hallilla. Koska Piikun kanssa kisattiin eilen, otin tänään nuoremmat tytöt hallille tänään. Lotan kanssa leikittiin taas paljon, muistuteltiin siivekkeen kiertoa, kontaktipintaa 2on 2off ja putkea. On hauskaa. että Lottaa voi palkata pelkästään lelulla, ensimmäinen nahkani, jonka kanssa tämä on mahdollista. Harjoittelimme myös eteen menoa kuolleelle lelulle putken kautta. Super!

Likka puolestaan oli tänään vähän off. Yritäin treenata keppejä, mutta tänään Likka vain pyöri ja hyöri eikä keskittynyt ollenkaan. Vain pari hyvää toistoa saatiin. Sen sijaan puomin kontaktipinta selkeästi hahmottuu ja koko este tehdään jo kivalla asenteella. Korkeaa rengasta yritin sille kanssa, mutta tässä kohtaa Likka vain juoksi renkaan alta ja tarjosi sen ympäri pyörimistä. Huoh. Onneksi eteenmeno putkeen onnistui hyvin, joten lopulta jäi ihan hyvä fiilis, vaikka olin lievästi turhautunut.

Olemme treenaillee omaksi iloksi myös kontaktipintaa Lotan ja Likan kanssa omalla kotiportaalla, josta tämä viimeinen video. Olen tosi tyytyväinen tyttöjen edistymiseen, sillä kiire ei todellakaan ole. Kyllä ne Likan kepitkin sieltä rakentuvat ajan kanssa. Likka kävi elokuun alussa luustokuvilla ja se sai valitettavasti lonkkalausunnoksi D/D. Omaankin silmään lonkat selkeästi olivat löysät, joten se on pistänyt mielen vähän matalaksi. Likka ei ole koskaan oireillut mitään. Selkä- ja olkatuloksia odotellaan vielä kyynärien ollessa puhtaat. Toki harrastamisen kannalta tämä tulos tulee ottaa huomioon, eikä meillä enää olekaan mitään yleviä tavoitteita Likan kanssa (jos on ollutkaan), mutta treenejä kuitenkin jatketaan omaksi iloksi ja kilpailuihin edelleen tähdätään. Lajia harrastetaan kuitenkin maltilla ja koiran ehdoilla. Toivon Likalle monia oireettomia vuosia. Kiitos kaikille meitä tsempanneille somessa ja livenä. Paljon merkitsee teidän tukenne. ❤ Harmikseni bordercollien jalostushaaveet jäävät nyt tällä haavaa tähän ja katsotaan asiaa uudelleen joskus myöhemmin josko intoa siihen vielä riittäisi.

Pentublogi: LOTAN ensimmäiset temput!

Pentublogi keskittyy tällä hetkellä pienen Lotan pentukouluun. Lotta saapui minulle kesäkuun alussa ja olemme tähän mennessä luoneet vahvaa suhdetta välillemme. On ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan siihen ja huomata mitkä nappulat sille toimii ja mitkä ei. Harrastuskoiran uraa ajatellen olen pyrkinyt leikkimään sen kanssa erilaisia leikkejä ajatuksella, opettamaan sille naksuttimen periaatteet, tarjoamaan erilaisia käytöksiä jne. Tavoitteena ensimmäiselle puolelle vuodelle onkin saada Lotasta innokas ja osaava harrastuskoiran alku, jonka kanssa on helppo siirtyä syksyllä varsinaisten lajitreenien pariin. Alla on lista asioista, joita harjoittelemme.

  • rauhoittuminen erilaisissa ympäristöissä
  • odottaminen, paikallaolo
  • naksutin
  • targetit, etu- ja takajalka
  • perusasento
  • lelupalkka: lelun nouto, kuollut lelu, kahden lelun leikki
  • yksinolo
  • siivekkeen kierto
  • 2on 2 off
  • eteenmeno
  • maahanmeno
  • peruuttaminen
  • istuminen
  • luopuminen
  • imutus (seuraamisen alkeet)
  • noutokapulan pito ja nouto
  • nenäkontakti kämmeneen

Aivan pienen pennun jaksaminen on rajallinen ja olenkin huomannut, että uusia asioita Lotta jaksaa noin kolme toistoa ennen kuin se epäonnistuu tehtävässä. Tästä syystä on tärkeää pitää treenit lyhyinä, keskittyä onnistumisiin ja tarjota uusia juttuja maltilla. Näiden varsinaisten temppujen lisäksi pennut on hyvä siedättää erilaisiin ympäristöihin, äänimaailmoihin ja alustoihin. Lotan kanssa olemme käyneet uimarannalla (ranta ja vesi voivat olla jännä paikka), parkkipaikoilla (autot ja niiden äänet, asfaltti), ostokeskuksissa (äänet, ihmiset, erilaiset lattiamateriaalit, ritilät, sähköiset ovet, portaat), laajoilla nurmikoilla, metsässä (juurakot, kapeat polut, hajut, pensaat, ojat), ystävillä (uudet hajut, kodit, ihmiset, koirat), kaupungissa (kadut, pyörät, rollaattorit, autot, ihmiset, lapset, lokit, roskat, bussit, hälytysajoneuvot), treenihallissa (lattia, tekonurmi, hajut) ja treenikentällä (hiekkamaa, esteet) jne jne. Tämän kaltaista siedättämistä ei voi painottaa liikaa.

Lotta voi huonosti autosta, mutta sieltä ulos päästyään palautuu hyvin nopeasti. Aina kun menemme uuteen paikkaan, pyydän siltä helppoja temppuja kuten istumista, maahanmenoa ja nenäkosketusta, jotka se jo osaa. Pyrin leikkimään sen kanssa erilaisissa ympäristöissä, jotta se myös vanhempana palkkaantuisi erilaisilla tavoilla. Uudet temput harjoitellaan aina kotona sisätiloissa ennen niiden siirtämistä ulos pihalle ja lopulta suurempiin häiriöihin. Pennut oppivat asioita eri aikaan ja myös eri tavalla. Lotta ja Piiku ovat molemmat erittäin innostuneita ja motivoituneita työskentelemään kanssani. Ne oppivat naksuttimen ja tarjoamisen periaatteen nopeasti kun taas Likan kanssa minulla oli viime vuonna suurempia vaikeuksia. Likalla ei ole niin vahva miellyttämisenhalu, eikä se myöskään palkkaannu aivan niin hyvin ruualla kuin collietytöt. Pentuja ei saisikaan vertailla toisiinsa, se mikä toimii toisella ei välttämättä toimi toisella. Silti, Likan kanssa kävimme useilla pentukursseilla ja siellä se alkoi tarjota toimintaa minulle sekä lelu- että ruokapalkalla hienosti.

Erilaiset pentukurssit ovatkin nykyään ihan ehdottoman tärkeitä pennuille. Siellä koirasi pääsee paitsi sosiaalistumaan muihin ikäisiinsä, myös keskittymään erilaisiin tehtäviin. Kursseilla koirasi yleensä oppii toimimaan vaihtuvissa ympäristöissä, alustoilla ja häiriössä. Varsinkin jos käsissäsi on ensimmäinen pentu, tai koiran omistamisesta on aikaa, suosittelen lämpimästi osallistumaan erilaisille kursseille jo alusta saakka. Yleensä näistä ensimmäisistä ”pentuvalmennuksista” on helppo jatkaa pidemmälle varsinaisiin lajitreeneihin. Omistajana kursseilta saa myös paljon tietoa koiran kouluttamisesta ja lajityypillisestä käyttäytymisestä, joten saat hyvän alun sinulle ja pennullesi.

Siinä missä Piikulle varsinkin nouto- ja takaa-ajaminen ovat aina olleet varsinaista taisteluleikkiä motivoivampia, tuntuu Lotta nauttivan enemmän kanssani taistelemisesta. Jopa niin paljon, että olen alkanut opettaa sille myös lelusta irroituskäskyä. Lotta on muutenkin kova tyttö puremaan: sen kanssa jalat ja sormet, jopa käsivarret ovat vaarassa. Toisaalta se ei ole vielä kertaakaan purrut tosissaan, rikkoen ihoa. Myös isojen siskojen kanssa leikki on maltillista, sillä Likan ja Piikun käytöksestä näen, ettei pennun naskalihampaat tee kipeää. Vain muutaman kerran ne ovat komentaneet sitä tosissaan ja pieni ärähdys on riittänyt palauttamaan pennun tilanteen tasalle. Lotta onkin fiksu tyyppi: se oppii nopeasti ja kerran hoksattuaan tarjoaa sitä uudelleen. Se muistuttaa hyvin paljon tässä mielessä Piikua ja sen kouluttaminen onkin todella hauskaa. Pentukoulua pidämme lyhyesti muutaman kerran viikossa. Siinä missä Piiku rakasti ja rakastaa yhä kiipeilyä erilaisille alustoille, Lotta rakastaa hyppimistä! Se oli 8vko kun hyppäsi ensimmäisen kerran sohvalle, 9 tullessaan sänkyyn ja nyt 10vko ikäisenä se hyppii syliini nojatuoliin (usein ihan kutsumatta) tai ulkona puutarhatuoleille. Tämä on selvästi sen mielestä valtavan hauskaa. Sen kyky käyttää kroppaansa jo nyt hämmästyttää minua!

Lotta ja naapurin Ventti

Varsinkin ruoka-aikaan Lotalla puhkeaa helposti haukkumaan ja ottaa tässä kyllä mallia isosiskostaan Piikusta, joka ottaa mallia Ronjasta 😀 Colliet! Oma rauhallisuus erilaisissa tilanteissa on se asia, jonka voit pennullesi ensimmäisinä viikkoina opettaa. Piikun tullessa perheeseen aika pitkän pentutauon jälkeen huomasin, että suurimmaksi osaksi pyrin vaikuttamaan sen tunnetiloihin sen sijaan, että olisin komentanut tai rankaissut sitä kielletystä käytöksestä. Niinpä pohdin paljon asioita, joilla tähän voi vaikuttaa: rauhoittumista ruualla, kiihkeyttä lelulla. Puremisen tarjoamista sallittuihin asioihin tai luoksetulon vahvistamista kaikissa tilanteissa. Pienen pennun kanssa tarvitsee hyviä hermoja, kärsivällisyyttä ja aikaa. Koko suuri maailma on aika iso paikka omaksua kerralla, joten sinusta tulee pennun tuki ja turva. Yhteiset temput ja hetket vahvistavat suhdettanne. Vielä aikuisenakin se hakee sinusta mallia, joten pentuaika on kallisarvoista myös koko tulevaa yhteistä elämäänne ajatellen. Sosiaalistaminen erilaisiin koiriin ja eläimiin on hyvä aloittaa heti kotiutumisen jälkeen, mutta varsinaiset koirapuistotapaamiset on syytä aloittaa vasta ensimmäisten rokotusten jälkeen (jos lainkaan). Siitä lisää pentublogissa taas pian!

Kesäkuulumisia

Niin se kesäkin saapui ja melkoiset helteet! En tiedä teistä muista, mutta meillä viime vuonna hankkimani ilmalämpöpumppu on ollut kullan arvoinen. Tytöt ovat peuhanneet mielellään sisällä nyt kun ulkona on ollut kolmisenkymmentä astetta tai enemmänkin. Viime vuonna tehdyn piharemontin myötä etupiha on kuuma kuin pätsi, sillä sieltä kaadettiin yli 20 puuta. Varjoa ei juurikaan ole. Ei silti, rakastan uutta pihaani! Tuntuu kuin olisin muuttanut unelmieni taloon, vaikka todellisuudessa takana on jo 14 vuotta täällä Kiskossa. Niin suuri oli kuitenkin viime vuonna tehty piharemontti, kuistin uusiminen ja muut muutokset sisällä talossa. Minulla on uusi pieni kasvihuone (tosin jossa kasvaa lähinnä tällä hetkellä nokkosta) ja käyttämättömälle riippukeinullekin on löytynyt oma paikkansa takapihalta! Siinä maatessa vierähtää helposti onnen kyynel, jos ei toinenkin. ❤

Voisi melkein sanoa, että vietämme kesätaukoa kaikista treeneistä, sillä kuumalla ilmalla ei tee mieli tehdä oikein mitään muuta kuin uida. Sitä olemmekin harrastaneet ahkerasti. Ronja on vannoutunut sukeltaja ja hyökkää kuin hai veteen lentäneen lelun perään. Siksipä en uskalla heitellä mitään veteen jos mukana on myös perheen saukko, bordercollie Likka. Myös se nimittäin rakastaa intohimoisesti heitettyjä leluja ja tilanteessa saattaa tunteet kuumeta. Ronja onkin saanut viettää kanssani rannalla aikaa ihan kahden ja toisaalta 9,5vuotiaalle mummokoiralle se sallittakoon ❤

Saukko-Likka (Lutra lutra liccis)

Piiku on tähän mennessä tyytynyt vain kahlailemaan vedessä, mutta nyt keksin laittaa sille valjaat päälle ja remmin kanssa ohjasin sen uimaan namin perässä. Tämä onnistuikin todella hyvin ja hallitun määrätietoisesti olen nyt uittanut sitä namin perässä pari kertaa. Piiku ui hyvällä taktiikalla, mutta ei juurikaan vielä omaksi ilokseen, vaan lähinnä ruuan perässä. Tämä onkin yksi Piikun rakastettavampia piirteitä: se tulee ruuan perässä sinnekin, mikä sitä vähän inhottaa. Luotto minuun on 100% eikä se sille epämukavassa tilanteessa koskaan jäädy niin, etteikö ruoka kelpaisi! Jatkamme uintiharjoituksia!

Likka ei juuri opettelua kaipaa, sen sijaan sitä ei saa vedestä pois! Se ui mielellään ja ihan saukkona käyskentelee vedessä. Sen sijaan suihkusta se ei tykkää lainkaan, vaikka joskus mutaojissa uinnin jälkeen on pakko alentua myös tällaiseen vesileikkiin 😀 Lotta ei ole vielä uskaltautunut edes kahlaamaan, mutta se on käynyt rannalla vasta pari kertaa, joten innolla odotan tuleeko siitä vesipeto kuten isästään! Vertti on suorittanut mm. ensimmäisenä rotunsa edustajana vesipelastuksen soveltuvuuskokeen.

Kesän kuumalla on myös ukkostanut kovin. Ensin ajattelin hieman huolestuneena, että tytöt reagoivat ukkoseen, mutta nyt lauantaina ukkosti todella kovin ja jyrisi aivan talon yläpuolella, eikä kukaan tytöistä reagoinut tähän mitenkään. Olimme käyneet pitkällä lenkillä juuri ennen ukkosen alkamista, joten torkuimme koko muutaman tunnin myrskyn ja seurailin niiden reagointia. Ainoa asia mihin tytöt edelleen reagoivat on mahdollinen sähkökatko, jota ne säikähtivät tammikuussa. Lähinnä bc Likka reagoi tuolloin erittäin vahvasti sähkökatkoon, jonka aikana vanha televisioni todennäköisesti piti korkeaa, jopa ihmisen korvalle kuulumatonta ääntä. Siltä kesti päiviä, jopa viikkoja palautua asiasta ja uskonkin, että korkeat äänet tekevät sille kipeää. Tilanne parani saman tien kun ostin uuden television. Piiku puolestaan on herkkä ottamaan toisista mallia ja siirtämään itseensä muiden tunnetiloja, vaikka sen oma olemus onkin varsin tasapainoinen. Se myös palautuu tilanteesta huomattavasti nopeammin kuin Likka. 10 vkon ikäinen Lotta ei jyrinöistä onneksi vielä ymmärrä sitäkään vähää 😀

Ulkona ukkosen jyrinä ei myöskään tyttöihin vaikuta. Kävimme tutustumassa Raaseporin linnanraunioihin samaan aikaan kun alueella myrskysi. Satoi hieman vettä ja jyrisi voimakkaasti, mutta Piiku tarjosi toimintaa linnan laajassa puutarhassa ja esiintyi tuttuun tapaansa kameralle. Myös pieni Lotta kulki mukana kuin vanha tekijä ja vain kerran hieman kyykistyi kun ukkonen jyrähti aivan päämme yläpuolella. Lotta on muutenkin hurjan reipas tyttö, olemme kulkeneet kaupungissa ja erilaisissa ympäristöissä. Kaikkialla se menee hurjan uteliaana häntä pystyssä. Vaikka se edelleen kuolaa ja joskus oksentaa autossa, se kuitenkin palautuu perille saavuttuamme tilanteesta saman tien ja on ahne, leikkisä oma itsensä. Tämä on äärettömän hyvä piirre harrastuskoiranuraa ajatellen. Se ei jää miettimään automatkan aikana tullutta pahaa oloa, vaan unohtaa sen ja keskittyy touhuamiseen. Myös remmissä se kulkee uskomattoman hienosti, ei ole tarvinnut sitä sille erikseen opettaa.

Kunhan ilmat hieman viilenisivät, voisin tallata tytöille jälleen jälkeä metsään. Myös Lotalle olisi tarkoitus opettaa jäljen alkeet ja sille olenkin tehnyt jo makkarajälkeä. Se myös etsii varsin menestyksekkäästi ruokansa pihalta kuten isot tytötkin. Lotan pentukoulu etenee hitaan varmasti ja arjen perusjuttujen lisäksi sille on opetettu jo naksutin, istuminen, maahanmeno, odottaminen, etujalkatargetti ja nenäkosketus kämmeneen. Lue lisää Lotan pentukoulusta täältä.

Juhannuksena korkkasimme Piikun kanssa ensimmäiset viralliset agilitykisamme ja hyvällä menestyksellä! Ensimmäiseltä agilityradalta nollatulos ja 2, sija! Olen todella ylpeä ja iloinen saavutuksesta ja katselen jo uusia kilpailuja kalenteriin! Juhannuksena myös Piikun sulhaspoika Kelmi kisasi omassa lajissaan (no, yhdessä niistä), nimittäin Collieyhdistyksen pk-mestaruusottelussa ja menestyi huikeasti voittaen koko potin! Kelmi kruunattiin vuoden 2021 hakumestariksi ja pk-lajien Mestareiden mestariksi!! Olisi ollut huikeaa olla katsomassa tuota kisaa ja nähdä omin silmin Kelmin upea suoritus. Kokonaispisteitä tuli 276/300 eli ykköstuloksen verran. Kiira laittoi siis Kelmin käyttövaliokellon tikittämään 😉 Tällaiset tulokset ovat minulle vain päiväunien kohde, mutta ihan mielettömän hienoa on, että rodussamme on ihmisiä, jotka todella tekevät töitä näiden aikaa vievien lajien parissa. Paitsi toki koiralta, ne vaativat myös omistajalta runsaasti paneutumista, aikaa ja vaivaa sillä lajeja treenataan aina porukalla, oli sää mikä vain. Suuret onnittelut siis kaikille kisoissa olleille!! Me muut olemme teistä ylpeitä! ❤

Kesän arki jatkuu työntäyteisenä. Teen edelleen pitkiä työpäiviä, mutta vastapainoksi on suunnitteilla muutakin ohjelmaa. Ensi viikonloppuna on luvassa melontaa saaristossa ja sitä seuraavana meidän tiimiin on saapumassa jälleen uusi jäsen, mutta siitä lisää sitten myöhemmin 😉 Minulla on vielä 4 viikkoa töitä ennen lyhyttä, kahden ja puolen viikon lomaani. Elokuun alussa on vuorossa viikonlopun telttailureissu Liesjärvelle tutulla porukalla. Raskaan kevään jälkeen tänä kesänä ei ole kiire minnekään eikä juurikaan tavoitteita (muita kuin joitakin agilityyn liittyviä) asetettu. Yritän keskittyä vain velttoon olemiseen, talon ja pihamaan ihailuun, ruohon kasvun seuraamiseen riippukeinussa sidukan kanssa maaten, Lotan pentuarkeen ja kesästä nauttimiseen. Toivottavasti tekin maltatte tehdä niin! 🙂

Mamman tehotytöt kotiportaalla: Ronja (Lifedream Yes I Am RN’B Design 9,5v), Lotta (Twilight Moon Unique Unifying 10vko), Piiku (Jucaides Cayla Cahaya 2,5v), Likka (Maple Yard Well Done 1,5v) ja Bestis Böckerman 13v.

PIIKUN ENSIMMÄISET Viralliset agilitykisat

Tasan 9 vuotta sitten olimme vanhempien koirieni Meten ja Ramseksen kanssa Tuorlan Juhannuskisoissa. Ramses oli hyppyradan kolmas ja Mette 8. virhepistein. Itseasiassa, vaikka ehdimme kisata jonkun verran, yhtään nollarataa en niiden kanssa tehnyt siitäkin huolimatta, että peräti voitimme Meten kanssa eräät Salossa pidetyt kilpailut. Piiku onkin taitavampi kuin aikaisemmat koirani ja tiedän sen olevan kisavalmis koira. Matka tänne on ollut pitkä, mutta niin ylpeä olen sen itsenäisistä kepeistä, varmoista kontakteista ja reippaasta asenteesta. Nyt pitää vaan työstää omakin mieli valmiiksi kisoja varten.

Varsinkin kepit ovat olleet minulle aina vaikeat opettaa, mutta Piiku hakee menokulmaa suht hyvin ja tekee kepit hyvinkin itsenäisesti kunhan oma linja ja rytmitys pysyy oikean suuntaisena keppeihin nähden. Asetin siis tavoitteeksi kesällä ekat viralliset ja tiesin samalla, että joutuisin työstämään omaa jännitystäni. Olen aina ollut kamala kisajännittäjä. Jopa näyttelyissä joskus vuosia sitten toivon, että joku muu olisi esittänyt koirani 😂 kuitenkin muistan miten jännitys laantui kuin kilpailemiseen tuli rutiini ja pääsin keskittymään itse suoritukseen. Jännitykseni kohdistuu siis yleensä enemmän ympäristöön ja siihen, etten itse mokaa kuin radalla juoksemiseen.

Valmentajani ja ystäväni Susanna kehoitti minua ilmoittautumaan perinteisiin Juhannus kisoihin ja heti ajattelin sen olevan hyvä idea. Minulla ei ollut muuta ohjelmaa suunniteltuna. Meni kuitenkin yli viikko ennen kuin sain itseni ilmoittautumaan ensin viralliseen mittaukseen ja muutama päivä myöhemmin itse kisoihin. Olisin halunnut ilmoittautua molempina päivinä, mutta päätin, että aloitan rauhallisesti ensin kahdella kisalla, myöhemmin kesällä ehtisin kisata lisää. En valehtele, jännityksen takia olin perumassa vielä koko juttua ja vaati kaiken tahdonvoimani, että sain itseni ilmoittautumaan. Oikeastaan vain rautainen tahto olla koirien kanssa kilpaileva omistaja ja no, kasvattaja, sai minut lopulta tekemään niin. Minulle on tässä vaiheessa ihan sama mikä tulos on, kunhan se tulee. Koin, että ilmoittautuminen oli myös hankalaa: piti maksaa erikseen mittaus, lähettää siitä erikseen lomake kisajärjestäjille, ja maksaa erikseen kisat ja ilmoittautua taas uudessa paikassa arkistotunnuksen kanssa. Se ei auttanut jännitystäni ja sadattelin monta kertaa, miten vaikeaksi kaikki on nykyään tehty.

Jälkeenpäin ajateltuna ei se nyt niin vaikeaa ollut 😂 mutta sen varjolla olisi ollut helppo perua. Lopulta koitti perjantai päivä ja kisat. Etsin Piikun rekkaria ja rokotustodistusta kotvan aikaa ennen kuin ne löytyivät Likan kansion välistä. Lienenkö niitä tarvinnut edellisen kerran rokotuksissa viime vuonna😂

Olin ilmoittautunut sekä agility- että hyppy radalle ja näiden kahden erohan on puuttuvat kontaktiesteet hypärillä. Paikalla oli jo ihmisiä kun saavuin Lietoon hyvissä ajoin, että ehtisin mittaukseen, jossa koiran säkäkorkeus tarkistetaan ja määritellään missä luokassa koira juoksee. Piikun kohdalla tiesin sen olevan selkeä maxi, mutta esimerkiksi Likka tulee olemaan paljon epäselvempi tapaus. Piikun korkeudeksi mitattiin 53,5cm. Oli mukavaa, että paikalla oli paljon tuttuja, joiden kanssa turista ja joilta kysyä neuvoa. Myös ihan tuntemattomat olivat ystävällisiä selittäessäni, että olen kisaamassa ensimmäistä kertaa (no, pieni valkoinen vale).

Liikutin Piikun ensin ja pohdiskelin kuinka se jaksaisi päivän, lämpöä kun oli jo 27 astetta. Paikalla oli pari harjoitusestettä ja tein sen kanssa kepit ja keinun. Piiku suoritti ne virheettömästi. Tämä antoi minulle toivoa siitä, että itse ratakin menisi hyvin. Olin höpöttänyt sille tapani mukaan jo aamulla mihin olimme menossa: hokemalla ”mennään putkeen” tai ”juostaan agsaa, kiipee kipee. ” Jännitin monia asioita: sitä pysyisikö Piiku lähdössä paikallaan (mikä hölmöä, koska sillä on erittäin vahva paikallaolo), hyppisikö se ongelmitta 50cm rimoja (se ei ole kieltäytynyt hypyltä enää puoleen vuoteen ellen ole ohjannut väärin), kiinnittäisikö se huomiota kentän ihmisiin eli tuomariin ja avustajiin (mikä hassua, sillä se ei ole pentuajan jälkeen koskaan livennyt ohjauksesta mennäkseen moikkaamaan valmentajaa tai muita ihmisiä) tai suorittaisiko se kontaktit (jotka se tekee aina virheettömästi). Piiku on luonteeltaan rauhallinen ja jotenkin hirmuisen halukas tekemään asiat oikein. Se muistuttaa minua vanhemmasta nartustani Metestä, jolle ei olisi koskaan tullut mieleenkään ajatella radalla itse, vaan teki yleensä aina siten kuten oli opetettu (joskin se oli opetettu hyvin huonosti😂

Ensimmäistä rataa, hypäriä, pääsimme tutustumaan kahdessa eri erässä. Meitä maxeja oli 28. Rata oli omaan silmään aika helppo, oikeastaan ainoa ongelma oli haastava keppikulma, joka tuntui aiheuttavan ongelmia monelle aikaisemmin kisaneille. Pikkumaxien radalla olin nähnyt parikin eri tapaa ohjata kepeille, mutta kun pääsin itse radalle tutustumaan tiesin heti, että Piikulle sopisi ohjaaminen vain suoraan esteelle. Vuoroa odotellessa Piiku haukkui tapansa mukaan turhautuneena ja mietin, ettei sitä tässä kelissä tarvinnut juuri enempää heetsata. Totta puhuen olin kyllä unohtanut ne pienet tavat ennen kisoja ja juuri ennen suoritusta. Esimerkiksi Ramseksen kanssa leikitytin sitä aina kovin ennen suoritusta, jotta sain sen innostumaan ja löytämään oikeaa asennetta. Mutta Piiku rakastaa agilitya ja tekee kyllä yhdessä kanssani, vaikkei niin olisikaan heetsattu. Hoin mielessäni valmentajien antamia ohjeita: Timon ohjeita käsien asennosta kepeillä, Suskun neuvoja oikeista linjoista ja rytmityksestä ja Petran sanat selkeistä vapautuksista kontakteilta. Oma jännitys lieveni kun pääsin keskittymään ratoihin ja toteamaan, etteivät Ne vaikuttaneetkaan kovin vaikeilta.

No, hypäri meni lopulta upeasti. Piiku pysyi paikallaan alussa ja haki kepit hienosti. Maltoin ohjata sen loppuun asti kepeillä ja odotin sen lukitsevan esteet ennen kuin lähdin siirtymään. Siksi olikin hirmuinen sääli, että viimeisellä esteellä se eteen-käskystä huolimatta ohitti vikan esteen. Videolta näen, että ehkä en ohjannut sitä tarpeeksi pitkään. Olen kuitenkin ylpeä, että tajusin korjata asian, otimme esteen uudelleen ja saimme siitä vain vitosen sen sijaan, että olisin paniikissa vain juossut ulos hallista. Rata oli kuitenkin muuten puhdas ja kaunis. Myöhemmin sain tietää, ettei radalta tullut kovin montaa nollaa, mikä harmitti ehkä vähän enemmän. Nyt sijoituimme 7.ksi.

Seuraavaksi oli odotettava varsinaisen agilityradan alkamista. Tällä radalla oli siis kontaktiesteet. Olen aina ajatellut, että hypärit ovat vaikeampia, sillä haasteita radalle haetaan usein erilaisilla linjoilla ja esteen kierroilla. Rataan tutustuessa selvisi, että kyseessä oli mielestäni aika helppo ja selkeä rata, jossa kuitenkin muutama kinkkinen kohta: alun pitkä suora, jossa koiran paikallaolo voisi olla haaste, puomin sinisen ylösmenokontaktin hakeminen kun puomin alla kulki niin ikään sininen putki, takakaarteen persjättö pituudelle (tai sen valitseminen ohjaukseen, mikä muistui Suskun neuvoista: Piikulle AINA persari jos mahdollinen! ), keinulle siirtyminen, sillä vieressä houkutteli myös A:n kontaktipinta ja ihan viimeinen kolmen hypyn sarja, joiden väliin yritin puskea valssin. Lisäksi luonnollisesti kontaktipintojen oikeaoppiset suoritukset.

Tällä kertaa heetsasin Piikua ennen halliin siirtymistä kanalla ja sehän oli innoissaan ja veti hallin sisälle kun oli meidän vuoromme. Koin, että Piiku selvästi piti kilpailuista ja ymmärsi tämän olevan hyvin erilainen juttu kuin tavalliset treenit. Piiku suoritti radan juuri kuten meille on tapana: ehkä vähän hitaasti, mutta varmasti. Olen ylpeä siitä, että muistin vapauttaa sen kontakteilta ja ohjasin sen juuri kuten olin suunnitellut, vain viimeinen valssi oli myöhässä, mutta onneksi kuvio silti onnistui. Kun juoksimme ulos kentältä tiesin, että teimme nolla radan!!!

Tämä oli elämäni ensimmäinen nolla ja kun vielä sain tietää myöhemmin, että sijoituimme 2. 21 osallistujan joukosta olin aivan mielettömän onnellinen ja ylpeä!! Rata ei selvästikään ollut niin helppo kuin olin ajatellut. Tästä on upeaa jatkaa seuraaviin kisoihin, jotka on katsottu jo ensi kuulle ja tarkoituksena onkin jatkaa kisoja niin pitkään kunnes Piikun asutetaan syksyllä. Piikun varma olemus kisapaikalla ja radalla sekä sen kertakaikkinen mallioppilaan mieli saavat minut hyvin tunteelliseksi. On siinä minulla Mieletön koira 💗