Aneriojärven kierros 25km

Tänään toteutin pitkään minua vaivanneen ajatuksen Anerio-järven kiertämisestä Suomusjärvellä. Olemme Wilyan kanssa hiukan lipsuneet pitkistä vaelluksista ja vaikka kierros on meille tuttu, edellisestä kerrasta alkaa olla jo yli puoli vuotta aikaa. Ajattelin edetä ihan rauhassa ja kuvata samalla minulle tuttuja paikkoja.

Aamulla katselin säätiedotusta ja päiväksi luvattiin kosteaa, pilvistä keliä. Sadetta ei kuitenkaan povattu joten uskalsin lähteä liikkeelle. Vähän piti ottaa itseään niskasta, pliisu ilma ei paljon ulos houkuttanut, koska sää oli pilvinen ja aika tylsä. Päätinkin laittaa ohessa olevat kuvat mustavalkoisiksi, jotta niissä olisi edes hitunen ”ytyä”. Vaikka reissu lähti kuvaamisen halusta, niin aika nopeasti totesin itse kävelyn olevan minulle tärkemäpi juttu 🙂 Ja hyvä niin.

Matka on osaksi minulle tuttuakin tutumpi työmatka: pääosin asfalttitien reunaa 7,5km Laperlan risteykseen, siitä hiekkatietä Ahtialaan ja 110 tielle. Pääsimme parissa tunnissa reissun puoleen väliin Aneriojärven lintutornille, missä söimme Wilyan kanssa eväät. Järven yli puhalsi kuitenkin sen verran kylmä tuuli, ettemme viihtyneet paikoillamme kovin kauaa. Toinen breikki oli Suomusjärvellä työpaikallani, missä hörppäsin puoli kuppia kahvia ennen viimeistä 10.5km matkaa takaisin kotiin. Suomusjärvi ja Aneriojärven maisemat ovat kivikaudelta asti olleet asuttuja. Suosittelen tutustumaan paikallisiin infokyltteihin ja lueskelemaan ajan kanssa paikkakunnan historiaa.

Kunto on hieman viime vuodesta tippunut ja kuvaamisen ja taukojen kanssa kokonaisaikamme oli 4 tuntia 45minuuttia. Siis liki 1,5h tuntia huonompi kuin viime vuonna. Toisaalta silloin mentiin tukka putkella eikä juuri pysähdelty 😉 Wilya jaksoi hienosti koko matkan, mutta kyllä meillä molemmilla on paikat huomenna kipeinä. Aina näin pitkillä reissuilla huomaan miettiväni, mitä sitten kun rakas nyt 11-vuotias reissukaverini lähtee viimeiselle matkalleen. Mitenkähän käy harrastukseni silloin? Onneksi Wilya on vielä hyvässä kunnossa mummokoiraksi ja toivottavasti saan sen kanssa vielä monta hyvää vuotta. Rakas, rakas otus. ❤

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s