Kaikki alkaa unelmasta. Haaveesta, joka ilmestyy mieleeni kuin varkain. Sitä alkaa pohtia, että mitä JOS. Mitä jos voisin elää ja tehdä asioita toisin? Tai käydä ja kokea jotakin uutta? Ja kun tuo ajatus on päähäni pälkähtänyt, on seuraava askel alkaa suunnitella, miten sen voisi toteuttaa. Joskus tavoiteltava unelma on heppo toteuttaa ja toisinaan se tuntuu liian kaukaiselle. Siltä kuin tarvittavat resurssit olisivat kerta kaikkiaan minulta ulottumattomissa. Kuitenkin, askel askeleelta tai ote otteelta, sitä kohden on mahdollista edetä kun on tarpeeksi sinnikäs ja periksiantamaton. Aika on näissä asioissa varsin suhteellinen käsite.
Tällä hetkellä tuo unelmani olisi viettää entistä enemmän aikaa tien päällä: vaeltaen, valokuvaten, kiipeillen ja meloen. Erilaisia ideoita reissuille kertyy sitä mukaa kun selailen netin loputonta blogi-, matkustelu- tai retkeilysivustoja. Seikkailut ovat vain oven avauksen päässä ja toisinaan olen lievästi turhautunut kun kaikki ei tapahdukaan hetkessä. Isäni sanoi minulle tänään, että unelmasta toiseen siirtyminen vaatii aikaa. Elämänkelkkaa ei voi kääntää hetkessä eikä asioiden sisäistäminen ja oppiminen ole aina itsestäänselvää. Vietin kymmenen vuotta haaveillen omasta talosta, jossa voisin kasvattaa koiria ja jonka isolla pihalla niillä olisi tilaa juoksennella. Seuraavat 10 vuotta elin toteen tuota unelmaa. Se on jättänyt omat jälkensä ja kotona on edelleen monta isoa koiraa, joiden vuoksi elämä on omalla tavallaan aika rajoittunutta. On kuitenkin aivan mahdollista yhdistää retkeily ja koirat. Tällä kertaa en aio odottaa kymmentä vuotta, jotta unelmani kävisi toteen 🙂
Ensi kesää ajatellen olen päättänyt alkaa opettaa koiriani eräkävijöiksi. Neljä nuorta 2-5 vuotiasta lyhytkarvaista collietani ovat energisiä otuksia, mutta osaavat kyllä käyttäytyä – halutessaan. Olemme tehneet normaalisti remmilenkkejä, mutta varsinaisia teltta- tai laavuretkiä emme ole vielä toteuttaneet. Hyvässä fyysisessä kunnossa ne kuitenkin ovat, sillä pihamaalla yhdessä peuhatessa lihakunto on kova. Huskyni Wilyan kanssa olemme harrastaneet pitkänmatkankävelyä jo parisen vuotta tehden 13-40km lenkkejä, mutta colliet ovat saaneet tyytyä lyhyempiin lenkkeihin. Ajatukseni on ensin opettaa koirat kulkemaan juoksuvyössä nätisti, sietämään vastaantulevat ihmiset ja koirat ja ennen kaikkea rauhoittumaan laavuille yöksi. Myös teltassa nukkuminen tulee ensi kesällä ajankohtaiseksi. Talvea vasten on toki vähän turhauttavaa tällaista harrastusta aloittaa, mutta jotakin on keksittävä.
Tänään kävimme Salmen ulkoilualeella Vihdissä ja teimme siellä jo perinteisen syyskävelyn ystäväni kanssa. Kävelimme reilun 10 kilometrin matkan, eli saman kuin viime keväänä Teijossa. Matkan aikana pysähdyimme kerran syömään eväitä. Olin todella ylpeä koiristani, jotka kulkivat nätisti edelläni ja loppumatkasta ohittivat jo ihmiset ja toiset koiratkin ilman ongelmia. Jaksamisenkaan kanssa ei ollut mitään ongelmia. Maalaisotukset siis tuntuvan taipuvan myös eräretkeilyyn! Tänään sain itselleni myös teltan ja makuupusseja. Ovat toki vanhoja, mutta toimivat varmasti siihen asti kunnes pystyn ostamaan uusia.
Kaikkea en voi koirien kanssa kuitenkaan tehdä. Kiipeily- ja melontareissut on edelleen tehtävä ilman koiria. Viime kesä meni kiipeillessä, joten ehkäpä ensi kesänä pääsen toteuttamaan jonkun hieman pidemmän melontareissun! 🙂 Elämä unelman reunalla merkitsee optimismia, positiivista näkökulmaa tulevaisuuteen ja uusien seikkailujen mahdollisuutta. Joskus se vaatii myös sinnikästä asennetta ja päättäväisyyttä uskoa siihen mitä on tekemässä. Se ei ole aina itsellenikään itsestäänselvyys, vaan joudun työstämään sitä joka päivä. Periksi ei kuitenkaan anneta, eihän!
Lifedream Colliet 