Elokuun alussa, yli puolen vuoden odotuksen jälkeen, lähdimme vihdoin parhaan ystäväni ja veljieni kanssa Helvetinjärven kansallispuistoon retkeilemään. Kyseessä on Pirkanmaalla Ruoveden kunnassa sijaitseva vuonna 1982 perustettu, 49,8 neliökilometrin laajuinen kansallispuisto, jonka hoidosta vastaa Metsähallitus. Olin nähnyt hienoja kuvia sen maisemanähtävyyksistä, joten itselleni tämä oli pidemmänkin odotuksen tulos. Meillä neljällä oli aivan huikea reissu, jossa ihan jokainen juttu osui nappiin! Tätä muistellaan yhdessä vielä kauan!
Viime Jouluna pohdin pitkään mitä antaisin joululahjaksi vähän yli parikymppisille veljilleni. Päätimme parhaan ystäväni kanssa lahjoa poikia retkeilyreissulla Helvetinjärven kansallispuistoon ja kokosimme heille Jouluaatoksi hauskan korin sisältäen pari nuudelipussia, tulitikkuja, hyttysmyrkkyä (jonka hankkiminen joulukuussa oli haastavaa), retkeilyyn soveltuvat lusikkahaarukat ja pari oluttakin. Pojat olivat lahjasta yllättyneitä, mutta innoissaan ja kevään aikana WhatsApp- ryhmämme Erämuruset kävi kuumana kun suunnittelimme retkeen kaikille sopivaa ajankohtaa. Olen niin iloinen, että saimme tämän reissun onnistumaan!
Elokuun ensimmäisenä lauantaina kokoonnuimme ensin tänne minun luokseni käydäksemme läpi varusteita. Otimme mukaan pojille vanhan 4 hengen Everest-teltan ja minulle sekä Petralle uudenkarhean Marmot Vapor 3sen. Jaoimme taakkaa siten, että Petra ja Juho kantoivat teltat, minä ja Antti retkikeittimen, vedet ja ruuat. Minulla oli lainata pojille myös isommat rinkat heidän pienien reppujen sijaan, mutta makuualustoja hei eivät huolineet?! Kuulemma yhden yön voi karaistuneena miehenä hyvin nukkua ihan maankamaralla. Myönnyin nihkeästi. Itse pakkasin mukaani vielä uudet, edellisenä päivänä kiireellä Tokmannista hankkimani Vaeltaja-merkkiset makuualustan ja sen päälle ilmatäytteisen patjan. Toiveeni oli, että saisin tällä kertaa nukuttua paremmin kuin noin kuukausi sitten Nuuksiossa. Todellakaan en kituuttaisi enää yhtään yötä teltassa kovalla alustalla!
Lähdimme ajelemaan yhden aikaan kohti Ruovettä. Ajomatkat ees taas olivat jo sinällään huikeita seikkailuja, pysähdyimme molempina päivinä syömään tien varrella ja soitimme autossa Abbaa ja JVG:tä laulaen komeasti mukana. 😀 Eeppistä! Sen verran matka oli pitkä, että perillä Helvetinjärvellä tuntui paikat olevan kovinkin juntturassa. Arvelinkin reippaan kävelyn parantavan fiiliksiä. Nostimme painavat rinkat selkään ja lähdimme tarpomaan! Olin suunnitellut reitin siten, että jätimme auton Kankimäen parkkipaikalle ja kävelimme siitä Helvetistä itään- nimistä rengasreittiä 1,7 matkan Helvetinkolun näköalapaikalle. Erkaannuttuaan Kankimäestä tulevalta metsätieltä polun pohjoinen osa kiemurteli läpi puronvarsikuusikon, halki valoisten mäntymetsien ja ohi suopainanteiden kohti jylhää rotkolaaksoa. 
Helvetinkolulta aukeaa upea näkymä Iso Helvetinjärvelle. Siitä eteenpäin matka olikin hieman jännittävämpi, sillä maasto oli lähteiden mukaan vaativaa. Olin suunnitellut meidän yöpyvän joko Ruokevedellä tai vielä parempaa: Haukanhiedan hienoilla hiekkarannoilla, missä oli käytettävissä myös kaivo.
Jo ensimmäisten kilsojen aikana huomasin, että rinkka todella painoi, vaikka minun ei tarvinnutkaan tällä kertaa kantaa telttaa. Reissu ei siis ollut todellakaan fyysisesti mikään helppo meistä kenellekään. Reitti Helvetinkolulta eteenpäin oli paikoin erittäin vaativa, koska kolun molemmin puolin 
rinteessä oli pitkät monen kymmenen askelman jyrkät puuportaat. Niitä kun kulki edes takaisin, oli jalat melkoisilla hapoilla! Illaksi oli luvattu ukkosta ja se jyrisikin jossakin kauempana, mutta yhtäkään sadepisaraa ei lauantaina onneksi tippunut. Pojat lauleskelivat kävellessään ja naureskelin, että ovat kyllä ihan isänsä poikia. Isä kun on laulanut Vihdin kirkkokuorossa jo reilusti yli 30 vuoden ajan.
Matkan varrella saimme taivaltaa aikalailla omissa oloissamme, mutta ihmisiä oli kuitenkin sen verran, että aina silloin tällöin joku tuli vastaan. Ruokevedellä oli muutamia telttoja, mutta pienen tauon jälkeen päätimme jatkaa matkaamme kolmisen kilometriä eteenpäin Haukanhiedan telttailualueelle. Yhteensä kävelimme 
noin 8 km matkan lauantaina ja saman verran sunnuntaina matkalla takaisin lähes samaa reittiä. Haukanhieta oli täynnä telttoja! Se oli enemmän kuin leirintäalue, sillä auton saa kätevästi melko viereen. Toisaalta ranta oli aivan upea, pitkä kaunis hiekkaranta ja järven vesi lämmintä kuin linnunmaito.
Löysimme hyvät telttapaikat ja pystytimme teltat ihan ensimmiseksi. Sen jälkeen menimme uimaan ja ai miten hyvältä lämmin vesi tuntuikaan! Voi sitä huokailun ja ihastuksen määrää! 😀 Uinnin jälkeen lähdin keittokatokseen toteuttamaan tarkasti suunnittelemaani illallista: makkarapannua ja lettuja nutellalla. Olin kantanut kylmäkassissa hirmu määrän nakkeja ja onnekseni ruoka onnistui Arctic Mate nimisellä 
sprii-keittimelläni ihan nappiin! Vietimme iltaa höpötellen katoksessa toistemme ja muiden retkeilijöiden kanssa noin puoleen yöhön ja sitten painuimme maate. Uudet makuualustani olivat muuten ihan yliveto! Nukuin ensimmäistä kertaa teltassa, jos en nyt ihan erinomaisesti, niin ainakin hyvin! 🙂 Pisteet retkeilyharrastukselle 😉
Aamulla valmistin meille nakkimunakasta ja keitimme Petran tuomaa ihanaa pussikahvia. Minulla ja pojilla on noin 14 vuoden ikäero ja heidän ollessaan pienempiä hoidin heitä paljon. Olen niin iloinen, että edelleen yhteinen sävel löytyy ja noin kerran vuodessa vietämme viikonlopun joko istuen iltaa tai tehden jotakin hauskaa. Viime vuonna kävimme mm. teltailemassa Nuuksiossa ja melomassa Pitkäjärvellä. Oli aika ihanaa keitellä siinä pojille munakokkelia ❤
Puoli kahdentoista aikaan olimme purkaneet leirin ja valmiit palaamaan takaisin. Matka oli helpompi tähän suuntaan, vaikka Helvetinkolulla portaat saivat taas hapot nousemaan. Polun eteläinen osa vei meidät yli märkien nevojen ja kituliaiden rämemänniköiden sekä halki puronvarsimetsien lopulta Kankimäkeen johtavalle metsätielle. Vaikka kaiken kaikkiaan 16 kilometrin viikonloppureissu oli vaativa, koimme kaikki sen kuitenkin olleen vaivan arvoinen. On ihan eria asia ajaa autolla telttapaikan viereen, kuin taivaltaa sinne kenties hieman rankankin matkan jälkeen. Tällä kertaa alkoi myös sataa, aika rankastikin. Ruokejärvellä pysähdyimme kietomaan makuupussit muovipussien sisälle ja pienen neuvottelun jälkeen jatkoimme matkaamme sateesta välittämättä. Saimme pitkiä katseita laavuun suojautuneilta kanssaretkeilijöiltä kun naureskellen jatkoimme matkaamme :D. Sade sai pitkospuut liukkaiksi, mutta se viilensi ilmaa ja hikoilevaa ihoa mukavasti eikä se loppujen lopuksi kestänyt kovin kauaa.
Olimme kaikki sateesta ja hiestä märkiä kun pääsimme takaisin autolle. Automatka kotiin kesti jostain syystä melkein viisi tuntia kun pidimme pitkän tauon ja ajelimme hiukan pidemmän kaavan mukaan. 😀 Osa veti sikeitä takapenkillä ja minä ajoin oikein tyytyväisenä pieneen vaellusreissuumme. Tällä kertaa soi Eagles ja Haloo Helsinki. Kiitos tuhannesti pojille ja Petralle retkestä!! Tätä muistellaan vielä pitkään ja samalla aletaan suunnittelemaan seuraavaa reissua, eikös juu?! ❤ Paljon lisää kuvia löytyy GALLERIASTA.
Lifedream Colliet 