MOI! Mä oon Piiku. Tää on ihan mun oma blogi. Päätettiin Mamman kanssa, että kirjoittelen silloin tällöin kuulumisia niin jää joku muisto näistä pentuajoista. Olen kohta jo 9kk vanha, joten ihan pentujutut ovat jo takanapäin. Aika on mennyt tosi nopeaan eikä Mamma muistanutkaan, että edellinen pentublogi on kirjoitettu 6kk iässä! Voi mikä häpeä! Syksyllä aloitettiin agsat ja tokot ja hakumetsät ja niistä on kyllä kirjoitettu montakin juttua, mutta tämä pentublogi on jäänyt siinä sivussa kokonaan.

Meidän arki ei ole muuttunut mihinkään enkä mäkään ole lainkaan rauhottunut, vaikka Mamma sitä on jo vähän odotellut. Siinähän odottaa. Päin vastoin oikeastaan! Päivät vietän kiltisti keittiössä Puuman tai Ronjan kanssa enkä koskaan tee mitään pahoja! Oon tosi iso kiltti tyttö ja jätän pesuhuoneen pyykitkin rauhaan. En syö huonekaluja, purskele huonekasveja tai varastele astioita. Ei mua kiinnosta roskat, Mamman sukat tai alushousut ollenkaan, mutta iltaisin onkin eri juttu! Silloin roikun kyllä kaikessa mikä vaan liikkuu ja Mamma onkin ihmetellyt oonko jotenkin jakomielitautinen. Energiaani puretaan harrastuksissa, missä oon tosi mainio!! Kaikesta tykkään!! Oon ahne ja koko ajan enemmän tykkään myös leikkiä Mamman kanssa. Mutta Mamma on päätellyt, että nukun päivät ja nykyään myös YÖT niin tukkina, että iltaisin touhuan pää sauhuten kaikkea – sallittua ja kiellettyä.

Unton ja muiden kavereiden kanssa leikitään niin usein kuin vaan keretään, koska silleen mun energiaa on helppo purkaa. Osaan juosta jo aika kovaa Unton kanssa eikä se aina pysy enää mun mukana. Tästä Mamma on iloinen, sillä se tekee mun kropanhallinnalle hyvää. Leikitään paljon metsässä ja pelloilla. Unto leikkii nykyään myös sellaisia toisenlaisia leikkejä, joista Mamma aina lempeästi komentaa, ettei niiden aika ole ihan vielä. En tiedä mitä se tarkottaa, mutta jotenkin se varmaan liittyy siihen, että Unto on poika ja mä oon tyttö. Unto myös nostaa välillä jalkaa pissalla! Se on hauskaa, koska se ei oikeen itsekään tiedä miksi se niin tekee ja välillä se pissa valuu sen kintuille heheheheh. Unto parka. Onneks mä oon tyttö ja pissaan sentään siististi.

Mamma odottaa, että mulle tulisi ekat juoksut, mutta en tiedä mitä se tarkoittaa. Juoksen tosi paljon ihan joka päivä, että ehkä ne on mulla jo! Se myös kyttää mun luonnetta, koska kuulemma voin muuttua ihan minä hetkenä hyvänsä jotenkin entistä oudommaksi. En oo kyl huomannu! Mä tykkään leikkiä mamman kanssa painileikkejä ja vetoleikkejä koska noi isot koirat ei vieläkään leiki mun kanssa. Mamma onkin mun paras kaveri arjessa. Puuma ja Ronja näkee vaan toisensa, mutta seuraan niitä metsässä tosi usein kun ne lähtee jonkun hajun perään. Tai lähinnä Puuma haistelee niitä, Ronja taas pyörii kaikessa kakassa ja siltä oon mäkin oppinut sellaisia juttuja. Mamma ei oo tykännyt ja olen joutunut kylpyyn jo pari kertaa. Aika usein Mamma laittaa meidät isolle pihalle leikkimään, mutta koska mulle tulee siellä nopeasti tylsää, olen oppinut raapimaan ulko-ovea päästäkseni sisälle. Siinä on jo isoja naarmuja! Sisällä riehun enkä anna Mamman olla ollenkaan rauhassa vaan tuon sille leluja ja sukkia ja ties mitä. Aika usein se keksii mulle kaikenlaista kivaa kuten esineiden hakemista tai erilaisia temppuja!

Vähän olen alkanut kyseenalaistamaan Mamman auktoriteettia sikäli, etten aina haluais hypätä takaisin autoon, en ainakaan ilman namia. Ja sitten treeneissä olen alkanut haukkumaan muille koirille! Silloin Mamma lykkää mulle nopeasti namin poskeen ja komentaa mua tekemään kaikkia temppuja ja sit haukunkin enää sille. Mun on tosi vaikea oppia rauhottumaan ja olemaan paikallani koska.. no enhän mä voi! Kaikkee pitää tehdä koko ajan – elämä on ihan liian lyhyt juttu vaan istumaan paikallaan! Ja komennan Mammaakin koko ajan tekemään jotakin! Varsinkin tokotreenit on silleen tosi tylsiä. En vaan pysty, vaikka nakkia tai jotakin muuta hyvää namia olis tarjolla.

Mamma on jo vähän suunnitellut vievänsä mut johonkin viralliseen näyttelyyn ensi vuonna ja sitten tutkitaan myös lonkat ja kyynärät. Jos oon terve Mamma voi suunnitella mulle pentuja! Ha! Musta tuntuu et voisin tykätä pennuista, ne olis siis iiiihan pieniä ja söpöjä ja voisin hoitaa ja leikkiä niiden kanssa! Mut Mamma on vähän joutunut miettimään millainen uros mulle sopisi, koska mä oon niin energinen ja sekopää. Kiltti oon, tooooosi kiltti, että helppo koira se kokee mun kuitenkin olevan, enkä esimerkiksi hauku koskaan turhan päiten louskuttamalla (paitsi treeneissä). Teen myös töitä ahkerasti ja keskityn täysillä myös itsenäisesti puurtamiseen, joten sellaisia ominaisuuksia se haluaisi säilyttää. Itsenäinen olen myös kotona, sillä nukun yleensä eri huoneessa kuin Mamma, enkä tykkää olla sylissä, vaikka ihmisiä rakastankin ja tykkään myös tehdä yhdessä. En kummiskaan sentään ole mikään automaatti, joten kyllä Mamman pitää tehdä asiat mulle kannattavaksi jos se haluaa mun kanssa touhuta. Se kokee, että kaikkineni olen tosi mahtava pieni nahkalassie!

Mutta tollaiset pentujutut ei oo vielä ajankohtaisia ainakaan yli vuoteen vielä!! Oon kuulemma vieläkin ihan kakara, rakas mahamakkara ja mun pitää kasvaa niin henkisesti kuin fyysisestikin, tosin omasta mielestä olen jo aifa iso ja fiisaskin. Korvat mulla höröttää vähän eri suuntiin, mutta siksi olenkin niin hauskan näköinen. Mulla on myös tosi paksu ja pitkä, pehmeä karva. Mamma odottaa, että täytän 1v niin voidaan alkaa kulkea oikeasti pitkillä lenkeillä ja vaikka juostakin yhdessä! Vähän se olisi siistii! Nyt odotellaan, että tulisi vähän pakkasta ja lunta! En oo nähnyt sellaista kuin viimeksi ihan tosi pienenä pentuna, joten se on varmasti jännää!

Me jatketaan tätä pentublogin kirjoittamista vielä, vaikken oliskaan enää ihan pieni pentu. Jonkunhan täältä on jotakin järkevää välillä raportoitava. Nih!