Kategoria: Paimennus

Osallistuin alkukesästä kahteenkin Suomen collieyhdistyksen järjestämään paimennuspäivään yhdessä Jukan, Ronjan ja Puuman kanssa. Vuosina 2009-2013 kävin paimentamassa aktiivisesti koirieni kanssa ja olin myös mukana yhdistyksen työryhmässä, joka suunnitteli collielle ensimmäisen paimennustaipumuskokeen. Tuolloin ajatus virallisissa paimenkisoissa kilpailevista collieista oli vasta toivonkipinä jossakin tulevaisuudessa, mutta tänä päivänä tuo toive on jo toteutunut. Mm. Jukan sisko Nassu on palkittu viime vuoden paimennuscolliena rotuyhdistyksen toimesta ja se nousikin viime vuonna kolmanteen luokkaan paimennuskisoissa.

Minulle jo vuodesta 2008 tuttuja paimenihmisiä ovat Marika ja Kimmo Klossner, joiden vuokrapelloilla kävin aluksi Piikkiössä paimentamassa. Ihastuneena seurasin kuinka he löysivät Somerolta upean maatilan ja perustivat n. 70 uuhen Saarentaan lampolan. Woollandian bordercolliekasvatit näyttävät nykyään mallia meille Swedun paimenkoululaisille miten lampaita paimennetaan ja Klossnereiden koirat ovatkin pärjänneet hienosti niin työ- kuin kilpakentilläkin paimennuksessa. Omien kasvattieni kanssa pidin useamman kasvattipäivän Somerolla omina aktiivivuosina, joten oli mukavaa palata paikan päälle muutaman vuoden tauon jälkeen.

Sää oli sopivan pilvinen, mutta muuten erinomainen paimennusta ajatellen, ei liian kuuma eikä sateinenkaan. Päivä alkoi aikaiseen jo puoli yhdeksän aikaan kun kouluttajamme Tuija Vahlroos Toimivasta koirasta piti meille perinteisen alkuluennon samalla kun nautimme katkarapuvoileipiä ja kahvia. Noin tunnin luento piti sisällään perusajatuksen paimennuksesta ja ohjeita pyöröaitauksessa ja laitumella työskentelyyn. Pääperiaate on, että lampaita kohdellaan kauniisti ja lempeästi. Jos koira ei tätä tee luonnostaan, se pidetään alkuopetuksen ajan kytkettynä. Suurin osa päivään osallistuvista ei ollut aiempaa kokemusta lampaista, joten kyseessä oli enemmän koiran arvioimista lampaiden kanssa; heräisikö sillä mitään ajatusta lampaista ja miten halukas se on työskentelemään tilanteessa ihmiselle.

Menneinä vuosina käytin kaikki koirani laitumella saadakseni tietää miten ne reagoisivat. Kahdeksasta koirasta vain 3, vanha urokseni Bilbo (BH Bilbo V. Shakas Royal Kraal) ja sen tyttären poika Ramses (FI CH Fatikon Nappanahka) sekä Ramun isän pentu Daisy (Lifedream Daisy Gardner) alkoivat työskennellä kivasti. Ramses on jättänyt paimennushaluja myös pennuilleen ja laitsalla onkin käynyt sen jälkeläisiä runsaasti. ”Uraa” ovat jatkaneet E2 pentueesta kaikki koirat, varsinkin Shanti (L. Endless Narnia) ja niinikään sen pennut ovat toimineet lampailla mm. kotona asuva Puuma (L. Stop the Livestock). Puuma ja sen veli Peto olivatkin vain 3kk ikäisiä kun ne ensimmäisen kerran näkivät lampaita Somerolla (omien vuohien lisäksi). On ollut todella mielenkiintoista tutustua paimennukseen ja siihen tarvittaviin luonteenpiirteisiin. Myös omien koirien käyttäminen laitsalla toi uusia näkökulmia kasvatustyöhön. Huomasin miten toiset koirat toimivat ja toiset eivät (syövät lampaan papanaa ja luuhaavat jaloissa) ja miten toisaalta myös nuo ominaisuudet ovat osittain periytyviäkin.

Jännitti hieman myös Jukan käytös alueella, se kun on ollut vähän epävarma muille uroksille ja pörissyt ollessamme pitkän tauon jälkeen näissä sosiaalisissa tilanteissa. Jukka on kuitenkin parantunut koko ajan ja nyt mentiin jo reippaasti ilman urinoita. Myös Klossnereiden omat vapaana alueella liikkuvat bortsut se hyväksyi mukisematta, vaikka ne tulivat välillä ihan ”iholle”. Jukan eka kierros pyöröaitauksessa sujui maltillisesti. Tuija nauroi, että se on enemmän huolissaan minusta lampaiden keskellä kuin olisi itse kiinnostunut lampaista. Toisaalta se oli tapansa mukaan kohtelias ja pian sainkin irrottaa sen pitkästä liekasta. Toisena paimennuspäivänä kesäkuussa Jukka pääsi jo kokeilemaan kuljettamisen alkua, mutta sillä on edelleen vahva tarve ”pelastaa” minut lampaiden keskeltä joten se painuu liian lähelle eläimiä tullessaan luokseni. Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen Jukkaan: se oli kohtelias ja lempeä lampaille, mutta ei kuitenkaan liian nössökään 😉

Puuma on kesän aikana käynyt paimentamassa nyt kolme kertaa. Se muisti todella hyvin mistä hommassa on kyse. Hakukaaressa on toivomista, se yleensä onnistuu irrottamaan porukasta 1-2 lammasta, eli kaari on liian kapea. Toisaalta sillä tuntuu olevan vahva tarve pyöriä lampaiden ympäri ja seuraavaksi sille tulisikin opettaa pysähtyminen lampaiden taakse ja suunnat. Erittäin iloinen olin kun paimennuspäivänä pääsimme kokeilemaan isomman lauman kuljetusta laitsalla ja Puuma toimi hienosti vähäisestä kokemuksesta huolimatta. Myös heinäkuun paimennustreeneissä pääsimme treenaamaan isolle laitsalle n. 10-15 lampaan kanssa. Puuma sai paljon kehuja siitä, miten kivasti se toimii vaikka on ollut taukoa treeneissä ja kokemustkaaan ei ole paljoa. Olen aikeissa jatkaa syksyllä sen kanssa treenejä.

Lopputulema olikin kevään ja alkukesän paimennustreeneistä se, että ehdottomasti ollaan menossa kolmikon kanssa uudelleen! Puuma toki on lajissa (tässäkin) se kaikkein otollisin koira, mutta ei Jukka ja Ronja kotiin jää jos silloin tällöin laitsalla käynti on mahdollista. Lisäksi aloin haaveilla jälleen omistakin lampaista/vuohista ja n. kuukauden pohdinnan jälkeen alustavia suunnitelmia kesälampaille ensi vuodeksi on tehty.

Kiitos Suomen Collieyhdistykselle, Tuijalle ja Klossnereille hienoista päivistä ja hetkistä laitsalla! 🙂