Kesä 2018 – analysoinnin kulta-aika

Perinteiset kesän kuulumiset tässä postauksessa. Tämä kesä oli aika suuri pettymys minulle, johtuen kenties viime vuoden aktiivilomasta (linkki), jonka aikana pääsin tekemään niin upeita juttuja kiipeillen, meloen ja sukeltaen. Tänä kesänä kiipeilemässä olen käynyt vain muutaman kerran, melomassa viitisen kertaa ja sukeltamaan en ole päässyt lainkaan. Paiskin töitä pitkinä päivinä heinäkuussa Salossa ja kolme viikon lomani ajan elokuun alussa vietin tehden lastenhoitokeikkoja ja treenaillen pitkästä aikaa koiriani. Lienenkö sitten niin vahvasti intohimolla suorittaja, että ilman selkeää visiota tulevasta olen ollut todella väsynyt, jopa apaattinen.

Kiipeily

Vielä toukokuussa ja kesäkuun alussa oli hyvä vire boulderointiin ja ostinkin kesädiilin Espoon Bklle. Kuitenkin jo kesäkuussa into laantui ja heinäkuussa kiikut jäivät kokonaan kun tein pitkiä työpäiviä salossa. Ajattelin koko ajan, että kyllä elokuussa sitten taas aloitan! Toisin kuitenkin kävi, kiikuilla kävin vain pari kertaa. Vuorikiipeilyhaaveiden kaaduttua on ollut fiilis, ettei kiipeily enää arjessa kanna. Lisäksi talous on tänä kesänä paljon tiukempi kuin viime vuonna, joten rahaakaan ei enää ole ajella hesaan ja takaisin monta kertaa viikossa. Tarkoituksena on kuitenkin käydä Espoossa talven aikana aina silloin tällöin pitämässä taitoa yllä, joten missään nimessä ei kiipeilyharrastusta ole tarkoitus lopettaa.

Retkeily ja melonta

Juhannuksen jälkeisellä viikolla lähdin innokkaana retkeilemään Nuuksioon ja Salmen ulkoilualueelle. Kiersin tohkeissani täyden rinkan kanssa neljässä tunnissa 10km lenkin ja kärsin seuraavana päivänä luissani väärin pakatusta kuormasta ja liiankin innokkaasta asenteesta. Elokuun alussa teimme ystäväni ja veljieni kanssa retken Helvetinjärvelle missä kiersimme viikonlopun aikana 16km lenkin. Näillä reissuilla tuli selväksi, että yksin retkeily (vaikkakin koirien kanssa) ei ole oikein minun juttuni, vaan kaipaan metsään seuraa. Lisäksi yksin kaikkien varusteiden kantaminen (3heng teltta, ruuat minulle ja koirille, makuualustat, pussit jne) on raskasta enkä pysty ainakaan useamman päivän reissuja tekemään. Retkeily on kuitenkin silloin tällöin hauskaa ja varmasti jatkossakin aion sitä harrastaa! Intohimoista eräritvaa minusta ei kuitenkaan tule.

Melomassa olen sen sijaan käynyt kesän aikana jonkun verran, osin seuramme tiistaimelonnoissa ja osittain ihan muuten vain. Melominen on kyllä todella mukava harrastus ja vaikka koskenlasku uhkaa jäädä toivelistalta, niin on perinteinen retkimelontakin hieno kokemus! Syksyn aikana olisi tarkoitus tehdä vielä retki Hiidenvedelle, toivottavasti onnistuu. Sukeltamaan toivon ennättäväni jälleen ensi vuonna.

Kesän aikana olen myös pitkästä aikaa kuokkinut mökin puutarhassa ja suunnitellut uusia istutuksia. Pihatien omenapuiden aluset on siivottu ja mustaherukat nostettu pensastukien varaan. Ensi vuodelle on takapihalle suunnitelmissa pitkästä aikaa omat kesälampaat, joista olen erityisen innoissani 😍 syksyn aikana talossa alkaa myös kohtuullisen suuri ikkunaremontti kun olohuoneen valtavat ikkunat uusitaan karmeineen. Toivon saavuttavani tällä kustannus-säästön lämmityskuluissa ja lisääväni asumismukavuutta kun talvella olohuoneessa olisi enemmän kuin 14 astetta. Vanhat valtavat ikkunat vetävät melkoisesti. Myös pyykkikoneen jouduin uusimaan edellisen sanottua itsensä irti, joten melko suuria menoeriä on kuukausitasolla tullut lisää. Tästä syystä teen edelleen töitä kuusi päivää viikossa kun lasten sijaishoitajuuskeikat pyörivät täydellä teholla sekä Lohjalla että Salossa. Myös TYKSin viikonloppupäivystyksiä käyn tekemässä vielä pari tämän vuoden puolella. Tällä hetkellä kaikki viikonloput ovatkin valitettavasti kiinni joulukuun alkuun saakka, enkä voi ottaa yhtään enempää keikkaa.

Mistä minä innostun?

Elokuussa, lomani aikana, pohdin paljon sitä mitä haluaisin ja kykenisin seuraavaksi tekemään, mihin keskittyä ja miksi. Liian väsyneenä tekemään mitään muuta rakentavaa, katselin paljon luontodokumentteja. Tajusin, että kyllä eläimet vain ovat edelleen yksi suurimpia intohimojani ja vaikken sinne vuorille pääsekään, niin täällä kotona ja muissa harrastuksissa on valtava määrä opiskeltavaa ja löydettävää. Intohimoni eläimiin on edelleen olemassa. Jos saisin päättää, työskentelisin varmasti jossakin eläintarhassa tai kotieläinpihalla, toimisin lomittajana talleilla, karja- ja lammastiloilla tai seuraisin eläinten käyttäytymistä biologina. Liikutun ja innostun edelleen valtavasti siitä, että näen eläimissä erilaisia piirteitä, inhimillisiäkin, ja pääsen luomaan niihin luottamuksellisen suhteen. Eläinten lajityypillinen käyttäytyminen ja niiden pään sisällön selvittäminen ovat todella mielenkiintoinen aihealue! Syksyn aikana olen pitkästä aikaa istunut useammalla aiheeseen liittyvällä luennolla ja pari on vielä tulossakin.

Keväällä aloitin jälleen koirien kanssa agilityn harrastamisen ja paimentamassakin kävimme muutaman vuoden tauon jälkeen. Näihin olen kesän aikana panostanut entisestään. Maanatai-iltaisin olen käynyt agilityvalmennuksessa ja pari kertaa viikossa itsenäisissä treeneissä Märyllä. Paimentamassa olen käynyt useamman kerran.  Valitettavasti harrastustauko näkyy koirissa eräänlaisena nopeasti väsymisenä ja olenkin saanut aloittaa motivaation ja peruskunnon rakentamisen niille lähes alusta. Treenaan koirien kehon hallintaa ja keskivartalolihaksia erilaisilla jumppaliikkeillä ja mm. jumppapallolla sekä aloitimme yhteisen juoksuharrastuksen. Käyn juoksemassa myös ilman koiria ja yllättyneenä todennut sen olevan aikas mukavaa! Toiveena on tiputtaa painoa 10kg ja saavuttaa kesän 2015 peruskunto.

Olen pohtinut myös paljon uuden koiran hankintaa ja rotuakin. Bordercollie tai siperianhusky on ollut selkeä vaihtoehto ja olen viimeiset kolme kuukautta jahkannut asiaa puoleen ja toiseen. Olen kysellyt ja tutustunut bordecolliekasvattajiin ja käynyt tutustumassa heidän koiriinsa. Sileäkarvainen collie pitelee minua kuitenkin edelleen vahvasti otteessaan paljolti siksi, että myös juuri sen rodun kasvattaminen kiinnostaa. Haluan panostaa harrastuskoiran ominaisuuksiin ja samalla pystyä itse aktiivisesti harrastamaan omien koirieni kanssa. Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että tulen jatkossakin pysymään rodussa. Paljon riittää kuitenkin pohdittavaa jalostusasioissa ja siinä, miten monta koiraa kotona haluan pitää ja mitä niiden kanssa touhuta.

Kenties tämä kesä ei olekaan ollut aivan hukkaan heitetty: sen aikana olen ladannut akkuja, pohtinut valtavan määrän erilaisia asioita lähtien kiinnostuksen kohteistani ja siitä miten ja millä tavalla kykenen toteuttamaan itseäni ja minulle rakkaita asioita arjessani. Suurena apuna ovat olleet kaikki ne lukuisat koiraihmiset, vanhat ystävät ja uudet tuttavat, jotka jakavat innostuksensa koiraeläimeen ja sen kanssa harrastamiseen.

Huolimatta siitä, onko kyseessä opas-, tulli-, pelastus-, harrastus-, tai perhekoira, jokaisella niillä on oma tehtävänsä. Koira toimii seuralaisena ja harrastuskaverina ja ihmiset viettävät niiden kanssa valtavat määrät aikaa näyttelyissä, agilitykisoissa, paimentamassa, vinttikoirien juoksukisoissa ja muissa harrastuksissa. Koirat palvelevat erilaisissa rooleissa oli sitten kyseessä lasten kanssa leikkivä noutaja tai raunioista pelastava hakukoira. Eläinten tunnemaailma ja lajityypillisen käyttäytymisen seuraaminen ovat jälleen saaneet minut imuunsa. Kaikenlaisia suunnitelmia on ja pitkästä aikaa löytyy jälleen takataskusta varovainen VISIO siitä mitä minä tulevaisuudelta haluan.  On ollut mielenkiintoinen matka päästää itsensä jälleen innostumaan tuosta kahden lajin yhteydestä, evoluutionaalisesta ketjusta, jonka tuottamana meillä on kesykoira. Eläin, jonka tarkoitus on ollut tulla seuraksi ihmiselle.