Aihearkisto: Valokuvaamassa

Talviretkeilykohteena Korkeasaari

Mitä! Eihän se ole edes auki talvella?! Hyi miten kylmää ja märkää! Mitä siellä olisi edes nähtävää? En moiti jos nämä olivat ajatuksiasi, sillä niin minäkin tuumin kun ensimmäisen kerran tänä syksynä lähdin Korkeasaareen. Olen yllättynyt tämän jälkeen monta kertaa oikein iloisesti ja joutunut uusimaan omia asenteitani. Korkeasaari on auki Jouluaattoa lukuunottamatta vuoden jokaisena päivänä. Talviaikaan ovet ovat avoinna kello 10-16. Läksin paikan päälle kamerani kanssa sateisena ja tuulisena perjantaina marraskuun alussa ja ajattelin, että olen ihan hullu.

Reitit alueella

3G5A1048 (606x800) (2)
Tamur niminen amurintiikeri.

Vuonna 1889 perustettu Korkeasaaren eläintarha on yksi maailman vanhimmista. Eläinlajeja Korkeasaaressa on noin 150 ja kasvilajeja yli tuhat. Saaren kokonaispinta-ala on 22 hehtaaria. Lyhyen haastattelun jälkeen lipunostopisteellä sain tietää, että vaikka kesä onkin tarhan sesonkiaikaa, myös talvella vierailijoita käy 200-300 päivässä. Esteettömät reitit ovat leveitä ja hyvin opastettuja ja reittien varrella on lukuisia infotauluja alueen historiasta ja sen nähtävyyksistä. Erilaisia reittejä päivitetään sesongin mukaan, mm. 6-18.11.18 kannattaa tsekata Eläinmaailman isät- niminen reitti, joka esittelee nimensä mukaisesti erilaisia isiä ja niiden taitoja sekä kykyjä isänroolissaan. Saarta kiertäessä ja reittejä yhdistelemällä kävelee helposti-5-6 kilometriäkin jos ei enemmän. Aikaa kannattaa varata 3-4 tuntia. Lipunmyyntipisteeltä saa erikseen pieniä karttoja, joiden avulla saarella kulku on entistä helpompaa.

Ruokailumahdollisuudet

3G5A1721
Ruokalevolla pienet mangustit

Kunnon retkikohteen tavoin ruokailun voi täällä järjestää omien eväiden muodossa. Eläintarhan alueella on lukuisia piknikpöytiä. Karhulinnan edustalla, Ravintola Pukin vieressä ja Vuohipihan lähistöllä olevat grillit ovat asiakkaiden vapaassa käytössä. Tunnelmallinen kota ja laavu ovat myös mainioita grillauspaikkoja. Grillihiilet tarjoaa Korkeasaari, mutta ota omat sytytysvälineet mukaan. Jos säätä haluaa hetkeksi pakoon, voi eväitä syödä myös sisätiloissa Amazonia-talon aulassa ja Karhulinnan evästilassa, joista löytyy myös mikro. Lisäksi talvi-aikaan alueella on kaksi ravintolaa: ravintola Karhu tarjoaa maukasta lounasruokaa ja mustikkamaan puolella Cafe Bron valmistaa erittäin laadukkaita pizzoja, olen testannut! Myös kasvisruokailijoille löytyy vaihtoehtoja.

3G5A1220 (523x800)
Nukkuva ahma.

Suurinosa eläintarhan eläimistä on nähtävillä myös talvella!

Korkeasaaren suurimpia vetonauloja ovat suuret kissaeläimet ja karhut. Korkeasaaressa on useita eri ilmastoille ja ympäristötyypeille omistettuja eläintaloja, joihin sadetta ja kylmyyttä pääsee hyvin hetkeksi karkuun. Africasia valmistui ja avattiin kesällä 2002. Siellä elää mm. kääpiömangusteja, matelijoita, sammakoita, hyönteisiä, hämähäkkejä ja lintuja Afrikan aavikoilta ja Aasian sademetsistä. Amazoniassa elää Amazonin sademetsästä kotoisin olevia pikkueläimiä. Pikkuapinat kuuluvat Korkeasaaren suojeluprojektiin ja ne ovat lisääntyneet jonkin verran. Sään salliessa linnut ja apinat ovat esillä ulkohäkeissä. Borealia-talo valmistui vuonna 1995. Siellä elää Suomen luonnon lintuja ja pikkunisäkkäitä.

Kolmasosa saaren eläimistä ovat uhanalaisia, joten täällä pääsee tosiaan luontoretkeilyn tunnelmaan ihan uudella tavalla. Talvella poissa näkyviltä ovat
– karhut, jotka nukkuvat talviunta tarhan yläpuolella olevassa sisätilassa
– pesukarhut, jotka torkkuvat talven tarhan takana olevassa sisätilassa, heräävät välillä syömään vähän ja jatkavat torkkuja.

3G5A1447
Keisaritamariini

– alppimurmelit, jotka horrostavat tarhaan kaivamissaan tunneleissa
– kanit, jotka ovat talvitarhan sisätiloissa
– kanat, jotka ovat tarhan takana olevassa kanalassa
– emut ja kengurut, jotka ovat näkyvillä tarhan vieressä olevassa sisätilassa
– pikkuvuohet, jotka siirrettiin villisikojen ja karhujen yläpuolella olevaan takatarhaan, jonka yhteydessä on lämmin sisätila. Ulkoilevat nyt villisikojen ja karhujen välissä olevassa tarhassa, kannattaa käydä katsomassa pieniä kilejä jotka harjoittelevat lepakkohyppyjä 😀
– rantakäärme ja rupikonna, jotka horrostavat Borealian takatiloissa
– riikinkukot, jotka siirtyvät vähitellen talvitilaansa, mutta ovat läpi talven näkyvillä.

3G5A1182
Visentti

Melkeinpä kaikki em. eläimet ulkoilevat vielä nyt marraskuussa, mutta ne saavat valita ovatko sisällä vai ulkona – kuten muutkin eläimet lähes aina. Korkeasaaren lajien valinnassa painotetaan sitä, että talvisin hereillä olevilla suuremmilla eläimillä on mahdollisuus ulkoilla ympäri vuoden. Tästä syystä Korkeasaaressa ei ole norsuja, kirahveja, virtahepoja tai isoja lämpimistä maista kotoisin olevia kädellisiä. Suurimmat talven sisällä olevat eläimet ovat emut ja kengurut, mutta niilläkin on hyvin tilaa sisällä.

Luonnonsuojelu- ja kansainvälinen yhteistyö

3G5A1136
Tunturipöllö

Ajattelin aikaisemmin, että ahtaissa tarhaoloissa elävät eläimet kärsivät. Tottahan on, että luonnossa monilla eläimillä voisi olla suuremmat, joskus kymmenkertaiset reviirit. Maailma on kuitenkin muuttunut viimeisen 10-15 vuoden aikana ja sen pyörteissä minäkin. Kun yhä useampi laji luonnosta häviää, on sitä useammalle eläintarha se viimeinen turvapaikka. Planeettamme luonnonvarojen jatkuva ylikulutus ja väestönkasvu pakottavat meidät muuttamaan suhtautumistamme eläimiin. Lihantuotannon ja kulutuksen vähentäminen ja kasvisperäisten ruokien kulutuksen kasvattaminen ovat välttämättömiä koko planeetan tulevaisuuden kannalta sekä vastaus kasvavien kansantautien torjumiseen. Tämä kehityskulku näkyy nykyään ympäri maailmaa Kiinasta Eurooppaan.

Korkeasaari pyrkii muiden eläintarhojen kanssa parantamaan villieläinten hyvinvointia ja turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Niinpä vierailemalla Korkeasaaressa tuet tärkeää luonnonsuojelu- ja kehitystyötä. Korkeasaaren www-sivuilla voi tukeaan lahjoittaa myös suoraan jollekin eläinryhmälle.  Eläintarhat, Korkeasaari niiden mukana, ovat viime vuosikymmeninä tulleet yhä selvemmin mukaan luonnonsuojeluun luontotietouden levittäjinä ja osallistumalla uhanalaisten lajien suojeluhankkeisiin. Tämän olen itsekin viime vuosina huomannut ja todennut ilokseni asenteiden muuttuvan.

3G5A1623
Kultatamariini

Eläintarhojen toiminta perustuu kansainväliseen yhteistyöhön. Korkeasaari on mukana Maailman eläintarha- ja akvaariojärjestön (WAZA), Euroopan eläintarha- ja akvaariojärjestön (EAZA), Maailman luonnonsuojeluliiton alaisen Conservation Breeding Specialist Group-järjestön ja Maailman eläintarhaopettajien (IZE) toiminnassa. Korkeasaari osallistuu myös eurooppalaisten eläintarhojen yhteisiin suojeluohjelmiin. Koska eläintarhoilla on käytössä rajallisesti tilaa ja lajien säilyttämiseen tarvitaan usein jopa satoja yksilöitä, eläintarhat muodostavat yhdessä verkoston, jossa uhanalaisten lajien populaatioita pidetään yllä. Suojeluohjelmissa pyritään aluksi siihen, että eläintarhoissa asuvat yksilöt saadaan lisääntymään. Tarhakantojen kasvattamisessa pyritään säilyttämään eläinten perimä ja käyttäytyminen mahdollisimman luonnonmukaisena. Tässä työssä lajiin suojeluun perehtyneillä biologeilla ovat apuna kantakirjat, joiden perusteella suunnitellaan ja valitaan sopivat parit. Niinpä esimerkiksi Korkeasaaressa syntyneet amurintiikerit ovat matkustaneet eri puolille Eurooppaa uusien puolisoidensa luokse.

3G5A1238
Lumileopardi

Tarhakantojen kasvattamisen lisäksi eläintarhat tukevat mahdollisuuksien mukaan myös lajien suojelua alkuperäisillä elinalueilla. Myös tiedotus ja valistus ovat osa samaa luonnonsuojelutyötä. Samalla, kun eläintarhan kävijät saavat tietoa yksittäisistä lajeista ja niitä uhkaavista tekijöistä, tulevat esitellyiksi myös paljon laajemmat ympäristönsuojelukysymykset kuten sademetsien hävittäminen tai monimuotoisuuden säilyttämisen merkitys.

Tämä juttu aloittaa Korkeasaaren ja siellä valokuvaamieni eläinten esittelysarjan. Jatkossa kuvia löytyy paitsi instagramtililtäni, myös blogista avainsanalla eläintiede ja valokuvaus. Haluan kiittää tämän ja tulevien kirjoitusteni johdosta haastattelemaani Korkeasaaren työntekijää Lotta Kivaloa yhteistyöstä.

Lähteitä:

https://www.korkeasaari.fi/suojeluhankkeet/

Etusivu

 

Lintupongari iskee jälleen: talviruokinnan ihmeitä!

Lintupongari on palannut! Vuonna 2015 ruokin lintuja pihapuun vaahterassa ja tänä syksynä päätin jatkaa hauskaa harrastausta. Vanhassa lahossa vaahterassa käykin kuhina: tali- ja sinitiaiset valloittavat puun heti auringon nousun aikaan ja napostelevat koko päivän tarjoilemiani aurigonkukansiemeniä ja erilaisia seoksia. Hämärän tullessa ne lentävät pois, eikä edes keinovalo tuo niitä takaisin ennen seuraavaa aamua.

3G5A0411
Sinitiainen

Lintujen talviruokinta on paitsi jännittävää, myös tärkeää puuhaa. Koskaan ei tiedä mitä puusta löytyy kun kävelet aamulla ikkunan eteen ja kamerani onkin koko ajan valmiudessa akkunan äärellä. Vaahterassa käy kuhina kun noin 30 lintua lentelee edestakaisin vanhan vaahteran nyt jo lehdettömässä oksistossa. Pettymyksekseni tali- ja sinitiaisten lisäksi muita pikkulintuja ei ole vielä juuri näkynyt ja aloin etsiä tietoa siitä, mihin ovat hävinneet kirjosiepot, hömötiaiset ja monet erilaiset muut tutut talviruokintapaikkojen vierailijat. Punatulkkukaan ei ole eksynyt puuhun kuin kerran parin viikon aikana.

3G5A0657
Viherpäätikka

The Guardianin haastattelemat asiantuntijat varoittavat, että lintujen katoaminen on merkki huomattavasti laajemmasta kriisistä, joka voi lopulta vaarantaa jopa oman lajimme. Tutkimuksien mukaan lintukato on entisestään kiihtynyt viimeksi kuluneen kymmenen vuoden ja etenkin kahden viimeisimmän kesän aikana. Yksi syy on maanviljelyssä käytettävät kemikaalit, jotka tappavat hyönteisiä kulkeutuessaan niiden elimistöön. Kaikki linnut ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia hyönteisistä, joten jos esimerkiksi 80 prosenttia lintujen ravinnosta katoaa, on vakaan populaation ylläpitäminen mahdotonta.

Lintujen käytöksen seuraaminen on hauskaa. Talitiaiset ovat kuin nuorisojengi: ne käyvät laudalla vuoron perään ja selkeässä järjestyksessä. Parven mukana liikkuvat huomattavasti pienemmät sinitiaiset jäävät vähän jalkoihin kun talitiaiset häätävät ne makoihinsa. Mutta kun laudalle ilmestyy aggressiivisempi ruskea pikkuvarpunen,

3G5A0385
Talitiainen

talitiaisetkin joutuvat perääntymään. Pikkuvarpusten asenne on kuningasmainen, ne eivät hätkähdä suurempien talitiaisten uhittelusta, vaan syövät paikallaan rauhassa. Puussa on piipahtanut myös minulle uudet tuttavuudet puukiipijä, upea vihreä harmaapäätikka sekä tutumpi kolmivärinen käpytikka. Kaikki koiraita.

Lintujen katoaminen Suomesta voi johtua myös niinkin yllättävästä syystä kuin laittomasta pyynnistä, jota tapahtuu lähinnä Afrikan ja etelä-Euroopan alueilla. Ongelma on Suomen luonnon näkökulmasta valtava, sillä 90 prosenttia Suomessa pesivistä linnuista on muuttolintuja. Laiton pyynti on myös yksi syy siihen, miksi yli kolmannes maamme lintulajeista on uhanalaisia ja miksi kultasirkku on käytännössä hävinnyt Suomesta.

3G5A0788
Käpytikka

Oman lähimetsän tila on aina sykähdyttänyt minua. Paksut kanervikot ja jäkälät kasvavat siellä mattoina ja puissa roikkuu naavaa, minkä on sanottu olevan merkki terveestä metsästä. Usein siellä kulkiessa kiinnitän huomiota siihen miten hiljaista metsässä on, ei kuulu liikenteen mölyä, mutta ei myöskään lintujen laulua. Ajoittain puuta hakkaava käpytikka tai palokärkikin saattaa kiinnittää huomiota, korppi raakkua yli lentäessään ja joskus näen isompia kanalintuja kuten pyitä, jopa teeriä. Ajattelen usein metsän olevan syvää erämaata, vaikka tosiasiassa sitä harvennetaan usein. Myös lapsuuden maisemani Vihdissä on muuttunut paljon kun metsät ovat hävinneet uudisrakennusten myötä. Suomi on järvien ja metsien maa, mutta kun maamme metsien rakennetta arvioidaan luonnon näkökulmasta, totuus onkin toisenlainen. Suomessa ei itseasiassa ole enää paljon jäljellä niitä alkuperäisessä tilassaan olevia luonnnonmetsiä. Tästä ovat kärsineet erityisesti erilaiset tiaiset, kuukkeli ja metsokin, joille tiheät kuusikot ovat tärkeitä.

Suomen runsaasta 240 pesimälajista noin 70 jää sinnittelemään meille talveksi. Kylmyys, lyhyt valoisa aika, lumi ja jää heikentävät lintujen ravinnonsaantimahdollisuuksia. Omalla talviruokintapaikalla linnut käyvät vain valoisaan aikaan, joten talvella valo määrää konkreettisesti myös lintujen aktiivisen ajan. Talvehtiminen pesimäseuduilla voi  olla linnuille turvallisempaa kuin raskaalle ja vaaralliselle muuttomatkalle lähteminen. Paljon energiaa sisältävä talviruokinta auttaa lintuja sietämään pakkasia ja selviytymään kevääseen. Esimerkiksi sinitiainen joutuu syömään yli oman painonsa verran päivässä selviytyäkseen pakkassyön yli. Minäkin huomasin sinitiaisten määrän kasvun laudallani heti kun lisäsin sille rasvaisempia pötköjä ja talipalloja. Osa linnuista oli juuri ja juuri oman peukaloni kokoisia!

3G5A0418
Talitiainen

Talviruokinnan vaikutukset näkyvät linnustossamme: talitiainen, sinitiainen ja viherpeippo ovat runsastuneet moninkertaisesti viime vuosikymmenten aikana ilmeisesti paljolti talviruokinnan vuoksi. Ruokintojen ansiosta myös yhä useampi mustarastas pystyy talvehtimaan Suomessa. Talviruokinta lienee vaikuttanut myös pikkuvarpusen runsastumiseen. Talviruokinnalla käyvä lajisto on runsastunut viime vuosina, ja ruokintaa hyödyntävät yhä enemmän myös puukiipijä, tikli, pikkukäpylintu, pyrstötiainen ja käpytikka. Odotan mielenkiinnolla millaisia vierailijoita talven aikana pihapuussa vieraileekaan!

Lisää kuvia pihapuun linnuista löytyy kuvagalleriastani.

Lähteitä:

Ison-Britannian BirdLifen (RSPB) verkkosivut (www.rspb.org.uk)

Lasse J. Laine 2004: Lintuharrastajan opas. – Otava.

Lintulaudan vieraita. – Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin julkaisu.

Solonen, Tapio 2001: Talviruokinta tavaksi tai sitten ei. – Linnut-lehti 36(4): 6–9. BirdLife Suomi ry.

Suomen birdlife https://www.birdlife.fi/lintuharrastus/talviruokinta/

The Guardian

Valokuvausta Korkeasaaressa

Viime viikonloppuna kävimme yhdessä Jimin kanssa Halloween juhlissa Korkeasaaressa. Sain idean hetken mielijohteesta ja otin mukaani kamerani, koska halusin kuvata eläimiä puuhissaan. Päiväksi oli luvattu ajoittaista sadetta enkä minä ole koskaan ajellut Helsingin tässä osassa, joten vähän jännitti miten Jimin kanssa selviäisimme. Päivästä muodostuikin huikea seikkailu, josta ei puuttunut jännittäviä juonenkäänteitä!

20181027_114559
Jimi ja Kerttu

Luonani aina kerran kuussa vieraileva 11- vuotias Jimi rakastaa eläimiä ja luontoa yhtä paljon kuin minäkin. Jimi ei myöskään hätkähdä käärmeitä, liskoja tai muita lieroja ja tällä kertaa juuri niitä oli tarjolla Korkeasaaren Halloween-partyissä. Ohjelmassa oli käärmeeseen tutustumista, torakkakypärää ja eläinten ruokailun seuraamista. Pääsipä jopa seuraamaan virtuaalikypärän avulla käärmeen elämää! Intoa puhkuen lähdimme aamusella liikkeelle, koska halusimme olla ajoissa ja viettää saarella koko päivän.

Loppujen lopuksi paikalle saapuminen Mustikkamaan parkkikselle oli navigaattorin avulla helppo homma. Parkki oli ilmainen ja siitä oli vain muutaman sadan metrin matka Korkeasaaren portille. Ostimme liput asiaan kuuluvaan hirviömaskiin sonnustautuneilta myyjiltä. Korkeasaaren puolella huomasimme nopeasti, että joka paikka oli koristeltu Halloween tyyliin luurangoilla, noidilla, pääkalloilla ja kurpitsoilla. Ilma oli purevan tuulinen, mutta paikalla oli silti väkeä ja tavoitin venäjän, japanin ja saksan kieliä suomen lisäksi.

3G5A0108Suuntasimme ensin Africansiaan ja Amazoniaan, missä trooppisen ilmaston eläimet odottelivat. Jimi piteli ihastuneena täyskasvuista Kerttu nimistä viljakäärmettä ja minäkin sain siitä puolet osakseni. Tämä ei ole ensimmäinen kokemukseni käärmeen kanssa, pari vuotta sitten tutustuin kuningaspytoniin Salolaisessa lemmikkiliikkeessä ja ihastuin käärmeen lämpöön ja jäntevyyteen. Jimistäkin Kerttu oli häikäisevä! Sen sijaan torakkakypärälle Jimi ei ensi hetkellä lämmennyt, mutta myöhemmin päivällä sekin jo onnistui.

20181027_142605
Torakkakypärä

Seurasimme juuri perheenlisäystä saaneita magnusteja ja tunnelmoimme parta-agaman terraarion kohdalla. Jimin parta-agama Taisto asui nimittän luonani kolmisen vuotta kunnes pitkin hampain luovuin siitä vuonna 2016. Pidin kameraani kaulassa koko ajan ja kuvasin minkä kerkesin.

Puoli yhdeltä kiiruhdimme kissalaaksoon, missä seurasimme äärimmäisen harvinaisen amurin leopardin ruokintaa. Luonnossa näitä eläimiä on enää alle sata yksilöä. Sain hienoja kuvia myös tiikereistä ja tajusin äkkiä nauttivani suunnattomasti kuvaamisesta täällä. Vaikka Korkeasaaressa – tai missä tahansa eläintarhassa – eläimet elävät niille pienissä tiloissa suhteessa luonnon oloihin,  niin täällä ne kuitenkin ovat turvassa. Juuri julkaistun WWFn living planet 2018- raportin mukaan eläinten määrä maapallolla vähenee huimaa vauhtia. Living Planet 2018 kertoo, että maapallon selkärankaisten määrä on vähentynyt 60 prosenttia vuosien 1970 ja 2014 välillä. Käynnissä on lajien sukupuuttoaalto, joka on ensimmäistä kertaa historiassa ihmisten aiheuttama. Viime vuodet selkärankaisten määrä on vähentynyt keskimäärin kaksi prosenttia vuosittain, mutta alueelliset erot ovat suuria. Etelä- ja Keski-Amerikassa selkärankaisten määrä on vähentynyt vuodesta 1970 jopa 89 prosenttia, kun Euroopan, Pohjois-Afrikan sekä Pohjois- ja Itä-Aasian kattavalla alueella 31 prosenttia. Suurimmat syyt eläinten määrän vähenemiseen ovat luonnonvarojen ylikulutus ja maankäytön muutokset. Maankäytössä suurin vaikutus on maan raivaamisella maatalouden tarpeisiin, kuten karjalaitumiksi sekä soija- ja palmuöljyviljelmiksi. Lue lisää: https://wwf.fi/uhat/lpr/?fbclid=IwAR31vCr38q3d4HeDpp6IFc_jeCctbQ2VWZBerjY1qecVCViYp9oXVa870Gs

3G5A0290
Kuningasmerikotka

Suomi on allekirjoittanut ensimmäisten maiden joukossa tärkeimmän luonnon monimuotoisuutta turvaavan yleissopimuksen, The Convention on Biological Diversityn. Sopimuksen tavoite on, että vuoteen 2050 mennessä luonnon monimuotoisuus suojellaan ja luonnonvaroja käytetään siten, että ekosysteemit pysyvät elinkelpoisina eikä maapallon kantokykyä ylitetä. Tarvitsemme nykyistä kunnianhimoisempia suojelutavoitteita kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti. Tunsin itseni aika nöyräksi nähdessäni Jimin olevan niin innoissaan eläimistä, kuulemma reissu oli viiden tähden arvoinen! En tiedä millaisessa maailmassa hän tulee elämään aikuisena, mutta toivon siellä olevan vielä tilaa villieläimille ja luonnon monimuotoisuudelle. Lasten tuleva ympäristö on minulle suuri huolen aihe. Seuraavat vuosikymmenet määrittelevät niin voimakkaasti sen, millaiseksi se heille muodostuu. Eläintarhat osallistuvat aktiivisesti eläintensuojeluun eikä osaa tarhoissa elävistä eläimistä tavata enää luonnossa. Valitettavasti tällaisten lajejen määrä tulee jatkossa vain  kasvamaan. Laaja maailmanlaajuinen tarhojen välinen yhteistyö pyrkii säilyttämään kannat mahdollisimman elinvoimaisina niin luonnossa kuin tarhoissakin. Valokuvatessa pääsin toteuttamaan itseäni: seuraamaan eläinten käyttäytymistä ja sommittelemaan ne linssille. Samalla koin tekeväni jotakin tärkeää, välittäväni omanlaista sanomaa ympäröivästä maailmasta. Tuli mieleeni, että tänne haluan tulla kameran kanssa pian uudelleen: koko päiväksi ja ajan kanssa. Rinnassa välähti kutsumus.

3G5A0187
Amurin leopardi

Söimme kevyen lounaan ja Jimi sai toivomansa pehmiksen, vaikka ilma oli kylmä ja tuulinen. Selvisimme päivästä ilman vesipisaaraakaan ja itse asiassa todistimme lyhyttä lumisadetta juuri kun pysähdyimme ihastelemaan lumileopardeja. Jimi sai pelkojensa voittamisesta pari itsetekemäänsä pinssiä, joista riitti iloa ja jutunjuurta vielä illalla kotonakin. Huikea reissu! Korkeasaaren halloween juhlat jatkuvat muuten vielä ensi viikonloppunakin!! Tervemenoa fiilistelemään 😉

 

 

Lisää kuvia galleriassani: https://lifedream.kuvat.fi/kuvat/Muita/Korkeasaari+2018/

Aamiaisella Torronsuolla

Monta vuotta olen suunnitellut Torronsuon kansallispuistossa käymistä, mutta koskaan en ole saanut aikaiseksi. Usemman kerran puiston ohi ajaessa olen huomioinnut, että parkkis on täynnä autoja ja että kyseinen kansallispuisto on juuri sopivan matkan, vain 40 minuutin, päässä. Sunnuntaina sain vihdoin jonkinlaisen energiapurkauksen ja lähdin jo aamusta suolle yhdessä koirani Ronjan kanssa. Pitkospuilla kulkiessa maisemat olivat kerrassaan satumaiset ja mielessäni jo pitkään pyörinyt ahdistus suli pois. Jos et ole vielä käynyt täällä, suosittelen!

IMG_20180923_095631_734Tavoitteena oli lähteä Torronsuon lintutorniin jo auringon nousun aikaan, mutta en kertakaikkiaan päässyt sängystä ylös tarpeeksi ajoissa. Olin kuitenkin tyytyväinen kun kaarsin kansallispuiston parkkipaikalle silti jo ennen yhdeksää. Paikalla oli vain yksi auto ja hetken aikaa tunsin tuttua hämmennystä: mitä minä täällä oikein tein, aamutuimaan yksin metsässä? En tiedä miksi tämä herättää minussa vielä outoja viboja, mutta lähtiessäni sitten koirani Ronjan, kameran ja aamiaisrepun kanssa kulkemaan, suli tuollaiset ajatukset nopeasti mielestä. Torronsuon kansallispuisto on Tammelan kunnassa Kanta-Hämeessä sijaitseva, pinta-alaltaan 30 neliökilometrin laajuinen kansallispuisto. Kansallispuisto perustettiin vuonna 1990. Sitä ennenkin lähes luonnontilainen suo oli määritelty suojelualueeksi.

3G5A9020

Kävimme ensin tsekkaamasssa lintutornin. En ollut tullut ajatelleeksi, että tornin portaat olivat todella jyrkät ja Ronjalle vaikeakulkuiset. Olisin toki voinut sitoa sen alhaalle kiinni siksi aikaa kun kävisin tornissa, mutta tiesin sen vain ahdistuvan moisesta. Niinpä kehujen kera sain sen kiipeämään kaksi ensimmäistä osoita. Kolmannella huomasin, että sitä selkeästi pelotti. Portaiden välistä se näki alas ja paljastin sille, että itseänikin hieman hirvitti. Urheasti kuitenkin jatkoimme matkaa ja pääsimme ylös asti. Paikalla ei ollut muita ihmisiä. Palkitsin Ronjan herkkuluulla ja napsin itse kuvia joka suuunnasta tornista. Aurinko oli jo noussut, mutta ilmassa tuoksui silti aamu ja kosteus nousi koleasta metsästä.

IMG_20180923_174748_654

Ronjan syötyä ja otettuani kuvia lähdimme alas jyrkkiä portaita. Ronja käveli ne varovaisesti, mutta reippaasti. Olen niin ylpeä siitä!! Ihan huippukoira! Lintutornin oikealta puolelta lähti leveä polku kohti varsinaista suoaluetta ja pitkospuita. Maisemat salpasivat hengen! Aurinko nousi toisella laidalla ja minä napsin kuvia minkä kerkesin. Noin 1,5km jälkeen istuuduin levennetylle penkille ja kaivoin esiin aamiaistarvikkeeni. Aikaisempi yksinolon ahdistukseni oli täysin hälvennyt mielestä kun ihastelin maisemia ja rapsuttelin leipääni kerjäävää koiraa.

IMG_20180923_175155_051

Siinä ollessani pari ihmistä tuli pitkospuita myöten vastaan ja vaihdoimme muutamat lauseet. Pian ihmisiä alkoi tulla lisää ja toivottelin kaikille hyvää huomenta ja vaihdoimme sanasen. Myös paljon koiraihmisiä tuntui olevan liikkeellä. Pakkasin tavarat Ronjan syötyä toisen pestoleipäni ja jatkoimme vielä matkaa pitkospuita jonkun aikaa, kunnes päätin kääntyä takaisin. En ole aivan varma, onko alueella edes rengasreittiä, mutta se selvitetään ensi kerralla!

Kun tulin takaisin huomasin, että nuotiopaikalla oli ihmisiä ja tuletkin oli jo laitettu valmiiksi. Parkkipaikalla oli YLI 20 AUTOA! ja lisää tuli jatkuvasti upean ilman ja erityisen kiinnostavan kansallispuiston houkuttelemina. Itselleni jäi tästä puistosta todella hyvä fiilis. Parasta oli minun ja Ronjan yhteiset hetket pitkospuilla, ennen ihmispaljoutta ja se rauha, joka minut saavutti. Ei retkeilyn aina tarvitse olla monen yön yli reissuja ja painavia kantamuksia.. Joskus termari ja pari pestoleipää riittää. ❤

Lisää kuvia galleriassa: https://lifedream.kuvat.fi/kuvat/Retkeilykuvia/Torronsuo+2018/

Paavolan jykevä tammi

Olen halunnut käydä kurkistamassa kuuluisaa Paavolan tammea Lohjan saaressa jo ueamman vuoden, mutta koskaan ei ole ollut sopivaa hetkeä. Viime lauantaina pääsin kuitenkin paikan päälle kun yhdessä nuoren ystäväni Jimin kanssa ajelimme sinne. Odotus oli totisesti näkymän arvoinen!

Sää oli vaihteleva, sillä Mauri myrsky vavisutteli taivaan pilareita. Vierailimme Jimin kanssa ensin Lohjan perinteisissä Omena karnevaaleissa ja sen jälkeen ajoin meidät noin 12km matkan tammen luo. Välillä paistoi aurinko, välillä satoi, joten toivoin että pilvet väistyisivät päästessämme perille. Paikan päälle oli navigaattorin kanssa helppo löytää ja autonkin sai luontopolun viereen parkkipaikalle. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta kun lähdimme kulkemaan polkua eteenpäin.

Tammi on luontopolulta sivussa, noin kilometrin päässä parkkipaikalta. Itse luontopolkua emme Jimin kanssa kulkeneet, mutta ehkäpä joskus vielä! Hämmästyksekseni tammi oli vielä täysin vihreässä lehdessä. Kuvat puhukoot puolestaan puun koosta ja jylhyydestä! Kun pääsimme takaisin autolle, parkkipaikka alkoi olla jo täysi vieralijoita, selkeästi tammi ja luontopolku keräävät kansaa kauempaakin! 🙂

42354097_1997127263911774_5385351431077232640_n
11-vuotias Jimi ja muuutaman sata vuotta vanha ja yli 12 metriä korkea tammi ❤

Paimennuksen PM-kisat 12.08.18

Elokuussa läksin Raaseporiin kuvaamaan paimennusta. En ole koskaan nähnyt virallisia paimennuskisoja, joten tämä oli minulle myös hyvä tapa oppia lisää niin lajista kuin paimennukseen tarvittavista koiran ominaisuuksista.  Alue oli todella kaunista kumpuilevaa peltomaisemaa ja myös kuvista tuli mielestäni hienoja. Valitettavasti alueella pyöri ukkospilvet ja iltapäivällä saimme katsella kisoja sateenvarjojen alta. Sinnikkäästi kuitenkin koirat ja ohjaajat työskentelivät sääolosuhteista huolimatta. Lisää kuvia löytyt runsaasti galleriasta.

Luontoaarteita Halikonjoella

Heinäkuun lopussa lähdin ystäväni Nooran kanssa melomaan Halikonjoelle. Ilma oli todella kuuma ja takana oli pitkä työpäivä, mutta jälleen kerran tämä joki osasi yllättää. Kerta toisensa jälkeen luonnon monimuotoisuus joella ja sen tunnelma häikäisevät!

Aloitimme retken nostamalla kajakit Vuohensaaren edustalta seuran konteista. Pieni, mutta aktiivinen seuramme lainaa jäsenille kajakkeja sen lisäksi, että tiistaisin on ohjatut melonnat. Meloimme ensin Salonjoen suulle ja siitä Wiurilan lahdelle, missä maisema muistuttaa hieman Afrikkalaisita suoaluetta. 😀 Rannan tuntumassa käyskenteli Wiurilan karjaa ja kymmeniä erilaisia lintulajeja aina kurjista ja muista kahlaajista erilaisiin parvilintuihin. Ilmassa raikaa melkoinen konsertto kun eri lintulajit pistävät parastaan.

Sen jälkeen kun aloitin melonnan, ovat luontoelämykseni nousseet korkeuksiin. Joka kerta kun istun kajakkiin olen nähnyt erilaisia lintuja ja muita eläimiä, joihin en ole ennen törmännyt. Tämäkään reissu ei ollut poikkeus. Näimme sorsia ja haikaroita, mutta reissun paras hetki oli valtavan huuhkaajan bongaaminen rantatörmältä. Yritin ottaa siitä kuvia, mutta valitettavasti videokin jäi lyhyeksi ja epätarkaksi ennen kuin lintu nousi siivilleen ja hävisi kuusikkoon. UPEAAAA!!!

Matka hiljalleen virtaavaa jokea ylös ja takaisin on noin 13km ja suosittelen sitä lämpimästi myös ensimmäiseksi melontakohteeksi. Joen yllä roikkuvat puunoksat muistuttivat Amazonin tunnelmista ja pääsin myös ihastelemaan Joensuun kartanon satapäistä fasaanilaumaa. Joki alittaa myös lukuisia kauniita siltoja alkaen kartanon kiinalaistyylisestä puusillasta aina uuden ja vanhan junaradan alitukseen. Lempparini on kuitenkin tämä vanha puurunkoinen silta.

Takaisin tullessa aurinko oli jo laskemassa. Kiitos taas Nooralle mahtavasta illasta veden äärellä! Lisää kuvia galleriassa!

Kouluratsastuskisat

https://dl.kuvat.fi/?token=dl5b9e9b33ba3180.66317036&mode=show#linkki_vanhenee-%C3%A4l%C3%A4_jaaOlin valokuvaamassa kouluratsastuskisoja elokuun alussa Wiurilan kentällä. En olisi varmasti itse tullut moista ajatelleeksi, mutta ystäväni pyysi minut mukaan. Kenties jatkossa voisin käydä kuvaamassa myös este- ja kärrykisoja, sillä minulla oli todella hauskaa kameran kanssa ja olen kuviin varsin tyytyväinen! Runsaasti kuvia perjantain helpon luokan ratsukoista löytyy galleriasta.