Valokuvausta heinäkuussa

Heinäkuun valokuvauspäivä tuli nopeasti täyteen ja paikalle Perttelissä sijaitsevaan monipuolisen kauniiseen kuvauskohteeseen Alppiruusupuisto Ilolan Arboretum ja taimistoon kerääntyi päivän aikana viitisen asiakasta. Jännitti taas vähän, sillä joukossa oli myös minulle vieraita nimiä ja rotuja. Päivään ei oltu luvattu sadetta, mutta niin vain pääsi pieni ukkoskuurokin yllättämään meidät!

Tällä kertaa menin paikalle noin tunti etukäteen ja kävelin puiston läpi etsien ajatuksella hyviä kuvauspaikkoja. Tästä oli ehdottomasti hyötyä, sillä päivän aikana aurinko vaihtoi paikkaansa ja olosuhteet muuttuivat. Kirkas auringonpaiste ei edelleenkään ole lempisää kuvaukseen, mutta toisaalta pieni ukkoskuurokin yllätti kesken kaiken. Hetken ajattelin, että koko päivä menee mönkään, mutta onneksi sade hellitti nopeasti ja kuvaukset pääsivät jatkumaan.

Varasin jokaiselle asiakkaalle 30-40min aikaa ja räpsin kuvia eri tilanteissa. Vaikka virallisesti kuvaus sisältää 5 kuvaa koirasta, todellisuudessa kaikki saivat tällä kertaa 10 kuvaa tai yli, sillä hyviä kuvia tuli paljon. Mielestäni onnistuin tällä kertaa paremmin kameran tarkennuksessa. Rotukirjo oli laaja, paikalla oli pari akitaa, collieita, bordercollie ja pari huskya. On ihan mielettömän hauskaa kuvata erilaisia koiria ja varsinkin yhteiskuvia omistajien kanssa ❤ tänne järjestän seuraavan päivän taas syksyllä kun ruska on parhaimmillaan, kannattaa siis pysyä kuulolla! Tässä videokooste osasta päivän kuvista!

SEURAAVA KUVAUSPÄIVÄ SU 15.8 TURUN RUISSALOSSA!! HINTA 35E/KOIRAKKO VÄHINTÄÄN 5 KUVAA. KATSO LISÄÄ

vALOKUVAUSPÄIVÄ iLOLAN ARBORETUMISSA

Minua pyydettiin kuvaajaksi Suomen Collieyhdistyksen Turun alaosaston valokuvauspäivään. Ensin olin sitä mieltä, että tokihan joku parempikin kuvaaja löytyisi, mutta hellän sinnikkäästi suostutellen alaosaston väki sai minut puhuttua ympäri 😀 Sovimme sopivan päivän jo hyvissä ajoin keväällä ja toivoimme hyvää ilmaa päivälle. Paikaksi varmistui Salon Perttelissä Ilollan Arboretum ja taimisto alaosaston ehdotuksesta. En ole itse koskaan käynyt paikalla ja kyllä hämmästyin kun muutaman kilometrin hiekkatien päästä löytyi vehmas puutarha! Parempi nyt kuin ei koskaan, mutta harmi etten ole koskaan käynyt täällä aiemmin!

Arboretum on pinta-alaltaan viisi hehtaaria. Kasvutyypit vaihtelevat kangasmetsästä suohon ja kalliopuutarhaan. Kyseessä on avara, kaunis pihamiljöö, joka rajoittuu alppiruusumetsikköön, josta lähtee myös polku ”suolammelle” 200 metrin päähän. Vaikka alppiruusujen näyttävin kukinta oli jo ohitse, löytyy täältä erilaisia kasveja, parin tuhannen alppiruusun lisäksi atsaleaa, kalliotarha ja suota, kumparetta ja kaltevuutta sekä suokasveja yhdessä istutusten kanssa. Myös kauniisti leikattua nurmikkoa on mielin määrin ja sehän meitä koiraihmisiä ihastuttaa!

Paikalle saapui 8 koirakkoa siten, että ensimmäiset 4 saapuivat klo 11 ja seuraavat tunti myöhemmin. Tämä oli hyvä idea, sillä vältyimme liian pitkiltä odotusajoilta varsinkin kun sattui hyvin kuuma, liki 30 asteen aurinkoinen päivä. Koska kyseessä oli osittain jo keskenään tuttu porukka, oli mielestäni henki hyvä ja rento. Etsimme sopivaa kuvauspaikkaa hetken verran päätyen lammen rannalle. Aurinko paistoi kuumasti ja suoraan ylhäältä, olihan keskipäivä. Harmitti hieman, etten ollut käynyt paikalla tutkimassa omin nokkineni aikaisemmin: olisi ollut parempi näkemys hyvistä kuvausympäristöistä jo valmiiksi. Kuvissa kirkas auringon paiste näkyy selvästi, olisi ollut valotuksen kannalta ehkä parempi sopia myöhäisempi ajankohta vuorokaudesta.

Minua jännitti hieman se, saisinko kaikista hyviä kuvia ja miten tarkennus onnistuisi. Mukana oli pari pentua, joiden kuvaaminen jo sinällään on haastavaa ja aikaa vievää. Helpointa onkin jos koira osaa jos seistä kauniisti paikallaan, sietää jalkojen siirtelyä jne. Eli on poseeraamisen ammattilainen 😀 Pyysin ihmisiä miettimään itse valmiiksi millaisia kuvia he halusivat: perinteisiä rakennekuvia, istumis-, pönötys- tai yhteiskuvia omistajan kanssa. Olimme sopineet, että tällä kertaa keskittyisimme tämän tyyppiseen kuvaukseen ja hyvä olikin kuumassa kelissä, että rajasimme liikekuvat kokonaan pois.

Lampi antoi upean taustan kuville ja koirat näyttivät omaan silmään ylväiltä sen rannalla seistessään. Otimme kuvia myös muissa lähellä olevissa ympäristöissä kuten kukkapenkkien edessä ja kallioilla. Olin aivan innoissani koko päivästä ja koin sen onnistuneen hyvin. Pysyin mielestäni hyvin aikataulussa ja kameran ruudulta kuvat näyttivät hyviltä. Sanoin käsitteleväni kuvat viikon aikana, mutta teinkin sen jo samana iltana. Olin luvannut kuvia kaikille 3-8 kpl mutta joistakin hyviä kuvia tuli paljon enemmän. Kiitos kaikille osallistuneille!!

Päivä inspiroi minua paljon ja päätin järjestää myös toisen kuvauspäivän samassa paikassa. Koirien valokuvaus on monille rakas harrastus ja joka toisella koiraihmisellä on nykyään hyviä järjestelmäkameroita myös omasta takaa. Minullekin koirien valokuvaus on ollut 20 vuoden kestävä intohimo, josta aina silloin tällöin olen haaveillut lisätienestejä varsinaisen palkkatyön ohella. Viime syksyllä perustamani toiminimen myötä päätin nyt kokeilla, josko kuvani kiinnostaisivat koirakansaa. Koen olevani klassinen kuvaaja, en nimittäin juurikaan käsittele kuvia jälkikäteen enkä käytä esimerkiksi Photoshop-ohjelmia. Tästä syystä myös hinnat pysyvät kohtuullisina, mutta kuvat ovat silti laadukkaita ja näyttäviä.

SUNNUNTAINA 18.07.2021 UUSI KUVAUSPÄIVÄ!! Katso lisää ja hinnasto täältä. Ilmoittaudu sähköpostilla hanna.neuvonen@seutuposti.fi

Aino Pikkusaaren valokuvattavana

Kesäkuun alussa silmäni osui koirakuvaaja Aino Pikkusaaren ilmoituksen Facebook ryhmässä: hän etsi kameransa eteen sk.collie urosta ja narttua tulevaa rotukirjaa varten. Kirja ilmestyy ensi vuonna ja kattaa lähestulkoon kaikki nykyiset rodut. Kuvauksia tehdään sekä Suomessa, että brittein saarella. Otin heti yhteyttä, vaikka kuvauksesta jouduinkin maksamaan yhden koiran normimaksun. Aino kuitenkin lupasi ilmoituksessa, että koska kyseessä oli rotukirjakuvaukset, kuvaisi hän kaikki omistajan koirat samaan hintaan. 66202899_2609833235693910_6935939568164143104_nMinulle, jolla kotona on neljä koiraa, sopi tämä erinomaisesti! Kaikki koiraihmiset tuntevat varmasti Ainon, jos eivät ulkonäöltä, niin kuvien perusteella. Hänen kuvansa ovat nimittäin koristaneet esimerkiksi Koiramme lehteä jo useamman vuoden. Pian jo kaksikymmentä vuotta kuvannut Aino onkin Suomen ensimmäinen ammattilainen koirakuvaaja ja vaikka toki meitä harrastajia on maassamme vino pino – pelkästään koirien kuvaamiseen erikoistuneita ammattikuvaajia vain kourallinen. Tutustu lisää Ainoon -> WWW

Valokuvaan itsekin jonkin verran harrastusluonteisesti ja varsinkin koiria on tullut kuvattua viimeiset 20 vuotta. Otin tämän rikastuttavana kokemuksena myös valokuvausharrastukseni kannalta, halusin saada vinkkejä siihen miten koiria tulisi kuvata ja millaisia kuvia Aino suosii. Kirjan kuvaukset tapahtuivat Vantaalla Backaksen kartanon mailla ja ajelin paikalle hyvissä ajoin. Oli illan suu ja laskevan auringon säteet kuulsivat kultaisina. Eipä aikaakaan kun Ainokin saapui paikalle. Kuvasimme koirat erään rakennuksen takana olevan laskulaiturin päällä. Rakennuksen kiviseinä ja puinen massiivinen ovi näkyivät kuvissa koirien takana. Taustan sommittelu on kuvaustilanteessa tärkeää, koska koiran tulee tulla mahdollisimman mukavasti siitä esiin. 67063465_1109166179473115_9099767808698351616_nTämä olikin omien vaaleiden koirien kannalta hyvä, mustaa koiraa en ehkä olisi oven eteen seisottanut.

Kaikesta näki, että nyt ollaan ammattilaisen käsissä. Kuvasimme suhteellisen nopeasti aikuiset koirat läpi, ne osaavat poseerata melko hyvin. Aino heitteli linssin takaa muutamia pikkukiviä kiinnittääkseen koirien huomion ja minä yritin asetella ne oikeaan kohtaan. Aino antoi tarkkoja ohjeita siitä miten ja missä koirien tulisi esiintyä ja minusta tämä oli todella hyvä. Kuvaajan ja esittäjän näkymä koirasta on hyvinkin erilainen. Kuvasimme myös niin, että laituri oli kuvaajan rintakehän korkeudella. Tähän pyrin itsekin kuvatessani koiria – kameran tulisi olla samalla tasolla koiran kanssa. Ei siis liian ylhäällä tai matalalla. 66525517_2609833179027249_7756439782405701632_nHarmikseni Puuma esiintyi häntä koipien välissä ja se näkyy myös kuvissa. Valitettavasti se esiintyy aina siten, oli kyseessä näyttely tai kuvaustilanne ja vaikka on muuten luonteeltaan reipas ja tykkää esiintymisestä, hännän asento kielii siitä, että jotenkin sillä on silti epävarma olo. Iltaruskon kultainen valo hivelee soopeleita, mutta merlen väriselle Ronjalle tämä oli kyllä vähän huono, sillä se entisestään ruskistaa sen väritystä.

Aikuisten jälkeen kuvasimme Piikua leikkimässä kanssani puistossa. Jälleen Aino antoi hyviä ja täsmällisiä ohjeita mihin suuntaan lelua tulee heittää, jotta Piiku juoksisi kohti kameraa. Pistän tämän kyllä korvan taakse: kuvaustilanteissa aivan liian usein jää jotenkin kohteliaana hiljaiseksi ja sitten kotona kuvia läpikäydessä toteaa, että voi kun se olisi esitetty jotenkin eri tavalla tai muuta vastaavaa. Eli rohkeasti vain suu auki! 😀 Aino suosii klassisia kuvia, joita ei liikoja photoshoppailla. Kuvat soveltuvatkin loistavasti lehtikuviksi tai vaikkapa julisteiksi omalle seinälle.  Koko kuvaukseen meni noin 1,5 tuntia aikaa, joten melko nopea oli tämä tempaus. Ehdimme kuitenkin höpistä aika paljon valokuvauksesta Ainon kanssa ja sain tästä hirmuisesti motivaatiota kehittää omaa kamerasilmääni ja kuvata nimenomaan koiria omistajineen. Kiitos siitä Ainolle! 🙂

Kolme viikkoa myöhemmin sain kansiollisen upeita kuvia koristani. Varsinkin Jukka loistaa niissä, tuskin saan siitä koskaan upeampia otoksia! ❤

 

 

VEPE-kisat kameran takana

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna olin kutsuttu sukujuhliin Peurungan kylpylään, lähelle Jyväskylää. Samaan aikaan paikalla järjestettiin VEPE-koe, jota pääsin seuraamaan ja valokuvaamaan sunnuntaina. Olin käynyt Ähtärin eläinpuistossa perjantaina, joten mukana oli lähes koko kamerakalustoni. Rannalla koiraihmiset ottivat minut ilolla vastaan kamerani kanssa ja päivä menikin nopeasti turisten mukavia. Kyseessä oli ensimmäinen todistamani vepe eli vesipelastuskoe, jossa koirat suorittavat erillaisia tehtäviä pelastaakseen ihmisiä hädästä. Erittäin mielenkiintoinen ja antoisa päivä kun ilmakin suosi meitä! Valokuvauksellisesti kirkas auringonpaiste puolen päivän aikaan ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta olen silti ihan tyytyväinen kuviin.

Lisää kuvia: https://lifedream.kuvat.fi/kuvat/Koirakuvia/Vepe+Peurunka/

Julkisten tilojen valokuvausta

Kuvaan paljon eläimiä, luontoa sekä ns. ulkoilukuvia. Aina silloin tällöin pääsen kuitenkin kuvaamaan myös julkisia tiloja kun KT-Interior kyselee palveluksiani. Kyseessä on sukuni perustama ja omistuksessa jo 1930-luvulta ollut  yritys, joka tarjoaa julkisten tilojen kompakteja valaistus- sekä kalustusratkaisuja. Katso lisää -> WWW. Kuvaan heille lähinnä referenssikuvia erilaisista kohteista ja täytyy sanoa, että tällä saralla ei käy homma tylsäksi! 🙂 Kohteesta riippuen työ on joko helppoa tai erittäin vaativaa. Kuvaan yleensä laajakulmalla, mutta rakenteiden suorat linjat joutuvat silloin koetukselle. Myös itse kohteen, eli yleensä valaistuksen, on tultava kuvissa esiin. Tämä aiheuttaa päänvaivaa sekä kuvaus-, että editointivaiheessa.

Kohteet ovat hyvinkin erilaisia! Viime vuonna olin kuvaamassa mm. Leppävaaran uimahallia sekä yksityistä uimahalliosastoa Helsingissä. Tänä vuonna olen vieraillut mainostoimistoissa, kauppakeskuksissa sekä mm. Suomenlinnassa.

 

Metsiemme arka kissapeto

Täällä Kiskossa saan elää lähellä luontoa. Oman mökin lähiympäristössä vaeltavat hirvet, peurat, kauriit, jänikset ja pieneläimet ovat tuttuja näky. Riistan perässä alueella liikkuu myös kettuja, supia ja toisinaan susiakin. Korkeasaaressa vieraillessani kotoinen ilves on vasta nyt herättänyt mielenkiintoni, ajatella, että metissämme elää iso kissapeto – ja ihan tässä naapurissa!

Tiedän, että ilveksiä on nähty vain parinkymmenen kilometrin päässä mökistäni. Suomen suurpedoista se onkin runsaslukuisin. Niillä on laajat reviirit, mutta yöeläimenä sen näkeminen päivällä on hyvin harvinaista. Ehkäpä siksi se ei ole saavuttanut sellaista huomiota kuin susi, karhu tai hirvi. Ilveksestä ei myöskään yleensä ole haittaa ihmiselle,  sillä se metsästää lähinnä pienriiistaa. Ilveksen levinneisyys on lähinnä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, mutta sitä on havaittu myös tundralla ja jopa himalajalla.

3G5A2981

Ilveksen tunnusomaisten korvatupsujen uskotaan auttavan sitä kuulemaan paremmin. Täplikäs väritys auttaa naamioitumaan ympäristöön ja paksu turkki sekä karvaiset tassut pitävät sen lämpimänä talvella. Ilveksen ruokalistalla on yleensä jäniksiä ja pikkunisäkkäitä, mutta se voi saalistaa myös kauriita, sammakoita ja kalaa.

3G5A2962Ilveksen kanta on kasvanut Suomessa viime vuosina ja kannan arvellaan olevan noin 2500 yksilöä. Sen ei katsota olevan uhanalainen, mutta vaarantunut laji. Euroopassa puolestaan tämä ennen niin yleinen kissapeto on metsästetty melkein kadoksiin. Petojen hävittyä kauriiden määrä on paikoin kasvanut häiritsevän suureksi. Tällä hetkellä euroopassa onkin käynnissä parikin erillistä projektia Ilveksen palauttamiseksi luontoon. Korkeasaaressa on syntynyt useita pentuja vuosien aikana ja eurooppalaiset eläintarhat tekevätkin töitä lajin elinvoiman säilyttämiseksi. Korkeasaaresta on lähtenyt Euroopan luonnonkannan vahvistukseksi useita yksilöitä.

Suomessa Ilves rauhoitettiin jo vuonna 1968 ja sen myötä kanta on vahvistunut koko maassa. Siltikin vierailuni Korkeasaareen oli ensimmäinen kohtaamiseni tämän upean kotimaisen kissapedon kanssa. Vuosittain tehtävät kanta-arviot ilveksen määrästä ovat osoittaneet viime vuonna pientä laskua. Samainen tutkimus selvittää kannan ikä- ja sukupuolirakenteen lisäksi elintapojen ja ravitsemuksen, liikkumisen  ja elinalueen avulla miten ilves sopeutuu elämään rinnakkain ihmisen kanssa. Näistä tiedoista saadaan myös perusta ilveksen kannan hoidolle ja mm. tarvittaville metsästyslupien määrälle.

3G5A2961

Olisi upeaa päästä seuraamaan ilveksiä luonnossa, vaikkapa täällä Kiskon metsissä. Kuitenkin käytännössä se vaatisi melkoisesti aikaa ja resursseja, joita minulla ei tällä hetkellä ole. En myöskään halua aiheuttaa tarpeetonta stressiä näille erittäin aroille eläimille kyykkimällä pusikoissa kamerani kanssa. Korkeasaaren ja muiden eläintarhojen eläimiä seuratessa minä, ja moni muu tällaisesta villistä luonnosta vieraantunut, saan tietoa siitä millaisia eläimiä naapurissa asuu. Uskon, että loppujen lopuksi kiinnostuksen herääminen ja aidon huolen syntyminen näiden eläinten tulevaisuudesta on konkreettisinta valistustyötä, jota eläintarhat ympäri maailman voivat tehdä.

Lähteet:

Korkeasaari

Luonnonvarakeskus

Himalajan valkoinen aave

Kaksi suurta leopardia makoilee kalliomaisessa luolassa. Niiden turkki on vaalea ja täynnä mustia epämääräisiä täpliä. Sinisävyisissä silmissä on levollinen katse, vaikka seison vain 20 metrin päässä kamerani kanssa. Ilma on sateinen ja aika kylmä. Seuraan kameran linssin läpi miten toinen eläimistä kääntää katseensa suoraan minuun. Pohdin tapani mukaan mitä tuo iso leopardi mahtaa minusta ajatella, vahvasti koiralle ja kotikissoille haisevasta otuksesta, jonka kamerasta kuuluu outoa sarjatulitusta.

3G5A1081Lumileopardi on Himalajan vuoristossa, yhteensä 12 eri valtion alueella elävä uhanalainen kissapeto. Sillä on suuri reviiri ja se liikkuu pitkiä matkoja seuraillen saaliseläinten vuodenaikaisia vaelluksia. Eniten lumileopardeja on Nepalissa ja Intiassa. Luonnonkannaksi arvioidaan 4000-6000 yksilöä ja laji luokitellaankin vaarantuneeksi. Tämä mestaripiiloutuja havaitaan yleensä vain riistakameroiden avulla.

3G5A1072Äkkiä toinen leopardeista nousee ja tassuttelee ulos kalliolle. Sen lähestyminen on äänetöntä, valtavat käpälät eivät tunnu edes osuvan maahan. Lumileopardi on maailman vaikeimmin havaittavissa oleva eläin, sillä sen elinalue on syrjäinen ja haastava. Ihastelen lumileopardin poikkeuksellisen pitkää ja paksua häntää, joka tasapainottaa liikkumista liukkaalla kalliolla. Leopardi nuuhkii ilmaa ja lähestyy aina vaan minua. Se ei tunnu pelkäävän, vaikka varmasti tietää minun seisovan lähellä. Kamera naksuu kun kuvaan lähikuvia lähestyvästä kissasta. Voin vain toivoa, että kuvista tulee tarkkoja. Lumileopardin ominaisuudet auttavat sitä selviytymään ankarissa olosuhteissa. Lyhyet eturaajat ja pitkät takaraajat edistävät ketterää kulkua jyrkällä ja epätasaisella elinalueella. Isot tassut auttavat kävelemään lumessa. Hyvin kehittynyt rintakehä ja suuret nenäontelot ovat myös osoituksia lumileopardin sopeutumisesta kotiseutunsa kylmään ja ohueen ilmaan.

3G5A1250Lumileopardien suojelemiseksi on kirjattu kansallisia suojelusuunnitelmia esimerkiksi Nepalissa ja Bhutanissa. Yksi lumileopardien suurimmista uhkista on salametsästys ja etenkin Kiinaan suuntautuva laiton kauppa. Niiden kitkemiseksi suojelutyössä mukana olevat tahot tukevat salametsästyksen vastaisia partioita ja kasvattavat alueen väestön ympäristötietoisuutta. Paikalliset asukkaat on otettu mukaan suojelutyöhön, mikä on erittäin tärkeää lajin säilymisen kannalta. Salametsästyksen rinnalla saaliseläinten määrän pieneneminen ja elinalueiden muuttuminen vaikuttavat kissapedon elinoloihin ratkaisevasti. Liiallinen laidunnus vie lumileopardeilta elintilaa 3G5A1242ja johtaa helposti konflikteihin ihmisten kanssa. Suojelutyössä kehitetään paikallisille muun muassa uusia kestäviä elinkeinoja ja petokorvausjärjestelmiä, joiden avulla autetaan sekä lumileopardeja että karjanhoitajia.

Lopulta leopardi astelee eteeni, vain kolmen metrin päähän ja kyykistyy pissalle. Hymähdän. Aivan kuin kotona kissani Bestis! Eleet ja asennot ovat aivan kuin kotikissoilla, vaikka leopardi on kymmenen kertaa suurempi – ja vaarallisempi. Minua ei kuitenkaan pelota. Tämä lumileopardi asustaa Korkeasaaressa Helsingissä ja välissämme on paksu verkko. Onneksi kamerani tarkentaa eläimeen, jättäen verkot pois kuvasta. Tarhaoloissa lumileopardeja elää noin 500. Lumileopardi kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan, jonka tavoitteena on kasvattaa elinvoimainen tarhakanta. Korkeasaaressa on 1960-luvulta alkaen syntynyt noin 130 lumileopardin pentua, mikä on enemmän kuin missään muussa eläintarhassa. Täällä voin seurata ja valokuvata eläimiä kaikessa rauhassa. Kun asiaa pysähtyy pohtimaan, uhanalaiset leopardit täällä, keskellä Helsinkiä, ovat melkoinen ihme.

snowleopard.orgKorkeasaari liittyi vuonna 2012 kansainvälisen Snow Leopard Trust -järjestön jäseneksi tukeakseen luonnon lumileopardien hyväksi tehtävää työtä. Korkeasaaressa kerätään ja lahjoitetaan järjestölle vuosittain 3500-4000 euroa . Vuosittaiset avustukset on kohdistettu gps-pannoitukseen ja uraauurtavaan verinäytteiden tutkimukseen, jolla on selvitetty taudinaiheuttajia luonnonvaraisten lumileopardien populaatiossa. Rahallisen avustuksen lisäksi Korkeasaaressa on tehty lajiin liittyvää tutkimusta. Tarhaoloissa on analysoitu muun muassa leopardin pentujen ulosteita ja saatujen tietojen pohjalta tutkijat ovat voineet määritellä, minkä ikäisiä luonnonvaraisia pentuja tietyillä alueilla on liikkunut emonsa kanssa.

3G5A1230Myös WWF taistelee lumileopardejen puolesta. Lajin elinalueiden säilyttäminen on tärkeää lumileopardin suojelemiseksi. WWF on ollut mukana perustamassa ja kehittämässä kansallispuistoja ja niitä yhdistäviä käytäviä sekä Nepalissa että Bhutanissa. Suojelualueet turvaavat lumileopardeille elinympäristöt myös tulevaisuudessa. Vielä ei tiedetä tarkalleen, miten ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan tämän lumessa ja kylmässä elävän kissaeläimen selviämiseen. Puurajan nouseminen ilmastonmuutoksen myötä uhkaa kuitenkin tuhota ison osan lumileopardien elinympäristöstä. Uhkina pidetään myös uusia infrastruktuuriin liittyviä hankkeita ja turismin lisääntymistä.

3G5A1268Olen jo muutaman vuoden haaveillut itsekin pääseväni Nepaliin Himalajan rinteille, mutta aivan viime aikoina olen pohtinut sen mielekkyyttä. Äkkiä mietin kuinka itsekästä tuollainen edes takaisin matkustaminen olisi ja miten se sotii kaikkea sitä vastaan mihin uskon: että meidän kaikkien pienillä yksittäisillä teoilla on suuri merkitys maapallon tulevaisuudelle. Vaikka Nepalin vuoret ovat henkeäsalpaavat ja olisi upeaa kokea kaikki se kauneus ihan omin silmin, koen kuitenkin, että juuri se asenne pitää meidät ihmiskuntana ahdingossaan. Miten paljosta olemme täällä länsimaissa valmiita luopumaan, jotta saavuttaisimme enemmän ympäristön kannalta, koko planeetan kannalta? Länsimaissa ihmiset kuluttavat kymmenkertaisen määrän suhteessa kehitysmaihin ja myös meidän hiilijalanjälkemme on moninkertainen. Pienistä pisaroista se valtamerikin koostuu. Kaukomatkailusta luopuminen omalla kodalla olisi ilmastoteko ja huoleni näiden eläinten, ja monien muiden tulevaisuudesta on 3G5A1256konkreettinen. Jos luopuisin halustani nähdä vuoret ja niiden eläimet, voin edesauttaa niiden säilymistä tulevillekin polville. Meistä jokainen voi pohtia suhtautumistaan luontoon ja kestävään kehitykseen ympäristömme puolesta.

Lisää ottamiani kuvia lumileopardeista: https://lifedream.kuvat.fi/kuvat/Muita/Lumileopardi/

Lue lisää:

https://wwf.fi/elainlajit/lumileopardi/

https://www.korkeasaari.fi/lumileopardin-suojelu/

Talviretkeilykohteena Korkeasaari

Mitä! Eihän se ole edes auki talvella?! Hyi miten kylmää ja märkää! Mitä siellä olisi edes nähtävää? En moiti jos nämä olivat ajatuksiasi, sillä niin minäkin tuumin kun ensimmäisen kerran tänä syksynä lähdin Korkeasaareen. Olen yllättynyt tämän jälkeen monta kertaa oikein iloisesti ja joutunut uusimaan omia asenteitani. Korkeasaari on auki Jouluaattoa lukuunottamatta vuoden jokaisena päivänä. Talviaikaan ovet ovat avoinna kello 10-16. Läksin paikan päälle kamerani kanssa sateisena ja tuulisena perjantaina marraskuun alussa ja ajattelin, että olen ihan hullu.

Reitit alueella

3G5A1048 (606x800) (2)
Tamur niminen amurintiikeri.

Vuonna 1889 perustettu Korkeasaaren eläintarha on yksi maailman vanhimmista. Eläinlajeja Korkeasaaressa on noin 150 ja kasvilajeja yli tuhat. Saaren kokonaispinta-ala on 22 hehtaaria. Lyhyen haastattelun jälkeen lipunostopisteellä sain tietää, että vaikka kesä onkin tarhan sesonkiaikaa, myös talvella vierailijoita käy 200-300 päivässä. Esteettömät reitit ovat leveitä ja hyvin opastettuja ja reittien varrella on lukuisia infotauluja alueen historiasta ja sen nähtävyyksistä. Erilaisia reittejä päivitetään sesongin mukaan, mm. 6-18.11.18 kannattaa tsekata Eläinmaailman isät- niminen reitti, joka esittelee nimensä mukaisesti erilaisia isiä ja niiden taitoja sekä kykyjä isänroolissaan. Saarta kiertäessä ja reittejä yhdistelemällä kävelee helposti-5-6 kilometriäkin jos ei enemmän. Aikaa kannattaa varata 3-4 tuntia. Lipunmyyntipisteeltä saa erikseen pieniä karttoja, joiden avulla saarella kulku on entistä helpompaa.

Ruokailumahdollisuudet

3G5A1721
Ruokalevolla pienet mangustit

Kunnon retkikohteen tavoin ruokailun voi täällä järjestää omien eväiden muodossa. Eläintarhan alueella on lukuisia piknikpöytiä. Karhulinnan edustalla, Ravintola Pukin vieressä ja Vuohipihan lähistöllä olevat grillit ovat asiakkaiden vapaassa käytössä. Tunnelmallinen kota ja laavu ovat myös mainioita grillauspaikkoja. Grillihiilet tarjoaa Korkeasaari, mutta ota omat sytytysvälineet mukaan. Jos säätä haluaa hetkeksi pakoon, voi eväitä syödä myös sisätiloissa Amazonia-talon aulassa ja Karhulinnan evästilassa, joista löytyy myös mikro. Lisäksi talvi-aikaan alueella on kaksi ravintolaa: ravintola Karhu tarjoaa maukasta lounasruokaa ja mustikkamaan puolella Cafe Bron valmistaa erittäin laadukkaita pizzoja, olen testannut! Myös kasvisruokailijoille löytyy vaihtoehtoja.

3G5A1220 (523x800)
Nukkuva ahma.

Suurinosa eläintarhan eläimistä on nähtävillä myös talvella!

Korkeasaaren suurimpia vetonauloja ovat suuret kissaeläimet ja karhut. Korkeasaaressa on useita eri ilmastoille ja ympäristötyypeille omistettuja eläintaloja, joihin sadetta ja kylmyyttä pääsee hyvin hetkeksi karkuun. Africasia valmistui ja avattiin kesällä 2002. Siellä elää mm. kääpiömangusteja, matelijoita, sammakoita, hyönteisiä, hämähäkkejä ja lintuja Afrikan aavikoilta ja Aasian sademetsistä. Amazoniassa elää Amazonin sademetsästä kotoisin olevia pikkueläimiä. Pikkuapinat kuuluvat Korkeasaaren suojeluprojektiin ja ne ovat lisääntyneet jonkin verran. Sään salliessa linnut ja apinat ovat esillä ulkohäkeissä. Borealia-talo valmistui vuonna 1995. Siellä elää Suomen luonnon lintuja ja pikkunisäkkäitä.

Kolmasosa saaren eläimistä ovat uhanalaisia, joten täällä pääsee tosiaan luontoretkeilyn tunnelmaan ihan uudella tavalla. Talvella poissa näkyviltä ovat
– karhut, jotka nukkuvat talviunta tarhan yläpuolella olevassa sisätilassa
– pesukarhut, jotka torkkuvat talven tarhan takana olevassa sisätilassa, heräävät välillä syömään vähän ja jatkavat torkkuja.

3G5A1447
Keisaritamariini

– alppimurmelit, jotka horrostavat tarhaan kaivamissaan tunneleissa
– kanit, jotka ovat talvitarhan sisätiloissa
– kanat, jotka ovat tarhan takana olevassa kanalassa
– emut ja kengurut, jotka ovat näkyvillä tarhan vieressä olevassa sisätilassa
– pikkuvuohet, jotka siirrettiin villisikojen ja karhujen yläpuolella olevaan takatarhaan, jonka yhteydessä on lämmin sisätila. Ulkoilevat nyt villisikojen ja karhujen välissä olevassa tarhassa, kannattaa käydä katsomassa pieniä kilejä jotka harjoittelevat lepakkohyppyjä 😀
– rantakäärme ja rupikonna, jotka horrostavat Borealian takatiloissa
– riikinkukot, jotka siirtyvät vähitellen talvitilaansa, mutta ovat läpi talven näkyvillä.

3G5A1182
Visentti

Melkeinpä kaikki em. eläimet ulkoilevat vielä nyt marraskuussa, mutta ne saavat valita ovatko sisällä vai ulkona – kuten muutkin eläimet lähes aina. Korkeasaaren lajien valinnassa painotetaan sitä, että talvisin hereillä olevilla suuremmilla eläimillä on mahdollisuus ulkoilla ympäri vuoden. Tästä syystä Korkeasaaressa ei ole norsuja, kirahveja, virtahepoja tai isoja lämpimistä maista kotoisin olevia kädellisiä. Suurimmat talven sisällä olevat eläimet ovat emut ja kengurut, mutta niilläkin on hyvin tilaa sisällä.

Luonnonsuojelu- ja kansainvälinen yhteistyö

3G5A1136
Tunturipöllö

Ajattelin aikaisemmin, että ahtaissa tarhaoloissa elävät eläimet kärsivät. Tottahan on, että luonnossa monilla eläimillä voisi olla suuremmat, joskus kymmenkertaiset reviirit. Maailma on kuitenkin muuttunut viimeisen 10-15 vuoden aikana ja sen pyörteissä minäkin. Kun yhä useampi laji luonnosta häviää, on sitä useammalle eläintarha se viimeinen turvapaikka. Planeettamme luonnonvarojen jatkuva ylikulutus ja väestönkasvu pakottavat meidät muuttamaan suhtautumistamme eläimiin. Lihantuotannon ja kulutuksen vähentäminen ja kasvisperäisten ruokien kulutuksen kasvattaminen ovat välttämättömiä koko planeetan tulevaisuuden kannalta sekä vastaus kasvavien kansantautien torjumiseen. Tämä kehityskulku näkyy nykyään ympäri maailmaa Kiinasta Eurooppaan.

Korkeasaari pyrkii muiden eläintarhojen kanssa parantamaan villieläinten hyvinvointia ja turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Niinpä vierailemalla Korkeasaaressa tuet tärkeää luonnonsuojelu- ja kehitystyötä. Korkeasaaren www-sivuilla voi tukeaan lahjoittaa myös suoraan jollekin eläinryhmälle.  Eläintarhat, Korkeasaari niiden mukana, ovat viime vuosikymmeninä tulleet yhä selvemmin mukaan luonnonsuojeluun luontotietouden levittäjinä ja osallistumalla uhanalaisten lajien suojeluhankkeisiin. Tämän olen itsekin viime vuosina huomannut ja todennut ilokseni asenteiden muuttuvan.

3G5A1623
Kultatamariini

Eläintarhojen toiminta perustuu kansainväliseen yhteistyöhön. Korkeasaari on mukana Maailman eläintarha- ja akvaariojärjestön (WAZA), Euroopan eläintarha- ja akvaariojärjestön (EAZA), Maailman luonnonsuojeluliiton alaisen Conservation Breeding Specialist Group-järjestön ja Maailman eläintarhaopettajien (IZE) toiminnassa. Korkeasaari osallistuu myös eurooppalaisten eläintarhojen yhteisiin suojeluohjelmiin. Koska eläintarhoilla on käytössä rajallisesti tilaa ja lajien säilyttämiseen tarvitaan usein jopa satoja yksilöitä, eläintarhat muodostavat yhdessä verkoston, jossa uhanalaisten lajien populaatioita pidetään yllä. Suojeluohjelmissa pyritään aluksi siihen, että eläintarhoissa asuvat yksilöt saadaan lisääntymään. Tarhakantojen kasvattamisessa pyritään säilyttämään eläinten perimä ja käyttäytyminen mahdollisimman luonnonmukaisena. Tässä työssä lajiin suojeluun perehtyneillä biologeilla ovat apuna kantakirjat, joiden perusteella suunnitellaan ja valitaan sopivat parit. Niinpä esimerkiksi Korkeasaaressa syntyneet amurintiikerit ovat matkustaneet eri puolille Eurooppaa uusien puolisoidensa luokse.

3G5A1238
Lumileopardi

Tarhakantojen kasvattamisen lisäksi eläintarhat tukevat mahdollisuuksien mukaan myös lajien suojelua alkuperäisillä elinalueilla. Myös tiedotus ja valistus ovat osa samaa luonnonsuojelutyötä. Samalla, kun eläintarhan kävijät saavat tietoa yksittäisistä lajeista ja niitä uhkaavista tekijöistä, tulevat esitellyiksi myös paljon laajemmat ympäristönsuojelukysymykset kuten sademetsien hävittäminen tai monimuotoisuuden säilyttämisen merkitys.

Tämä juttu aloittaa Korkeasaaren ja siellä valokuvaamieni eläinten esittelysarjan. Jatkossa kuvia löytyy paitsi instagramtililtäni, myös blogista avainsanalla eläintiede ja valokuvaus. Haluan kiittää tämän ja tulevien kirjoitusteni johdosta haastattelemaani Korkeasaaren työntekijää Lotta Kivaloa yhteistyöstä.

Lähteitä:

https://www.korkeasaari.fi/suojeluhankkeet/

Etusivu