Piikun treenikevät

Koronan myötä elämä on kaikilla muuttunut melkoisesti, mutta meillä arki on pysynyt ennallaan. Maalla eläessä olen kuin pienessä omassa kuplassani ja vain töissäollessa muistan, että jotakin erikoista on ympärilläni tapahtumassa. Toki kaikki koirakurssit on peruttu, agility- ja tokovalmennus on siirtynyt etäistuntoihin ja bortsupentu Likan sosiaalistaminen lievästi hankaloitunut.

Agilitya ehdimme kevään aikana tehdä Paimiossa Jaakkolan Tiinan opissa tammi- helmikuun ja vaikeammat ohjauskiemurat olivat meille molemmille aika turhauttavia Piikun kanssa. Nyt kun treeni-ideat saa videoilla, on homma omalla kohdalla entisestään vielä hankaloitunut.

On todella vaikeaa keksiä miten toimia jos oma koira ei teekään kuten videon esimerkki koira ja omaakin toimintaa on hankalaa hahmottaa kun kukaan ei ole kädestä pitäen neuvomassa. Agilityn, kuten kaiken muunkin kouluttamisen, tulisi olla paitsi eteenpäin vievää, myös hauskaa ja rentoa. Ainakin omasta mielestäni. Toki ihmisestä riippuu millaiset tavoitteet hän itselleen ja koiralle asettaa. Olen haaveillut Piikun kanssa kolmosluokasta, mutta nyt pelkästään virallisiin kisoihin pääseminen tuntuu kaukaiselle unelmalle. On vielä niin paljon opittavaa! Piikun luustokuvat oli tarkoitus ottaa huhtikuun alussa, mutta ne siirtyivät taloudellisista syistä nyt kauemmaksi. Tästä syystä myös keppien ja kontaktien opettelu siirtyy.

Kotitreeneissä olen agsassa keskittynyt itsenäisiin irtoamisiin hypyille ja keppien menokulmiin. Myös kontaktien pyssäreitä on ollut ajatus treenata. Kahden viikon lomani aikana tulikin treenattua ihan kiitettävästi. Piiku kuitenkin väsyy nopeasti. En tiedä johtuuko se murrosiästä (mikä on aika selkeä tällä hetkellä) vai mistä. En saa treeneistä onnistumisen fiiliksiä ja motivaatio on alkanut nopeasti laskea koko hommaan. Olemme käyneet pari kertaa paikallisella agsakentällä omatreeneissä, mutta tuntuu vaikealta keksiä oikeasti meille suunnitelmallisesti rakentavia treenejä.

Agilityyn liittyviä huonoja viboja:

  • turhautuminen siihen, etten osaa suunnitella tehtäviä rakentavasti
  • Piikun estefocus horjuvaa edelleen, myös keskittymisvaikeuksia ajoittain
  • Piikun oikeanpuolen ”vajaus” tekee kaiken mielellään myötäpäivään
  • videoiden ”täydellisyys”, esimerkkikoira ei tee virheitä, mutta entä jos oma koira tekee? Tai minä?
  • puutteellinen estevalikoima kotona

Agilityyn liittyviä hyviä viboja:

  • Piikun itsenäinen takakierto
  • Piikun liikehäiriöiden sieto kasvanut
  • Into agsaan kuitenkin suuri ja positiivinen

Jos agilityyn liittyvät fiilikset vaihtelevat, niin tokossa porskutetaan samoissa perusongelmissa. Kävimme Piikun kanssa seuruun tehotreeneissä Turussa maaliskuun lopussa ja se sujui tosi kivasti Piikun osalta. Aluksi Piiku teki upeassa kontaktissa tempon vaihteluja ja myös juoksussa piti paikan ja kontaktin, paremmin jopa kuin kävelyssä.

Saatiin paljon hyviä neuvoja, joilla pyritään ratkaisemaan Piikun vähän liiankin innokas ryntäily (seuraaminen on sille täysillä suoraan eteenpäin) Esim ellipsin tekoa koira Sisäpuolella. Palkkaus kun koira suorana. Yhden askeleen ”lähtötreenit” seuraa käsky ja sit hetken päästä liikkeelle. Piikulle malttia. Treeni jumppatyynyllä: perusasennon korjaaminen ja Seuruun perusta käskyn kanssa, jotta koira tajuaa seurata jalkaa eikä rynnätä eteenpäin. Namit ei saisi olla Kädessä! Piiku oli koko tunnin hurjan aktiivinen, innokas ja jaksoi hyvin. Koska taukomatto ei ollut mukana, otin myös kaukoja ja paikallaoloa, jotta aivot saisi hetken levätä. Tosi tyytyväinen mun pieneen lapseeni 😍💗

Kotona olemme jatkaneet kulmatreeniä tyynyllä pyörien. Ulkona Piikun keskittyminen on selkeästi kärsinyt ja seuraaminen on väljentynyt. Olen myös ottanut sen kanssa jonkin verran oheistreeninä esineen etsintää ja tunnistusnoutoa. Olemme Koiran Hetki kouluttajan Anu Rikkilän tokon etäkurssilla, jossa viikottain saamme selkeät vaihtuvat treeniohjeet. Anu on myös hienosti tsempannut minua turhautuessani ja tarjonnut vaihtoehtoisia tapoja kokeilla juttuja jos koulutus ei etene. Tästä syystä yleisfiilis tokoon on tällä hetkellä positiivisempi kuin agsassa.

Piikun kanssa olen ottanut asialistalle myös esineen pidon perusasennossa ja varsinkin siirtymisen perusasentoon esineen kanssa. Tämä on todella vaikeaa, koska Piiku väistää vasenta kättäni. Pito on kuitenkin jo ihan ok, jonkin verran kapula liikkuu suussa. Kokeilin Piikulle hyppynoutoa ensimmäisen kerran ja sepä sujuikin mallikkaasti! Tällöin myös perusasentoon siirtyminen kapulan kanssa sujui.

Tokoon liittyviä huonoja viboja:

  • perusasennon vinous,. Piiku heittää innostuksissaan pyllyn helposti liian taakse
  • seuraamisen väljyys ulkona, Piikun keskittyminen lopahtaa helposti muutaman metrin jälkeen.
  • esineen pito suussa perusasennossa
  • jäävät vielä kesken (osasi aiemmin täydellisen maahan menon liikkeestä)

Tokoon liittyviä hyviä viboja:

  • Loistava etävalmentaja!
  • Piikun into työskennellä! ❤
  • Upea katsekontakti
  • kivat kaukot
  • paikallamakuun kesto
  • hieno hyppy ja hyppynouto
  • Piikun keskittymiskyky varsinkin paikallaan oloissa

Yritän nyt rahoitella itseäni molemmissa lajeissa ja todeta, että Piiku on vasta runsaan vuoden ikäinen. Minulla ei ole mikään kiire siirtyä sen kanssa kisakentille ja toisaalta kotiin saapunut uusi pentu Sisko-Likka on tuonut Piikulle elämään ihan oman ystävän, jonka kanssa remuta ja touhuta sen sijaan, että se koko ajan hakisi huomiota minulta. Voin siis omalla tavalla myös huokaista, ettei kouluttaminen ole enää ”pakollinen pulla”, jotta saan sen loputonta energiaa purettua, vaan mukavaa yhdessä tekemistä ja meidän kahden oma juttu. Rakastan Piikua niin, että koskee ja haluan sen yltävän sille tasolle kuin sen on mahdollista päästä. Omat taidot ovat kouluttamisessa vasta lapsen kengissä, mutta onneksi Piiku on erittäin innokas oppija ja oikeasti älykäs koira, joka antaa paljon anteeksi tällaiselle kohlolle. Piiggels. Mun lapseni. ❤

Tunnaria ja esineitä

Vuoden alussa aloin opettaa Piikulle tunnistusnoutoa. Kyseessä on vaikea temppu, jossa koira hakee omistajalleen oman kapulansa muiden samanlaisten joukosta. Kilpailuissa liike alkaa ja loppuu perusasentoon. Aloitimme tietysti kapulan pidosta, joten kävin ostamassa meille säkillisen tunnari palikoita, joista yhtä Piiku sai pitää suussa ja tuoda minulle noudon tyyppisesti. Pitelin itsekin kapulaa paljon, jotta siihen tarttuisi meidän oma hajumme.

Jotta Piiku oppisi erottelemaan meidän hajun, käytin apuna avoimia lasipurkkeja. Sujautin tutun kapulan lasipurkkiin ja palkkasin Piikun siitä hetkestä kun se tunki nenänsä kuppiin saadakseen kapulan. Vahvistin tätä ilmaisua kauan ja lisäsin treeniin mukaan toisen, tyhjän, lasipurkin. Kun Piiku osasi valita aina sen purkin, jossa oli meidän kapula, oli aika ottaa treeniin mukaan vieras kapula.

Käsittelen tunnarikapuloita aina erityisin pihdein, jotta niissä säilyisi tuntematon haju. Lisäksi ne ovat säilytyksessä kahden erillisen muovipussin sisällä. Piiku oppi nopeasti tunnistamaan meidän kapulan ja lisäsin lasipurkkien määrää jo neljään, kaikissa kapula. Askartelin pahvisista kissanruokalaatikoista kätevän pidikkeen lasipurkeille, jottei ne kaatuneet Piikun tunkiessa kuononsa niihin.

Kun oltiin treenattu lasipurkeilla erehtymättä jonkin aikaa, oli aika kokeilla toimisiko homma ilman purkkeja. Piiku on tottunut tuomaan minulle lattialta kaiken, joten nyt sen piti oppia tuomaan minulle vain se, jonka haisi tutulle. Käytin tässä samaa käskyä Näytä! Kuin purkeilla, sillä noutokäsky Anna! Olisi sekoittanut sen tuomaan minkätahansa palikan. Pidin myös huolen, että toiset palikat jäivät lattialle, ettei se vahingossakaan innostuisi ottamaan niitä suuhunsa.

Aloitimme kolmella kapulalla, joissa oma oli lähempänä kuin kaksi muuta. Aluksi harjoitukset olivat pitkälti sellaisia, joissa vieraat kapulat olin kasannut yhteen paikkaan, ja tutun helposti esille. Pikkuhiljaa Piiku oppi tunnistamaan omansa yhä vaikeampien asetelmista ja jopa muiden alta.

Seuraavaksi on tarkoitus siirtää harjoitus ulos pihalle ja treenihalliin.

 

Esineiden etsiminen lähti hakuharrastuksen esineruudusta, joka tuntui viime kesänä mahdottomalta haaveelta toteuttaa. Ajattelin ensin, että haluaisin Piikun vain oppivan hakemaan esineitä pihalta tai metsästä, jolloin sen virikkeellistäminen olisi minulle suht helppoa. Tämä on edelleen tavoite, mutta toki esineiden etsiminen myös mahdollisissa kisoissa kiinnostaa.

Piiku osasi jo noudon ja noutokapulan pitämisen suussa, joten aloitin tarjoamalla sille erilaisia esineitä suuhun pidettäväksi. Tämä ei ollut Piikusta kovin kivaa, joten satsasin sanalliseen- että ruokapalkkaan. Seuraavaksi pyysin sitä tuomaan esineitä minulle lattialta. Tämä olikin kiva leikki: istuin nojatuolissa ja palkkasin joka kerta kun Piiku toi minulle esineen käteen. Valitsin erilaisia esineitä treenikassiin: puutarhahanskan, vanhan lompakon, silmälasikotelon, muoviset 3dlasit, kynän, hammasharjan, legopalikan, pehmeän vauvanlelun, pehmoesineen jne. Pidän ne tarkasti kassissa aina kun emme treenaa, joten Piiku tietää, ettei niillä leikitä.

Seuraavaksi aloin piilottaa esineitä sisätiloissa. Näytin Piikulle tuttua esinettä portin takana ja vein sen piiloon toiseen huoneeseen. Aluksi esineet olivat aivan näkösällä ja pikkuhiljaa piilotin niitä hieman vaikeammin, myös pois lattiarajasta. Vaihdoin käskysanan noutokäskystä Etsi! Käskyyn.

Loppuvuodesta Piiku etsi pimeällä etupihalla esineitä muutamasta metristä. Seuraavaksi on tarkoitus valjastaa etsintäalueeksi koko takapiha ja suorittaa etsintä yhä enemmän kokeen muotoisesti eli perusasennosta lähtien. Aion piilottaa esineitä myös metsään, mikä sikäli on varmasti Piikulle mukavampi ympäristö, koska on vieraanhajuinen. Oma piha on kuitenkin oma piha.

Tavoitteena olisi, että Piiku oppisi tuomaan tuttuja esineitä kevään aikana noin 50×50 alueelta metsässä. Käytännön syistä alue on todennäköisesti aluksi tallaamaton, mutta ajaa silti alustavana treeninä asiansa. Jatkossa kisoja varten Piikun pitäisi oppia tuomaan myös vieraita esineitä (vieraan ihmisen haju) ja tätä varten harjoitukset on taas aloitettava lähes alusta, mutta pääasia, että meillä riittää tekemistä ja ennen kaikkea hauskaa puuhaa yhdessä! 💞

Ps. Seuraa meidän touhuja instassa tai FB-tilillä!

Oppimisen juhlaa! Piiku 1v.

Piiku!!! Tämä rohkea, avoin, energinen ja loputtoman innostunut kaikesta oleva pentu tuli kotiin maaliskuun 23pv 2019. En voi tarpeeksi kiittää ja kehua kasvattaja Suvia Piikasen saamisesta luokseni ja kaikesta siitä työstä, jota hän pentujen kanssa teki ennen luovutusta. Minulla ei ole epäilystäkään, etteikö se yhdessä geneettisen taustansa kanssa olisi antanut Piikulle aimoannoksen niistä kyvyistä ja taidoista, joista olen päässyt itse nauttimaan ja työstämään. Alun alkaen etsin energistä agilitykoiraa, mutta Piikun kanssa innostuimme kesällä pk-hausta vähän sattuman kautta ja loppuvuonna myös tokosta ihan tosissaan. 3G5A8447On ilo kouluttaa koiraa, joka on oppinut tarjoamaan asioita ja aktiivisesti toimii oppiakseen uutta. Into tällaisen koiran kanssa touhuamiseen on aivan jotain muuta kuin vanhempien koirieni kouluttaminen, joiden pääasiallinen koulutusmetodi on ollut perus houkuttelu. Kun kävin koirankouluttajakursseja noin kymmenen vuotta sitten, jäi näistä asioista hyvä, mutta varsin turhautunut fiilis, koska silloiset koirani eivät myöskään olleet oppineet tarjoamaan. Niinpä voin nyt lämpimästi suositella tätä koulutusmuotoa kaikille uuden pennun kanssa! Se ehdottomasti kannattaa ja tekee koirasta aktiivisen ja tietoisen toimijan, joka ajan kanssa helpottaa omaa työtäsi lähes 100%.

67063465_1109166179473115_9099767808698351616_nPikkupentuaika 8vko-4kk: Piiku on ollut ensimmäisen vuoden erittäin vilkas. Vaikka rotu on minulle tuttu Piikun äidin puolelta, tuli Piikun vilkkaus silti minulle yllätyksenä. Se on myös palautunut aina todella nopeasti ja tarvinnut yllättävän vähän unta, piirre jonka se on perinyt isältään. Niinpä olin suoraan sanottuna vähän pulassa sen kanssa varsinkin alkuaikoina, jolloin tuntui siltä, ettei mikään väsytä pentua siten kuin mihin olen tottunut. Minulla ei ollut missään vaiheessa tarkoituksena opettaa sille kaikkia niitä temppuja, jotka se nyt osaa, mutta vilkkaan ja energisen koiran kanssa arki täyttyi pian erilaisista koulutussessioista. Tämän vuoden aikana Piiku onkin oppinut valtavasti. Jo kasvattajalla se oppi tasapainoilemaan erilaisilla tyynyillä ja jopa pienellä keinulla. Piiku oli myös ensimmäinen, joka kiipesi pois pentulaatikosta vain 2vkon iässä. Ajattelin jo tuolloin, että siitä tulee luontaisesti hyvä agilitykoira! 😀

Aloitimme agsan alkeet ja halliympäristöön tutustumisen heti luovutusiän jälkeen Aunelin koirakoulussa ja tokoilu tuli mukaan repertuaariin myöhemmin puoli vahingossa. Toki pikkupentuaikana opeteltiin istuminen ja maahanmeno sekä pyrittiin perus rauhoittumisen opetteluun. Arjen kiemuroissa katsekontakti, lelun nouto, luoksetulo ja odottaminenkin alkoivat sujua. Ei-sanaa ei Piikulle tarvinnut missään vaiheessa opettaa. Jos se teki jotakin väärin, palkkasin vain oikeasta toiminnasta ja arjessa tarjosin sille epätoivotun asian sijasta toivottua (leluja, luita, toimintaa  jne). Piikanen on luonnostaan erittäin kiltti ja nöyrä koira, joka haluaa miellyttää. Piiku oppi nopeasti. Se tasapainoili tuetun jumppapallon kanssa jo 4kk iässä. Piiku onkin aina luonnostaan rakastanut erilaisia korkeita pintoja kuten kiviä ja kantoja. Pienen pennun kanssa oli hauskaa opetella kaikenlaisia temppuja kuten kuonokontaktia kämmeneen ja etujalkatargettia pienelle matolle. Piiku oppi ne nopeasti ja tarjosi niitä sellaisella innolla, että sydän sulaa. Näistä on ollut valtavasi apua myös myöhemmin.

3G5A2145Siinä 3,5kk iässä osallistuimme Sporttirakin Pennusta harrastuskoiraksi kurssille. Teimme erilaisia leluleikkejä, kuten kuolleelle lelulle juokseminen ja lelun vaihtamista. Piiku on aina ollut enemmän ruuan perään, mutta rakastaa kyllä leikkiä. Saalisleikki on vetävämpi kuin taistelu, mutta molemmista tykkää kyllä. Agilityssä opetin sille ensimmäiseksi putken ja siivekkeen kierron molemmista suunnista. Kiertämistä tehtiin kotona myös ämpäreillä ja tuoleilla. Tämä oli fysiikan takia kuitenkin maltillista, eikä Piiku toisaalta ihan bordercollien kaltainen suhari ole. Etupihalla kiikkerä matala puunrunko sai toimia kontaktipintana ja Piiku oppi jo 12 vkon iässä tarjoamaan sille pyssäreitä. Toisin sanoen rakasti kiivetä itse rungon päälle keinumaan, missä palkitsin sen sitten kun takajalat olivat rungolla ja etujalat maassa. Pihalla lainassa olleet kakskakkoset mahdollistivat keppien menokulmien harjoittelun jo 4kk iässä ja Piiku irtosikin niille hyvin. Se oppi kesällä tarjoamaan menokulmaa juoksemalla kahden suoran kepin läpi lähes itsenäisesti. Myös eteenmenoa harjoiteltiin.

FB_IMG_15760909907336-12kk: Piiku oppi haun perusteet pienessä ryhmässämme kesän ja syksyn aikana todella nopeasti ja se rakastaakin hakea ihmisiä metsästä. Toimii itsenäisesti ja ripeästi ja käyttää hyvin nenäänsä, jopa hämärässä. Maltti on ollut treeneissä vaikein asia opetella, mutta viimeisissä treeneissä alkoi risteily minun kauttani maalimiehelle sujua jo rutiinilla. Kotona esineiden etsiminen tuli mukaan seuraavaksi ja Piiku osaa tuoda omia esineitä minulle nyt järjestyksessä.

Paimentamassa Piiku kävi muutaman kerran ja kehittyi kerta kerralta näissä sytyttelytreeneissä. Joulukuussa se haki jo kuljettamiseen sopivaa välimatkaa ja teki selvästi töitä minulle. Luopumisharjoitukset namilla ja lelulla näkyivät myös lampailla ja Piiku pysyi hyvin hallinnassa.

Tokoliikkeet alkoivat syksyllä kehittyä kun haun myötä innostuin siitäkin. Teimme ensin itseksemme perusasentoa ja seuraamisen alkeita alkusyksystä, mutta marraskuussa aloitimme ohjatut treenit Pawsitemin hoteissa Turussa. Apuna on ollut myös Unton omistaja Maiju, joka on ollut kiinnostunut alusta asti enemmän tokosta Unton kanssa ja on treenaillut Piikuakin aina silloin tällöin. Liikkeen omaiset perusasento, seuraaminen, ruutu, nouto ja kapulan pito alkoivat sujua, vaikka aluksi varsinkin noutokapulan ja perusasennon kanssa koettiin turhauttavia hetkiä. Myös kaukokäskyt istu-maahan-istu hioutuivat nopeasti. Kaikenlainen paikallaolo on ollut hirmuisen vaikeaa energiselle ja vilkkaalle Piikaselle, mutta iän myötä sekin on alkanut sujua. Marraskuussa Piiku oppi peruuttamaan ja tarjoamaan kämmeneen tassukontaktia (high five). Paikallaolo alkoi sujua myös siten, että pyörin sen ympärillä. Liikkeestä istumista ja maahanmenoa ollaan harjoiteltu nyt menestyksekkäästi. Ruutu noin 8m välimatkalla sujuu targetin avulla täydellisesti.

Piiku saa silmin nähden lisää intoa kun sille tarjoaa uutta asiaa opittavaksi. Vuoden alussa opetin sille hajutunnistuksen alkeita, suuntia ja merkille juoksua. Onkin ollut hauskaa sukeltaa sen kanssa koiran koulutuksen pariin ihan täysillä. Agilityssä se irtoaa jo tekemään kuuden kepin pujottelusarjaa ja kehon hallinnan parantuessa yhä tiukemmat kiemurat alkavat sujua. Toki näissäkin harjoituksissa on koiran nuoren iän vuoksi maltti mukana. Piikun keskittymiskyky on parantunut ihan viimeisen kuukauden aikana paljon, se näkyy treeneissä myös muiden koirien läsnä ollessa.

3G5A5336Keväällä ohjatut tokotreenit jäävät tauolle,  mutta toive on uudesta ryhmäpaikasta viimeistään kesällä. Myös hakua aiomme jatkaa heti kun saamme aikaiseksi aktiivisen ryhmän, todennäköisesti Lieto/Paimio akselilla. Agilityssä jatkoimme syksyllä Taija Salokanteleen Agipower koirakoulussa ja kaikenlaiset tekniikkakulmat ja ohjaajan lukutaito ovat kehittyneet hurjasti. Tänä vuonna jatkamme Rontix-areenalla Tiina Jaakkolan treeneissä. Paimentamaan olemme myös menossa kesän aikana ainakin muutaman kerran. Ikään kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi, olemme Maijun kanssa varovaisesti kiinnostuneet rallitokosta ja alokasluokan liikkeistä siinä. Piikun kyky omaksua uutta ja sisäistää temput nopeasti lyö minut joka kerta ällikällä. Piiku on saanut kehuja kaikilta koutseilta, lajeista riippumatta. Sen kanssa touhuaminen onkin erittäin palkitsevaa ja odotoan jo innolla näkeväni mitä kaikkea se oppii ensi vuonna! Kiitos kaikille meidän kanssa ekana vuonna touhunneille, valmentajille ja kanssaharrastajille.

Katso lisää treenivideoita Piikun INSTASSA, täällä!

Ensi vuonna vuorossa epävirallisia ja virallisia kilpailuja rallitokossa, agilityssä ja tokossa. Viralliset näyttelyt ja mahdollisesti paimennustaippari. Lajikohtaisia etappeja:

Toko:

  • jäävät liikkeet: seisominen ja istuminen
  • seuraaminen kulmissa
  • Perusasento seuraamisen yhteydessä (pysähtyessä)
  • Pidemmät välimatkat liikkeisiin
  • kokonainen hyppy ja nouto (perusasentoon siirtyminen uupuu)
  • tunnistusnouto (noo ainakin alkeet)
  • Ulkona työskentely
  • Merkille juoksu
  • Vahvemmat suunnat
  • Käskyerottelut
  • työskentely muiden koirien seurassa, muut häiriöt

3G5A5331Haku:

  • ilmaisu (haukku/rulla? Alkeet)
  • Välimatkat
  • Umpipiilot
  • esineruutu

Agility:

  • kontaktit
  • puomi ja A
  • kepit !!! (apua)
  • rimojen korkeus
  • Ohjauksen lukutaito
  • lelun käyttö palkkana (saalis tai taistelu)
  • motivaatio ja irtoaminen

Muita:

  • pyöri! (akselin ympäri)
  • Oikealla seuraaminen
  • Rallitokon alokasliikkeitä
  • Kieri! (maassa)
  • nätisti haukkumatta toimivat muiden koirien ohitukset arjessa

3G5A1190Piikun 1 vuoden käskysanoja:

  • läpsy! (kuonokontakti käteen)
  • kiipee! (takajalka kontaktipinta)
  • Etu! (Etujalka targetti)
  • istu
  • maahan
  • liikkeestä maahan meno
  • ruutu
  • käy! (matolle, tauko)
  • putkeen
  • hyppy (toko tai agsa hyppy suoraan)
  • eteen! (Etenee minusta pois päin)
  • Lepo (rauhoittuu kyljelleen makaamaan)
  • inin (agsassa)
  • Shhh (jarru agsassa)
  • takaa (hyppy takaa kiertäen)
  • kierrä (hyppy edestä kiertäen)
  • kepkep (kepit)
  • Hauku! (Haukkuu käskystä)
  • sivu (perusasento)
  • odota
  • seuraa
  • katso!
  • Oikee (kääntyy ja juoksee oikealle targetille)
  • Vasvas (kääntyy ja juoksee vasemmalle targetille)
  • tassu! (etujalkatargetti käteen)
  • seiso (näyttelyt)
  • pakki (peruutus)
  • Anna! (nouto ja pito)
  • Ukko! (maalimiehen etsintä)
  • Etsi! (esineen etsintä)
  • Tähän (lelu mulle esim lenkillä)
  • Kierrä! (objektin kierto)
  • Näytä! (Hajun tunnistaminen)

Palkkasanoja:

  • Yes! (lentävä lelu)
  • Zip! (ruokapalkka kädestä)
  • Saa! (ruokapalkka edessä)
  • Taakse! (ruokapalkka takana)
  • Tule! (vapautus esim kontakteilta)
  • Tässä! (Luoksetulo, nami aina kädessä)
  • Hyvä, hieno (sosiaalinen kehu)
  • Super, taito! ( sosiaalinen kehu)

 

Tokon ohjatut treenit marraskuussa

Aloitimme marraskuun alussa tokon ohjatut treenit Turussa Pawsiteamin hoteissa. Ensimmäisellä kerralla olin varovaisen utelias ja uskoni omiin ja Piikun kykyihin vielä vähän hatara, mutta tuon tunnin aikana tajusin miten paljon Piiku on kolmen viikon aikana kehittynyt. Olin ajatellut, että katson ensimmäisen 4 kerran kurssin ja päätän sitten jätänkö tokon kokonaan pois lajirepertuaaristamme. Turhautumiseni tokoon oli lokakuun aikana niin suuri, että jätin sen treenaamisen kokonaan välistä ja Piiku sai kahden viikon treenitauon. Ystäväni Maiju treenasi sitä muutaman kerran silloin kun Piiku oli Unton luona päivähoidossa ja kenties tämä teki hyvää. Nyttemmin Piikulle on jostakin ilmestynyt perusasentoon kestoa ja vahva katsekontakti. Marraskuussa ohjatuissa treeneissä kävimme läpi lisää perusasentoa, seuraamisen alkeita ja erilaisia muita liikkeitä aina noudosta kartion kiertoon. Piikun kehitys on ollut valtava ja into lajiin on syttynyt molemmille.

DSC_0868
Vielä lokakuussa perusasento on ollut melko väljä. Kuva: Linda Toivonen

Pawsiteamin viikottainen tokokurssi on meillä yhdessä Unton kanssa, joten pääsemme Maijun kanssa fiilistelemään jo menomatkalla. Onkin kiva, että ajomatkalle on seuraa, sillä välimatka Turkuun hallille on liki tunti. Paikka on Maijulle tuttu jo entuudestaan, sillä hän aloitti tokoilun täällä jo aiemmin syksyllä. Parkkipaikalla sekä Unto, että Piiku haukkuivat aluksi muille koirille, mutta yritämme pitää tämän aisoissa kiinnittämällä koiran huomion muualle (namiin). Molemmilla on nähtävissä mörköikää, joten pimeässä lähestyvät koirat ovat tosi outoja ja pelottavia. Piiku mörköilee myös lenkillä välillä ja toivon tämän vaiheen menevän ajan myötä ohi. Nyttemmin Piiku tarjoaa vieraan koiran kohdatessaan jo katsekontaktia ja oikein hakee namia kädestä. Hyvin toimii siis ehdollistaminen!

Odotimme ulkona sen aikaa, että edellinen ryhmä tyhjeni hallista ja sitten pääsimme sisälle Anun oppiin. Yllätykseksemme olimme paikalla kahdestaan, mikä tuntui tosi kivalle. Saimme molemmat kaksi kertaa yksilöohjausta ja taukojen aikana harjoittelimme Piikun kanssa taukoa omalla matolla ja perusasentoa. Allaolevalla videolla Maiju treenaa Piikulle kestoa perusasentoon.

Koska olimme toisillemme vieraita kerroin ensin Anulle meidän vaikeuksista ja siitä miten vilkas Piikanen on. Se on koira, joka on pakko ennen treenejä lenkityttää kunnolla, jotta se jaksaa keskittyä tällaiseen hinkkaamiseen. Oli pakko ääneen kehaista Maijua, joka on saanut Piikulle rakennettua vahvan katsekontaktin ja kestoa peruasentoon. Sen treenaaminen ei ole enää ollenkaan niin tuskaista kuin vielä pari viikkoa aikaisemmin. Treenatessamme huomasin myös ilahtuneena, että Piiku on keksinyt tarjota perusasentoa! Tästä haaveilin koko alkusyksyn, koska tiedän tarjoamisen olevan Piikulle avain sen sydämeen. Kaikki liikkeet, joita se alkaa itsenäisesti tarjota ovat menneet sen jakeluun aivan eri tavalla kuin liikkeiden houkuttelu tai käskytys. Tästä on hyvä jatkaa myös seuraamiseen.

Otimme pätkän myös seuraamista ja aloitimme ihan seuruukävelyllä, jossa minä kävelin hallissa ristiin rastiin ja palkkasin Piikun aina kun se ilmestyi luokseni ja otti kontaktia. Tämä oli vaikeaa aluksi, koska Piiku oli uudessa paikassa innoissaan. Lopulta se tuli hakemaan katsekontaktia, mutta ei jalan vieressä, jolloin liike aukeni liiaksi sivulle. Otimme myös kaukokäskyjä, mutta nekin olivat Piikulle turhan vaikeita ja se maahanmenossa ”hivuttautuu” lähemmäksi. Kaiken kaikkiaan ekasta tunnista jäi fiilis, että tällä kurssilla opimme varmasti lisää ja saamme ohjatusti niksejä vaikeisiin asioihin.

Seuraavalla viikolla Maiju opasti minua tokoryhmän periaatteista: kotona treenataan ja ohjatuissa treeneissä kysytään neuvoa vaikeisiin eteen tulleisiin ongelmiin. Toko siis vaatii paljon kotona treenaamista ja siinä missä agilityssa kouluttaja johtaa treeniä, tokossa homma sujuu ikään kuin toisin päin ja on oltava itse eri tavalla aktiivinen. Tämä oli tärkeä huomio. Olimme paikalla jälleen kahdestaan ja tällä kertaa Piikukin jo tiesi mihin tulimme. Se on aina keskittynyt yhdessä tekemiseen, mutta tällä kertaa silti vielä paremmin kuin viimeksi.

Otimme seuraamista askel kerrallaan. Anu ehdotti, että ottaisin käyttöön erillisen palkkasanan Zip! Varsinkin kaukokäskyillä, sillä Piiku edistää melkoisesti. Piikun ollessa pentu, käytin paljon YES sanaa määrittelemään sen hetken, jolloin Piiku teki oikein. Ikään kuin naksuna, jonka jälkeen se sai palkan. Se toimi hyvin targetilla ja erilaisissa kiertoliikkeissä. Tämä on kuitenkin pennun kasvaessa unohtunut ja yes sana ei ole enää ollut niin ehdoton. Se toimii tällä hetkellä agilityssä ja lelun kanssa, jotenkin vauhdikkaissa liikkeissä se on helpompi sanoa. Voisi sanoa, että Yes kuvastaa meillä saalispalkkaa, jolloin Piiku pääsee juoksemaan minusta pois päin joko lelulle. Tästä syystä lyhyt ja ytimekäs ZIP voisi toimia paremmin tokossa ja sen hienovaraisissa liikkeissä, joissa koiran on tarkoitus pysyä jalan vieressä.  Maijulla ZIP on ollut käytössä Untolla jo alusta asti, joten yhdistän sen tokoon sitäkin kautta.

Teimme myös noutoa, jota olen harjoitellut kotona osaamatta yhdistää vielä perusasentoa ja noutoa toisiinsa. Tänään hallilla Piiku teki ensimmäistä kertaa kokonaisen liikkeen lähtien peruasennosta ja päättyen siihen. ZIP! Voi onnea!! 🙂 Piiku on myös oppinut alokasluokan liikkeen pitämällä kapulaa peruasennossa suussaan ja ylläpitää hienosti katsekontaktia, vaikka heiluttelisin käsiäni sen pään ympärillä. Super hienoa siihen nähden, että kesällä se ei suostunut ottamaan mokomaa kapulaa edes suuhunsa. Noudossa kokeilimme hakea liikkeeseen vauhtia siten, että kun Piiku kääntyy tuomaan kapulaa, minä juoksenkin kutsuen toiseen suuntaan. Ensimmäisellä kerralla Piiku tiputti kapulan, mutta tämän tyyppistä variaatiota voisin sille tehdä myös kotona.

Piiku tarjoaa hienosti taukomattoa ja hakeutuu sille Käy! komennolla. Pohdiskelen, että tämä voisi toimia kesällä myös hakutreeneissä maalimiehen luona. Katsotaan. Harjoittelemme perusasentoa ja siitä paikalleen jäämistä niin istuen kuin maaten. Vaikeaa on pitää sessiot tarpeeksi erilaisina, ettei koira ala ennakoida. Rutiinin rikkominen olisi tärkeää. Jo ZIP käskyn opettelu ENNEN käden viemistä taskuun on minulle haastavaa ja harjoittelen sitä myöhemmin kotona ilman koiraa. Piiku haukkuu todella vähän hallilla ja saa kehuja sen työskentelevästä asenteesta. On ilo katsella sen kehittymistä kun muistaa miten paljon olemme melko lyhyessä ajassa jo edistyneet!

Kolmannella kerralla hallilla oli meille vieras koira ja Piiku otti siitä hurjasti häiriötä. Se oli innostuksissaan ja täynnä energiaa, koska en pääse pimeällä tekemään kunnon lenkkejä. Itse olin todella väsynyt. Ei siis hyvä yhtälö. Harjoiteltiin seisomista, mikä ihan uusi liike tokossa ja sujuu sen mukaisesti. Oma pinna kiristyy omaan säätämiseen. Palkkasanat sekoaa suussa ja Piikukin turhautuu kun ei tiedä mitä siltä haluan. Teen helppoja juttuja välillä, kaukokäskyt alkaa sujua. Piiku edistää kaikessa sille vaikeassa, myös seuraamisessa. Anu opettaa palkkaamaan kaikilla mahdollisilla tavoilla ettei synny rutiinia. Lopulta käyn lattialle istumaan ja pyydän Piikua leikkiin. Illan paras hetki kun painimme matolla, minä selin lattialla ja Piikanen kaikki tassut päälläni pussaillen. Siis ihan sama! Mun karvainen lapseni! ♡ Paska fiilis säilyy seuraavaan aamuun ja pohdin taas lajin tulevaisuutta.

Neljännellä ja siis tämän ekan kurssin vikalla kerralla olemme jälleen paikalla Maijun kanssa kahdestaan. Hyvä fiilis kun olemme Piikun kanssa sopineet jo kotona miten käyttäydytään. Parkkiksella Piiku ei enää välitä vieraista koirista ja keskittyy nakkiin. Tänään teemana palkkaus eri suunnista. Teemme vuoron perään Anun ohjauksessa ja odotellessa Piiku harjoittelee istumista erilaisilla alustoilla ja jumppapalloilla, perusasentoa, kaukokäskyjä ja seuraamista. Siinä onkin tapahtunut käänne kun Maiju sunnuntaina puoli vahingossa treenasi Piikasta puolen tunnin ajan opettaen sile katsekontaktin seuraamisessa. Luojalle kiitos Maijusta!!

Omalla vuorolla harjoitellaan takapalkkausta pistämällä kuppi Piikun selän taakse. Ihan mielettömän hienosti Piiku jäi perusasennosta istumaan kun kävelen 10-15 askelta selin siitä pois päin, käännyn ja vapautan Taakse! Käskyllä. Teimme myös eteenmenoa samalla kupilla niin, että Piiku juoksee Saa! Käskyn saatuaan perusasennosta n. 10m päähän kupille. Olen äimistynyt Piikun vahvasta paikallaolosta!! Vastahan me tämän(kin) asian kanssa taistelimme!! Ainoa mikä tuotti vaikeuksia oli tilanne, jossa jätin Piikun istumaan,  kävelin itse kupille ja laskin sille koiran nähden nakkia. Tämä oli liikaa ja Piiku nousi seisomaan ja lähestyi minua.

IMG_20191115_201853_356

Lokakuussa kokemani ahdistus on sulanut pois ainakin siltä osin, että Piiku on uskomattoman nopea oppimaan, fiksu ja ahkera. Meille lokakuussa vaikeat, miltei mahdottomilta tuntuvat asiat kuten paikalla olo, perusasento ja katsekontakti, ovatkin nyt äkkiä vahvuuksiamme!! Piiku myös tarjoaa näitä halukkaasti, myös silloin kun on epävarma siitä mitä pitäisi tehdä. Anulta sateli jälleen hyviä vinkkejä mm. seuraamisen aloittamiseen vasemmalla jalalla ja koiran paikalla pysymiseen oikealla jalalla. Uusia palkkasanoja alkaa tulla:

Zip! Ruokapalkka

Yes! Lelupalkka

Saa! Ruokapalkka minusta poispäin esim. Eteenmenossa

Taakse! Takapalkka koiran takana

Wau! Oikean käden palkka esim. Seuraamisesta

Hyvä, super!! Sosiaalisia kehuja

Tässähän alkaa ikään kuin innostua tokosta ja koiran kouluttamisesta 😀 olemme Maijun kanssa molemmat todella ylpeitä ja iloisia pentujen keskittymisestä ja asenteesta. Kumpikaan niistä ei lakkaa tai väsy työskentelemästä tunnin aikana. Turhautuessaan ne voivat hieman haukkua, mutta keskittyvät täysillä meidän kanssa tekemiseen, eivät toisiinsa. Ne ovat väsymättömiä tarjoamaan tekemistä, myös taukojen aikana. Jatkamme Pawsiteamissä vuoden loppuun ja jatkamme tokoa myös kotona. Tällaiset harrastuskoirat on ilo omistaa!!

 

Yhdistyksen tokopäivä 20.10.2019

Osallistuimme Maijun kanssa collieyhdistyksen Turun alaosaston tokopäivään lokakuussa. Paikalla oli kouluttajana Katja Honkasalo, jolla kolme nahkaa, osa jo tokovalioita. Yllätykseksi paikalla oli vain kolme tokoilijaa, joten saimme parin tunnin yksäritreenit ja kaikille varmasti erittäin antoisan päivän! Harmittaa, ettei näihin yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin osallistuta, sillä niistä saisi paljon rotukohtaista oppia. Pohdiskelimme oliko todella niin, että tokoilijoita ei löydy tarpeeksi rodun parista vai missä vika? Itse aikanaan järjestin tapahtumia kasvatinomistajille ja muistan hyvin tunteen.

Ylläolevasta videosta näkee mistä on lähdetty liikkeelle: vahvalla käsiavulla. Minulla on ollut suuria vaikeuksia Piikun tokotreenaamisessa siitä syystä, että se on erittäin vilkas ipana. Tokoa en tavoitteellisesti ole treenannut kuin kesästä asti, eikä täällä blogissakaan siksi ole suuremmin siitä juttua. Nyt kuitenkin tavoitteemme on vaatimattomasti alokasluokka, jossa kisasin myös vanhemman koirani Rosien (Lifedream Lady Freyja) kanssa. Piiku on innokas tekijä, mutta totta puhuen minulta puuttuu tarvittava taito monessa kohtaa, sillä tokossa pitää olla super nopea palkan ajoituksen ja suunnankin suhteen. Kun ammoisina aikoina harrastin ratsastusta, oli minusta maastoilu aina mukavampaa kuin koulun hinkkaaminen. Kaipa siksi vauhdikas agility on lajina minulle sopivampi. Päätin, että kirjoitan rehellisesti treeneistämme niin itselleni muistoksi kuin muillekin kiinnostuneille .

En voi kieltää, etteikö turhautuminen ole ajoittain ollut valtava. Piiku tekee innolla ja sen vaikeus on keskittyminen. Näen sen innossa kuitenkin valtavasti potentiaalia, joten en halua luovuttaa. Lisäksi se tuntuu rakastavan hakua, jota itsekin mielelläni kisatavoitteellisesti sen kanssa jatkossa harrastaisin. Tämä vaatii tietenkin myös tottelevaisuuskoulutusta, koska kisoissa hakukoe koostuu kolmesta osasta: varsinaisesta etsinnästä maastossa, esineruudusta ja tottisosuudesta. Allaolevasta videosta näkee ongelman lokakuun 22.pv. Piiku ehtii vapauttaa itsensä ja pyllynsä ennen kuin ehdin antaa sille luvan.

Perusasennon lisäksi olemme tehneet esineiden noutoa. Aluksi kapulan pito oli huisin vaikeaa, mutta nyttemmin Piiku rakastaa kapulan pitoa ja noutoa. Vielä se ei osaa yhdistää noutoa ja perusasentoa, mutta se on työnalla. Myös muita esineitä olen sille heitellyt sisällä ja pihalla, joita se sitten etsii minulle, jopa pimeässä. Pitäisi muistaa kaiken tämän turhauman keskellä, että kyllä edistystäkin tapahtuu!

Aloitimme tokopäivän yhteisliikkeellä, mikä oli Piikulle todella vaikeaa. Se ei ole sellaisia tehnytkään sitten pentukurssien ja varsinkin perusasennon kesto on ihan olematon. Se ei ole kiinnostunut muista koirista, mutta peppu ei vaan millään pysyisi maassa. Seuraamisesta ei voi puhuakaan kun koira katoaa jalan vierestä samantien. Tässä oli turhautuneena jo tippa linssissä ja kun Katja kysyi suurimpia ongelmakohtia noin 20min yksilötreenin aikana, oli perusasento selkeä vaihtoehto. Katjalla oli optimistinen mieli ja vahva usko Piikuun. Se lämmitti mieltä! Harjoittelimme asentoa siten, että hoin sanaa sivu ja samalla rauhallisin liikkein otin taskusta lisää palkkaa. Teimme kestoa myös siten, että minulla oli kuppi etäpalkkana. Tätä olen tehnyt ruokakupilla myös kotona. Heti tuntui kesto paranevan!

Katja kehui Piikun siirtymänopeutta liikkeissä ja se onkin todella nopea ja näyttävä. Perusasento on onnistunut vahvalla käsiavulla, mutta nyt riitti pelkkä käden nyrkkiin vieminen housunlahkeeseen. Jo tästä olin erittäin vakuuttunut! Meillä oli pari yksilöpätkää, joiden aikana treenasimme myös kapulan noutoa ja siihen yhdistettävää perusasentoa. Sujui kivasti. Lisäksi seuraamista kokeilimme siten, että minulla oli nami nyrkissä housun lahkeen kohdalla. Seuraaminen tuntuu kyllä kaukaiselle haaveelle vielä.

Untoon verrattuna Piiku onkin melkoinen tättähäärä ja myönnetään, Maijun ja Unton upea seuraaminen ja paikallaolon kestot ovat meillä vielä vain päiväunelma. Sittemmin Maiju on treenannut Piikua sen ollessa heillä hoidossa ajoittain ja jotenkin hänen kanssaan Piiku on oppinut enemmän kestoa. Kun palaan viime kesän tunnelmiin, niin on ilo löytää sieltä parikin juttua, missä kehitystä on selvästi tapahtunut. Olen kuitenkin haka kiinnittämään huomioni kaikkeen siihen, mikä ei onnistu ja polku kisavalmiiksi tuntuu ylivoimaiselta. Turhauman sietäminen ovat minulle tuttuja kiipeilystä, joka pitkälti on pelkkää pään seinään hakkaamista, mutta tokopäivästä sain hiukan uskoa tälle asialle. Piikusta  tulee vielä kiva tokoilija jahka uskon tähän prosessiin ja itseeni!!

Olemme aloittaneet Turun Pawsiteamissa ohjatut viikkotreenit ja uskon, että jatkossa kehitymme nopeasti. Seuraa siis tokopäivityksiämme!

Tokoilun alkeita

Keväällä tein Piikun kanssa muutamia kertoja tokon perusasentoa ja maahanmenoa. Osallistuimme myös rallitokokurssille. Lisäksi suoritimme Sporttirakin pennusta harrastuskoiraksi-kurssin. Kuitenkin agility vei ajatukset täysin kesän alussa ja toko jäi. Kunnes innostuin Piikun kanssa hakumetsästä! Nyt toko ja tottis on täysillä taas mukana lajeissa ja tarkoituksena olisi hioa niihin vaadittavia liikkeitä. Harmittaa, etten enempää keskittynyt niihin Emmi Lavikan kurssilla. Tokon liikkeet onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä vaikka Piikulla virtaa riittää, sen keskittymiskyky on tällä hetkellä hyvin rajallinen.

Ajattelin kirjoittaa itselleni muistoksi etenemisestä myös tässä lajissa. Perusasentoa ollaan harjoiteltu alusta asti, mutta nyt tauon jälkeen se sujuu jo aika kivasti, joskin vielä selkeällä käsiavulla. Piiku on erityisen motivoitunut kun minulla on ruokakuppi kädessä, ja olen edennyt vaatimaan siltä tässä tilanteessa useita toistoja ennen vapauttamista kupille. Muuten perusasentoa ja seuraamisen oikeaa paikkaa on harjoiteltu imutusharjoituksin. Pyrin palkkaamaan aina housun sauman kohdalta, jolloin koira automaattisesti hakeutuisi oikeaan kohtaan ja vapauttamaan aina minusta pois päin. Ongelma on, että en ehdi vapauttamaan läheskään niin nopeasti kuin pentu katoaa jalan vierestä. Sille ei ole siis selkeänä liikkeen kesto.

Minua myös häiritsee tokon selkeä houkuttelu, Piiku kun on opetettu agsajutuissa tarjoamaan ja se pitää siitä paljon. Sen tällä tavoin opitut asiat ovat myös jotenkin niin sisäänrakennettuja, että suorittaa ilolla ja vimmalla sen itse hoksaamia asioita. Ymmärrän siis nyt ne kuulemani kannanotot, että tarjoamalla opetetun koiran jälkeen ei enää haluaisi houkutella koiraa mihinkään. Sinänsä hauskaa, Piiku on ensimmäinen tarjoamisen kautta opetettu koirani. Muiden kanssa treeneissä on vaihdeltu tekniikkaa aika paljon, mutta tarjoaminen on tullut kuvioihin vasta vanhempana.

3G5A6867
Piiku Pikkarainen perusasioiden äärellä.

Piikulaisen keston sietokyvyn vaikeus kulminoituu myös paikallaolossa, on kyse sitten istumisesta tai maassa makaamisesta. Piiku oppi nopeasti kaukokäskyn alkeet eli maahan – ylös (istu) – maahan. Mutta kun sitä oltiin tehty pari kertaa, alkoi se ennakoimaan makuulta nousua. Nyt on todella vaikeaa saada tähän kestoa. Myös maahamenoa ilman käsimerkkiä tulisi harjoitella erikseen. Ruutua olemme harjoitelleet tasan kerran Unton luona kun Maiju on hankkinut ruudun tarvikkeiden lisäksi myös tokon hypyn. Ruutu ei ollut ongelma sen jälkeen kun Piiku ymmärsi sen olevan vai targetille juoksu. Piikulla on hyvin vahva etujalkatargetti, joten sitä on helppo käyttää tässä jatkossa.

3G5A6888
Unton seuraamisen alkeita

Kapulan pito on tällä hetkellä sekä Piikun, että Unton kompastuskivi. Yhdessä Maijun kanssa treenaamme ja vaihtelemme vinkkejä ja kuulumisia asian tiimoilta. Maiju opetti Untolle kapulan noston sylistä ja toisti tätä vaikka pentu tiputtikin kapulan maahan. Minäkin olen treenannut tätä pari kertaa ja nyt Piiku osaa myös nostaa kapulan maasta minulle. Pito on kuitenkin vielä herkkää, kapula tippuu todella helposti ja nopeasti. Nouto sinänsä toimii hyvin lelulla, mutta kapula on eri juttu. Uskon, että nyt kun Piiku on tajunnut mitä tässä haetaan, saan sille kestoa aikaan myös yksinkertaisesti toistojen määrällä. Olen yrittänyt saada Piikua pitämään suussa erilaisia esineitä kuten lusikkaa ja vanhaa hammasharjaa, mutta se ei ole sen mielestä yhtään kivaa ja Piiku väistää. Toivon kovasti, että jonakin päivänä lamppu syttyy ja saan sen innostumaan esineiden pitämisestä ja minulle tuomisesta. Tulevan esineruudun kannalta olisi hyvä, että se paitsi toisi kaikenlaisia esineitä, myös tunnistaisi niiden hajun. Matka on pitkä, mutta onneksi Piiku on vasta puoli vuotias 😉

Rosie TOKO ALO I

Saimme Rosien kanssa lauantaina ensimmäisen tokon ykköstuloksen elämämme toisessa tokokokeessa Salossa. Olin ihan äimistynyt, koska koe ei mennyt ihan niin putkeen kuin viimeksi. Edellisellä kerralla jäi päälimmäiseksi kuitenkin mieleen ne nollaksi jääneet liikkeet, kun taas tällä kertaa saimme tuloksen kaikista liikkeistä.

luoksepäästävyys 10,

paikallamakuu 10,

seuraaminen kytkettynä 9,5, Rosiella pysyi hyvin kontakti yllä!

seuraaminen taluttimetta 8,alkoi hieman haahuilemaan sivusuunnassa..

maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8, tarvitsi kaksoiskäskyn liikkeelle lähdössä

luoksetulo 7,ehti perusasennosta painua maihin ennen kuin lähdin liikkeelle

seisominen seuraamisen yhteydessä 7, ennakoi ja istui ennen käsyä lopussa

estehyppy 7, ennakoi jälleen ja ehti istua ennen käskyä

yleisvaikutelma 8- tuomari sanoi jotakin, että on hieman yli-innokas odottamaan ja kuuntelemaan 😉

pisteet 164. sija 6/14

Olin kyllä ihan mielettömän tyytyväinen Rosien seuraamiseen, se oli parantunut edellisestä kerrasta. Myös jäävät ovat mielestäni ihan kivoja ja varmoja.  Sen sijaan tuo ennakoiminen perusasennoissa tai niihin siirtymisessä on todella ärsyttävä ongelma. Kokeesta jäi ihan ok fiilis, mutta en todellakaan odottanut ykköstulosta, en edes kakkosta. Kun sitten palkintojen jaossa kisakirjat jaettiin, olin äimistynyt siitä miten hyvin meillä menikään!! Rosien kanssa jatketaan alokasluokassa, koska tavoitteeni on saada sille koulutustunnus ensi vuoden aikana ja ehkäpä me uskallamme myös lähteä kokeilemaan BH-kokeen seuraamisia sitten kun aika on oikea.

Rosie ❤

Tokovalmenuspäivä kuvina

21.4 meillä oli tokon valmennuspäivä, jonka tiimille veti jälleen Anette Lindell Aunelin koirakoulusta. On todella mukavaa kun Anette alkaa jo tuntea kasvattini ja myös jokaisen koirakon ongelmat. Tässä muutama kuva päivästä. Minulla oli mukana vanha herra Bilbo, joka paikasi juoksuista Rosieta ja paikalla oli myös vaikutteita imemässä Ronja ja Puuma.

Petra ja Tom (Lifedream Lord Legolin) hakevat apua kontaktiongelmiin
Tom on kaikkien aikojen ensimmäisen pentueeni ensimmäinen pentu ja mm. Ramseksen isä ja sitä kautta aika monen tiimiläisen isoisä. 9-vuotias herra pitää vielä Petran kuntoa yllä 😉
mm. hiljaiseen työskentelyyn hakivat avaimia Katri ja Saku (Lifedream Rider of Rohan).
Parilla on mielettömän kaunis kontakti ja seuraaminen!
12.vuotias veteraani pappa Bilbo oli hömpöttelemässä. Bilbo mm. Ramseksen isoisä ja näin ollen Shantin ja sen lasten isoisoisä.
Pikkuisen alkaa veteraanin ranteen paukkua, mutta normielämässä se ei mitenkään näy. Bilbo on edelleen varsin vetreä ja hyvinvoiva herrasmies.
Bilbo oli ihan tohkeissaan kun pääsi tekemään taas jotakin, mutta se väsyi aika nopeasti jo muutaman liikkeen jälkeen, joten pappa sai rentoutua yleisön joukossa.
Bilbon tyttärenpojantytär Shanti (Lifedream Endless Narnia) tässä noudon kimpussa. Joanna haki Anetelta apua noutokapulan pitämisen kestoon sekä luoksetulon pysäytykseen.
Tokon alkeita opetteleva Roki (Lifedream Blue Bolger) lainaohjaaja Ilonan kanssa hakivat opastusta oikeaan perusasentoon sekä hiljaiseen työskentelyyn.
Peto (Lifedream Shephed’s Pie) harjoitteli perusasentoa ja istumisen nopeutta.
Peto harjoittelee perusasentoa
Yleisön joukossa Juuso harjoitteli Ronjan (Lifedream Yes I Am RN’B Design) kanssa perusasentoa.

Haastateltuani tiimiä koulutuksen jälkeen, tuntuivat kaikki saaneen jotakin antimia tulevia treenejä varten. Aivan mahtavaa, että olemme saaneet Aneten koutsaamaan meitä. Seuraava tokopäivä on alustavasti suunnitelmissa kesälle.

Katso lisää kuvia päivästä täältä. (facebook)