Aihearkisto: Valokuvaamassa

Boulderliiga 18.3.2017

IMG_2793Lauantaina lähdin kuvaamaan Kiipeilyareenalla pidettävään Suomen Boulderliigan finaaliin. Kiipeilijöitä on aina hauskaa kuvata ja nyt kun itsekin tiedän lajista enemmän, oli kuvien vangitseminen entistä hauskempaa. Aloitin päivän jo puoli yhden aikaan kun tulin paikalle sopivasti toisen karsintaryhmän aikana, kiipeilin kaverin kanssa muutaman tunnin tauon aikana itse liidaten alakerrassa ja jatkoin sujuvasti kuvausta kuudelta alkaneen finaalin aikana. Oli viihdyttävää viettää koko päivä areenalla ja eväätkin oli toki mukana! 😊

Tapahtuma oli jälleen todella hauska – kiikkukisat ovat jotenkin hurjan mielenkiintoisia: on live dj, valot välkkyy, ihmiset on innoissaan ja mankkaa pöllyää. Niin se mankka! Sitä on joka paikassa: ilmassa, vaatteissa, varusteissa ja linsseissä. Valitetavasti joissakin kuvissa esiintyvä epätarkkuus tai sameus johtuu ihan siitä, toisissa taas harrastelijakamerani ei pysy olosuhteissa enää mukana. Olen kuitenkin tyytyväinen saamiini kuviin ja mielestäni osaan jo ennakoida kiipeilijöiden liikkeitä ja ilmeitä reittien varrella saadakseni parhaat kuvat. Määrältään kuvia oli alun alkaen noin pari tuhatta, joten kyllä niissä muutama epäonnistunutkin oli 😀 😀

Kuvani ovat vapaasti kiipeilijöiden käytössä, joskin olisi mukavaa jos kuvaajan nimi mainittaisiin. Niihin saa myös merkitä itsensä tai kaverinsa, itse kun en tunne vielä kiikkukansaa nimeksikään! Hauskaa oli ja on kuvien laatu sitten mitä tahansa, itse nautin taas ihan täysillä kuvaamisesta ja niiden jälkikäsittelystä. 🙂

Karsintakuvat löytyy täältä.

Kuvia toisesta karsinnasta.

Posted by Lifedream on Monday, March 20, 2017

Finaalikuvat löytyy täältä.

Finaalikuvat.

Posted by Lifedream on Wednesday, March 22, 2017

Köysikiipeilyn SM 2016

img_6937Minua pyydettiin kuvaamaan köysikiipeilyn suomenmestaruuskisoja Salmisaaren kiipeilyareenalle uuden vuoden aattona. Tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin seuraamaan köysikiipeilykisoja saatika valokuvaamaan niitä. Olisin voinut viihtyä paikalla koko päivän, mutta koirien ja iltasuunnitelmien takia jouduin lähtemään kotoa myöhemmin. Sain kuitenkin kuvattua finaalin.

Tapahtuma oli kiinnostava, innostava ja suorastaan spektaakkelimainen live dj:n soittaman musiikin, innostavan kuuluttajan ja yleisön sekä vaihtuvien värillisten valoefektien myötä. Varmastikin tapahtuma, jonne tulen seuraavankin kerran! Siksi oli toisaalta mielestäni harmi, että päiväksi oli valittu juuri uuden vuoden aatto; olen varma että enemmän osallistujia ja katsojiakin olisi ollut paikalla. Myös televisiointi tällaisessa tapahtumassa olisi varmasti vaivan väärti. Paikalla oli kuitenkin runsaasti yleisöä ja tunnelma oli jotenkin tiivis ja kotoinen.

Lisää kuvia löytyy runsaasti facebook-sivultani (linkki). Lisää kuvia nuoremmista ikäluokista on vielä tulossa jahka kerkiän ne käsittelemään.

img_7205Minulla on yleensä ollut tapana summata näin vuoden vaihteen aikaan edellistä vuotta ja kaavailla tulevaa. Tällä kertaa tyydyn vain toteamaan, että vuosi 2016 jää aina mieleeni seikkailujen vuotena, jolloin kokeilimme kaikenlaisia uusia juttuja ystävieni kanssa lähtien järjestämästäni laitesukelluskokeilusta maaliskuussa, koko päivän maastoratsastusvaelluksesta toukokuussa, kalliokiipeilyn peruskurssiin kesäkuussa. Lisäksi kävimme kokeilemassa koskenlaskua heinäkuussa, tanssimme weekend festivaaalilla elokuussa, muutamilla melontaretkillä kesällä ja ennen kaikkea kiipeilemässä ulkona ja sisällä. Aivan viime metreille asti vuosi 2016 tarjosi minulle mahdollisuuksia kasvaa ja oppia kun mm. näihin alla oleviin kuviin tarjoutui mahdollisuus. Vasta toukokuussa haaveilin kiipeilijöiden kuvaamisesta ja sitten olinkin jo kuvaamassa SM-kisoja 🙂

Tämän 2017 vuoden toivon pitävän sisällään entistä hienompia seikkailuja ja kokemuksia ainakin kiipeilyn, retkeilyn ja melonnan parissa. Uskon vilpittömästi, että elämä – jokaisen meistä – on polku, jonka risteyksissä kohtaamme. Jos kaipaat valokuvaajaa tapahtumaan tai harrastuksen pariin niin otathan yhteyttä. Nähdään matkan varrella siis tänäkin vuonna!

hanna.neuvonen@seutuposti.fi

Kiipeilyn kuvaamista

Viime viikon perjantaina olin ensimmäistä kertaa kuvaamassa sisällä Kiipeilyareenalla. On vaikeaa uskoa, että aloitin itse kiipeilyn vasta tammikuussa itsevarmistavilla. Joskus katselen uusia tulokkaita hellästi: nopeasti sitä pääsee lajin imuun mukaan ja tutustuu uusiin ihmisiin! Tällä kertaa olin kuvaamassa Akia ja niinhän siinä kävi, että päädyin itsekin seinälle. Akin vauhdissa on minunkin vaikeaa pysyä, kun lämmiteltiin 40 metrin alkusysäyksellä 5ctä ensin yhdellä ja sitten toisella kädellä 😀 Onneksi sain pienen tauon siinä vaiheessa kun Aki lähti liidaamaan alakerran korkeita seiniä. Akin omaa kiipeilyaiheista blogia pääsee lukemaan täältä.

Tänä kesänä valokuvausharrastukseni on vihdoin lähtenyt ihan uusille urille kun olen päässyt kuvaamaan kiipeilijöitä. Tähän mennessä olen kuvannut ulkona ja samalla harjoitellut itsekin lajia käymällä kalliokiipeilynperuskurssin, opettelemalla laskeutumaan kalliolta, kytkemään itseni kallioon ja toki kiipeämäänkin siinä ohella. Paljon riittää vielä opiskeltavaa niin lajin kuin kuvaamisenkin parissa, mutta mielestäni olen päässyt hyvään alkuun. Kiitos kaikille mallina kesän aikana olleille kiipeilijöille! Innolla odotan ensi vuotta ja sulaa kautta kallioilla kameran sekä valjaiden kanssa. 🙂

Pimeää touhua :)

Muutama viikko sitten minua pyydettiin kuvaamaan iltaboulderointia ja ihan tarkoituksella pimeässä. Olin heti innokas aiheelle! Boulderointi on minulle vielä suhteellisen vieras kiipeilynmuoto, jossa kiipeilijä kiipeää siis ilman köysiä matalia lohkareita tai kallioita. Se on hyvin suosittua sekä Suomessa, että maailmalla ja sisähalleissakin on jo runsaasti erilaisia boulderointimahdollisuuksia.

img_4187-853x1280Oma innostus boulderointiin on  hieman latistunut lähinnä siitä syystä, että vasemman polveni ilkeä tapa muljahtaa pois paikoiltaan ei ainakaan lupaa hyvää lajin parissa. Valokuvausta harrastavana laji kuitenkin viehättää ja toivomus olisikin, että pääsen jatkossakin kuvaamaan yhä enemmän kiipeilijöitä. Tällä kertaa paikalla oli kourallinen innokkaita.

Valaistuksena toimi otsalamput sekä melko karu työmaavalo, joka sai aikaan tiukat kontrastit varjoille. Olosuhteet eivät olleet tällaiselle kuvaamisen aloittelijalle otolliset, mutta opin valtavasti uusia niksejä ja odotan jo seuraavaa keikkaa innolla. Kuitenkin boulderoinnin kuvaaminen lajina vaatii vielä paneutumista ja kiipelijöiden seuraamista ihan päiväsaikaankin – seikka, jonka olen itse köysillä kiivetessä huomannut. Kun lajista on omakohtaista kokemusta, on aivan eri asia kuvata tilanteita ja ihmisten tavoitteita kun osaa ennustaa mikä kohta reitillä on vaikein ja siis se monesti kuvauksellisin.Kaikenkaikkiaan todella mielenkiintoinen muutaman tunnin kuvaussessio! Kiitos Akille tilaisuuden järjestämisestä!

Kauhala

Kesän aikana kiipeilykokemus on kasvanut ja sen myötä korkeanpaikan kammo laantunut. Toki edelleen varsinkin vieraissa paikoissa ja laskeutuessa vähän sydän väpättää ja mieli kertaa sulkkareiden, valjaiden ja solmujen pitoa, mutta suurimmaksi osaksi pystyn jo keskittymään olennaiseen. Valokuvaajana tunnelma kuvissa on muuttunut ja yritän entistä enemmän löytää kiipeilijöiden touhuista sen olennaisen: köyden klippauksen, erilaiset otteet ja liikkeet, kallion muodon ja vaikeat hetket reitin varrella. Paljon riittää vielä opittavaa ja kun itsekin olen innostunut kiipeilystä, onkin vaikeaa välillä päättää pitääkö kädessään köyttä vai kameraa.

Kauhala Veikkolassa on kesän aikana tarjonnut aika kivoja kiipeilyreittejä minulle ja paikkana se jotenkin on ihan taianomainen. Kallio on rosoinen ja monisyinen, jääkausi on muokannut siihen suuria siivuja ja kuvauksellisesti paikka onkin hieno. Ikävä kyllä valokuvausta haittaa melkoisesti sankka puusto, jonka ansiosta paikka on myös kostea ja varjoinen. Lähellä solisee puro, ja varsinkin kolmossektorin korkeuserot puhuttelevat meikäläistä. Haastavaa siis niin valokuvauksellisesti kuin kiipeilijänäkin!

Motocross cup, Salo

Lähdin kuvaamaan Salossa pidettävää viimeistä motocrosscuppia Kavilan radalle. Ilma oli sateinen ja noh- mutainen 😀 Hauskaa oli kuitenkin etsiä hyviä kuvakulmia ja varsinkin sivuvaunuluokka herätti hilpeyttä ja myötätuntoa. Kuvista tulikin aika makoisia, joskin jokunen epätarkka päätyi mukaan. Oli todella hauskaa käydä kuvaamassa pitkästä aikaa jotakin muuta kuin kiipeilijöitä ja moottoriurheilun pariin palaan jatkossakin mielelläni!

Nuuksio

Kesälomani aikana lähdin kuvaamaan kiipeilijöitä Nuuksion kiipeilykalliolle. Vähän jännitti, koska tämä oli ensimmäinen kerta kun periaatteessa voisin toteuttaa haaveeni: minulla oli tarvittavat taidot JA välineet laskeutua kalliolta alas kuvaamaan kiipeilijöitä. Kesäkuun alussa suorittamani kalliokiipeilynperuskurssin jälkeen olin tehnyt hakureissun varuste.nettiin ja hamstrannut itselleni omat valjaat, kypärän, köyden, sulkkarit, nauhalenkit jne. jopa mankkapussin! 😀

Ei silti ollut _ihan_ itsevarma olo kun Jesse ja Juha lähettivät minut ylös kallion päälle valmiiksi ennen kiipeilyä. Kesti varmasti tunnin saada köysi puun ympärille ja laskeutua sen varaan ja nolon fiiliksen lisäksi korkeapaikan kammo todella oli tehdä tepposet! Siihen nähden kuvista tuli tosi hyviä 😀 Myöhemmin otin kuvia myös leveällä kallion muodostamalla hyllyllä ja käytin mm. laajakulmaobjektiivia. Mielestäni kuvat puhuttelevat varsinkin mustavalkoisina.

Huom, lisää kuvia löytyy facebook-sivultani!

Adventure partners, Käärmekallio

Sunnuntaina 12.6 koitti oma suuri päiväni kun osallistuin Adventure Partnersin Kalliokiipeilyn peruskurssille. Kurssi pidettiin päiväkurssina Vantaan Käärmekalliolla, missä kallio on loivaa ja helposti lähestyttävää myös niille, joilla ei ole lainkaan aikaisempaa kiipeilykokemusta. Yllättäen minulla oli kamerani mukana ;), vaikka myönnetään, etten juuri ehtinyt kuvaamaan oman kurssipäivän aikana.

Kurssilla opin kiinnittämään itseni oikeaoppisesti köyteen, tekemään yläankkurin ja varmistamaan kaveria. Tämä mahdollisti yläköysikortin suorittamiseen näyttönä myös sisällä, joten sain vähän kuin kaksi kärpästä samalla iskulla! Apiksen Teijan kanssa juttelimme puhelimessa runsaasti jo ennen kurssia, ja paikanpäällä tunnelma oli tiivis ja jännittynyt. Yllätyksekseni kaikilla ei ollutkaan niin paljon kiipeilykokemusta kuin minulla, jolla oli takana huima viiden kuukauden ura itsevarmistavilla Salmisaaren Kiipeilyareenalla.

Viikko myöhemmin Teija kutsui minut ihan virallisesti kuvaamaan vastaavaa kurssia samaan paikkaan ja tällä kertaa sain useita kivoja kuvia. Kurssilaisten tunnelmat välittyvät kuvista hyvin, kyllä itseänikin pikkuisen hirvitti tuossa jyrkänteen laidalla keikkuminen! Kuvat ovat luonnollisesti tapahtumakuvia, mutta pääsin jo vähän leikkimään kallion muodoilla ja näköalalla. Kiitos Teijalle kaikista hyvistä neuvoista ja vinkeistä! Toivon pääseväni kuvaamaan kurssilaisia myös jatkossa! 🙂