Treenikiikkuja: vkot 39-40

Viimeisen parin viikon aikana olen saanut treeniputken taas päälle ja lisännyt kävelytreeniäkin arkeen tekemällä lähes päivittäin 8km lenkin. Kiipeilemässä olen käynyt lähinnä omalla keivillä ja Konalassa, minne hommasin ensimmäisen kymppikorttini. Köysittelemässä olen käynyt harvakseltaan koko syksyn aikana, mutta eilen lauantaina korkkasin Turun kiipeilypalatsin ensimmäistä kertaa. Treeneissä nykyään tärkeintä on voima ja kestävyys, eikä greidi tai liidipää enää olekaan se tärkein juttu. Sopii hyvin meikäläiselle!

20171007_161922[1]
Turun Kiipeilypalatsi.

Ke 27.9 Keivi. Rean, Iivarin ja Juhan kanssa keivillä. Väsytti hurjasti lähteä, sillä ma-ti yönä olin koirani Rosien kanssa päivystyksessä. 12-vuotias Rosie jäi sille matkalle, sillä sillä todettiin puhjennut maksakasvain. Kiikut kuitenkin rauhoittivat mieltä, ja vaikkei treeni ollut kenties tehokkain mahdollinen, sai kivasti ajatukset muualle. Aloin projektoida isolla ventillä omaa reittiä, jossa istumalähtö ja korkeita jalan nostoja. Lisäksi poikkaria ihan kestävyysmielessä.

Su 1.10 Konala. Juhan Rean ja Iivarin kanssa Konalassa kolmen tunnin tehotreeneissä. Vaikka käsissä painoi lauantain 20km melonnat, projektoin sinistä 7A kattorallia, johon olen täysin rakastunut. Pääsen sen jo kolmasosan puhtaasti, mutta loppu on vielä vaikea. Hyvät treenit siinä kuitenkin saa ja juuri minulle sopivat kestävyys/voima harkat. Lisäksi flashasin pari 6Ata hänkillä ja projektoin hauskaa 6Ctä, jossa heti alussa tasapainoilua ja dynomainen loikka. Ylös asti en päässyt, mutta tokavikalle otteelle. Vuorottelin Rean kanssa 6-vuotiaan Iivarin ”vahtivuoroissa”, jotta kaikki pääsimme kiipeämään ja Iivari esitteli minulle omia taitojaan otteilla. Jätkä on kyllä niin taitava, että ilo on seurata hänen kehitystään. Kesästä jo kasvanut niin pituutta kuin kiipeilijänäkin! Itse huomaan uskaltavani jo tehdä hieman vaativampia liikkeitä korkeammalla. Lisäksi Konalan Bk jotenkin imeytyy minuun hiljaa hissukseen. 😀 Tykkään kovasti tunnelmasta ja reiteistä ja kotia lähtiessä jätin vielä palautelaatikkoon terveiset uusista kivoista vitosista, joita tuntuu olevan tällä hetkellä mukavasti salin joka kulmalla.

IMG_20171007_192305_797[1]
Turun Kiipeilypalatsi.

Ke 4.10 Keivi. Tällä kertaa enemmän treenailua ventillä. Oma projekti alkaa luonnistua ja myös poikkaria väännän. Moonin kulmassa hauska treenireitti, jota väännän useaan kertaan, mutta en saa molempia käsiä vikalle otteelle. Jotenkin otteet tänään tuntuvat pienille ja vaikeille (tai ainakin normaalia enemmän – ainahan ne on 😀 ). Pohdiskelen, että Konalasssa saan paremmat treenit vaikka vitosilla, joten pelkästään keivillä käymällä turhaudun nopeaan.

La 7.10 Kiipeilypalatsi, Turku. Viimeinen vapaa viikonloppu ennen kuin aloitan sijaishoitajana ihanalle kuurolle 7-vuotiaalle pojalle Lohjalla. Jatkossa viikonloput ovatkin melkoisen täyteen buukattuja. Sen kunniaksi köysittelyä Turussa. Juha lähti oppaaksi 🙂 Paikka hänelle tuttuakin tutumpi, sillä Juha on yksi perustajajäsenistä ja taitaa hänellä vieläkin olla joku pieni osuus puljuun. Paikalla ei kuitenkaan ole käynyt 22 vuoteen, joten olin ihan tunnelmoissa mukana kun hän innoissaan pääsi liidailemaan ekat reitit palatsissa. Aloitimme suoraan liidaamalla. Menimme pari 5Ctä ja Juha 6An. Päivän mittaan tuli hyvä liidirytmi vitosilla, oli kiva klippailla ja roikkua hyvissä otteissa. Pelkoa ei ollut, koska reitit olivat helppoja. Uskalsin tehdä melko älyyttömiä muuveja, vaikka liidasin! Ylärissä tein muutamat kutoset, oli mielestäni suht helpot treenit, mutta toisaalta liidimetrejä tuli melkoisesti! Kivalla tempolla kiipesin vitoset kaikki liidaten

IMG_20170924_182456_256[1]
Iivari ja minä Vuohiksella pari viikkoa sitten.

kerralla putkeen, mutta ylärissä oli jo haastavampia kutosia. Kiitos Juhalle ihan mielettömän kivasta päivästä! Pian uudestaan! 🙂 Ajatuksena oli vierailla myös Bouldertehtaassa, mutta liidatessa ajantaju hävisi ja se ehti mennä kiinni. Ensi kerralla sitten.

Su 8.10 Konala. Lähdin Konalaan sen jälkeen kun olin tehnyt aamusella vesisateessa reippaan 8km lenkin. Lämppäsin vitosilla ja parilla kutosella ja siirryin sitten projektoimaan kattorallia. Ai että se tuntuu hyvälle! Juuri minulle sopivaa settiä! Vuorille suuntaavia tavoitteitani ajatellen haluan treenata voimaa ja kestävyyttä varsinaisten greidien sijaan ja niinpä onkin ihan sama projektoinko osissa 7Ata vai kiipeänkö putkeen mahdollisimman monta vitosta, pääasia on että hiki lentää ja itsellä hyvä fiilis, että treenattu on! Kattorallissa on pari kohtaa, jossa tulee tenkkapoo, enkä tietenkään jaksa sitä putkeen,

3G5A8878
Iivari kesällä 2017.

mutta nyt kun reitin alku on aika hyvin taskussa, on hauska yrittää projektoida loppua. Flashasin uuden 6An ja ilokseni huomasin paikalle ilmestyneen jälleen uusia vitosia!

Rea ja Iivarikin saapuivat paikalle ja viimeisen tunnin treenasin yhdessä Iivarin kanssa. Olen niin rakastunut tähän poikaan, ettei ole tosikaan! Sydänhän siinä sulaa kun kuusivuotiaan pieni käsi eksyy omaasi ”Hanna, mennään tonne!” ja sitten käsi kädessä kuljemme ympäri Konalan hallia ja Iivari esittelee taitojaan. En mitenkään pysy mukana hänen menossaan 😀 Pienenä salaisuutena voin myös paljastaa, etten muista milloin olisin ollut niin myyty kuin tänään, kun tämä reipas 6v työntyi syliini istumaan ja halusi vielä halata ennen kuin lähdin kotiin. Siinä on sulla Rea ihana, ihana poika! 🙂 ❤

 

Treenikiikkuja, vkot 36-38

Jos kesä oli kiireinen, koska ymppäsin kalenterin täyteen kaikenmoista, niin syksy on ollut kahta kiireisempi – ja lähes minusta riippumattomista syistä. Viimeiset kolme viikkoa olen järjestellyt asioitani, jotta saisin tulevaisuuden suunnitelmat hyvälle alulle ja niissä tohinoissa treenit ovat huvenneet hävettävään 1-2 kiikkuiluun viikossa. Koko 1,5vuoden aktiivisen kiipeilyurani aikana en ole koskaan kiivennyt näin vähän! Ou nou! Onneksi kyseessä on vain ohimenevä vaihe ja nyt alkaa helpottaa (toivon). On myönnettävä, että ihan jokaisesta treenistä en ole kirjoittanut ajatuksiani ylös.

6.9 Keivillä Rean kanssa. Kiipeilen lähinnä poikkaria ja ventillä ees taas. Ei ole paras tempo, mutta viimeiset 30min yksin treenatessa tulee hiki päälle. Hauskaa projektoida illan aikana paria vaikeaa reittiä ja sitten huomata saavansa muuvit kasaan illan aikana.

8.9 Salmis, Sarin kanssa Salmikseen. Tuttu perjantai fiilis, mutta kakkosena pääsin bodailemaan jatkoja auki. Edelleen tykkään tästä hommasta, ei tarvitse pelätä tippuvansa, mutta hyvät treenit saa aikaiseksi. Uusi suunta myös kiipeilyllisesti, joten en jaksa ottaa enää tästä asiasta paineita. Hyvä treeni ON hyvä treeni, vaikka päällään seisoisi.

9.9 keivi. Paljon porukkaa paikalla koska nuorisotalossa on joku joukkotapahtuma. Aluksi vähä ahdisti porukan määrä, mutta sain kuitenkin iltaa myöten itsekin treenattua. Kolmen tunnin projektoinnit ventillä ja jälleen pari uutta reittiä. Ou jees, moon board rules. Oikea olkapää alkaa oireilla lievästi.

21433110_1797736110517558_229543813944447409_n
Keivillä joukkoryntäys innokkaita nuoria!

10.9 Salmis, Sarin kanssa. Liidikakkoset jatkuu. Ihastelen Sarin motivaatiota liidata uusia reittejä ja itse kakkosena yritän perässä. 6A menee jo puhtaasti hänkilläkin, mutta uusi 6b ja 6A+ vievät mehut. Lopuksi boulderointia yläkerrassa. Varmistelen olkapäätä ja otan rauhallisesti.

14.9 Keivi Rean kanssa. Ei mitään muistikuvaa tästä. Todennäköisesti normimeininki: kiivetään vähän ja juorutaan paljon. 😀 Olkapää jo parempi.

17.9 Salmis boulderointitreenit, Sarin kanssa. Pitkästä aikaa puhtaat boulderointitreenit Salmiksessa ja hyvä niin, sillä köysikassina toimiva rinkka oli kastunut metsässä edellisenä päivänä. Lämppäilen keltaisilla ja teen vihreitä. Pikku hiljaa tuttu turhautuminen alkaa nostaa päätään: reitit ovat joko naurettavan helppoja tai aivan liian vaikeita. Seisoskelua. Yritän projektoida muutamaa reittiä, mutta tuntuu vaikealle. Maksan ihan turhasta! Seisoskelua tai vuoron odottelua. Släpiseinän oranssi sentään menee, mutta sitten tipahdan toiselta oranssilta reitiltä ja vasen polvi ylisuoristuu. Päätän lähteä tunnin treenaamisen jälkeen keiville. Siellä parempi mieli, huonommat otteet! 😀 Juha pakertaa uusien reittien kimpussa ja hetken päästä Reakin saapuu paikalle. Jalkaa varoen teen Juhan ohjeilla paria reittiä. Nice! Moon board rules, vaikka pelkästään ventilläkin tekee tiukkaa 😀

23.9 Pasila BK. Viikko auton koeajoja, henkistä taistoa ja muita vaikeuksia. Lähdetään rentoutumaan Rean kanssa Pasilan Bk:hon. Minulle ihan uusi paikka, pieni, mutta kodikas ja kiva tunnelma! Mukava henkilökunta. Rea treenaa ja minä lämppään. Sitten kokeiluna muutama 6a hänkillä ja 6bkin. Korkeus hirvittää ja muuvit vikoille otteille eivät suju. Muuten menevät helposti ja hauska perustreeni. Illaksi leffaan ja syömään!

24.9 Vuohis. Mitä! Olemme ulkona! Upea ilmat eikä mitään hinkua sisälle, Vuohiksella Katajapihalla pientä yrkkäilyä. Katajalla pitkän poikkarin vääntämistä, hikeä ja hyvää mieltä. Hei, meillä on eväät!! Rankan viikon päätteeksi hyvä mieli ja nollatut aivot.

Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet yhtä myllerrystä. Maanantaina 18.9 Autoni tekee aamulla tenän, heti sen jälkeen kun kännykkä oli lenkillä tippunut maahan ja mennyt rikki. Onneksi naapurini tuli sattumalta kesämökilleen ja sain häneltä kyydin töihin ja onneksi sain työkaverilta auton lainaksi, jotta pääsin illalla ostamaan uutta luuria Salosta. Ah tätä sinkkunaisen maalaiselämää! 😀 Viime viikolla koeajoin eri autoja ja ynnäilin lainojeni kanssa. Juuri kun viikonloppuna luulin selvinneeni pahimmasta ja pääseväni keskittymään taas elämääni (=kiipeilyyn), koirani Rosie (12v) osoittaa vakavia sairauden merkkejä maanantaina ja joudun lähtemään sen kanssa päivystykseen. Rosie lopetetaan ma-ti välisenä yönä maksakasvaimesta johtuvan sisäisen verenvuodon vuoksi. Nyt on vähän tyhjä olo. Tämän kuluvan viikon kiikkutreenit (ke ja su) jäävät seuraavaan postaukseen, mutta uskon vakaavasti, että kuluneen kolmen viikon säätäminen on nyt ohi ja pääsen pikkuhiljaa jälleen normikuvioihin. Kannattaa siis edelleen seurailla blogia uusien tuulien toivossa 😉

Treenikiikkuja, vkot 34 & 35

Parin viikon kiikut yhteen pötköön, koska ajan puutteen vuoksi en ole kerennyt päivittelemään blogia. Ensimmäisellä viikolla tiukkaa boulderointia Masalassa ja köysittelyä Kiipeilyareenalla. Kotipäivinä sormilautatreeniä ja joogaa. Viime viikolla vain yhdet treenit keivillä Masalassa.

22.8 Tiistai, keivi. Lähdin Keiville yhdessä Rean ja Juhan kanssa. Lämmittelin ensin poikkareilla ja helpommilla otteilla, mutta sitten keskityin Juhan esittelemiin reitteihin ventillä ja projektoin kolme reittiä illan aikana toppiin. Jotenkin hauskaa huomata, että projektointi sopii minulle tässäkin: aluksi ei tunnu millään menevän, mutta sitten muuvi kerrallaan reitti alkaakin rakentua! Jäin keiville vielä yksin noin tunniksi, jonka aikana väänsin erilaisia reittejä ventillä. Alla video, jossa näytän ähkivän helpon oloista reittiä. Näyttää ehkä helpommalle kuin onkaan, mutta jos tässä ei voima kasva, niin ei missään! 😀

Ke 23.8 Kiipeilyareena. Pitkästä aikaa köysittelemässä Salmiksessa. Paikalla Mikko ja Juha, mutta pojat olivat jo vetäneet sen verran hurjat treenit alle, että Mikko pakkasi kimpsut melkein samantien. Niinpä Juhan kanssa jäin tahkoamaan reittejä. Juha antoi paljon vinkkejä liidiin ja siinä pään selvittämiseen. Treeneistä tuli kuitenkin enemmän kestävyyspainotteiset kun yläpartsilla kiipesin ylärissä lämppäriksi putkeen 3x nelosen reittiä, 1x5a ja sitten kokeilin 6b:tä, mutta tuli yksi lepo kun en osannut lukea reittiä tarpeeksi hyvin. Liidiä kokeilin nelosen ja 5bn verran. Lopuksi vielä vaijereilla useita vitosia ja 6A. Ihan hyvät treenit, joiden aikana pohdin taas menettäneeni liidipään lisäksi myös kuntoni kesän aikana..

3G5A8225Su 27.8 Kiipeilyareena. Sarin kanssa köysittelemässä alakerrassa pitästä aikaa. Lämmittelin vaijereilla muikeasti: 8 x nelosen ja vitosen reittejä. Hiki tuli! Sitten liidasin mustan 5bn kisaseinän päädystä ja menin Sarin jälkeen kakkosena jatkoja auki klippaillen minulle ihan uuden 6bn hänkillä toimiston vieressä. Kolme lepoa se vaati, mutta tosi kiva reitti ja hyvä bouldermainen treeni mulle! Seuraavaksi Sari liidasi uuden sinisen 6An salin puolelta ja tämä meni minulta puhtaasti ylärissä perässä. Kiva reitti, jonka voisi kokeilla liidata joku päivä. Sitten teimme molemmat putkeen pinkin 5bn liidissä ja heti perään ylärissä kestävyyden toivossa. Lopuksi vielä liidasin tutun pinkin 5bn toimiston vierestä. Oli tosi hyvä fiilis ja tuli tunne, että ehkä tämä mun liidipääni vielä tästä nousee! Toisaalta nautin ihan suunnattomasti siitäkin, että pääsen treenaamaan hiki otsalla hänkillä mutta ylärissä ja ilman mitään liidipelkoja. Olen vannoutunut, että kun voima ja kestävyys kasvaa, kasvaa myös oma liiditaso.

Ke 30.8 Keivi. Tällä kertaa Masalassa päätin treenata varsinkin istumalähtöjä ja erilaisia aloituksia ts. vatsalihaksia. Lämppäsin tekemällä neljän metrin seinää ees taas poikkarina: jaksan kaksi kertaa kiivetä päästä päähän ja sitten ote kirpoaa. On ihanaa huomata, etten pelkää täällä tippumista ollenkaan, vaan myös ventillä uskallan antaa kaikkeni myös korkealla. Paikalla ollut Juha neuvoi parilla reitillä dynoamisen niksejä: suorilta käsiltä, pari hengähdystä ja sitten loikka. Minulla on tapana yrittää kurottaa otteeseen ja sitten jäänkin siihen roikkumaan peppu pitkällä ja kädet koukussa – pumpussa, huutamassa että en pääse!! Reitit olivat tänään vaikeita, mutta aina kun pääsee pari muuvia eteenpäin, sitä on ihan voittajaolo!

3G5A0398
Jos tää olis helppoo niin kaikki tekis tätä!

Moonille minulla ei vielä ole mitään asiaa, mutta menin sinne kuitenkin heti kun jäin keiville yksin 😉 Makasin seinän alla ja päätin kokeilla vain nousta ylös patjalta mitä tahansa otteita hyväksi käyttäen. Tilanne muistuttaa hyvin paljon vaikeita istumalähtöjä ulkona, joten uskon tällaisesta treenistä olevan paljon hyötyä jatkossa. Pääsin jopa pari otetta eteenpäin tällä 40 asteen kulmassa olevalla seinällä. Aika nopeasti siirryin takaisin ventille ja harjoittelin erilaisia istumalähtöjä ja kylki heti seinään siirtymisiä sekä korkeita jalannostoja. Siinä edes takas kiivetessä hiki alkoi kivasti valua ja katsoin kellosta, että tulin tehneeksi 30min yhtenäisen hikitreenin. Muutenkin oli hauska seikkailla seinällä ihan oman pään mukaan: seinän kaatuvuus ja otteet tulivat ihan eri tavalla hallintaan kun annoin vain mennä enkä miettinyt reittisuorituksia tai tehnyt liikkeistä liian vaikeita. Yksin keivillä on kyllä aika hulppea olo: kaikki nämä otteet, vaan mulle!!! 😀 Vaikka kavereiden kanssa on hauskaa treenata ja jutella, olen kuitenkin jostakin syystä aina tykännyt puurtaa myös itsekseni, joten innolla odotan seuraavaa kertaa keivillä. Muutenkin suunnitteilla on todella mielenkiintoinen syksy kiipeilyllisesti. Oikein odotan talvea, kun voin keskittyä lajiin taas täysillä ja käydä keivilläkin vaikka joka ilta puurtamassa.

Kotona olen viimeisen muutaman viikon aikana tehnyt sormilautatreenejä (1-2krt vko) sekä joogaa (3-4krt vko). Lisäksi melkein joka toinen päivä olkapäille vastaliikkeitä vastuskuminauhalla. En tiedä onko näistä nyt sitten mitään hyötyä, mutta eiköhän se kohta ala selvitä! 😀 Kirjoittelen niistä sitten lisää myöhemmin.. 😀

Treenikiikkuja vko 33

Viime viikolla kiikut Vuohiksella keskiviikkona, mutta arki selätti pitkillä päivillään, joten lauantaina Partioaitan mainosta ja sunnuntaina vihdoin hyvät muutaman tunnin boulderointitreenit uudella keivillä Masalassa. Olenkin astunut Moonboardilaisten uljaaseen joukkoon ja sen myötä treeneihin on tulossa aikalailla vaativampi sävy nyt kun kesän löppöilyt ovat takana päin 😉

20170819_112132[1]
Partioaitan kuvauksissa lauantaina 🙂

16.8 Kesiviikko, Vuohis. Lähdin boulderoimaan Vuohikselle Rean ja Juhan kanssa. Tarkoituksena oli katsoa köysi- sekä boulderointireitit valmiiksi lauantain Partioaitan kuvauksiin, joten kiipeily ei ollutkaan kovin aktiivista. Selvitin kuitenkin Kataja-sektorilla Pure Joy ss 5+ nimisen reitin alkumuuvin, mikä on aika kinkkinen, joten siitä olen ylpeä. 🙂 Lopuksi jäin itsekseni treenaamaan pitkää poikkaria, joka koostuu n. 8-10 metriä pitkästä kallion reunasta. Reittiä ei ole nimetty. Paikoitellen tosi helppo, mutta muutamaa muuvia olen saanut projektoida useaan kertaan, ennen kuin tänään meni vihdoin yhdessä pötkössä! Tippumisen jälkeen yksin ulkona boulderoiminen vaatii hieman mielikuvitusta, kun korkeita reittejä en halua enää tehdä.

19.8 Lauantai. Vuohis. Minut valittiin Partioaitan uuteen somemainokseen puhumaan tarinaani elämäntapamuutoksesta, harrastuksistani ja ajatuksistani. Lisää voit lukea päivästä sen omasta blogikirjoituksesta.

3G5A078120.8 Sunnuntai. Masalan keivi. Täällä taas! Viime talvena poikkesin katsomassa Kirkkonummen seudun kiipeilijöiden oman keivin Masalassa. Kyseessä on pääosin Moonboardin varaan rakennettu pieni kiipeilyhalli nuorisotilojen sekä kirjaston yhteydessä. Yhdistys on pieni, mutta varsin aktiivinen ja moni kiipeilykaverini on sen jäsen. Viime talvena moonin otteet, jotka ovat pieniä ja teräviä, sekä seinän armoton muoto eivät oikein olleet omiaan innostamaan vasta-alkanutta boulderoijaa ja jäi vähän huono maku koko hommasta. Nyt kuitenkin uudella tarmolla ja sisulla seinän kimppuun! Ilmoitin itseni uudeksi Kisky:n jäseneksi (pitäisi varmaan harkita muuttoa Kirkkonummelle, sitten kun sen aika on) ja lähdin rohkeasti yrkkäämään!

Useimmat pitkään kiipeilyä harrastaneet ovat törmänneet Moonboardiin. Kuulemma ihan myyttisessä maineessa olevan treeniseinän keskeisimpinä kehittäjinä on muuan Brittiläinen kiipeilylegenda Ben Moon. Seinän yksinkertaisena ideana on, että rakentamalla seinän, pääsee kiipeilemään samoja reittejä ympäri maailmaa. Moonboard on standardisoitu 40 asteen kulmassa oleva seinä, jolle on olemassa satoja erilaisia reittejä alkaen 6a tasosta. Seinän keskeiset mitat ovat 2,44 metrin leveys, 3,15 metrin korkeus ja 20 sentin ruudukolla olevat otepaikat. Vaikeustasot on kuvattu otteiden väreillä: valkoinen on helpoin, musta seuraavaksi ja keltainen vaikein. Monissa reiteissä tosin on käytetty myös otteita sekaisin. Koska 40 asteen seinä on hiukkasen vaativa ainakin ensi alkuun meille taviskansalaisille, seinästä on keiville tehty myös hiukan helpompi, noin 20 asteen kulmassa oleva venttiseinä, jossa kuitenkin täsmälleen samat reitit kuin varsinaisella moonilla. Niinpä reittejä voi halutessaan treenata ensin ventillä, ja vasta sitten 40 asteen kulmassa olevalla seinällä.

3G5A0787
Vasemmalla 40 asteen Moonboard, keskellä 20 asteen ventti, oikealla lämmittely- ja treeniseinä. Alla ihanat, paksut patjat 🙂

Lämmittelin alkuun viiden asteen kulmassa olevalla seinällä kahvaralleilla ja tein myös poikkaria sivusuunnassa, noin neljän metrin matkalta edes takaisin. Juha ja Rea olivat paikalla antamassa taustatukea ja lämmittelyn jälkeen uskalsin lähteä kokeilemaan ensimmäistä reittiä ventillä. Tärkeintä on huomata se, että moonin otteet ovat pieniä ja kulma on jyrkkä. Nämä yhdistettynä monipuolisiin liikkeisiin seinällä tekevät siitä erittäin hyvän harjoitusvälineen kiipeilyvoima- ja tekniikkaharjoitteluun. Otteet ovat hyvin suunniteltuja ja pienestä koostaan huolimatta ergonomisia. Lämmittely on kuitenkin tärkempää kuin koskaan ja myös vastaliikkeiden teko. Olenkin hankkinut

img_6464
Viime vuonna meno näytti suorallakin seinällä tältä 🙂

kotiin vastuskuminauhan, jonka kanssa treenailen samalla kun katselen televisiota. Moonin otteiden runsauteen ja niiden muotoon kestää myös sopeutua, mutta Juha kannusti minua ajattelemaan moonin kanssa treenaamista ikään kuin köysireitin kruksin harjoitteluna: vaikea liike pitää saada menemään ja sen jälkeen matkaa voi jatkaa. Otteet muistuttavatkin enemmän ulkokiipeilyä kuin muiden boulderointihallien otteet. Olin todella iloinen kun kolmen tunnin aikana sain projektoitua ensimmäisen reittini puhtaasti!

Toivon saavani keiviharjoittelusta voimaa ja kestävyyttä myös ulkokallioille. Tavoitteena on syksyn aikana käydä Masalassa 2-3krt viikossa ja köysittelemässä 1-2krt viikossa. Sen lisäksi on tarkoituksena keskittyä jälleen joogaan ja kehuonhuoltoon sekä aloittaa aktiivinen sormilautatreenikausi täällä kotona, mutta siitä lisää erillisessä postauksessa myöhemmin! 🙂

Treenikiikkuja, vko 32

Viime viikolla neljän päivän kiikkuputki torstaista sunnuntaihin! Torstaina uusi puhtaasti topattu 6A boulder Vuohiksella ja perjantaina samassa paikassa ensimmäinen todellinen läheltä piti tilanne, kun tipuin 1,5 metrin korkeudesta yksin treenatessa. Lento kesti kauan, koska ehdin AJATELLA. Lauantaina lähdimme porukalla Kiipeilyareenalle ja sunnuntaina Konalan BK:hn.

Torstai 10.7 Vuohis. Tämän viikon treeniohjelma meni hiukkasen uusiksi, koska tiistain melonta söi vielä keskiviikon voimia. Niinpä kiikut siirtyivät torstaille Vuohiksen boulderointimekkaan. Rea lähti mukaani ja aloitimme tällä kertaa Iso A-sektorilta, missä kiipesin A:n ja pohdiskelin sen yli menevää vitosen reittiä. Yritin kolmesti voittaa pelkoni ja jammata käteni halkeamaan, mutta en uskaltanut. Sen sijaan katselin viereistä pieniotteista reittiä. ”Toi näyttää paljon helpommalle!” Naureskelin ja lähdin yrittämään. Toppauksen otteet olivat yllättävän nihkeitä ja sydän pamppaillen tulin takaisin. ”Jos se

20170815_071343[1]
Uusi treenilelu: vastuskuminauha.

on kutonen niin sit yritän vielä, mut jos se on vitonen niin en jaksa,” totesin kun Rea etsi reittiä 27:sta. On olemassa monta vitosta, jotka pääsen, mutta myös paljon sellaisia, joita en pääse. Mutta kutoseksi tämä oli niin lähellä toppausta, että oli tosi hyvä fiilis!  Onnekseni reitti olikin Lilla P (6A)! Siispä istumalähdöllä uusi yritys. Yläosan toppaus sujui hiukan paremmin enemmän oikealta. Jalkojen pitoa hiukan puntaroin ja viime tipassa vaihdoin vielä oikean jalan paremmalle otteelle. Se piti, ja siitä yli! Jei!

Siirryin Katajapihalle kun Rea lähti kotiin. Sanoin hänelle, etten edes yritä Mimosan hipiän (6b) vieressä olevia muita korkeita reittejä itsekseni. Kokeilin Mimosaa, mutta tossu lipsui koko ajan. Katselin reittejä ja totesin itsekseni kokeilevani Miekkahalkeamaa (4). En tiedä miksi sain ajatukseni päähäni, pohdin, että voin tulla alas heti jos reitti vaikuttaa vaikealle. Laitoin videon kännykässä pyörimään ja lähdin kiipeämään. Reitti oli todella helppo, jaliksia oli mukavasti ja toppaus ote hyvä. Alla oleva video reitiltä:

Tämän jälkeen sain jonkun neronleimauksen (oikeasti en tiedä mitä ajattelin) ja päätin kokeilla Maaliskuun 13. nimistä reittiä tuon videossa näkyvän kallion vasemmalla puolella. Sekään ei ole kuin vitonen ja aloitusotteet olivat helpon näköiset. En edes siirtänyt pädiä alle, koska ajattelin tulevani alas ennen kuin otteet loppuisivat. Ja parhaassa tapauksessahan toppaisin reitin! Lähdin kiipeämään hyvällä tempolla ja unohdin olevani yksin, ilman pädiä kalliolla. Kiipesin noin 1,5m korkeuteen kun tajusin, että olin ajautunut liikaa vasemmalle ja otteet olivatkin todella huonot. Alaskaan en enää päässyt. Todella harvoin tulee eteen tilanne, jossa ei ole vaihtoehtona tulla alas eikä löydy linjaa ylös. Henkäisin syvään, mieli pysyi rauhallisena ja totesin, että nyt ei näytä kovin hyvälle. Päätin siirtyä lisää vasemmalle, yritin löytää jalista matalalta hyllyltä, mutta pahaksi onneksi en ylettynyt sille. Sitten tajusin, että nyt lähtee!

2017-08-11_15.50.17[1]
Kohta loppuu läskin roikkuminen! 😀

Ilmalennon aikana käännyin kyljelleni poispäin kalliosta, koska muistan tuijottaneeni lähestyvää kiveä huolissani. Lento kesti kauan, koska ehdin AJATELLA. Mutta pahin oli se ääni. En ole mikään parikymppinen tytönheitukka enää, joten ääni ei ollut pieni tömähdys. Ei, lähes keski-ikäisen varttuneen naisen maahan tippumisääni on selkeä mätkähdys. MÄTKIS. Makasin ehkä hetken siinä, nousin ylös ja kiittelin onneani. Mikään raaja tai nivel ei ollut paikaltaan, kaikki toimi. Olin ohittanut kivetkin useilla kymmenillä senteillä. ”Että sellaisia sitten!” totesin itsekseni.

Nyt olikin hyvä aika lähteä kotiin.

Perjantaina 11.8, Vuohis. Seuraavana päivänä uudelleen Vuohikselle. Oli tarkoituksena kiivetä valvottuna Maaliskuun 13, mutta aloitin ensin Yksiö-sektorilla vitosen poikkari Sateelta suojaan. Juhakin tuli paikalle ja spottasi kun kiipesin ensimmäisen kerran Yksiö Eliminaatin (4). Rean tullessa paikalle siirryimme Iso-An kimppuun. Juha esitteli meille Poikia ei kiinnostanut (3) reitin, jonka kiipesin helpohkosti. Keskivaiheilla jalat oli todella pienillä nykeröillä, mutta lopussa hyvät otteet. Katajapihalla puolestaan Juha pisti minut kiipeämään Lipee ei lipee- nimisen reitin 4+, joka oli positiivinen kitkarallatus. Kun alun jaliksen löysi ja siihen luotti, reitti meni.

Juhan kehoituksesta kävin etukäteen katsomassa Maaliskuun 13. reitin toppausotteet ja totesin, että ne olivat kamalat slouppermalliset pyöreät muodot! Tajusin sillä hetkellä, että kyseinen reitti on minulle vielä aika mahdoton, ei ainakaan ilman paksua pädi patjaa. Oli siis onni, että eilen kiipesin vain puoleen väliin enkä toppiin, mistä tippuminen olisi voinut olla jo paljon kohtalokkaampaa. Huh! Läheltä piti! Sen sijaan kiipesin Club one (4+) Nimisen reitin istumalähdöllä.

IMG-20170812-WA0003[1]
Petra nosti ansaitusti jalat pöydälle

Lauantaina 12.8, Kiipeilyareena. Meidän oli tarkoitus lähteä melomaan ja telttailemaan, mutta lauantai-illalla povattu myrsky sai toisiin ajatuksiin. Niinpä porukalla Kiipeilyareenalle!! Mukaan lähtivät Petra ja Antti, Rea sekä Juha. Meillä oli ihan mielettömän hauska päivä! Aloitimme Petran kanssa alakerrassa varmistavilla tehden muutamia vitosia. Petra taisteli pitkän tauon jälkeen reittien kimpussa melkoisella vimmalla. Ihan mielettömän ylpeä olen parhaasta ystävästäni! Meillä jokaisella on ne omat vaikeudet lajin kanssa ja ihanasti päivän aikana tsempattiin toinen toisiamme. Rea varmisti Juhaa ja Anttia sekä toppasi monta reittiä. Antti puolestaan liidasi puhtaasti sinisen 6Cn yläpartsilla ja Juha kokeili samaisen reitin onsightia. Minulla ei ollut liidipää kunnossa, mutta liidasin pari helppoa reittiä ja ylärillä tahkoin putkeen keltaisen 6a+, vihreän vitosen ja oranssin 5Cn yläpartsilla. Lopuksi, koska voimia vielä oli, menimme Rean kanssa boulderoimaan. Tahkoimme keltaisia ja minä jaksoin vielä usean vihreän reitin ja tapailin oranssien alkumuuveja. Kiitos kaikille päivästä!! Ihanaa ystävien kanssa olla liikkeellä 🙂 Alla oleva video on minusta sinisellä 6C reitillä yläpartsilla. Reitti on mennyt aiemmin yhdellä levolla, mutta tänään en päässyt kuin katon ylitykseen asti.

 

 

Sunnuntaina 13.8, Konala. Olin päättänyt lähteä sunnuntaina heti puolen päivän aikaan Konalan BK: hon pusertamaan viikon viimeisetkin mehut. Aloittelin kiipeämällä uuden seinän helppoja nelosia ja vitosia. Ilma oli kostea, joten hikeä pukkasi heti päälle. Jossakin vaiheessa Rea ja Juha liittyivät seuraan ja mukana oli myös kuusivuotias Iivari. On muuten sellainen kiipeilijäsälli tämä, että muutaman vuoden päästä kuullaan vielä hänestä!

20170410_182721[1]
Konalan rakas ikuisuusprojekti sininen 7A

Tein paljon samoja, minulle jo tuttuja reittejä ja totesin, että vieraampia reittejä on pelottavampaa lähteä kokeilemaan. Pari sellaista vitosta, jotka olivat aikaisemmin vaikeita, sain kuitenkin topattua Juhan opastuksella. Vaikeinta on dynaamiset liikkeet reittien yläosissa. On pelottavaa hypätä otteeseen, vaikka tietäisikin, että se on hyvä. Harjoittelin myös dynaamisia aloitusotteita ja istumalähtöjä. Eräällä reitillä Juha opasti oikeanlaiseen heelhookkiin. Oli todella mukavaa projektoida reittejä kaikessa rauhassa, mutta viikon kiikut alkoivat kyllä tuntua lihaksissa. Toppasin pari uutta 6Ata hänkillä hyvillä kahvoilla ja kiipesin ensimmäistä kertaa sinisen kattorallin (7A) kolmasosan puhtaasti, myös sen vaikean kohdan, jonka ylittämiseen en ole ennen pystynyt!

Viikon aikana olen taas miettinyt mikä minua kannustaa eteenpäin kiipeilyssä, mikä puskee olemaan parempi ja näkemään todella vaivaa lajin eteen. Joskus on muistuteltava mieleen, että kiipeilen varsinkin köysillä aika haastavia 6b-6c reittejä, vaikka aktiivista harrastusuraa on takana vain vuoden verran. Pelkkä hauskan pitäminen ja kunnossa oleminen ei pidemmän päälle minulle kuitenkin riitä, vaan pitää olla jokin konkreettinen tavoite. Haaveilen olevani tulevaisuudessa tarpeeksi terve ja hyvässä kunnossa, jotta voisin matkustella melomassa, sukeltamassa, vaeltamassa ja kiipeilemässä ulkomaillakin erilaisissa vaativissakin kohteissa. Se riittää motivaatioksi useammiksi päiviksi. Juhan aluksi liian yksinkertaisena pitämäni neuvo – ”koska 6C” – jätti minut pohdiskelemaan loppuillaksi. Niinä päivinä kun ei jaksa haaveilla tulevaisuudesta, lenkille lähteminenkin on tuskan takana ja kun tekisi mieli ahtaa maha täyteen suklaamunkkeja, Juhan neuvo on kumminkin aikas hyvä ja ytimekäs. Miksi? – Koska 6C.

 

Treenikiikkuja, vko 31

Tällä viikolla iltavuorojen vuoksi vain kahdet, mutta hyvin tuloksekkaat kiikut Kauhalassa torstaina ja lauantaina Konalan BK:ssa. Palapeli 6A+ tuli liidattua ensimmäistä kertaa puhtaasti melkoisen vääntämisen jälkeen ja Konalassa ihka ensimmäinen 6b reittini (sisällä tai ulkona) on enää toppiotetta vaille valmis!

3.8.2017 Kauhala. Otin lomaa töistä pari päivää koska alunperin tässä elokuun alussa piti olla Partioaitan mainoskuvaukset. Homma kuitenkin peruttiin ja siirrettiin parin viikon päähän. Niinpä me Leon kanssa päätimme pitää kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta ja mennä kiipeilemään Kauhalaan. Kun pääsin perille Leo oli jo virittänyt ylärin Baby Stepsiin (6B), jota projektoimme molemmat. Kyseessä on minulle hyvin tuttu reitti, jonka yksi vaikea kruksikohta aiheuttaa harmaita hiuksia. Kyseessä on erittäin herkkä muuvi, jossa vasen jalka nostetaan pienelle nykerölle, vasen käsi olemattomaan käsiotteeseen, oikea käsi nojaa pieneen listaan ja sitten nostan oikean jalan huomattavan korkealle saadakseni viimein painon sen päälle. Muuvi jatkuu nostamalla kädet ylähalkeamaan. Liike on niin herkkä, että liidaus todella pelottaa. Toisaalta, olen varma että sekin tulee jossakin vaiheessa tehtyä.

IMG_2305 (1280x720)
Palapeli, kesä 2016

Seuraavaksi halusimme molemmat päästä lähettämään Palapeliä 6A+. Reitti on minulle tuttu jo viime syksyltä. Muistan ensimmäisen kerran kun ähkin sen kimpussa viime kesänä, mutta syksyllä projektoin sitä enemmänkin ylärillä. Reitin alku on todella bouldermainen, melkein hyppy ekaan otteeseen. Ei mikään helppo minulle. Lisäksi alapuolella on isoja kivilohkareita, joihin tippuminen ei houkuttele. Tänään eka yläriyritys ei toiminut lainkaan. Jo alku tuntui todella vaikealle ja yläosassa kruksikohdan ylittäminen aiheutti jalkojen osalta ongelmia. Aluksi vein vasemman jalan liian kauas vasemmalle, enkä jaksanut roikkua huonoissa käsiotteissa.

Leo sai liidattua reitin jo ekalla kerralla, ja hän viritti minulle ylärin. Siinä sitten minulle jäi tehtävksi muistella reitin kulkua ja liidata, jos uskaltaisin. Aluksi tuntuikin, ettei siitä mitään tulisi. Olin aivan hukassa. Tulin alas ekalta yrkältä suht turhautuneena. Molemmat pohdittiin, ettei tuntunut ollenkaan varmalta lähteä liidaamaan. Reitti kuitenkin oli tuntunut ihan liidattavalta edellisellä kerralla, noin kolmisen kuukautta sitten. Mitä ihmettä mä siellä oikein suheeraan? Lähdin siis ylärillä yrittämään

img_6013
Konala

uudelleen. Leo antoi vinkkejä alkuun ja sain tehtyä sen suht vaivattomasti. Väliosa eli toka ja kolmas pultti onnistui hyvin. Loppuosassa kokeilin siirtää vasenta jalkaa kitkalle ja se toimikin paremmin, yletyin vaivattomasti hyvään käsiotteeseen reitin yläosassa! – Nyt näyttää jo paremmalle, Leo totesi.

Lähdin liidaamaan eka pultti esiklipattuna. Alun muuvi meni helposti nyt kun olin sitä pari kertaa taas muistutellut mieleen. Välipultit klippasin helposti ja lepuuttelin käsiä. Sitten neljäs pultti, jatko ja köyden klippaus. Pieni lepo. Oikea jalka ylös. Molemmat kädet vinolle listalle, vasen jalka kitkalle, vasen käsi ylös hyvään käsiotteeseen, oikea käsi halkeamaan, mätsää jalat, vasen käsi halkeamaan ja saman puolen jalka ylös. Nyt jo tiesin, että reitti oli selvitetty! Ei muuta kuin hyllylle ja ankkuriin klippaus! JES!

Tuntuuhan se hyvältä saada oma taso plussan korkeammaksi, tavallaan. Totuus on, että on olemassa 6A reittejä joita en uskalla vielä liidata, vaikka olen projektoinnut reittejä useaan kertaan ylärillä. Toisista reiteistä tulee vain parempi viba. Olen kuitenkin vakuuttunut, että ajan kanssa tutut reitit aukeavat ja ne ovat lopulta liidattavissa, ihan jokainen. Se vaatii vain kuntoa ja aikaa.

IMG_0153
Konalan BK, 2017

La 5.8 Boulderointi, Konala. Jälleen Konalassa sisätreeneissä. Sain Espoossa asuvan ystäväni Petran innostumaan kiipeilytreeneistä ja hetken aikaa pohdittiin minne mentäisiin. Ulkona satoi ja ukkosti, joten ulkokiikut eivät tulleet kyseeseen. Lopulta päädyimme Konalaan, koska Petra ei ole siellä käynyt ja kun uusi BK nousee syksyllä Matinkylään toivon saavani hänestä kaverin treeneihin, ainakin silloin tällöin. Petra ei ole juurikaan boulderoinnut, joten opastin häntä lajin maailmaan. Ei siitä ole kauaakaan kun itse kiipesin täällä ekat reittini, ja pelotti niin pirusti! 😀 Boulderoidessa edelleen hirvittää korkeus vaikeilla reiteillä, mutta varsinkin tekniikka on kehittynyt huimasti!

img_7697
Konala, 2016

Lämmittelimme aluksi helpoilla reiteillä ja rohkaisin Petraa kokeilemaan myös korkeampia reittejä. On jännää huomata miten itselleen ihan yksinkertaiset liikkeet aiheuttavat pään vaivaa lajin vasta-alkajalle. Tämä antoi meille molemmille rohkaisua siihen, että kun liikkeitä vain harjoittelee ja kroppa niihin tottuu, ne on kerta kerralta helpompia ja niin myös reitit helpottuvat. Lajissa on paljon kiinni lihasvoimasta, mutta mielestäni vielä enemmän tekniikasta, tasapainosta ja harjaantuneesta silmästä nähdä miten reitti kuuluisi kiivetä.

Tänään vastamaalattu nelosten ja vitosten treeniseinä oli käytössä ja pääsimme korkkaamaan sen. Tein myös jokusen uuden vitosen ja kiipesin kaikki viikko sitten maanantaina kiipeämäni 6At sekä yhden 6a+n. Projektoin myös samaa 6btä, joka on pieniä otteita melko pystysuoralla seinällä. Ei suurta hänkkiä niin on jopa mahdollinen! Ongelma on, että olet korkealla pienillä käsiotteilla eikä jaliksia tunnu olevan. Pääsin kuitenkin taas yhden otteen lähemmäksi! Enää toppaus puuttuu!

20170401_142348[1]
Minä ja Petra Kiipeilyareenalla 2017

Esittelin Petralle sinisen kattorallin (7A) johon hänkin heti rakastui! Harjoittelimme yksittäisiä muuveja ja minä kiipesin sitä vähän pidemmässä pätkässä, mutta nyt tauon jälkeen kaikki beta on kadoksissa. Pitänee vain tahkoa lisää. Olen tosi tyytyväinen kun moni 6A reitti menee jo puhtaasti, jokunen myös hänkillä! Sen lisäksi menee toisinaan  6a+ ja tosiaan jopa projektoituna 6b jos ei ole paljon hänkkiä. Seuraavaksi pitäisi uskaltaa lähteä projektoimaan reittejä, joista ei tule niin hyvä fiilis.. hänkkiä.. surkeita otteita.. jotta kehittyisi siis 😉

Boulderoinnista saan kyllä hyvän treenin aikaiseksi ja lihakset kipeiksi pariksikin päivää. Köysittelyssä (sisällä tai ulkona) tämä ei ole toteutunut, vaikka olen treenannut useita tunteja putkeen ja ollut aivan puhki treenien jälkeen. Siltikin seuraavana päivänä olen taas valmis seinälle. Olenkin kiivennyt viimeisen vuoden 4-5krt viikossa, useita päiviä putkeen. Boulderoidessa lepopäivät ovat todella tarpeen ja mielessä välkkyy nyt vakiköysiparin uupuessa uusi ura BK:lla ensi talvena. Siihen nähden miten paljon inhosin boulderointia vielä marraskuussa, on upeaa huomata olevansa aidosti innostunut lajista. Ihan mahtavaa edistystä niin henkisesti kuin fyysisesti!! 🙂

 

Kesäloma 2017

Huh hulinaa, sanoi mummo kun kannuun pieras! Perinteitä kunnioittaen kirjoitan lähinnä itselleni muistoksi kesälomasta pienen koosteen ja tunnelmia. Siihen on myöhemmin syksyn ja talven pimeinä iltoina mukava palata, koska onhan niin, että tuo lyhyt ja odotuksia pursuava ajanjakso on kurjan ihmisen elämän ainoa toivoa luova valopilkku arjen jatkuvassa pimeydessä.

3G5A8979 – kopioNo ei ehkä ihan 😀 Viime vuosina kesälomat ovat kuitenkin kuluneet yhä enemmissä määrin jatkuvassa elämyspainotteisessa harrastamisessa. Vuonna 2015 tein ensimmäisiä pieniä päiväretkiä Suomenlinnaan, Särkänniemeen, Fiskarssiin ja milloin mihinkin. Koska elämäni on ollut aikalailla kotipainotteinen tähän mennessä (ja ihan omasta halustani, ei ole ollut tarvetta paeta arkea mihinkään kun lemmikit ovat tarjonneet juuri sen mitä olen halunnutkin), en ole matkustellut tai viettänyt aikaa poissa kotoa juurikaan. Seuraavana kesänä 2016 aika kului ulkokiikkujen parissa ja tänä kesänä aika on kulunut kiipeillen, meloen, retkeillen ja sukeltaen. On ollut aivan mahtavaa päästä tekemään pieniä viikonloppu- ja päiväreissuja. Ilman innokaita koiravahteja tämä ei olisi ollut mahdollista, joten suuri kiitos Sirjalle ja naapurin Piialle! 🙂 ❤

Tästä on hyvä jatkaa opiskelua näiden lajejen parissa; ensi vuonna on tarkoituksena entisestään syventää taitoja ja tehdä entistä pidempiä reissuja. Tavoitteena on vaatimattomasti koko maailma!!! 😀 Loman aikana minulla on ollut vain kaksi päivää, jolloin ei ollut ennestään suunniteltua ohjelmaa. Onkin fiilis, että mikään ulkomaanmatka ei olisi ollut näin tapahtumarikas ja aivot on todellakin nollattu työasioista! 😀

IMG_892530.6 Perjantai sukellusleiri saaristossa

Salon Simppujen peruskurssin loppuleiri tukialus Agonuksella kesti kolme päivää. Rankka, mutta todella upea kokemus yhdessä sukellusporukan kanssa!

1.7 Lauantai sukellusleiri saaristossa

2.7 Sunnuntai sukellusleiri saaristossa.

4.7 Ystäväni Minna tuli yöksi

5.7 Boulderointia, Vuohis

6.7 Kiikut, Kauhala

7.7 Käymässä pitkästä aikaa tallilla Lohjalla

8.7 Boulderointiretki Jussaröön, Tammisaaren ulkosaaristoon

Teimme kiipeilykavereiden kanssa päiväretken Tammisaaren ulkosaaristoon yhtenä kesän upeimmista päivistä! Aika rannalla sinisen meren, taivaan ja upean kallion kombossa on yksi kesän parhaista muistoista!

9.7 Boulderointia, Vuohis

3G5A867610.7 Sukellus montulla

Viimeinen sukellus P1-kurssilta ja kaikki harjoitukset suoritettu! Kortti taskuun!

11.7 Mummolla

12.7 Sukellus Turussa

Sukellus Turussa avolouhoksella. Ensimmäiset hetket pinnan alla kortin suorittamisen jälkeen saivat minut lopullisesti sukellukseen koukkuun.

13.7 Iltatorilla Salossa

14.7 Angelniemen kiikut & Teijon kansallispuiston Matildanjärven kierros

Ensimmäinen yksilösoolo ylärillä Angelnimellä ja sitten retkeilyä Teijossa. Hiukan jäi paha maku suuhun huonosti merkatuista reiteistä. Muuten upea päivä!

15.7 Boulderointia, Vuohis

16.7 Kiipeilyä, Kauhala

IMG-20170714-WA0031[1]17.7 Kalassa, Teijo

18.7 Nuuksion yöretki

Veljeni Juhon kanssa yöpymässä Nuuksiossa Holma-Saarijärven leirialueella. Mahtava ilta yhdessä rakkaan veljen kanssa ❤

19.7 Melontaa Nuuksiossa

Jatkoimme melomaan Nuuksion Pitkäjärvelle yhdessä veljieni kanssa. Satoi vettä, mutta meillä oli silti huikea reissu! 🙂

20.7 Kiipeilyä, Nuuksio

21.7 Kiipeilyä, Kauhala

22.7 Tarkkuusammuntaa

Ystäväni vei minut opettelemaan tarkkuusammuntaa kiväärillä. Selvisi, että minulla on aika tarkka silmä aina 60 metriin asti! 😉

23.7 Boulderointia Luolavuori, Turku

24.7 Boulderointia, Konala

25.7 Melontaa Salonjoella ja Wiurilanlahdella

Kesän ainoa tiistaimelonta. Elämäni pisin melontamatka tähän mennessä. 🙂

26.7 Sukellus Turku

Uusi sukellus Turun seudulla. Ennätysmäärä Simppulaisia mukana ja todisteena pieni videon pätkä ja kuvia 🙂

27.7 Kiipeilyt, Kvarnby

28.7 PÄIVÄ KOTONA!!

29.7 Telttailua, Porkkalanniemi

Extemperoretki Porkkalaan. Testissä pienempi teltta.

30.7 Boulderointi, Vuohis

IMG_7906Kesäloman kiipeilyistä voi lukea enemmän treenikiikkujan päiväkirjoista. Kotona eläinten kanssa puolestaan arki kuluu aikalailla tasaiseen. Suru huskyni Wilyan menehtymisestä on jo kadonnut, vaikka aika-ajoin vieläkin tulee kova ikävä. Maanantaina kävin ensimmäisen juoksulenkkini ilman koiraa ja se tuntui todella hyvältä. Yritän lisätä syksyn aikana lisää juoksulenkkejä viikko-ohjelmaan ja opetettua jonkun nuorista koiristanikin mukaan. Haluan pitää kiinni kestävyydestäni, mutta kesän aikana se on tuntunut laskevan kuin lehmän häntä. Tavoitteena on syksyllä jatkaa köysittelyä aina kun se on mahdollista, mutta keskittyä myös boulderointiin sisällä. Haluaisin pysyä kunnossa ja entisestään parantaa tasoa erilaisilla kestävyys- ja voimatreeneillä.

IMG_8944Helmikuussa alkanut kahvilakkoni kesti vain 2,5kk, mutta sinä aikana vointini oli todella hyvä ja kevyt. Joogasin myös keväällä huomattavasti enemmän kuin nyt. Siispä syksylle toivon aikaa myös venytyksille ja kehonhuollolle. Kesäloman aikana aamiaiseksi on vakiiintunut kahden luomumunan pinaattimunakas, kahvi sekä litran vadelma-mustikkasmoothie. Kokeilussa oli myös 25 vuorokautta Voimamixin viherjuomajauhe, jota voin myös suositella. Arjessa pidän rutiineistani ja odotankin saavani ruoka-asiat taas vanhalle mallille kun alan töissä syödä taas eväitä (salaattia) päivittäin.

Onneksi kesää on vielä jäljellä ja paljon ihania, hienoja seikkailuja! Tänään lähden viettämään iltaa parhaan ystäväni kanssa ja juhlistamme hänen juuri alkanutta kesälomaansa! Oma aktiivilomani osoittaa, ettei aina tarvitse lähteä ulkomaille hakemaan elämyksiä tai suunnitella monen viikon etappeja. Paikalliset yhdistykset järjestävät yleensä sankoin joukoin erilaisia tapahtumia ja tempauksia, joten rohkeasti vain mukaan erilaisten lajien pariin!

Hyvää loppukesää kaikille!

 

 

Treenikiikkuja, vko 30

Tällä kertaa maanantaina sisäboulderointia Konalassa, torstaina kokopäivän köysittely Kvarnbyyssä Meikolla sekä boulderointia Vuohiksella sunnuntaina. Viikon aika kävin myös melomassa elämäni tähän mennessä pisimmän retken, 14km! Keskiviikkona kävin puolestaan sukeltamassa ja lauantaina yövyin ensimmäistä kertaa Porkkalanniemellä. Varsinkin sisäboulderoimisesta jäi ihan älyttömän hyvä fiilis, melkein jo odottelen sisäkauden alkua! Siis melkein 😉

Maanantaina 24.7 Boulderointi, Konalan BK. Läksimme Rean kanssa Konalaan pitkästä aikaa sisäkiikuille. Konala on Boulderkeskuksen minulle lähin keivi, ainakin vielä muutaman kuukauden. Syksyllä Espoon Matinkylään aukeaa uusi, iso BK ja olen vähän uumoillut ryhtyväni sen kanta-asiakkaaksi. Lisäksi kun paras ystäväni asuu Matinkylässä, saan ehkä hänetkin houkuteltua jatkossa kiikuille 😉

img_7780
Konalan sininen kattoralli 7A

Pidän enemmän boulderoinnista Konalassa kuin Salmisaaressa. Syy on yksilöllisesti greidatut reitit ja tunnelma. Olimme Rean kanssa ihan intopiukeena sisäkiikuista, vaikka ulkona olemmekin boulderoinneet läpi kesän. Kuitenkin tällä tasolla ulkokiipeily helposti on projektointia, pitkiä lepotaukoja (ruokataukoja siis) ja molemmat kaipasimme vähän fyysisempää, erilaista treeniä. Lämppäsimme nelosilla ja vitosilla, mutta illan mittaa minä pääsin useita 6A reittejä, yhden 6Bn parin muuvin päähän topista ja projektoin vanhaa kunnon sinistä kattorallia (7a). 2,5 tunnin päästä olimme molemmat hikisiä, lihaksia särki ja suu oli hymyssä korvasta korvaan. Tätä lisää!!

Torstai 27.7, Kvarnby. Sarin kanssa puolen päivän aikaan treffit ekaa kertaa Kirkkonummella Meikon ulkoilualueen kiipeilykallioilla. On pitänyt täälläkin käydä koko kesä, mutta nyt korkattiin molemmat paikka! Myös Marko liittyi joukkoon puolen päivän aikaan ja jäinkin hänen kanssaan ahertamaan sen jälkeen kun Sarin oli lähdettävä kotiin. Päivästä tulikin maraton: kotiin lähdimme vasta seitsemän jälkeen. Aloitin liidaamalla oikean sektorin ainoan vitosen (Heroes in Heart 5+) sportin. Näytti ensin vähän jännältä, mutta käsiotteet olikin ihan hyvät. Muistutti hieman Kauhalan Greenfuturea. Seuraavaksi viereinen Isidor 6A+ ylärillä. Varsinkin alku oli nihkeä. Sitten siirryttiin tekemäään trädireittejä ylärillä: linnut 5 ja murkkuhalkeama 5+, jonka alkua puntaroin hetken aikaa. Sari teki sen erittäin bouldermaisesti, mutta minä lähdin staattisesti liikkeelle.

img_7684
Konalan BK.

Siirryimme Main Wallin vasempaan laitaan ja Sari lähti rohkeasti liidaamaan Pintahiki (6A+) reittiä. Hyllyn jälkeen kuitenkin tökähti. Hienosti hän yritti taistella reitin kanssa, mutta aikakin loppui kesken ja Sarin oli lähdettävä kotiin. Minä lähdin seuraavana kokeilemaan liidiä, mutta yläosa tuntui todella hurjalle. Juutuin samaan kohtaan kuin Sari, enkä edes ylärissä päässyt ilman apua pultilta eteenpäin. Nihkeää, todella nihkeää!! Yläosa oli ylärissäkin todella haastava. En tiedä johtuiko huonoista eväistä vai paahtavasta auringosta, mutta äkkiä tuli jonkinlainen heikotuskohtaus ja melkein itkua väänsin kun en löytänyt avaimia toppaamiseen. Kuka näitä typeriä reittejä oikein keksii?? Tahtoo kotiin!! Reitillä oli muuten sankoin joukoin perhosia ja Markon liidatessa reitin (suht kevyesti) ne lentelivät hänen ympärillään ja istahtelivat rannetuelle klippauksen ajaksi. 😀 Outoa ja hienoa!

Seuraavaksi Marko liidasi trädireitin Kiemura 5+ ja minä tein sen ylärissä. Siirsin ankkurin Lepakkomies 6b ankkurille, jonka Marko halusi kivetä. Huhuh millainen ponnistus! Reitti on äärimmäisen fyysinen ison katon ylityksen ansiosta. Hienosti Marko kiipesi sen puhtaasti ja helpon oloisesti, mutta minä en ollut tälle ihan valmis vielä 😀  Niinpä päätimme palata oikealle sektorille ja kokeilla oikean reunan matalia, mutta pieniotteisia reittejä. Katselin reittiä ja päätin lähteä kokeilemaan liidiä. Pääsin tokalle pultille kunnes en päässyt enää eteenpäin. Ihmettelin, että mitä mulle on tapahtumassa kun en tunnu enää pääsevän mitään reittejä. Kuvittelin, että reitti oli 6A, mutta kun ylärissäkään en päässyt olin jo tosi turhautunut. Vasta tässä vaiheessa Marko totesi, että eihän se mikään 6a ollutkaan, vaan Hemulin Hipaisu 6B!! 😀 Että silleen. Eka onsight-yrkkä sitten 6b:lle, joten ehkä selvisin kuitenkin päivästä voittajana! 😀

3G5A8089
Vuohis.

30.7 Sunnuntai, Vuohis. Rean kanssa Vuohimäellä Kirkkonummella. Edellisillan telttailut Porkkalassa painoivat kenties, kun tuntui että juorusimme enemmän kuin kiipesimme 😀 Kuitenkin sain tehtyä iso A sektorilla hauskan kolmion muotoisen traversen Iso A:n (4). Katajapihalla vietimmekin seuraavan tunnin tai puolitoista syöden eväitä. 😀 Hirmuisen tehokasta! Treenipoikkarin tein ruokailun jälkeen ja kolmoset Hyvä halkeama sekä Kylki seinään! Kataja-sektorilla kulutin loput mehut tekemällä pitkää poikkaria, jolla ei kai ole nimeäkään. Se lähtee Selvä pyy reitin vasemman puolelta ja päättyy Tennis kyynärpäästä hyvää päivää- nimiselle reitin loppuun. Reitti on noin 5-8m pitkä, joten siinä kyllä mukavasti käsivarret on tulilla enkä päässytkään sitä kokonaisuudessaan loppuun. Hyvät treenit kuitenkin aktiivisen viikonlopun ja lomankin päätteeksi!

Yhteenvetona viikosta erittäin fyysisiä reittejä. Tällä hetkellä tunnun usealla reitillä törmääväni seuraavaan ongelmaan: negatiivisella osuudella käsiotteet ovat pieniä, mutta niistä roikkuen pitäisi tehdä korkea jalan nosto. Sinällään harmi, että osa reiteistä on greidattu ”vain” 6A:ksi. 😀 Hartia- ja hauislihakset kiristyen yritän vetää itseäni ylemmäksi, jotta saisin jalkaa nostettua, mutta ei onnistu. Jännää on, miten tämä samanlainen, kenties bouldermainen liike on nyt koitunut reittien tuomioksi. Uskon, että keskivartalo ja käsivarsilihaksia kehittämällä ongelma poistuu. Edelleen sitä mieltä, että työskentelen kykyjeni rajoilla ja siksi homma takkuaa. Kyllä tämä tästä!