Ulkokauden avaus!

Viimeisen viikon aikana ilmat ovat olleet niin mahtavat, että sain ulkokauden avattua sekä köysillä, että boulderoiden! Lauantaina kävin Käärmekalliolla köysittelemässä parhaan ystäväni kanssa ja kuluvalla viikolla boulderoin Hangossa sekä Kirkkonummella. Aurinko paistoi, linnut lauloi, eväät maistui ja ilmassa tuoksui tuleva kesä! AH! PARASTA!

Henkilön Lifedream kuva.Vantaan käärmekallio on oiva paikka aloittaa kiipeilyharrastus, sillä sen loiva muoto on helppo aloittelijoille. Kävin siellä pari vuotta sitten (joko siitä on niin kauan!?) alkeiskurssini (lue lisää) ja nyt vein sinne parhaan ystäväni Petran. Petra on kiipeillyt talvesta lähtien 1-2krt viikossa sisällä boulderoiden, joten toivoin hänen innostuvan yläköysikiipeilystä ulkona. Haaveilen monista, lukuisista tulevista köysipäivistä ensi kesänä, joten Petra olisi oiva kaveri hommaan 😉 Päätin kuitenkin, etten patista häntä mihinkään, vaan annan ihan rauhassa mutustella hommaa.

Aloitimme oikean puolen sektorilta, missä on useita släbireittejä, greidattu 3-4. Aloitimme 3+:sta, joka on viralliselta nimeltään slab nro7. Päätin, että voimme viedä ankkurin kallion sivusta kävelemällä, sillä reitti näytti minusta helpolle. Keskustelimme Henkilön Lifedream kuva.valmiiksi mitä tulisimme tekemään ja puimme päälle kaikki tarvittavat välineet. En lainkaan tullut ajatelleeksi, että Petralle, joka ei ole tottunut vielä liikkumaan kallioilla, homma ei ollutkaan aivan niin helppo. Voin täysin samaistua jännitykseen, sillä itsekin ekoilla kerroilla pelkäsin melkoisesti ennen kuin opin luottamaan jalkaan ja löytämään kalliosta hyviä otteita. Petra meni kuitenkin jonkinasteiseen paniikkiin siirtyessämme lähemmäksi ankkuria. Täysin oma mokani ja onneksi maltilla ja rauhallisella puheella Petra luotti minuun ja ohjeisiini ja pääsimme molemmat turvallisesti roikkumaan ankkuriin lehmänhännästä.

IMG_9302
Sieniseinällä Hangossa 😀

Tein meille ankkurin ja laskimme köyden ja sitten opastin Petralle, kuinka laskeutuminen onnistuu. Tämä menikin jo ilman jännitystä ja noin parin metrin matka maahan sujui ongelmitta. Seuraavaksi Petra sai kiivetä reitin pari kertaa ja se sujui vallan mainiosti: onhan sisällä kiivetty jo eka 6A boulder 😉 Onneksi paikalle tuli pari naiskiipeilijää, jotka opastivat Petralle grigrin käytön sillä aikaa kun minä kiipesin, joten nyt Petra onkin koulutettu ulkoköysittelijä! 😀 Lopun päivää kiipesimme, siirsimme ankkuria, laskeuduimme ja kiipesimme lisää välillä toki eväitä syöden. Molemmille todella antoisa ja ihana päivä, kiitos Petralle!!

Keskiviikkona sovin kiipeilyparini Emman kanssa, että lähtisimme etsimään Hankoon sopivia boulder-reittejä. Ilma oli aavistuksen pilvinen kun kävelimme pädejen kanssa kohti Puistovuori-nimisiä kiipeilykallioita. Aluksi katselimme Jyrkänne- sektorilla aika korkeita reittejä ja päätimme jatkaa matkaa Sieniseinälle, mikä olikin hieman matalampi. Minä sain kunnian aloittaa tekemällä kulma 3+ ja 5+n Lämppä-nimisen

IMG_9293
Sieniseinä-sektori

reitin. Minulla oli kamera mukana pitkästä aikaa ja saimme pari hauskaa kuvaa toisistamme. Kivelle jäi vielä mielenkiintoisia kutosia, siispä uudestaan pian? Lopuksi projektoimme matalan Arm lockin 6a+ läheisen matalan irtokiven kulmassa. Tosi kiva oli saada tossua kivelle myös boulderoidessa, joten tiedän mitä teen ensi kesänä!! 😀

Torstaina ilma oli vielä parempi ja suuntasimme Emman kanssa Vuohikselle, joka oli olohuoneeni viime kesänä. Tutut kalliot odottelivat järkkymättöminä ja aloitimme lämppäämällä Vuohimäen kaikkien aikojen ensimmäisen reitin Iso An (4) saman nimisellä sektorilla. Sitten siirryimme Kataja-sektorille projektoimaan Ennen sadetta 6A, nimistä reittiä sekä toppasimme molemmat Hyvän mielen vitonen ss 6A-reitin, vaikka alun istumalähtö aiheuttikin meille aluksi muutaman harmaan hiuksen. Ilman Emman neuvoja en olisi päässyt myöskään Ennen sadetta reitin alkua, mutta yhdessä saatiin siihen ekat muuvit kasaan, vain toppaus jäi molemmilta. Lopuksi treenasimme vielä Katajapihalla Mimosan hipiää 6b, joka oli minun loputon tavoitteeni viime kesänä. Ei se tuntunut menevän yhtään sen paremmin nytkään, mutta en lannistu!! 😀

Hirmu ihanaa ulkona, kiitos Emma! 🙂

IMG_9325
Arm lock, 6A+

 

Headpoint 2018

Osallistuin eilen lauantaina naisten kaiken ikäisille naisille ja naisen aluille tekemään kiipeilytapahtumaan Helsingin kiipeilykeskuksessa. Tarjolla oli monipuolista ohjelmaa ja tietysti mikä tärkeintä: mahdollisuus kiivetä huippuseurassa sekä löytää uusia kiikkukavereita! Minun onnekseni vanha kiipeilyparini Hanna-Kaisa oli myös osallistumassa tapahtumaan, joten sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla: näin ystävää ekaa kertaa sitten kesäkuun ja pääsin oppimaan uusia asioita.

Päivän ohjelmassa oli omalla kohdalla:
– Tekniikkapisteinä: erilaiset otteet, tasapaino ja jalkojen käyttö, dynoaminen sekä hookkaus. Kouluttajina mm. Enni Bertling ja Sanja Collin.
– Kiipeilijän ravinto -luento: Meeri Engren
– Ylävartalon kehitysvinkit: Jani Kytölä

Lisäksi kiipesimme H-Kn kanssa köysillä, jopa liidasimme, vaikka minulla onkin sellainen kolmen kuukauden kevyt liiditauko takana. 🙂 Ihan huikea, mutta pitkä päivä!

YLÄVARTALON KEHITYSVINKIT Päivä alkoi ylävartalon kehitysvinkeillä, joita tarjoili Jani Kytölä. Hänellä on crossfit tausta ja paljon uusia liikkeitä tarttui mukaan niin lämmittelyn kuin lihaskunnonkin kannalta. Kytölä painotti luennossaan varovaisuutta olkapäiden kanssa ja oikeanlaisia liikkeitä. Itselle oli jokseenkin helpottavaa, että jos vaikeita liikkeitä ei pysty heti tekemään (punnerrukset, leuanvedot jne), niitä voi erilaisilla skaalauksilla (variaatioilla) helpottaa tai vaikeuttaa. Samoja lihaksia voi siis treenata monella eri tavalla. Jos crossfit kiinnostaisi minua enemmän (tai lihasvoima), tuli tunne ettei olisi ollenkaan hölmöä lähteä kuntosalille ja/tai hakeutua vaikka oman PTn oppiin. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole aikaa tai intoa treenata lihasvoimaa enempää kuin n.1krt 2 vkoon. Toisaalta näimme monia ihan kotonakin tehtäviä liikkeitä, jotka kehittävät nimenomaan keskivartaloa.

Henkilön Lifedream kuva.
Kuppipito: jalkoja lasketaan sopivaan kulmaan, niin, että keskivartalo aktivoituu. Käsien asennolla voi liikettä muuttaa.
Henkilön Lifedream kuva.
Kuppiheilunta, koko vartalo tiukkana, kaveri voi avustaa jaloista heiluttamalla.
Henkilön Lifedream kuva.
Kaaripito ja -heilunta. Sama juttu, mutta toisin päin.

Kävimme läpi paljon erilaisia liikkeitä ja niiden variaatioita. Osa oli niinkin Henkilön Lifedream kuva.yksinkertaisia kuin olkapäiden ja lapojen aktivointia. Niin paljon asiaa tuli tunnissa, että harmittaa kun en varmastikaan muista niitä kaikkia! Myös erilaisia välineitä käytiin läpi: painoja, kuminauhoja, tankoa/keppiä, renkaita.. Monia liikkeitä pystyi helpottamaan käyttämällä bokseja tai kaverin avulla.

KIIPEILIJÄN RAVINTO

Seuraavaksi siirryimme kuuntelemaan lisää kiipeilijän ravinnosta. Tämä Meeri Engrenin luento kiinnosti minua eniten, koska taistelen jatkuvasti ruokavalioni kanssa. Boulderoimisen aloittamisen jälkeen olen lisännyt kuin huomaamatta syömäni ruuan määrää ja ajoittain olen lisännyt myös kanaa ruokavaliooni, koska tuntuu, etten saa kasviksista kaikkea sitä mitä tarvitsen. Tämä aivan mututuntumalla kehoani kuunnellen. Ongelmana onkin eettisten, terveellisten ja taloudellisten valintojen yhteensovittaminen.

Henkilön Lifedream kuva.Järkevästi koostettu ruokavalio auttaa pysymään terveenä, tehostaa harjoittelua, nopeuttaa fyysistä kehitystä, tehostaa palautumista, ehkäisee ylirasitusta ja loukkaantumisia sekä auttaa jaksamaan paremmin. Kaikki nämä ovat hyviä syitä kiinnittää huomiota siinen miten ja mitä suuhunsa pistää. Esimerkkinä luennolla oli Kaisa Kiipeilijä, jonka ruokavaliota pääsimme tarkemmin syynäämään. Äkkiseltään Kaisa tuntui syövän omaan makuun liikaa liikaa leipää ja liian vähän proteiinia. Kaisan ruokailuvälit olivat myös pitkiä. Luennon lopussa totesimmekin, että energiansaanti oli niukka.

Saimme erilaisia esimerkkejä ruokarytmistä esim. ilta ja päivävuorolaisille sekä erilaisten harjoitusten lomassa. Luennolla painottui hiilihydraattien tarve, sillä proteiini ja rasva pelkästään eivät korvaa elimistön kaipaamia hiilarivarastoja. Rasvakin sitoutuu elimistöön paljon hitaammin, joten sillä ei voida täysin hiilihydraattia korvata. Tärkeää olisikin syödä mahdollisimman monipuolisesti ilman, että jotakin painottamalla vähentää toisesta. Ennen ja jälkeen harjoittelun tulisi nauttia sekä proteiinia, että hiilihydraateja. Se auttaa harjoittelun tehoon, palautumiseen, sekä stimuloi lihasten kehitystä.

Saimme myös oppia monipuolisuudessa ja laadussa. Lämpimät ruuat tulisi koota lautasmallin mukaan: riisiä/perunaa/pastaa 1/2-2/3 ja kasviksia energian tarpeen mukaan. Välipalatkin tulisi koota siten, että ne sisältäisivät sekä hiilihydraattia, proteiinia, kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Lähes jokaisella aterialla ja välipalalla tulisi olla täysjyvävalmisteita, proteiinipitoisia ruokia, kasviksia, hedelmiä tai marjoja. Myös riittävän pehmeän rasvan saamisesta tulisi huolehtia. Hyviä pehmeän rasvan lähteitä ovat: kala, kasvisöljyt (rypsi), pähkinät, siemenet ja avokado. Esim 2rkl rypsiöljyä/vrk.

Ravinnon määrä on suhteessa harjoitteluun. Nyrkkisääntönä voisi pitää sitä, että jos harjoittelua lisää, tulee lisätä myös ravinnon ja levon määrää. Harjoittelu, ravinto ja lepo tulisi siis olla aina tasapuolisesti yhtä suuria. Niukka syöminen vaikeuttaa palautumista, hidastaa kehitystä ja lisää vammariskiä. Kokonaisenergian tarpeen määrä koostuu perusaineenvaihdunnasta ja fyysisestä aktiivisuudesta. Kävimme läpi erilaisia PAL-kertoimia eli aktiivisuus tasoa kuvaavat aktiivisuuskertoimia.

Kävimme läpi hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen määrää, koostumusta ja sitä, mistä niitä ruokavalioonsa saa. Myös veden saantiin kiinnitettiin huomiota. Veden määrä on yleensä riittävä 1,5l/vrk. Pitkäkestoisen, yli 1,5h harjoituksen aikana urheilujuoman nauttiminen voi olla järkevää.

H-Kn kanssa köysillä lauantaina. Sunnuntaina oli vuorossa boulderointi Espoon BK:lla.

TEKNIIKKAPISTEET

Erilaisia tekniikkapisteitä oli neljä ja ne toteutettiin bouldertiloissa. Jokaisella meitä oli opettamassa osaava ”tutor”. Pienryhmissä kuljimme sitten pisteeltä toiselle. Pakko sanoa, että olin omassa ryhmässämme vähiten kiivennyt ja se kyllä näkyikin taidoissa. Toisaalta sain jokaiselta pisteeltä ihan konkreettisia apuja, joten vaikka välillä tuli vähän turhautunut olo, niin se oli sen arvoista 🙂 Aloitimme tutustumalla erilaisiin otteisiin ja varsinkin krimppeihin ja slouppereihin. Otteiden oikeanlainen käyttö on ensisijaisen tärkeää oman kehittymisen kannalta. Itse olen yrittänyt keskittyä peukalon käyttöön kiivetessä ja uutena ideana oli myös lämmittelyn yhteydessä kuivaharjoitella ”pintsiä”. Seuraavalla tekniikkapisteellä harjoiteltiin jalkojen oikeaoppista käyttöä. Ideana oli kiivetä pelkästään jalkoja käyttäen, mutta itselle tämä olikin erityisen vaikeaa! Tossun asettaminen oikeaoppisesti otteelle, usein varvas edellä, on asia, jota olemme myös Petran kanssa käyneet läpi. Jalkojen astettelussa pitää olla ajatus mukana, jotta ei tule turhaan potkineeksi seinää. Lopuksi treenasimme reittiä, jossa piti hypätä seinälle tossu edellä ja vasta sen jälkeen tarttua pariin underiin noin rintakehän korkeudella. Minäkin onnistuin tässä, vaikka aluksi tuntuikin vaikealta.

19105835_1929631183918998_3131453633112018697_nSeuraavaksi oli vuorossa dynoaminen eli loikkaaminen otteeseen niin, että kaikki raajat ovat hetken irti seinästä. Kamalan vaikeaa!! Tuli selväksi, että tuon lyhyen loikan aikana tulee ajatella niiin montaa eri asiaa, että itse en kyennyt hommaan ainakaan tällä kertaa. Harjoittelimme eri vaikeusastein, mutta itselleni jalkojen käyttäminen ponnistamiseen ja samalla käsien vetäminen oikeaan ohjauskulmaan oli todella vaikeaa. Jos sain kädet toiminaan oikein, unohdin jalat ja päin vastoin. 😀

Lopuksi kävimme läpi hookkausta, mikä sekin on minulle erityisen vaikea taito. En oikein usko, että osaan käyttää lihaksiani ja jalkojani oikein ja tästä syystä hookkaus on enemmän mustelmia ja noidan nuolia kuin edistystä. Ihan aluksi saimme kehoituksen lämmitellä takareisi erikseen, mikä olikin erittäin hyvä neuvo. Usein kun juuri takareittä on vaikeaa erikseen aktivoida. Sitten saimme kokeilla erilaisia hookkeja eri tilanteisiin. Helpoimmat sain tehtyä, mutta kun hommaan lisätään vielä keskivartalon hallinta, alkaa olla jo aika hankala suorittaa.

Kaiken kaikkiaan mielettömän hieno päivä! Koko päivän kiikut tuntuivat illalla lihaksissa 😀 Kuitenkin seuraavana päivänä boulderoidessa pari vaikeaa reittiä avautuivat taas muutaman muuvin eteenpäin ja väitän sen johtuvan lauantain opeista, joten suuri kiitos järjestäjille! 😀 Naisille suunnattu tapahtuma oli loppuunmyyty ja toivon vastaavanlaisia myös tulevaisuudessa. Toisaalta tapahtumassa käydyt asiat kiinnostavat aivan varmasti myös miehiä, joten selvästi Suomessa olisi kysyntää jollekin laajalle kiipeilytapahtumalle luentoineen ja tekniikkaoppeineen. Mistä siis löytyisi tilat ja järjestäjä?

Treenikiikkuja: hei me boulderoidaan!

Alkuvuosi on ollut niin kiireinen, etten ole kerennyt kunnolla edes blogia päivittämään. Kaikenlaista puuhaa riittää niin täällä kotona kuin tien päällä. Autolla tuleekin ajeltua helposti 600-1000 kilometriä viikossa, mikä on aika paljon siihen nähden, että työmatkani on päivittäin vain 22km. 😀 Viikko-ohjelma on ollut jo jonkin aikaa aika saletti: 3-4krt viikossa boulderointia Helsingissä Salmisaaressa tai Espoon BK:lla, valmennus kolmen viikon välein, noin kerran kahdessa viikossa kuntosalitreenit Salossa tai Nummelassa ja talli- tai lastenhoitohommia Lohjalla joka toinen viikko. Viikon päästä aloitan koirien kanssa myös viikottaiset agilitytreenit Halikossa, liki neljän vuoden treenitauon jälkeen.

Boulderointi on edennyt mukavasti. Alkuvuodesta kiipesin ensimmäisen 6b:n projektoituna Espoon BK:lla ja samoihin aikoihin saman greidin helppo meni flashina. Sen jälkeen kiipesin parin päivän työsarkana ensimmäisen 6b+:n. Onkin olo, että tasoni on noussut mukavasti siihen, että projektoin 6btä. Salmisaaressa kiipeilen mielelläni oransseja reittejä. Minkäänlaista paniikkia greidin nostoon ei enää ole, itseasiassa päin vastoin. Juuri nyt on fiilis, että hiljaa hyvä tulee ja pienin, melkein mikroaskelin.

Valmennus Kuutin hoivissa Salmiksessa on ollut hidastempoista. Näemme noin kolmen tai neljän viikon välein, mutta joka kerta Kuutti on saanut minut ajattelemaan asioita. Aloitin lämmittelyn valmennuksen ansiosta ja sen lisäksi treenaan keskivartaloa myös kuntosalilla, seikka jota EN IKINÄ olisi uskonut tekeväni 😀 Käymme läpi myös erilaisia tekniikoita kuten hookkausta ja erilaisia dynaamisia muuveja. Hiukan kerrallaan opin uusia asioita. Paljon vaikuttaa myös se, että treenaan itseäni paljon paremman ja kokeneemman Emman kanssa. Häneltä saan jatkuvasti hyvää ja toimivaa betaa ja uusia tapoja edetä seinällä. Viimeksi perjantaina olimme Masalan keivillä ja opin ainakin kolme uutta tapaa kiivetä vaikeita juttuja.

Samalla kun itse olen oppilaana, käymme noin kerran viikossa parhaan ystäväni kanssa kiipeämässä yleensä Espoon BKlla. Hän on aloittanut kiipeilyn marraskuussa ja hänen tutoroimisensa seinällä on hirmuisen hauskaa ja opettavaista. Huomaan sanovani hänelle aivan samat asiat, joilla Emma kannustaa minua, joten kenties nämä asiat eivät olekaan niin greidikohtaisia. Projektoimme monesti Petran kanssa reittejen alkumuuveja ja harjoittelemme sillä tavalla myös vaikeampia liikesarjoja. On ollut hienoa nähdä miten nopeasti Petra kehittyy (vaikkei itse sitä vielä oikein huomaakaan) ja toisaalta itse saan paljon kannustusta siinä samalla. Jos korkeus pelottaa, voi reittien alkumuuveja treenamalla saada helposti erilaisia liikkeitä ”kokemuspankkiin” ja lihasmuistiin. Olen niin ylpeä Petrasta, kun hän sinnikkäästi yrittää uudelleen ja uudelleen vaikeitakin muuveja ja sitten jaksan itsekin yrkkäillä hyvällä fiiliksellä Emman ja Kuutin opissa.

3G5A0826

Muutamia juttuja, joilla olemme saaneet omaa kiipeilyämme nostettua hitaasti, mutta varmasti uudelle tasolle:

  • liikkeet tietoiseksi suorittamiseksi: reitin läpikäyminen mielikuvaharjoitteluin jo ennen kiipeämistä alusta loppuun. Myös tauot hyödyksi! Oman asenteen muokaamista tavoitteellisempaan suuntaan.
  • vaikeiden muuvien tekeminen erillisinä osioina ja reitin projektoiminen vasta myöhemmin alusta loppuun. Apuna voi käyttää vaikka viereisiä otteita. Vain tekemälllä oppii! Toistoja toistoja toistoja..
  • jalan ja käsien asennon hiominen. Jalkaterän asento reittikohtaisesti tai peukalon ottaminen mukaan.
  • jalan päälle nouseminen ja lantion käyttäminen seinällä, flägääminen ja voimalliset vedot (työn alla)
  • keskittyminen käden noston sijaan jalalla painamiseen tai vastavuoroisesti jalan käytön sijaan käsillä puristamiseen.
  • kysele viisaammilta betaa! Reitti on heti helpompi kun saa jonkun suunnistuskartan mitä siellä edes pitää tehdä!

Yllä olevan videon reittiä projektoin muutaman päivän. Alun hookin jälkeen jalan siirtäminen otteelle vei useamman yrkän ja Emma sai näyttää monta kertaa oikean asennon. Sen jälkeen pieni venytys oikeaan yläotteeseen vei sekin pari yritystä, mutta varsinainen ongelma oli toppiotteeseen pääseminen. Näin erilaisia tapoja tehdä tämä, mutta lauantaina sattumalta tein itse tällaisen version, jossa mätsään molemmat jalat boksille ja sen jälkeen paino on helppo siirtää oikealle jalalle. Tasapaino kohdilleen ja ylös! Videolla koko homma näyttää niiiiiin helpolle, vaikka oikeasti tässä kului jokunen aika. Kyseessä on”vain” 6A+, mutta opin matkalla monta uutta juttua!

Jatkossa tulemme Emman kanssa kiipeämään varmasti myös Masalan keivillä Moonboardin ventillä, koska olemme molemmat lähdössä boulderoimaan Ahvenanmaalle. Emma miehensä kanssa ja minä Kiipeilyurheilijoiden matkassa toukokuussa. En tunne sieltä ketään, mutta toivon mukaan siinähän sitä sitten reissussa tutustuu 😀 Tämä kuitenkin tarkoittaa hänkillä ja pienillä otteilla treenaamista.. Olisi siis kaksi kuukautta aikaa!

 

Henkinen taisto

Tammikuun aikana olen kiipeillyt 3-4krt viikossa sekä Salmisaaren Kiipeilyareenalla sekä Espoon BK:lla. Köysittely on ollut hieman tauolla ja olemme parini Emman kanssa keskittyneet enemmän boulderointiin. Parhaan ystäväni Petran kanssa käymme Espoon BK:lla yleensä viikonloppuisin. Yllättäen boulderointi sujuu niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla jouhevasti ja oma taso on noussut muutamassa viikossa tasaisesti lähemmäs 6b tasoa. Espoossa projektoin muutamassa päivässä elämäni ensimmäiset 6b:t ja Salmiksessa useampi oranssi on kiivetty toppiin. Toisaalta on vielä monta oranssia reittiä, joita en pääse ja pari vaikeaa 6a+, joita en pääse edes alkuun. Mitä hänkimpi reitti, sitä vaikeampaa sen kiipeäminen on.

Suurin syy pieneen tason nousuun on jonkinlainen henkinen taisto, jonka koin vuoden vaihteessa. Lisäksi valmentaja Kuutin ehdottamat vatsalihastreenit aina lämppäämisen yhteydessä ovat nekin vaikuttaneet myönteisesti. Vuoden 2017 loppumetreillä koin jälleen valtavaa ahdistusta ja turhautumista boulderoidessa ja kirjoitinkin siitä vuoden viimeisessä Treenikiikkujan päiväkirjoissa. Yleensä nämä tunteet ryöstäytyvät esiin varsinkin Salmiksessa, johtuen kenties ahtaista tiloista ja seinän profiilista… Jäin pohtimaan haastanko itseäni tarpeeksi ja koenko sitä ylipäätään tarpeelliseksi. Onko kiipeily lajina sellainen, että haluan sietää turhautumista, epätoivoa ja muita negatiivisia tunteita, joita se välillä aiheuttaa. Silloin kun pitäisi purra hampaat yhteen ja pyrkiä puhtaalla sisulla kohti suurempia korkeuksia, tulee usein tunne, ettei seinien kiipeily ole minulle ehkä tarpeeksi ”vakavaa”. En toisaalta koe olevani ihmisenä luovuttajatyyppiä, joten jouduinkin nyt työstämään tarpeeksi painavaa syytä motivoimaan eteenpäin.

Alla oleva video toisesta 6b reitistä, jonka projektoin.

Vuoden vaihe sujuikin hyvin syvissä itsetutkiskelun vesissä. Tällaisena introspektiivisenä ihmisenä elämän parasta antia ovat ne hetket, kun löytää itsestään uusia puolia tai kehittävämpiä tapoja toteuttaa elämäänsä. Uutena Vuotena juttelin ystäväni kanssa ja vietimme hauskan illan juomalla punaviiniä ja lueskelemalla psykologista ammattikirjallisuutta 😀 😀 (nooo– käytiin me baarissakin). Yksi kappale kolahti sillä hetkellä yli muiden:

”Jos luet paljon psykologista kirjallisuutta ja haluat ennen kaikkea oivaltaa ja ymmärtää sellaisia asioita kuin ”miksi olen tällainen”, ”miksi yhtä toimin näin”, ”kuka oikeasti olen” niin mihin se johtaa? Auttaako se sinua toteuttamaan arvojesi mukaisia tekoja, vai johtavatko tällaiset kysymykset loputtomaan älylliseen pohdiskeluun, analysoimiseen ja menneisyyden vatvomiseen käyttäytymisen analysoinnin sijaan? Kokeile pystytkö muotoilemaan oivalluksesta käyttäytymistavoitteen itsellesi. Olisi tärkeää, että voisit hyödyntää oivalluksiasi oman elämäsi muuttamiseen ja arvojesi toteuttamiseen.” – Kohti arvoistasi. Suuntaa mielekkäisiin muutoksiin, Arto Pietikäinen

6205e4935b7a6730d231c986458bcd8c[1]Päätimme yhdessä, että tänä vuonna ottaisimme aktiivisemman suunnan muuttaa elämämme sisältöä entisestään. Itsetutkiskelu ja asioiden pähkääminen kun ei loppujen lopuksi johda mihinkään, vaan tarvitaan myös rohkeutta ja todellista sinnikkyyttä rikkoa elämän aikana rakentuneita vahvoja käyttäytymismalleja. Muutos vaatii aina myös uhrautumista. Käytännössä tämä minulla tarkoittaa kiipeilyn saralla tippumispelon voittamista, häpeän tunteen hallintaa ja omiin kykyihini uskomista. Sain kiikkukaveriltani Emmalta lainaan kirjan ”9 out of 10 climbers make the same mistakes”– kirjan, jonka avulla monta asiaa kolahti entisestään. Tässä lyhyt lista vanhoista pinttyneistä tavoista, joista voi tunnistaa ongelman.

  • Epämukavuus kiivetessä jos ympärillä on yleisöä tai muita kiipeilijöitä
  • Tuttujen ja turvallisten reittien kiipeily liian usein
  • Haluttujen reittien loputon yrkkäily, mutta et koskaan tunnu olevan tarpeeksi hyvä toppaamaan
  • Turhautuneisuus ja vihaisuus omaan kiipeilysuoritukseen
  • Epämukavuus puhuttaessa kiipeilytavoitteista, joissa on aikaraja
  • Ajattelu: en tee tätä reittiä juuri nyt, koska tipuin viimeksi ja nuo tuossa katsoo, teen mielummin tuon, joka menee toppiin helposti.

Maalasin punaisella ne kohdat, joista tunnistin itseni. Jep. Niinpä. 😀

076a24323c0fe298617b86c846c0ad2e[1]Aika monella elämänosa-alueella en koe epäonnistumista henkilökohtaisesti, vaan enemmänkin vain kokeiluna, joka ei onnistunut. Epäonnistumisen sietäminen on tärkeä oppimistaito, jotta uskaltaa alun alkaenkaan edes yrittää. Miksi en siis voisi valjastaa tätä oppimismallia myös kiipeilyyn ja varsinkin niihin hetkiin kun tunnen turhautuneisuutta ja ”isken päätä seinään” reittien kanssa. Tunnistan pelkoni yrkkäillä muiden edessä jotakin minulle todella vaikeaa muuvia, koska tunnen itseni ihan naurettavaksi (samasta syystä en ole koskaan pitänyt ryhmäliikunnasta tai kuntosaleista.) Kaikki kiipeilijät ovat kuitenkin aloittaneet joskus ja olen huomannut ettei ketään kiinnosta se, miten huono olet, vaan se, miten innokkasti yrkkäilet.

Eilen keskiviikkona valmentajani Kuutti rohkaisi minua maksimivoimatreeneissä ihan tosissani yrkkäämän. Vaikka tunnenkin olevani tosissani, en siltikään saa muuveihin kuin noin 70% kropan kapasiteetista. Kuulemma hihittelin ihan liikaa. 😀 Alkaahan siinä väkisinkin naurattaa kun yrkkäilee itselleen omasta mielestä ”ihan mahdottomia.” Puhuimmekin Kuutin kanssa juuri niistä keinoista, joilla saada se viimeinenkin 30% mukaan. Paljon riippuu puhtaasti omasta asenteesta kyseisestä reittiä tai yksittäistä muuvia kohtaan. Onko mielessä sanat: ”no en mä sitä kuitenkaan pääse”… vai ”pääsen niin pitkälle kuin tosissani yritän.”  Toisaalta tosissaan yrkkäily vaatii boulderoidessa toistoja toiston perään, jotta mieli ja keho tottuu uusiin tapoihin edetä seinällä. Ja ihan totta, kyseessä voi olla vain joku ihan pieni yksinkertainen juttu: jalan siirto tai käsien ristiin asettaminen… Toistoilla on siis merkitystä!

Henkilön Lifedream kuva.
Keep on sparkling – head toward Never Land!

Vastuu oman elämänsä valinnoista on yksi tärkeimmistä ihmisen opeista. Pitää uskaltaa kohdata itsensä ja se, tekeekö oikeita ratkaisuja itseään ja muita ajatellen. Vaikka on paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa – on vielä enemmän niitä, joihin voimme. Suurin osa valinnoistamme on arjen kotoisissa ympyröissä tekemiä. Me olemme valintojemme summa ja täytyy olla riittävän rohkea myös seisomaan omien ratkaisujensa takana. Näitä ovat myös uskomuksemme itsestämme, toisistamme ja meitä ympäröivästä maailmasta. Muussa elämässä tehdyt oivallukset kantavat minua myös kiipeilyssä. Niinpä yritän pysyä positiivisena kiipeilysalilla ja johdattaa itseäni treeneissä kannustavalla otteella: jos jokin projekti alkaa turhauttaa, käyn välissä nollaamassa aivot jollain helpommalla reitillä, jonka pääsen toppaamaan. Lisäksi yritän sisukkaasti keskittyä kropan hallintaa esim.  käsien puristusvoimaan ja tossun asentoon sekä torjua aktiivisesti sitä tunnetta, että on tosi noloa kun ei osaa. Ei ole – se kertoo vain siitä, että pitää yrkkäillä enemmän! Eihän Suomen huiputkaan kiipeilykisoissa aina toppaa reittejään samantien, vaatii se monesti heiltäkin useamman yrityksen.

Jos joku nyt näistä höpinöistäni saisi jotakin myös itselleen, olisi se hienoa. Itse aion jatkossa jatkaa tätä hienoa linjaa ja työstää oppejani aktiivisesti. Purra hampaat sinnikkäästi yhteen ja yrkätä, yrkätä, yrkätä… Sillä kertaus on opintojen äiti. Kroppa ja mieli tottuvat kyllä, joten ei saa luovuttaa! Kiinnitän huomiota myös siihen millä tavalla puhun itselleni, kannustanko urotekoihin vai tyydynkö keskinkertaisuuteen. Kiipeily itsessään kun ei taida kannustaa minua tarpeeksi, mutta kokemani henkiset oivallukset näissä syvissä sudenkuopissa ovat ehdottomasti taistelun arvoisia.

Nähdään siis kiikuilla!

 

 

Treenikiikkuja, vko 52

Vuoden viimeinen viikko toi mukanaan turhautumista boulder-reiteillä, siitä seurannutta vakavaa itsetutkiskelua, nousuja 6b reiteille sekä köysillä, että boulderilla ja kolmen päivän kiikkumaratonin, jonka jäljiltä hauikset ja hartiat ovat ihan riekaleina. Sehän on ihan mahtava lomaviikko siis!

Tiistai 26.12 Salmis, boulder. Emman kanssa kiikuilla ja koska oli hänen syntymäpäivänsä annoin hänen päättää minne mentäisiin ja mitä siellä tehtäisiin 😀 Valinnaksi osui Salmis ja boulder. Lämmittelyni alkaa nousta jo ihan käsittämättömiin kaavioihin: ensin olkapäät ja käsivarret, olkanivelet, lavat, sormet, ranteet ja reidet, sisäreidet ja jalat muutenkin. Kaiken kruunaa keskivartaloa vahvistavat liikkeet kuten lankutus vaihdellen kättä ja jalkaa sekä vatsalihakset 10kg kiekolla. Aloitin 5kg kiekolla ja 10 toiston sarjoilla. Nyt teen 10kg kiekolla vatsalihaksia 20 toiston sarjoissa. Eli vaikkei tästä vielä tunnu olevan apua kiipeilyssä, niin silti uskon vakaasti valmentajaani Kuuttiin, että vielä jonakin päivänä se alkaa tuottaa tulosta.

20171230_225257[1]
10kg kiekko haarojen välissä 😀

Emman kanssa boulderointia ensin vihreillä ja sitten yrkkäilyä oransseilla. Jouluruuat painaa ahterissa jo ekoilla reiteillä. Pari oranssia näyttää mentävältä ja Emma viilettää ne ilman mitään ongelmaa, mutta itse en saa muuveja tehtyä, vaikka kuinka yrkkään. Tuttu ”Salmisboulderahdistus” alkaa iskeä. Kokeilen 3-4krt mutta kun ei mene siirryn seuraavaan. Leokin ilmestyy paikalle ja yhdessä Emman kanssa yrkkäilevät sinisiä ja liiloja reittejä ja vaikka TIEDÄN, etten saisi verrata itseäni paljon parempiin, teen sen silti. Alkaa ketuttaa. Turhaudun pitkästä aikaa pisteeseen, jossa aikaisemmin olen lähtenyt kotiin, mutta koska olemme Emman kanssa samalla kyydillä en voi. Yritän rauhoittaa mieleni ja tehdä pari helppoa vihreää saadakseni mieleni kasaan, mutta oikeastaan vasta tunti myöhemmin, kun Emma jaksaa antaa betaa yrkilleni, saan tehtyä pari vaikeaa oranssia. Kotimatkalla keskustelemme turhautumisestani ja siihen johtavista syistä. Emma on sitä mieltä, että en yritä tarpeeksi ja samaa ovat sanoneet myös muut naispuoliset kiipeilykaverini. Kuulemma olen parempi kuin kuvittelen ja luovutan heistä liian helposti. Itse koen taas yrittäväni ihan tarpeeksi ja jos koen, että reitti on liian vaikea – se on silloin sitä.

IMG_20171229_214417_346[1]
Northern Lights Challenge 2017

Koska tunnun saavani vastaavaa palautetta kerta toisensa jälkeen, pohdin asiaa myös keskiviikon, sillä aikaa kun istun 5 tuntia kampaajalla. Mikä turhautumisessa eniten ketuttaa on se, että yritän tietoisesti välttää mokomaa. Minulle tunteet ovat kuin ravintoympyrä: pyrin tietoisesti välttämään negatiivisia tunteita, koska maailma on sitä muutenkin pullollaan. Ihailen itämaisia uskontoja ja sitä kautta henkistä kasvua sekä tietynlaista luonteen lujuutta ja rauhallisuutta. Minulle vahvuus ja selviytyminen on aina ollut sitä, että hyväksyn tietyt asiat elämässäni, asiat, joita en voi muuttaa ja toisaalta pyrin olemaan kuin vesi: kierrän vastoinkäymiset, löydän niistä positiivisen ja jatkan matkaani. Nuo ominaisuudet ovat vienneet minua pitkälle. Toisaalta uskon myös siihen, että elämässä saa harvoin unelmiaan ilmaiseksi ja on oltava tarpeeksi päättäväinen tehdäkseen ratkaisuja, jotka ajavat eteenpäin. Kiipeilyssä jatkuva epämukavuusalueella oleminen, pään seinään iskeminen ja tästä johtuva turhautuminen ovat kaukana seesteisestä mielenhallinnasta. En ole siis aivan varma onko kiipeily sen arvoista, että haluan roikkua noissa fiiliksissä. Voisi melkein pohtia mitkä ovat motiivini lajiin ja kuitenkin jotakin tässä on, sillä ajan viikossa 600-800km päästäkseni otteille. Matka Helsinkiin esim. Kiipeilyareenalle kun on 98km per suunta. Kaiken pohdinnan jälkeen jäi pari uutta oivallusta muhimaan ajatuksiin, vaikken mitään ratkaisua asiaan keksinytkään.

”Evoluutio on kestävyyslaji, ei pikamatka”- Avara luonto

IMG_20171229_140019_144[1]Torstai 28.12 Espoo BK, Boulder. Vietän 2,5 tuntia boulderoiden Leon kanssa Espoon hallilla. Lämppäämiset tutulla painolla myös täällä. Ajatukset ovat nyt kasassa ja mieli tyyni. Yrkkäilemme yhdessä 6a+ – 6b+ reittejä. Itselläni usea ensin vaikealta vaikuttava 6A ja 6A+ toppaus, joista tulee hyvä mieli, ja sitten varmaan 4-6 erilaista 6b yrkkää Leon heittäessä toimivaa betaa. Oma punainen 6b sujuu taas jo yhtä muuvia ja otetta ylemmäs ja reitti on nyt kasassa muuvien osalta. Kenties se on ensimmäinen 6b boulder, jonka koskaan tulen toppaamaan, ehkä 😉

Perjantai 29.12 Salmis, viiden tunnin ylärimaraton. Lämmittelysarja kestää 20min. Tapaan Minnan 12 aikaan Salmiksessa. Aloitamme yläröimällä yläkerran partsin lyhyitä reittejä ja vitosten jälkeen teen yhden 6an ja perään kaksi 6b:tä puhtaasti. Olivatpa helpon oloisia! Hämmentynyt. Siirrymme toiselle partsille ja siellä 6b, joka on downgreidattu 6A+ksi onsight ylös. Musta 6b onkin sitten vähän hankalampi, enkä pääse edes toppiin. Minna tsemppaa hienosti! 2 tunnin jälkeen syömme sämpylät ja juomme kahvit yläkerran kahviossa ja sen jälkeen jatkan kiikkuja Emman kanssa. Menemme yläpartsille, missä valkoinen 5c ja liila 6A. Käsissä painaa jo päivän kiikut, mutta en anna

IMG_20171229_213926_792[1]
Northern lights climbing challenge 2017

sen häiritä. Ylärillä voi aina mennä! Siirrymme yläkerran mini 3D:lle, missä keltainen 6b flash, pinkki 6b flash ja heti perään valkoinen 6A+, joka jäi molemmilta kesken ihan vain sen takia, että voimat loppui kesken. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen itseeni. Niin monta topattua 6b:tä päivän aikana! Lopuksi vielä oranssi 6a+ salin toiselta puolelta kahteen kertaan. Se olikin siinä! Illalla nukkumaan mennessa hauikset kipeenä! Kiitos likoille!! 🙂

Lauantai 30.12. Salmis. Leon kanssa hauska päivä kiikuilla. Tarkoitus oli liidata alakerrassa, mutta enhän minä päässyt kuin helpon 5bn ja olin niin pumpussa, että liidihaaveet jäi siihen 😀  Käsissä painoi kahden edellisen päivän treenit, mutta kakkostelin silti urheasti salissa pinkin 6an puhtaasti ja annoin parhaan yrkän mustalle 6Alle. Lisäksi kakkostelin liilaa 6a reittiä, jonka Kuutti laittoi minut valmennuksessa liidaamaan ja jota en silloinkaan puhtaasti päässyt. Nyt kuitenkin yhdellä kiikulla toppiin, mutta tiukkaa teki ihan tosissaan! Todettiin, että oli vaikein reitti näistä kolmesta. Jatkoimme yläkerran 3d seinällä, missä projektoimme vuoron perään vihreää 6Btä ja yritimme löytää siihen sopivaa betaa. Olin tyytyväinen kun kruksikohdan jälkeen reitti meni tiukasti, mutta meni kuitenkin toppiin! Lopuksi toisella puolella seinää uusia reittejä: musta 6a ja viimoisena halusin tehdä oranssin 6bn, joka oli jo niin helppo, että tuntui 5c:ltä. 😀 Kazääm, tyttö on ihan apina!

Tiistain keskusteluista ja itsetutkiskeluista jäi hyvä fiilis aloittaa uusi vuosi 2018 kiikkujen parissa. Kirjoitan lisää ajatuksistani ensi vuodelle uudessa postauksessa, mutta treenikiikkujan päiväkirjat ovat tältä vuodelta sitten ohi. Aikaisempia postauksia voi lueskella treenikiikkuja-kategoriasta tai avainsanoja hakemalla. Ensi vuonna treenikiikut tulen kirjoittamaan uudessa muodossa, noin kerran kuussa ja yritän lisätä tekstiin lisää ihan konkreettisia juttuja, joista olisi muillekin vasta-alkaville kiipeilijöille hyötyä. Minulla pyörähtää nyt toinen kokonainen vuosi aktiivikiipeilijän uraa käyntiin maanantaina ja voin todeta, että innolla odotan!! Hyvää Uutta Vuotta kaikille, nähdään kiikuilla!

Treenikiikkuja, vkot 49-51

Joulukuussa treenit ovat pyörineet mukavasti 3-4krt viikossa sekä köysitellen, että boulderoiden. Valmennuksessa tuli käytyä pari kertaa ja katse on jo suunnattu ensi vuoden etappeihin. Nyt Joulun alla tulee mässäiltyä vähän liiankin kanssa, mutta onneksi vuoden vaihteen jälkeen on tarkoitus ottaa taas itseään niskasta kiinni. Joulukuun alussa työskentelin lähinnä erilaisten toimivien lämmittelyliikkeiden parissa ja toisaalta pyrin kiipeilemään rajojani rikkoen sekä ylärillä (6c,6c+), liidaten ja boulderoiden (6a+,6b).

8.12 perjantai, boulder Salmis. Päätimme boulderoida köysittelyn sijaan. Emma ja Kuutti ovat puhuneet minulle lämmittelyn merkityksestä ja on ollut hauska huomata miten minä, lähinnä helppoja reittejä lämmittelyksi aikaisemmin kiivennyt, alan pikku hiljaa lämmetä ajatukselle. Tänään Emma halusi näyttää minulle perusvoimaa lisäävän 5×5 sarjatreeniä. Teimme siis 5 reittiä 5 krt niin, että nousujen välissä oli noin minuutti ja viiden sarjojen välissä noin 5-8min. Varsinaisen lämppäämisen jälkeen lämmittelin vielä muutamalla keltaisella. Sitten valitsimme minulle takaseinältä vihreän reitin, jonka tein viisi kertaa suhteellisen helposti. Idea kai on tehdä aluksi pari hieman helpompaa

IMG_20171209_170709_820
Petra ja uudet kengät! 😀

sarjaa ja sitten vaikeampia, sellaisia joita ei ole edes tarkoitus päästä kokonaan, ainakaan viidesti. Tein vihreitä ja oransseja ja illan aikana alkoi hymy nousta huulille. Ihan mahtava tapa treenata! Voin kertoa, että vatsalihakset olivat vielä maanantainakin kipeinä 😀

9.12 lauantai, boulder Espoo BK. Parhaan ystäväni Petran kanssa ensimmäistä kertaa boulderoimassa Espoon uudella BK:lla. Hieno mesta, missä paljon erilaisia reittejä. Totesimme molemmat, että jostain syystä täällä ei pelottanut kiivetä niin paljon kuin pienemmillä halleilla. Johtuiko se sitten avarasta tilasta vai paksuista, leveistä patjoista, en tiedä, mutta hyvä fiilis jäi! Petra, joka on vasta tosissaan innostunut kiipeilystä, kiipesi nelosia ja taisteli upeasti vitosten kanssa. Yritän parhaani mukaan opastaa häntä reiteillä, mutta on yllättävän vaikeaa opettaa vasta-alkajaa kun en itsekään ole mikään lajin taituri. Tein hänkillä erilaisia kutosen kahvaralleja 3krt putkeen ja sain ihan kivan hien päälle. Lopuksi aloin projektoida pientä krimppireittiä 6b, jonka pääsin projektoituna puoleen väliin. Jäi fiilis, että voisi se vielä joskus ehkä mennäkin 😀 Petra puolestaan innostui niin, että osti elämänsä ekat kiipeilykengät (katanat) ja päätettiin käydä jatkossa paikan päällä aina sunnuntaisin. Ou jee!!! MY BEST FRIEND!! ❤ ❤

13.12 Keskiviikko. Valmennus, Salmis. Tiistain treenit peruuntuivat jäätävän lumimyrskyn vuoksi, joten into piukeena lähdin Salmikseen Kuutin valmennukseen. Olen itsestäni superylpeä kun uskallan kivuta yläkerran bouldertilan yläpuolelle lämppäilemään. 😀 Aluksi kun oli tunne, että näytän ihan naurettavalta siellä ähkiessäni, kaikki tuijottaa ja en edes tiedä mitä olen tekemässä. Pakotan kuitenkin itseni kohtaamaan tämän epämukavuusalueella tuntemani ahdistuksen ja puren hampaat päättäväisesti yhteen. Olen huomannut jo tässä ajassa, että kunnollisesta lämmittelystä on apua kiivetessä ja toisaalta se on myös turvallisuusasia kun kroppa on oikeasti lämmin ennen kiipeilyä. Kuutti sai minut keskittymään myös keskivartalon kehittämiseen. Niinpä hänen kehoituksestaan olen pyrkinyt lisäämään lämmittelyyn nimenomaan löysää torsoani kehittäviä liikkeitä. Kuutin mukaan jos treenaan sitä neljä kertaa viikossa aina ennen kiikkuja, voi ajan kanssa ihmeitä ehkä tapahtua! 😀

IMG_20171221_182557_897Tänään kuitenkin oli tarkoitus liidata. Niinpä treffasimme alakerrassa, missä Kuutti iski minut liilalle 5c reitille. Olin kakkostellut sen joskus aikaisemmin eli siis kiivennyt ylärissä, joten tiesin sen olevan ihan mentävissä. En ole kuitenkaan liidannut pitkään aikaan ja seinän muoto jännitti. Kuutilla on merkillinen taito puhua niin rauhoittavasti, että ihan hyvillä fiiliksillä liidasin reitin kerralla toppiin. Ei varsinaisesti jännittänyt, mutta oli taas pidettävä pää kylmänä. Kuutti kehui kovasti alas tullessa ja sanoi sen menneen yllättävän hyvin. Keskustelimme siitä, miten pelon voi pilkkoa osiin ja yrittää keskittyä aktiivisesti johonkin muuhun pelon iskiessä seinällä. Oikeastaan paljon samoja juttuja, joista olen täälläkin erilaisista peloista kirjoittanut. Seuraavaksi liidasin keltaisen 5bn rocktopian vierestä ja sekin meni ihan kivasti, vaikka käsissä alkoi hieman painaa. Kuutti oli tyyytyväinen, mutta halusi laittaa minut ihan tositilanteeseen reitille, jota en kykenisi edes toppaamaan. Niinpä lähdin liidaamaan liilaa 6Ata. Otteet olivat alhaalla ihan hyviä, mutta koska olin kakkostellut kyseisellä kohtaa seinällä, tiesin, että voimani loppuisivat viimeistään katon ylityksessä. Itsekin hämmästyin kuitenkin sitä miten hyvällä fiiliksellä lähdin liidaamaan ja ennen kaikkea sitä, että vaikka tipuin kolme kertaa köyden varaan, jatkoin projektoimista jatkon yllä ihan tosissani, ilman mitään pelkoa. Tiputus oli Kuutin varmistamana todella pehmeä ja jopa mukava, joten se ei oikein tuntunut missään. Sain kotiläksyksi liidata niin paljon kuin mahdollista. Lopuksi liidasin vielä keltaisen 5bn salin toisesta nurkasta.

15.12 Perjantai, Salmis. Emman kanssa köysittelemässä ja päädyttiin yläriin vielä tässä vaiheessa. Menimme lämmittelyn jälkeen yläpartsille pitikille reiteille. Tein ensin 2×4 putkeen, sinisen 6An, 2 x pinkki 5b, liila 6b yrkkä, oranssi 6c+ yrkkä, josta jatkoin valkoisella 5b reitillä x 2, liila 6A nurkasta ja lopuksi 2 x vihreä 5b. Liila 6b ja oranssi 6c+ todella olivat vaikeita minulle ja sain tehdä tosissani töitä, että pääsin edes puoleen väliin asti. Minulla oli ensimmäistä kertaa ranteessani uusi Polar merkkinen urheilukello, joka mittaa sykettä ranteesta. Maksimisyke oli siinä 180 tietämillä, mutta toisaalta rauhoittui aina varmistaessa. Kello mittaa myös kaloreita ja yöunta, mikä on osoittautunut erittäin mielenkiintoiseksi seurata. Treeneistä jäi tosi hyvä fiilis.

IMG_20171217_164329_610
Espoon BKssa.

17.12 Sunnuntai, boulder Espoo BK. Kuten totesimme, Petran kanssa nykyään sunnuntaisin bouldertreenit. Olin ajatellut tehdä samanlaista kestävyystreeniä kuin Emman kanssa Salmiksessa, eli 5×5 mutta ei se sitten toteutunut ihan suunniutellusti, koska jäin niin monta kertaa suustani kiinni 😀 . Mentiin rohkeasti lämmittelemään Petran kanssa (patja on keskellä lattiaa 😀 ) ja äkkiä Leo ilmestyi paikalle tyttärensä kanssa. Oli hauska nähdä pitkästä aikaa ja kiipeiltiinkin aikalailla kolmisteen. Petrasta olen niin ylpeä kun uusilla kengillä edelliskerran vaikeat reitit menivät jo tosi helposti ja vitoset alkaa taipua naisen käsissä. 😀 Mahtavaa! Itse tein 5 x 5c pienellä hänkillä, sitten 5 x 6A, 3 x 6A, 3 x 6a sarjoja lähinnä erilaisilla reiteillä hänkkiseinällä. Petra taiteili uusia oppeja, kuten hookkausta 5b reitillä ja opeteltiin kyljen viemistä seinälle. Ihanaa nähdä miten innoissaan Petra on ja miten nopeasti opit tarttuu matkaan kun käytännössä näkee niiden hyödyn. Itse olin todella ylpeä itsestäni sikäli, että muutama helppo kutosen kahvaralli hänkillä jäi ekalla nousulla toppausta vaille (alkoi jännittää korkeus), mutta tokalla kerralla keräsin itseni ja pääsin toppiin. Leon suosittelema keltainen 6A+ jäi tosin toppiotetta vaille, mutta ensi kerralla! Myös Emma ilmestyi paikalle siskonsa kanssa ja hetken aikaa meitä olikin ihan kunnon porukka kasassa. Oli mielettömän hauska päivä! Kolmen tunnin treenien jälkeen lähdimme Petran kanssa pyörimään Isoon Omenaan ja menimme syömään viikinkiravintola Haraldiin, josta on tullut meidän sunnuntain vakimesta kiikkujen jälkeen. 🙂

19.12. Tiistai, Masala. Emma joutui perumaan köysitreenit, joten lähdin pitkästä aikaa Masalaan keiville Rean ja Iivarin kanssa. Olipas ihana nähdä pitkästä aikaa ja Iivariakin on ollut niin hirmuinen ikävä!! 😀 ❤ Tein sarjatöitä vitosella ja ventillä: 4min yhtämittaa seinällä, 5min lepo. Sarjoja jaksoin neljä ennen kuin oli pakko luovuttaa. Lämmitellessä nappasin kouraan keivin metallisen n. 4kg painavan renkaan, jolla tomerana työskentelin vatsalihasten kanssa 15 x 4 sarjoissa.

3G5A0279
Ensi vuoden ulkokelejä odotellessa!

20.12 Keskiviikko. Valmennus, Salmis. Tänään vuorossa bouldervalmennus. Lämmittelin yläkerrassa taas ahkerasti ja nyt on myönnettävä, että homma alkaa jo sujua aika hyvällä tempolla. Ei enää hävetä niin paljon 😀 Otin alkutreeniiin mukaan 5kg kiekon, jolla treenaan vatsoja puolelta toiselle 15 toiston sarjoissa. Kuutti laittoi minut pienille sormikrimpeille hänkillä, siis reiteille, joilla minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia, mutta yritin omaksua projektoinnin jaloa taitoa. Lisäksi harjoittelin erilaisia hookkauksia. Kuutti juoksi hallissa puolelta toiselle siirtämässä otteita minulle sopivaan kulmaan, koska oikeat reitit olivat minulle liian vaikeita. 😀 😀 Puhuimme myös paljon tekniikasta ja harjoittelusta. Lupauduin tekemään voimakestävyystreenejä 3×7 sarjoissa (3 reittiä x 7) ja lisäämään treeneihin suoraviivaisten hänkkirallien lisäksi myös vaikeita 6b reittejä, jotta kehittyisin. Liidiä olisi kuulemma tärkeää tehdä niin paljon kuin mahdollista.

22.12 Perjantai, liidi Salmis. Emman kanssa tällä kertaa sitten liidaamassa. Tai no, minä ainakin liidasin 😀 Yläpartsilla liidasin vihreän 5bn, jonka aikana Emma halusi harjoitella tippumista, joten minun piti hypätä köyteen. Kyllä pelotti!! Emma otti hyvin ja pehmeästi vastaan, vaikka meillä onkin kokoeroa jonkin verran. Emma on hyvin pikkuinen ja minulla on painoa varmasti ainakin 20kg enemmän. Tippumisesta jäi molemmille hyvä fiilis ja näin pääsemme siis treenaamaan taas liidiä tosimielellä. Seuraavaksi liidasin valkoisen 5bn ja sitten lähdin kokeilemaan liilaa 6a:ta, jonka olin mennyt ylärillä monen monta kertaa ja päättänyt liidata heti kun pää olisi kunnossa. No, nyt liidi sujuikin tosi hyvin, mutta syke kertoi, että kyllä se jännittikin. Tämän jälkeen keskityin ylistelemään mustaa 6c+aa, jonka muuvit sain jotenkuten kasaan ja keltaista 6c:tä, joka ei sitten auennnutkaan niin hyvin. Pääsin vain neljännelle jatkolle, kunnes oli pakko luovuttaa. Lopuksi alakerrassa aulassa ylärillä Kuutin tekemät oranssi 6A ja sininen 5A.

Näistä treeneistä on hyvä jatkaa vuoden vikalle viikolle, joka on minulla kauan odotettu lomaviikko. Aionkin kiivetä niin paljon kuin mahdollista. Ensi vuonna on taas uudet tuulet puhaltamassa, mutta niistä kirjoitan vielä lisää vuoden viimeisessä treenipäiväkirjassa.

Oikein hyvää ja rauhaisaa Joulun aikaa kaikille! 🙂

 

Treenikiikkuja vkot 47 & 48

Parin viikon aikana olen valjastanut useita eri tahoja tukemaan minua orastavalla tiellä sohvaperunasta alppiruusuksi 😀 Sain uuden vakiparin köysille ja ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen treenit pyörivät nyt taas omalla painollaan Kiipeilyareenalla. Lisäksi noin kerran viikossa käyn yksityisvalmennuksessa samassa paikassa ja Kuutti Huhtikorven opastuksella uskon kehittyväni talven aikana huimasti. Muitakin ammattilaisia on tarkoitus käyttää hyväksi: hierojalle ja fyssarille on tarkoitus mennä hakemaan kehonhuoltotaitoa ja jostakin pitäisi vielä löytää kiipeilyyn erikoistunut ravintoterapeutti minua kovasti askarruttavien ravintoasioiden tiimoilta.

3G5A0264
Paula Volotinen, Northern Lights Challenge PM- ja SM-köysikilpailufinaalit su 26.11.17

Torstai 23.11 Lähdimme Emman kanssa kiikkumaan Salmikseen. Minulla oli pientä flunssaa ja Emmalla painoi edelliset treenit kropassa, joten ajateltiin ottaa iisisti. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että hyvässä seurassa ja kivaa tehdessä unohtui mokoma kokonaan. 😀 Mentiin yläpartsille ja aloitettiin tekemällä aina pari reittiä putkeen: valkoinen 5bx2, toinen valkoinen 5bx2, liila 6Ax3 ja tämän jälkeen keltainen 6b flashina ylös. Yläkerran takaseinällä loppuveryttelynä 5x5b pikkuhänkillä. Pitkästä aikaa rakentavat ja kehittävät treenit, jotka sopivat justiinsa mulle. Viikon ainoat treenit flunssan vuoksi, mutta ei haitannut kun oli niin hyvä mieli 🙂

Tiistai 28.11 Salmis. Tällä kertaa boulderoimme Salmiksessa. Tuttu turhautumisen tunne alkoi illan aikana iskeä, vaikka toisaalta keltaisilla lämmiteltyäni tein vihreitä ja jopa jokusen oranssin. Ajattelin jo, että paikan greiditaso on laskenut kun menivät niin helposti (aina oon valittanut, etten pääse mitään :D). Takaseinän vihreällä oikean käden korkea veto piti kokeilla pari kertaa, mutta lopulta pääsin toppaamaan. Usea vastaavanlainen reitti: eka tuntuu ihan mahdottomalta mutta sitten meneekin. Silti jotenkin tuntuu, että ihmisiä on ihan liikaa ja vanha ahdistunut fiilis tulee takaisin. En ole koskaan nauttinut ryhmäliikunnasta tai kuntosalistakaan. Tuntuu, että kaikki tuijottaa (vaikka oikeasti ketään ei kiinnosta) ja minä ähkin vain seinällä. Kotimatkalla juteltiin, että Salmiksen seinän profiili ei ole aloittelevalle boulderoijalle

3G5A0295
Kuutti Huhtikorpi, Northern Lights Challenge, PM- ja SM-köysikilpailufinaalit su 26.11.17

ideaali, koska hänkkiä on niin paljon. Pohdin mitä järkeä on huomisessa yksityistunnissa ja olenko tehnyt valtavan virheen hankkiessani koko valmennuspaketin. Ketä tässä edes yritän huijata?

Keskiviikko 29.11. Suuri päivä. Ensimmäinen valmennustuntini Kuutilta. Kasaan pääni ja eilisen jälkeen avoimin mielin liikkeellä. Treffattiin alakerrassa ja suunnattiin kohti boulderointitilaa yläkerrassa. Kuutti vaikutti symppikseltä kaverilta, joka tuntui todella haluavan paneutua asiakkaan tilanteeseen. Valmennuspaketin ostaessani olin ajatellut viettäväni talven köysikaverin puutteessa boulderoiden. Sen jälkeen kun edellinen vakiparini muutti heinäkuun alussa pohjoiseen, on köysittelyt olleet enemmän tai vähemmän satunnaisia helmiä syksyn aikana. Jo alkusyksystä Emman kanssa oli puhetta yhteisistä treeneistä, mutta aika ei vielä ollut oikea. Boulderointi on siis ollut minulle tänä syksynä luonnollinen vaihtoehto ja olenkin nauttinut siitä, mutta siitä en kuitenkaan saa sellaisia kiksejä kuin monen tunnin köysisessioista. Kestävyys vain on minun juttuni, ei siitä mihinkään pääse. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut, koska ilokseni Emma sai vihdoin omat asiat siihen pisteeseen, että vakitreenit saatoimme aloittaa. Valmennuksen kannalta olenkin nyt vähän takki auki, että mihin tässä nyt sitten pitäisi keskittyä. Toivon, että Kuutilta löytyy joku toimintastrategia 😀

3G5A0357.jpg
Helsingin Kiipeilykeskus – Northern Lights Challenge, PM- ja SM-köysikilpailufinaalit

Kuutti laittoi minut kiipeämään ensin pari keltaista ja sitten pohdiskeltiin erään vihreän reitin betaa jo etukäteen. Kuutin avulla pääsin parikin minulle aikaisemmin vaikeaa reittiä kun sain neuvoja tekniikan suhteen. Tämä ensimmäinen kerta oli sellainen tutustumiskerta, jonka aikana Kuutti halusi selvittää vahvuuksiani ja heikkouksiani laittamalla minut erilaisille reiteille. Tunti meni todella nopeaan enkä edes muistanut jännittää muita ihmisiä kun tein vain mitä käskettiin. Lisäksi tuntui tosi kivalle, että ensimmäistä kertaa joku todella keskittyi minuun ja siihen mihin pystyn ja ennen kaikkea siihen mihin voisin pystyä. Vaadittavaa ammattitaitoa löytyy myös, Kuutti voitti mm. viime sunnuntaina köysikiipeilyn SM-kultaa ja on myös valmennustehtävissä koulutettu ammattilainen. Uskon, että talven aikana saan Kuutin avulla paljon uusia niksejä. Ensi kerralla sovimme köysittelystä, joten saapa nähdä! Seuraavana päivänä oli pitkästä aikaa käsivarret ja jalat kipeinä, joten jotakin tein oikein 😉 Tunnin jälkeen kiipesin itsekseni vielä muutamat vaijerit.

Perjantai 1.12. Salmis. Emman kanssa vuorostaan köysittelemässä. Ryhdyttiin projektoimaan yläkerran mini3D:llä. Musta helppo 4?x2, valkoinen 5c x2, keltainen 6A ja liilan 6bn projektointia nurkasta. Sininen 6C oli ylämuuveistaan vähän tiukka enkä keksinyt miten sen voisi topata. Emma oli tullut paikalle jo aikaisemmin kuin minä, joten sain sitten kiivetä rauhassa putkeen aulan toisella puolella oranssin 6ax2 ja ”chimnin” 5cn ja 5bn. Viiden minuutin levon jälkeen vielä liila 6b ihana ”nuuksioralli” projektina aloitettu. Huippua!

24775067_1830518443905991_4971908856546124763_n.jpgSunnuntai 3.12 Salmis. Olin luvannut varmistaa ystävääni Minnaa, joka 1,5 vuoden tauon jälkeen oli päässyt taas kiipeilemään. Minna loukkasi boulderoidessa pahasti jalkansa viime syksynä joten kiikut on pitänyt jättää. Paikalle tuli myös paras ystäväni Petra ja Minnan perheen 13-vuotias poika Petteri ja hänen ystävänsä. Meni melkoiseksi varmistamiseksi kun katsoin ja opastin kaikille solmut ja muisteltiin Minnan kanssa varmistamisen niksit. Pääsin kuitenkin tekemään muutaman reitin yläkerran 3D:llä ja lopuksi sain tehtyä liilan ”Nuuksioralli” 6bn puhtaasti ekalla nousulla. Eli ehkä noi 6bt menee joko kerralla tai sitten jo tokalla nousulla ylärillä. Onhan se vähän surkeaa, mutta oon ihan varma, että keväällä ne menee jo puhtaasti flashina. Minna tsemppasi ihan mielettömän mahtavasti partsin reiteillä ja puski eteenpäin, vaikka näki, ettei ollut mikään helppo homma tauon jälkeen lähteä rakentamaan kuntopohjaa ja tekniikkaa hommaan.

Minna lähti jossain vaiheessa kotiin ja päätettiin Petran kanssa boulderoida, jotta saataisiin kunnon mehut iholle. Tein minulle jo tuttuja reittejä useita ja yritin projektoida joitakin oransseja. Ihanaa oli kun alkoi lihaksissa tuntua. Tällä kertaa paikalla oli paljon vähemmän ihmisiä ja olikin tosi hyvä fiilis. Petra tsemppasi ihan mielettömän hienosti keltaisella reitillä släbillä. Tekniikan puutteessa otteet ei olleet niin hyviä ja jalatkin oli huterat, mutta jotenkin Petra onnistui pitämään päänsä kasassa ja toppasi reitin, vaikka jännitti ihan hurjasti!! Olen niin ylpeä!! Toinenkin keltainen oli projektina ja siinäkin jaksoi kolme kertaa kokeilla korkeaa käden nostoa. 😀 Jee!!! Tuli niin hyvä mieli likkojen onnistumisesta, että itsekin päätin taas projektoida omia juttuja uudella innolla. Ootte kyllä ihan mahtavia! Lopuksi näin erään naisen kiipeävän minulle hankalan oranssin reitin alkuotteet aivan eri tavalla kuin Emma tai Kuutti minua reitille opasti ja oli pakko mennä kysäisemään, että näytätkö vielä uudestaan 😀 Meni niin hienosti ja helpon oloisesti. Siinä sitten yhdessä reittiä pohdiskeltiin ja minäkin annoin alkuotteille yrkän. Ensimmäistä kertaa se onnistui!! Näköjään tapoja reitin kiipeämiseen voi olla monia, tämä toimi minulla (ja hänellä). Kiitos! 🙂

Tällä viikolla siis neljät treenit ja jatkossakin tarkoitus köysitellä 2krt viiko ja boulderoida viikosta riippuen 1-2 vkossa. Tämän lisäksi olen polkaissut käyntiin pitkänmatkan kävelyt uudelleen liki kahden vuoden tauon jälkeen. Mukana ei ole huskya, vaan Bläkkärin vaellussauvat. Ensimmäinen 13km lenkki tehtiin ystäväni kanssa lauantaina ja tuntuipa taas pitkästä aikaa hyvälle!! Aika 2h10min.

Blogin facebook sivusta tykkäämällä voi seurata menoani tarkemmin ja jokunen videobloggauskin sieltä löytyy jos blogin pitäjän olemus kiinnostaa. Instagram-tililläni jaan puolestaan valokuvia mm. kiipeilykisoista. Näin alkoi joulukuu ja vuoden viimeiset viikot!! Ensi vuonna treenikiikkujan päiväkirjat ottavat hiukan uuden suunnan, mutta siitä sitten lisää vuoden loppusuoralla.

Kestävyyttä ja voimaa ystävät!

Boulderoinnin SM-kisat 2017

Lähdin pitkästä aikaa kuvaamaan kiipeilijöitä boulderoinnin suomenmestaruuskisoihin Espoon uuteen Boulderkeskukseen. Olin odottanut tapahtumaa jo koko viikon ja sormi syyhysi kameran liipasimelle- enhän ole ottanut kuvia aikoihin! Mukaani lähti paras ystäväni, jolle tämä oli ensimmäinen kiipeilykisa. Mielestäni kiipeilyn seuraaminen yleisössä on jännittävää ja hauskaa puuhaa: musiikki soi ja yleisö elää kiipeilijän mukana. Hiljaisuus on täydellinen kaikkien keskittyessä reitin vaikeilla kohdilla ja toisaalta suosionosoitukset ovat valtavat jokaiselle, varsinkin finaalissa. Olen niin iloinen, että vasta boulderoinnin alkuun päässyt ystäväni päätti lähteä mukaani ja oli vieläpä todella innoissaan! Paikalla Espoon uudessa Bk:ssa oli paljon porukkaa, osin kannustamassa ja osin uteliaisuuudesta: tämä oli ensimmäinen tilaisuus nähdä tähän mennessä suurin boulderointihalli.

3G5A9916Kävin tapani mukaan varmistamassa järjestäjiltä missä saisin kuvata, olisiko heillä vinkkejä ym kerrottavaa ja jälleen vastaanotto oli ihanan hyväksyvä. Pidän kuvaamisesta ja toivon aina pääseväni parhaille paikoille kameran kanssa. Käsittelen jokaisen kuvan yksilöllisesti erikseen ja harras toiveeni aina onkin, että kuvista olisi iloa paitsi minulle, myös niissä esiintyville kiipeilijöille. Kiipeilykisoissa reitit ovat missä ovat, joten sijoittuminen kameran kanssa on lähes yhtä tärkeää kuin oikea kalusto. Tällä kertaa kiipesin ylös parvelle, mistä sain hyviä kuvia yleisöstä ja reiteistä, mutta toisaalta varsinaiset lähikuvat jäivät uupumaan. Illan edetessä tunnelma vain tiivistyi ja finaalin seuraaminen oli jälleen kerran melkoinen jännitysnäytelmä! Ilokseni kisat myös televisioitiin ja ovat nähtävillä yleareenassa. Toivon, että pääsen hyville paikoille kuvaamaan myös tulevissa kisoissa ja muutenkin toki oppimaan lisää tämän tyyppisestä kuvaamisesta. Ottamiani kuvia löytyy puolestaan lisää FB sivultani.