Hukalle viides SERT Lohjalla!

Lohja RN 2.6.2012
Tuomari: Maret Kärdi, Viro

1,5v. Keskikokoista pienempi, rungoltaan sopusuhtainen, rakenteeltaan erinomaista tyyppiä edustava, ikään nähden sopivasti kehittynyt uros jolla erinomaisesti kulmautunut vahva raajaluusto, ryhdikkäästi kannettu kaula, kiinteä yläosa, hieman luisu lantio. Päässä pienehköt ja pyöreähköt tummat silmät. Hiukan matalle kiinnittyneet korvat. Erinomainen pituus, mittasuhteet ja ylälinja. Sopiva alaleuka. Matkaavoittavat liikkeet. Yhdensuuntaiset meno-paluu liikkeet. Vaikuttava kokonaisuus. Oikeanlaatuinen karvapeite. Toivoisin selväpiirteisemmät värimerkit.
NUO ERI NUK1 SA PU2 SERT

Hukka kehässä kesällä 2012
Hukka kehässä kesällä 2012

Hukka on SERT jahdissa!

Raumallakin Hukka palkittiin sertillä ja VSP:llä. WAU 🙂

Rauma KR 6.5.2012
Tuomari: Paula Rekiranta

Tyypiltään & mittasuhteiltaan erinomainen nuori uros. Kauniit ääriviivat. Hyvä urosmainen pää, jossa hyvät linjat. Hyvä ilme, vahva kaula, hyvä ylälinja, riittävä rintakehä. Hyvin kulmautunut vahva takaosa. Hyvä luusto ja karvapeite. Tehokkaat liikkeet.
NUO ERI NUK1 SA PU1 SERT VSP

Hukalle toinen SERT Helsingistä!

Helsinki RN 14.8.2011
Tuomari: Gwen Beaden, Iso-Britannia

11 months old tri dog who is masculine without being cloddy. Balanced head with flat skull. Dark eye of correct size, shape and placement. Strong underjaw. Good reach of neck. Well angulated shoulder. Good bent of stifle and let down of hock. Moved freely with drive.
JUN ERI JUK1 SA PU3 SERT

lifedreamunfittingtoplease

Bilbo ROP-veteraani Turussa

BIlbo palkittiin tänään Turun näyttelyssä parhaana veteraanina! Tuomarina Geoff Duffield Iso-Britanniasta.

”10 years sable & white. In excellent condition. Very sound in temperament. Pleasing head, eyes & expression. Good Overall make & shape. Good harsh coat of correct text. Very easy on the move.”

BH Bilbo V. Shakas Royal Kraal 12 vuoden korkeassa iässä ;)
BH Bilbo V. Shakas Royal Kraal 12 vuoden korkeassa iässä 😉

Kasvatusperiaatteita

Kasvattamisen realiteetit ja painopisteet

Koiran jalostuksen lähtökohta on ollut käyttötarkoitus ja siihen tarvittavat ominaisuudet. Koirien kasvatus oli aluksi vain tapa säännöstellä kylien liepeillä asuvien kulkukoirien määrää. Kesyyntymisen myötä ihmiset ymmärsivät koiran hyötyarvon metsästyksessä, vartijana ja paimenena. Jos kylä joutui muuttamaan koirat siirtyivät ihmisten mukana ja ne niistä, jotka selviytyivät matkan vaaroista toivat uutta kantaa jo alueella eläviin populaatioihin. Koirien syntyvyyttä ei säännöstelty, mutta henkiin jätettiin vain ne yksilöt, joissa esiintyi ihmisten tarvitsemia piirteitä. Hiljakseen koirat alkoivat muuttua entistä enemmän ja saivat piirteitä, joita luonnon koiraeläimissä ei ollut.

Monet sellaiset ulkoiset ominaisuudet, joita pidämme tämän päivän rotukoirissa yhdentekevinä tai merkillisinä, ovat itse asiassa alkujaan olleet välttämättömiä koiran käyttöä varten. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi mäyräkoiran pitkä ja kapea muoto sen tunkeutuessa luoliin etsimään saalista, collien korvan muoto sen kuunnellessa paimenen vihellyksiä pellolla tai komondorin nyöriturkki suojaamassa sitä petoeläimiltä koiran työskennellessä laumanvartijana. Myös koirien luonne- ja käyttäytymisominaisuudet ovat olleet tärkeitä, vaikka niiden mahdolliseen katoamiseen ei samalla tavalla osata tänä päivänä puuttua. Luolakoirien on täytynyt olla itsenäisiä ja sisukkaita kun ne ovat hakeneet saalista maan alta ja toisinaan hävinneetkin tappelun kettuja tai supikoiria vastaan. Tällaisilla koirilla on täytynyt olla periksi antamaton luonteen laatu ja kyky purra tappaakseen. Paimenkoiran on puolestaan oltava tarpeeksi itsenäinen ja rohkea saadakseen lampaat tai karjan liikkeelle, mutta samalla riittävän nöyrä kuuntelemaan paimenen äänenpainoja ja tottelemaan tämän käskyjä tarvittaessa pitkienkin matkojen päästä.

   

FB_IMG_1520334583645[1]

Vasta 1900-luvulla kasvatukseen on liittynyt voimakkaasti myös ulkonäkö. Ensimmäiset koiranäyttelyt pidettiin Englannissa 1800-luvun puolessa välissä ja se yleistyi nopeasti mukavana ajanvietteenä hovin ja ylhäisön piireissä. Rotumääritelmät luotiin samoihin aikoihin ja monia vanhoja, jo katoamassa olleita rotuja ryhdyttiin elvyttämään.

Rotumääritelmät ovat olleet siitä lähtien kasvattajien ohjenuoria heidän yrittäessään toisaalta säilyttää rodun ominaisuudet, mutta samalla myös parantaa jo olemassa olevaa kantaa. Mielestäni rotumääritelmät ovat hyvä asia, sillä ne kertovat meille kasvattajille millainen rodun tulisi ulkoisilta piirteiltään olla ja muistuttavat myös siitä, mitä luonneominaisuuksia koirilla tulisi olla. Tulkinnan vara määritelmissä on kuitenkin suuri ja tänä päivänä tiettyjen ominaisuuksien liioitteluakin esiintyy. Myös kauneusihanteet tai eleet ovat vaihdelleet kausittain rodun harrastajien ja kasvattajien ihannoidessa niitä.

Jalostukseen tulisi aina käyttää koiria, joilla on vahva ja tasainen näyttö kyvyistään niin ulkomuodollisissa kuin luonneasioissakin. Ei ole kuitenkaan yksiselitteistä millä näitä ominaisuuksia voidaan mitata. Koiran ollessa sopeutumiskykyinen ja hyvin koulutettavissa rotujärjestöt ja kasvattajat painivat suurien ongelmien edessä. Kuinka mitata koiran jalostusarvoa? Luonteita, terveyttä tai ulkonäköä? Koska hankitut ominaisuudet eivät periydy, tarvitaan kasvattajilta avarakatseisuutta näkemään hankittujen tulosten ”alle.”

FB_IMG_1520334609086Tämän päivän yhteiskunta on tuloslähtöinen tarkastelee sitä mistä tahansa näkövinkkelistä. Ns. bisnesajattelu ahmii tilaa myös muuallakin kuin yritysmaailmassa. Kun työelämä vaatii tehokkuus- ja tuottavuusvaatimuksia ylityötunteina ja tuloksilla, myös koulut alkavat suosia tällaista näkemystä vahvistaakseen lasten kykyä sopeutua aikuisten maailmaan työllistyessään. Markkinatehoisuus ja elinkeinoelämän tarpeet määrittävät koulujen toimintaa ja leikki sekä luova toiminta tuntuu olevan katoava luonnonvara. Vapaa-ajalla painimme samojen asioiden parissa: harrastamme, opiskelemme ja yritämme sopeutua yhteiskuntamme vaativaan aikatauluun.

Tietynlainen kaavamaisuus on nähtävissä myös koiraharrastuksessa. Määrittelemme koiriamme tulosten avulla, emme sen miten se toimii normaalielämässä. Koiran on täytynyt sopeutua elämänrytmiimme ja vaadimme siltä vain parasta. Huippujalostus huippukoirilla on yleistä ja tiettyjä ominaisuuksia varmasti saisimmekin sillä tavoin periytettyä jälkeläisille. Tällainen jalostus antaa kuitenkin tilaa vain harvoille halutut tulokset saanneille korille, jolloin populaation geeniperimän monimuotoisuus laskee. Tämä taas tuo tullessaan uusia ongelmia kuten lisääntyvät terveys- ja luonneongelmat. Pelkillä huipputuloksilla on siis pidemmällä tähtäimellä vaikeaa viedä rodun tasoa kokonaisuutena ylöspäin. Kun jalostus toimii ns. keskivertoperiaatteella kehittyy kanta hitaammin, mutta geenipooli pysyy laajana. Jalostukseen käytetään koiria, jotka ovat terveitä, hyväluonteisia ja oikean tyyppisiä. Ne eivät ehkä ole huippuja erityisesti missään lajissa, mutta kantavat perimässään tärkeää monimuotoisuutta. Tämä ei tarkoita, että jalostukseen tulisi käyttää mitä tahansa moppea, mutta varsin usein vain ne tietyt (=näyttelytähdet) jatkavat sukua.

389084_447380171948993_990217067_n
Rosie

Suuriosa koiristamme elää seurakoirina. Jopa ne eläimet, joita käytetään työtehtävissä elää lopun aikansa perheissä. Näiltä kotiympäristössä eläviltä koirilta vaaditaan monesti paljon laajempia kykyjä kuin varsinaisilta työkoirilta. Seurakoirien ”käyttöominaisuudet” ovat esimerkiksi hyvä stressinsietokyky, ärsykkeiden ja turhautumisen sietokyky eikä sen tule olla kovin epäluuloinen tai aggressiivinen, jotta sen kanssa on helppo elää. Omistajien kannalta koirien ominaisuuksista juuri luonne on merkittävin. Silti monen rodun jalostusta tuntuu tänä päivänä kantavan ulkomuotoon liittyvät kriteerit.

Suomen rotukoirat ovat ulkomuodoltaan maailman kärkikastia. Koiriamme viedään ulkomaille jalostuskäyttöön ja me koiraharrastajat olemme siitä hyvin ylpeitä. Mutta vaikka pentueen vanhemmat olisi valittu huolella ja taidolla ulkomuotokriteerejä noudattaen, suurin osa pennuista jäisi kuitenkin seurakoiriksi tavallisten ihmisten perheisiin. Koira viettää näyttelyissä, kokeissa ja kilpailuissa vain murto-osan elämästään, muun ajan sen vaikuttaa ympäristöönsä kotikoirana. Siellä sen synnynnäisillä kyvyillä ja ominaisuuksilla, käyttäytymisellä ja luonteella on monin verroin laajempi merkitys kuin ulkomuodolla.

Pelkästään näyttelyissä luonnetta ei voida mitata tarpeeksi laajasti ja monipuolisesti, sillä kehissä on vaikeaa arvata millainen koiran käytös on kotona. Erityiset luonnetestit ovat kehitetty tähän puutteeseen, mutta nekään eivät täysin kuvaa sitä, miten vahvasti tietyt ominaisuudet periytyvät. Luonnetestit ovat testaajan subjektiivinen näkemys koirasta juuri sillä hetkellä ja siinä paikassa. Aina arki ja testitulos eivät kohtaa. Eri rotujen käyttökokeet puolestaan mittaavat koiran ominaisuuksia ja käytöstä juuri siinä työssä, mihin se on alunperin jalostettu eikä tällaisten testien antamaa tietoa voikaan täysin verrata luonnetestin tuloksiin. Esimerkiksi siperianhuskyn käyttökoe eli rekikoe on omiaan kertomaan koiran luonteesta, kyvyistä ja ominaisuuksista.

FB_IMG_1520359480458
Lifedream o-pennut 2014

Luonnetesti on aikanaan suunniteltu armeijan koirien luonteen ja käytöksen testaamiseksi ja pidänkin mielenkiintoisena, että se tänä päivänä on MH-testin lisäksi ainoa käypä luonnearvio ns. seurakoirista, jotka elävät siis ihmisten kanssa vailla työkoiran statusta. Toivonkin, että omat kasvattini kävisivät useissa erilaisissa testeissä, jotta niiden kyvyistä saataisiin kattavampaa tietoa. Colliella on palveluskoiran oikeudet, joten sen kykyjen testaaminen palveluskoirakokeissa on suotavaa. Tämä kuitenkin vie omistajalta paljon aikaa ihan treeneissäkin. Mielestäni sk.collie on monipuolinen harrastuskoira, jonka kanssa päteviä, koiran koulutettavuudesta suuntaa antavia tuloksia voi hankkia myös tokosta tai agilitystä. Paimennuksen puolella variaatio koirien osaamisessa ja luontaisessa taipumuksessa on suurempi.

   

IMG_4077 (1280x774)Ulkonäön ja luonteen lisäksi koiran elämisen kannalta tärkeää on sen terveys. Sairas koira on omistajalleen paitsi henkisesti raskas taakka myös taloudellisesti kallis. Rakenteellisten vikojen tai hengitystievaikeuksien myötä koiran elämä tuskin on kadehdittavaa. Eläin saattaa oireilla kipuihinsa aggressiivisesti tai sen käytös voi vähintään olla omistajan silmissä epäjohdonmukaista. Monilla rotukoirilla on tiettyjä jalostuksen tuomia sairauksia, joiden jo katsotaan kuuluvaan osaan rodun luonnetta.

Mielestäni onkin selvää, ettei jalostuskoiran arvoa voida mitata pelkästään tulosten perusteella. Se, että koiralla on terveet paperit lonkkien, kyynärpäiden tai polvien osalta on vain osa totuutta. Se, että se läpäisee luonnetestin hyväksytysti ei kerro suoraan sitä, millaista koiran kanssa on elää tai mitkä testin osa-alueista voidaan suoraan ajatella periytyvän jälkipolville. Se, että koira saa vaaditun tuloksen näyttelystä ja osoittaa olevansa tuomarin mielestä rodunmukainen ei kerro sen työskentelykyvystä tai ominaisuuksista ajatellen rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta.

Kasvattajilla on suuria vaikeuksia muodostaa mielipiteensä siinä, tulisiko rodun alkuperäisiä ominaisuuksia säilyttää tämän päivän yhteiskunnassa, jossa vain harva koira pääsee toteuttamaan rodulle tyypillistä käytöstä. Koira, jolla on suuri tarve metsästää riistaa voi olla omistajalleen vaikea hallittava ja toisaalta koira, jolla on voimakas vartiointitaipumus voi olla väärissä käsissä jopa vaarallinen. Siinä missä ihmisten yhteiskunta on muuttunut, koettaa koira – ja sen kasvattajat – pysyä perässä kaupungistumisessa, kiireellisissä aikatauluissa ja tuloslähtöisyydessäkin.

fb_img_1547722556291
Jukan nassu 2016

Lienee siis perusteltua painottaa kasvattajien merkitystä rotunsa vaalijoina. Mielestäni meillä tämän päivän kasvattajilla ei ole aina oikeutta muuttaa koirien ominaisuuksia joksikin toisiksi vain yhteiskuntamme sanelemana. Meidän tulisi etsiä kasvateillemme omistajat, jotka ovat riittävän valveutuneita etsimään tietoa rotujen erilaista ominaisuuksista ja hyväksymään, etteivät kaikki rodut ole heitä varten. Tiedän ihmisiä, jotka ovat lopettaneet esim. isojen venäläisten vartiokoirien kasvattamisen, koska sopivia ostajia ei pennuille riittänyt. Kasvattajien tulisi osata säilyttää laaja-alainen näkemys asioihin, eikä kaventaa liiaksi geenipoolia, joka Suomessa rodusta riippumatta on jo valmiiksi kapea. Meidän tulisi painottaa tulosten _lisäksi_ hyvää perusterveyttä, koirien luonnollisia vaistoja ja elinvoimaa. Oman rodun tunteminen läpikotaisin, sen historian kunnioittaminen ja nykypäivän mahdollisuuksien kartoittaminen ovat kasvattajan tärkeimpiä ominaisuuksia. Loppujen lopuksi, me kasvattajat olemme vain pieniä pisteitä koirarotujen historiassa, joten meidän tulisi säilyttää rakastamamme rodut myös tuleville polville. Toivon, että tulevaisuudessa entistä suurempi joukko kasvattajia ryhtyisi rakentamaan uudenlaista koiranjalostusta, jonka peruspilarin muodostaisi kokonaisvaltainen suunnittelu ja toteutustyö.

Jalostuskoiran valinta

Harva kasvattaja on aloittanut koiraharrastuksen tietävänsä jonakin päivänä ryhtyvänsä kasvattajaksi. Kotona asuvaa narttua ei välttämättä ole hankittu sitä ajatusta silmällä pitäen, että sillä teetettäisiin pennut, mutta jotenkin ajatus alkaa myöhemmin kutkuttamaan. Moni pentuja teettävä ihminen vähättelee asiaa ja kertoo vain haluavansa tehdä nartullaan pennut, ei niinkään ryhtyvänsä kasvattajaksi. Onkin syytä muistaa, että jokainen yhdenkin pentueen teettänyt ihminen on kasvattaja.

IMG_3961 (1280x853)On hyvä suunnitella etukäteen millaisia koiria käyttää jalostukseen. Pentueissa voi olla useitakin yksilöitä, ja jokainen niistä elää myöhemmin jossakin vaikuttaen ympäristöönsä. Jalostukseen valittujen koirien ominaisuuksilla on siis paljonkin painoarvoa, varsinkin pentujen ostajien näkökulmasta. Myös suvunjatkamisen kannalta on tärkeää hahmottaa, että kyseisen pentueen pennuista voi yksi tai useampikin jatkaa sukua ja siten välittää eteenpäin vanhempiensa ominaisuuksia. Monesti narttujen omistajat käyttävät paljon aikaa hyvän uroksen löytämiseen ja toisinaan se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Jos kritiikki omia narttuja kohtaan olisi yhtä vaativaa kuin heidän ehtonsa uroksiin voisi moni pentue jäädä tekemättä.

Hyvän jalostuskoiran ominaisuuksiin kuuluu ehdottomasti hyvä terveys. Collie kuuluu PEVISA-ohjelmaan, joten jalostukseen käytetyt koirat on lonkkakuvattava ja silmäpeilattava. Usein myös kyynärpäät nykyisin kuvataan. Koiran perusterveyteen liittyy kuitenkin paljon muitakin seikkoja. Sillä tulee olla normaali ruokahalu ja hyvin toimiva vatsa. Koira, joka syö huonosti tai jonka vatsa reakoi pieniinkin olosuhteiden muutoksiin ei ole hyvä jalostuskoira. Yleensä huonovatsaiset koirat ovat luonteeltaankin herkempiä, kenties jopa säikkyjä, eivätkä nämäkään ominaisuudet ole hyviä jalostuskoiralle. Allergiat ovat colliella yleisiä, joten niihin tulisikin kiinnittää jalostuksellisesti huomiota. Herkkävatsaisuus saattaa olla ensimmäinen oire piilevästä allergiasta. On hyvä kartoittaa koiran eläinlääkärissä käyntejä ja pohtia ovatko siellä tehdyt reissut sellaisia, että ne saattaisivat huonontaa koiran jalostusarvoa. Useat antibioottikuurit, oudot fyysiset oireet tai vaikkapa jatkuva silmä- tai korvatulehdus voivat olla syitä jättää koira pois jalostuskäytöstä. Normaali kotikoiran olemistahan tällaiset seikat eivät estä, mutta jalostuskoiran tulee olla kaikin puolin terve.

FB_IMG_1520181464658
Kantakoiriani: Alda, Rosie ja Mette

Luonne kuuluu kaikkein tärkeimpiin vaatimuksiin, joita jalostuskoiralle voidaan esittää. Vahva, tasapainoinen ja rauhallinen narttu on pennuille syntymästä luovutuspäivään se malli, jota pennut tulevat seuraamaan. Rauhaton, pelokas narttu tekee lapsistaan samanlaisia, vaikka ihminen yrittäisikin vaikuttaa pentujen luonteiden kehitykseen. Uroksen luonne ei ole aivan yhtä tärkeä, sillä uros harvoin viettää aikaa pentujensa kanssa. On kuitenkin tärkeää tuntea myös uroksen luonne, jotta se vastaisi mahdollisimman hyvin nartun luonnetta. Mitä pidempään pennut saavat kasvaa kasvattajan luona, sitä suurempi on myös jalostusnartun luonteen merkitys. Ei enää riitä, että se kykenee imettämään pentunsa ja hoitamaan ne vieroitukseen. Emon on osattava opettaa pennuilleen myös sosiaalisuutta ja annettava tärkeitä malleja tulevaisuutta ajatellen.

Tämän lisäksi jalostuskoiran tulisi olla rodulleen tyypillinen. Tämä tarkoittaa sitä, että katsoessaan koiraa ihminen saa selkeän kuvan siitä mikä rotu on kyseessä. Collien ollessa kyseessä tulisi katsojalle välittyä kuva siitä, että kyseessä on collie, ei partacollie, Ibizan podengo eikä whippet. Luonnollisesti kasvattajan tulee tutustua rotumääritelmään ja kokenut katsoja näkee heti, onko kyseinen koira H:n vai ERI:n koira.

 

_fullJalostuskoira tulisi aina olla mielestäni vähintään EH:lla palkittu, sillä hyvä jalostuskoira ei välttämättä aina ole näyttelyissä sijoitettu palkintosijalle, vaan se voi tasaisesti pärjäillä näyttelystä toiseen ja periyttää vahvoja ominaisuuksiaan pennuilleen. Koiralla tulisi olla oikeat ääriviivat, mikä tarkoittaa collieilla mielestäni sitä, että sen rakenne on kunnossa. Oikea lavan ja olkavarren asento sekä riittävät takakulmaukset takaavat sen, että koiralla on linjoja. Lisäksi sillä tulee olla oikeantyyppinen työkoiralle ominainen luusto.

Oikeanlainen purenta on pieni, mutta äärimmäisen tärkeä osa jalostuskoiraa. Colliella kuuluisi olla täysi, leikkaava purenta, mutta jonkin verran hammaspuutoksia esiintyy. Tämän lisäksi tulee tarkastella jalostuskoiran sukutaulua. Ulkomuoto, luonne, terveys ja suku yhdessä määrittelevät sen, millaisia pennuista mahdollisesti tulee. Tästä syystä itse haluan tuntea mahdollisimman monia sukutauluissa esiintyviä koiria, niiden veljiä ja siskoja. Pyrin seuraamaan kasvattejani koko niiden eliniän, jotta kykenen tekemään päätöksiä jatkoa ajatellen. Millaisia ovat jalostukseen käytettävien koirien sisarukset ja vanhemmat? Jos joitakin on jo käytetty jalostukseen, millaisia ovat niiden jälkeläiset? Onko suvussa tavattu perinnöllisiä sairauksia tai luonteenpiirteitä, joita tulisi välttää?

fb_img_1547722621642
Jukka pentuna

Jalostusnartun ominaisuudet ovat toki kasvattajalle tärkeitä, mutta koska yksi uros voi astua elämänsä aikana monta narttua ja saada siten enemmän jälkeläisiä, tulisi myös uroksen ominaisuuksiin kiinnittää huomiota. Hyvä jalostuskoira ei siis välttämättä ole rodun huippuyksilö, vaan tasaisen varma tallaaja. Usein ns. huippuyksilöt pentueissa ovat poikkeuksia, mutta toisaalta jos koko pentue on laadukas, silloin myös vanhemmat ovat sitä varmasti olleet ja oikein suoritetussa jatkojalostuksessa koirien hyvät ominaisuudet saadaan säilytettyä. Koska täydellistä koiraa ei ole, on kasvattajan tehtävänä löytää toisiaan täydentävät koirat kaikissa yllämainituissa seikoissa. Tämän jälkeen voidaankin sitten miettiä, onko pentueen teettämiseen, hoitoon ja kasvatukseen riittävästi aikaa tai tilaa, jotta yhdistelmä olisi mahdollinen.

Holistinen koirankasvatus

Holismi on kreikkaa ja tarkoittaa suoraan käännettynä kokonaisuutta ”holos”. Se on filosofinen käsite, jonka mukaan kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Esimerkiksi neuronissa ei ole tietoisuutta, mutta osana aivoja neuroni on osa tietoisuutta. Holismi rikkoo perinteisiä näkemyksiä siinä, että tutkittavana olevat kohteet tulisi pilkkoa osiin, jotta niitä voisi tarkastella. Tällainen ajattelu aiheuttaa kokonaisuuden tarkastelun uudella, monimuotoisemmalla tavalla. Ammatillisissa lähihoitajan opinnoissani törmäsin jatkuvasti holistiseen ihmiskäsitykseen, eli siihen että ihminen on kokonaisuuksiensa summa. Meille hoitajille painotettiin, että kaikkiin ongelmiin löytyy useampi vastaus ja että ihmistä tulisikin hoitaa kokonaisuutena.

Myös koirankasvatuksessa haluan noudattaa holismin määritelmää. Luonani asuvat koirat ovat yksilöitä ja niiden hoito ja jalostus on monen pienen asian summa. Kuten edellä on kirjoitettu, viimeisen sadan vuoden ajan ihmiset ovat kasvattaneet koiria lähinnä ulkomuotoa ajatellen. Nykyisin käydäänkin paljon keskustelua niin TV:ssä kuin lehdissäkin koirien perinnöllisistä sairauksista, luonnehäiriöistä ja roduille tyypillisten ominaisuuksien häviämisestä. Nämä ongelmat johtuvat pienistä fb_img_1547329009477populaatioista, joissa jalostuspohja kapenee, pelkästään ulkomuotoon pohjautuvista jalostuskriteereistä sekä yhteiskunnan vaatimuksista koiriin nähden. Kokonaisvaltainen koirankasvatus on ajatus siitä, että kaikki koiran ominaisuudet tulisi jalostuksessa ottaa huomioon ja että siihen osallistuisivat kaikki eläimiä rakastavat ja hoitavat osapuolet: liitot, rotuyhdistykset, eläinlääkärit, ulkomuototuomarit, luonnetesti- ja käyttökokeiden tuomarit, kasvattajat, toimihenkilöt ja omistajat. Yksinkertaisemmillaan se olisi kasvattajan ja kasvatin omistajien yhteistä työtä rodun hyväksi sekä koiran kunnioittamista ainutlaatuisena eläimenä.

Ensimmäiseksi kasvattajan tulisi perehtyä koiran ominaisuuksiin riippumatta rodusta tai käyttötarkoituksesta. Tietynlainen rotusokeus on valitettavan yleistä kasvattajien joukossa ja toisaalta useamman rodun seuraaminen intensiivisesti on aikaa vievää ja työlästäkin puuhaa. Katseen irrottaminen omasta rodusta antaisi kuitenkin uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia niin kasvattamiseen kuin koirien hoitoakin ajatellen. Kasvattajan tulisi kouluttaa itseään erilaisilla kursseilla ja luennoilla sekä päivittää koiratietoisuuttaan tutustumalla aiheen kirjallisuuteen. Myös koiran yleinen historia ja sen merkitys nykypäivään on tärkeää, jotta voisi ymmärtää koiran vaistoja ja käyttäytymismalleja.

u-pennutJalostusvalintoja tehdessä tulisi kiinnittää huomiota muihinkin asioihin kuin vain tuloksiin. Kuten yllä olen kirjoittanut, koiran perusterveyden kartoittaminen on tärkeää siinä missä hyvän luonteenkin huomioiminen. Luonteella on merkitystä myös rodun tyypin kannalta, tulisi tietää millainen oman rodun edustajan tulisi olla käyttötarkoitukseensa nähden. Se, että koira pärjää tottelevaisuus-, agility- tai pk-kisoissa ei aina tarkoita sitä, että koira olisi esim. hyvä paimenkoira, mitä colliekin ensisijaisesti mielestäni periaatteessa kuuluisi olla. Paimentavan koiran luonneominaisuudet poikkeavat esim. suojelukokeissa käytetyn koiran ominaisuuksista. Jokainen kasvattaja muodostaa omat näkemyksensä asioihin, mutta itselleni on avautunut paimennuksen kautta melkoisen uusi maailma ja koen, että juusi NE luonteenpiirteet ovat niitä, joita kasvateilleni haluan. Tämä ei tietenkään sulje muita harrastuskenttiä pois, sillä paimentavalta koiralta vaaditaan toimintakykyä, rohkeutta, sinnikkyyttä, ja itsevarmuutta työskennellä yksin aivan kuin moni muukin laji. Collie ei vain ole suojelukoira, ei minun mielestäni 😉 Aivan kuin tässä ei olisi jo kylliksi: yhdistelmiä tulisi tarkastella myös populaatiotasolla: mitä annettavaa niillä on ja ennen kaikkea mihin ne sijoittuvat suvullisesti: onko vastaavia yhdistelmiä jo tehty entuudestaan?

ramsesjussikisa122
Ramses agilitykisoissa
   
 

Se, että tänä päivänä niin harvoin kasvattajat kykenevät todella mittaamaan koiriensa käyttöarvoa johtuu siitä, että kennelliitot ja rotujärjestöt eivät järjestä rodulle tyypillistä toimintaa tai siihen tarkoitettuja kokeita. Tämä taas johtuu monin paikoin siitä, ettei tehtävään osaavia ihmisiä enää ole. Monien rotujen historia kantautuu niin kauas, että sen todellisten käyttöarvojen taitajat ovat levänneet haudoissaan jo kauan.

Mielestäni tähän saisi tulla muutos, sillä halusimme tai emme, rotujen ominaisuudet alkavat muuttua sitä mukaa kun niiden käyttötarkoitus muuttuu alkuperäisestä vastaamaan nykyistä ihannettamme. Aina tämä ei ole ollut hyvä asia, eikä koirien pääkoppa ole pysynyt vauhdissa mukana. Vastauksen siihen, onko meillä todella sellaiseen oikeutta voi jokainen miettiä syvällä sisimmässään. Jos olemme saaneet rotujemme tilan tähän pisteeseen sadassa vuodessa, missä olemme seuraavan sadan vuoden jälkeen?

20180630_214434
Puuma paimentaa

Koirien terveyttä tulisi mitata muutenkin kuin perinteisillä testeillä ja kuvauksilla. Rotujärjestöillä on ollut käytössään jo vuosia jonkinlaisia kaavakkeita kasvattajille täytettäväksi, jotta saataisiin enemmän tietoa koirien terveydestä. Valitettavasti näihin kyselyihin vastaavat vain ani harvat. Jos rodussa on tuhansia yksilöitä ja vain 150:stä saadaan vastaus, kertooko se rodun tasosta vai jostakin muusta? Kasvattajilla on ainutlaatuinen mahdollisuus seurata kasvattiensa elämää olemalla yhteydessä omistajiin. Kennelliitto on tekemässä uusia seurantalomakkeita rotujärjestöille, jotta nämä voisivat jakaa niitä kasvattajille. Asioihin on tulossa muutoksia, mutta valitettavan hitaasti.

Monissa roduissa on vakavia ongelmia koirien kyvyssä synnyttää tai hoitaa pentuja itse. Syyt johtuvat jalostuksen aiheuttamasta rakenteesta, pentujen elinvoimaisuudesta tai korkeasta sukusiitosprosentista. Normaalin lisääntymis- ja hoivavietin ylläpitäminen koirilla on yksi tärkeimpiä kasvattajan tehtäviä, mutta sen laatua ei voida tarkkailla jos siihen ei anneta mahdollisuutta. Jos kasvattajat ”auttavat” rutiininomaisesti koiria astutuksissa, synnytyksissä ja pentujen hoidossa voivat eläinten synnynnäisten käyttäytymismallien puuttuminen jäädä huomaamatta. Olemmeko me ihmiset parempia hoitamaan koiranpentuja kuin narttu itse? Narttujen luonne ja hoivakäyttäytymisen laatu vaikuttavat pentujen varhaisiin elämänkokemuksiin ja siten tulevien luonteiden muovautumiseen. Jos narttu ei selviä synnytyksestä ilman apuja tai peräti joudutaan keisarinleikkaamaan, on syytä pohtia kannattako sitä astuttaa uudelleen. Polttoheikkous ja muut nartun synnynnäiset ongelmat ovat periytyviä ominaisuuksia.

fb_img_1547813317188Kasvattajan tulisi pohtia koirien henkistä kasvua ja sen merkitystä. Tänä päivänä Suomessakin on paljon eroahdistuksesta tavalla tai toisella kärsiviä koiria. Ongelmakäyttäytymistä ja häiriöhaukuntaa. Onkin esitetty väite, jonka mukaan jotakin on vakavasti pielessä ihan koirien kasvattamisessa. Onko kenties luovutusikä liian alhainen, jolloin pienen pennun sosiaalinen kehitys häiriintyy ja se oireilee myöhemmin elämässä? Vai onko vika aina omistajissa, jotka eivät osaa kouluttaa koiraansa? Koira elää ihmisen maailmassa. Sen säännöt ja tavat eivät ole koiralle synnynnäisiä, mutta opittujen asioiden omaksuminen on. Kykyjensä ansioista koira sopeutuu nopeasti uuteen perheeseen ja leimautuu ihmisiinkin voimakkaasti. Koiranpennun sanotaan sopeutuvan paremmin ihmisten kanssa elämiseen jos se vieroitetaan aikaisemmin, mutta eikö ihmisen tulisi sopeutua koiraan eikä päin vastoin? Jos kasvattajat havahtuisivat kiinnittämään huomiota koiran kasvuun koirana eikä osana ihmisten yhteiskuntaa, voisi mielestäni moni koira saada paremmat palikat elämälle alusta lähtien.

Miltään muulta eläimeltä ei vaadita niin paljon kuin koiralta. Jos esimerkiksi luovutusikä olisi hieman korkeampi saisivat pennut oleskella pidempään emonsa kanssa. Emon merkitys pentujen kehitykselle ei lopu vieroitukseen, vaikka niin usein kuvitellaan. Luonnossakaan koiranpennut eivät lähde pesästä 6-7 viikon iässä. Kennelliitolla on suuri merkitys asioiden muuttamisessa. Sijoituskoirien sopimuksiin on tulossa muutoksia, joiden mukaan nartun on oltava pidempään kuin 5 viikon ikään kasvattajan luona, jotta pentujen henkinen kasvu saataisiin hyvälle alulle. Eläinlääkärit ovat jo vuosia yrittäneet saada muutoksia ajettua Kennelliittoon koskien koirien rotujalostusta. Ulkomuototuomareilta vaaditaankin nykyään entistä tiukempaa seulaa koskien liioiteltuja piirteitä, mutta samalla kennelliitto sanelee säädöksiä, joita ei tunneta missään muualla maailmassa. Liian tiukkaan nivotut säädökset rajoittavat nekin geenipoolia ja laukaisevat suurempia ongelmia. Liian korkea sukusiitoskerroin ja useiden esi-isien esiintyminen koiran sukutaulussa aiheuttaa häiriöitä niin terveydessä, luonteessa kuin ulkonäössäkin.

fb_img_1545317958447Pennunostajien tulisi tutkia koirakirjoja ja tutustua eri rotuihin syvällisesti. Heidän tulisi myös ymmärtää, että koiran omistaminen – on se siten miten pieni tahansa – tarkoittaa aina elämäntapamuutosta. Koira ei ole ihminen, ei lapsen korvike eikä susikaan. Koira on ihan oma lajinsa ja jokainen koira on yksilö, myös rodun sisällä. Ostajien tulisi tarkkaan miettiä mihin heillä on mahdollisuuksia ja ennen kaikkea tarkastella koirarotuja niiden luonteen ja aktiviteetin perusteella. Ulkonäkö on koiran hankinnassa sivuseikka, vaikka se usein onkin se ensisijainen valintakriteeri. Ostajien tulisi etsiä kasvattaja, jonka kanssa he tulevat myöhemminkin toimeen ja joka on kiinnostunut kasvateistaan myös jatkossa. Ostajilla on suuri vastuu koirien hyvinvoinnista ja siitä millaisista paikoista koiria voi ostaa. Pentutehtailijat menestyvät, koska ihmiset eivät kyseenalaista heitä tai ymmärrä millaisia vaatimuksia koiran vastuulliselle kasvattamiselle tulisi olla. Jatkossa ostajat kertovat eteen tulevat ongelmat ja hyvätkin asiat kasvattajille, jotta heillä on mahdollisuus kiinnittää asioihin huomiota tulevassa jalostustyössään. Kasvatinomistajien merkitys kasvattajalle on suuri, sillä vain murto-osa hänen koiristaan asuu kotona. Tästä syystä jokaisen rotukoiran hankkijan tulisi olla sen verran kiinnostunut rodustaan, että kantaa kortensa kekoon auttamalla kasvattajaa.

20180322_192654
Frodo ja minä vuonna 2000

Kokonaisvaltainen koiranjalostus pyrkii hahmottamaan koiran eläimenä. Siihen voi vaikuttaa kuka tahansa, joka tuntee asian läheiseksi sydämelleen. Kasvatuksessa tulisi vahvasti tiedostaa koiran historia, nykyisyys ja myös tulevaisuus, jotta asioita saataisiin eteenpäin. Koira on ainutlaatuinen olento muodostaessaan meihin kiinteään siteen ja ihan totta, siitä on pikku hiljaa muodostumassa runsas lukuinen, mutta sisäsiittoinen UHANALAINEN LAJI!

Sen uskollisuus on palkitsevaa ja toisinaan ylitsevoimaista. Yhteiskunnalle koira on tärkeä apulainen, mutta myös meille yksittäisille ihmisille koiran läsnäolo on korvaamaton. Kuka voisi vastustaa iloista pentua tai tyytyväisenä huokaavaa vanhusta? Koiran kanssa eläminen on yksi suurimpia rikkauksia ja voisimme halutessamme oppia niiltä paljon. Koiran sinuun luoma uskollinen katse sulattaa sydämesi.

On mielestäni meidän velvollisuutemme kantaa huolta koiran hyvinvoinnista kokonaisuutena myös tulevaisuutta ajatellen.

”Jos taivas on olemassa, varmasti myös meidän koiramme pääsevät sinne. Niiden elämä on niin sidoksissa omiimme, että vaadittaisiin enemmän kuin Arkkienkeli irrottamaan meidät toisistamme.”

Lähteet: Irliskasvattajan peruskurssi, Suomen Irlanninsusikoirien juhlajulkaisusta vuodelta 1994, kirjoittanut Merja Viertokangas

Koirien käyttäytyminen, WSOY 2007, Tuire Kaimio
HETI Ry eli Kokonaisvaltaisen Koiranjalostuksen Tuki Ry http://www.koiranjalostus.fi

   

Koira oppii – koulutuksen perusteet

Yksi koiran käytöksen ymmärtämisen ja kouluttamisen kulmakiviä on, ettei eläimen käytöstä tulisi koskaan ottaa henkilökohtaisesti. Suhtaudumme tunteella lemmikkiemme käytökseen ja siksi meidän on vaikeaa tulkita niitä oikein. Tarkoitusperät ja eläimen käytös eivät ole henkilökohtaisia loukkauksia, sillä niillä ei ole tarvetta loukata meitä. Koira ei myöskään pyri ”ottamaan valtaa”, vaan se pyrkii sosiaalisena eläimenä yhteisymmärrykseen kanssamme. Siksi sen sijaan, että pyrkisimme hallitsemaan niitä, meidän tulisikin näyttää niille käytöstä, jota siltä toivomme.

kansiJos haluat olla parempi koiran kouluttaja, hallitse perusteet. Jos haluat osata asioita, niitä pitää itse tehdä ja kokeilla. Puhuminen, kirjoittaminen ja lukeminen eivät riitä, käytäntö opettaa itseään. Nämä tekstit ovat tehty Koirakoulu Visiossa kouluttajana toimineen Tommy Wirenin luentojen pohjalta. Olen opiskellut Vision kouluttajakurssin vaiheet 1 ja 2 vuosina 2009-2010 saadakseni lisää tietoa siitä miten eläin oppii ja kuinka sitä tulisi kouluttaa. Jos perusta kouluttamisessa on huono, kaatuu koko systeemi kuin korttitalo. Kun hallitset eläinten kouluttamisen perusteet kaikki on paljon yksinkertaisempaa myös jatkossa.

Eläinten kouluttaminen on mekaaninen taito, mutta samalla myös tiedettä, taidetta sekä teknologiaa. Käyttäytymisen muokkaamista. Käyttäytyminen on taas kaikkea sitä mitä kuollut eläin ei tee.

Käyttäytyminen koiralla koostuu seuraavista seikoista:

  • saalistaja
  • laumaeläin
  • kiinteät käyttäytymismallit
  • rotuominaisuudet
  • perimä
  • terveydentilasta
  • yleiskunnosta
  • henkisestä ja fyysisestä vireystilasta
  • sairauksista
  • kivuista
  • ruokavaliosta
  • liikunnasta
  • oppimishistoriasta
  • pentuajan koulutuksesta
  • aikaisemmista kokemuksista

Tästä syystä koirien käyttäytyminen noin yleensä on erittäin monivivahteinen asia, eikä ongelmien ratkaisuun tulisikaan ryhtyä ihan köykäisin työvälinein. Muista, että koirapiireissä kouluttajat, ryhmien vetäjät ja jopa ongelmakoirakouluttajat eivät ole vastuussa koiriasi ongelmista. Jos seuraat heidän ohjeitaan ja huomaat kaiken menneen pieleen, et saa ihmistä vastuuseen. Vastuu on aina eläimen omistajan eli sinun! Mieti siis tarkkaan mikä sopii sinun koirallesi ja teille yleensä työvälineiksi ja etsi mielellään sellainen kouluttaja, jolla on kokemusta omasta rodustasi.

IMG_4077 (1280x774)Koiran kehitykselle tärkeimmät viikot ovat sen ensimmäiset 16 viikkoa. Aivosolujen välisten yhteyksien kehitys on tällöin voimakkainta ja koiraa tulisikin siedättää kaikenlaisiin tilanteisiin sekä sosiaalistaa erilaisiin eläimiin, myös erilaisiin ihmisiin! Koiran käytökseen vaikuttaa paljon mitä sen tänä aikana oppi. Pentu opetetaan sietämään tiettyjä asioita ja häiriöitä eli olemaan välittämättä ja keskittymään asiaan. Koiranpentu on utelias ja varomaton rodusta riippuen noin 7 vkon ikään saakka, jolloin se alkaa suhtautua luontaisesti varauksella kohtaamiinsa outoihin asioihin. Tämä on täysin luonnollinen suhtautumistapa sille ja luonnossa se säästäisi sen hengen. On siis tärkeää siedättää pentua erilaisiin asioihin.

Eläimet oppivat toiminnan seurauksista jo kauan ennen kuin ihminen keksi kouluttaa niitä.

ERILAISIA TAPOJA KOULUTTAA:

Houkuttelu: koira houkutellaan tekemään vaadittu liike esim. makupalan kanssa. Esim. pyörähdys ympäri tehdään liikuttamalla makupalaa koiran nenän yli, ympäri selän ja taas eteen, jolloin koira seuraa sitä tehden täyden ympyrän akselinsa ympäri. Houkuttelu toimii hyvin 1-3 kertaa, mutta sitä tulisi kuitenkin välttää. Koira jää siitä helposti riippuvaiseksi ja vaatii ihmiseltä apuja myöhemmin enemmän. Koira ei välttämättä myöskään opi suorittamaan harjoituksia itsenäisesti. Koira seuraa vain esim. houkuttelevaa kättä eikä oikeasti koskaan opi tekemään haluttua asiaa ilman houkutinta esim ympyrää ilman käsiapua.

rosiekapula
Rosie tokoilee 2011

Toiminnan poimiminen: koiran jo olemassa olevista käytöksistä poimitaan meidän haluamamme käytös. Esim. jos koira luonnostaan istuu, vahvistamme sitä esim. naksuttimen avulla. Poimiminen vaatii ohjaajalta nopeaa reagointia ja havaintokykyä eikä sillä voida varsinaisesti opettaa koiralle mitään uutta käytöstä, vain vahvistaa jo olemassa olevaa.

Erotteleva vahvistaminen (shaping) on tietynlainen poimimisen muunnos. Kriteerin valittuaan ohjaaja kykenee luomaan käytöstä, joka muuten olisi epätodennäköistäkin. Esim. koira voidaan opettaa tekemään erilaisia liikkeitä ja esim. sulkemaan lipaston laatikoita, sammuttamaan valoja jne. Kriteerin valinta voi aluksi tuottaa vaikeuksia, koska on vaikeaa tietää etukäteen mitä koira tulee tekemään. Vahvistetiheys on pidettävä riittävän korkeana alusta alkaen, jotta koira ylipäänsä pysyy leikissä mukana. Lisäksi koiran tulee olla luonteeltaan vilkas ja valmis kokeilemaan erilaisia asioita. Pitkälle koulutettu koira, joka on opetettu esim. tiiviiseen kontaktiin tuskastuu nopeasti kun se ei saakaan vahvistetta ennen palkitusta asiasta, eikä välttämättä ymmärrä lähteä hakemaan erilaisia toimintoja itsenäisesti.

fb_img_1547813317188 Kohteet: mm. naksutinkoulutuksessa käytetään paljon erilaisia kohteita. Yleisimmät kohteet ovat kosketuskeppi ja -alusta. Kohteisiin opetetaan ensin haluttu toiminta esim. kuonolla tai tassulla koskeminen)ja riittävä kesto ja/tai etäisyys, jonka koira kulkee kohteeseen päästäkseen. Tämän jälkeen kohdetta voi hyödyntää erilaisissa harjoituksissa. Kohteet opetetaan aluksi shapingin avulla. Kohteilla voidaan opettaa erilaisia liikkeitä, suuntia tai temppuja. Kosketusalustan avulla voidaan opettaa lähinnä paikallaoloon tai pysähtymiseen liittyviä liikkeitä kuten agilityn kontakteja, tietylle paikalle lähettämistä tai erilaisia liikkeestä pysähtymisiä. Kohteilla opettaminen vaatii sen, että koira koskettaa kyseistä kohdetta eli pysähtyy sen kohdalle. On olemassa tilanteita, esim. jatkuvat liikesarjat (seuraaminen), joissa kohteilla opettaminen on vaikeaa.

Fyysinen manipulointi: Fyysisen manipuloinnin hyöty on nopeat tulokset hetkellisesti. Siinä on kuitenkin samat ongelmat kuin normi houkuttelussa, eli toimii hyvin 1-3 kertaa, mutta koira jää siitä helposti riippuvaiseksi ja vaatii ihmiseltä apuja myöhemmin enemmän. Koira ei välttämättä myöskään opi suorittamaan harjoituksia itsenäisesti, koska siihen ei fyysisestikään anneta mahdollisuutta. Tavallaan myös ihminen psyykkaa itsensä tekemään aina tietyn kaavan mukaan ja siitäkin on vaikeaa päästä irti (esim. auton ovea aukaistessa nappaa heti koiraa niskasta kiinni, eikä opeta koiraa yksinkertaisesti odottamaan). Lisäksi ainakin pehmeästä koirasta voi tulla tietyissä tilanteissa arka ja pelokas kun se yhdistää ohjaajan fyysisen houkuttelun rankaisuksi. Tätä onkin vaikeaa hallita ja tiedostaa minkä koira kokee rankaisuna ja mitä ei.

KLASSINEN EHDOLLISTUMINEN

– ehdollinen refleksi

– ärsyke + reaktio = opittu refleksi

Ärsykettä on helppo tässä tapauksessa muuttaa, mutta sen aiheuttamaa refleksiä ei, sillä se on kiinteä käyttäytymismalli. Koiraa voi kouluttaa ja painostaa, muita eläimiä ei juurikaan voi. Asioita voi tehdä monella tavalla. Tärkeää on kuitenkin hahmottaa, että kesykoira on muunnos, joka hakee ihmisen hyväksyntää.

Voimme houkutella tai painostaa jotakin esiin koirassa, mutta vain niitä asioita, joita koirassa jo ON, eli niitä mitkä sen perimä sille sanelee. Emme voi houkutella koiraa tarttumaan tassuillaan kirjaan ja lukemaan, sillä se ei kykene siihen. Sen sijaan voimme houkutella sen avaamaan oven, sulkemaan valot ja hakemaan postin.

Toiminnan seuraukset ehdollistuvat klassisesti

– kaksi erillistä asiaa liittyvät yhdeksi eläimen mielessä

– käytöksen yhteydessä esiintyvät käskyt, vihjeet ja ympäristö

– pelko on aina klassista ehdollistamista (esim. jos saat puhelun ystäväsi kuolemasta, yhdistät soittoääneen tuntemasi ahdistuksen myös jatkossa)

OPERANTTI EHDOLLISTUMINEN

– reaktio – seuraus

Jokin reaktio lisääntyy eli on tuottavaa (vahvistavaa) koiran mielestä

Jokin reaktio vähenee eli ei tuota (tuottamaton – rankaisu)

Jos halutaan, että käytös vahvistuu, toiminnan tulee olla tuottavaa koiralle. Sitä saat mitä vahvistat.

TOIMINNAN SEURAUKSET

+ operantti vahvistaminen (reinforcement)

– jotain listätään ympäristöön, jotta koiran toiminta lisääntyy

– eläin itse määrittelee mikä sille toimii vahvisteena

– kouluttajan tehtäväksi jää havainnoida mikä toimii eläimelle vahvisteena, lisääntyykö käytös vai väheneekö se

– negatiivinen rankaisu

– vahviste vähennetään ympäristöstä

– eläin määrittelee mikä toimii sille rankaisuna

– kouluttajan tehtävänä on havainnoida väheneekö käytös.

NÄISTÄ MUODOSTUU KOULUTUKSEN KAKSI ERI PUOLTA:

Eläinten kouluttaja ei rankaise, vaan havainnoi käytöstä ja vahvistaa.

Positiivinen rankaisu + –

– jotain epämiellyttävää lisätään eläimen ympäristöön, jonka johdosta käytös vähenee

Negatiivinen vahvistaminen – +

– jotain epämiellyttävää vähennetään eläimen ympäristöstä, jonka johdosta käytös vähenee

PELKÄSTÄÄN RANKAISUA KÄYTTÄMÄLLÄ KOIRA EI OPI MIKÄ ON OIKEIN TAI MITÄ PITÄISI TEHDÄ, rankaisu sinällään ei sisällä informaatiota.

ESIMERKKEJÄ:

-Positiivinen vahviste + + tilanteeseen lisätään jokin koiralle positiivinen asia. Yleensä nami tai lelu, joka aiheuttaa koiralle tyytyväisyyttä

_full1
Ramses jussikisoissa

Positiivinen vahviste on sitä kun koiran ympäristöön lisätään jotakin, jonka ansiosta koiran toiminta lisääntyy. Yleensä vahviste on koiralle mieluinen, kuten nami, leikki tai kehu. Sen täytyy olla koirasta ansaittu ja aiheuttaa tyytyväisyyttä. Vahvisteen tulee toimia koiralle moottorina sen suorittaessa ohjaajan vaatimaa tehtävää. Koiralle postiivinen vahviste on myös jotakin tuottavaa. Esim istumista opetellessa koiraa on helppo vahvistaa oikeasta toiminnasta namilla. Palkkion tulee seurata riittävän usein. Toisaalta esim. makkarajäljellä koira saa vahvisteen toimistaan löytämällä aluksi tiuhaankin tahtiin nakkia jäljeltä. Se kannustaa koiraa eteenpäin ja toimii vahvisteena suoritetusta toiminnasta. Eläin itse määrittelee mikä sille toimii vahvisteena ja koirat ovatkin yksilöitä. Se mikä toisella toimii, ei välttämättä toimi toisella, esim. erilaiset makupalat, lelut jne. Agilitykentällä vahvisteena toimii usein seuraava este ja radan lopussa railakas riehumisleikki omistajan kanssa.

-Positiivinen rankaisu + – tilanteeseen lisätään jokin koiralle negatiivinen asia. Yleensä jokin fyysinen rankaisu kuten remmistä nykäisy tai läppäisy, joka aiheuttaa koiralle ahdistusta.

IMG_0336Postiivinen rankaisu on sitä kun tilanteeseen lisätään jotakin eläimelle epämieluisaa, jotta koiran käytös vähenee. Tämä aiheuttaa koiralle ahdistusta. Voimakkaampia keinoja on paineistaa koiraa esim. käyttämällä fyysistä voimaa rankaisukeinona.Tämä kuitenkin on pidemmällä tähtäimellä hitaampi tapa toimia ja usein katkaisee koiran motivaation toimia. Esimerkkinä voisi olla vaikkapa tilanne, jossa porteista kulkiessa koiran niskaan tartutaan, jotta se odottaisi vuoroaan tai kun nuorempi koira mielistelee ja hyppii vanhempaan vastaan, vanhempi rankaisee sitä murahtamalla sille niin voimakkaasti, että pentu kellahtaa selälleen, vingahtaa ja yleensä säikähtää tilannetta. – toisaalta koirat tässä tilanteessa lopettavat tilanteen lyhyeen, vanhemmat heiluttavat häntää tai nuolevat pentua ja kertovat sille kaiken olevan taa hyvin. Välitön rangaistus ja välitön palautus (positiivinen vahviste)

– Negatiivinen rankaisu – – tilanteesta vähennetään jokin koiran haluama asia, yleensä nami, jolloin koira tuntee turhautuneisuutta.

Negatiivinen rankaisu on sitä, kun tilanteesta poistetaan koiralle mieluinen asia tai sen mahdollisuus. Eläin määrittelee sen mikä sille toimii rankaisuna. Esimerkiksi autossa, kun koira istuu ja katsoo silmiin se saa luvan hypätä pois autosta, mutta jos se yrittää ulos ilman lupaa ovi sulkeutuu. Jos koira vetää hihnassa eteenpäin omistaja pysähtyy. Kun koira lakkaa vetämästä liikutaan jälleen eteenpäin.

– Negatiiviinen vahviste – + tilanteesta vähennetään jokin koiraa helpottava asia, yleensä jokin fyysinen tai henkisesti pakottava vahviste kuten 

Kun koira haukkuu nipistät sitä korvasta ja kun se lopettaa haukkumisen, loppuu myös nipistys > haukkumatta oleminen lisääntyy. Kun koira hyppii sinua vasten, otat sitä niskasta kiinni ja kun se laskeutuu alas, hellität otteet. Kun koira rimpulee sylissäsi, purista sitä tiukempaan ja kun se rauhoittuu hellität puristamisen jne jne. Näitähän riittää.

OIKEA AJOITUS ON KAIKEN A JA O

IMG_2622
Vuoheni Äijä Väinämöinen – kaikki eläimet oppivat!

Vahviste tulisi antaa täsmälleen halutun käytöksen aikana. Tämä on tärkein taito kouluttajalle ja vaatii jatkuvaa harjoittelua. Myös koirakohtaisia eroja on siinä, miten nopea ajoituksen tulisi olla, yleensä kuitenkin nopeampi kuin ihminen haluaisi myöntää! Ajoitus saattaa olla erilainen eri harjoituksissa esim. uutta opetellessa ajoitus tulee olla tiheä, vanhaa kerratessa voidaan pitää pidempää väliä. Ajoituksen tulisi kuitenkin olla suhteellisen vakio saman harjoituksen aikana. Ongelmia ilmenee koiran suorituksessa on harjoitus sitten millainen tahansa. Agilityssa oikean ajoituksen puute aiheuttaa ongelmia radan suorituksessa, sillä ihminen on liian hidas näyttämään koiralle mihin seuraavaksi ollaan menossa. Tottelevaisuusharjoituksissa koira epäjohdonmukaisen palkkauksen myötä tulee epävarmaksi, pahimmillaan jopa lopettaa toiminnon. Korkea vahvistetiheys vähentää häiriöihin reagoimista ja virheliikkeiden ilmestymistä mukaan kuvioon. Jos koira ei tiedä täsmälleen mitä siltä vaaditaan se myös suorittaa suunnilleen sen mitä se kuvittelee meidän haluavan sen tekevän. Tämä voi loppupeleissä olla jotakin aivan muuta kuin toivottu liike…

KRITEERIT HALTUUN

Kriteeri on jonkin asian toteutuksen edellytys. Se on yleensä suhteellisen tarkka, mutta sen saavuttamiseen voi olla monia keinoja.

img_0152
Pienetkin eläimet oppivat samoin metodein!

Koiran koulutuksessa kriteerin muodostaa harjoitettavan asian toteutumismuoto. Se, miten nopeasti koira istuu haluttuun paikkaan suhteessa omistajaan, miten se työskentelee tai esim. millaista sen kanssa on elää arkielämässä. Tottelevaisuuskoulutuksessa kriteerinä voidaan esim. seurausliikkeessä pitää ryhdikästä olemusta, tiivistä kontaktia ja oikeaa seuraus paikkaa ohjaajan jalan vieressä. Hakumetsällä kriteerinä voidaan pitää työskentelyintoa, jolla koira hakee maalimiehiä, tietyn harjoituksen aikana löytyviä esim. kolmea äijää. Kriteerinä voidaan myös pitää selkeää ilmaisua. Arkielämässä kriteerinä voi olla normaalit ohitukset ilman remmirähjäämistä tai se, että koira odottaa lupaa päästä ruokakupilleen.

Koiraa kouluttaessa tulee vahvistaa vain kriteerit täyttävää käytöstä ja vain yhtä kriteeriä kerrallaan. Tärkeä osa kriteeriä on myös havainnoida sitä ja nostaa tai toisinaan myös laskea ”rimaa” mikäli siihen on tarvetta. Kun harjoituksessa onnistut 85%, voi kriteeriä nostaa seuraavalle tasolle. Jos kriteeristä ei pidetä johdonmukaisesti kiinni, koira turhautuu epäloogiseen toimintaan. Se ei tiedä tarkalleen mitä siltä vaaditaan. Toisaalta, kriteeriä on tilanteesta riippuen syytä nostaa koska koira nauttii työskentelystä. Jos kriteeriä nostetaan liian nopeasti koira ei opi asioita perusteellisesti. Tuolloin ilmenee enemmän virheitä siinä vaiheessa kun asioita aletaan ketjuttamaan yhteen tai jos käytökseen lisätään käsky. Yleensä tämä aiheuttaa sitten omistajankin turhautumisen ja soppa on valmis. Jos kriteeriä nostetaan eri käytöstä ketjuttaessa liian hitaasti, koira oppii tekemään yhden asian täydellisesti, mutta sen on vaikeaa siirtyä seuraavalle tasolle. Se jää ”junnaamaan” oppimisessa paikalleen ja tarjoaa vain sitä yhtä ja ainoaa käytöstä. Kun oppiminen tapahtuu vakaalla, mutta koiralle sopivalla tempolla niin eläinkin oppii tietyn rytmin koulutuksessa ja se pysyy sille mielekkäänä toimintana.

PALKKAUS, KUINKA USEIN JA MILLÄ TAVOIN?

fb_img_1547722502976
Puuma leikkii

Vahvistetiheydellä tarkoitetaan sitä aikaa, jolloin koira palkataan sekä kahden eri vahvisteen välistä aikaa. Esim. istumisharjoituksessa kestoa voidaan hakea kehun (tai naksun) ja palkan avulla, siten että sekundäärivahvisteen ja primäärivahvisteen välillä oleva aika hieman vaihtelee. On kyse sitten kummasta tahansa vahvisteesta, tai vahvisteesta yleensä, sen tulisi tapahtua usein. Uusia asioita opetellessa 12 vahvistetta minuutissa (ts 5 sek välein). Korkea vahvistetiheys (usein koiralle annettu apu siitä, että hyvin menee) estää häriöihin reagoimista.

Ongelmat vahvistetiheydessä johtavat epäselvään kriteeriin ja siihen, ettei koira varsinkin alkuopetuksessa täysin tiedä mitä siltä vaaditaan. Myöhemmissä harjoituksissa vahvistetiheys voi olla pitkäkin, mutta vain jos koira jo osaa asian. Vahvistetiheyden ollessa tiheä koiran into yhteiseen tekemiseen pysyy yllä ja sen mieltää harjoittelun mukavaksi ja hauskaksi, sille kannattavaksi puuhaksi. Vahvistetiheyden ollessa oikea (ja kriteerin mukainen) koira myös suorittaa tehtäviä kärsivällisesti sekä tarkkuudella..

MITÄ ASIOITA ON KOULUTUKSESSA SYYTÄ OTTAA HUOMIOON?

Koulutuksen rakenne perustuu tavoitteseen, joka pilkotaan osatavoitteeksi. Koiralle ei kannata opettaa mitään yleismalkaisesti, vaan isot liikesarjat tulee ratkaista opettamalla koiralle yksittäisiä asioita erikseen ja yhdistää sitten liikkeet joko etuperin tai takaperin ketjuttamalla. Toiminta saadaan aikaiseksi oikealla kriteerillä, palkkauksella ja ajoituksella. Alkuyleistyksellä tarkoitetaan liikkeen osaamista noin suurin piirtein, voi olla vahvakin tilanteessa kuin tilanteessa. Silloin on aika liittää liikkeeseen vihjesana eli käsky. Tämän jälkeen liike viedään ärsykekontrolliin eli harjoitellaan, sitä, että koira todella osaa käskyn eikä suorita jotakin muuta tai suorita liikettä käskettäessä jotakin muuta. Yleistämisessä harjoitellaan kaikkialla ja erilaisissa ympäristöissä. Näiden jälkeen voidaan liikkeeseen lisätä kesto ja etäisyys ohjaajaan. Jokainen liike tulee käydä edellä mainitulla tavalla erikseen läpi. Näin ollen liikkeetkin opetellaan jaksottamalla, ei kaikkia yhtä aikaa samaan pisteeseen.

IMG_20180415_235247_941
Wanjan kesäterveiset Otalammen mökiltä

Koulutuksessa on tärkeää edetä etukäteen suunnitellun kaavan mukaan. Kun on laatinut vaikkapa paperilla muistiinpanot siitä mitä koulutuksessa tulisi tehdä ja mitä asioita ottaa huomioon, niihin on myöhemminkin tarvittaessa helppo palata. Tärkeää on myös session jälkeen kirjoittaa ylös mikä meni hyvin ja missä on vielä parannettavaa tai mikä ei toiminut lainkaan ja miksi. Koiran kokonaisvaltainen tunteminen on tärkeää, palkkion laatu, kriteerin ylläpitäminen ja vahvistetiheyden tarkkailu edesauttavat kaikki koulutuksen etenemistä. Koiran ikä, luonne vahvuuksineen ja heikkouksineen, ympäristön asettamat ongelmat tai mahdollisuudet kyseisessä sessiossa jne on myös otettava huomioon. Koulutuksen jaksottaminen ja siinä tavoitteellisesti eteneminen (pyrkimys parempaan, ei jäädä junnaamaan paikoilleen), vaikka ei pyrittäisikään voittajaluokkiin tms.

Koiran tunteminen yksilönä ja oma reipas mieli koulutustilanteissa ovat mielestäni tärkeimpiä asioita!

MIKSI ON TÄRKEÄÄ, ETTÄ KOULUTUS ON SUUNNITELTU ETUKÄTEEN?

Koulutuksen etukäteinen suunnittelu on erityisen tärkeää, sillä yleensä koiran kanssa tehdessä ei yksinkertaisesti ehdi ajattelemaan kaikkia niitä asioita, joita pitäisi, jotta koulutus etenisi mallikkaasti ja tavoitteellisesti. Suunnittelu on hyvä tehdä paperille etukäteen, silä se toimii myös muistiinpanoina ja niihin on ajoittain hyvä palata nähdäkseen mitä kaikkea koira on jo oppinut ja mitä on kenties tehnyt väärin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Kun ohjaaja tuntee koiran heikot kohdat ja vahvuudet, hän kykenee suunnittelemaan koulutusjaksot siten, että ongelmilta vältyttäisiin. Ennakoiminen tässä tilanteessa on sallittua ja lähes pakollistakin. Sessio on hyvä harjoitella mielessään ja pohtia mitä siinä voi mennä vikaan, jotta konkreettisessa tilanteessa moni asia olisi jo etukäteen tiedossa. Harjoittele mielessäsi kummassa kädessä pidät namia, missä koira on, oma liikesarjasi jne. Tee liike ilman koiraa, jotta osaat esim. sovittaa askeltempon oikein. Pohdi koulutuspaikkaa, sen mahdollisuuksia ja vajeita, mitä välineitä sinulla on käytössäsi ja ennen kaikkea missä ne ovat koulutuksen aikana (taskussa, pöydällä, miten otat esiin jne).

ramsesjussikisa122
Ramses agilitykisoissa

Esimerkkinä kerron agilityn rataharjoitukset. Käyn yleensä radan läpi jo siinä vaiheessa kun rakennan sitä. Kuivaharjoittelen radan useaan kertaan ilman koiraa, ja koska tunnen koirieni ongelmakohdat (toisella irtoaminen minusta, toisella liika vauhti kontakteilla ja este-epävarmuus) keskityn niihin. Toistan ongelmakohtia niin kauan mielessäni ja kentällä ilman koiraa, että itse kykenen suorittamaan liikkeen nopeasti, ajattelematta. Tätä olen painottanut aina alkeiskurssilaisillemme: agilityssa kuivaharjoittelu on todella tärkeää, koska radalla ei koiran kanssa enää ehdi ajattelemaan eikä sitä voi pysäyttää. Kaikki mutkat ja suvannot on osattava ennakoida jo etukäteen ja mietittävä millä virheet voisi ehkäistä. Vanhempi koirani irtoaa minusta esteille huonosti, joten minun tulee ottaa se huomioon jo rataa suunnitellessa. Minun tulee viedä se pidemmälle, lähemmäksi esteitä kuin nuorempi koirani, joka osaa itse etsiä esteet kentältä. Sen sijaan nuoremman kanssa minun tulee jarrutella sitä kontakteilla, varmistaa, että se todella suorittaa ne, jotta kyseinen rataharjoitus ei vahvistaisi ei toivottua käytöstä. Usein kontaktiharjoitukset otankin rauhassa ja erikseen. Kun rata on hyvin mielessä, sen ongelmakohdat käyty läpi mielessä ja kaikki mutkat etukäteen valmiiksi mietitty haen koiran kentälle. Yleensä käy niin, että etukäteen suunnitelemani rata sujuu hyvin paria ongelmakohtaa lukuunottamatta. Ne voivat olla sellaisia, joita en etukäteen osannut nähdä. Niitä käymme koiran kanssa erikseen läpi kentällä ja vasta sitten kokeilemme taas koko rataa yhteen putkeen.

Miten koulutus jaksotetaan ja miksi?

Koulutus on hyvä jaksottaa, jotta se pysyisi selkeänä sekä koiralle, että ohjaajalle. Itse koulutus tapahtuu periodeissa, sisältäen koulutusta muutaman minuutin jaksoissa, joissa sekä koira että ohjaaja jaksavat keskittyä. Koira jaksaa keskittyä yhtä jaksoisesti 2-5min. Välissä pidetään ihan vain hetkenkin tauko, jolloin sekä koira että ohjaaja voi kerätä ajatuksiaan. Jos koulutus ei etene, on helppoa tarkistaa missä mennään vikaan kun mieltää koulutuksen yhdeksi kokonaisuudeksi pieniä yksittäisiä liikkeitä sekä niiden välisen yhteyden. Jos käytös pysyy samana tai se huononee, tule tarkistaa menetalytapa. Tulisiko palkkausta muuttaa? Omaa lähestymistapaa? Käskyä? Tulisiko koulutuksessa siirtyä taaksepäin, opettamaan vahvempaa perustaa koiralle? Tarkistaa palkkion laatu, ajoitus ja vahvistetiheys.

Itselleni koulutuksen jaksottaminen on erittäin tärkeää, koska omistan monta koiraa. Kirjaan kaikki koulutukset ylös, jotta tiedän missä mennään ja muistan mitä kukin koira jo osaa.

ILOISIA OPPIMIS- ja KOULUTUSHETKIÄ!!

FB_IMG_1535400630414
Minä ja huskyni Arctic Soul Wilya, ”Wilya” 2013